KUNINGATAR

Nykyisin tällä arvonimellä tarkoitetaan joko kuninkaan puolisoa tai kuningaskunnan naispuolista hallitsijaa. Raamatussa nimitystä käytetään useimmiten muiden kuin Israelin ja Juudan valtakuntien naisista. Heprean kielen sana mal·kahʹ on lähinnä nykyistä ”kuningatarta” vastaava ilmaus. Naishallitsija oli kuitenkin harvinainen itämailla. Saban kuningatar saattoi olla tällaisessa asemassa (1Ku 10:1; Mt 12:42). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ”kuningattareksi” käännetty sana on ba·siʹlis·sa, feminiinimuoto ’kuningasta’ tarkoittavasta sanasta. Tätä arvonimeä käytetään Etiopian kuningattaresta, kandakesta (Ap 8:27).

Heprealaisissa kirjoituksissa sanalla mal·kahʹ tarkoitetaan useimmiten kuningatarpuolisoa tai vierasmaalaisen kuninkaan huomattavinta vaimoa. Persian kuninkaan Ahasveroksen päävaimo Vasti oli pikemminkin kuningatarpuoliso kuin vallassa oleva kuningatar. Kun juutalainen Ester asetettiin hänen tilalleen, Esteristä tuli kuningatarpuoliso, ja vaikka Esterillä olikin kuninkaallinen arvoasema, hän ei ollut rinnakkaishallitsija (Est 1:9, 12, 19; 2:17, 22; 4:11), vaan hän sai kaiken hänellä mahdollisesti olevan vallan kuninkaalta (vrt. Est 8:1–8, 10; 9:29–32).

Israel. Heprean sana gevi·rahʹ, joka on joissakin käännöksissä käännetty vastineella ”kuningatar”, tarkoittaa oikeammin ’valtiatarta’. Niissä kohdissa, joissa tätä arvonimeä käytetään, se näyttää viittaavan pääasiassa kuninkaan äitiin tai isoäitiin – naisiin jotka saivat osakseen kuninkaallista arvonantoa. Yksi esimerkki heistä oli Isebel, Israelin kuninkaan Joramin äiti. (2Ku 10:13.) Kun Salomon äiti lähestyi poikaansa esittääkseen tälle pyynnön, Salomo kumarsi hänelle ja antoi asettaa oikealle puolelleen valtaistuimen häntä varten (1Ku 2:19). Kuningas saattoi panna ”valtiattaren” viralta, kuten kävi Juudan kuninkaan Asan isoäidille Maakalle, jonka Asa poisti ”valtiattaren” asemasta, koska Maaka oli tehnyt pöyristyttävän epäjumalan pyhälle paalulle (1Ku 15:13).

Israelissa ja Juudassa ei kenestäkään naisesta voinut lain mukaan tulla valtionpäämiestä (5Mo 17:14, 15). Juudan kuninkaana olleen poikansa Ahasjan kuoleman jälkeen Atalja, Israelin jumalattoman kuninkaan Ahabin ja hänen vaimonsa Isebelin tytär, tuhosi kuitenkin kaikki kruununperijät lukuun ottamatta Ahasjan poikaa Joasia, jonka Ahasjan sisar Jehoseba oli kätkenyt. Sen jälkeen Atalja hallitsi laittomasti kuusi vuotta, kunnes hänet teloitettiin ylimmäisen papin Jehojadan käskystä. (2Ku 11:1–3, 13–16.)

Babylonia. Babylonian valtaistuimella istui vain kuninkaita. Danielin 5:10:ssä mainittu ”kuningatar” (aram. mal·kahʹ) ei ollut ilmeisesti Belsassarin vaimo vaan äiti, koska hän oli selvillä siitä, mitä oli tapahtunut Belsassarin isoisälle Nebukadnessarille. Kuningataräidin aseman vuoksi hänellä oli jonkin verran kuninkaallista arvovaltaa ja kaikki, myös Belsassar, kunnioittivat häntä suuresti.

Egypti. Egyptin varhaiset vallanpitäjät olivat miehiä. ”Kuningattaret” olivat todellisuudessa hallitsijan puolisoita. Faraon vaimoa Tahpenesia sanotaan 1. Kuninkaiden kirjan 11:19:ssä ”valtiattareksi”. Hatšepsut hallitsi kuningattarena vain siksi, että hän kieltäytyi luopumasta sijaishallitsijan tehtävästä vallanperijä Thutmosis III:n tultua täysi-ikäiseksi. Hatšepsutin kuoleman jälkeen Thutmosis III hävitti kaikki hänen muistomerkkinsä. Myöhemmin, kun Ptolemaiokset (makedonialaiset) hallitsivat Egyptiä, vallassa oli kuitenkin myös kuningattaria.

Väärässä palvonnassa. Jeremian ajan luopioisraelilaiset hylkäsivät Jehovan, todellisen Kuninkaansa, ja harjoittivat epäjumalanpalvelusta tekemällä kakkuja, vuodattamalla juomauhreja ja suitsuttamalla uhrisavua ”taivaiden kuningattarelle [hepr. meleʹkhet]” (Jer 7:18; 44:17, 18; ks. TAIVAIDEN KUNINGATAR).

Ilmestyksen 18:7:ssä osoitetaan Suuren Babylonin sanovan kerskaillen: ”Minä istun kuningattarena [kreik. ba·siʹlis·sa]”, ja sen kerrotaan istuvan ”kansojen ja ihmisjoukkojen ja kansakuntien ja kielien” päällä (Il 17:15). Monien muinaisten kuningattarien tavoin se säilyttää valtansa olemalla moraalittomissa suhteissa maallisten hallitsijoiden kanssa (Il 17:1–5; 18:3, 9). (Ks. SUURI BABYLON.)

”Kuningatarpuoliso” taivaassa. Koska Heprealaiskirjeen 1:8, 9:ssä sovelletaan psalmia 45:6, 7 Kristukseen Jeesukseen, vaikuttaa todennäköiseltä, että psalmin 45:13 ilmauksella ”kuninkaan tytär” tarkoitetaan profeetallisesti hänen morsianluokkaansa. Psalmissa 45:9 mainittu ”kuningatarpuoliso” (hepr. še·galʹ) olisi tällöin Suuren Kuninkaan, Jehovan, vaimo. Jehova ei suo kuninkaallista hallitusvaltaa tälle ”kuningatarpuolisolle” vaan Jeesukselle Kristukselle ja hänen 144000 toverilleen, jotka on lunastettu maasta (Il 20:4, 6; Da 7:13, 14, 27).