Vieraanvarainen menettely
”Jakakaa pyhien kanssa heidän tarpeittensa mukaan. Noudattakaa vieraanvaraista menettelyä.” – Room. 12:13, Um.
1. Kuka pani alulle vieraanvaraisuuden, ja miten hän on antanut siitä esimerkin?
JEHOVA Jumala on vieraanvaraisuuden alkuunpanija. Hän on pitänyt alusta lähtien yltäkylläisesti huolta kaikista luomuksistaan. Jehova ei ole koskaan saita, kitsas, itara eikä ahne, vaan ”runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme”. Jehova ei ole milloinkaan kylmäsydäminen, pahantuulinen, pahasisuinen, epäsuopea, vaan vieläpä ”hyvä kiittämättömille ja pahoillekin”. Hän ei ole milloinkaan puolueellinen anteliaisuutensa yltäkylläisyydessä, vaan ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin”. Aina valmiina jakelemaan luomuksilleen tyhjentymättömiä rikkauksiaan Jehova antaa esimerkin vieraanvaraisuudesta. – 1. Tim. 6:17; Luuk. 6:35; Matt. 5:45.
2. Mitä vieraanvaraisuus merkitsee?
2 Mitä vieraanvaraisuus on oikeastaan? Miten laajalle ulottuva se on? Eräs nykyinen sanakirja määrittelee sen merkitsevän sitä, että ”ottaa tai haluaa ottaa tervetulleena vastaan, antaa ruokaa ja suojaa ja ystävällisen kohtelun ystäville tai vieraille.” Vieraanvaraisuus merkitsee toisten ottamista vastaan tervetulleina eikä heidän jättämistään vaille huomiota. Se merkitsee, että joku osoittaa lämpöä eikä kylmyyttä; että hän on hyväntahtoinen eikä tyly; että hän on ystävällismielinen eikä pidättyväinen; on lähestyttävissä eikä luoksepääsemätön; on kärsivällinen, ei jyrkkä; huomaavainen, ei harkitsematon; on valmistautunut, ei valmistautumaton; antelias, ei kitsas; halukas jakamaan, ei kokoava; kiinnostunut toisten tarpeista eikä ainoastaan omistaan. Vieraanvaraisuus on tosiaan rakkauden kauaskantoista ilmaisemista, ’teidän rakkautenne aitouden koetus’. – 2. Kor. 8:8, Um.
3, 4. Ketkä noudattivat vieraanvaraisuutta muinaisina aikoina?
3 Israelin kansa noudatti muinaisina aikoina Jehovan antamaa vieraanvaraisuutta. Kaikki hyötyivät tällaisesta menettelystä, myöskin Israelissa olevat muukalaiset eli tilapäisasukkaat. Jumalan Mooseksen kautta antama laki vaati nimenomaan, että Jehovaa rakastavaa muukalaista ei saanut jättää huomioonottamatta, vaan häntä piti kohdella vieraanvaraisesti: ”Sillä Jehova, teidän Jumalanne, on jumalien Jumala ja herrojen Herra, suuri, mahtava ja pelkoa herättävä Jumala, joka ei kohtele ketään puolueellisesti eikä ota lahjusta, joka toimeenpanee tuomion isättömän pojan ja lesken hyväksi ja rakastaa tilapäisasukasta antaen hänelle leivän ja vaatetuksen. Teidänkin täytyy rakastaa tilapäisasukasta, sillä teistä tuli tilapäisasukkaita Egyptin maassa.” – 5. Moos. 10:17–19, Um.
4 Jehovan kansa tiesi jo ennen Mooseksen aikaakin, miten tärkeätä on noudattaa vieraanvaraista menettelytapaa. Tuohon kansaan kuuluvat olivat niin huomattavia ja anteliaita puolueettomassa vieraanvaraisuudessa, että eräs Kristuksen apostoli viittasi heihin 2 000 vuotta myöhemmin käskiessään kristittyjä: ”Älkää unhottako vieraanvaraisuutta [muukalaiselle, Um]; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vieraanaan.” Kuvittelehan! Siksi, että Jumalan varhaiset palvelijat olivat aina mieleltään ystävällisiä, anteliaita ja valppaita vieraanvaraisen menettelyn suhteen, jotkut heistä saivat sydäntäsykähdyttävän suurenmoisen kokemuksen pitää enkeleitä vierainaan. – Hepr. 13:2.
VIERAANVARAISUUS – RIKASTUTTAVA MENETTELYTAPA
5. Miten Aabrahamin vieraanvaraisuus rikastutti häntä itseään?
5 Vieraanvarainen menettely rikastuttaa näin ollen niitä, jotka noudattavat sitä. Ottakaamme esimerkiksi Aabraham. Hän istui eräänä päivänä telttansa ovella Mamren puitten varjossa. Päivä oli kuumimmillaan. Kolmen vieraan ilmaantuminen sai hänet äkkiä täysin hereille. Hän juoksi kohtaamaan heitä. Hän kumartui maahan, mutta ei siksi, että hän olisi tiennyt heidän olevan enkeleitä, sillä hän teki samoin myöhemmin Heetin pojillekin. (1. Moos. 23:7, 12) Aabraham käski sitten tuomaan vettä, niin että he voivat pestä jalkansa. Hän pyysi heitä lepäämään puun alla. ”Sallikaa minun hakea palanen leipää ja virkistäkää sydäntänne”, hän pyysi. Vieraat vastasivat: ”Hyvä. Tee niinkuin olet puhunut.” Mutta Aabraham toi todellisuudessa ”voita ja maitoa ja nuoren härän”. Aabrahamin vieraanvaraisuus sopi näin huomattavaksi johdannoksi enkelien ilmoitukselle, että Aabraham ja hänen vaimonsa Saara saisivat kauan sitten luvatun poikansa. Loot ja Maanoah pitivät myöhemmin enkeleitä vierainaan tietämättä sitä itse ja saivat siten runsaan siunauksen. – 1. Moos. 18:1–15; 19:1–22; Tuom. 13:2–24.
6. Mitä siunauksia vieraanvaraiset ihmiset saivat Jeesuksen päivinä?
6 Vieraanvaraisuus tuotti Jeesuksen aikaan lukemattomia siunauksia niille, jotka sitä noudattivat. Kun hyvää tahtovat ihmiset kutsuivat Jeesusta, hänen opetuslapsiaan tai hänen apostoleitaan kotiinsa, niin he saivat suurenmoisen hengellisen palkan. Jo ajatuskin Jumalan Pojan vieraanapitämisestä on sanoinkuvaamattoman sykähdyttävä. Katso Mariaa, Martan sisarta, kuinka hän sai siunattuja hengellisiä totuuksia ”Mestarin jalkojen juuressa” vieraanvaraisuuden takia. (Luuk. 10:38–42, Um) Katso Sakkeusta ja hänen aulista vieraanvaraisuuttaan. Jeesus oli selvillä hänen vieraanvaraisesta hengestään, sillä se ilmeni kauniista kuvauksesta, kuinka Sakkeus kiipesi puuhun saadakseen nähdä vilahdukselta Jeesuksen. Jeesus sanoi sentähden Sakkeukselle: ”Sakkeus, kiiruhda ja tule alas, sillä tänään minun täytyy viipyä sinun talossasi.” Vieraanvaraisuus auttoi Sakkeusta saamaan totuuden. Ja tarkastele niitä kahta opetuslasta, jotka olivat matkalla Emmaukseen sen päivän iltana, jona Jeesus nousi kuolleista. Ilmestyen ihmisen muodossa Jeesus lähestyi heitä. He eivät tunteneet Jeesusta. Jeesus avasi heidän ymmärrykselleen Kirjoituksia sitä seuranneessa keskustelussa. ”Lopuksi he tulivat lähelle kylää, mihin he olivat matkalla, ja hän oli kuin menossa edelleen. Mutta he painostivat häntä sanoen: ’Jää meidän kanssamme, koska on tulossa ilta ja päivä on jo kallistunut iltaan.’ Silloin hän meni sisälle jäädäkseen heidän kanssaan. Ja kun hän lepäsi heidän kanssaan aterialla, niin hän otti leivän, siunasi sen, mursi sen ja alkoi ojentaa sitä heille. Silloin avautuivat heidän silmänsä täysin, ja he tunsivat hänet, ja hän hävisi heidän luotaan.” Mikä sydäntäsykähdyttävä ilo heillä onkaan täytynyt olla, kun he havaitsivat pitäneensä tietämättään vieraanaan Jumalan ylösnoussutta Poikaa! Heillä ei olisi ollut sitä iloa, jos he eivät olisi tehneet tavakseen vieraanvaraisen menettelyn noudattamista. – Luuk. 19:1–9; 24:13–32, Um.
7. Mikä samanlainen hyöty tulee nykyään siitä, että olemme vieraanvaraisia veljillemme?
7 Vieraanvaraisen menettelyn noudattaminen tuo nytkin suuren rikastumisen. Kun me osoitamme vieraanvaraisuutta veljillemme, niin me hyödymme hyvin käytännöllisellä tavalla: hengellisestä virkistyksestä. Maailmanihmisten kanssa keskusteleminen ei voi kannustaa meitä Valtakunnan työssä, mutta teokraattinen keskustelu veljiemme kanssa voi. Talo, joka pitää vieraanaan kierrospalvelijaa tai tarjoaa aterian tienraivaajalle, ei voi totisesti olla hyötymättä ja saamatta mielenylennystä hengellisesti rikastuttavasta keskustelusta.
8. Miten hyväntahtoinen henkilö ei menetä palkkaansa, kun hän osoittaa vieraanvaraisuutta Jehovan todistajille? Minkä merkki vieraanvaraisuus voi siis olla?
8 Nekin rikastuvat jotka eivät ole totuudessa, mutta jotka osoittavat vieraanvaraisuutta suhtautumisessaan Jehovan todistajiin. Jeesus sanoi niin: ”Kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä [hänen seuraajistaan] vain lasin kylmää vettä juotavaksi siksi, että hän on opetuslapsi, totisesti minä sanon teille, hän ei menetä suinkaan palkkaansa.” Jeesuksen lupaus ei merkitse, että kukaan voisi selviytyä Harmagedonin läpi yhdellä ainoalla vieraanvaraisuuden teolla. Mutta se merkitsee, että ne, jotka osoittavat vieraanvaraisuuden henkeä Jehovan todistajia kohtaan, saavat sopivan palkan: hengellistä valistusta. Sillä jos ihmiset ovat avokätisiä aineellisesti meitä kohtaan sen tähden, keitä me olemme, niin on todennäköistä, että he ottavat vastaan hengellistä samalla tavalla. Ihmiset kutsuvat toisinaan, kuten konventeissa, Jehovan todistajia asumaan koteihinsa maksutta – aivan sen tähden, keitä me olemme. Me annamme vuorostamme heille runsaasti hengellisiä siunauksia. Jos heidän sydämensä on oikeassa tilassa, niin he tulevat sitten totuuteen ja pääsevät iankaikkisen elämän tielle. Maailman ihmisten meille osoittama vieraanvaraisuus saattaa siis olla samoin kuin Sakkeuksen puuhun kiipeäminen merkki siitä, että he ovat mieleltään vanhurskaita ja valmiita totuudelle. – Matt. 10:42, Um.
VIERAANVARAISUUS MUUKALAISILLE
9. Miksi meidän ei pidä unohtaa osoittaa ystävällisyyttä eli vieraanvaraisuutta muukalaiselle?
9 Mutta mitä on sanottava apostolin käskystä, ettei pidä unohtaa muukalaisille osoitettavaa ystävällisyyttä eli vieraanvaraisuutta? On tärkeä syy olla ystävällinen muukalaisille: se tekee heille helpommaksi totuuden saamisen. Eikö Jeesus tarjonnut 5 000 ilmaista ateriaa muukalaisille? Jeesus harjoitti vieraanvaraisuutta hyvän uutisen edistämisen yhteydessä. Vieraanvaraisuus voi samoin nytkin olla keino hyvän uutisen edistämiseksi.
10, 11. Millä tavoilla voimme osoittaa vieraanvaraista henkeä muukalaisille? Mitä hyötyä siitä on?
10 Me voimme olla vieraanvaraisia ja ystävällisiä monilla tavoilla. Veljet kutsuvat toisinaan kotiinsa aterialle henkilöitä, joiden he uskovat rakastavan vanhurskautta, ja käyttävät sitten tilaisuutta avatakseen heidän ymmärrykselleen Raamattua. Monet työnantajat ja työtoverit tehtaissa ja liikkeissä ovat hyötyneet tällaisesta Jehovan todistajien osoittamasta vieraanvaraisuudesta.
11 Milloin tahansa sinä teet ystävällisen teon muukalaiselle, niin se tekee vaikutuksen. Hän näkee sinun olevan erilainen kuin muut. Sinun ystävällinen mielesi ja syvä sydämellinen hyvyytesi ovat vastakkaiset maailman tylyydelle ja kylmyydelle. Pienet ystävyyden teot aikaansaavat suuria tuloksia. Jos esim. veli auttaa junassa vanhahkoa miestä tai naista nostamalla hänen matkalaukkunsa hyllylle, niin se on ystävällinen teko. Alkaa keskustelu, mikä muuttuu todistukseksi. Kun sinä näet vaivaa ohjataksesi muukalaista, niin se jättää pysyvän vaikutelman, ja jos sinä olet antanut tuolle muukalaiselle jotain Valtakunnan kirjallisuutta, niin hän luultavasti lukee sen kiinnostuneemmin sinun ystävällisyytesi takia. Sinä avaat siten usein ystävällisyydelläsi Valtakunnan sanoman edistämistien, mitä ei olisi ollut koskaan olemassa, jollet sinä olisi ollut ystävällinen ja vieraanvarainen.
12, 13. a) Minkä vertauksen Jeesus esitti valaistakseen lähimmäiselle osoitettavan vieraanvaraisuuden tärkeyden? b) Miten Jehovan todistajat ovat olleet vieraanvaraisia ”puolikuolleille” lähimmäisilleen päinvastoin kuin papit?
12 Jehovan todistajat ovat ystävällisyytensä ja vieraanvaraisuutensa takia Jeesuksen vertauksen hyvän samarialaisen kaltaisia: ”Eräs mies oli menossa Jerusalemista Jerikoon ja joutui ryövärien käsiin, jotka sekä riisuivat hänet alasti että löivät häntä ja menivät pois jättäen hänet puolikuolleeksi. Eräs pappi oli nyt sattumalta menossa sitä tietä, mutta kun hän näki hänet, niin hän meni ohitse vastakkaiselta puolelta. Samoin leeviläinenkin, kun hän tuli paikalle ja näki hänet, meni ohitse toiselta puolelta. Mutta eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä, tuli hänen luokseen ja nähdessään hänet tunsi sääliä. Niin hän lähestyi häntä ja sitoi hänen haavansa vuodattaen öljyä ja viiniä niihin. Sitten hän nosti hänet oman juhtansa selkään ja toi hänet majataloon ja hoiti häntä. Ja seuraavana päivänä hän otti kaksi denaria, antoi ne majatalonpitäjälle ja sanoi: ’Hoida häntä, ja mitä sinä kulutat tämän lisäksi, sen minä korvaan sinulle, kun tulen tänne takaisin.’” – Luuk. 10:30–35, Um.
13 Saatanan petomainen asiainjärjestelmä on vastuussa ihmisten nykyisestä ”puolikuolleesta” tilasta. Poliittiset, kaupalliset ja uskonnolliset maantierosvot ovat ryöstäneet ja pahoinpidelleet ihmiskuntaa. Kristikunta on kaikista nimellisistä kristillisistä uskonnoistaan huolimatta muinaisen Juudan tavoin vaarallinen paikka elää: ”Koko päätä särkee, ja koko sydän on sairas, siinä ei ole terveyttä jalkapohjasta päähän saakka – ei mitään muuta kuin mustelmia ja ruhjevammoja ja verta, vuotavia haavoja, joita ei ole puserrettu eikä sidottu eikä pehmitetty öljyllä.” Ketkä ovat osoittaneet lähimmäisen vieraanvaraisuutta noille ”puolikuolleille” ihmisille? Eivät ainakaan papit! Vaikka katoliset, protestanttiset ja juutalaiset uskonnoitsijat havaitsevatkin ihmisten ”puolikuolleen” hengellisen tilan ja vaikka he huomauttavat siitä kerran toisensa jälkeen saarnastuolista ja sanomalehdissä, niin he väistävät ihmisiä, jäävät loitolle, kieltäytyvät antamasta parantavaa hengellistä apua ja ovat siten sivuuttaneet heidät tien vastakkaiselta puolelta, aivan samoin kuin juutalainen pappi ja leeviläinenkin tekivät. Mutta Jehovan todistajat ovat tehneet kaikkensa hyvän samarialaisen tavoin auttaakseen hengellisesti puolikuolleita ihmisiä. He ovat sitoneet niiden haavoja, ”jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia”, joita tehdään vastakuvallisessa Jerusalemissa, käyttäen hengellistä öljyä ja viiniä, Jumalan Sanan parantavia totuuksia. – Jes. 1:5, 6, Ak; Hes. 9:4.
14. Millainen valmistautuminen on tärkeä hengellisen vieraanvaraisuuden osoittamiseksi?
14 Me emme tiedä, mistä löydämme ”puolikuolleen” muukalaisen, joka on halukas antamaan sitoa haavansa ja voidella öljyllä ja viinillä. Samoin kuin samarialainen kuljetti kylliksi öljyä ja viiniä ollen valmistautunut odottamattomien tapausten varalta, niin täytyy Jehovan todistajienkin nykyään olla aina valmistautuneet pitämään käsillä kylliksi Jumalan Sanan öljyä ja viiniä. Veljet menevät kuitenkin toisinaan kenttäpalvelukseen ilman riittävää ”öljyä ja viiniä”, ja kirjallisuus loppuu heiltä juuri, kun he tapaavat ”puolikuolleen” muukalaisen. Jotkut veljet ottavat hiukan ”öljyä ja viiniä” mukaansa tai eivät ota sitä lainkaan lähtiessään matkalle. Mitä he tekevät, jos he tapaavat muukalaisen, joka osoittaa hengellisesti puolikuolleen merkkejä? Koska aika on rajoitettu matkustaessasi, niin on mitä vaikeinta auttaa hengellisten haavojen sitomisessa, jollei sinulla ole ”öljyä ja viiniä”, mitä voidaan käyttää silloin. Eivätkä veljet pidä toisinaan kodeissaankaan käsillä ajankohtaisen Valtakunnan kirjallisuuden monipuolista varastoa. Kun muukalainen tulee ovellesi, niin onko sinulla öljyä ja viiniä parantaaksesi haavoja, olkootpa ne sitten kehitysopin, kolminaisuuden tai spiritismin aiheuttamia? Ole siis huolehtivainen. Ole valmistautunut. Pidä tätä öljyä ja viiniä missä lienetkin, junassa, laivassa tai linja-autossa, kävelyllä tai ajelemassa tai kotona. Kun sitten tapaat ’ryövätyn ja lyödyn’ muukalaisen, olet valmis olemaan vieraanvarainen – missä hyvänsä ja milloin tahansa.
15, 16. a) Mihin Jehovan todistajien vieraanvaraiseen tekoon voidaan verrata sitä, kun samarialainen käytti ”omaa juhtaansa” viedäkseen muukalaisen majataloon? b) Mikä ominaisuus on välttämätön seurakunnan palvelijoille? Miksi?
15 Hyvä samarialainen teki enemmän. Hän ei vain käyttänyt öljyä ja viiniä, vaan hän käytti omaa juhtaansakin viedäkseen muukalaisen majataloon, missä tämä voi saada parempaa hoitoa. Jehovan todistajatkin käyttävät iloiten autojaan auttaakseen hyvää, tahtovaa muukalaista tulemaan Valtakunnansaliin, missä hänet otetaan vastaan vieraanvaraisesti ja missä hänestä pidetään hellästi huolta. Muinaisten majatalojen pitäjät olivat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan. Seurakunnan palvelijoittenkin pitäisi samoin heijastaa majatalon vieraanvaraista henkeä. Tämä vieraanvarainen henki on niin tärkeä, että ilman sitä ei kukaan ole sopiva määrättäväksi palvelijaksi. Apostoli selittää 1. Timoteuksen kirjeen 3:2:sessa (Um), että jokaisen, joka haluaa olla valvoja, täytyy olla ”muukalaisia rakastava” eli, niinkuin alaviite sanoo, ”vieraanvarainen”.
16 Mikä antaa Jehovan todistajien seurakunnalle lämmön, mitä ei tavata maailmasta? Onko se Valtakunnansali? Ei, Valtakunnansali saattaa olla mitä kaunein ja uusin maassa, mutta siellä voi silti olla kylmin ja jäisin seurakunta. Seurakunnasta tekee lämpimän päinvastoin veljien, erityisesti palvelijoitten, vieraanvaraisuuden osoittaminen.
17. Miten veljet voivat ilmaista vieraanvaraisuutta Valtakunnansalissa?
17 Palvelijat, vallitseeko teidän Valtakunnansalissanne tervetulleeksi ilmaiseva ilmapiiri? Saatetaanko muukalaiset tuntemaan olevansa kotonaan? Viedäänkö heidät kierrokselle saliin ja selitetäänkö heille taulukkoja, konventtikuvia jne.? Avataanko Valtakunnansali kyllin ajoissa ennen yleistä esitelmää, ettei muukalaisten tarvitse koskaan odottaa ulkopuolella? Tarjoavatko veljet auliisti laulukirjansa ja Vartiotorninsa muukalaisen nähtäväksi? Niissä seurakunnissa, joissa palvelijat ottavat pettämättömäksi tavakseen lausua kaikki tervetulleiksi, niin muukalaiset kuin veljetkin, on sellainen hehkuva lämpö, että veljet ovat haluttomia lähtemään Valtakunnansalista kokouksen jälkeen.
18, 19. a) Mitä tapahtuu, kun palvelijat unohtavat noudattaa vieraanvaraisuutta? b) Miten pidättyvät veljet voivat löytää ilman esittelyjä helpon tavan lähestyä muukalaisia?
18 Mutta palvelijat unohtavat joskus vieraanvaraisuuden. Koko seurakunta unohtaa sen silloin. Mitä tapahtuu? Valtakunnansali saa silloin lämpimän majatalon ilmapiirin sijasta rautatieaseman ilmapiirin. Tiedätkö sinä, millainen se on? Kun menet rautatieasemalle, niin kukaan ei kiinnitä sinuun huomiota. Kukaan ei puhu sinulle. Sinä menet lähelle ihmisiä, mutta kukaan ei katso sinuun eikä välitä siitä, että sinä olet siinä. Sinä istuudut ihmisten läheisyyteen, mutta he eivät edes nosta päätään lukemisestaan. Jos he nostavat ja sinä hymyilet, niin he eivät hymyile takaisin. Se on vain paikka, missä istutaan ja odotetaan, ja sinä iloitset aina, kun odotus on ohitse ja sinä voit päästä ulos. Tämä on rautatieasema. Mitähän tapahtuisi, jos palvelijat antaisivat jolloinkin Valtakunnansalin saada tällaisen rautatieaseman ilmapiirin – ja muukalainen astuisi sisään?
19 Muukalainen sanoisi itselleen: ’Onpa tämäkin vieraanvaraisuutta! He ovat ystävällisiä minulle, kun puhun heille kadunkulmassa tai kun he tulevat ovelleni. Nyt, kun olen täällä heidän keskuudessaan, he eivät edes huomaa minua. Kenties he eivät halua minua. Ihmettelenpä, tulenko enää takaisin.’ Niin, tällaista voi sattua. Sellaista on tapahtunut. Älä anna sen tapahtua koskaan seurakunnassasi! Ole valpas ottamaan muukalaiset tervetulleina vastaan. Jos jotkut veljet ovat luonnostaan pidättyviä, niin he voivat lähestyä helposti muukalaisia käyttäen sellaisia kysymyksiä kuin: ”Mitä piditte puheesta?” tai: ”Meidän kokouksemme eroavat toisten uskontojärjestelmien kokouksista, vai mitä ajattelette?” Eikä tarvitse luonnollisesti koskaan empiä puhua siitä, mikä on ilmeistä – ilmasta. Kun muukalainen on käynyt kerran Valtakunnansalissa, niin hänen ei pitäisi olla enää muukalainen, vaan hänet tulee ottaa vastaan lämpimästi, niinkuin hän olisi veli. ”Ottakaa toinen toisenne tervetulleina vastaan niinkuin Kristuskin otti meidät tervetulleina vastaan.” – Room. 15:7, Um.
20. Mitä ’vieraanvaraisen menettelyn noudattaminen’ merkitsee?
20 Meidän tulee siis tehdä tosiaan niinkuin apostoli käski: ”Noudattakaa vieraanvaraista menettelyä.” Vieraanvaraisen menettelyn ”noudattaminen” merkitsee enemmän kuin pelkkää halua olla vieraanvarainen: se merkitsee sen harjoittamista, sen noudattamisen tavoittelemista, alituista valppautta ystävällisyyden harjoittamiseksi ja jokaisen tilaisuuden käyttämistä voidakseen vuodattaa ”öljyä ja viiniä” muukalaisten hengellisiin haavoihin. Mutta älä ajattele koskaan, että tämä vieraanvaraisuuden rikastuttava menettely on varattu vain muukalaisia varten, sillä me voimme osoittaa myöskin vakuuttavasti veljellistä rakkauttamme ystävällisyydellämme ja vieraanvaraisuudellamme. ”Mitä tulee . . . veljelliseen rakkauteen, niin ette te ole sen tarpeessa, että me kirjoitamme teille, sillä Jumala on opettanut teitä itseänne rakastamaan toisianne, . . . Mutta me kehotamme teitä, veljet, tekemään siten jatkuvasti täydemmässä määrässä.” Me voimme osoittaa rakkauttamme ”täydemmässä määrässä” noudattamalla vieraanvaraista menettelyä veljiämme kohtaan, niin, jakamalla ”pyhien kanssa heidän tarpeittensa mukaan”. – Room. 12:13; 1. Tess. 4:9, 10, Um.