”Seisokaa lujina”, kaikki

”Sentähden, rakkaat ja ikävöidyt veljeni, te minun iloni ja kruununi, seisokaa näin Herrassa lujina, rakkaat!” – Fil. 4:1.

 1. Mainitse tai lue jälleen 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:13–15 ja osoita, miten me voimme sopivasti katsella sitä.

KUN me nuoremmat Herran lampaat luemme sellaisia kohtia kuin 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:13–15, niin on kuin meidän suuri ”vanhin veljemme”, Kristus Jeesus, puhuisi meille Jehovan ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan kautta ja sanoisi meille, että meillä on sen hyvän uutisen tähden, mitä se on meille saarnannut, tilaisuus päästä pelastumaan, ja me olemme kiitollisia siitä kehoituksesta, minkä Jehova antaa meille tämän kanavan kautta ’seisoa lujina’.

 2. Missä on todistus siitä, että pyhitys voidaan säilyttää?

² Se, että maan päällä on ollut neljäkymmentä vuotta, taivaan valtakunnan syntymisestä lähtien, pyhitettyjen muodostaman ”pienen lauman” kestäviä, luotettavia, uskollisia jäseniä sekä Herran muihin lampaisiin kuuluvia, jotka ovat kauan toimineet evankeliuminpalveluksessa, ei todista ainoastaan, että pyhitys on Jehovan tahto kristittyjen suhteen, vaan myöskin, että se voidaan säilyttää vuodesta toiseen. Se on todistettu todelliseksi ja mahdolliseksi. Ne Jehovan palvelijat, jotka tunnustavat olevansa Kristuksen ruumiin jäseniä eli pyhitettyä seurakuntaa nöyryydessä Jumalan edessä, kiittävät häntä niistä eduista, mitkä heillä on ollut ja mitkä heillä on nyt, ja he tietävät, että heidänkin täytyy seisoa jatkuvasti lujina ja säilyttää pyhityksensä pitäen siitä tiukasti kiinni kuin bulldoggi. He eivät halua vetäytyä pois palveluksesta, eivät poiketa pois ristiriidassa voitelunsa kanssa. Heidän askeleensa kohti heidän taivaallista palkintoaan ovat vieneet heidät liian kauas heidän edessään olevaa tietä, jotta he voisivat ajatellakaan syrjään kääntymistä tänä myöhäisenä ajankohtana. Ei nykyinen eikä edessäolevakaan Valtakunnan menestys viittaa suinkaan siihen, että kenenkään pitäisi antaa käsiensä vaipua ja hellittää tai asettua rauhaan ja etsiä henkilökohtaista mukavuutta, vaan päinvastoin ponnistella jatkuvasti eteenpäin, niinkuin Paavali itse sanoi: ”Veljet, minä en katso vielä tarttuneeni siihen, mutta yksi seikka on merkillepantava: unohtaen takanaolevat ja kurottautuen eteenpäin edessäoleviin minä ponnistelen eteenpäin kohti tavoitetta saavuttaakseni ylhäältä tulevan kutsun palkinnon, minkä Jumala suo Kristuksessa Jeesuksessa. Mitä meihin tulee, niin meidän kansalaisuutemme on taivaissa, mistä paikasta me myöskin odotamme innokkaasti pelastajaa, Herraa Jeesusta Kristusta, joka uudelleenmuovaa meidän alennetun ruumiimme kirkkaan ruumiinsa mukaiseksi sen voiman vaikutuksen mukaan, mikä hänellä on, alistaakseen kaikki alaisuuteensa. Rakastetut ja kaivatut veljeni, iloni ja kruununi, seisokaa sentähden lujina tällä tavalla Herrassa, rakkaat.” (Fil. 3:13, 14, 20, 21; 4:1) Iäkäs seurakunta, johon ”jäljelläolevat” eli ”ymmärtäväinen orja” ja sen jäsenet kuuluvat, on kaivannut sitä lisäystä, minkä se nyt näkee, ja koska se näkee sen nyt, niin sillä on suuri ilo.

 3. Selitä apostoli Paavalin ja Filippin seurakunnan välinen suhde ja osoita nykyinen rinnakkaisuus.

³ Kuten Paavalin etu oli tessalonikalaisiin nähden, niin näyttää siltä, että hän saarnasi ensimmäisenä hyvää uutista filippiläisillekin, ennenkuin hän kirjoitti edelläolevan. Paavalin ja Filippin seurakunnan välinen rakkaudenside oli voimakas. Paavali vieraili siellä kahdesti seurakunnan perustamisen jälkeen ja vahvisti sitä uskossa. Hän kirjoitti sille kirjeensä, mikä on Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa Paavalin kirjeenä ”filippiläisille”, ja filippiläiset antoivat Paavalille sekä hengellistä että aineellista apua. He täyttivät varmasti hänen kaipauksensa. He olivat hänen ilonsa. Puhuen meidän aikamme vanhan järjestön ja vanhempien Jumalan työssä toimivien evankeliuminpalvelijain näkökannalta me sanomme: Te, jotka olette äskettäin tulleet totuuteen ja Jehovan palvelukseen, jotka olette Herran muita lampaita ja lisäätte hänen uuden maailman yhteiskuntansa jäsenten lukumäärää ja sen toimintaa, ”te olette meidän ilomme”. Me olemme kaivanneet teitä. Te olette elävä todiste ja osoitus siitä, että antautuminen Jehovan vanhurskaalle asialle ei ole rajoitettu pieneen kouralliseen, vaan että se käsittää monta, teidät, ja me sanomme teille: ”Seisokaa lujina tällä tavalla Herrassa, rakkaat.”

 4. Tarkastele uuden maailman yhteiskunnan kirkkautta ja kaunistusta.

⁴ Vanhan asiainjärjestelmän väitetty kirkkaus on kurja ja arvoton, koska se on sen väärän jumalan, Saatana Perkeleen, aiheuttaman pahan heijastuma. Jehovan valtakunnan ihmeellistä kirkkautta on mahdoton kuvailla puutteellisilla sanoillamme, koska se on tosi Jumalan, Jehovan, kirkkauden heijastuma. Mitä meihin maan päällä oleviin tulee uuden maailman yhteiskunnan ydintä edustavina jäseninä, niin meidän yhteinen tarkoituksemme on tämän loistoisan Jumalan palvonta. Jehovan kirkkaus ja kauneus Jumalan palvelijain maallisessa järjestössä löytyy sen uskollisista jäsenistä, jotka itse mukautuvat vanhurskauden periaatteisiin; ja näin heijastuu jossakin määrin Jumalan kirkkaus, vaikkakin tosiaan rajoitetusti. Kun saat tietää Jehovan Sanassa esitetyistä varauksista, asennoidut hänen puolelleen, antaudut hänelle ja tuet hänen asiaansa, niin sinä olet tämän kristillisen joukon kaunistus. Jehova tuntee ne, jotka ovat hänen, ja jos sinä olet hänen, niin hän tuntee sinut ja rakastaa sinua. Sinun maan päällä olevat palvelijatoverisi kunnioittavat sinua suuresti, ja te, jotka olette nuorempia veljiä Jumalan palvonnassa ja palveluksessa, olette todellisuudessa nyt Jumalan maanpäällisen järjestön ilo. Teillä on suuri vastuu pysyä puhtaana ja rehellisenä, niin että ette mene kansojen tietä, jotka eivät tunne Jumalaa, koska ”se ihminen, joka osoittaa halveksintaa, ei halveksi ihmistä, vaan Jumalaa, joka panee pyhän henkensä teihin”. – 1. Tess. 4:8, Um.

 5. Mitä 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:19, 20 sanoo sinulle, joka kuulut muihin lampaisiin, ja mikä velka sinulla on?

⁵ Kun te pysytte uskollisina Jehovalle, niin teidän vanhemmat veljenne ja vanhempi ”ymmärtäväinen orjanne” ikäänkuin sanoo teille: ”Sillä mikä on meidän toivomme tai ilomme tai riemuitsemisemme kruunu – ettekö todellisuudessa te? – Herramme Jeesuksen edessä hänen läsnäolossaan? Te olette varmasti meidän kunniamme ja ilomme.” (1. Tess. 2:19, 20, Um) Tästä seuraa, että sinulla on suuri velka, hengellinen velka Jumalalle ja hänen uskolliselle seuralleen, joka on tuonut sinulle totuuden, mille sinä olet ollut vastaanottavainen ja mikä on saattanut sinut asettamaan jalkasi pyhyyden ja pelastuksen tielle. Maksa velkasi uskollisessa ja rakkaudellisessa antaumuksessa.

 6. Mainitse lyhyesti muutamia muita pyhityksen valmistelutoimenpiteitä.

⁶ Me voimme sanoa, että pyhitystä ei saada ainoastaan Jumalalta ja totuuden kautta ja siten, että sitä saarnataan meille, vaan myöskin antautumalla Jehovalle. Kristuksen ruumiinjäsenten pyhitys tulee sentähden häneen omattavan yhteyden kautta, heillä olevan Jumalan hengen kautta, heidän Jehovaan ja hänen Sanaansa omaamansa uskon kautta ja Kristukseen Jeesukseen, hänen elämämme hyväksi tekemäänsä varaukseen, omaamansa uskon kautta. Niinkuin on kirjoitettu: ”Isän Jumalan ennaltatietämyksen mukaan hengen pyhityksen yhteydessä, jotta he olisivat tottelevaisia ja vihmottuja Jeesuksen Kristuksen verellä.” – 1. Piet. 1:1, 2, Um.

 7. Kappaleessa 7 on mainittu useita kirkollisen tekopyhyyden eri puolia. Kerro ne omin sanoin.

⁷ Mikä osuus on nyt loistavilla kirkollisilla menoilla kaikissa näissä pyhitystä ja sen saamista koskevissa kohdissa? Ei mitään. Niillä ei ole mitään tekemistä Raamatussa opetetun pyhityksen kanssa. Ne ovat ihmisten keksintöjä ja juontavat alkunsa suorastaan pakanuudesta sekä ovat nykyisten pakanallisten palvojien mielikuvituksen koristelemia vaikutuksen tekemiseksi ihmisiin ja heidän harhaannuttamisekseen. Yksi huomattava todistus Raamatun lisäksi siitä, että ortodoksisen kristikunnan lapsellisilla muotomenoilla muka aikaansaatu pyhitys on väärä ja lisää vain ulkokultaista tekopyhyyttä, on se, että kristikunta on moraalisesti paha, laho ja turmeltunut joka osaltaan, pilkkaa Jehova Jumalaa, taistelee häntä vastaan eikä hänen ja hänen asiansa puolesta, vainoaa äärimmilleen niitä, jotka koettavat opettaa ihmisille Jumalan pyhän Sanan puhtaita periaatteita, ja on tuomittu tuhottavaksi Jehovan pääkunniaansaattajan, Kristuksen Jeesuksen, toimesta läheisessä Harmagedonin taistelussa. Sen ns. ”pyhitystä” koskevilla pakanallisilla ja väärillä opeilla enempää kuin muillakaan opeilla ja menoilla ei ole yhtään ainoaa raamatunkohtaa tukenaan. Ne ovat syypäänä ihmiskunnalle yleensä aiheutettuun suureen vääryyteen, koska ne kätkevät ihmisten silmiltä Jumalan Sanan, Raamatun, tosi pyhyyttä koskevan totuuden. Johtajat ja kansa ovat yhdessä syyllisiä Jumalan nimen häpäisyyn.

 8. Mitä vanhurskaudelle antautuneitten täytyy tehdä?

⁸ Meidän ei tarvitse antaa pyhitystä tarkastellessamme sen hämmentää eikä lannistaa itseämme, mitä ortodoksinen uskonto on tehnyt tälle Jumalan Sanassa olevalle kultaiselle ilmaisulle, mikä on täynnä merkitystä ja kristillinen pääseikka. Sinä, joka olet antautunut vanhurskaudelle, et voi minuuttiakaan kulkea vanhan maailman, tämän vanhan asiainjärjestelmän ja sen ohjeitten, sen oppien tai menojen mukana. Ole puhdas. Säilytä pyhityksesi ja toivosi tulla pyhitetyksi elämään.

MITEN SE SÄILYY?

 9. Minkä tärkeän kohdan Paavali esittää itsehillinnästä?

⁹ Paavali esittää kirjoittaessaan tessalonikalaisille itsehillinnästä erään tärkeän kohdan: ”Jotta kukin teistä tietäisi, miten saada haltuunsa oman astiansa pyhityksessä ja kunniassa, ei kiihkeässä sukupuolisessa himossa, jollainen myös niillä kansoilla on, jotka eivät tunne Jumalaa; jottei kukaan menisi siihen asti, että vahingoittaa ja loukkaa veljensä oikeuksia tässä asiassa, koska Jehova vaatii rangaistusta kaikista näistä seikoista, niinkuin sanoimme teille etukäteen ja annoimme myöskin perusteellisen todistuksen.” (1. Tess. 4:4–6, Um) (Sanaa ”astia” käytetään samalla tavalla siinäkin kohdassa, missä Paavalia sanotaan ”valituksi astiaksi” [Um] Apostolien tekojen 9:15:nnessä.)

10. Miten ”astiaa” on käytetty tässä, ja millä tavalla itsehillintä on tärkeä?

¹⁰ Kunkin kristityn ruumiiseen viitataan tässä ”astiana”. Se puhuu Jumalan palvelijan ruumiista eli hänestä itsestään välineenä, jota kristityn tulee käyttää oikealla tavalla. Tämä vaatii itsehillintää. Se johtaa luotettavuuteen, ja tämä luotettavuus tulee siitä, että arvioimme oikein suhteemme Jehova Jumalaan, loistavan palvelusaarteemme, teokraattisen uuden maailman yhteiskunnan sekä osuutemme siinä. Pyhityksen säilyttävä on luotettava mies tai luotettava nainen. Paavalin harras pyyntö osoittaa, ettei se säily itsestään, vaan että sitä täytyy tavoitella jatkuvasti: ”Käyttäytykää vain Kristusta koskevan hyvän uutisen arvon mukaisesti, jotta minä, tulenpa katsomaan teitä tai olen poissa, kuulisin siitä, mikä teitä koskee, että te seisotte lujina samassa hengessä taistellen yhtenä sieluna rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta ja antamatta missään suhteessa vastustajienne pelästyttää itseänne. Juuri tämä on todistus tuhosta heille, mutta pelastuksesta teille; ja tämä ilmoitus on Jumalalta, koska teille annettiin Kristuksen tähden etu ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä.” – Fil. 1:27–29, Um.

11, 12. Mikä on välttämätöntä pyhityksen säilyttämiselle?

¹¹ Olemme maininneet lyhyesti ne välineet, joiden kautta pyhitys saavutetaan. Jotta pyhitys voitaisiin säilyttää, niin nämä sen saavuttamisvälineet on pidettävä selvinä. Pyhitys tulee Jehova Jumalalta. Pidä sen säilyttämiseksi sydän kiinnitettynä Jehovaan. Pyhitys tapahtuu Jehovan Sanan, Raamatun, totuuden kautta. Jotta voisi pysyä tässä pyhän antaumuksen tilassa, niin on välttämätöntä tutkia alituisesti totuuden Sanaa ja pitää siitä kiinni. Totuuden vedet esitetään suurena virtana, mikä juoksee Jehovan temppelistä. (Ilm. 22:1, 2) Kristittyjen täytyy täyttää siitä jatkuvasti sydämensä ja mielensä, ja kun he siten juovat alati tätä elämänvettä, niin heistä pulppuaa vesilähteitä toisten iankaikkiseksi elämäksi. – Joh. 4:14.

¹² Pyhitystilaisuus suotiin meille siten, että joku toinen, joka saarnasi Jumalan Sanan hyvää uutista, palveli meitä. Meidän pyhityksemme oli tältä näkökannalta katsoen riippuvainen tuosta palveluksesta. Jotta me voisimme säilyttää pyhityksemme, niin on välttämätöntä, että me olemme toimeliaita evankeliuminpalveluksessa, sitoudumme siihen, saarnaamme, viemme totuutta toisille. Tämä toiminta on todistus meidän evankeliuminpalveluksestamme ja kirkastaa Jumalaamme sopusoinnussa sen kanssa, mitä pyhitetty Herra Kristus Jeesus sanoi: ”Minun Isäni tulee kirkastetuksi tässä: että te kannatte jatkuvasti paljon hedelmää ja osoittaudutte minun opetuslapsikseni.” (Joh. 15:8, Um) Jehovalle antautumisen, minkä ilmaisee meidän upottamisemme veteen vertauskuvana antautumisestamme hänelle, täytyy olla alituinen, ja siinä täytyy ilmetä meidän yksimielisyytemme palvelijatovereittemme kanssa. Pitäkäämme lujana usko, mikä saattoi meidät yhteyteen Jehovan kanssa, jotta hänen pyhitykseen johtava henkensä lepäisi aina yllämme. Me tunnemme nyt tessalonikalaisten tavoin Jumalan Sanasta kristityille annetut määräykset. ”Sillä te tunnette ne määräykset, mitkä me annoimme teille Herran Jeesuksen kautta.” – 1. Tess. 4:2, Um.

OVATKO MUUT LAMPAAT PYHITETTYJÄ?

13. Paavali ilmaisee pyhitetyt. Keitä he ovat?

¹³ Me huomasimme aikaisemmin, että Paavali kirjoitti, tessalonikalaisille asioita esittäessään, tuleville Kristuksen ruumiin jäsenille, jotka olivat Jehova Jumalan pyhittämiä, koska heidät oli erotettu suorittamaan hänen hengellisten lastensa työtä. ”Muuten, veljet, me emme tahdo teidän olevan tietämättömiä niiden suhteen, jotka nukkuvat kuolemassa, jotta te ette murehtisi niin, kuin ne muutkin tekevät, joilla ei ole toivoa. Sillä jos meidän uskomme on, että Jeesus kuoli ja nousi jälleen, niin on Jumala tuova hänen kanssaan nekin, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan Jeesuksen kautta. Sillä tämän me sanomme teille Jehovan sanan kautta, että me elävät, jotka säilymme elossa Herran läsnäoloon, emme suinkaan edellä niitä, jotka ovat nukahtaneet kuolemaan, koska itse Herra laskeutuu taivaasta käskevän kutsun, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja ne, jotka ovat kuolleet Kristuksen yhteydessä, nousevat ensiksi. Jälkeenpäin temmataan meidät, jotka olemme jääneet elämään, yhdessä heidän kanssaan pois pilvissä kohtaamaan Herraa yläilmoihin; ja siten olemme aina Herran kanssa. Lohduttakaa siis jatkuvasti toisianne näillä sanoilla.” (1. Tess. 4:13–18, Um) Paavali kirjoitti korinttolaisillekin pyhityksen säilyttämisen ja haureudesta pidättymisen yhteydessä: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko minä sitten Kristuksen jäsenet pois ja tekisin niistä porton jäseniä? Älköön koskaan tapahtuko siten!” – 1. Kor. 6:15, Um.

14. Keitä Ilmestyskirjan 7:9 tarkoittaa?

¹⁴ Edelläolevat raamatunkohdat, joita olemme tarkastelleet Kristillisistä Kreikkalaisista Kirjoituksista, koskevat suoranaisesti Jumalan pyhitettyjä, vihittyjä, hengellisiä lapsia siihen aikaan, jolloin nämä raamatunpaikat kirjoitettiin, samoin kuin meidänkin aikanamme. Mitä voidaan sanoa sitten Herran Jeesuksen muista lampaista? Kuinka on Jumalan palvelijoitten suuren joukon laita, johon viitataan esim. Ilmestyskirjan 7:9:nnessä: ”Katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään”? Heidän Jumalalle suorittamansa ylistyspalvelus on osoitettu 10. jakeessa (Um): ”Ja he huutavat jatkuvasti kovalla äänellä sanoen: ’Pelastuksesta me olemme kiitollisuudenvelassa Jumalallemme, joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle.’”

15. Onko tämä ”suuri joukko” pyhitetty?

¹⁵ Juuri tämä Ilmestyskirjan luku tekee selväksi, etteivät nämä ole ne 144 000 sinetöityä hengellistä israelilaista. Heidät ilmaistaan päinvastoin sen jälkeen, kun on tarkasteltu Kristuksen ruumiin muodostamaa seurakuntaa. ”Suuren joukon” jäsenet eivät ole varmastikaan pyhitettyjä siinä merkityksessä, että he olisivat hengellisen Israelin seurakunnan jäseniä. Koskevatko kuitenkin pyhyyden vaatimukset heitäkin kaikissa edelläolevissa todisteissa, joita olemme tarkastelleet tosi Jumalan puhtaan ja tahrattoman palvonnan suhteen, hänen, joka itsekin on pyhä ja vanhurskas? Me sanomme: koskevat, siitä syystä, että Jehova Jumala ei hyväksy epävanhurskautta, ja hänen muiden lampaittensa suureen joukkoon kuuluvilla on varmasti hänen hyväksymyksensä, jos ja kun he todistavat uskollisen antaumuksensa hänelle. Heidän antautumisensa, on kiistattoman aito. Heidän hänelle suorittamansa ylistyspalvelus paisuu nyt suunnattomaksi kuoroksi hänen kunniakseen ja kirkkaudekseen. He kaunistavat nykyään maan päällä olevaa Jehovan kansan järjestöä. He rakastavat Jehovaa, ja hän rakastaa heitä. Heidän toiveensa iankaikkisen elämän saamisesta uudessa maailmassa ovat sydäntäsykähdyttävät. Samoin kuin Jehova liitti pyhyyden niiden maallisten palvelijoittensa luokkaan, joilla ei ollut taivaallisia toiveita, kuten heille ilmaistiin 3. Mooseksen kirjassa hänen kiinnittäessään huomion omaan pyhyyteensä, ja samoin kuin Pietari esitti tämän saman periaatteen oman aikansa kristittyjä hallitsevana, niin se soveltuu nytkin kaikkiin meidän päiviemme kristittyihin Herran muut lampaat mukaanlukien.

16. Missä ”suuren joukon” osoitetaan palvelevan, ja mihin johtopäätökseen tämä saattaa meidät?

¹⁶ On olemassa toinenkin syy tähän johtopäätökseen, sillä Ilmestyskirjan 7:15 esittää, että nämä suureen joukkoon kuuluvat ovat ”Jumalan valtaistuimen edessä, ja he suorittavat hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään, ja valtaistuimella istuva levittää telttansa heidän ylleen”. (Um) Emme voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että kukaan Jehovaa hänen temppelissään tai hänen temppelinsä yhteydessä palveleva olisi turmeltunut, jumalaton, epäpyhä. ”Hänen temppelissään puhuu jokainen hänen kunniastaan.” – Ps. 29:9, KJ.

17. Tee ero vihkimisen ja pyhityksen välillä.

¹⁷ Onko pyhitys samaa kuin vihkiminen? Ei, koska vihkiminen tarkoittaa Jehovan tekoa hänen valitessaan ja valtuuttaessaan Ylimmäisen Pappinsa Kristuksen Jeesuksen ja hänen kanssaan olevat voidellut pappistoverit. (Katso Vartiotornin heinäkuun 15. p:n numeroa 1952.) Pyhitys koskee muita asioita. Se asettaa sellaisen, jota asianmukaisesti sanotaan ”pyhitetyksi”, pyhittämättömän henkilön tai pyhittämättömän tilan vastakohdaksi. Siksi on täysin sopivaa, että Jehova Jumala ratkaisee suuren määräämänsä Tuomarin, Kristuksen Jeesuksen, kautta, ketkä palvelevat häntä uskollisesti ja ovat niin ollen arvollisia saamaan hänen hyväksymyksensä hänelle antautumisensa tähden.

18, 19. Miten apostoli Paavali soveltaa pyhityksen käsitellessään uskovaa ja epäuskoista puolisoa?

¹⁸ Huomaa, miten apostoli Paavali sovelluttaa tätä periaatetta 1. Korinttolaiskirjeen 7. luvussa, missä hän käsittelee sellaisen epäuskoisen naineen henkilön pyhityssuhdetta, jolla on kristitty puoliso. Hänen sanansa kuuluvat: ”Jos jollakulla veljellä on epäuskoinen vaimo, ja tämä on kuitenkin suostuvainen asumaan hänen kanssaan, niin älköön hän jättäkö tätä; älköönkä vaimo, jolla on epäuskoinen mies, ja tämä on kuitenkin suostuvainen asumaan hänen kanssaan, jättäkö miestään. [Miksi?] Sillä epäuskoinen mies on pyhitetty suhteessaan vaimoonsa, ja epäuskoinen vaimo on pyhitetty suhteessaan veljeen; muutenhan teidän lapsenne olisivat tosiaan saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.” – 1. Kor. 7:12–14, Um.

¹⁹ Tässä jakautuneessa perheessä on asetettu vastakkain se suotuisa asema, missä epäuskoisen puolison havaitaan olevan suhteessaan uskovaan, ja epäsuotuisa asema, jos molemmat puolisot eivät olisi uskovia. Pyhyyden osoitetaan koituvan nuorten lasten hyväksi, jotka olisivat muuten saastaisia, jollei kumpikaan vanhemmista olisi uskova tai jos toinen vanhemmista ei olisi pyhitetty suhteessaan uskovaan puolisoon. Tämä ei merkitse sitä, että epäuskoinen puoliso ei olisi henkilökohtaisesti vastuussa epäuskoisesta elämästään, eikä se merkitse sitäkään, että uskova puoliso veisi epäuskoisen iankaikkiseen elämään epäuskossa. Meitä kiinnostaa se seikka, että apostoli Paavali sanoo epäuskoisen olevan pyhitetty suhteensa vuoksi, vaikka hänestä ei tulekaan pyhitettyä eli ”pyhää”. Mainitsemme sen tässä osoittaaksemme, että kun muihin lampaisiin kuuluvat lukevat Jumalan Sanasta niistä ehdoista, joilla tullaan pyhitetyksi Jehova Jumalalle, niin he voivat soveltaa itseensä ne vanhurskauden periaatteet, joita on noudatettava, ja elää niiden mukaan. On myös oikein, että he tietävät, että heidän täytyy säilyttää asemansa Jumalan vanhurskaalle asialle antautuneina ollakseen ylistykseksi hänen nimelleen ja periäkseen iankaikkisen elämän hänen vanhurskaassa uudessa maailmassaan. (2. Piet. 3:13) Niinkuin pyhitetylle seurakunnalle on kirjoitettu: ”Jumala ei kutsunut meitä antaen myönnytystä saastaisuuteen, vaan pyhityksen yhteydessä.” (1. Tess. 4:7, Um) Vaikka muut lampaat eivät olekaan sen ”pyhän kansan” jäseniä, minkä niin sanotut ”pyhät” eli ”pyhitetyt” muodostavat, niin he ovat nyt läheisessä yhteydessä tämän kansan kanssa osana ”yhden paimenen” alaisesta ”yhdestä laumasta”. He eivät saa sentähden toimia vaikuttaen saastuttavasti heidän joukossaan, niinkuin ”hylkyväki” kerran teki Israelin lasten keskuudessa autiomaassa. (4. Moos. 11:4) Ei, vaan heitä vaaditaan täyttämään pyhyyden vaatimukset, sikäli kuin ne koskevat Herran muita lampaita, ja olemaan siten pyhitettyjen ”pienen lauman” jäännöksen varmoja tovereita.

20. Mihin lujanapysymiseen tähtäävään rohkaisuun Paavali lopettaa ensimmäisen tessalonikalaisille kirjoittamansa kirjeen?

²⁰ Paavali lopettaa Tessalonikan seurakunnan pyhitetyille kirjoittamansa kirjeen hyvin onnelliseen ja rohkaisevaan huomautukseen: ”Pyhittäköön itse rauhan Jumala teidät kokonaan. Ja säilyköön, veljet, teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana joka osaltaan Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäolossa. Hän, joka teidät kutsuu, on uskollinen, ja hän tekee sen myöskin. Herramme Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olkoon kanssanne.” (1. Tess. 5:23, 24, 28, Um) Sopusoinnussa sen kanssa, että Jumala pyhittää täydelleen vielä maan päällä olevan ”pienen lauman” jäännöksen, hän menettelee suosiollisesti uskollisten muiden lampaitten muodostaman ”suuren joukon” kanssa, koska nämä ovat uskollisessa yhteydessä pyhitetyn jäännöksen kanssa. – Matt. 25:34–40, 46.