Lasten kurittaminen elämään

”Kurittava nuhde on elämän tie.” – Sananl. 6:23.

 1. Miten lapsia kehoitetaan, ja mikä kysymys tulee eteemme?

JEHOVA kehoittaa lapsia: ”Säilytä, . . . isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot. Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie.” (Sananl. 6:20–23) Vaikka vanhemmat antavatkin oikeaa opetusta ja näyttävät oikeaa esimerkkiä, niin lapset kieltäytyvät toisinaan tottelemasta. Se tuo eteemme kurituksen ja pakoittaa meidät tämän kiivaan kiistelyn kohteeksi joutuneen kysymyksen eteen: Lyödäkö vai olla lyömättä?

 2. Mitä monet lapsipsykologian tutkijat sanovat lyömisestä, mutta mitä Raamattu sanoo?

² Monet lapsipsykologian tutkijat panevat lapsiin merkin ”kädet irti”, kuten eräs heistä, joka sanoi: ”Ymmärrättekö te, äidit, että joka kerran, kun te lyötte lastanne, te osoitatte vihaavanne lastanne?” Jehova sanoo: ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, mutta joka häntä rakastaa, se häntä [ahkerasti] kurittaa.” Lyöminen voi pelastaa lapsen elämän, sillä Jehova sanoo: ”Älä kiellä poikaselta kuritusta, sillä jos lyöt häntä vitsalla, säästyy hän kuolemasta. Vitsalla sinä häntä lyöt, tuonelasta [sheolista] hänen sielunsa pelastat.” Ja taas: ”Haavoittavat iskut puhdistavat pois pahan; lyönnit tekevät puhtaiksi sisimmän.” Jehova voi katsoa ihmisten ja lasten sisimpään, ja hän teki näin erääseen aikaan, mikä oli esikuva meidän ajastamme, ja näki: ”Ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka.” Mikä oli parannuskeino? ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” – Sananl. 13:24; 23:13, 14; 20:23, Ts; 1. Moos. 8:21; Sananl. 22:15.

 3. Miksi oikaisevien tekojen täytyy seurata toisinaan oikaisevia sanoja, ja mitkä ovat vastakkaiset tulokset hemmottelusta ja kurittamisesta?

³ Eräitten lasten kanssa joutuu tilanteisiin, joissa sanat eivät riitä, ja vanhemmista saattaa täytyä tulla tekoihin tarttuvia miehiä ja naisia, jotka käyttävät vitsaa varjellakseen lasta turmeltumasta. Vaikka se ymmärtää sinun sanasi, niin se ei kenties välitä niistä, niinkuin Sananlaskujen 29:19 sanoo: ”Ei ota palvelija sanoista ojentuakseen; hän kyllä ymmärtää, mutta ei tottele.” Kahta jaetta myöhemmin (Sananl. 29:21) ne sanovat: ”Jos palvelijaansa nuoresta pitäen hemmottelee, tulee hänestä lopulta kiittämätön.” Tämä pitää paikkansa myöskin vanhempien hemmottelemista lapsista. Lapsilla ei ole lainkaan kunnioitusta niitä jumaloivia tai leväperäisiä tai hemmottelevia vanhempia kohtaan, jotka pidättyvät oikaisusta; ne tulevat sellaisille vain vaativammiksi ja vähemmän kunnioitusta osoittaviksi. Toisaalta taas kuritus, mikä on viisaasti, kohtuullisesti ja armeliaasti annettu, saa kunnioitusta osakseen, niinkuin Paavali kirjoitti heprealaisille: ”Meillä oli isät, jotka olivat meidän lihaamme, kurittamassa itseämme, ja me annoimme heille kunnioituksen. . . . Mikään kuri ei näytä tosin sillä kertaa olevan ilahduttavaa, vaan surullista, mutta se tuottaa kuitenkin jälkeenpäin niille, joita sillä on valmennettu, rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Hepr. 12:9, 11, Um) Sellaisen kurituksen tarkoituksena on valmentaminen eikä tuskallinen rankaiseminen.

 4. Milloin kuritus tapahtuu itsekkyydessä, ja miksi on lapsen yksilöllisyys otettava huomioon ratkaistaessa tarvittavan kurituksen laatu?

⁴ Muista kurittaessasi sananlaskua: ”Harkitsematon toiminta ei ole hyvä, ja liika hätäisyys osuu harhaan.” Lyönnin antaminen äkillisessä vihassa on todistuksena huonoista vaikuttimista, nimittäin kuohahtaneen isän tai äidin tunnepaineen purkautumisesta. Sellainen kuritus tapahtuu itsekkään helpotuksen saamiseksi eikä rakkaudesta lapseen. Monissa tapauksissa löydetään ratkaisu näiden kahden äärimmäisyyden – ei koskaan lyöntejä ja aina lyöntejä – väliltä. Mutta näin ei ole kaikissa tapauksissa. On otettava huomioon kyseisen lapsen luonne ja mielenlaatu. Toiset ovat hyvin herkkiä, eivätkä sellaiset voimakkaat toimenpiteet kuin lyöminen ole ehkä tarpeellisia. Toiset voivat olla niin kovia, että tällaiset voimakkaat menettelytkään eivät vaikuta. Seuraavat kaksi sananlaskua on kirjoitettu ihmisistä: ”Ymmärtäväisen huulilta löytyy viisaus, mutta joka on mieltä vailla, sille vitsa selkään!” ”Nuhde pystyy paremmin ymmärtäväiseen kuin sata lyöntiä tyhmään.” (Sananl. 19:2, Ak; 10:13; 17:10) Niin on lastenkin laita. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset; muutamat sävyisempiä kuin toiset. Nuhde voi kurittaa heitä enemmän kuin piiskaus toisia, jotka ovat uppiniskaisempia ja joiden lapsensydämeen voi olla kietoutunut tavallista enemmän tyhmyyttä.

 5. Miksi ennen kaikkea vanhempien tulisi olla kärsivällisiä, jos heidän lapsensa ovat erityisen rajuja luonteeltaan?

⁵ Vanhemmat, jos näin on teidän lapsenne laita, niin olkaa kärsivällisiä. Tuo lapsi on saanut sen teiltä, vaikka se saattaakin tuntua teistä vähemmän imartelevalta, ikävältä ja vastenmieliseltä. Se saattaa olla teissä tukahdutettua, se ei ole ehkä koskaan tullut pinnalle, mutta se on teissä jossakin, koska teidän lapsenne ei saanut sitä mistään muualta. Meidän täytyy katsoa tätä tosiasiaa suoraan silmiin: vanhemmat antavat lapselleen huonon alun. Aadam ja Eeva antoivat jokaiselle huonon alun. Siksihän Raamattu sanookin: ”Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta, . . . Syntyisikö saastaisesta puhdasta? ei yhden yhtäkään.” ”Minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.” – Job 14:1, 4; Ps. 51:7; Room. 5:12.

RAKKAUDEN JA HYVÄN ARVOSTELUKYVYN KÄYTTÖ KURITUKSESSA

 6. Mitä täytyy muistaa pantaessa sääntöjä pakolla täytäntöön?

⁶ Tämä osoittaa, että lapset tarvitsevat opastusta: se osoittaa myöskin, että ne eivät ole täydellisiä. Älä odota niiltä liian paljon äläkä liian vähän. Käyttäytymisohjeitten tulee olla niille selvät ja kohtuulliset ja armeliaan myöntyväiset. Muista lasten ikä, sillä ne toimivat sen mukaan. Älä odota niiden toimivan pieninä kuin aikuiset. Paavali sanoi, että kun hän oli lapsi, niin hän toimi kuin lapsi. (1. Kor. 13:11) Kun järkevät säännöt on vakiinnutettu ja kun lapsi tuntee ne, niin pane ne voimaan täsmällisesti ja johdonmukaisesti, niin että lapsi tietää, mitä odottaa. Mutta jos niitä toteutetaan vain toisinaan sinun oikkujesi tai hetken mielentilan mukaan, tai jos rangaistusta tottelemattomuudesta viivytetään pitkään, niin lapsi saa rohkeutta ja yrittää tehdä rikkomuksia nähdäkseen, miten pitkälle hän voi mennä ja miten paljosta hän voi selviytyä, aivan niinkuin aikuisetkin tulevat rohkeiksi pahanteossa, kun kosto näyttää viipyvän: ”Milloin pahan teon tuomio ei tule pian, saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” Jollei kuri ole kohtuullinen ja johdonmukainen, niin lasten omaamaa tarkkaa oikeudentuntoa loukataan, ja siitä aiheutuu katkeroitumista. Oikaise siis kohtuullisesti ja päättäväisesti, rakkauden ja armeliaisuuden hillitsemänä. Jehova muistaa, että olemme tomua; muistakaamme mekin lapsen olevan tomua. – Saarn. 8:11; Ps. 103:13, 14.

 7. Miten eräät vanhemmat rikkovat Efesolaiskirjeen 6:4:nnessä ja Kolossalaiskirjeen 3:21:sessä annettuja ohjeita vastaan, ja miksi täytyy aika ja paikka ottaa huomioon?

⁷ Jotkut vanhemmat nalkuttavat aina lapsilleen jauhaen asioita, jotka eivät ole todellisuudessa tärkeitä, herättäen kiusaantuneisuuden ja ärsyyntymisen ja katkeroitumisen tunnetta lapsissaan, tehden heistä kapinallisia ja alakuloisia, mikä on täysin ristiriidassa Raamatun vanhemmille antamien seuraavien ohjeitten kanssa: ”Te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan jatkakaa heidän kasvattamistaan Jehovan kurissa ja arvovaltaisessa ohjauksessa.” ”Te isät, älkää katkeroittako lapsianne, niin että he eivät tulisi alakuloisiksi.” (Ef. 6:4 ja Kol. 3:21, Um) Jos vanhemmat noudattavat Jehovan kuria ja arvovaltaista ohjausta, niin he eivät ärsytä eivätkä katkeroita lapsiaan eivätkä tee heitä alakuloisiksi paljolla nalkutuksellaan vähäpätöisistä asioista. Älä ahdista lasta lukuisilla, tarpeettomilla kielloilla, vaan vain sellaisilla, jotka ovat asiallisia. Pane este, kun siihen on tosi syy, mutta älä koskaan osoittaaksesi vain arvovaltaasi. Milloin on mahdollista, niin anna heidän itsensä valita ja ratkaista, suositellen oikeita menetelmiä. Jos he tekevät hyvin heille määrätyn tehtävän tai kenttäpalveluksensa, niin kiitä heitä rohkaisuksi. Eikö Raamattu tee näin sanoessaan: ”Hyvin tehty, hyvä ja uskollinen orja”? (Matt. 25:21, Um) Toisinaan on valvonta välttämätön ajan tai paikan tähden, ei siksi, että teko olisi itsessään väärä. Esimerkiksi hyppiminen kokouksen aikana on haitaksi lapselle ja toisille. Hyppimisessä itsessään ei ole mitään väärää, mutta aika on sopimaton. On aika leikkiä, aika hyppiä ja aika kuunnella, aika oppia. Valvo siis aikaa ja paikkaa jokaisen hyväksi. – Sananl. 29:15.

 8. Millaisia erilaisia muotoja kuritus saattaa ottaa, ja miten monien lapsipsykologian tutkijoitten katsantokannat muuttuvat?

⁸ Kun teemme siis yhteenvedon kurituskysymyksestä, niin se tulee antaa rakkaudessa eikä vihaisin huudahduksin tai lyönnein. (Sananl. 15:1) Rangaistukset voivat vaihdella nöyrän tai itsepäisen luonteen mukaan. Sinä voit rangaista pidättämällä kiintymyksenosoituksen tai palkita antamalla sellaisen osoituksen. Sinä voit eristää niskoittelevan lapsen tottelevaisten seurasta tai kieltää sitä osallistumasta perheen iloihin tai olla antamatta sille sen mieleistä jälkiruokaa tai hauskutusta, tai sinun täytyy ehkä toisinaan käyttää kirjaimellista vitsaa säilyttääksesi kodin järjestyksen. Tarkastakaamme seuraavaa tosi tapausta valaistaksemme eri menettelytapojen tarpeellisuutta. Eräällä brooklyniläisellä pienellä pojalla oli määrä mennä hammaslääkärille. Ennen kuin hänen äitinsä vei hänet sinne, sanoi eräs 4-vuotias leikkitoveri, tyttö, hänelle, että kun hän menee hammaslääkärille, niin hän pitää suunsa kiinni. Kun pojan äiti vei hänet lääkärille, niin hän kieltäytyi avaamasta suutaan. Heidän palattuaan kotiin hän sai hyvän selkäsaunan. Seuraavalla kerralla hän kieltäytyi jälleen hammaslääkärillä avaamasta suutaan. Seurasi ankarampi selkäsauna, mutta hänen suunsa pysyi yhä kiinni hammaslääkärin tuolissa. Mutta tämä lapsi oli televisiointoilija. Häneltä kiellettiin kokonaan pääsy sen ääreen. Kun pari päivää oli kulunut ilman televisiota, niin hän ilmoitti olevansa valmis lähtemään hammaslääkärille ja avaamaan suunsa. Mutta mitä vitsan käyttöön tulee, niin huomautettakoon, että monet lapsipsykologian tutkijat tekevät lisääntyvän nuorisorikollisuuden nähdessään täyskäännöksen lyömiseen nähden, useitten palatessa jälleen vitsan käytön kannalle. Monien on ollut pakko myöntää, että äidin polvella opitut läksyt eivät tee yhtä pysyvää vaikutusta kuin ne, mitkä opitaan maatessa vatsallaan isän polvilla.

 9. Mikä on laajimmassa merkityksessä oikaisuvitsa, ja miten sitä on käytettävä?

⁹ Kun Raamattu puhuu oikaisuvitsasta, niin se ei merkitse välttämättä kirjaimellista vitsaa, vaan se merkitsee laajemmassa mielessä vanhempien arvovaltaa. Sen oikaiseva vaikutus saattaa ilmetä moninaisissa muodoissa. Minkä muodon se ottaneekin, niin sitä tulee käyttää aina rakkaudessa ja armollisesti eikä koskaan vihassa eikä jäykässä oikeudenvaatimuksessa. Älä koeta milloinkaan antaa täysin mitoin, mitä lapsen käytös saattaisi oikeuden mukaan ansaita. On lainattu Jeremian 10:23:tta, mutta luehan nyt, mitä siinä sanotaan, yhdessä 24:nnen jakeen kanssa: ”Minä tiedän, [Jehova], ettei ihmisen tie ole hänen vallassansa, eikä miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa. Kurita minua, [Jehova], mutta kohtuudella, äläkä vihassasi, ettet minua ylen vähäiseksi tekisi.” Kun te vanhemmat oikaisette siis lapsianne, niin tapahtukoon se rakkaudessa ja armollisuudessa, ei vihassa eikä oikeuden täyden vaatimuksen mukaan. Te ette ole kristittyinä ankaran oikeuden, vaan armon alaisia, ja teidän täytyy osoittaa armoa toisille, varsinkin lapsillenne, joiden epätäydellisyydet ja viat juontavat suuremmassa tai pienemmässä määrässä alkunsa teistä ja teidän esivanhemmistanne. Ja jos teillä on useampia kuin yksi lapsi, niin karttakaa vanhempien arvovallan vitsaa käyttäessänne puolueellisuuden osoittamista, koska te muuten voitte saada toisen vihaamaan toista. Joosefin veljet ajattelivat isänsä olevan puolueellinen Joosefin suhteen ja vihasivat siitä syystä Joosefia. Vanhempi poika ilmaisi mielipahaa, kun hän ajatteli isänsä suosivan tuhlaajapoikaa. (1. Moos. 37:3, 4; Luuk. 15:25–30) Jos sinä pidät toista lasta esimerkkinä toiselle, niin sinä voit saada tuon toisen vihaamaan esimerkiksi kelpaavaa lasta.

10, 11. Mikä on välttämätöntä, ja miten se osoitetaan?

¹⁰ Vanhemmat, teidän on erittäin välttämätöntä osoittaa lapsillenne, että he ovat rakastettuja ja haluttuja. New Yorkin Times ilmoitti äskettäin, että 34 löytölasta kuoli pelkästään äidin rakkauden puutteesta. Eräs pätevyysvaatimuksia käsittelevä kirja kertoo siitä valmentamisesta nykyaikaisessa psykologiassa, mitä annetaan nyt koulujen opettajille, mutta lisää valittaen: ”Vaikka täytyykin myöntää, että se vanhanaikainen koulunopettajatar, joka vain rakasti lapsia, saattoi olla paljon menestyksellisempi oppilaittensa auttamisessa.” Look-lehti sanoi äskettäin, että kaikki säännöt ja ”keinot lasten käsittelemiseksi merkitsevät vähemmän kuin kodin yleinen henki ja ilmapiiri”. Uuden maailman yhteiskunnan rakkautta ja Jehovan henkeä tähdentävä ilmapiiri on välttämätön lasten valmentamiseksi iankaikkiseen elämään.

¹¹ Vanhemmat, tätä rakkautta ei osoiteta tunteilemalla eikä puhumalla lasten kieltä eikä noudattamalla jokaista lapsellista päähänpistoa eikä myöntymällä jokaiseen aineelliseen toivomukseen. Rakkaus ei hemmottele. Se antaa lapsen tuntea olevansa rakastettu. Lapsista puhutaan Jehovan antamana perintönä, verrataan pöydän ympärillä oleviin hentoihin öljypuun taimiin. Ne tarvitsevat hellää huolenpitoa kasvaakseen ja kantaakseen hedelmää. Ne ovat äidin kohdun hedelmä. Jehova sanoo, että meidän huultemme hedelmän tulee olla ylistystä hänelle, ja kohdun hedelmän tulee tehdä samalla tavalla. (Ps. 127:3; 128:3; Hepr. 13:15) Ylistävätkö sinun lapsesi Jehovaa? Jos sinä ylistät, niin nekin tavallisesti ylistävät. Auta niitä, näytä niille tietä, ohjaa niiden askeleita, anna hyviä neuvoja, näytä oikeata esimerkkiä, oikaise, kun se on välttämätöntä, ja opasta niitä iankaikkiseen elämään uuden maailman yhteiskunnan kanssa. Olkaa esimerkkejä, joihin vedotessaan ne voivat olla ylpeitä ja joiden seuraamisesta ne voivat löytää onnen. Niinkuin Maanoah rukoili opastusta Jehovalta Simsonin kasvattamiseksi, niin rukoilkaa tekin hänen johdatustaan lastenne kasvattamisessa. – Sananl. 17:6; 20:7; Tuom. 13:8.

SANA LAPSILLE

12. Mitä lapset saattavat nyt ajatella, ja miksi me voimme sopivasti katsella eläinmaailman antamia esimerkkejä opetukseksemme?

¹² Mitä te kaikki lapset ajattelette nyt? Että suuri joukko täysikasvuisia liittyy yhteen teitä vastaan harkiten lisää keinoja ahdistaakseen teitä ja tehdäkseen teidän elämänne kurjaksi? Ei, me emme liity teitä vastaan, vaan teidän puolestanne, ollaksemme voimakkaita suojelemaan teitä, pitämään teidät keskuudessamme palvellen Jumalaa turvassa Saatanalta. Kaikkien, jotka rakastavat Jehovaa, täytyy liittyä yhteen auttamaan toisiaan tekemään Jumalan työtä. Jos te lapset olette olleet meidän pohdintamme aiheena, niin se johtuu siitä, että te olette meidän kiintymyksenne kohteita. Hyvä, te sanotte, mutta jos te aikuiset pidätte niin meistä, niin mitä kaikki tämä puhe kurista ja varsinkin lyömisestä merkitsee sitten? Niin, lapset, eikö se kosketakin teitä arkaan kohtaan? Mutta jotta pääsisimme asian pohjaan, niin katsokaamme eläimiä, joita te lapset rakastatte. Jehovan viisaus ilmenee hänen luomistöissään, joten eläimiin katsominen opetuksen saamiseksi ei merkitse meidän ajatuksemme alentamista niiden tasolle, vaan sen kohottamista Jumalan ajatusten tasolle. Meitä käsketään menemään muurahaisen luo oppimaan toimeliaisuutta ja katsomaan heinäsirkkoja yksimielisyyden esimerkkeinä, joten me emme ole millään epäraamatullisella syrjäpolulla, kun me katsomme sitä valmennusta, mitä eräät eläimet antavat poikasilleen ja mikä on lähtöisin Jumalan suomasta vaistosta. – Room. 1:20; Sananl. 6:6–8; 30:27; Jooel 2:7, 8.

13. Mitkä esimerkit osoittavat, että valmennuksen tulee olla asteittainen ja ottaa huomioon nuorten rajoitukset?

¹³ Kun eläinvanhemmat valmentavat poikasiaan, niin ne ovat tietoisia näiden rajoituksista, että nuo pienokaiset eivät voi tehdä alussa suuria. Ne aloittavatkin sentähden pienokaistensa kasvatuksen niin sanoaksemme eläinten lastentarhassa ja kehittävät siitä edelleen. Esimerkiksi haarapääskyset pyydystävät hyönteisiä lennossa. Se on liian vaikeaa nuorille linnuille, joten emolinnut ottavat kiinni nopeasti lentäviä hyönteisiä, lentävät lähelle nuorten lintujen pesää tai oksaa, pudottavat hyönteiset, ja poikaset lähtevät lentoon ja sieppaavat hitaasti putoavat ruumiit. Kohta ne voivat tavoittaa oman ravintonsa ilmasta. Kun ketunpojat on vieroitettu, niin emokettu tuo kiinniottamiaan hiiriä ja muuta ruokaa pesään. Myöhemmin se jättää ruoan pesän suulle, ja kun pienokaiset tulevat suuremmiksi, niin se jättää sen yhä kauemma opettaakseen poikasiaan etsimään ravintonsa. Tämän valmennuksen lopussa emokettu jopa kätkee saaliin lehtien ja rojun alle pakoittaen siten poikaset käyttämään hajuaistia samoin kuin näköaistiaankin. Kun poikaset oppivat enemmän, niin vanhemmat tekevät vähemmän tällaisissa ja monissa muissakin tapauksissa. Niin on teidänkin laitanne, lapset. Teidän vanhempienne täytyy valmentaa teitä, ja kun te opitte enemmän ja saatte kokemusta, niin teidän sallitaan tehdä yhä enemmän. Kun teidän kykynne kasvavat, niin teidän vanhempienne valvonta vähenee.

14. Mikä esimerkki osoittaa kurin, kun nuoret ärsyttävät itsepintaisesti vanhoja?

¹⁴ Mutta miten on kurin laita metsissä? Meidän täytyy nähdä se tosiasia, että nämä eläinemot ovat vanhanaikaisia eivätkä näy lukeneen mitään nykyaikaisia lapsipsykologiaa käsitteleviä kirjoja, koska ne lyövät varmasti poikasiaan. Eräs tiikeriemo ärsyyntyi, kun yksi sen lapsukaisista raapi sitä jatkuvasti käpälällään. Se yritti olla välittämättä näistä lähentelyistä, mutta otti lopulta pennun koko pään suuhunsa, puristi ja ravisti sitä säikähtäneen pennun vikistessä. Teidän äitinne ei ole todennäköisesti ottanut koskaan teidän päätänne suuhunsa, lapset, mutta kenties teitä on ravistettu, kun te olette häirinneet häntä lopettamatta, kun hän on käskenyt.

15, 16. Mitkä esimerkit osoittavat oikaisun levottomuuden ja uskaliaisuuden takia?

¹⁵ Onko kukaan teistä lapsista joutunut vaikeuksiin siksi, että ei ole istunut hiljaa kenties kokouksen aikana? Teidän rauhattomien pitäisi mennä kuusipeuran vasikan luo ja tarkkailla sen menettelyä ja viisastua. Peuraemo kätkee vasikkansa ja opettaa sitä jäykistymään liikkumattomaksi, ja se pysyy liikkumattomana tuntikausia. Harvoin kuusipeuran vasikat ovat tottelemattomia ja liikkuvat, mutta jos ne tekevät sen, niin ne saavat lyönnin emon terävistä kavioista.

¹⁶ Oletteko te saaneet milloinkaan lyöntiä siksi, että olette olleen liian uskaliaita, tehneet leikissänne jotakin, minkä äiti on katsonut voivan koitua teille vahingoksi? Jos olette, niin teillä on tovereita siinä surkeudessa. Eräs nuori pussikarhu, toisin sanoen sellainen pieni karhu, joka näyttää samanlaiselta kuin leikkikalu teddikarhu, oli vankeudessa emonsa kanssa. Häkissä oli puu, ja pentu halusi mennä pienille oksille, joille emo ei voinut seurata. Se sieppasi pennun ensimmäisessä tilaisuudessa ja löi sitä niin kovasti, että sen huudot kuuluivat pitkän matkan päähän. Sen jälkeen se pysyi pois pieniltä oksilta.

17. Mikä valaisee kurin käyttöä elämän varjelemiseksi?

¹⁷ Joitakin vuosia takaperin kaadettiin Yhdysvaltojen länsivaltioissa olevan kansallisen mammuttipetäjäpuiston eräälle metsäaukeamalle ruoanjätteitä, ja karhut tulivat sinne suurissa joukoissa syömään. Kerran tuli karhuemo metsästä kahden pennun kera, mutta ennenkuin se tuli sinne, missä täysikasvuiset karhut söivät, se lähetti pentunsa puuhun. Toinen tuli alas, ja emo kiiruhti sen luokse ja antoi sille hyvän löylytyksen käpälällään ja pani sen kierimään maassa. Se kiipesi puuhun joutuisasti, ja molemmat pysyivät siellä, kunnes emo oli lopettanut ateriansa ja palannut puun juurelle ja antanut niille merkin tulla alas. Muistatteko aikaisemmin tässä tutkistelussa ollutta raamatunpaikkaa, missä käskettiin vanhempia lyömään lasta ja sanottiin, ettei lyöminen tapa sitä, vaan pelastaa sen haudasta? Juuri niin teki tämä emokarhukin. Se löi pentua; se ei tappanut sitä, vaan pelasti sen kuolemasta. Jos se olisi mennyt sinne, missä suuret karhut olivat syömässä, niin suuri vihainen uroskarhu olisi saattanut tappaa sen.

18. Miksi kuri, lyöminenkin, on tärkeä metsissä?

¹⁸ Eläinmaailmassa ei ole nuorisorikollisuutta, koska siellä ei ole rikollisia eläinäitejä. Ne eivät säästä käpälää eivätkä hemmottele pentuja, vaan lyövät varjellakseen niitä. Ne vaikka kuolisivat pentujensa puolesta, samoin kuin teidänkin vanhempanne kuolisivat teidän puolestanne, ja kuitenkin ne lyövät poikasiaan, niinkuin teidänkin vanhempanne saattavat lyödä teitä. Metsässä on ensimmäinen hairahdus tavallisesti viimeinen, ja jos nuoret eläimet olisivat tottelemattomia emoilleen, niin ne joutuisivat metsien ruokalistan päälajiksi ja lopettaisivat elämänsä jonkin toisen eläimen vatsassa. Vaikka ne eivät kenties pidäkään lyömisestä, niin on parempi tulla lyödyksi kuin syödyksi.

19. Mikä eläimellinen luomus koettaa niellä kaikki Jehovaa rakastavat?

¹⁹ Te lapset ette ehkä ajattele niin, mutta on kuitenkin olemassa villi, petomainen luomus, joka tahtoisi syödä teidät. Pietari varoitti meitä kaikkia hänestä sanoen: ”Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura etsien, kenen hän saisi niellä.” (1. Piet. 5:8) Juuri teitä hän etsii, koska te rakastatte Jehovaa. Perkele vihaa Jehovaa ja haluaisi niellä tämän vanhan maailman pahaan ympäristöön jokaisen, joka rakastaa Jehovaa. Siksi teidän vanhempanne kurittavat teitä varjellakseen teitä joutumasta Perkeleen maailman nieltäviksi, samoin kuin villieläinemot kurittavat pentujaan varjellakseen niitä tulemasta syödyiksi. Eläinemot valmentavat ja kurittavat poikasiaan Jumalan niille antaman vaiston mukaan; teidän vanhempanne valmentavat ja kurittavat teitä Jumalan heille antaman raamatullisen opetuksen mukaan.

20. Mitkä nuorison pahat työt Raamattu kertoo?

²⁰ Jos teidän vanhempanne rakastavat teitä teokraattisesti, niin he johtavat teidät sille tielle, minkä nuori Samuel, Jeremia, Timoteus ja Jeesus valitsi. He ohjaavat teidät pois huonoista esimerkeistä, sellaisista, minkä ne jumalattomat pojat antoivat, jotka tulivat Sodomassa roskajoukon kanssa hyökkäämään Jumalan enkelien kimppuun tehdäkseen moraalittomia tekoja. (1. Moos. 19:4, 5) Teidän vanhempanne ohjaavat teidät pois väärästä palvonnasta, jotta te ette olisi niiden Israelin lasten kaltaisia, jotka kiihoittivat Jehovan vihaan, kuten hän sanoi: ”Lapset kokoavat puita, isät sytyttävät tulen, ja vaimot sotkevat taikinaa valmistaakseen uhrikakkuja taivaan kuningattarelle ja vuodattaakseen juomauhreja muille jumalille, jotta he kiihoittaisivat minut vihaan.” (Jer. 7:18, KJ) Te ette halua pilkata Jehovan palvelijoita, niinkuin poikaset Jobia. Hän sanoi: ”Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan.” (Job 19:18) Pilkatessanne Jumalan palvelijoita te herjaatte häntä, niinkuin lapsilauma ivasi Elisaa: ”Nouse ylös, kaljupää.” Jehova antoi karhujen repiä 42 noista nuorista pahantekijöistä. – 2. Kun. 2:23, 24, KJ.

21. Mikä oli niiden nuorten todellinen rikos, jotka pilkkasivat Elisaa, ja mikä osoittaa, ettei pelkkä nuoruus pelasta väärintekijöitä?

²¹ Tuo näytti olevan ankara rangaistus vain jonkun nimittämisestä kaljupääksi, mutta siihen sisältyi vielä enemmän kuin pelkkää halveksuntaa. Tuo kutsu ”nouse ylös” aiheutti Jumalan koston. Se käski Elisaa nousemaan ilmaan, niinkuin hän kertoi Elian tehneen. (2. Kun. 2:11) Se osoitti epäuskoa Jehovan Elialle suorittamaa ihmetyötä kohtaan ja oli ivallinen käsky Elisalle, että hän todistaisi sen toistamalla saman. Se saattoi ilmaista myöskin sen, että Elisan pitäisi nousta ilmaan niinkuin Elia, jotta yhteiskunta pääsisi sillä tavalla eroon hänestä. Se osoitti, ettei hänen läsnäoloaan haluttu, ja ilmaisi hänelle, että hänen pitäisi hävitä siltä alueelta. On todennäköistä, että aikuiset olivat vastuussa tuosta ilkivaltaisuudesta ja että tämä lasten pilkka heijasti aikuisten suhtautumista, jolleivat uskonnollisesti vastustavat aikuiset suorastaan yllyttäneet heitä siihen. Lapsia rangaistiin joka tapauksessa heidän herjauksestaan. Niinkuin Sananlaskujen 20:11 sanoo: ”Teoistansa tuntee jo poikasenkin, onko hänen menonsa puhdas ja oikea.” Nuoruus ei yksin pelasta herjaavia pahantekijöitä, minkä osoittaa Jehovan tuomiontoimeenpanovoimille Harmagedonissa annettava käsky: ”Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, [pienet] lapset ja vaimot.” – Hes. 9:5, 6.

22. Miten lapset voivat suhtautua vanhemmilleen osoitettavaan tottelevaisuuteen?

²² Te saatatte totella vanhempianne, koska he haluavat sitä. Se on hyvä syy, mutta on vielä parempi syy – totella sentähden, että Jehova tahtoo teidän tottelevan. Hän sanoo teille suoraan: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’; mikä on ensimmäinen käsky, johon liittyy lupaus: ’Jotta sinulle kävisi hyvin ja jotta sinä pysyisit pitkän aikaa maan päällä.’” (Ef. 6:1–3, Um) Nuorten eläinten täytyy totella elääkseen kauan; Jehova käskee tässä teitä tottelemaan, jos te haluatte pysyä kauan maan päällä. Rakastatteko te Jehovaa? Totelkaa silloin häntä. (1. Joh. 5:3) Hän sanoo: Totelkaa vanhempianne ”Herran yhteydessä”; totelkaa siis vanhempianne, jotka ovat Jehovan todistajia. Jos se on toisinaan vaikeaa, niin tehkää se siitä huolimatta, mutta pitäkää sitä tottelevaisuutena Jehovaa kohtaan. Jumala käskee vaimoa olemaan tottelevainen miehelleen ja orjaa olemaan tottelevainen isännälleen. Miten vaimon ja orjan tulee suhtautua tähän tottelevaisuuteen miestä ja isäntää kohtaan? Vaimoa käsketään tekemään siten ”niinkuin Herralle”. Orjaa käsketään tekemään siten ”niinkuin Kristukselle”. Olkaa te lapset tottelevaisia vanhemmillenne ”niinkuin Jehovalle” (Um) työskennellen sen hyväksi koko sielustanne hänen tähtensä. (Ef. 5:22; 6:5–8; Kol. 3:23, 24) Te palvelette sentähden tässäkin Jehovaa samoin kuin silloin, kun te menette todistamistyöhön. Nuhteen ja kurituksen varteenottaminen merkitsee elämää, jotavastoin ”vanhemmilleen tottelemattomat” ”ansaitsevat kuoleman”. – Sananl. 15:10, Ak; 29:1; Room. 1:30, 32.

JEHOVAN TIEN VALITSEMINEN

23. Mitkä raamatunkohdat vahvistavat sen totuuden, että vanhempien velvollisuus on opettaa lapsiaan?

²³ Jehovan tie on vanhemmille, että he antavat hänen Sanansa opastaa itseään, ja lapsille, että he antavat sellaisten vanhempien valmentaa itseään. Eivätkö seuraavat raamatunkohdat vahvista tätä totuutta? ”Sitä me emme heidän lapsiltansa salaa, vaan me kerromme tulevalle polvelle Herran ylistettävistä teoista, hänen voimastansa ja ihmeistänsä, jotka hän on tehnyt. Hän asetti todistuksen Jaakobiin, hän sääti Israeliin lain ja käski meidän isiemme julistaa ne lapsillensa, että jälkipolvi saisi ne tietää, saisivat tietää vastedes syntyvät lapset, ja nekin nousisivat ja kertoisivat niistä lapsillensa. Niin nämä panisivat uskalluksensa Jumalaan eivätkä unhottaisi Jumalan tekoja, vaan ottaisivat hänen käskyistänsä vaarin.” ”Isä ilmoittaa lapsillensa sinun totuutesi.” ”Kertokaa tämä lapsillenne, ja teidän lapsenne kertokoot sen lapsillensa ja heidän lapsensa tulevalle polvelle.” ”Keskittäkää sydämenne kaikkiin sanoihin, jotka minä puhun varoituksena teille tänään, jotta käskisitte lapsianne olemaan halukkaita täyttämään kaikki tämän lain sanat. Sillä se ei ole teille arvoton sana, vaan se merkitsee teidän elämäänne.” – Ps. 78:4–7; Jes. 38:19; Jooel 1:3; 5. Moos. 32:46, 47, Um.

24. Miksi vanhan maailman menettelytavat eivät saa vaikuttaa meihin?

²⁴ Meidän täytyy antaa Jehovan ohjata askeleemme ja valita tiemme. Vanhan maailman menettelytavat, mitkä ovat täyttäneet maailman väärintekojen ja rikosten ja kuoleman pilaantuneilla hedelmillä, eivät saa koskaan vaikuttaa uuden maailman yhteiskuntaan. Lörpötelkööt ihmiset siitä, että ne eivät ehkäise eivätkä hävitä eivätkä surkastuta yksilöllisyyden kehittymistä; he ovat täysin kuolevan vanhan maailman typerän viisauden sokaisemia, jos he eivät voi nähdä, että sukupuolisesti moraalittomien, varkaitten ja murhaajien, valehtelijoitten ja herjaajien sekä epäjumalanpalvelijoitten kehitys tulisi ehkäistä. Jos ihmiset eivät tukahduta ja riisu pois langenneen lihan vanhaa henkilöllisyyttä ja pukeudu uuteen jumaliseen henkilöllisyyteen, niin he ja heidän yksilöllisyytensä hävitetään Harmagedonissa. (Ef. 4:22–24; Kol. 3:5–10) On parempi kärsiä rajoituksista ja pysyä elossa kuin vaeltaa rajoitusten ehkäisemättä ja olla kuollut. Uuden maailman yhteiskuntaan kuuluvien täytyy nyt poistaa ja ehkäistä heissä oleva synnynnäinen paha ja vapautua siitä. Jos me antaisimme vetää itsemme vanhan maailman poluille, sen teille, sen askeleihin, niin se merkitsisi meille itsemurhaa. Kun ihmiset tulevat hoiperrellen pois vaikeasta tilanteesta, he hoippuvat jo toiseen ja joutuvat Harmagedonissa sellaiseen vaikeaan tilanteeseen, mistä eivät pääse koskaan pois. Silloin päättyvät lopullisesti kaikki ihmisten valitsemat oikulliset tiet.

25. Mitä me sanomme vanhasta maailmasta ja lasten kasvatuksesta?

²⁵ Ja mitä lasten kasvatukseen tulee, niin tämä vanha maailma on epäonnistunut siinä surkeasti. Se korjaa pilaantunutta rikollisuussatoa, minkä se on kylvänyt nykyaikaisilla menetelmätavoillaan vastoin Jumalaa. Pitäköön kuitenkin vanha maailma tiensä lapsineen, mutta pysyköön myöskin erossa uuden maailman yhteiskunnan lapsista! Valitkoot maailmallismieliset oman tiensä ja ohjatkoot omat askeleensa. Heidän tiensä päättyy kuolemaan, heidän itsekkäästi valitsemat askeleensa johtavat ammottavaan hautaan; ja heidän kuolemaan ja hautaan johtava tiensä on siroteltu täyteen tyrmistyttävää rappeutumista ja rikollisuutta. Me emme halua mitään heidän teistään, emme mitään heidän askeleistaan emmekä heidän rappeutuneisuudestaan emmekä rikollisuudestaan, yhtä vähän kuin haluamme heidän osuuttaan kuolemaan tai heidän sijaansa haudassa! Ei, ei mitään tästä meidän uuden maailman yhteiskuntamme lapsille!

26. Mitä sanomme omista lapsistamme ja heidän kasvatuksestaan?

²⁶ Me haluamme lapsillemme oikeat tiet, mitkä merkitsevät Jehovan teitä; oikeat askeleet, mitkä merkitsevät Jehovan askeleita; ja matkalla uuteen maailmaan me haluamme heidän tiensä olevan rastittu moraalisella kunniallisuudella eikä rappeutuneella huonolla käytöksellä sekä ylistystöillä eikä rikollisuuden pahoilla teoilla. Emmekä me istu kasvavan jumalattomuuden keskellä vain avuttomina ja väännellen käsiämme ja pureskellen kynsiämme ja murehtien sekä toivoen kaihoisasti, etteivät lapsemme vajoaisi vanhan maailman saastaisiin vesiin. Me pidämme heidät purjehtimassa uuden maailman yhteiskunnan mukana antamalla heille hyvää opetusta, näyttämällä oikeita esimerkkejä, käyttämällä tarvittavaa kuria. Sanokoot maailmalliset viisastelijat meidän vihaavan lapsiamme, jos me kuritamme heitä. Heidän kurittamattomat lapsensa kuolevat heidän kanssaan Harmagedonissa, mutta meidän kuria saaneet lapsemme elävät meidän kanssamme iankaikkisesti Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa. Ketkä siis vihaavat todellisuudessa lapsiaan, ja ketkä rakastavat todellisuudessa lapsia? Ketkä ohjaavat lapsensa kuolemaan, ja ketkä johtavat lapsensa elämään? Miksi valmentaisimme lapsiamme vanhan maailman tavoilla vain kuolemaan sen mukana? Me valmennamme heitä uuden maailman yhteiskunnan tavoilla, niin että he voivat varjeltua hengissä sen mukana ikuisesti. Hylkää se tie, mikä näyttää ihmisistä oikealta; opi tuntemaan tie, mikä on Jumalan silmissä oikea. Mitä me välitämme siitä, vaikka Jumalan edessä oikea tie näyttäisikin väärältä ihmisistä! Ketä me koetamme miellyttää, Jumalaa vai ihmisiä? Jehova Jumala ensiksi, viimeksi ja aina!

27. Minkä johtopäätöksen me siis teemme?

²⁷ Te vanhemmat tiedätte, mitä teidän täytyy tehdä. Te lapset tiedätte, mitä teidän täytyy tehdä. Jehova tietää, mitä hän tekee. Jos me tottelemme häntä, niin hän toimii meidän hyväksemme. Jos olemme hänelle tottelemattomia, niin hän tekee jotakin meille. Muistakaa, että nöyrät perivät maan; kapinalliset palaavat maahan. Koettakaamme asua siinä, sillä emmehän halua palata siihen. Nyt on ratkaisun päivä. Meidän täytyy tehdä ratkaisumme, vanhan maailman täytyy tehdä oma ratkaisunsa, ja iankaikkinen kohtalo on vaa’assa. Me sanomme sentähden lopuksi: Jos ihmisistä näyttää pahalta valita Jehovan tie, niin valitkoot tänä Jehovan päivänä, kenen ohjauksen he omaksuvat ja kenen tien valitsevat; mutta mitä meihin ja koko uuden maailman yhteiskuntaan tulee, niin me teemme Jehovasta, Jumalastamme, askeltemme ohjaajan ja teittemme valitsijan ja teemme kaiken tämän keskuudessamme olevien tuhansien lasten ja niiden toisten tuhansien iankaikkiseksi eduksi, jotka vielä tulevat olemaan joukossamme, ennenkuin Harmagedon puhkeaa, ja niiden lapsijoukkojen eduksi, jotka vielä syntyvät muille lampaille nyt käsillä olevassa loputtomassa uudessa maailmassa! Auttakoon Jehova kaikkia uuden maailman yhteiskunnassa olevia vanhempia kasvattamaan lapsensa uuden maailman yhteiskuntaa varten.