Kuka tai mikä on pyhä henki?
Yleinen käsitys kristikunnassa on, että pyhä henki on persoona, ”kolminaisuuden kolmas persoona”, yhdenvertainen ja yhtä iankaikkinen Jumalan kanssa. Osoittaako Raamattu pyhän hengen persoonaksi? Jollei, niin mikä se on?
KRISTIKUNNAN useimmilla ihmisillä on jotakuinkin hämärä käsitys pyhästä hengestä. He saattavat muistaa, että pyhä henki ilmestyi kyyhkysenä Jeesusta kastettaessa ja tulisten kielien muodossa helluntaina, mutta siinä onkin kaikki. Vaikka heistä saattaa tuntua varmalta, että pyhä henki on persoona, niin tosiasiaksi jää, että ”Justinus Marttyyrin ja toisten varhaiskirkon isien henkeä koskevassa opetuksessa oli jotain epäselvää”, onko se persoona vai ei.
Jotta voisimme ymmärtää raamatullista aihetta, niin on aina hyvä aloittaa tunkeutumalla alkukieleen. Näin huomaamme, että sana ”henki” on käännetty Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa kahta poikkeusta lukuunottamatta kreikkalaisesta sanasta pneuma, mistä on saatu myöskin sanat pneumaattinen [ilma-] ja pneumonia [keuhkotulehdus]. Mutta pneumaa ei ole käännetty Kuningas Jaakon käännöksessä ainoastaan ”hengeksi” 288 kertaa, vaan myös ”henkiolennoksi” 91 kertaa, ”tuuleksi” kerran, ”elämäksi” kerran, ”hengelliseksi” kerran ja ”hengen lahjaksi” kerran. Yleensä myönnetään, että ”henkiolento” on väärä käännös.
Kreikkalainen sana pneuma merkitsee kirjaimellisesti ”tuulta” ja meitä auttaa ymmärtämään aihettamme, kun huomaamme, että se on kaikissa niissä tapauksissa, joissa sitä käytetään eri tavalla, tuulen kaltainen, koska se on näkymätön ja voimallinen ja ilmenee näkyviltä vaikutuksiltaan. Sitä käytetään näin ollen tarkoittamaan näkymättömiä persoonia: ”Jumala on Henki.” Kristuksesta Jeesuksesta, ”viimeisestä Aadamista, tuli eläväksi tekevä henki” hänen ylösnousemuksessaan. Enkelit ovat ”palvelevia henkiä”. – Joh. 4:24; 1. Kor. 15:45; Hepr. 1:14.
”Henki” kuvaa toisinaan ihmisessä ja eläimissä olevaa näkymätöntä ja persoonatonta elämänvoimaa: ”Ja ne menivät . . . kaksittain, kaikki liha, kaikki, joissa oli elämän henki.” Kuollessa tämä elämän voima eli näkymätön ”henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin”. ”Henkeä” käytetään myöskin tarkoittamaan meidän mielentilaamme: ”Joka henkensä hallitsee [on parempi] kuin kaupungin valloittaja.” – 1. Moos. 7:15; Saarn. 12:7; Sananl. 16:23, Ts.
Mutta meitä kiinnostaa erityisesti ”hengen” käyttö siinä, missä se on tavallisesti kirjoitettu isolla alkukirjaimella ja esitetty Jumalan ja Kristuksen yhteydessä, kuten ”Henki” ja ”Pyhä Henki”. Ilmaistaanko näissä tapauksissa erillinen persoona, vai viittaako se johonkin persoonattomaan, kuten ”elämän henkeen” ja ”ihmisen henkeen”?
PERSOONATTOMAT OMINAISUUDET
Jos sellaisissa tapauksissa tarkoitetaan erillistä persoonaa, niin monet raamatunkohdat ovat käsittämättömiä. Jeesuksen piti esim. kastaa pyhällä hengellä ja tulella, niinkuin Johannes oli kastanut vedellä. Ihmiset voidaan kastaa vedellä ja tulella, mutta voidaanko heidät kastaa ruumiillisella persoonalla? Voimmeko me kuvitella persoonan jakautuvan ja hajaantuvan pala palalta niihin sataankahteenkymmeneen opetuslapseen, jotka olivat läsnä helluntaina, ja sitten täyttävän kunkin heistä? Voimmeko ajatella, että Jeesus sai Isältään tämän pyhän hengen ”persoonana” ja sitten vuodatti sen kuin juoksevan tulen, tämän persoonan, noihin opetuslapsiin? Onko se järkevää? – Matt. 3:11; Apt. 2:1–4, 17; 11:16.
Kristittyjä kielletään edelleen sammuttamasta henkeä. Persoonaako? Jumalan muinaisten palvelijoitten sanottiin olleen pyhän hengen täyttämiä. Persoonanko täyttämiä? Voisimme esittää enemmän tällaisia esimerkkejä, mutta näiden pitäisi riittää osoittamaan, että on yksinkertaisesti järjetöntä liittää persoona-ajatus ”henkeen” näissä tapauksissa. Mikä tämä pyhä henki on sitten? Se on Jumalan toimiva voima, ei vain hänessä oleva Jumalan voima, vaan tuo voima toiminnassa. – Tuom. 6:34; 1. Tess. 5:19.
Tätä totuutta on himmentänyt se, että kääntäjät ovat vääntäneet käännöksensä uskonnollisten ennakkoluulojensa mukaan, kuten kääntäessään epäoikeutetusti pneuman ”henkiolennoksi” ja kirjoittaessaan pyhän hengen suurilla alkukirjaimilla. Saadakseen pyhän hengen näyttämään persoonalta he ovat myöskin lisänneet sanojen ”henki” tai ”pyhä henki” eteen englanninkielessä määräävän artikkelin ”the” 105 tapauksessa, missä sitä ei ole alkutekstissä. Joko Kristillisten Kreikkalaisten Kirjoitusten alkuperäiset kirjoittajat olivat äärimmäisen leväperäisiä tai epäkunnioittavia ”Pyhän Hengen” suhteen, kun jättivät pois määräävän artikkelin, tai sitten ne, jotka pitävät pyhää henkeä persoonana, ovat surullisesti erehtyneet.
Tähän asiaan luovat valoa Jeesuksen sanat: ”Jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” Jeesuksen tässä olevat sanat tekevät selityksen mahdottomaksi, jos henki on tasavertaisen kolminaisuuden kolmas persoona, mutta ne ovat ymmärrettävät, kun sitä pidetään Jumalan toimivana voimana. Jeesus oli ajanut tämän toimivan voiman avulla ulos paholaisia, ja kun hänen vastustajansa sanoivat tämän Jumalan pyhän hengen eli toimivan voiman ilmauksen johtuvan Perkeleestä, niin he herjasivat pyhää henkeä. Synnit Jumalaa ja Kristusta vastaan voidaan antaa anteeksi, koska se voi johtua tietämättömyydestä, mutta synnit Jumalan pyhän hengen ilmaumaa vastaan ovat tahallisia ja ilkeämielisiä, joten niille ei ole anteeksiantamusta. – Matt. 12:31, 32; Hepr. 10:26.
VASTAVÄITTEIDEN TARKASTELUA
Ehkä joku esittää nyt vastalauseen sanoen: Eikö Jeesus käyttänyt persoonapronomineja tarkoittaessaan pyhää henkeä? Kyllä, mutta vain silloin, kun hän henkilöllistytti pyhän hengen parakleetin, lohduttajan eli auttajan, osassa, mitkä nimisanat ovat maskuliinisukuisia kreikankielessä. Pyhä henki vuodatettiin tässä ominaisuudessa heihin helluntaina, ja he saivat sen kautta lohdutusta, apua, voimaa ja ymmärrystä sitä työtä varten, mitä heidän piti tehdä. Persoonattomia asioita henkilöllistetään monesti Raamatussa, ja niin Jeesus käytti tässä yhteydessä persoonapronomineja, koska hän oli henkilöllistänyt pyhän hengen auttajaksi eli lohduttajaksi. – Joh. 14:26; 15:26.
Mutta hän käytti myöskin persoonattomia pronomineja tarkoittaessaan tätä ”totuuden henkeä”, mitä hän ei olisi tehnyt, jos se olisi ollut persoona. ”Totuuden hengen, mitä maailma ei voi vastaanottaa, koska se ei näe sitä eikä tunne sitä. Te tunnette sen, koska se pysyy teillä ja on teissä.” Vaikka jotkut käyttävätkin tässä kohdassa persoonapronomineja, niin se seikka, että sekä Rotherham että Goodspeed, jotka molemmat ovat huomattavia kreikankielen tuntijoita, käyttävät persoonattomia pronomineja, osoittaa, että persoonapronominien käyttö johtuu uskonnollisesta ennakkoluulosta. – Joh. 14:17, Um.
Mutta emmekö lue pyhän hengen puhuvan, opastavan ja johtavan, ja eivätkö tällaiset sanat ilmaise persoonaa? Eivät ehdottomasti. Jumalan näkymätön toimiva voima voi tehdä kaikkea, vaikka se ei olekaan persoona. Valaisemme asiaa: Kaupungin viranomaiset voivat radion avulla olla kosketuksissa kaikkien poliisipartioautojen kanssa opettaen, opastaen ja neuvoen niitä, mutta eihän se merkitse, että radio on erillinen persoona. Valtion päämies pitää puheen, ja uutisselostaja lainaa hänen sanojaan radiossa. Uutisselostajan puhetta tai valtion päämiehen puhetta voitaisiin yhtä hyvin sanoa radion sanomaksi riippuen näkökulmasta.
Sama pitää paikkansa Raamatustakin. Meille sanotaan ennustuksista, että Jumala puhui, että Kristuksen henki todisti ja että pyhä henki pani heidät lausumaan, mikä kaikki on oikein, koska kaikki on Isästä Pojan kautta ja pyhän hengen välityksellä. – Sak. 4:6; 1. Kor. 8:6; Hepr. 1:1; 1. Piet. 1:11; 2. Piet. 1:21.
Koska kaikki on Isästä Pojan kautta ja pyhän hengen välityksellä, niin me tapaamme nämä toistamiseen yhdistettyinä, kuten Matteuksen 28:19:nnessä ja 2. Korinttolaiskirjeen 13:13:nnessa. Mutta tällainen yhdistäminen ei todista kumminkaan, että nämä kaikki kolme olisivat persoonia tai että niiden täytyisi olla tasavertaisia. Miten ne voisivat olla tasavertaisia, kun me luemme, että Isä lähetti Pojan ja Poika lähetti pyhän hengen? Lähettäjä on aina suurempi lähetettyä.
Kun pyhän hengen sanotaan asettaneen palvelijoita kristilliseen seurakuntaan, kuten Apostolien tekojen 13:2:sessa ja 20:28:nnessa, niin todistaako se, että pyhä henki on persoona, kuten jotkut väittävät? Ei lainkaan. Koska ne miehet, jotka suorittivat nuo virkaanasettamiset, niinkuin Paavali neuvoi Tiitusta, olivat pyhän hengen täyttämät ja sen vaikutuksen alaiset, niin me voimme sanoa, että pyhä henki suoritti nuo asettamiset. – Tiit. 1:5.
Mutta varmaan se lausunto, että ”Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin”, todistaa, että se on persoona, väittävät jotkut. Ei välttämättä. Koska Jumalan toimivan voiman voidaan sanoa tehneen sen, mitä me itse teemme tuon voiman avulla, niin me voimme sanoa, että se tutkii, mikä merkitsee, että henki auttaa meitä tutkiessamme Jumalan Sanaa. Samanlainen ajatus on siinäkin lausunnossa, että ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia”, mikä merkitsee sitä, että Jumalan henki eli toimiva voima todistaa niiden mielenlaadun mukana, jotka muodostavat Kristuksen ruumiin, että he ovat tosiaan Jumalan lapsia, auttamalla ymmärtämään hänen Sanaansa. – 1. Kor. 2:10; Room. 8:16.
Kun väitämme, että pyhä henki ei ole persoona, niin se ei merkitse sen väheksymistä, halventamista eikä ylenkatsomista, vaan sille kuuluvan antamista, sillä katsokaamme mistä tahansa Raamatusta, niin me emme löydä sitä kohdellun persoonana. Jehovan palvelijat saivat toistamiseen näkyjä taivaasta, kuten Daniel, Stefanus ja apostoli Johannes, ja he näkivät joka kerran Jehova Jumalan ja hänen Poikansa, ihmisen Pojan, Jumalan Karitsan, esitettynä, mutta näkivätkö he milloinkaan esitettynä pyhää henkeä persoonana? Juuri se, että se ilmestyi kyyhkysenä ja monina tulikielinä, ilmaisee, että se ei ole persoona.
Kaikki Raamatun todistukset osoittavat nimenomaan, että pyhä henki ei ole persoona tai että se on senluontoinen, että se voidaan saattaa sopusointuun persoonattoman kanssa. Se on Jehovan toimiva voima, näkymätön ja voimallinen, lähetetty täyttämään hänen päätöksiään.