Pasifismi ja omantunnonarkuus – onko näillä eroa?

 1. Miten me osoitamme omantunnon rohkeutta? Miksi me osoitamme sitä ja kenen tavalla?

HYVÄN omantunnon omaaminen Jumalan edessä ei tee ihmisestä heikkoa eikä pelkuria. Jehovan todistajat osoittavat rohkeutta toimiessaan omantuntonsa mukaisesti näinä sotaisina aikoina. He ovat pelkästään omantuntonsa tähden kieltäytyneet henkilökohtaisesti ja laillisesti kutsuntalautakuntien edessä osallistumasta maailman kansojen aseellisiin taisteluihin ja puolustussuunnitelmiin. Heidän omatuntonsa ei ole heidän näin tehdessään kieroonkasvanut, vaan tietoinen siitä, mikä on oikein, sillä he ovat saaneet opetusta Raamatusta, Jumalan Sanasta. He sanovat apostoli Paavalin kanssa: ”Sentähden minä myös ahkeroitsen, että minulla aina olisi loukkaamaton omatunto Jumalan ja ihmisten edessä.” (Apt. 24:16) Heidän omatuntonsa on siis puhdas, arvostelkoonpa tämän maailman sotilaallinen ajatuskanta heitä miten hyvänsä.

 2. Mihin saarnaan viranomaiset väittävät uskovansa? Mitä se sisältää?

² Jos he eivät siis ole pasifisteja, niin mitä raamatullisia syitä he ovat esittäneet kieltäytyessään osallistumasta millään tavalla kansainväliseen sotaan? Yhdysvaltain presidentti Truman on sanonut toistamiseen uskovansa ”vuorisaarnaan” ja haluavansa maailman tietävän, että amerikkalaiset uskovat vuorisaarnaan. Jehovan todistajat luottavat siihen, että Amerikan presidentti ja hänen virkaveljensä tarkoittavat koko saarnaa. Miksi? Koska se ei sisällä ainoastaan ns. ”kultaista sääntöä”, vaan myös Jeesuksen sanat: ”Te olette kuulleet sanotuksi: ’Silmä silmästä ja hammas hampaasta’. Mutta minä sanon teille: älkää tehkö pahalle vastarintaa; vaan jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle toinenkin; ja jos joku tahtoo sinun kanssasi käydä oikeutta ja ottaa ihokkaasi, anna hänen saada vaippasikin; ja jos joku pakottaa sinua yhden virstan matkalle, kulje hänen kanssaan kaksi. Anna sille, joka sinulta anoo, äläkä käännä selkääsi sille, joka sinulta lainaa pyytää [korotta]. Te olette kuulleet sanotuksi: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat, että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin.” – Matt. 5:1, 2, 38–45.

 3. Opettiko Jeesus siinä pasifismia? Miten piti hänen mainitsemansa kostamislaki toteuttaa?

³ Opettiko Jeesus silloin pasifismia? Ei, mutta hän ilmaisi siten, että hänen seuraajansa eivät saa olla halukkaita vahingoittamaan ketään toista, ei ärsytyksestäkään, kun pelkästään henkilökohtaiset asiat ovat kysymyksessä. Heidän ei tule turvautua 2. Mooseksen kirjan 21:23–25 ja 3. Mooseksen kirjan 24:19, 20:nnessä antamaan kostamislakiin. Mutta silloinkin, kun silmä piti antaa silmästä, hammas hampaasta, elämä elämästä, ei vahingoitetun tullut henkilökohtaisesti maksaa tätä vertaa verrasta. Tilien tasaus piti asettaa laillisten viranomaisten eteen, eikä vahingoitetun pitänyt ottaa lakia omiin käsiinsä. Se oli Mooseksen kautta annettu laki. Mutta Jeesus Kristus on Profeetta, jonka Jehova lupasi herättää Moosesta suurempana, joten Jeesuksen laki on korkeampi ja astuu Mooseksen lain sijaan. (5. Moos. 18:15–19; Apt. 3:20–23) Meidän täytyy näin ollen ottaa vaarin siitä, mitä hän sanoo vuorisaarnassa, jos olemme hänen uskollisia seuraajiaan.

 4. Miten Jeesus ei vastustanut pahaa oikeudessa? Miten Paavalikaan ei tehnyt sitä?

⁴ Todellinen vuorisaarnan noudattaja ei vastusta jumalatonta käyttämällä hyväkseen kostamislakia antaakseen verran verrasta, vahingon vahingosta, kun on kysymyksessä pelkästään henkilökohtainen asia eikä suorastaan jumalanpalvelustehtävän suorittaminen. Herraa Jeesusta lyötiin poskelle juutalaisten korkeimmassa oikeudessa, mutta hän ei kääntänyt toista poskeaan, paitsi kuvaannollisella tavalla. Hän sanoi vain häntä korvalle lyöneelle virkailijalle: ”Jos minä pahasti puhuin, niin näytä toteen, että se on pahaa; mutta jos minä puhuin oikein, miksi minua lyöt?” (Joh. 18:19–23) Paavalia lyötiin myöhemmin samassa oikeudessa suulle, koska hän sanoi: ”Minä olen kaikessa hyvällä omallatunnolla vaeltanut Jumalan edessä tähän päivään asti.” Paavali sanoi puheenjohtajana toimineelle ylimmäiselle papille tuon lain rikkomuksen takia: ”Jumala on lyövä sinua, sinä valkeaksi kalkittu seinä; istutko sinä tuomitsemassa minua lain mukaan ja käsket vastoin lakia lyödä minua?” Paavali jakoi taitavalla todistelullaan tuomioistuimen kahteen vastakkaiseen joukkoon, niin että he eivät tuominneet häntä, vaan hänet vietiin roomalaiseen oikeuteen. – Apt. 23:1–11.

 5. Miten me sitten toteutamme sen, mitä Jeesuksen saarnasta on lainattu?

⁵ Kristityt eivät saa siis ottaa lakia omiin käsiinsä kostaakseen vahingon toisille, vaan heidän tulee mieluummin jättää henkilökohtainen väärinteko huomioonottamatta ja omata Kristuksen mielentila sekä jatkaa palvelustaan. Anna jumalattoman väärintekijän muistaa sinun itsehillintäsi pikemmin kuin mitään vahinkoa, minkä hän voisi saada sinulta palkaksi ja mikä osoittaisi sinun olevan yhtä väkivaltainen kuin hänkin. Jos viimeisen asteen oikeusistuimen tuomio on epäoikeudenmukainen sinua kohtaan ja se tuomitsee sinut suurempaan henkilökohtaiseen rangaistukseen, kuin mitä tuo lain eteen sinut vetänyt henkilö halusi, niin anna hänen saada ikään kuin päällysvaippasi ihokkaasi lisäksi. Se on henkilökohtainen asia, mikä ei pakota sinua toimimaan vastoin Jumalan lakia. Ja niin sinä voit osoittaa, että sinä et ole kiintynyt häviäviin aineellisiin asioihin, vaan sinulla on voimaa ottaa vastaan henkilökohtaisia väärintekoja niinkuin sinun Johtajallasi Jeesuksellakin oli. Jos joku rauhaisa hallituksen virkailija tulee velvollisuuksiaan suorittaessaan luoksesi ja pyytää sinua auttamaan itseään tavalla, jolla ketä tahansa toistakin kansalaista voitaisiin pyytää auttamaan, kuten esim. seuraamaan häntä oppaana kilometrin, niin ole aulis palvelemaan. Mene hänen mukanaan kaksi kilometriä, jos se koituu yleiseksi hyväksi hänen palvellessaan hallitusta. Kun seuraat häntä, niin osoita hänelle, mikä Jehovan todistaja on sanoissa ja teoissa. Osoita asiaankuuluvaa kunnioitusta järjestyksellistä hallitusta kohtaan, vaikka se onkin vain inhimillinen. Tue maan oikeudenkäyntimenetelmiä ja lakeja, mitkä eivät ole vanhurskauden ja Jumalan lain vastaisia. Osoittaudu rakkaudellisin teoin ja rukoillen halukkaaksi auttamaan vihollisiasi ja vainoojiasikin löytämään tien pelastukseen. Älä anna heidän epäoikeutettujen tekojensa herättää vihaa, mikä haluaa vain vahingon ja tuhon kohtaavan henkilökohtaisia vihollisiasi.

 6, 7. Mihin väitteeseen on lainattu 2. Mooseksen kirjan 22:2, 3:tta? Miten se soveltuu siihen?

⁶ On vedottu 2. Mooseksen kirjan 22:2, 3:nteen osoitukseksi siitä, että saattaa olla tapauksia, joissa Jehovan todistajat voivat osoittaa olevansa ei-pasifisteja tappamalla. Nämä jakeet kuuluvat Amerikkalaisen standardikäännöksen mukaan: ”Jos varas tavataan murtautumasta sisälle ja lyödään, niin että hän kuolee, ei hänen tähtensä jouduta verivelkaan. Jos aurinko nousee hänen ylleen, joudutaan hänen tähtensä verivelkaan.” Mutta Moffattin käännös (engl.) (jonka kanssa Amerikkalainen käännös pitää yhtä) sanoo vielä selvemmin: ”Jos varas tavataan murtautumasta johonkin taloon ja lyödään, niin että hän kuolee, ei talon isäntä ole syypää, mutta jos se tapahtui aamunkoiton jälkeen, niin talon isäntä on syypää.”

⁷ Yön pimeydessä ei murtovarasta voitu tuntea, jos hän pakeni, ja niin häntä saatettiin lyödä hänen pysähdyttämisekseen. Jos isku oli kohtalokas ja murtautuja kuoli, oli omaisuuttaan suojellut henkilö syytön. Mutta jos hän murtautui sisälle päivänvalon aikaan ja hänelle annettiin kohtalokas isku, niin lyöjä oli syypää varkaan tappamiseen. Koska oli valoisaa, niin hän saattoi tuntea varkaan ja ilmoittaa hänet lainvalvojille ja antaa lain tarttua häneen ja pakottaa hänet antamaan korvauksen sekä kärsimään myös sakon. Mutta omaisuuden suojelija meni liian pitkälle tappaessaan varkaan. Koko omaisuus, minkä päivänvalolla vievä varas voi sisäänmurtautuessaan ryövätä, ei totisesti ole hänen henkensä veroinen. Laki ei voi vaatia tuon varkaan henkeä pannessaan hänet korvaamaan, mitä hän varasti. ”Mitä voi ihminen antaa sielunsa [tai elämänsä] lunnaiksi?” (Matt. 16:26) Jos päivänvalolla varastanut pääsee pakoon ja jos anastavat hyökkääjät pääsevät karkuun eikä laki pysty saamaan heitä oikeuteen, niin vaikka me olemmekin silloin kärsineet aineellisten omaisuuksien menetyksen, niin me emme ole kuitenkaan joutuneet verivelkaan. Kunnioitus lakia kohtaan on siis hyvä.

 8. Mitä on kuitenkin sanottava heidän Valtakunnan eri etujen suojelemisestaan ja puolustamisestaan?

⁸ Mitä edellä on sanottu toisen posken kääntämisestä ja alistumisesta julkisten viranomaisten määräyksiin yksityisissä eli henkilökohtaisissa asioissa, se ei merkitse sitä, että Jehovan todistajat eivät puolustaisi Valtakunnan etuja, saarnaamistaan, kokouksiaan, itseään, veljiään ja sisariaan ja omaisuuttaan hyökkäystä vastaan. He puolustavat niitä, kun niiden kimppuun hyökätään ja kun heidät pakotetaan suojelemaan näitä etuja, ja he tekevät sen Raamatun mukaisesti. He eivät aseistaudu eivätkä kanna lihallisia aseita odottaen vaikeuksia tai valmistautuen niiden varalta tai peläten uhkauksia. He koettavat torjua iskut ja hyökkäykset vain puolustuksekseen. He eivät iske kostaakseen. He eivät taistele hyökäten, vaan ainoastaan puolustaen. He eivät käytä sota-aseita puolustaessaan itseään tai Valtakunnan etuja. (2. Kor. 10:4) Vaikka he eivät peräydy, kun heidän kimppuunsa hyökätään heidän kodeissaan tai heidän kokouspaikoissaan, niin he vetäytyvät pois julkiselta tai muulta paikalta ja ’pudistavat tomun jaloistaan’, jotta ’eivät antaisi pyhää koirille’ eivätkä ’heittäisi helmiään sikojen eteen’. (Matt. 10:14; 7:6) He peräytyvät siis silloin kun he voivat tehdä siten ja välttää taistelua tai hämminkiä. Heillä on oikeus vedota ja he vetoavatkin lakia voimassa pitäviin virkailijoihin, jotta nämä tulisivat heidän avukseen puolustamaan heitä hyökkäyksiä tai roskaväen väkivaltaa vastaan.

MITEN LUPAUKSEN TEHNEET MAKSAVAT TAKAISIN ASIAANKUULUVAN

 9. Mitä lain suomaa erivapautta käyttävät todistajat oikeutetusti hyväkseen Amerikassa?

⁹ Hallituksen valiokunnille, edustajille ja virkailijoille on sanottu, että kuuliaisuus vuorisaarnan ohjeille ei sovi lainkaan yhteen sen kanssa, että Jehovan todistajat antaisivat kaiken keisarille, mikä velvoittaisi nämä Jumalan palvelijat osoittamaan sokeaa kuuliaisuutta käskijöille, jotka eivät noudata Jumalan lakia. Mutta edellämainitut ohjeet, jotka ovat tuosta saarnasta, ovat vain osa siitä pakottavasta syystä, minkä vuoksi Jehovan todistajat esittävät omantunnonsyitä sotapalvelukseen alistumista vastaan ja minkä vuoksi he käyttävät hyväkseen sotapalveluksesta vapautumiseksi tehtyjä varauksia. Amerikan Yhdysvaltain vuonna 1948 säätämä asevelvollisuuslaki, joka sisältää säädökset kutsuntalautakuntien ja julkisten virkailijain päätöksistä, määrää otettavaksi huomioon omantunnonarat ja niiden erivapauden, jotka ovat tehneet lupauksen Jumalalle. Jaos 6 (j) tekee myönnytyksen ”kenelle tahansa”, jonka ”kasvatus ja vakaumus . . . Ylimmän Olennon suhteen sisältää velvollisuuksia, mitkä ovat niiden yläpuolella, mitkä saattavat aiheutua yleensä inhimillisistä suhteista”, ehkäisee tätä henkilöä syrjäyttämästä näitä YLIMPIÄ VELVOLLISUUKSIA, mitkä hänellä on tuota Ylintä Olentoa kohtaan.

10. Miten he ovat lupauksen sitomia? Mitkä velvoitukset heidän on sen tähden täytettävä?

¹⁰ Kenestäkään ei voi tulla Jehovan kristittyä todistajaa, jollei hän anna lupausta, millä hän pyhittäytyy kokonaan Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta ja omaksuu siten ylimmät velvollisuudet. Hän tunnustaa Jumalan Ylimmäksi Olennoksi ja elämän lähteeksi sekä iankaikkisen elämän tien Varaajaksi. (Ps. 3:9; 36:10) Hän lähestyy Jumalaa Jeesuksen Kristuksen kautta. Hän tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi, joka antoi ihmiselämänsä hänen puolestaan ja varasi siten lunastushinnan hänen edestään. Mikään poliittinen valtio, yksikään ”keisari” tai hallitsija tai diktaattori ei voi tehdä tällaista kuolevan syntisen hyväksi. Siksi ei hän katsokaan olevansa elämästään velkaa millekään poliittiselle järjestelmälle, vaan laskee elämänsä Jumalalta tulleeksi ja koettaa antaa sen hänelle Kristuksen kautta. Hän tunnustaa seuraavien raamatunpaikkojen soveltuvan itseensä: ”Te ette ole itsenne omia, sillä teidät on ostettu eräällä hinnalla. Kirkastakaa sen tähden Jumala ruumiissanne ja hengessänne, mitkä ovat Jumalan.” ”Teidät on ostettu eräällä hinnalla; älkää olko ihmisten palvelijoita.” (1. Kor. 6:19, 20 ja 1. Kor. 7:23, KJ) He omistavat näin ollen henkensä ja ehdottoman kuuliaisuutensa ja ylimmät velvollisuutensa Jumalalle, katsoen niiden kuuluvan hänelle, ja he antavat elämänsä Jumalan eikä keidenkään ihmisten palveluksessa.

11. Miksi Jeesus ei liittynyt Matteuksen 22:21:sen mukaan keisarin armeijaan? Mitä sitten, kun Jumalalle kuuluva törmää vastakkain keisarille kuuluvan kanssa?

¹¹ Mutta Jeesus sanoi juutalaisille, jotka olivat liitossa Jumalan kanssa ja tehneet lupauksen hänelle: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” (Matt. 22:21) Mitä meidän on sitten annettava keisarille? Ei missään tapauksessa henkeämme, koska me emme ole koskaan olleet sitä velkaa keisarille eikä se kuulu hänelle. Onhan keisari itsekin velkaa elämänsä Jumalalle eikä itselleen kuolemattomana jumalana. Luotettava historia osoittaa tästä syystä, että ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät panneet elämäänsä lihallisen sodankäynnin vaaroille alttiiksi liittymällä keisarin armeijoihin, vaan kärsivät sen rangaistuksen, minkä keisari määräsi siksi, että he kieltäytyivät tulemasta hänen armeijoihinsa. Varhaiskristityt pitivät tässä esimerkkinään, Johtajanaan ja Opettajanaan Jeesusta. Jeesus asui keisarin valtakunnassa, koska Rooma oli valloittanut Palestiinan sotilaallisilla hyökkäyksillään. Asetettuaan seuraajilleen lain: ”Maksakaa takaisin . . . keisarille kuuluva keisarille” (Um) Jeesus ei itsekään pestautunut keisarin armeijoihin. Hän tiesi, etteivät Jumala ja keisari ole ystävyksiä. Siksihän keisari pani maaherransa Pilatuksen välityksellä Jumalan Pojan kuolemaan ja vainosi sen jälkeen väkivaltaisesti Jeesuksen seuraajia. Jeesuksen vuorisaarna sanoo, että me emme voi palvella kahta herraa, varsinkaan kun kumpikin herra on toisensa vihollinen. Jehovan todistajat ovat ”antaneet juhlallisen lupauksen pyhittääkseen elämänsä Jumalan palvelukseen”, ja heillä on ”vakaumus . . . [joka] Ylimmän Olennon suhteen sisältää velvollisuuksia, mitkä ovat niiden yläpuolella, mitkä saattavat aiheutua yleensä inhimillisistä suhteista” ja mitkä sisältävät kaikki maalliset suhteet keisariinkin. Kun syntyy siis ristiriitaa Jumalan ja keisarin välillä, niin he mukautuvat näihin ylimpiin velvollisuuksiin, aivan niinkuin apostoli Pietari sanoi oikeusistuimelle: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. . . . ja me olemme todistajia.” – Apt. 5:29–32, Um.

12. Mistä ei silloin keskusteltu? Miten Matteuksen 22:21 soveltuu siis?

¹² Kun Jeesus sanoi vielä juutalaisille kysyjilleen: ”Maksakaa takaisin keisarille kuuluva keisarille”, niin ei keskusteltavana ollut keisarin sotilaitten otto eikä vapaaehtoinen pestautuminen hänen armeijaansa. Jeesuksen vastaus ei koskenut näin ollen sitä. Hehän kysyivät häneltä: ”Onko luvallista antaa keisarille veroa vai ei?” ja Jeesus pyysi heitä sen vuoksi näyttämään hänelle ”verorahaa”, ja he näyttivätkin hänelle denaarin, missä oli keisarin kuva ja päällekirjoitus. Jeesus sanoi silloin, että Jumalan Mooseksen kautta antaman lain mukaan oli luvallista maksaa veroa keisarille, vaikka keisari olikin laajentanut valtakuntaansa lihallisten aseitten väkivaltaa käyttäen ja oli ottanut pois Jehovan valitun kansan riippumattomuuden ja vapauden. Sellaisenkin miehen, joka vastusti omantunnonsyistä palvelemista keisarin hyökkäys- ja kukistamisarmeijoissa, piti maksaa veroa hänelle, voittajalle. Vaikka keisari käyttikin suuren osan siitä sotilaallisen ohjelmansa toteuttamiseen, niin ei se, mitä hän teki verona kootulla rahalla, jäänyt omantunnonaran vastuulle. Kun keisari otti haltuunsa maan valvonnan ja hallituksen hoidon, niin kaikki alamaiset saivat joitakin aineellisia etuja, joista tuli maksaa takaisin keisarille hänelle kuuluva vero. Omantunnonaralla, joka on liitossa Jumalan kanssa ollakseen Hänen todistajansa, niinkuin juutalaiset olivat, ei ole näin ollen oikeutta sekaantua mihinkään kumouksellisuuteen eikä edistää pasifismia, mikä johtaa aseettomaan tottelemattomuuteen Mahatma Gandhin tapaan.

13, 14. Minkä muun suuren syyn kuin Jeesuksen saarnan takia he eivät sekaannu maailman kiistoihin? Miten he säilyttävät palvontansa puhtaana?

¹³ Koska Jehovan todistajat ovat pyhittäytyneet kokonaan Jumalalle tehtyään lupauksensa hänelle Kristuksen kautta, niin eivät he kuulu Jumalan Sanan mukaan tähän maailmaan, jota hallitaan poliittisten järjestelmien avulla. He sanovat tästä tärkeästä raamatullisesta syystä hallituksen viranomaisille, että he vastustavat omantuntonsa takia palvelemista missään sotilaallisessa tai siviililaitoksessa, mikä korvaa sotapalveluksen. Jeesus sanoi keisarin edustajalle Pilatukselle: ”Minun [valtakuntani] ei ole tästä maailmasta; jos minun [valtakuntani] olisi tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin; mutta nyt minun [valtakuntani] ei ole täältä.” Jeesus sanoi sitten Pilatukselle, miksi hän ei ollut ryhtynyt mihinkään sotilaallisiin yrityksiin vapauttaakseen juutalaiset keisarin vallasta, sanoen: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta.” Hän tuli ollakseen Jehovan todistaja ja ottaakseen seuraajia itselleen maailmasta ja tehdäkseen heistä itsensä kaltaisia Jehovan todistajia. Hän sanoi sen tähden apostoleilleen: ”Koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa.” Ja kun hän rukoili Jumalaa heidän puolestaan, niin hän sanoi: ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh. 18:36, 37; 15:19; 17:14, 16) Heprealaiskirjeen 11:38 (Um) sanoo Jehovan todistajista, joita maailma vihasi ja pahoinpiteli: ”Maailma ei ollut heidän arvoisensa.” Koska he eivät ole siis tästä maailmasta, niin heitä kielletään sekaantumasta ja osallistumasta sen asioihin ja riitoihin. Hengelliset israelilaiset ovat aivan yhtä erossa kansoista ja niiden armeijoista kuin luonnolliset israelilaisetkin olivat.

¹⁴ Jos heidän palvontamuotonsa tulee olla ”puhdas ja saastuttamaton Jumalamme ja Isämme näkökannalta katsoen”, niin heidän kunkin täytyy koettaa ”varjeltautua tahrattomana maailmalta”. (Jaak. 1:27, Um) He sanovat viranomaisille, että he ovat ehdottomasti puolueettomia poliittisiin kiistoihin ja kansainvälisiin riitaisuuksiin sekä tämän maailman taisteluihin nähden. He eivät asetu toimivina eikä väkivaltaisina kenenkään puolelle, vaan täyttävät lupauksensa Jumalalle ja puoltavat aina hänen valtakuntaansa ja pelastamistapaansa.

15. Miksi he eivät taistele maa-alueista eivätkä vastusta poliittisia muutoksia?

¹⁵ Heillä ei ole mitään perintöä tässä maailmassa enempää kuin Israelin papeilla ja leeviläisilläkään oli, jotka olivat erityisesti pyhittäytyneitä palvelemaan Jehovaa hänen temppelissään. He eivät taistele sen vuoksi maa-alueista, ja jos he kärsivät omaisuutensa menetyksen oman maansa hallituksen aikaansaamissa vainoissa tai aseistettujen maahan hyökkääjäin valtauksessa, niin he turvaavat Jumalaan, että hän antaa heille elämän välttämättömyydet. Niinkuin Paavali kirjoitti vankilassa ollessaan todistajatovereilleen: ”Te sekä ilmaisitte myötätuntoa niitä kohtaan, jotka olivat vankilassa, että kestitte iloiten omaisuutenne ryöstön tietäen, että teillä on parempi ja pysyvä omaisuus.” (Hepr. 10:34, Um) He halusivat mieluummin elää ryöstettyinä kuin tulla surmatuiksi yrittäessään väkivalloin suojella tämän maailman aineellista omaisuutta, jotta olisivat voineet todistaa jatkuvasti Jumalan valtakunnasta ja ”saarnata sanaa” sekä ”tehdä sitä uutterasti suotuisaan aikaan, sopimattomaan aikaan”. Tapahtukoonpa mitä poliittisia tai hallinnollisia muutoksia tahansa heidän kohdallaan, niin heidän velvollisuutensa on puolueettomassa asenteessaan alistua niihin ja jatkaa Jumalan työtä niin hyvin kuin voivat niissä muuttuneissa olosuhteissa. He tietävät, että Jumalan valtakunta, mitä vuorisaarna opettaa heitä rukoilemaan ja mitä he saarnaavat, ottaa koko maan täyteen valvontaansa Harmagedonin jälkeen. – 2. Tim. 4:2, Um.

EVANKELIUMIN PALVELIJAT JA LÄHETIT VAPAUTETTU

16. Mistä Jumala vapauttaa heidät nyt? Mitä pitäisi viranomaistenkin sen tähden tehdä?

¹⁶ Vihkiytyneet papit ja leeviläiset vapautettiin Israelissa sotapalveluskutsunnoista. (4. Moos. 1:45–54; 2:32, 33) Koska Jehovan todistajat ovat vihkiytyneet Jumalalle Jeesuksen Kristuksen seuraajina, niin heidätkin tulisi vapauttaa samalla tavalla sotilasvelvollisuuksista, joissa käytetään lihallisia aseita. Jumala vapauttaa heidät nyt eikä vaadi heitä taistelemaan niinkuin Joosua, Gideon, Simson, Jefta, Baarak ja Daavid tekivät ennen muinoin. Jehova Jumala on tehnyt näistä kristityistä todistajista Valtakunnan evankeliumin palvelijoitaan. Vuonna 1948 Yhdysvalloissa vahvistettu asevelvollisuuslaki vapauttaa evankeliumin virkaanasetetut ja säännölliset palvelijat sotilasvelvollisuuksista. Mutta virkailijat, joiden velvollisuus on soveltua tätä lakia, antavat vapautuksen ainoastaan niille, jotka ovat kokoajan palvelijoita, eivätkä keillekään muille. Mutta jokaisen Jehovan todistajan kutsumuksena on tämä palvelus, ja hän on evankeliumin palvelija, olkoonpa hänellä sitten mahdollisuutta käyttää koko aikansa tai vain osa ajastaan. Eivät ainoastaan kokoajan palvelijat, vaan joka ainoa Jehovan todistaja on antanut pyhittäytymislupauksen, mikä sisältää ”velvollisuuksia, mitkä ovat niiden yläpuolella, mitkä saattavat aiheutua yleensä inhimillisistä suhteista”. Jumalan Sana määrää sen tähden jokaisen heistä Jumalan palvelijaksi ja Valtakunnan evankeliumin saarnaajaksi, ja vaikka maan lakeja toimeenpanevilla virkailijoilla onkin laillinen oikeus syrjiä toisia ja rajoittaa sotapalveluksesta vapauttaminen ainoastaan muutamiin, jättäen muut ulkopuolelle, niin heillä ei ole siihen raamatullista oikeutta. Tehdessään siten heidän täytyy ottaa vastuu Jumalan edessä siitä, että he ’harjoittavat väkivaltaa lain varjolla’.

17. Miksi heidän ei tule luopua puolueettomuudestaan sen ennustuksen mukaan, minkä Jeesus lausui tämän asiainjärjestelmän loppuunsaattamisesta?

¹⁷ Koska nämä ovat tällaisia evankeliumin palvelijoita ja saarnaajia, niin he eivät ole luopuneet puolueettomuudestaan omantunnonarkoina eivätkä poikenneet ryhtymään sotilaallisesti kannattamaan toista eikä toista puolta missään maailman taisteluissa. Jeesus ennaltailmoitti heidän tänä sotaisana aikana ilmenevän puolueettomuutensa ja saarnaamistoimintansa. Kun hän ennusti: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan”, niin hän ei sanonut tosi seuraajainsa sekaantuvan tähän aseelliseen nousuun. Hän kertoi ennakolta sen sijaan, että heitä kohdeltaisiin pahasti ja että he joutuisivat ”kaikkien kansojen vihattaviksi”, ei vain viholliskansojen, vaan kaikkien. Antaen sitten Jehovan todistajille tehtävän täksi päiväksi sekä ennaltaesittäen, millaista työtä he tekisivät, hän sanoi: ”Tämä hyvä uutinen valtakunnasta saarnataan koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) Joka ainoan todistajan, joka on antanut lupauksen Jehova Jumalalle Kristuksen kautta, täytyy siis nyt totella tätä profeetallista käskyä ja suorittaa tehtävänsä Valtakunnan hyvän uutisen virkaanasetettuna palvelijana. Kukaan vihkiytynyt palvelija ei tee poikkeusta. Niiden, jotka ottavat johdon heidän keskuudessaan, täytyy näyttää esimerkkiä, ja toisten täytyy noudattaa sitä. (1. Piet. 5:1–3) Nämä johtavat palvelijat eivät sekaannu lihalliseen sotaan, vaan saarnaavat. Koska Jehovan todistajain rivimiehetkin ovat Jumalan palvelijoita, niin he noudattavat näiden esimerkkiä ja saarnaavat rauhallisesti.

18, 19. Miten he ovat omantunnonarkoja Jumalan lähettiläinä?

¹⁸ Apostoli Paavali kirjoitti näille kristityille todistajille: ”Hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2. Kor. 5:19, 20) ”Kristuksen puolesta lähettiläinä” olevilla Jehovan todistajilla on omantunnonsyitä kansojen sotaväessä ja muissa siihen liittyvissä laitoksissa palvelemista vastaan.

¹⁹ Lähettiläät on vapautettu sotapalveluksesta siinä kansassa, mihin heidän hallituksensa lähettää heidät, varsinkin vihollismielisessä kansassa. Muista, että lähettiläitä ei lähetetty raamatullisina aikoina ystävällisiin kansoihin, vaan sodassa oleviin tai sodalla uhkaaviin kansoihin. Kristuksen puolesta olevia Jumalan lähettiläitä ei lähetetä ystävällisiin kansoihin, vaan viholliskansoihin. Tämän Saatanan maailman kaikki kansat ovat vihollismielisiä Jumalalle. Näiden lähettiläitten julistettavaksi annettu sanoma on: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kassa.” Tämä osoittaa, että kansat eivät ole ystävällisiä. Miten nämä lähettiläät voisivat sitten palvella Raamatun perusteella tällaisten kansojen sotavoimissa tai myöntyä Raamatun mukaan tekemään siten kuin kansojen laki vaatii? Hänen palvelijainsa riveistä karkaaminen ja saarnaamisen lopettaminen sillä tavalla merkitsisi Jumalaa vastaan taistelemista, häntä, joka lähetti lähettiläänsä, jotta nämä käskisivät kansoja antamaan sovittaa itsensä Jumalan kanssa ja olemaan taistelematta häntä vastaan. Jehovan todistajat ovat Jumalan KAIKKIIN kansoihin lähettämiä lähettiläitä, ja heillä on sama sanoma kaikille. He eivät ole sen tähden värväytyneet minkään kansojen taisteluvoimiin. He säilyttävät jyrkästi puolueettomuutensa kansojen suhteen niiden kauheissa taisteluissa. He pysyvät uskollisina Jumalan hallitukselle, joka lähettää heidät lähettiläinä, vaikka tämä puolueettomuus ja Valtakunnan saarnaaminen aiheuttaakin sen, että he joutuvat ”kaikkien kansojen vihattaviksi”. He eivät ole taistelleet niiden sovittamattomien järjestelmien puolesta, mitkä Jumala tuhoaa Harmagedonissa. Siitä johtuu heidän omantunnonarkuutensa!

20. Mitkä heidän taistelustaan lausutut heihin soveltuvat sanat osoittavat, että he eivät ole pasifisteja?

²⁰ Apostoli sanoo näistä lähettiläistä tässä samassa kirjeessä: ”Vaikka me vaellammekin lihassa, niin me emme käy sotaa sen mukaan, mitä olemme lihassa. Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, mutta ne ovat Jumalan avulla tehokkaita vahvasti vallitettujen asiain kumoamiseen. Sillä me kumoamme päätelmiä ja jokaisen ylvään asian, mikä on kohotettu Jumalan tuntemusta vastaan, ja me saatamme jokaisen ajatuksen vangiksi tehdäksemme sen kuuliaiseksi Kristukselle.” (2. Kor. 10:3–5, Um) Teitä käsketään tätä hengellistä sodankäyntiä varten: ”Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu”, ja teidän täytyy ottaa nämä hengelliset varusteet ”voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan [henkien] hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” Saatana Perkele on ”tämän maailman hallitsija” ja ”tämän asiainjärjestelmän jumala”. (Ef. 6:11–13; Joh. 12:31 ja 2. Kor. 4:4, Um) Jo tällaisten sotilaallisten sanojen soveltaminen hengellisessä merkityksessä Jumalan lähettiläisiin osoittaa, että he eivät ole pasifisteja.

21. Missä sodankäynnissä ja kenen armeijassa he ovat? Miksi heidän tulee siis pysyä puolueettomina?

²¹ Heidän sodankäyntinsä ei tapahdu verta ja lihaa vastaan. Heidän todellisia vihollisiaan ei voida tavoittaa lihallisin asein, ja siksi he ottavatkin Jumalan hengelliset varusteet. He kohdistavat taistelukykynsä ja -tarmonsa hengelliseen sodankäyntiin vapauttaakseen ihmisiä tätä maailmaa hallitsevien jumalattomien henkivoimien kahleista. He ovat Jumalan hengellisessä armeijassa Jeesuksen Kristuksen johdolla. Jos he karkaavat siitä ja liittyvät tämän maailman taisteluihin, niin se on uskottomuutta Jumalaa ja Kristusta kohtaan. Se ansaitsee rangaistukseksi tuhon ilman toivoa saada minkäänlaista elämää vanhurskaassa uudessa maailmassa. Heidän täytyy säilyttää sopimuksensa Jumalan kanssa ja täyttää hänelle antamansa lupaus, sillä ne, jotka ovat ”uskottomia sopimuksille”, ”ovat kuoleman ansainneet” Jumalan lain mukaan. (Room. 1:31, 32, Um) Jehovan todistajat pysyvät näin ollen puolueettomina maailman riitaisuuksien suhteen ja tottelevat näitä ylhäältä tulevia täsmällisiä määräyksiä: ”Ota oma osasi pahan kärsimisessä Kristuksen Jeesuksen oikealaatuisena sotilaana. Kukaan sotilaana palveleva mies ei sekaannu elämän liiketoimiin voidakseen saavuttaa hänen hyväksymyksensä, joka pestasi hänet sotilaaksi. (2. Tim. 2:3, 4, Um) Nämä Kristuksen pestaamat sotilaat saavuttavat hänen hyväksyntänsä omaksumalla tämän puolueettoman kannan maailman riitaisuuksien suhteen ja kestämällä kuuliaisina hengellisessä sodankäynnissä.

MAAILMANLAAJUINEN VELJESPIIRI

22, 23. Minkälaisen yhdistyksen he muodostavat, jonka vuoksi heidän ei pidä sekaantua kansainvälisiin riitaisuuksiin? Minkä ohjeitten alaisia he ovat?

²² Koska Jumalan lähettiläät on lähetetty kaikkiin kansoihin viemään samaa sovitussanomaa, niin kaikista, jotka tulevat sovitetuiksi hänen kanssaan, muodostuu maailmanlaajuinen veljesyhdistys. Jehovan todistajat muodostavat juuri tällä tavalla kansainvälisen kristittyjen veljien seurakunnan. Jumalan Sana kieltää heitä hajaantumasta itsekkäitten etujen vuoksi ja alkamasta taistella keskenään; se käskee heitä pysymään yksimielisinä ja säilyttämään rauhan keskuudessaan. Tämän tähdentämiseksi kysyttiin: ”Onko Kristus jaettu? . . . Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” (1. Kor. 1:13; 3:3) Tämän tähden he eivät ole hylänneet puolueettomuuttaan tämän maailman suhteen eivätkä ole liittyneet tämän heidän vihollisensa Saatana Perkeleen johdossa olevan jakaantuneen maailman armeijoihin. Jos he olisivat tehneet siten, niin se olisi merkinnyt yltymistä taistelemaan heidän hengellisiä veljiään, Jumalan lapsia, vastaan, samoin kuin protestantti pannaan sodassa taistelemaan protestanttia, katolilainen katolilaista, juutalainen juutalaista vastaan. Tämä olisi johtanut veljessotaan, mistä heidän taivaan Isänsä olisi vaatinut heidät ankaraan vastuuseen. Sen sijaan että he ottaisivat ja yrittäisivät ottaa veljiensä, Jumalan poikien, hengen, heitä kehoitetaan antamaan henkensä veljiensä puolesta seuraten Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä eikä Kainin, joka surmasi veljensä Aabelin. Apostoli Johannes kirjoittaa tämän tähden:

²³ ”Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään, sillä me rakastamme veljiä. Joka ei rakasta, pysyy kuolemassa. Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä.” – 1. Joh. 3:11–16.

24. Mitä heidän täytyy nyt tehdä sydänten särkemisen ja haavoittamisen sijasta?

²⁴ Jehova Jumalan henki on hänen todistajillaan, jotta he ”julistaisivat ilosanomaa nöyrille” ja ”sitoisivat särjettyjä sydämiä” eivätkä särkisi sydämiä lihallisessa taistelussa. Kun elämänpelastava totuus virtaa nyt Jumalan perustetun valtakunnan valtaistuimesta, niin hänen todistajainsa täytyy olla sellaisten puitten kaltaisia, joiden lehdet ovat ”kansojen tervehtymiseksi” ja ”parantavaiset” eivätkä kansojen vahingoittamiseksi. (Jes. 61:1; Luuk. 4:18; Ilm. 22:2; Hes. 47:12) Tämä on rakkauden ”verraton tie”, jolla ihminen rakastaa Jumalaa kaikellaan ja lähimmäistään niinkuin itseään. – 1. Kor. 12:31–13:7.

25. Missä suhteessa Jehovan todistajat osoittautuvat siis johdonmukaisiksi?

²⁵ Kaikki edelläoleva on ainoastaan osittainen esitys niistä Jehovan todistajain oikeusperusteista, mitkä he ovat esittäneet lautakunnille, viranomaisille ja oikeusistuimille, joilla on maan lakien mukaan vastuu sen ratkaisemisesta, suodaanko heille omantunnonaroille ja evankeliumin palvelijoille annetut oikeudet. Mutta tässä on sanottu kylliksi osoittaaksemme näille lautakunnille ja viranomaisille ja kaikille muillekin, että Jehovan todistajat ovat johdonmukaisia vaatimuksessaan. He eivät ole pasifisteja, vaan evankeliumin palvelijoita ja omantunnonarkoja Raamatun perusteella. Koska he ottavat tämän asenteen, niin lautakunnat ovat voineet nähdä, että Jehovan todistajat ovat puolueettomia tämän maailman suhteen ja että he pysyvät Jumalan palvelijoina ja hänen Kristuksen hallitseman valtakuntansa hyvän uutisen virkaanasetettuina saarnaajina vastustaen Raamatun ja omantuntonsa perusteella osallistumistaan maalliseen sotaan missään muodossa.