Mikä on Jumalan tie pelastukseen?
Pelastukseen mistä? Miksi kukaan ei voi jättää sitä huomioonottamatta?
JOS lääkäri sanoisi sinulle, että sinä kuolet joidenkin viikkojen kuluttua, niin hypähtäisitkö ilosta? Pitäisitkö juhlat? Olisiko sinun viimeisen päiväsi saapuminen onnellisin elämässäsi? Eipä tietenkään! Se olisi onnettomin sinulle ja rakkaillesi. Kukaan täydessä ymmärryksessään oleva ihminen ei olisi onnellinen kuoleman johdosta. On aivan luonnollista, että sinä haluat elää edelleen.
Jumalan pelastusvaraus on sinun elämänrakkautesi takia mitä tärkein sinulle. Se on keino, millä sinun elämäsi voi jatkua määräämättömästi. Se on keino, minkä avulla sinä voit vapautua kuoleman kirouksesta, mikä tulee tänä aikana väistämättömästi kaikille ihmisille. Se, mikä voi tehdä näin paljon sinun hyväksesi, ansaitsee totisesti tarkasteluasi. Se on sen ajan arvoinen, minkä sen selvilleottaminen vaatii.
Siitä ajasta lähtien, jolloin ensimmäinen ihminen tahallisesti rikkoi Jumalan lain ja aiheutti kuoleman itselleen, kuolema on ollut ihmiskunnan voittaja. Kuten heikkoudet, mitkä tekevät ihmisen erityisen alttiiksi joillekin sairauksille, siirtyvät vanhemmilta heidän jälkeläisilleen, niin kuolemakin on kulkeutunut meille ensimmäisiltä vanhemmiltamme. Pyhä Raamattu osoittaa tämän sanoessaan: ”Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” – Room. 5:12.
Ihmisellä ei ole ollut mitään keinoa vapautua peritystä kuolemasta eikä päästää siitä niitä, jotka se jo on vienyt. Vain Jehova Jumala, ihmisen Luoja, voi pelastaa hänet tästä pulmasta. Koska hän on varannut pelastuskeinon, niin olisi tyhmää jättää se huomioonottamatta tai kieltäytyä hankkimasta sen hyötyä.
Eivät ainoastaan elävät voi hyötyä Jumalan pelastusvarauksesta, vaan myöskin kuolleet. Heidät voidaan pelastaa kuoleman otteesta ja tuoda takaisin elämään, mutta ei ihmisen voimalla, vaan Jumalan. Jeesus Kristus, joka näyttelee tärkeää osaa Jumalan pelastusvarauksessa, sanoo tästä: ”Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5:28, 29) Tämä tapahtuu Jehova Jumalan määräämänä aikana.
Seuraavat sanat osoittavat, että iankaikkinen elämä on mahdollinen: ”Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 2:25) Ylin Yksinvaltias ei anna lupauksia, joita hän ei pitäisi. Hänen kuolemasta lupaamansa pelastus täyttyy niille, jotka rakastavat ja tottelevat häntä. Hänen ei voida suinkaan odottaa antavan iankaikkista elämää ihmisille, jotka kapinallisesti kieltäytyvät tottelemasta häntä tai jotka jättävät huomioonottamatta hänen pelastusvarauksensa. ”Herra varjelee kaikkia, jotka häntä rakastavat, mutta kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” – Ps. 145:20.
PELASTUKSEN LÄHDE
Vaikka jotkin poliittiset hallitukset haluavat kansan odottavan niiltä pelastusta, niin on todellisuudessa kuitenkin ainoastaan yksi ainoa lähde, Jehova Jumala, jolta ihmisen täytyy odottaa sitä. Hän on ihmisen Pelastaja. Hän pelasti ihmissuvun täydellisestä tuhosta vedenpaisumuksen aikana, ja hän pelasti Israelin kansan orjuudesta kerran toisensa jälkeen. Kuningas Daavid piti häntä pelastuksen lähteenä, kun hän sanoi: ”Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani! Jumala, minun vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi, varustukseni ja pakopaikkani.” – 2. Sam. 22:2, 3.
Samoin kuin hän pelasti vanhurskaat ihmiset vedenpaisumuksesta ja Sodoman ja Gomorran tuhosta, niin hän pelastaa sellaiset myöskin tämän nykyisen jumalattoman maailman hävityksestä. Mutta hän tekee vielä enemmänkin. Hän pelastaa heidät Aadamilta peritystä kuolemasta. Tämä kävi mahdolliseksi, kun hän varasi keinon Aadamin synnin vaikutusten poistamiseksi.
Koska Aadam oli täydellinen ihminen ennen synnintekoaan, niin ainoastaan toisen täydellisen ihmisen elämä voi lunastaa eli aikaansaada täydellisen vapautuksen hänen jälkeläisilleen. Ihmiskunnan oli mahdotonta tuottaa itsensä tätä täydellistä ihmistä, koska kaikki ovat syntyneet epätäydellisinä siksi, että he ovat saaneet elinvoimansa syntisen Aadamin välityksellä. ”Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtäkään.” – Job 14:4.
Jehova Jumala varasi ihmiskunnan pelastuksen lähteenä täydellisen ihmisen, jonka elämä voi lunastaa ihmissuvun, siirtämällä taivaissa olevan pääenkelin, Poikansa, elinvoiman erään neitsyen kohtuun. Koska tämä lapsi, joka syntyi, ei saanut elämäänsä Aadamin jälkeläisenä, vaan Jumalalta, niin se oli täydellinen. Jeesus Kristus tuli siten Aadamin vertaiseksi ja kykeneväksi lunastamaan ihmiskunnan antamalla oman täydellisen ihmiselämänsä. ”Niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” – Matt. 20:28.
ERI NÄKEMYKSIÄ PELASTUKSESTA
Kuten voitaisiin odottaakin maailmassa, mikä ajattelee liian suuria ihmisten filosofiasta, ihmisen pelastumisesta on monenlaisia käsityksiä. On esim. sellaisia uskonnollisia ihmisiä, jotka luulevat, että usko Jeesukseen Kristukseen on itse asiassa kaikki, mitä pelastumiseen tarvitaan. Eräiden heidän saarnaajiensa voidaan kuulla kerran toisensa jälkeen kehottavan ihmisiä hyvin liikuttuneella tavalla uskomaan Herraan Jeesukseen Kristukseen ja pelastumaan. Kun ihminen on tällä tavalla ”pelastunut”, niin hänen ajatellaan olevan aina ”pelastunut”. Häntä pidetään pelastuksen saaneena, niin ettei hänen tarvitse koskaan pelätä menettävänsä sitä. Hänen katsotaan pelastuneen tulisesta helvetistä, mihin pelastumattomien eli kadotettujen ajatellaan olevan menossa. Evankelista Billy Graham sanoi tästä: ”Helvetin kauheus sai Jumalan järjestämään Kristuksen ristillä hankkiman ihmeellisen sovituksen. . . . Ihmisen äärimmäinen haaksirikko innoitti Jumalan ehdottomaan pelastamiseen. . . . Meidän pitäisi totisesti karttaa helvettiä sen hinnan takia, minkä Jumala maksoi pelastaakseen meidät siitä.”
Toinen näkemys pelastuksesta on niillä, jotka uskovat yleiseen pelastumiseen. Ihmiset, jotka pitävät kiinni tällaisesta pelastuksesta, ajattelevat olevan uskomatonta, että Jumala kiduttaisi pelastumattomia iankaikkisesti. He uskovat kaikkien syntisten lopulliseen ennallistamiseen Jumalan suosioon. Eräs yleiseen pelastukseen uskova varhainen henkilö, Titus-niminen piispa, sanoi vuonna 364 jKr., että helvetin kidutusten ankaruus ”johtaa jumalattomat katumukseen ja niin ollen pelastukseen”.
Ne, jotka tulevat hieman hämmentyneiksi erilaisten pelastuskäsitysten johdosta, kehittävät usein oman teoriansa. He päättelevät, että kun ihminen elää hyvää elämää eikä vahingoita lähimmäistään, niin siinä on kaikki, mitä pelastumiseen vaaditaan. He ajattelevat, ettei Jumala odota mitään muuta heiltä.
Lopuksi tulemme niihin ihmisiin, jotka kieltävät ihmisen pelastustarpeen kokonaan. Kristuksen verenvuodatus lunastusuhrina ei ollut minkään arvoista heidän silmissään. Tällaista käsitystä ei ole ainoastaan ateisteilla, vaan myöskin sellaisilla, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Kristillisen tieteen oppikirja Science and Health with Key to the Scriptures (Tiede ja terveys ynnä Raamatun avain) sanoo: ”Jeesuksen kirjaimellinen veri ei ollut tehokkaampi synnin puhdistamiseksi vuodatettuna kirotulla puulla kuin virratessaan hänen suonissaan hänen kulkiessaan päivittäin Isänsä asialla.”
Nämä erilaiset näkemykset pelastuksesta saattavat näyttää päteviltä niistä henkilöistä, joilla ne on, mutta se ei merkitse sitä, että ne ovat oikeita. On ainoastaan yksi lähde, mistä voidaan saada pätevää tietoa tästä asiasta, ja se on Pyhä Raamattu.
MITÄ TÄYTYY TEHDÄ PELASTUAKSEEN
Jumalan kirjoitettu Sana ilmaisee, että pelastukseen vaaditaan enemmän kuin Jeesukseen uskomisen tunnustamista. Sen pelkkä sanominen, että on pelastunut, ei riitä. Kun Paavali ja Silas sanoivat makedonialaiselle vanginvartijalle: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut” (Apt. 16:31), niin he eivät rajoittaneet pelastusta sen uskomiseen, että Kristus on Lunastaja. He tiesivät, että asiaan sisältyy enemmän. Sen uskomisen lisäksi, että Kristus on Jumalan Poika ja ihmiskunnan Lunastaja, on Raamatun tuntemus välttämätön samoin kuin halukkuus Kristuksen esimerkin noudattamiseen. Hän osoitti uskonsa taivaalliseen Isään teoillaan opettamalla julkisesti hengellisiä totuuksia, mitkä tuottivat kunniaa hänen Isälleen ja lohdutusta ihmisille. Tätä hienoa esimerkkiä täytyy noudattaa niidenkin, jotka sanovat uskovansa Kristukseen. Samanlaisten töitten täytyy seurata heidän uskoaan. Raamatun kirjoittaja Jaakob osoittaa tämän sanoessaan: ”Näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.” – Jaak. 2:18.
Kun jollakulla on saamansa raamatullisen tiedon perusteella usko Kristukseen Pelastajana, jonka Jumala varasi, ja kun hän osoittaa tämän uskon töillään, niin hän voi katsoa olevansa pelastukseen johtavalla tiellä. Olisi erehdys, jos hän ajattelisi olevansa nyt pelastunut niin, ettei hän voisi langeta lainkaan. Hänen täytyy osoittaa kestävyydellään kristillisessä uskossa, että hän ansaitsee pelastuksen. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” – 1. Kor. 10:12.
Hän ei ole pelastumassa tulisen helvetin kidutuksista, sillä sellainen paikka on olemassa ainoastaan vääriä tietoja saaneiden ihmisten mielikuvituksessa. Jumalan Sana ei puhu mitään kadonneitten sielujen ikuisesta kiduttamisesta tulisessa helvetissä rangaistuksena jumalattomuudesta. Se sanoo yksinkertaisesti sen sijaan: ”Synnin palkka on kuolema.” ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” ”Kaikki jumalattomat hän hukuttaa.” (Room. 6:23; Hes. 18:4; Ps. 145:20) Jumalan rakkaudellinen varaus on pelastus iankaikkisesta kuolemasta. Se merkitsee vapautusta kuolemantuomiosta, mikä johtuu Aadamin synnistä.
Pelastus kuolemasta on Jumalan lahja niille, jotka tottelevat häntä, ei tottelemattomille. Se ei tule jumalattomille, mikä tosiasia merkitsee sitä, että kaikki ihmiset eivät saa sen hyötyä. Raamattu rajoittaa sen kaikenlaisiin ihmisiin, jotka uskovat. ”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi.” Niistä, joilla ei ole uskoa, apostoli Pietari sanoo, että Jumala ”säilyttää epävanhurskaat ihmiset tuomiopäivään hävitettäviksi”. Toisin sanoen, heidät poistetaan elämästä. Hän jatkaa ja sanoo, että he kärsivät ”tuhon omalla tuhotiellään”. – Room. 1:16; 2. Piet. 2:9, 12.
PELASTUMISEN PÄÄEDELLYTYKSET
Jotta ihminen saavuttaisi pelastuksen, niin Jumala vaatii häntä uskomaan Häneen ja Kristukseen Jeesukseen. Ihminen ei voi odottaa Jumalan suosiota kieltäytyessään uskomasta Isään Pelastajana ja Häneen, jonka Isä lähetti tekemään pelastuksen mahdolliseksi. On kirjoitettu: ”Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’.” (Room. 10:13) Tämä täytyy tehdä uskossa, mutta ei ainoastaan Jehovaan ja hänen Poikaansa, vaan myöskin hänen Sanansa totuudenmukaisuuteen. ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” – Hepr. 11:6.
Epäuskoinen ihminen ei muuta todellisuutta kieltämällä synnin olemassaolon ja pelastuksen tarpeen. Vaikka hän saattaa kieltäytyä tunnustamasta sitä, niin hän on silti syntinen. ”Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.” (1. Joh. 1:8) Kun henkilö uskoo Jumalan kirjoitettuun Sanaan luotettavana, niin hän tunnustaa, että hän on syntisessä tilassa Aadamin synnin takia ja tarvitsee Lunastajaa. Hän osoittaa katuvansa epätäydellisyytensä takia Jumalaa kohtaan tekemiään syntejä. ”Noita tietämättömyyden aikoja hän on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” – Apt. 17:30.
On oikein, että Luoja vaatii ihmiseltä tottelevaisuutta. Ne, jotka tottelivat häntä menneisyydessä, olivat niitä, joita hän suosi. Nytkään ei ole toisin. Pelastuminen tulevan Harmagedonin-sodan läpi ja kuolemasta riippuu tottelevaisuudesta Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta kohtaan, jonka hän on voidellut maan hallitsijaksi. Tämä osoitetaan Heprealaiskirjeen 5:9:nnessä, missä sanotaan Kristuksesta: ”Kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” Raamattu osoittaa jälleen tässä, että pelastus on rajoitettu eikä yleinen.
Kestävyys elämän tiellä on myös eräs pelastumisen ehto. Ei hyödytä, jos joku lähtee uskollisuuden tielle tottelevaisena Jumalaa kohtaan, mutta ei jatka sillä. Hänen täytyy pysyä uskollisena niin kauan kuin hän elää, vaikka hänen uskollisuutensa aiheuttaisi kuoleman uhankin. ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” – Matt. 24:13.
Ihmisen täytyy ilmaista uskonsa samalla tavalla kuin Kristuskin antautumalla Jehova Jumalalle, vertauskuvaamalla tämän antautumisensa vesikasteella ja julistamalla julkisesti totuutta. Hänen täytyy olla Jumalan Sanan ja päätöksen opettaja. Hän ei voi jäädä äänettömäksi ajatellen, että usko yksin riittää pelastumiseen. Äänettömyys ei ole Jumalan tie siihen. ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” – Room. 10:10.
Pelastus tulee niille harvoille, jotka on valittu hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaissa, kuolemantilasta tapahtuvan ylösnousemuksen kautta. Mutta sille suurelle joukolle kaikenlaisia ihmisiä, mikä odottaa iankaikkista elämää maan päällä, pelastus tulee Kristuksen tuhatvuotishallituksen aikana. Kristus sovelluttaa siihen aikaan heihin lunastusuhrinsa ansiota, jotta he vapautuisivat Aadamilta peritystä synnistä, pääsisivät vapaiksi kuolemasta ja kohoaisivat inhimilliseen täydellisyyteen maallisessa paratiisissa. Tämä on varma tulos Jumalan pelastuskeinon hyväksymisestä.
[Kuva s. 241]
YLEINEN PELASTUS
KERRAN PELASTETTU AINA PELASTETTU
JUMALAN TIE PELASTUKSEEN
SYNTIÄ EI OLE
EI VAHINGOITA LÄHIMMÄISTÄÄN