Hyvä uutinen hämmentyneelle ihmiskunnalle
Hyvä uutinen on olemassa. Nyt on suurempi syy riemuita kuin minään muuna aikana historiassa niiden ahdistusten tulvasta huolimatta, mitkä täyttävät maailman. Ota selvää, mikä tämä syy on, lukemalla seuraava.
HYVÄÄ uutista ei yksinkertaisesti ole olemassakaan tässä levottomassa ja tyytymättömässä maailmassa. Jotta hämmentynyt ihmiskunta saisi hyvän uutisen, niin sen täytyy siitä syystä tulla jostain muualta kuin tästä maailmasta. Ja se tuleekin. Se tulee todellisuudessa uuden maailman, kokonaan uuden asiainjärjestelmän, Luojalta, järjestelmän, missä asustaa vanhurskaus, maailman, ”jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala”. Vaikka tämä saattaa tuntua epäilijöistä ja pessimisteistä haetulta, niin se tulee yhä ilmeisemmäksi joka päivä. – Hepr. 11:10.
Sivuuttaakseen uuden maailman vastustamattoman lähestymisen hyvän uutisen vanha maailma nauraa ja ivaa ja nostattaa omaa toiveikasta henkeään. Esimerkiksi ”Geneven henki”, mikä vähensi lyhyeksi hetkeksi maailman jännitystä ja kohotti ihmisten sydäntä toivossa, oli yksi tällainen yritys. Mutta se hyvä uutinen, mikä tarjottiin Geneven konferenssin huippukohdassa, ei tullut hyvässä uskossa eikä ollut vilpitön eikä aito. Se oli lyhytikäinen, ja kylmä sota alkoi kohta uudelleen.
Tämä taipumus huutaa rauhaa, mitä seuraa pettymys, on yhtäpitävä profeetan sanojen kanssa: ”He parantavat kepeästi tyttären, minun kansani, vamman, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.” ”Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!” ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi.” Ja kuka voi kieltää, etteikö hämmentyneen ihmiskunnan sydän ole jo ahdistuksissa ja sairas aivan kuolemaan asti, koska sen rauhanlupausten täyttyminen lykkääntyy? – Jer. 8:11, 15; Sananl. 13:12.
Toinen toiveikas alku, mikä on saanut kohtalokkaan vivahteen, on itse uskonnollinen herätys. Uskonnollinen elpyminen kajahti ensin kuin hyvältä uutiselta varsinkin läntisestä maailmasta, joka kärsii pahasta agnostisismista, ateismista ja materialismista. Mutta vaikka maailmallinen uskonto on saanut suosiota ja on nyt hyvin muodinmukainen, niin moraali on laskenut, rikollisuus ja turmelus on lisääntynyt, aikuisten ja nuorten pahanteko on kasvanut, ja tämä on tapahtunut huomattavasti kirkossakäyvän yleisön keskuudessa.
Uskonnollinen herätys ei ole toisin sanoen aito eikä todellinen, se ei lähde ihmiskunnan sydämen syvyydestä. Se on pinnallista uskontoa, minkävuoksi se ei voi tuottaa hyvää hedelmää. Tämän elpymisen takana oleva vaikuttava voima ei ole se henki, mikä sanoo: ”Sinun tahtosi, Jumalani.” (Ps. 40:9) Se on päinvastoin: ”Tapahtukoon minun tahtoni sinun avullasi.” Tämä uusi uskonto yrittää käyttää Jumalaa välikappaleena eikä halua tulla Jumalan välikappaleeksi. On aina väärin yrittää käyttää Jumalaa missään tarkoituksessa, olkoonpa se miten jalo hyvänsä näennäisesti. Hänen käyttämisensä niinkin tärkeässä tarkoituksessa kuin kommunismin torjumisessa ja lopullisessa hävittämisessä merkitsee Hänen tekemistään välikappaleeksi ja on sentähden väärin. Hän ei salli käyttää itseään sillä tavalla. Jumala ryhtyy toimenpiteisiin kaikkiin jumalattomiin hallituksiin nähden aikanaan. Johtava protestanttinen edustaja toht. Eugene Carson Blake sanoo: ”Näin tulee uskonnollisen kiinnostuksen kasvusta mahdollinen vaara. Se saattaa koitua tosiaan surulliseksi, jos siitä tulee pääasiassa epäuskonnollisen elämän tuki ja oikeutus eikä apu uusille moraalisille ja hengellisille näkemyksille.”
Tämä lisääntyvä uskonnolliseksi tekeytyminen ei ole siitä syystä hyvä uutinen. Se on itse asiassa merkki, joka ilmaisee tämän jumalattoman asiainjärjestelmän viimeiset päivät. Apostoli Paavali sanoi: ”Täällä on oleva viimeisinä päivinä arveluttavat ajat, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset ovat itserakkaita, rahaa rakastavia, itsestään suuria luulevia, korskeita, pilkkaajia, tottelemattomia vanhemmille, . . . nautintoja pikemmin kuin Jumalaa rakastavia, jumalisen antaumuksen muodon omaavia, mutta sen voimaan nähden vääriksi osoittautuvia.” Profeetta Hoosea puhui esikuvallisesti meidän ajastamme sanoen: ”Jehovalla on riita-asia maan asukasten kanssa, koska maassa ei ole totuutta eikä hyvyyttä eikä Jumalan tuntemusta. Ei ole muuta kuin vannomista ja luottamuksen rikkomista ja tappamista ja varastamista ja avionrikkomista, ne purkautuvat esille, ja veri koskettaa verta. Sentähden murehtii maa, ja jokainen siinä asuva riutuu.” Vanhan maailman on mahdoton tarjota hyviä uutisia sen sisäisen turmeltuneisuuden tähden. – 2. Tim. 3:1–5, Um; Hoos. 4:1–3, As.
MIKÄ JA MISSÄ ON HYVÄ UUTINEN?
Niin epämieluiset kuin edelläkuvatut olosuhteet saattanevatkin olla, niin ne ovat kuitenkin merkki tulevasta hyvästä. Kuinka niin? Kerrottuaan sodista, nälänhädästä, ruttotaudeista, maanjäristyksistä ja pelosta, joiden piti kohdata tätä sukupolvea, Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Viittaus vapautukseen näistä nykyisistä hämmentävistä olosuhteista on itsessään hyvä uutinen. Mutta se hyvä uutinen, mitä Jeesus tarkoitti, koski Jumalan valtakunnan perustamista, sen kauan sitten luvatun hallituksen, jonka piti siunata ihmiskunta rauhalla, menestyksellä ja iankaikkisella elämällä uudessa vanhurskaassa maailmassa. Se on se hyvä uutinen, evankeliumi, mitä piti saarnata ”koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille” ennen tämän asiainjärjestelmän täydellistettyä loppua. Se tosiasia, että tämä valtakunnan hallitus on alkanut nyt ja on tosiaan toiminnassa, on suurin hyvä uutinen, mikä koskaan kohtaa tätä maata! – Luuk. 21:28; Matt. 24:14, Um.
Mutta missä se on? sinä kysyt. Valtakunta itse on taivaallinen hallitus, minkä vuoksi sitä ei voida nähdä ihmissilmin. Mutta ihmiset voivat nähdä uuden maailman yhteiskunnan, joka on seuraus tämän Valtakunnan toiminnasta. Se on toiminut maan päällä vuodesta 1919 lähtien tietyin näkyvin seurauksin. Uuden maailman yhteiskunnan olemassaolo on sentähden jo itsessään merkki Valtakunnan perustamisesta ja siis hyvä uutinen sekä suuren ilon aihe.
Miten me voimme olla varmoja tästä? Mitä todistuksia siitä on? Ja miksi eivät kansat ole julistaneet sitä? Milloin tämä kaikki tapahtui? Raamattu vastaa.
Valtakunta piti antaa Jeesukselle ennustuksen mukaan, kun Saatanan häiritsemättömän kansojenhallinnan ”seitsemän aikaa” ovat päättyneet. Nuo ajat alkoivat v. 607 eKr. Jerusalemin tuhoutuessa ja ovat jatkuneet seitsemän kuvaannollista aikaa eli 2 520 vuotta. Nämä vuodet päättyivät v. 1914 jKr. Vuosi 1914 oli Valtakunnan taivaallisen hallituksen perustamisvuosi. Uuden yleisen hallituksen perustaminen on päävaatimus uuden maailman aikaansaamiselle. Siitä syystä kajahtaa sen perustamisen aikaan huuto: ”Maailman valtakunnasta on tullut meidän Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, ja hän on hallitseva kuninkaana ikuisesti.” – Ilm. 11:15, Um; Dan. 4:16, 25, 32.
Ihmiset on petetty kristikunnan uskontojärjestöjen kaikilla hurskailla lausunnoilla luulemaan, että kansat, varsinkin kristikunnan kansat, riemuitsevat ja kiittävät Jumalaa siihen aikaan, jolloin Kristuksen hallitsema Jumalan valtakunta ottaa valtansa, ja luovuttavat heti maallisen valtansa hänen Kristukselleen. Mutta väärän uskonnon ulkokultaisuus ilmenee siinä, että asianlaita on aivan päinvastoin. Jeesus varoitti edeltäkäsin, että näin oli oleva. Hän esitti, että hänen hallitustaan suosivat sanovat: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka on ja joka oli, koska sinä olet ottanut suuren valtasi ja alkanut hallita kuninkaana.” Mutta mitä tulee maan kansoihin tähän jumalallisen vallan omaksumisaikaan, niin Jeesus jatkoi sanoen: ”Mutta kansat tulivat vihaisiksi, ja sinun oma vihasi tuli ja määräaika . . . saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan.” Se tosiasia, että tämä kansojen raivo puhkesi silloin, kun Jumalan hallitus asetettiin maalle, on osa Jeesuksen opetuslasten kysymästä merkistä. Se tapahtui juuri noiden pakanain hallinnon 2 520:n vuoden päättyessä. Tämä osoittaa raivon todistavan, että vanhan maailman loppu on tullut ja Valtakunnan hallitusaika on alkanut. – Ilm. 11:15–18; Matt. 24:7, 8; Luuk. 21:7–28.
Valtakunnan syntyminen v. 1914 merkitsi sitä, että Saatanan maailman loppu ei ollut kaukana, mikä ei ole luonnollisestikaan hyvä uutinen tämän kuolevan järjestelmän kannattajille. Mutta se on hyvä uutinen hämmentyneelle ihmiskunnalle, koska se merkitsee, että vanhurskas uusi elämän, ilon ja rauhan maailma ei ole kaukana. Hyvää uutista tästä tosiasiasta on saarnattu erityisesti vuodesta 1920 lähtien ja sitä saarnaa jatkuvasti kaikkialla maailmassa lisääntyvä Jehovan todistajain joukko Matteuksen 24:14:nnen täyttymiseksi. Sanoma on mennyt nyt yli 158:an maahan, ja enemmän kuin 642 929 julistajaa käytti yli 85 382 250 tuntia vuonna 1955 tämän hyvän uutisen saattamiseen ihmisten huomioon. Satoja miljoonia kirjoja, Raamattuja, lehtiä ja traktaatteja on levitetty ja muitakin keinoja on käytetty tämän kumoamattoman totuuden julistamiseksi.
Julkaistun tiedon tulva on aiheuttanut maailman järkkymisen, ja kaikkiin kansoihin, sukukuntiin ja kielikuntiin kuuluvia ihmisiä tulee uuden maailman yhteiskuntaan uskoen sen Jumalaan. Yksistään viime vuonna julisti yli 63 640 henkeä olevansa uuden maailman puolella menemällä vesikasteelle ja tullen siten uusiksi toimeliaiksi hyvän uutisen julistajiksi. Nämä muodostavat yhdessä satojentuhansien muiden kanssa yhteiskunnan, joka ei ole osa tästä maailmasta. He muodostavat uuden maailman yhteiskunnan Jehovan Sanan ja hengen avulla. He ovat sellaisena yhteiskuntana jättäneet vanhan maailman mittapuut, poliittiset ja uskonnolliset perimätiedot, kiistat, rotu- ja uskonnonvihan, ylpeyden ja kilpailun sekä lukemattomat muut jakavat asiat. He pysyttelevät tahrattomina maailmalta.
Heillä on puhtaana, terveenä uuden maailman kansana lupaus varjeltua tämän sukupolven yleissodassa – Harmagedonissa – ja he menevät yhtyneenä kansana sen yli Jumalan uuteen vanhurskaaseen maailmaan nauttiakseen siellä ikuisesti Jumalan siunauksia. Tämä suurenmoinen toive voi olla sinun. Tee se omaksesi ottamalla vaarin tästä nyt saarnattavasta Valtakunnan hyvästä uutisesta!