Yhden oikean uskonnon valitseminen

”Päinvastoin lakiin ja todistukseen! Ja jos he eivät puhu tämän sanan mukaan, niin ei heillä ole oleva aamuvaloa.” – Jes. 8:20, Dy.

 1. Mikä menettely tekee yksinkertaiseksi oikean uskonnon löytämisen sadoista kristikunnan uskonnoista?

”MITEN tiedän, mikä on oikea uskonto? On satoja eri uskontoja, ja jokainen väittää olevansa oikea. Minulla ei ole aikaa tutkia joka uskontoa valitakseni oikean. Se olisi samaa kuin neulan etsiminen heinäsuovasta!” Suurin piirtein näin vastaavat jotkut, kun Jehovan todistajat käyvät tapaamassa heitä heidän ovillaan. Vaikka heidän asenteensa onkin ymmärrettävä, niin ei ongelma ole kuitenkaan niin kauhea, miksi he kohtaloonsa alistuen luulevat sitä. Kysymys on oikeasta menettelytavasta. Neulan löytämiseksi heinäsuovasta ei tarvitse poimia ja tutkia joka ainoaa kortta. Tunnustelu voimakkaalla magneetilla, mikä vetäisi puoleensa neulan, mutta jättäisi korret, jouduttaisi onnistumista. Tai tuli kuluttaisi nopeasti heinänkorret ja jättäisi neulan jäljelle. Yhtä vähän tarvitsee oikean uskonnon löytämiseksi tutkia perusteellisesti jokaista noista sadoista uskonnoista. Raamattu toimii kuvaannollisena magneettina, mihin oikea uskonto tarttuu, kun taas väärien uskontojen heinäsuova jää jäljelle. Ja eikö edellinen kirjoitus ole näyttänyt Jehovan Sanan olevan kuin tuli, mikä kuluttaa valheen oljet ja jättää jäljelle puhdistetun totuuden? Oikea menetelmä ei ole siis jokaisen korren eli uskonnon tutkiminen, vaan Raamatun tutkiminen antaen sen ilmaista totuuden, samalla kun se hävittää valheen. Tämä kirjoitus käyttää tätä menetelmää yhden ainoan oikean uskonnon valitsemiseksi.

 2. Miten tiedämme tämän raamatulliseksi menettelyksi?

² Tällä menettelyllä on kaikkein korkein suositus. Kun Israel sekaantui vääriin uskontoihin, niin Jehova esitti heille pyynnön: ”Tulkaa nyt, ja pohtikaamme yhdessä.” Ja minkä tuli olla tämän pohdinnan perusteena, joka oli saattava Israelin tosi palvonnan kapealle tielle? Oliko se kaikkien Israelin korviin kantautuvien väärien äänien kuunteleminen? Ei, vaan: ”päinvastoin lakiin ja todistukseen! Ja jos he eivät puhu tämän sanan mukaan, niin ei heillä ole oleva aamuvaloa.” (Jes. 1:18; 8:20, Dy) Jehovan laki ja todistus on kerrottu Raamatussa, ja jos uskonnot eivät puhu tämän Sanan mukaisesti, niin niillä ei ole totuuden valoa, eivätkä ne näe koskaan nyt lähellä olevan Jehovan vanhurskaan uuden maailman aamuvaloa. Me ryhdymme nyt tutkimaan eräitä oppeja, käyttäen tätä Jumalan suosittelemaa menettelytapaa, nähdäksemme, pysyvätkö ne ja niitä opettavat uskonnot Raamatussa, niinkuin neula takertuu magneettiin, vai häviävätkö ne niinkuin korsi liekissä.

 3. Mihin taulukkoon perustamme tutkistelumme, ja onko se riittävä?

³ Lehti Awake! julkaisi marraskuun 8. p:n numerossaan 1952 taulukon Yhdysvaltojen uskonnoista ja osoitti niiden mielipiteen eräistä perusopeista. Vaikka taulukko ei olekaan tyhjentävä, niin se on erittäin sopiva kaikkiin käytännöllisiin tarkoituksiin, koska siinä on kaikki uskonnot, mitkä voidaan löytää tarkastelemalla uskontokuntia käsitteleviä kirjoja. Siihen sisältyy ryhmäkuntia, joiden lukumäärä vaihtelee yhdeksästä kahteenkymmeneenkolmeen miljoonaan. Ja vaikka kodeissa ja pikkusaleissa kokoontuukin eräitä pieniä riippumattomia ryhmiä, joita ei ole siinä mukana, niin on melkein varmaa, että tuossa taulukossa olevat kuvastavat niiden uskon oppeihin nähden ja että näin ollen nämäkin tuntemattomat pienet palvojajoukot tulevat käsitellyiksi seuraavassa erittelyssä. Jos me siis perustamme tutkistelumme niihin 251:een uskontoon, joiden uskosta mainittu taulukko voi antaa riittävät tiedot, niin on tuskin luultavaa, että me sivuutamme mitään lahkokuntaa. Nyt siis ”päinvastoin lakiin ja todistukseen”, mikä on Raamatussa, nähdäksemme, mikä noista 251:stä uskonlahkosta puhuu tämän Jumalan Sanan mukaisesti ja mikä ei.

KOLMINAISUUSOPPI

 4. Mikä osoittaa vääräksi sen opin, että Jehova ja Kristus ja pyhä henki muodostavat yhdessä yhden Kaikkivaltiaan Jumalan, ja missä merkityksessä Jumala ja Kristus ovat yhtä?

⁴ 251:stä uskonnosta ainakin 214 uskoo kolminaisuuteen. Tämä oppi väittää, että Jehova Jumala ja Kristus Jeesus ja pyhä henki ovat kolme yhdistynyttä persoonaa ja muodostavat yhden Jumalan ja että nämä kolme ovat yhtä iankaikkiset ja tasa-arvoiset. Jehova yksin on ainoa Kaikkivaltias Jumala eikä kolmas sellaisesta jumalasta, mikä tarvitsee kaksi muuta ollakseen kokonainen: ”Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova.” ”Minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.” (5. Moos. 6:4, Um; Jes. 46:9) ”Jumala” merkitsee mahtavaa, ja ihmisiäkin sanotaan jumaliksi, Saatanaa sanotaan jumalaksi, ja Kristusta Jeesusta sanotaan jumalaksi, mutta Jehova on ainoa ylin Jumala, Kaikkivaltias Jumala. (Ps. 82:6; 2. Kor. 4:4; Jes. 9:5; Joh. 1:1) Toiset voivat olla yhtä hänen kanssaan ainoastaan olemalla yksimielisiä hänen kanssaan uskossa tai päätöksessä tai työssä. Jeesus ja Jehova ovat yhtä tällä tavalla, ja kaikki voidellut seuraajat ovat yhtä heidän kanssaan. Ja jos Jeesus ja pyhä henki ovat yhtä, niin miksi synti Jeesusta vastaan voidaan antaa anteeksi, mutta synti pyhää henkeä vastaan on anteeksiantamaton? Pyhä henki ei ole Raamatun mukaan persoona, vaan Jehovan näkymätön toimiva voima. – Joh. 10:30; 17:20–23; 1. Kor. 3:8; Matt. 12:31, 32.

 5. Mikä osoittaa vääräksi väitteen, että Jehova ja Kristus ovat yhtä iankaikkiset?

⁵ Ovatko Jehova ja Kristus yhtä iankaikkiset? Jehovasta on kirjoitettu: ”Iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.” Häntä sanotaan ”Korkeaksi ja Ylhäiseksi, joka asuu iankaikkisuudessa”, ja ”iankaikkisuuden kuninkaaksi”. (Ps. 90:2; Jes. 57:15, KJ; Jer. 10:10; Da) Hän ei ole sentähden syntynyt, luotu, hänellä ei ole alkua. Mutta tämä ei pidä paikkaansa Kristuksesta Jeesuksesta, sillä häntä sanotaan ”koko luomakunnan esikoiseksi”, ”Jumalan luomakunnan aluksi”. Hän oli Logoksena eli Sanana ensimmäinen Jehova Jumalan luoma ja ainoa Jumalan suoranaisesti luoma, sillä Jehova käytti sen jälkeen häntä kaiken luomisessa, ja hän oli se, jolle Jehova puhui 1. Mooseksen kirjan 1:26:nnen mukaan sanoessaan: ”Tehkäämme ihminen kuvaksemme.” – Kol. 1:15, 16, Um; Ilm. 3:14.

 6. Mitkä raamatunkohdat todistavat, että Jehova ja Kristus eivät ole milloinkaan tasavertaiset?

⁶ Entä ovatko he tasa-arvoiset? Jeesus ei ajatellut niin, sillä hän sanoi: ”Isä on minua suurempi.” Kolminaisuusopin kannattajat väittävät tämän pitävän paikkansa Jeesuksesta vain hänen ollessaan lihassa. Mutta ennenkuin hän tuli lihaksi, kun hän oli Jumalan muodossa eli henkimuodossa, hän ”ei ruvennut lainkaan harkitsemaan anastusta, nimittäin että olisi Jumalan vertainen. Ei, vaan hän tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi.” Sen sijaan että Kristus olisi korottanut itsensä anastamaan tasavertaisuutta Jumalan kanssa, niinkuin Saatana yritti tehdä, hän meni päinvastaiseen suuntaan ja alensi itsensä ihmisten kaltaiseksi. Ja hänen ylösnousemuksensa jälkeen henkiluomuksena ja tuhatvuotishallituksen lopussa, ”kun kaikki on alistettu hänen alaisuuteensa, silloin Poika itsekin alistuu sen alaiseksi, joka alisti kaiken hänen alaisuuteensa, jotta Jumala olisi kaikki jokaiselle”. Kristus oli ja on siis ennen maallista vaellustaan ja sen jälkeen Jehovan alapuolella. – Joh. 14:28; Fil. 2:6, 7; 1. Kor. 15:28, Um; Jes. 14:12–15.

 7. Mihin järjenvastaisuuksiin se johtaa, jos uskomme kolminaisuuteen, ja mitkä lisäkohdat osoittavat, ettei Kristus ole tasavertainen Jehovan kanssa?

⁷ Kun Jehova herätti Jeesuksen kuolemasta kirkkaana henkiluomuksena, niin hän palkitsi hänet korkeammalla asemalla, kuin minkä Kristus jätti tullessaan maan päälle: ”Jumala [on] hänet korkealle korottanut.” Jos hän oli Jumalan vertainen ennen maan päälle tuloaan, mutta sai kuitenkin vielä korkeamman aseman palatessaan taivaaseen, niin hänhän olisi ollut korkeampi Jehova Jumalaa! Toinen mahdoton kolminaisuuden kannattajien väite on se, että Jeesus oli maan päällä ollessaan Jumala lihassa ja että hän kohosi taivaaseen liharuumiissa. Jeesus oli lihassa ollessaan ”tehty enkeleitä halvemmaksi”, ja jos hän oli myös Jumala lihassa, niin Jumala oli tehty enkeleitä halvemmaksi, ja jos taivaaseenkohoaminen tapahtui lihassa, niin sekä Jumala että Kristus on enkeleitä halvempi nytkin! Mutta liha ja veri eivät voi periä taivaallista valtakuntaa. (Fil. 2:9; Hepr. 2:9; 1. Kor. 15:50) Ihminen ei ole Kristuksen vertainen: ”Kristus on jokaisen miehen pää.” Kristus ei ole Jumalan vertainen: ”Jumala on Kristuksen pää.” Jehova siunasi Kristuksen: ”Mutta kiistattomasti siunaa suurempi pienempää.” Jehova lähetti hänet: ”Orja ei ole suurempi kuin hänen isäntänsä, eikä lähetetty ole suurempi kuin se, joka hänet lähetti.” – 1. Kor. 11:3; Hepr. 7:7; Joh. 13:16, Um; Ps. 21:2, 7; Joh. 17:3.

 8. Miksi pyhä henki ei ole kolmas kolminaisuuden persoona, ja mikä osoittaa, ettei se ole tasavertainen Jehovan eikä Kristuksen kanssa?

⁸ Mitä pyhään henkeen tulee, niin se ei ole persoona, vaan Jehovan näkymätön toimiva voima. Raamattu puhuu joskus kuin persoonasta sellaisista, mitkä eivät ole persoonia, ja käyttää persoonapronominia niistä, kuten Siionista ja Jerusalemista. Näin tehdään toisinaan pyhän hengenkin suhteen, mutta toisissa tapauksissa siihen viitataan taas käyttäen pronominia ”se”, mitä ei tehtäisi, jos se olisi persoona. Miten voitaisiin sitäpaitsi persoona vuodattaa sataankahteenkymmeneen henkilöön, niinkuin henki vuodatettiin helluntaina? Ja miten se olisi voitu sen jälkeen vuodattaa tuhansiin sen lisäksi, niinkuin pyhä henki vuodatettiin? (Joh. 16:13–15; 14:15–17; Apt. 1:15; 2:1–4) Eikä pyhä henki voi olla tasavertainen Jumalan eikä Kristuksen kanssa, sillä Jumalan sanotaan lähettävän sen, ja me olemme oppineet tietämään, että lähettäjät ovat suurempia kuin lähetetty. – Joh. 14:26; 15:26.

 9. a) Miksi Kuningas Jaakon kääntämä 1. Johanneksen kirjeen 5:7 ei auta kolminaisuuden kannattajia? b) Miten monta uskontoa kolminaisuuden poiserottaminen osoittaa vääräksi, ja kuinka monta jää jäljelle?

⁹ Ainoastaan yhden kohdan Kuningas Jaakon Raamatussa voidaan selittää sanovan, että Jumala ja Kristus ja pyhä henki ovat yhtä, ja se on 1. Johanneksen kirjeen 5:7 (KJ): ”Sillä on kolme, jotka todistavat taivaassa; Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja nämä kolme ovat yhtä.” Tämäkään ei johdonmukaisesti voisi merkitä enempää kuin tarkoituksen ja harrastuksen ykseyttä. Mutta näitä sanoja ei ole lainkaan Kreikkalaisten Kirjoitusten luotettavissa ja vanhimmissa käsikirjoituksissa, ja nykyiset raamatunkäännökset joko jättävät ne kokonaan pois (esim. suomalainen) tai panevat alaviitteen tunnustaen niiden puuttuvan vanhimmista käsikirjoituksista. Kun me siis menemme Jehovan Sanan ’lakiin ja todistukseen’, niin me huomaamme, että kolminaisuusoppi on väärä, että ne uskonnot, jotka opettavat sitä, sekoittavat valhetta Jehovan totuuteen, että ne väärentävät siten Jehovan Sanan ja tekevät sen saastaiseksi ja mitättömäksi käsittelyllään. Koska ne eivät puhdista tätä valhetta uskontunnustuksestaan, niin ne kieltävät olevansa se, mitä voidaan pitää yhtenä oikeana uskontona. Osoittamalla vääräksi yhden opin, kolminaisuuden, me poistamme siis 251:stä uskonnosta ne 214, jotka opettavat sitä. Jäljelle jää 37 uskontoa.

IHMISSIELUN KUOLEMATTOMUUS

10. Mikä sielu on, ja mitä pidetään maallisina sieluina?

¹⁰ Jäljelläolevista 37:stä uskonnosta uskoo 18 ihmissielun synnynnäiseen kuolemattomuuteen. Tukeeko Raamattu niitä, vai hylkääkö se ne? Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, mikä sanoisi, että ihmisellä on kuolematon sielu. Maallinen sielu on elävä, hengittävä, tunteva luomus, eläin tai ihminen. Sillä ei ole ruumiista erossa olevaa sielua, vaan sillä voidaan sanoa olevan sielu ainoastaan siinä merkityksessä, että sillä on elämä. Tämä määritelmä sisältää eläimetkin sieluina, mikä on vastoin kuolemattoman sielun opetusta, mutta sopusoinnussa Raamatun kanssa. Jo ennen ihmistä luotiin sieluja: ”Viliskööt vedet eläviä sieluja.” ”Ja Jumala ryhtyi luomaan suuria merihirviöitä ja jokaista elävää liukuvaa sielua.” Ihminen tehtiin eläväksi sieluksi, ei kuolemattomaksi sieluksi: ”Sitten Jehova Jumala ryhtyi muodostamaan ihmistä maan tomusta ja puhaltamaan hänen sieraimiinsa elämän henkeä, ja ihminen tuli eläväksi sieluksi.” Ihmisiä ja eläimiä käsitellään yhdessä sieluina, kun vaadittuna verona oli ”yksi sielu viidestäsadasta, ihmisistä ja karjasta ja aaseista ja lammaslaumasta”. Ja ”jos ihminen lyö jotain ihmissielua kuolettavasti, niin hänet tulee tappaa ehdottomasti. Ja kotieläintä kuolettavasti lyövän tulee korvata se, sielu sielusta.” – 1. Moos. 1:20, 21; 2:7; 4. Moos. 31:28; 3. Moos. 24:17, 18, Um.

11. Miten Raamattu on ristiriidassa uskontojen kanssa, jotka opettavat ihmissielun kuolemattomuutta?

¹¹ Huomaa, että viimeksi lainaamassamme raamatunkohdassa puhutaan sekä eläin- että ihmissieluista, joita lyödään kuolettavasti, mikä osoittaa, että sielu voidaan tappaa. Jehova varoitti ihmistä, että jos hän on tottelematon, niin hän kuolee, mutta Saatana sanoi, ettei hän kuole. (1. Moos. 2:17; 3:4) Kuolematonta sielua opettavat uskonnot sanovat, että jumalattomat syntiset kärsivät iankaikkista vaivaa, mutta Raamattu on eri mieltä heidän kanssaan: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” ”Synnin palkka on kuolema.” Sen sijaan että kuolemattomat sielut liitelisivät kohti taivasta tai syöksyisivät tuliseen järveen, kuolevaiset ihmissielut joutuvat hautaan: ”Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan [haudan] kädestä?” Haudassa olevat kuolleet sielut voivat elää jälleen ainoastaan ylösnousemuksen kautta: ”Minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta.” Kristuksen sielu eli elämä pelastettiin kuolemasta Jehovan ylösnousemusvoimalla, sillä hänenkin sielunsa kuoli, kuten oli ennustettu: ”Hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan.” – Hes. 18:4; Room. 6:23; Ps. 89:49; 49:16; Jes. 53:12.

12. a) Mikä on kuolleen sielun tila, niin eläin- kuin ihmissielunkin? b) Mihin asti olemme edistyneet poiserottamismenettelyssämme, kun sielun kuolemattomuus on osoitettu vääräksi?

¹² Nämä haudassa olevat kuolleet sielut ovat täysin toimettomia ja tiedottomia, minkä vuoksi on aivan mahdotonta, että ne voisivat nauttia onnea tai kärsimystä vaivassa: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa [palkkaa], vaan heidän muistonsa on unhotettu. Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.” ”Älkää luottako ruhtinaisiin älkääkä ihmislapseen, sillä ei hän voi auttaa. Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa [ajatuksensa] raukeavat tyhjiin.” (Saarn. 9:5, 10; Ps. 146:3, 4) Sekä ihmiset että eläimet ovat sieluja, jotka kuolevat samalla tavalla: ”Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole mitään etua eläinten edellä, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menee samaan paikkaan. Kaikki on tomusta tullut, ja kaikki palajaa tomuun.” (Saarn. 3:19, 20) Ainoa ero on siinä, että ihminen voi toivoa ylösnousemusta kuolleista. Suurin osa kuolleista herätetyistä tulee esiin ihmissieluina, lihaa ja verta olevina luomuksina ja kuolevaisina. Verraten harvat herätetään kuolemattomina henkiluomuksina, ja heistä on kirjoitettu: ”Tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” (1. Kor. 15:53) Jos heillä olisi jo kuolemattomuus, niin ei suinkaan heidän tarvitsisi pukeutua siihen. Raamattu poistaa selvästi väärinä ne uskonnot, mitkä opettavat sielun kuolemattomuutta, ja erottaa siten 18 jäljelläolevista 37:stä uskonnosta, joten nyt jää 19.

EI LAIN ALAISUUDESSA

13. Mitkä raamatunkohdat todistavat, että me emme ole nyt Lain alaisuudessa?

¹³ Näistä 19:stä uskonnosta uskoo 6, että Jehovan palvelijat ovat vielä Mooseksen lain kaikkien osien alaisuudessa. Mutta Lain tarkoitus toteutui Kristuksen tullessa: ”Niinmuodoin on Laista tullut Kristuksen luo ohjaava kasvattaja, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskon johdosta. Mutta kun tämä usko on nyt tullut, niin me emme ole enää kasvattajan alaisia.” Toiset raamatunpaikat sanovat: ”Mitään lihaa ei julisteta lain töitten johdosta vanhurskaaksi hänen edessään.” ”Te ette ole lain, vaan ansaitsemattoman hyvyyden alaisia.” ”Kristus vapautti meidät ostamalla Lain kirouksesta.” ”Jos henki johdattaa teitä, niin te ette ole lain alaisuudessa.” ”Hän poisti vihan, säädöksiä sisältävän käskyjen Lain, lihansa kautta.” ”Tapahtuu siis varmasti aikaisemman käskyn syrjäyttäminen sen heikkouden ja tehottomuuden tähden. Sillä Laki ei tehnyt mitään täydelliseksi, mutta paremman toivon tuominen sen oheen teki, minkä toivon kautta me tulemme lähelle Jumalaa.” Jehova Jumala ”pyyhki pois meitä vastaan olevan käsinkirjoitetun asiakirjan, mikä sisälsi säädöksiä ja mikä vastusti meitä, ja Hän on ottanut sen pois tieltä naulaamalla sen kidutuspaaluun”. – Gal. 3:24, 25; Room. 3:20; 6:14; Gal. 3:13; 5:18; Ef. 2:15; Hepr. 7:18, 19; Kol. 2:14, Um.

14. a) Miten eräät päättelevät Lain suhteen, mutta mitkä kohdat kumoavat heidän päättelynsä? b) Mikä on nyt poiserottelun tulos?

¹⁴ On hyödytöntä väittää, niinkuin eräät tekevät, että tässä poistettu laki on seremonialaki eikä kymmenet käskyt. Heillä ei ole mitään raamatullista valtuutta jakaa mielivaltaisesti Lakia kahteen osaan ja väittää, että ne raamatunkohdat, mitkä puhuvat Lain loppumisesta, tarkoittavat seremonialakia, mutta eivät kymmeniä käskyjä. Kaksi jaetta sen jälkeen, kun sanotaan Jehovan pyyhkivän pois Lain ”naulaamalla sen kidutuspaaluun”, luemme: ”Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta.” Syrjäytetty laki sisälsi sapatinvieton, mikä oli neljäs kymmenistä käskyistä. (Kol. 2:16) Sanottuaan, että ”nyt me olemme irti laista”, apostoli Paavali lainaa esimerkin tuosta mitätöidystä Laista: ”Älä himoitse.” Se oli kymmenes kymmenistä käskyistä. Paavali selittää myöskin, että kristityt ovat uuden liiton alaisia eivätkä enää lain alaisia, ”joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin”. He ovat hengen alaisia, ja sen ohjausperiaatteita ei ole kaiverrettu ”kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin”. (Room. 7:6, 7; 2. Kor. 3:7, 3) Kristityt eivät ole näin ollen ”kivitauluihin” kirjoitetun lain alaisia. Mitä kivitauluihin kirjoitettiin? Niin sanottu seremonialakiko? Vai koko Lakiko? Ei, vaan ainoastaan kymmenet käskyt! Vaikka kristityt eivät ole minkään Mooseksen lain alaisia, niin he ovat pyhän hengen ohjauksen alaisia, ja sen mittapuut ja vaatimukset ovat suuremmat. Kuusi jäljelläolevista 19 uskonnostamme, jotka on perustettu sille uskolle, että me olemme koko Lain tai Lain jonkin osan alaisia, on rakennettu hiekalle, ja niiden täytyy luhistua. Vain 13 on nyt jäljellä.

EI PERSOONALLISTA PERKELETTÄ?

15. Miten muutamat selittävät, ettei Perkelettä olekaan, mutta mikä kumoaa heidän kantansa?

¹⁵ 13:sta jäljelläolevasta uskonnosta ei 3 usko persoonalliseen Perkeleeseen. Ne eivät usko tuollaista jumalatonta henkeä olevan olemassakaan. Ne sanovat, että Perkele ei ole persoona, vaan vertauskuva lihan ja veren kiusauksista, mitkä ovat yhteisiä langenneelle ihmiselle, jolla on synnynnäiset heikkoutensa. Mutta Raamattu puhuu Saatanasta henkiluomuksena, että hän oli täydellinen ja vilpitön ennen kapinaansa, että hän tuli sen jälkeen tunnetuksi Saatanana, Perkeleenä, Käärmeenä ja Lohikäärmeenä. Hän keskustelee Jehovan kanssa taivaassa ja vaivaa Jobia maan päällä. Hän riitelee Miikaelin kanssa Mooseksen ruumiista. Erehtymiskäsite tai henkilöksi kuviteltu pahuus eivät voi tehdä tällaista. (Hes. 28:14, 15; Jes. 14:12–15; Ilm. 12:9; Job 1:6–19; 2:1–7; Juud. 9) Ilmestyskirjan 12. luku kertoo taivaassa käydystä sodasta, missä Miikael ajoi Saatanan pois taivaasta. Jos Saatana merkitsee lihan kiusauksia, niin hän ei olisi koskaan ollut siellä, sillä liha ja veri eivät ole siellä kiusattavina. (1. Kor. 15:50) Tähän oppiin uskovat sanovat, että taivaat ovat tässä poliittiset taivaat eli maan hallitsijat ja että Saatana ajetaan pois, kun paha puhdistetaan pois ihmishallituksista. Mutta niin ei voi olla, sillä se toisi ilon ihmisille, jotavastoin Saatanan sinkoaminen pois taivaasta merkitsi ahdistusta heille: ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!” – Ilm. 12:12.

16. a) Mikä todistaa, ettei Saatana ole pahan tai lihan kiusausten käsitteellinen voima? b) Mikä väärä peruste näillä uskonnoilla on, ja miten monta niiden poiserottaminen jättää luetteloomme?

¹⁶ Miten voisi käsitteellinen paha voima ajaa itsensä pois jostakusta henkilöstä? Jeesuksella ja juutalaisilla ei ollut mitään sellaisia hämäriä käsitteitä mielessään, kun he keskustelivat paholaisista ja paholaisten hallitsijasta, Saatanasta. (Matt. 12:24–27) Jos sanomme jotain syntistä ajatusta pitäessämme mielessämme, että meillä on perkele itsessämme, tai että kun joku toinen aiheuttaa meille kiusauksen, niin hän on perkele meille, niin se merkitsisi sitä, että meidän taistelumme olisi yksinomaan lihaa ja verta vastaan. Se on väärin, koska lihallisten kiusausten ja näkymättömän Perkeleen ja paholaisten tekemien hyökkäysten välillä tehdään selvä ero: ”Voidaksemme kestää Perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan . . . pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.” (Ef. 6:11, 12) Tämä kieltää nimenomaan sen, että taistelu olisi yksistään lihan kiusauksia vastaan. Nämä uskonnoitsijat väittävät, ettei ole persoonallista Perkelettä olemassakaan, jotta ei näyttäisi siltä, että Jehova loi jumalattoman henkiluomuksen. He eivät ymmärrä hänen olleen täydellinen, mutta muuttuneen pahaksi, koska hän oli siveellisesti vapaa. Heidän ei pitäisi uskoa persoonalliseen Aadamiinkaan järjenjuoksunsa mukaan, koska hänkin oli jumalaton. Hänet luotiin täydelliseksi, mutta hän itse tuli pahaksi niinkuin Perkelekin. Kun he kieltäytyvät uskomasta persoonalliseen Perkeleeseen, niin se ei perustu siis Raamattuun, vaan heidän omaan omituiseen katsantokantaansa, mikä on ristiriitainen ja erheellinen. Kun vähennämme nämä 3 uskontoa, jotka uskovat näin, jäljellejääneistä 13:sta, niin jää vielä 10 uskontoa.

RAAMATUN VEROINEN TAI SITÄ SUUREMPI ARVOVALTA

17. Tarvitaanko otaksuttuja Raamatun veroisia tai korkeampiakin arvovaltoja täydentämään kristityn varusteita?

¹⁷ Neljä näistä 10:stä uskonnosta sanoo, että on Raamatun veroisia ja sitä suurempiakin arvovaltoja, mitä uskonnolliseen opastukseen tulee. Koska me valitsemme oikean uskonnon menemällä ”lakiin ja todistukseen”, niin meidän täytyy katsoa, salliiko Raamattu meidän pitää tällaisen näkökannan. Niiden suullisten tai kirjoitettujen sanojen lisäksi, mitkä saattavat selventää tai kirkastaa Jehovan Sanaa, mitkä voivat asettaa taustan sille tai sen täyttävälle historialle tai muuten syventää ymmärrystämme sen suhteen, me emme tarvitse mitään muuta kuin Raamatun. Se tarjoaa ymmärrettynä täydet varusteet kristilliseen palvelukseen: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä . . . jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustettu jokaiseen hyvään työhön.” Raamattu on Jehovan aito, henkeytetty Sana. Mikä muu arvovalta voi olla hänen yläpuolellaan tai edes hänen veroisensa? – 2. Tim. 3:16, 17, Um.

18. Miten uskonnot, jotka lisäävät Raamattuun, tekevät rikoksen, ja miten monta jää jäljelle, kun ne erotetaan pois?

¹⁸ Jehova varoitti: ”Älkää lisätkö mitään siihen, mitä minä teille määrään, älkääkä ottako siitä mitään pois.” Mutta juutalaiset lisäsivät siihen muodostaen uskonnollisen perimätietonsa, minkä otaksuttiin selittävän ja rikastuttavan sitä, mutta mikä oli todellisuudessa sitä vastaan, niinkuin Jeesus sanoi heille: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? . . . te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden.” Jeesus lisäsi heistä: ”He . . . opettavat oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.” Omaksumalla perimätiedon, mikä tekee tyhjäksi Raamatun, he itse asiassa hylkäävät Jumalan Sanan edeltäkerrotuin seurauksin: ”He ovat hyljänneet Herran [Jehovan] sanan – mitä heillä on viisautta?” Sen sijaan että he osoittautuisivat viisaiksi, he osoittautuvatkin valehtelijoiksi: ”Älä lisää hänen sanoihinsa mitään, ettei hän vaatisi sinua tilille ja ettet valhettelijaksi joutuisi.” Paavali osoitti Jumalan säännön: ”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on.” (5. Moos. 4:2; Matt. 15:3, 6, 9; Jer. 8:9; Sananl. 30:6; 1. Kor. 4:6) Mutta nämä 4 uskontoa, mitkä jäivät jäljelle 10:stä, rikkovat tämän säännön menemällä sen yli, mikä on kirjoitettu, ja meillä on Raamatun tuki hylätessämme ne. Jää vain 6 jäljelle.

EPÄRÖIVÄT USKONNOT

19. Mikä näkökanta erottaa pois kaikki muut kuin yhden uskonnon, ja mitkä raamatunkohdat osoittavat tämän näkökannan vääräksi?

¹⁹ Näistä 6:sta 5:llä ei ole mitään yhtenäistä opillista näkökantaa, vaan ne sanovat, että kukin jäsen uskoo niinkuin haluaa. Sen sijaan että niillä olisi ”yksi usko”, niillä on yksityisten selitysten todellinen baabel. Kuinka sellaisen uskonnon jäsenet voivat olla ”puheessa yksimieliset” ja kuinka heillä voi olla ”sama mieli ja sama ajatus”? (1. Kor. 1:10) Sellainen epäröivä uskonto on kuin epäilevä ihminen: ”Älköön sellainen ihminen luulko Herralta [Jehovalta] mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” Raamatun Tekijä ei ole epävakainen, hänen Sanansa ei ole epäröivä, oikea uskonto täynnä epäilyksiä. Oikea uskonto ei ole sellainen kuin Israel oli kerran: ”Älkää tehkö, niinkuin me tässä tänä päivänä teemme, jokainen sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein.” Kristuksen sotureilla on selvä ja vakaumuksellinen sanoma, ei epämääräinen ja sekava: ”Jos pasuna antaa epäselvän äänen, kuka silloin valmistautuu taisteluun?” (Jaak. 1:7, 8; 5. Moos. 12:8; 1. Kor. 14:8) Erikoistoimenpiteet takaavat kristittyjen oikean valmennuksen ja kypsymisen, ”kunnes me kaikki pääsemme uskon ykseyteen ja Jumalan Pojan täsmälliseen tuntemukseen, täysikasvuiseen miehuuteen, siihen kasvumäärään, mikä kuuluu Kristuksen täyteyteen; ettemme olisi enää lapsia, joita aallot heittelevät ympärinsä ja joita jokainen opintuuli kuljettaa sinne tänne”. (Ef. 4:13, 14, Um) Epäröivät uskonnot, jotka sisältävät erilaisia vakaumuksia, eivät ole saavuttaneet ”täsmällistä tuntemusta” eikä ”uskon ykseyttä” eivätkä voi odottaa saavansa Jehovan hyväksymystä. Niiden horjuvaisuus poistaa nämä 5, ja jäljelle jää ainoastaan 1 noista 251:stä alkuperäisestä uskonnosta.

YKSI OIKEA USKONTO

20. Mikä oikea uskonto jää jäljelle, ja miksi ei ole itserakasta sanoa niin?

²⁰ Jäljelläoleva yksi oikea uskonto on Jehovan todistajain uskonto. Ei ole itserakasta sanoa näin. Me uskomme tietysti olevamme oikeassa. Jokaisen katolilaisen, jokaisen baptistin, jokaisen metodistin, jokaisen anglikaanin, jokaisen mihin uskontoon hyvänsä kuuluvan pitäisi ajatella uskontonsa olevan oikea. Ei ole itserakasta ajatella niin. Olisi ulkokultaista ajatella toisin, väittää uskovansa sellaista, mitä emme todellisuudessa usko. Mutta meidän uskollamme tulee olla luja perustus, ei uskonnollisissa järjestelmissä, vaan Raamatussa. Meidän tulee varmistaa se, että uskontomme puhuu ’lain ja todistuksen’ mukaisesti, ennenkuin pidämme siitä kiinni: ”Varmistautukaa kaikesta, pitäkää kiinni siitä, mikä on oikein.” Jos saamme tietää, että uskontomme opettaa sellaista, mikä ei ole oikein, niin meidän tulee heittää pois se uskonto. Edelläoleva erittely hylkäsi uskontoja yhden ainoankin väärän opin perusteella, mutta todellisuudessa jokainen noista vääristä uskonnoista kaatuu monin perustein. Edelläoleva on vain esimakua todisteista, ja Raamatun enempi tutkiminen tarjoaa ylen runsaan vahvistuksen. – 1. Tess. 5:21, Um.

21. Mitkä kuvaannolliset lausunnot ilmaisevat, että väärä oppi täytyy hävittää?

²¹ Uskonnon valheiden rumat rakennelmat täytyy kaataa, jotta ne eivät pimittäisi miellyttävän totuuden näkymiä. Niillä ei saa olla pysyvää sijaa mielessämme, vaan niiden täytyy väistyä totuuden uusien rakennelmien tieltä. Oikean uskonnon täytyy repiä juurineen pois väärä ja istuttaa oikea, niinkuin Jeremia valtuutettiin ”repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan”. Väärät uskomukset ovat kompastuskiviä totuuden polulla, ja oikeaan palvontaan palaamiselle on välttämätöntä ’tehdä valtatie, raivata kivet pois’. Jehovan Sana on ”niinkuin vasara, joka kallion murtaa”, ja meidän täytyy musertaa sillä ne kompastuskivet, mitkä saattaisivat kaataa meidät koettaessamme vaeltaa Jumalan kanssa. Kivien poisraivaamista koskeva raamatunpaikka soveltuu pääasiassa siihen, kun voideltu jäännös palasi tosi palvontaan Kristuksen tultua temppeliin v. 1918, mutta tätä periaatetta voidaan sovelluttaa niidenkin uskonnollisten valheiden poistamiseen, mitkä kompastuttavat nyt tulevia muita lampaita. Jos kolminaisuus kompastuttaa siis jonkun näkemästä sitä, että Jehova on ylin kaikista, tai jos sielun kuolemattomuus sokaisee ihmisen näkemästä sitä kohtaa, että sielu kuolee, tai jos Raamattuun tehdyt lisäykset saavat meidät uskomaan, että Raamattu on epätäydellinen ja keskeneräinen, tai jos mikä hyvänsä muu väärä uskonnollinen oppi estää meitä tarttumasta totuuteen, niin me voimme käyttää Raamattua kuin vasaraa murskataksemme nämä esteet. – Jer. 1:10; Jes. 62:10; Jer. 23:29.

22. Pelastaako pelkkä vilpittömyys ketään, ja mikä valaisee vastaustasi?

²² Jotkut voivat esittää tässä sen uskomuksen, että jos joku on vilpitön uskonnossaan, niin hän pelastuu siitä huolimatta, mihin uskontoon hän kuuluu. Onko tällainen uskomus oikea? Se saattaa näyttää jostakusta uskottavalta, mutta ”päinvastoin lakiin ja todistukseen”. Raamattu todistaa tästä seikasta: ”Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie.” (Sananl. 14:12) Vilpittömyys on välttämätön, mutta vilpittömyys yksin ei riitä. Valaisemme asiaa: Jos kolme lasta laskee taululla yhteen kaksi ja kaksi, ja yksi saa kolme, toinen neljä ja kolmas viisi, niin hyväksyykö opettaja kaikki kolme? Hyväksyykö hän heidät, jos he sanovat, että heidän vastauksensa ovat vilpittömiä? Eikö hän päinvastoin lähetä nuo kaksi, jotka laskivat väärin, tutkimaan uudelleen oppikirjaansa? Ja jos nämä kaksi ovat tosiaan vilpittömiä, niin eivätkö he osoittaudu sellaisiksi tutkimalla lisää, kunnes he oppivat tietämään oikean vastauksen ja saavat opettajan hyväksymyksen? Jehova on varannut Oppikirjan, Raamatun. Hän käskee meitä tutkimaan sitä, jotta saisimme tietää oikeat vastaukset annettaviksi toisille. Miten käy niiden, jotka kieltäytyvät tutkimasta Raamattua ja oppimasta oikeita vastauksia, mutta jotka hyväksyvät minkä uskonnon hyvänsä ja sanovat tyytyväisinä, että heidän vilpittömyytensä pelastaa heidät? Ovatko he todellisesti vilpittömiä? Eivätkö he ole päinvastoin laiskoja? Opettaja ei hyväksy oppilasta, joka kieltäytyy tutkimasta oppiakseen tietämään, mikä on oikein. Jehova ei hyväksy niitä, jotka jäävät tahallaan tietämättömiksi hänen totuudestaan nyt, kun se tehdään selväksi, heidän epäjohdonmukaisista vilpittömyysväitteistään huolimatta.

23. Miten tosiaan vilpittömät ihmiset suhtautuvat Jehovan todistajiin?

²³ Jehovalla on nyt opetusjärjestö maan päällä. Vilpittömien totuudenetsijöitten tulee kuunnella sitä. Heidän ei tule ainoastaan oppia tietämään, mikä on väärin, raivatakseen sen pois tieltä, vaan heidän pitäisi myöskin oppia tietämään, mikä on oikein, pannakseen sen tilalle. Kun väärät uskonnot on poistettu, niin henkilön tulee antaa oikean uskonnon täyttää itsensä suojakseen ja pelastuksekseen. (Matt. 12:43–45) Jehovan todistajat auttavat halukkaasti keitä tahansa totuutta etsiviä vilpittömiä ihmisiä. Kun Jehovan todistajat löytävät vilpittömiä ihmisiä kulkiessaan ovelta ovelle totuutta vieden, niin he tarjoutuvat johtamaan Raamatun tutkisteluja kodeissa maksutta tai velvoituksitta. He käyttävät Raamattua, eivät osoittaakseen ainoastaan sitä, mikä on väärää, vaan myöskin sen, mikä on totta. Tässä tulee kysymykseen ylpeyden ja ennakkoluulon syrjäyttäminen ja palaaminen avoimin silmin ”lakiin ja todistukseen” sekä pohtiminen yhdessä. Vilpittömät tekevät näin, sitä kernaammin, jos he uskovat vilpittömästi olevansa oikeassa, sillä he haluavat auttaa luokseen tulevaakin näkemään sen, mikä on oikein. He joko auttavat tai heitä autetaan. Vilpittömät ovat totisesti onnellisia kummassakin tapauksessa.

24. Miten jotkut menettelevät tyhmästi valitessaan uskontonsa?

²⁴ Oikean uskonnon valitseminen ymmärtäen vaatii jossakin määrin henkilökohtaista tutkimista. Niiden, jotka haluavat tulla lääkäreiksi, kemisteiksi, insinööreiksi ja kasvattajiksi, täytyy tutkia vuosimääriä. Niiden, jotka haluavat vilpittömästi tulla tosi kristityiksi, täytyy myöskin tutkia. Se ei ole vähemmän tärkeää, se on tärkeämpää kuin mikään muu. Useimmat ihmiset eivät valitse oikeaa uskontoa, eivätkä he valitse itse mitään uskontoa. Heidän vanhempansa tai ystävänsä valitsevat heille heidän uskontonsa, tai se tulee valituksi yhteiskunnallisista syistä tai liike-etujen tähden. Kun he jättävät täten valinnan sattuman varaan, niin se on samaa kuin ojentaisi kätensä 251 uskontoa sisältävään säkkiin ja odottaisi kahmaisevansa sieltä oikean uskonnon umpimähkään. Sinä ajattelet, että on tyhmänrohkeaa pelata venäläistä rulettia, missä yksi kuula pannaan revolverin panoskammioon ja viisi jätetään tyhjiksi, sitten pyöritetään rumpua ja – tietämättä, missä kuula on – pidetään asetta päätä kohti ja vedetään liipaisinta. Sinä olet oikeassa, se on houkkien leikkiä. Tässäkin voi silti olla onnea viidessä tapauksessa kuudesta. Mutta uskonnon valitseminen umpimähkään merkitsee pelaamista iankaikkisen elämän mahdollisuudella, ja sinulla on mahdollisuus saada oikea uskonto tämän tutkistelumme mukaan vain yhdessä tapauksessa 251:stä! Kuinka paljon typerämpää!

25. Mitä menettelyä ne vilpittömät ihmiset nyt noudattavat, jotka haluavat miellyttää Jehovaa?

²⁵ Ei tarvitse jättäytyä sattuman varaan. Jehova on varannut Sanansa, Raamatun. Tutki sitä! Ota selvää, mikä on väärää, ja hylkää se. Tutki, mikä on oikein, ja pidä siitä kiinni. Erota oljet vehnästä. Totea, mikä viini on pilaantunutta. Erota pois likaavat, hämmentävät valheet, niin että jäljelle jää ainoastaan kirkas totuudenvesi. ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra [Jehova] on hyvä”, tutkimalla Raamattua, oppimalla totuus, olemalla yhteydessä Jehovan kansan kanssa ja palvelemalla ja ylistämällä Luojaanne. Käännä kuuleva korva Jehovan kehoitukselle: ”Jokainen janoinen tulkoon vetten luo, ja jolla ei ole rahaa, tulkoon, ostakoon ja syököön! Tulkaa, ostakaa viljaa rahatta ja viiniä ja maitoa hinnatta! Miksi tuhlaisitte rahanne siitä, mikä ei ole leipää, ja ansionne siitä, mikä ei tyydytä? Jos te vain kuuntelette minua, niin te saatte syödä sitä, mikä on hyvää, ja te saatte iloita runsaasta ravinnosta.” Sen sijaan että olisit aliravittu ja lopulta kuolisit väärien uskontojen tähden, ole hengellisesti vahva oikean uskonnon avulla. ”Valitse elämä, jotta voisit pysyä elossa, sinä ja sinun jälkeläisesi, rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuulemalla hänen ääntään ja pitämällä kiinni hänestä, sillä hän on sinun elämäsi ja päiviesi pituus.” – Ps. 34:9; Jes. 55:1, 2, Ak; 5. Moos. 30:19, 20, Um.