”Terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka”
MIKÄ on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka? Jumalan Sana, Raamattu, apostoli Paavalin mukaan: ”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” – Hepr. 4:12.
Apostoli Paavalin aikana oli eräs taistelussa käytetyistä aseista tikarin kaltainen miekka, joka oli kaksiteräinen. Sitä käytettiin erityisesti lähitaisteluissa ja pistettäessä eikä viillettäessä. Se sopi sen tähden Paavalin tarkoitukseen Jumalan Sanan tehokkuuden valaisemisessa, sillä hänen Sanansa leikkaa syvään ja jakaa sielun ja hengen siten, että se tekee eron sen välillä, miltä me näytämme elävänä luomuksena, sieluna, ja millaisia me olemme henkiseltä asenteeltamme, hengeltämme, paljastaen siten sydämen ajatukset ja aikeet.
Nykyään on lukemattomia erilaisia psykologisia kouluja, jotka kaikki yrittävät tutkia ihmissydäntä ja paljastaa sen salaisuuksia. Mutta yksikään niistä, enempää kuin ne kaikki yhdessäkään, ei voi vetää vertoja Jumalan Sanalle tässä suhteessa, sillä sen on kirjoittanut Hän, joka teki ihmissydämen. Mitä hän ajattelee langenneen ihmiskunnan sydämestä, sen sanoo hänen Sanansa: ”Sydän on petollisempi kuin mikään muu ja toivoton. Kuka voi tuntea sen?” Eivät psykologit eivätkä psykiatrit, mutta ”minä, Jehova, tutkin sydämen, tarkastan syvimmät tunteet”. – Jer. 17:9, 10, Um, reunam.
Niihin moniin esimerkkeihin, mitkä osoittavat, kuinka syvältä Jumalan Sana leikkaa ja miten hyvin se jakaa teon ja vaikuttimen, kuuluvat Matteuksen 6:1–8:ssa olevat Jeesuksen sanat. Me emme ehkä ole itse tietoisia asiasta, mutta jos me teemme tekomme hurskastelun vuoksi ja rakkaudesta julkisuuteen, jos me annamme toisten nähdä ne, niin niillä ei ole enää arvoa. Meidän vaikuttimemme tulevat epäilyttäviksi, ja meistä tulee ulkokullattuja. Ne ihmisystävälliset laitokset, jotka antamisen kiihottamiseksi ilmoittelevat saamiaan lahjoja, toimivat itse asiassa antajien parhaita etuja vastaan. Samalla tavalla Jeesus tuomitsee Matteuksen 7:1–5:ssä ulkokultaiseksi taipumuksen käyttää ikään kuin teleskooppista tai mikroskooppista näkökykyä toisten tuomitsemiseksi samalla kun on pohjattoman sokea itsensä tuomitsemisessa. Meidän objektiivisuuden puutteemme tekee meidän vaikuttimemme epäiltäviksi. Yritämmekö me tietoisesti vai tietämättämme korottaa itseämme?
Apostoli Paavali ilmaisi samanlaista henkeytettyä terävää henkistä arvostelukykyä. Hän osoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 13:1–3:ssa, että kaunopuheisuus ja armeliaisuusteot eivät hyödytä meitä yhtään, jollei vaikuttimemme ole puhdas. Huomaa myös hänen tarkka ihmissydämen ymmärtämyksensä, kun hän sanoo lahjojen antamisesta tarvitseville veljille: ”Antakoon kukin, niinkuin hänen sydämensä vaatii.” Kun huomiomme kiinnitetään ensin johonkin arvokkaaseen asiaan, niin me äkisti päätämme olla anteliaita, avarasydämisiä. Mutta kun tulee aika todella luopua sekeleistämme, niin miten me olemmekaan taipuvaisia varovaisuuteen, selittelyyn ja tuntemaan, että päätöksemme oli hätäinen lupaus ja että järkevyys vaatii antamaan vähemmän! Meidän ei pidä myöskään antaa nurkuen eikä pakotuksesta, ”sillä iloista antajaa Jumala rakastaa”. – 2. Kor. 9:7.
Ottaessaan lainauksen Heprealaisista kirjoituksista Jumalan kurituksen suhteen Paavali on samaten syvältä näkevä. Kun meitä rangaistaan, niin me todennäköisesti menemme toiseen kahdesta äärimmäisyydestä: joko me riistäydymme pois vitsan alta kapinoimalla tai väheksymällä oikaisua tai sitten me säälimme siinä määrin itseämme, että me masennumme ja hellitämme, lopetamme. Iskien molempiin äärimmäisyyksiin sekä osoittaen, miksi meidän tulee välttää niitä, Paavali sanoo: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” – Hepr. 12:5, 6.
Jehova opetti myöskin apostoli Pietaria näiden asioitten suhteen, kuten meille osoitetaan sattuvasti hänen antamissaan neuvoissa niille, jotka ovat pastoreita eli paimenia kristillisessä seurakunnassa: ”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina.” – 1. Piet. 5:2, 3.
Pietari tiesi hyvin, että kristittyjen lampaitten hoitaminen merkitsee monia vaikeuksia, pitkiä tunteja ja ankaraa työtä, samoin kuin kirjaimellisten lampaittenkin huoltaminen. Mihin on tällöin itsekäs, langennut ihminen taipuvainen? Paimen suorittaa velvollisuutensa huoaten, koska hänellä ei ole yksinkertaisesti valinnan varaa asiassa, vaan hänen on pakko tehdä se, ikään kuin hän kantaisi painavaa taakkaa. Mutta hänen pitäisi päinvastoin palvella halusta, arvostaen etuaan, eikä ilmaista tuollaista suhtautumista eikä mielentilaa.
Pietari varoittaa edelleen paimenia palvelemasta häpeällisen voiton vuoksi. Valvonta-asema tuo aina mukanaan erikoisia kiusauksia. Miten luonnollista onkaan itsekkäälle ihmisluonteelle tulla epärehelliseksi, käyttää itsekkäästi hyväkseen tilanteita! Todistus siitä nähdään muinaisen Israelin päivinä, Jeesuksen aikana ja meidän päivinämme eläneitten paimenten historiassa. Paimenten täytyy palvella rakkaudesta Jumalaan ja hänen lampaisiinsa, innokkaasti, eikä omaksi hyödyksi.
Koskettaen jälleen erästä inhimillistä puutetta Pietari varoittaa paimenia haluamasta herroina hallita laumaa. Kuinka helppoa onkaan ottaa itsensä liian vakavasti, kun annetaan vastuuasema! Miten taipuvaisia me olemmekaan kehittämään diktaattorin tai pomon komplekseja ja hallitsemaan lujalla kädellä! Se saatetaan tehdä sen lisäksi hyvällä omallatunnolla, koska vastuu arvioidaan liioitellen. Paimenta neuvotaan siitä syystä käyttäytymään niin kuin hän haluaisi lampaitten käyttäytyvän, nöyrästi. Mooseksen laki antoi samanlaisen tarkkanäköisen neuvon sille, josta tehtiin kuningas. Hänen piti lukea joka päivä Jumalan Sanaa, jottei hän tuntisi olevansa parempi kuin hänen alamaisensa. – 5. Moos. 17:19, 20.
Jumalan Sana on totisesti terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se leikkaa syvältä, jakaa eli erottaa sielun ja hengen, meidän elämämme ihmisenä ja meidän mielentilamme. Se paljastaa meille sydämemme ajatukset ja aikeet sitä koskevine käskyineen, mitä meidän tulee ja mitä ei tule tehdä.