”Saarnaa sanaa”

”Saarnaa sanaa; tee sitä sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” – 2. Tim. 4:2, Moffatt.

 1. Mikä on tärkein työ, mitä me voimme tehdä nyt? Miksi?

JEHOVA on tehnyt saarnaamisen tärkeimmäksi työksi, mitä kukaan meistä voi suorittaa tässä maailmassa. Hän on käskenyt tekemään sitä hänen omaksi kunniakseen ja sen ihmiskunnalle tuottamaksi pysyväksi hyödyksi, mihin sisältyy tottelevaisten ihmisten pelastuminen ensimmäisen ihmisen lankeemuksesta koituneista surullisista seurauksista. On sen tähden erittäin luonnollista, että niihin henkilöihin, jotka Jehova Jumala on herättänyt saarnaamaan, kuuluu myös suurin maan päällä koskaan elänyt ihminen, Jeesus Kristus, jota ilman pelastumisemme kaikista tämän maailman ahdistuksista olisikin mahdotonta.

 2, 3. Mitä Jeesus koetti tehdä seuraajistaan? Mikä todistaa sen?

² Miksi Jeesus jätti puusepäntyönsä kolmenkymmenen ikäisenä? Saarnatakseen. Hän veti mukaansa joukon seuraajia, joita hän opetti. Mitä hän koetti tehdä näistä miehistä ja naisista? Liikemaailman ihmisiäkö? Ammattilakimiehiäkö? Inhimillisen filosofian tohtoreitako? Poliitikkoja? Vai ihmisiä, joita tämä maailma sanoisi käytännöllisiksi ja joilla olisi suuret tilaisuudet tässä maailmassa? Ei sinne päinkään! Hän opetti ja harjaannutti heistä saarnaajia, jollainen hän itsekin oli. Me luemme: ”Niin hän kutsui kokoon ne kaksitoista [opetuslastansa] ja antoi heille voiman ja vallan kaikkia riivaajia vastaan ja voiman parantaa tauteja. Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita. Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.” (Luuk. 9:1, 2, 6) Niitä, jotka eivät kuuluneet hänen kahdentoista apostolinsa joukkoon, hän ohjasi samaan työhön. ”Toiselle hän sanoi: ’Seuraa minua’. Mutta tämä sanoi: ’Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni’. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa’.” – Luuk. 9:59, 60.

³ Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus osoitti seuraajilleen, että oli tärkeämpää kuin konsanaan tehdä sitä työtä, mihin hän oli harjaannuttanut heidät. Me luemme siitä, kun hän oli yhdessä heidän kanssaan ylösnousemispäivänään: ”Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: ’Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat’.” (Luuk. 24:45–48) Heidän sanomastaan oli tullut maailmanlaajuisen tärkeä, ja se täytyi saarnata.

 4, 5. Mikä Saulus Tarsolaisesta tuli ja miksi hän koetti tehdä toisiakin? Miten?

⁴ Jollei tätä sanomaa olisi esitetty julkisesti ja katkerasta vastustuksesta ja väkivaltaisesta vainosta huolimatta, ei Saulus Tarsolaisesta olisi tullut apostoli Paavalia. Paavali oli oppinut tekemään telttojakin opiskellessaan juutalaisena fariseuksena Jerusalemissa. Mutta Jeesus ilmestyi hänelle ihmeen kautta ja otti hänet saarnaamaan ei-juutalaisille kansoille. Meille ilmoitetaan, että kun hän oli kääntynyt kristillisyyteen juutalaisuudesta, niin ”kohta hän saarnasi synagoogissa Jeesusta [Kristusta], julistaen, että hän on Jumalan Poika”. (Apt. 9:1–20) Mitä ylösnoussut Jeesus oli tehnyt hänestä, sitä hän, Paavali, yritti tehdä toisista, jotka halusivat käyttää elämänsä parhaalla tavalla. Hän opasti heitä samaan työhön, minkä hän teki elämänsä pääasiaksi. Hän teki kaikkensa saadakseen heidät sopiviksi siihen työhön. Eräs niistä, joita Paavali otti mukaansa lähetysmatkoilleen, oli nuori mies Timoteus. Tästä nuoresta miehestä tuli erään kristittyjen perustaman seurakunnan valvoja. Viimeinen Raamattuun liitetty Paavalin kirje oli osoitettu Timoteukselle. Paavali kirjoitti sen toisen vankeutensa aikana Roomassa vähää ennen kuin hänet teloitettiin siksi, että hän oli evankeliumin uskollinen palvelija.

⁵ Mitä Paavali kehoitti Timoteusta tekemään apostolin kuoltua? Hän kirjoitti näin: ”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, [ole innokas] sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” (2. Tim. 4:1, 2) Tee siis samaa työtä, minkä tähden Paavali oli vangittu ja halukas kuolemaan. Jollei se olisi ollut ihmiselämän tärkein työ, niin sen edestä ei olisi kannattanut kuolla. Mutta koska se on tärkein, niin Jehovan todistajat ovat aina pyhittäneet elämänsä sille.

 6, 7. Ketä meidän täytyy totella, jos valtio sekaantuu asiaamme? Miten me tiedämme sen?

⁶ Eivät ainoastaan uskonnolliset, vaan myöskin poliittiset järjestelmät kieltävät nyt Jehovan todistajia tekemästä sitä, mitä Paavali velvoitti Timoteuksen tekemään. Koska Jehovan todistajat eivät tottele noita julkeita järjestelmiä, niin heitä vainotaan, ei poliittisesta toiminnasta, vaan yksinomaan toivon ja elämän sanoman saarnaamisen takia. Heitä erotetaan virastaan ja heitetään vankiloihin ja työleireihin. Heitä uhataan kuolemallakin, ja joillakuilla heistä onkin etu kärsiä se. Heidän näkyvää järjestöään sorretaan valtion määräyksillä ja hajoitetaan poliisivoimin. Heitä kielletään kokoontumasta yksityisestikin ja heitä ajetaan maan alle. Heiltä kielletään vapaus julistaa Jumalan valtakuntaa suusanallisesti ja raamatullisen kirjallisuuden välityksellä. Mitä heidän pitää tehdä? Ketä heidän on toteltava tai miellytettävä tässä asiassa?

⁷ Jehovan todistajain ei tarvitse kysyä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuralta tietääkseen tämän. He tietävät sen suoraan Jumalan Sanasta, Jumalan, jonka kasvojen edessä heidät on velvoitettu tekemään todistamistyötään. Heidän tulee miellyttää niitä, joiden edessä heidät on velvoitettu tekemään sitä, eikä meitä. Hehän eivät ole saaneet toimintamääräystä Vartiotorni-Seuralta, vaan ”Korkeammilta Valloilta”, Jehova Jumalalta ja Jeesukselta Kristukselta. Kiellettäköön Vartiotorni-Seura ja suljettakoon sen haaratoimistot eri maissa väkivalloin valtion asiaan puuttumisen kautta! Se ei tee tyhjäksi Jumalan velvoitusta eikä muuta sitä niiden miesten ja naisten suhteen, jotka ovat vihkiytyneet tekemään Jumalan tahdon ja joissa hänen henkensä vaikuttaa. ”Saarnaa!” on kirjoitettu selvästi hänen Sanassaan. Tämä määräys on yläpuolella kaikkien ihmiskäskyjen.

Velvoitetut siihen Korkeampien Valtojen edessä

 8. Keiden edessä ja minkä kautta on saarnaamisvelvoitus annettu?

⁸ Ihmettelevätkö ystävät ja viholliset, miksi Jehovan todistajat kieltäytyvät lopettamasta palvelustaan, vaikka politiikka puuttuu siihen, vaikka uskonto ei suvaitse sitä ja vaikka sitä vihataan kaikissa maissa? Se johtuu siitä, että saarnaamisvelvoitus on annettu heille Raamatussa niiden Korkeampien Viranomaisten silmien edessä, jotka Paavali mainitsi Timoteukselle velvoittaessaan häntä henkilökohtaisesti. ”Minä [velvoitan] sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta”. Näin Paavali kirjoittaa yhtenä kirkon hallitsevan elimen jäsenenä. Ja niinkuin Paavali velvoitti Timoteuksen, niin Kristus Jeesuskin velvoittaa seuraajiensa joukon.

 9. Miksi tämä velvoitus on annettu ”Jumalan edessä”?

⁹ Mutta miksi Paavali esittää velvoituksensa saarnaajille ”Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä”? Tehdäkseen velvoituksen niin voimakkaaksi kuin mahdollista. Rooman viranomaisethan saattoivat antaa määräyksiä ja käskyjä tätä kristillistä työtä vastaan ja tehdä sen keisari Neron edessä, mutta vaikka tämä saarnaamisvelvoitus annettiinkin roomalaisessa vankilassa aivan keisarin nenän alla, niin se annettiin Jumalan ja Kristuksen edessä. Paavali valitsi Jehova Jumalan, Korkeimman, suvereenisuuden kunniaansaattamisen siinä kiistakysymyksessä, kuka on oleva kaikkeuden suvereeni ja ketä on siis toteltava, ja hän teki sen tottelemalla Jehovaa ja käskemällä toisiakin tekemään samoin. Jehova on herättänyt todistajansa ja käskenyt heitä antamaan todistusta. Osoittaen tämän apostoli Pietari sanoi italialaiselle Korneliukselle, keisarin armeijan sadanpäämiehelle: ”Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, . . . ja hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä ja antoi hänen ilmestyä, ei kaikelle kansalle, vaan Jumalan ennen valitsemille todistajille, meille, jotka söimme ja joimme hänen kanssaan sen jälkeen, kun hän oli kuolleista noussut. Ja HÄN käski meidän saarnata kansalle ja todistaa, että hän on se, jonka Jumala on asettanut elävien ja kuolleitten tuomariksi.” – Apt. 10:38–42.

10. Mihin osallistuaksemme me tottelemme Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä? Keiden tavoin?

¹⁰ Kun me tottelemme Jumalaa vastoin ihmisten toivomuksia, niin me osoitamme, että Hänen suvereenisuutensa ja käskyvaltansa on korkeampi kuin perkeleitten ja ihmisten. Siten me osallistumme hänen kaikkeudensuvereenisuutensa kunniaansaattamiseen. Me tunnustamme ja todistamme sen koskevan meitä täällä maan päällä huolimatta meitä nyt ympäröivästä Perkeleen järjestöstä. Me olemme kuin profeetta Miika, joka sanoi kuninkaan sanansaattajalle: ”Niin totta kuin [Jehova] elää, sen minä puhun, minkä [Jehova] minulle sanoo.” (1. Kun. 24:14) Me olemme niiden profeetta Danielin kolmen heprealaisen toveruksen kaltaisia, jotka sanoivat Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin silmien edessä, kun tämä oli voittanut Jerusalemin kuninkaan: ”Jos niin käy, voi meidän Jumalamme [jota me palvelemme] kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” (Dan. 3:17, 18) Me olemme Jeesuksen apostolien kaltaisia, joita juutalaiset hallitusmiehet, jotka olivat halunneet keisaria eikä kuningasta, käskivät lopettamaan Jeesuksen nimessä puhumisen. Nuo apostolit sanoivat: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.” ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä. Ja me olemme [hänen todistajiaan].” (Apt. 4:18–20; 5:29, 32) Hän itse pani saarnaamisen alulle. Hän käski vihkiytynyttä kansaansa ryhtymään siihen ja jatkamaan sitä välittämättä ihmisten vastalauseista.. Hän ei ole koskaan peruuttanut tätä käskyä.

11. Kenen muun edessä meidät on velvoitettu? Miksi on sopivaa, että se on tehty hänen edessään?

¹¹ Meitä ei ole velvoitettu yksistään Jumalan edessä, vaan myöskin Kristuksen Jeesuksen edessä. Hänkin tunnusti Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden. Kun hän seisoi keisarin edustajan, roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen, edessä Jerusalemissa, hän sanoi: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta.” (Joh. 18:37) Hän kärsi siis kuoleman siksi, että hän saarnasi Jumalan valtakuntaa ja sen oikeutta hallita. Mutta koska Kristus Jeesus teki siten, niin Jumala korotti hänet haudan syvyyksistä paljon korkeampaan asemaan kuin keisarin, korkeammalle kaikkia taivaan arvovaltoja Korkeinta Jumalaa itseään lukuunottamatta. Kristus Jeesus kuuluu siten Jehova Jumalan kanssa ”Korkeampiin Valtoihin”. Juuri tämä tekee hänen edessään annetun saarnaamisvelvoituksen niin vakavaksi. Se on juhlallinen asia. – Room. 13:1.

12. Miksi tottelevaisuus tai tottelemattomuus merkitsee elämää tai kuolemaa meille?

¹² Tottelevaisuus tai tottelemattomuus tätä velvoitusta kohtaan merkitsee meille iankaikkista elämää tai kuolemaa. Miksi? Koska Jumala on korottanut Jeesuksen Herraksi. Tämä merkitsee sitä, että Jeesuksella on valta ja valtuus muihin Jumalan luomuksiin katsoen. Hänellä on valta ja valtuus ei ainoastaan elävien, vaan kuolleittenkin suhteen. Yksikään kuolleista ei elä uudelleen muuten kuin hänen kauttaan, sillä Jumala on tehnyt hänestä sen, ”joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita”. Jeesus sanoi kerran: ”Aivan samoin kuin Isä käskee kuolleita nousemaan ja antaa niille elämän, niin Poikakin antaa elämän, kenelle tahtoo. Niin on tuominnankin laita: sen sijaan että Isä itse langettaisi tuomion kenellekään, hän on jättänyt kaiken tuomiovallan Pojalle. Niinkuin Isällä on itsessään elämän lahja, niin hän on suonut Pojallekin mahdollisuuden omata itsessään elämän lahjan, ja hän on antanut hänelle myös vallan langettaa tuomiot, koska hän on Ihmisen Poika.” – Joh. 5:21, 22, 26, 27, Knox.

13. Miksi hänen edessään saatu tuomio on paljon kauaskantoisempi kuin ihmisten edessä langetettu?

¹³ Ajakoon maallinen tuomioistuin, totalitaarinen, poliittinen tai uskonnollinen järjestö meidät maanpakoon tai tuomitkoon meidät kuolemaan siksi, että olemme Jehovan todistajia ja tottelemme Hänen saarnaamiskäskyään! Niiden valtuus ulottuu lopultakin vain tähän elämään. Kun ihmisviranomaiset ovat tehneet selvän meistä, vaikkapa teloittamalla meidät, niin sekä heidän että meidän täytyy seisoa Jehovan Tuomarin tuomioistuimen edessä odottamassa ratkaisua tulevan maailman suhteen. ”Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa.” (2. Kor. 5:10) Tällä Tuomarilla on elämänvoima itsessään. Hän voi kumota ihmisviranomaisten päätöksen, joka tuomitsi ja pani meidät kuolemaan. Hän voi tehdä sen herättämällä meidät iankaikkiseen elämään uudessa maailmassa uskollisuutemme tähden Jumalaa kohtaan. Hän voi myös tuomita meidän tuomitsijamme ja teloittajamme iankaikkiseen gehennan tuhoon. Senpä tähden Jeesus sanoikin lähettäessään opetuslapsensa sisälähetystyöhön: ”Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa katoilta. Älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa [Gehennaan].” – Matt. 10:27, 28.

14. Ketkä kansoihin kuuluvat ihmiset tuomitaan nyt onnettomuuteen? Miksi?

¹⁴ Todistukset osoittavat Jehovan määräämän Tuomarin olevan nyt taivaan kirkkauden valtaistuimellaan ja kaikkien kansojen olevan hänen edessään ja niiden ja niihin kuuluvien ihmisten tuominnan olevan käynnissä. ”Vuohet” pahoinpitelevät Tuomarin kristittyjä veljiä ja näiden lammasmaisia tovereita. Tämän tähden heidät pannaankin Tuomarin vasemmalle puolelle, ja ennen pitkää heidät jätetään gehennan tuliseen hävitykseen, mikä on varattu Perkeleelle ja hänen enkeleilleen. (Matt. 25:31–46) Mitä merkitsee ihmisviranomaisten tuomio verrattuna Jehovan Tuomarin tuomioon? Juuri tämän Tuomarin edessä, joka ratkaisee meidän iankaikkisen kohtalomme, velvoitetaan jokainen vihkiytynyt kristitty nyt saarnaamaan.

15. Miksi hänen valtakuntansa ja ilmestymisensä vetoavat meihin nyt enemmän?

¹⁵ Apostolin velvoituksella on erityinen voima nyt, koska hän antoi sen Kristuksen edessä ”sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta”. Hänen ilmestymisensä ja valtakuntansa ovat nyt tosiasioita. Hän on ilmestynyt meidän uskomme ja ymmärryksemme silmille niiden näkyvien merkkien kautta, joiden hän ennusti osoittavan hänen paluunsa ja näkymättömän läsnäolonsa. Me näemme nyt Jumalan Sanan paljastavan voiman avulla, että hänen valtakuntansa syntyi v. 1914 jKr. ja että Jumala asetti Poikansa silloin kuninkaalliselle valtaistuimelleen. Kristus Jeesus on siis nyt valtakunnassaan hallitsemassa vihollistensa keskellä. Ne maan päällä olevat viholliset, jotka vastustavat ja sortavat meitä, eivät kykene milloinkaan näkemään häntä henkilökohtaisesti paljain silmin. Mutta heidänkin hengensilmänsä avautuvat huomaamaan hänen läsnäolonsa valtakunnassaan, koska hänen ilmestymisensä paljastetaan heille Harmagedonin taistelussa heitä ja heidän maailmanjärjestöään kohtaavassa tulisessa hävityksessä. (2. Tess. 1:7–9; 2:8) ”Hänen ilmestymisensä ja hänen valtakuntansa” valossa tulisi meidän ottaa saarnaamisvelvoituksemme sitä vakavammin. Me emme saarnaa enää näiden asioiden toivossa. Nehän ovat nykyisiä todellisuuksia, mitkä antavat suurempaa eloisuutta ja merkitystä sanomallemme. Ne todistavat tuhon olevan lähellä kaikkia järjestöjä ja henkilöitä, jotka taistelevat sitä työtä vastaan, mitä me teemme totellen Jumalaa, ja siksi meidän tulisi olla rohkeita eikä pelätä koskaan niitä, joita uhkaa aivan lähellä oleva tuomio. Rohkeutemme on tästä todistuksena heille.

Mitä tulee julistaa

16, 17. Mitä meitä ei ole velvoitettu saarnaamaan? Miksi tämä on oikein?

¹⁶ Meille on sanottu nimenomaan, mitä tulee saarnata, ja se todistaa julistamisvelvoituksemme olevan lähtöisin ihmisiä korkeammilta mahdeilta. Siksi ei ihmisten muodostamalla tai uskonnollisella arvovallalla olekaan todellista valtuutta eikä oikeutta kieltää meitä. Jos me levittäisimme jotain uskonnollista, yhteiskunnallista tai poliittista ihmisfilosofiaa, niin jotkut ihmisviranomaiset voisivat oikeutetusti pannakin vastaan ja ryhtyä sopiviin vastatoimenpiteisiin. Mutta onhan vapaassa ja kansanvaltaisessa yhteiskunnassa oikeus levittää ihmisfilosofiaakin, mikä ei ole vastoin hyviä tapoja eikä asetettua virkavaltaa, sekä vaikuttaa sen avulla ihmisiin. Me emme kuitenkaan julista emmekä puolusta mitään ihmisfilosofiaa emmekä ihmisten perimätietoja.

¹⁷ Apostoli Paavali oli Jeesuksen Kristuksen itsensä tavalla jyrkästi ihmisten uskonnollisia perimätietoja vastaan, koska hän tiesi, miten eksyttäviä ne olivat. Hän sanoi itsestään: ”Paavali, apostoli, virkansa saanut, ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta, vaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja Isän Jumalan, joka on hänet kuolleista herättänyt, . . . Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa [juutalaisten uskonnossa], että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin ja että edistyin juutalaisuudessa [juutalaisten uskonnossa] pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isien perinnäissääntöjen puolesta.” (Gal. 1:1, 11–14) Ihmisfilosofia ja uskonnolliset perimätiedot ovat johtaneet jakautuneeseen ja sekavaan maailmaan. Ne eivät pysty antamaan ihmisille sitä, mitä he tarvitsevat, eikä tuomaan heille huojennusta. Ne jättävät ihmiset lopulta pettyneiksi.

18, 19. Mitä me olemme velvoitettuja saarnaamaan? Mitä se sisältää?

¹⁸ ”Sanaa!” Sitä meidän on käsketty saarnata. Tämä Sana tulee Jumalan henkeytyksestä ja sisältyy Raamatun pyhiin kirjoituksiin. Paavali kehoitti Timoteusta uskomaan ja sovelluttamaan juuri sitä sanoessaan: ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jokainen kirjoitus [on Jumalan henkeyttämä ja] hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.” (2. Tim. 3:14–17) Koska Paavali sanoi tämän viimeisessä kirjeessään, niin niihin pyhiin kirjoituksiin, mitkä olivat silloin Timoteuksen saatavissa, kuului koko nykyinen Raamattu, paitsi Johanneksen evankeliumikertomus ja hänen kolme kirjettään sekä Ilmestyskirja ja mahdollisesti Juudaan kirje. Mutta nykyään tämä ”sana” sisältää kaikki nämäkin. Se on täydellinen Raamattu. Jumala on aikaansaattanut sen ollen sen Henkeyttäjä 1. Mooseksen Kirjasta Ilmestyskirjaan asti. Mikään kristikunnan uskonnollinen uskontojärjestelmä ei voi ottaa kunniaa sen tekemisestä eikä väittää sitä oman lahkonsa uskonnolliseksi kirjaksi.

¹⁹ Saarnaaja, joka on todellinen ”Jumalan ihminen”, ei ole saanut edustamaltaan Jumalalta valtuutta saarnata ihmisfilosofiaa, ihmisten perimätietoja tai mitään muuta kuin Jumalan henkeyttämää Sanaa. Jumala ei voitele ihmisiä hengellään julistamaan sellaista, mikä on häntä ja hänen henkeytettyä sanomaansa vastaan. Eihän hän sodi itseään vastaan eikä voi kieltää itseään. Hänen Sanansa on yksi ja sopusointuinen alusta loppuun saakka. Se on ainoa kirja, joka sisältää ”tervettä oppia” ja varustaa kristityn hyviin töihin. Kun joku vihkiytyy Jumalalle Kristuksen kautta ja saa Hänen henkensä ja jumalallisen velvoituksen saarnata, niin hän levittää kaikkia totuuksia, mitkä sisältyvät tähän Sanaan. Hän julistaa, että Raamatun ennustukset ovat täyttymässä pienintäkin piirtoaan myöten, todistaen tämän Kirjan henkeytyksen, ja että Jehovan valtakunta, jota hänen kuninkaallinen Poikansa hallitsee, on uuden maailman pysyvä hallitus ja koko ihmiskunnan ainoa toivo. Tämän täydellisen ja vanhurskaan maailman hallituksen alaisuudessa saavat kaikki haudoissa olevat ihmiskuolleet tilaisuuden päästä iankaikkiseen elämään nousten puhdistettuun ja paratiisimaiseen maahan.