Ihmisten ja eläinten välinen oikea suhde
JEHOVA Jumala loi kedon eläimet ja ilman linnut sekä meren kalat ja antoi niille elämän. (1. Moos. 1:25) Näiden henki voidaan ottaa oikeudellisesti vain sen mukaan kuin Jumalan laki sallii. Maaeläimet ja linnut sisältyvät iankaikkiseen liittoon. ’Minä vahvistan liittoni teidän kanssanne ja jokaisen elävän luomuksen kanssa, joka on kanssanne, lintujen, karjan ja metsäeläinten.’ (1. Moos. 9:9, 10) Nooa vei mukanaan arkkiin useita eläimiä, jotta ne säilyisivät jatkamaan lajiaan myöhemmin. Kun Nooa toi nämä eläimet pois arkista ja laski ne vapauteen, niin ne hajaantuivat nopeasti kautta maan ja lisääntyivät pian ja vaaransivat siten Nooan ja hänen perheensä elämän. Ihmisten suojelemiseksi ja turvatakseen eläimiäkin Jumala sanoi Nooalle: ”Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.” – 1. Moos. 9:2.
Se pelko ja vavistus, mitä eläimet tunsivat ihmistä kohtaan, pani ne pysymään poissa ihmisen tieltä ja olemaan hätyyttämättä häntä. Jumala sääti laissaan, että ihminen voi käyttää eläimiä ravinnokseen tarpeen mukaan ja tappaa niitä siinä tarkoituksessa. (1. Moos. 9:3–5) Jos ihminen tarvitsi jotain eläintä ravinnokseen, hänen sallittiin tappaa se, mutta eläimen veri hänen täytyi vuodattaa maahan, hän ei saanut syödä sitä, koska elämä on veressä ja veren syöminen on iankaikkisen liiton rikkomista. Se laki, minkä Jumala antoi ihmisille Mooseksen kautta, tukee täysin tätä johtopäätöstä. Jumala määritteli tuossa laissa, mitä metsästäjien täytyy tehdä, ja se laki osoittaa, ettei kenelläkään ole oikeutta metsästää maaeläimiä eikä lintuja urheilun, huvin tai seikkailun vuoksi.
Tästä seuraa varmasti se, että Perkele yrittää saada ihmiset rikkomaan iankaikkista liittoa vieroittaakseen heidät pois Jumalasta. Koska Saatana on kapinoitsija, niin hän koettaa tehdä ihmisistäkin kapinoitsijoita. Nooan poika Haam siitti pojan ja antoi hänelle nimen Kuus. Hänen poikansa oli Nimrod, josta tuli kapinoitsija ja iankaikkisen liiton rikkoja. Koska hän on huomattavin niiden muinaisten ihmisten joukossa, jotka rikkoivat tuon liiton, niin hänet mainitaan Raamatussa. (1. Moos. 10:6, 8–10) Hän oli häikäilemätön maaeläinten ja lintujen tappaja. Hän on ensimmäinen Raamatussa mainittu metsästäjä.
Nimrod tappoi eläimiä uhmaten Jumalan lakia. Hän toimi siten Saatanan yllytyksestä Jehovan nimen uhmaamiseksi ja häpäisemiseksi. Ei ole Raamatun mukaan oikein päätellä joidenkin kriitikkojen tapaan: ”Nimrodin ja häntä seuranneiden ihmisten synti ei ollut eläinten häikäilemättömässä tappamisessa, ja Raamattu vaikeneekin tästä asiasta; Nimrodin synti oli yksistään luodun palvomisessa Luojan asemesta.” Raamattu sanoo hänestä: ”Ja Kuus siitti Nimrodin. Hän alkoi olla mahtava maassa. Hän oli mahtava metsästäjä Herran edessä, minkä vuoksi onkin sanottu: Niinkuin Nimrod, se mahtava metsästäjä Herran edessä.” (1. Moos. 10:8, 9, e. h. k.) Jos Nimrod olisi ollut pelkästään metsästäjä, joka harjoitti ammattiaan ravinnon hankkimiseksi, niin ihmiset eivät olisi tervehtineet häntä mahtavana metsästäjänä ”Herran edessä”.
Sana ”edessä” ei ilmaise oikeaa ajatusta. Tämän sanan oikea merkitys antaa kuitenkin avaimen, mikä paljastaa, millainen mies Nimrod oli, ja osoittaa hänet tahalliseksi ja tietoiseksi syntiseksi, jonka suuriin synteihin kuului eläinten tappaminen vastoin iankaikkista liittoa. Tästä raamatunkohdasta tehdyt toiset käännökset ja ”edessä”-sanan määritelmä selvittävät tämän asian. ”Edessä” merkitsee eräitten auktoriteettien mukaan ”vastaan”, ”uhmaten”, ”vastustaen, uhmaten”. (Septuaginta; Faussetin Tietosanakirja [engl.]) Kirjassaan Juutalaisten muinaisuus (I osa 4. luku § 2) Josephus sanoo:
”Nimrod ei saattanut ihmiskuntaa kiittämään onnellisuudestaan Jumalaa, vaan ajattelemaan, että hänen oma erinomaisuutensa oli sen aikaansaanut. Ja pian hän loihti esiin hirmuhallituksen ajatellen, ettei ollut muuta keinoa ihmisten vieroittamiseksi Jumalan pelosta, kuin tehdä heidät riippuvaisiksi hänen omasta vallastaan.” Kommentaari, Jonatanin Targum, sanoo: ”Maailman perustamisesta lähtien ei kenenkään havaittu olevan Nimrodin kaltainen, voimakas metsästyksessä ja kapinallinen Herraa vastaan.” Jerusalemin Targum sanoo: ”Hän oli voimallinen metsästyksessä ja jumalattomuudessa Herran edessä, sillä hän oli ihmislasten metsästäjä ja sanoi heille: ’Luopukaa Herran näkökannasta ja liittykää Nimrodin näkemykseen!’ Sen tähden onkin sanottu: ’Niinkuin Nimrod (on) väkevä, väkevä metsästyksessä ja jumalattomuudessa Herran edessä.’” 1. Aikakirjan 1:10:nnen kaldealainen parafraasi sanoo: ”Kuus siitti Nimrodin, joka alkoi elää ylenpalttisessa jumalattomuudessa, sillä hän vuodatti viatonta verta ja kapinoi Jehovaa vastaan.” Nimrod perusti Babylonin ja käytti sitä välikappaleena taistellessaan Jumalan totuutta ja Jumalan kansaa vastaan. Emme voi olla näkemättä Nimrodissa miestä, jonka Saatana yritti heti vedenpaisumuksen jälkeen korottaa ensimmäiseksi ihmisten yleishallitsijaksi.
Nimrod oli pakanauskonnoitsija. Hän teki itselleen suuren nimen ihmisten keskuudessa häikäilemättömällä villieläinten tappamisellaan, millä hän sai herkkäuskoiset pitämään häntä jumalana. Hän perusti väärän uskonnon, harjoitti sitä ja sai ihmiset harjoittamaan sen muodollisuuksia. Hän teki sen kääntääkseen ihmiset pois Jehovasta, ja hän oli tässä Perkeleen välikappale. Petoja surmaamalla hän koetti hankkia itselleen sankarin sädekehän saadakseen suosiota ja päästäkseen vallitsemaan ihmisiä ja käyttämään heitä itsekkäisiin tarkoituksiinsa, valloitussotien käymiseen. Hän ei metsästänyt häikäilemättömästi eläimiä pelkästään ravinnoksi ja Jumalan lain sekä iankaikkisen liiton ehtojen mukaan; hän teki sitä avoimesti uhmaten Jehova Jumalaa.
Nimrodin esimerkki on vaikuttanut kaikkien kansojen ihmisiin sen jälkeen. Kiistattomat tosiasiat osoittavat, että sama ihmisluokka, joka on ihastunut villien maaeläinten ja lintujen metsästykseen pelkästään siitä saatavan jännityksen ja itsekkään huvin vuoksi, on myöskin innostunut ja ihastunut sotilasharjoituksiin ja sodankäyntiin ja puolustaa sotia. Samalla nämä ihmiset ovat myöskin kovin uskonnollisia ja harjoittavat muodollisuutta ja ylistävät ja ihailevat ihmisiä, mikä kaikki on aivan vastoin Jumalan lakia ja sen uhmaamista, minkä vuoksi se on syntiä.
Täten näemme, että Nimrodin ja hänen kannattajiensa synti käsitti eläinten häikäilemättömän tappamisen sekä valloitussodat ja ihmisten surmaamisen, mutta myöskin ihmisten korottamisen ja palvomisen ja poliittisten yhtymien muodostamisen, jotta ne voisivat hallita ja käydä kauppaa väärän henkilökohtaisen voiton hankkimiseksi. Kaiken tämän tarkoitus oli ja on yhä saada ihmiset kunnioittamaan ns. ylempää ihmisluokkaa ja kääntää joukot pois Kaikkivaltiaalle Jumalalle suoritettavasta palveluksestaan ja antaumuksestaan. Koko tuo järjestelmä on Perkeleestä.
Jumala varasi tarvittavan suojeluksen villipedoilta niille, jotka rakastavat ja palvelevat häntä. Niitä, jotka lähtivät arkista, oli kaikkiaan vain kahdeksan henkeä, ja he olivat ainoat elävät ihmisluomukset. Eläimiä, jotka Nooa toi arkista tullessaan, oli lukuisasti, ja ne hajaantuivat heti ympäri maata ja lisääntyivät. Jumala pani ihmisen suojelemiseksi pelon eli kauhun eläinten mieleen, jotta ne pelkäisivät eli kauhistuisivat ihmistä, kuten on kirjoitettu: ”Ja peljätkööt ja vaviskoot teitä kaikki eläimet maan päällä ja kaikki taivaan linnut ja kaikki, jotka maassa matelevat, ja kaikki meren kalat; ne olkoot teidän valtaanne annetut.” – 1. Moos. 9:2.
Tämä merkitsee varmasti sitä, että kun ihmiset lähestyvät villieläimiä, niin ne, koska niillä on pelko eli kauhu ihmistä kohtaan, juoksevat pois ja pakenevat ihmistä, ja tämä järjestettiin eläinten ja erityisesti ihmisten suojelemiseksi. Harvalukuinen joukko ei voisi puolustautua suurta petolaumaa vastaan, ja siksi eläinten pelko ihmistä kohtaan oli ihmisen turva.
RAVINNOKSI, VAATETUKSEKSI, EI URHEILUKSI
Perkele pani asiamiehensä Nimrodin mieleen halun metsästää eläimiä, kun ne pakenivat, ja Nimrod opetti toisiakin miehiä tekemään samoin. Itsepuolustuksekseen ja oman turvallisuutensa takia monet metsän eläimet muuttuivat vihaisiksi ja oppivat hyökkäämään ihmisen kimppuun. Siten Perkele teki Nimrodin ja toisten jumalattomien ihmisten välityksellä monet villieläimet vihaisiksi. Jos ihmiset olisivat noudattaneet Jumalan käskyä, niin on varmaa, etteivät jalopeura, karhu, tiikeri ja muut senkaltaiset villieläimet olisi milloinkaan käyneet vihaisiksi ja vaarallisiksi ihmisille.
Mutta ihmiset, jotka ovat sanoneet olevansa ”urheilijoita”, ovat Nimrodin päivistä lähtien metsästäneet villieläimiä, väijyneet niitä, ajaneet niitä takaa ja tappaneet niitä raa’asti, ja siten on metsän elukoista ja villeistä taivaan linnuista tullut ihmisen vaarallisia vihollisia, koska metsästäjistäkin on tullut niiden kauheita vihollisia. Ihmiset ovat tunkeutuneet erämaihin, pyydystäneet villieläimiä, riistäneet ne niiden luonnollisesta kodista ja sulkeneet vankeuteen, kuten eläintarhoihin, alistaen ne siten julmaan rangaistukseen. Ihminen puolustelee tätä sillä, että se tyydyttää ihmisten uteliaisuutta ja mielitekoa. Mutta Jumala ei ole milloinkaan vanginnut villieläimiä eläintarhoihin, vaan hän varjeli niitä vedenpaisumuksessa ja sen jälkeen sisällyttämällä ne iankaikkiseen liittoonsa. Hän määräsi metsät villieläinten kodiksi, eikä ihmisillä ole oikeutta riistää niitä sieltä tai tunkeutua niiden asuma-alueelle ja surmata niitä häikäilemättömästi, eikä hän voi tällaisia tekoja puolustaa.
Nimrod rikkoi kaupankin alalla Jumalan lakia vastaan, ja hänen esimerkkinsä mukaan ihmiset ovat tappaneet tahallaan eläimiä voidakseen käydä kauppaa niiden nahoilla tai luilla. Ne suuret puhvelilaumat, mitkä kerran antoivat leimansa Amerikan preerioille, on häikäilemättömästi tapettu kaupallisissa tarkoituksissa. Elefantti, joka on asustanut Intian viidakoissa ja muissa paikoissa, on armottomasti tuhottu lähes sukupuuttoon sen torahampaitten norsunluun takia. Tällainen meno on Perkeleestä.
Herra antoi Aadamille ja Eevalle eläinten nahat käytettäviksi vaatetuksena eli asusteina. (1. Moos. 3:21) Tabernaakkelirakennuksessa käytettiin ”antiloopin nahkoja”. (2. Moos. 26:14, Strong) Eräitä nahkoja näytään käytetyn vaatetuksena ja asusteina israelilaistenkin keskuudessa. (4. Moos. 31:20) Eläimet täytyy luonnollisesti tappaa, jotta niiden nahka voitaisiin saada peitteeksi tai asusteeksi. Nämä raamatunpaikat näyttäisivät sen tähden oikeuttavan tappamaan eläimiä ja käyttämään niiden nahat välttämättömän vaatetuksen eli asustuksen hankkimiseksi. Eikä hengen ottoa asusteitten hankkimiseksi tarvitse rajoittaa vain sen henkilön tehtäväksi, joka käyttää noita turkiksia tai nahkoja, vaan niitä on oikeus varata toisillekin.
Monet voivat oikeutetusti teurastaa ja syödä maaeläinten lintujen ja kalojen lihaa, mutta niiden verta ei kenelläkään ole lupa syödä. Niinkuin 1. Mooseksen kirjan 9:3, 4:nnessä on neuvottu: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” Israelin kansalle annettiin määrättyjen eläinten liha syötäväksi sinä aikana, jona Mooseksen laki oli voimassa, mutta 1. Mooseksen kirjan 9 luvussa oleva ohje veren pyhyydestä oli annettu jo aikaisemmin koko ihmiskunnalle, ja se on voimassa tänäänkin, kauan sen jälkeen kun Mooseksen laki Israelissa lakkasi vaikuttamasta, tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin, jolloin se täyttyi ja naulattiin siihen kidutuspaaluun, missä Jeesus kuoli. – Kol. 2:14; Apt. 15:24, 28, 29.
Mutta on toisiakin tilanteita, joissa eläimiä voidaan tappaa. Elukat, jotka tekevät vahinkoa toisille tai tappavat ihmisluomuksia, täytyy surmata. (2. Moos. 21:28) Jos eläin hävittää jonkun omaisuutta tai tuhoaa jonkun satoa, niin sen surmaaminen ei ole iankaikkisen liiton rikkomista. ”Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.” (Kork. v. 2:15) Täten on siis määrätty sellainen sääntö, että eläimet, jotka tuhoavat ihmisen ravintoa tai omaisuutta, voidaan tappaa ihmisen suojelemiseksi.
Jehovan kansan, sekä voidellun jäännöksen että ”muiden lampaiden” luokan, pitäisi olla kiinnostuneita näistä totuuksista, koska he eivät tahdo seurata Nimrodia hänen askeleissaan eikä joutua Saatanan viekoittelemiksi tapoihin, mitkä rikkovat Jumalan lakeja. Ne, jotka ovat liittoutuneet tekemään Jumalan tahdon, ovat nyt lisääntyneen valon tähden äärimmäisen halukkaita tietämään, miten he voivat mukautua Jumalan tahtoon, ei ainoastaan yhdessä asiassa, vaan kaikessa. Heillä on harras halu kunnioittaa Jumalan nimeä ja osoittaa rakkautensa häneen pitämällä uskollisesti hänen käskynsä. Koska ”muita lampaita” kehoitetaan erityisesti etsimään nöyryyttä ja vanhurskautta, niin heidän täytyy ahkeroida nyt oppiakseen tietämään, mikä on oikein, ja mukautumaan siihen.
Koska he näkevät Raamatusta, että maaeläinten ja lintujen metsästäminen tai pyydystäminen ja tappaminen pelkän urheilun vuoksi on väärin, koska se on iankaikkisen liiton rikkomista, niin he välttävät sitä ja kieltäytyvät olemasta missään tekemisissä ns. ”urheilu”-metsästyksen kanssa, mitä harjoitetaan sen jännityksen vuoksi, mitä ihmiset saavat kokea ampuessaan lintuja ja maaeläimiä. Jumala rankaisee jokaista kansaa, joka on rikkonut hänen iankaikkisen liittonsa, ja tämä koskee kaikkia kansoja. Ne, jotka ovat vihkiytyneet tekemään Jumalan tahdon, koettavat tunnollisesti välttää kaikkea, mikä vivahtaakin Jumalan tahdon rikkomiselle. Jos ihmiset tarvitsevat ravintoa ja jos eläimiä voidaan ottaa ruoaksi, niin he voivat tehdä sen Jumalan tahdon mukaan, mutta kukaan todellisesti Jumalalle vihkiytynyt ei antaudu metsästykseen pelkästään ns. ”urheilun” vuoksi. Eivätkä sydämeltään rehelliset kristityt ole ulkokultaisia käyttäen ravinnontarvetta verukkeena eläinten tappamiselle silloin kun todellisuudessa metsästyksen jännitys on vaikuttimena samoin kuin turhamainen halu nauttia saaliistaan ripustamalla tai pönkittämällä uhrinsa ruho näkyviin ja valokuvauttamalla itsensä sen kanssa. He eivät halua ”ikuistaa” itseään tapetun kanan, teurastetun sian tai kuoliaaksi nuijitun härän kanssa. Jos ravinto olisi heidän ainoa vaikuttimensa, niin he eivät valokuvauttaisi metsänriistaansakaan. Huomatkoot kaikki, että Jehova Jumala katsoo verukkeiden ja puolustelujen lävitse nähdäkseen, mikä on vaikuttimena sydämessä.
Jehovan uudessa maailmassa ei ole verenhimoisia ”urheilumetsästäjiä”. Kun ihminen luotiin, niin hän sanoi: ”Vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” (1. Moos. 1:26, 28) Hänen ei tullut surmata eläimiä, vaan osoittaa oikeudenmukaisuutta ja armeliaisuutta niitä kohtaan. Hänen ei tullut metsästää ja pelottaa niitä, vaan olla yhteydessä niiden kanssa ja nauttia niiden läsnäolosta. Kuinka ihminen onkaan väärinkäyttänyt valtaansa noiden mykkien hoidokkien suhteen! Mutta Jehova Jumalan uudessa vanhurskaassa maailmassa pitävät maan päällä olevat ihmiset eläimiä arvossa ja vallitsevat niitä oikeudenmukaisesti.