Kunniallinen avioliitto

 1. Mikä kysymys on äskettäin tehty avioliiton järjestämisestä, ja minkä avioliittotilaston vuoksi?

ÄSKETTÄIN on herännyt kysymys, saavutetaanko paremmat tulokset avioliitossa silloin, kun vanhemmat järjestävät lastensa avioliiton, niin kuin Intiassa on nykyään tapana ja niin kuin Israelissa tehtiin muinoin, vai silloin, kun pojat ja tytöt etsivät oman puolisonsa. Intiassa esimerkiksi on avioero melkein tuntematon. Amerikan Yhdysvalloissa, missä poikamaisen pienen ”Cupidon”, Venuksen pojan, sanotaan järjestävän avioliitot, päättyy neljäsosa kaikista avioliitoista lailliseen eroon, puhumattakaan laillisesti tai muuten tapahtuvista asumuseroista.

 2. Mitä voidaan sanoa raamatullisten esimerkkien valossa siitä, voidaanko yhden maan avioliittojärjestelyjä pakottaa toisten maiden kristityille?

² Mitä sanoisimme antautuneista kristityistä? Emme voi sanoa, että niitä avioliittojärjestelyn ohjeita, mitkä ovat käytännössä Yhdysvalloissa ja Euroopan maissa, täytyy pakottaa antautuneille kristityille muissa maissa, joissa on vallalla erilaiset naimatavat. Mikään Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa ei pura eikä kiellä juutalaisten tavoissa, joista juutalaisista Jeesus Kristus ja ensimmäiset kristityt tulivat, sitä, että vanhemmat järjestävät alaikäisten lastensa naittamisen. Olihan Iisak jo neljänkymmenen vanha, kun hänen isänsä Aabraham, jonka kanssa Iisak jatkuvasti asui, hankki Jumalaa pelkäävän morsiamen Iisakille. Jaakob, Iisakin poika, oli 77 vuoden vanha, kun hänen sokea isänsä sanoi hänelle, minne hänen tuli mennä hakemaan vaimonsa, jota vastoin Jaakobin kaksoisveli, Eesau, järjesti itse neljänkymmenen ikäisenä avioliittonsa ja rupesi kaksiavioisuuteen pakanavaimojen kanssa. Mutta tottelevainen Jaakob sai kuitenkin Aabrahamin siunauksen Iisakin välityksellä.

 3. Mitä Paavali ei neuvonut lapsia tekemään vanhempien suhteen, ja mitä oikeutta hän ei kieltänyt kristityiltä vanhemmilta avioliiton ollessa kyseessä?

³ Antaessaan avioliittoneuvoja apostoli Paavali ei käskenyt lapsia jättämään huomioonottamatta vanhempiaan. Hän sanoi: ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.” (1. Kor. 7:8, 9) Muista, että lesket olivat riippumattomia henkilöitä avioliittojärjestelyyn nähden. Paavali lisäsi heidän takiaan: ”Parempi on naida kuin palaa” ja syöksyä haureuteen. Siksi hän sanoi kristillisen seurakunnan ”nuorista leskistä”: ”Kun he himokkaiksi käyden vieraantuvat Kristuksesta [kun heidän sukupuoliset halunsa ovat tulleet heidän ja Kristuksen väliin, Um], tahtovat he mennä naimisiin, ja ovat tuomion alaisia, koska ovat ensimmäisen uskonsa hyljänneet [sallimalla sukupuolisten halujen hallita ja päästä itsensä ja Kristuksen väliin]. He oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi ja monitouhuisiksi ja sopimattomia puhumaan. Minä tahdon sentähden, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen. Sillä muutamat ovat jo kääntyneet pois seuraamaan saatanaa.” (1. Tim. 5:11–15) Lukuunottamatta tätä tapausta, leskiä, jotka eivät olleet vanhempien lain alaisuudessa, Paavali ei sanonut, ettei vanhemmilla kristittyinä, juutalaisina tai kreikkalaisina, ollut enää oikeutta valita puolisoa ja järjestellä avioliittoasioita alaikäisille lapsilleen.

 4. Minkä periaatteitten johtamia kristillisten vanhempien tulee kuitenkin olla käyttäessään oikeuttaan ja minkä turvataksensa?

⁴ Mutta vanhempien, jotka ovat antautuneet Jumalalle Kristuksen välityksellä, tulee olla kristillisten periaatteitten johtamia käyttäessään paikkakunnan tavan ja lain mukaista oikeuttaan valita aviopuolisot pojille ja tyttärille. Alistukaa Jumalan sääntöön niin kuin Aabraham. Hän turvasi poikansa hengellisen hyvinvoinnin aabrahamilaisen lupauksen perillisenä etsimällä Jehova Jumalan palvojan vaimoksi Iisakille. Siten hän ei kuormittanut Iisakia epäsuhtaisella ikeellä.

 5. a) Miksi Simson ei rikkonut Jumalan avioliittosääntöjä pitäessään kiinni siitä, että hänen isänsä naittaisi hänet filistealaiselle naiselle? b) Miten kristitty isä voi osoittautua epäpäteväksi toimimaan seurakunnan valvojana käyttämällä väärin oikeuttaan?

⁵ Iisak vuorostaan varoitti Jumalaa pelkäävää poikaansa Jaakobia naimasta epäuskoista pakanatyttöä ja lähetti hänet noutamaan morsianta isoisän Betuelin kotoa. Voimamies Simson piti kiinni siitä, että hänen vastusteleva isänsä Maanoah naittaisi hänet pakanallisen filistealaisen naisen kanssa, koska Simson halusi päästä suoraan filistealaisjärjestön sisäpuolelle toimeenpannakseen Jumalan koston noille vastustajille, joten ”se tuli Herralta”. (Tuom. 14:1–4) Siksi Simsonia ei hallinnut sukupuolihoukutus, vaan Jumalan esittämä päätös, että ”hän on alottava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä”. (Tuom. 13:5) Kristityt vanhemmat, jotka pitävät kiinni paikkakunnan kansanomaisesta oikeudesta järjestää avioliitot, ovat sen tähden velvolliset naittamaan lapsensa ainoastaan antautuneille kristityille Jehovan teokraattisessa järjestössä saattaen nämä siten tasasuhtaiseen ikeeseen, teokraattiseen avioikeeseen. Millä muulla tavalla isät voisivat muuten olla ärsyttämättä lapsiaan ja ”kasvattaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa”? (Ef. 6:4) Varmasti se kristitty isä, joka iestää epäsuhtaisesti uskovan poikansa tai tyttärensä antautumattoman epäuskoisen kanssa, osoittautuisi hyvin epäkypsäksi kristillisissä periaatteissa, mieheksi, joka etsii jotain itsekästä, materialistista voittoa, huonoksi huonekuntansa hallitsijaksi ja mieheksi, jolle on sopimatonta uskoa kristillisen seurakunnan valvontaa. – 1. Tim. 3:2–5; 2. Kor. 6:14–16; 7:1.

 6. Miten tämä vanhempien oikeus voi asettaa vakavan ongelman antautuneelle lapselle, ja miten antautunut lapsi voisi tässä yhteydessä kärsiä vainoa erimielisen huonekunnan taholta?

⁶ Vanhempien oikeuden käyttö avioliiton järjestämisessä saattaa asettaa vakavan ongelman joillekuille lapsille. Näin siinä tapauksessa, missä isä tai laillinen holhooja ei ole antautunut Jehovan todistaja, jota vastoin poika tai tytär on antautunut Jehovalle. Jollei tuo isä tai holhooja kunnioita lapsen antaumusta Jehovalle ja on aikonut naittaa lapsen jollekulle, joka ei ole Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnan antautunut jäsen, niin antautunut poika tai tytär voisi esittää vastaväitteitä. Voitaisiin selittää, että on vastoin Jehova Jumalan lakia ja tahtoa antautuneen Jehovan todistajan naida antautumatonta epäuskoista. Kunnioittava lapsi voisi ainakin pyytää vakavasti vanhempia etsimään aviopuolison Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnasta. Jos lapsi kieltäytyy omantuntonsa tähden menemästä naimisiin antautumattoman epäuskoisen kanssa, niin voi syntyä vainoa perheen taholta. Mutta uskollinen kristitty kärsii tällaisen eri mieltä olevan huonekunnan taholta tulevan vainon omantunnon tähden. – Matt. 10:34–37; 1. Piet. 2:19.

 7. Kun kristitylle lapselle suodaan vapaus puolison valitsemiseen, niin miten laaja vapaus se on, ja miten siitä tulee turvallinen vapaus?

⁷ Missä vanhemmat sallivat pojan tai tyttären valita puolison, siellä antautuneen kristityn pojan tai tyttären tulee apostolin neuvon mukaan naida haluamansa puoliso, mutta ”vain Herrassa”, so. vain joku, joka on Herran yhteydessä niin kuin hän itsekin. (1. Kor. 7:39) Vapaus puolison valitsemiseen on antautuneelle Jehovan todistajalle näin ollen suhteellista vapautta. Tämä on turvallinen vapaus, se koituu rauhaksi ja onneksi, koska se varaa uskonnollisen tasasuhtaisuuden puolisoiden välillä avioikeessä.

 8. Mitä lapsi osoittaa kristityille vanhemmilleen menemällä naimisiin ”vain Herrassa”, ja mitä hän siten välttää aiheuttamasta?

⁸ Jos vanhemmat ovat itse antautuneita kristittyjä, niin lapsi noudattaa apostolin ohjetta ja kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä, jotka ovat Herran yhteydessä, arvostaen heidän teokraattista toivettaan, että heidän lapsensa menevät naimisiin ainoastaan Herrassa, siinä piirissä, mikä on Herran hyväksymä. (Ef. 6:1–3) Täten lapsi, joka menee naimisiin Herrassa, ei aiheuta ”katkeraa surua” eikä ”kyllästystä” perhesuhteisiin, niin kuin Eesau teki vanhemmilleen Iisakille ja Rebekalle, koska hän häpäisevästi ei ’arvostanut pyhiä asioita’. – 1. Moos. 26:34, 35; 27:46; 28:1; Hepr. 12:16, 17, Um.

 9. Jos kerran avioliitto on kunniallinen kristittyjen keskuudessa, niin millaista tunnetta avioliitossa ei pitäisi olla, ja missä on merkintä avioliitosta sopivaa säilyttää?

⁹ Kirjoittaessaan heprealaisille kristityille apostoli Paavali sanoi: ”Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken.” (Hepr. 13:4) Jos jonkun avioliitto on kunniallinen heprealaisten kristittyjen keskuudessa ja kaikkien muiden Jehovan antautuneitten todistajien keskuudessa, niin miten siinä voisi olla mitään hävettävää, että on naimisissa? Siinä ei voi olla, siinä ei tule olla. Aviollinen asema tulee sen tähden merkitä muistiin ja merkintä siitä tulee säilyttää sen seurakunnan virallisessa kortistossa, minkä yhteydessä nainut henkilö on jäsenenä.

10. a) Mikä on sopimusavioliitto, ja voidaanko se niissä maissa, missä se on yleinen, merkitä seurakunnan kortistoon laillisena yhdyselämänä? b) Miksi Raamattu nimittää sitä?

¹⁰ Voidaanko kaikkien niiden parien yhdyselämä, jotka elävät yhdessä siten kuin laillinen aviomies ja -vaimo tekevät, merkitä tällä tavalla avioliittona seurakunnan kortistoon? Ei, sitä ei voida, jos he asuvat yhdessä, mutta eivät laillisessa kristillisessä avioliitossa. Joissakin maissa mies ja nainen suostuvat elämään yhdessä läheisimmässä suhteessa aivan kuin mies ja vaimo, mutta ilman laillista valtuutusta eli rekisteröintiä. Tätä voitaisiin kutsua ”sopimusavioliitoksi”. Vaikka tätä suvaitaankin paikkakunnalla ja vaikka se voi saada naapurien tunnustuksen, niin Jumalan Sana sanoo sitä suoraan haureudeksi tai aviorikokseksi, jos jompikumpi tämänkaltaisessa liitossa on jo naimisissa eikä ole eronnut oikein perustein.

11. Miksi ns. kirjoittamattoman lain avioliitto ei ole kristitylle oikea asema?

¹¹ Toisissa maissa noudatetaan niin sanottua ”kirjoittamattoman lain” avioliittoa. Se on avioliitto, mihin mennään parin suostumuksella ilman valtion valtuuttaman palvelijan suorittamia virallisia häämenoja, mutta mikä avioliitto voidaan todeta avioparin kirjoituksista, lausunnoista tai tunnetusta menettelystä. Tällainen kirjoittamattoman lain avioliitto on eräiden maiden joissakin osavaltioissa laillinen; toisissa saman maan osavaltioissa se ei ehkä ole laillinen. Jos aviopari muuttaisi osavaltiosta, missä se on laillinen, toiseen osavaltioon, missä se ei ole laillinen, niin he joutuisivat itsestään syypäiksi haureuteen tai aviorikokseen, vaikkapa vain tilapäisesti vieraillessaan konventissa. Näin ollen ei tämä pari olisi kaikissa osissa samaa maata samassa asemassa eikä samaten tunnustettu, eikä sillä olisi samoja osavaltion oikeuksia. Se ei ole suinkaan oikea asema kristitylle.

AVIOLIITON LAILLISTAMISEN TARVE

12. Miksi kristillinen seurakunta ei voi hyväksyä niitä, jotka elävät sopimus- tai kirjoittamattoman lain avioliitossa, ja mitä vaaditaan ennen kuin tällaisessa avioliitossa elävät voidaan hyväksyä vesikasteelle?

¹² Koska Jumalan Sana tuomitsee haureuden ja aviorikoksen, niin hänen maan päällä oleva antautuneitten ihmisten seurakuntansa ei voi tunnustaa sopimusavioliitossa eläviä aviopareja. Se ei voi tunnustaa heitä hyvässä asemassa oleviksi jäseniksi eikä seurakunnan edustajiksi. Kirjoittamattoman lain avioliitto on taas epävarmassa asemassa, koska se ei ole yleisesti tunnustettu eikä hyväksytty, joten uuden maailman yhteiskunta ei voi pitää kirjoittamattoman lain avioliitossa olevia pareja sopivina henkilöinä menemään kasteelle kuvaukseksi todellisesta, kelvollisesta antaumuksesta Jumalalle Kristuksen välityksellä. Ennen kuin heidät voidaan katsoa otollisesti antautuneiksi Jumalalle ja arvollisiksi tulemaan kastetuiksi vedessä, niin vaaditaan, että nuo yhdessä kirjoittamattoman lain avioliitossa olevat laillistavat sen virallisin häämenoin, mitkä joku valtion oikeuttama eli valtuuttama edustaja suorittaa tarpeellisten todistajien edessä. Niille, jotka elävät sopimusavioliitossa, käy sama laillistamisvaatimus tarpeelliseksi, mikäli he tahtovat päästä asemastaan, joka Jumalan Sanan kannalta katsoen on haureutta tai aviorikosta.

13. Miten aikaisemmin sopimus- tai kirjoittamattoman lain avioliitossa eläneet edistävät yhteistä hyvää menemällä lailliseen avioliittoon, ja mihin heidän avioliittonsa voidaan rekisteröidä ja merkitä?

¹³ Laillisessa avioliitossa, todistajien edessä, aviopari ilmaisee juhlallisesti lupauksensa toisilleen ja omaksuu itselleen avioliiton sitovat velvoitukset. He varaavat myöskin lapsilleen oikean aseman ja lailliset edut ja oikeudet Jumalan lain ja valtion lain mukaan. Kun he ovat täten saaneet kunniallisen aseman liitolleen aviomiehenä ja -vaimona sekä ovat puhdistuneet moraalisesti, niin he voivat antautua Jumalalle ja ansaita aseman hänen uuden maailman yhteiskunnassaan, missä avioliitto täytyy pitää kunniassa ja aviovuode saastuttamattomana, ”sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee”. Heidän avioliittonsa voidaan tällaisissa kunniallisissa olosuhteissa rekisteröidä valtion asiakirjoihin sekä merkitä sen seurakunnan kortistoon, minkä mukana he kokoontuvat ja saarnaavat.

14. Miksi Jeesuksen ei tarvinnut hävetä maallisia vanhempiaan ja esi-isiään tässä suhteessa, ja miksi enkelit eivät hävenneet todistaa hänen syntymäänsä?

¹⁴ Jeesuksen maallisten vanhempien ja hänen esivanhempiensa avioliitto rekisteröitiin kylän rekisterivirastossa. Siksi me tiedämme, että Jeesus oli lihan mukaan tosiaan Messias, Aabrahamin poika ja kuningas Daavidin poika ja että hänellä oli siten laillinen oikeus sekä sen lupauksen perimiseen, minkä Jehova antoi Aabrahamille, että sen iankaikkisen kuninkuusliiton perimiseen, minkä Jumala teki kuningas Daavidin kanssa. Tämä piti paikkansa sekä välillisesti hänen kasvatusisänsä Joosefin että suoraan hänen maallisen äitinsä Marian välityksellä. Täten voi apostoli Matteus saada Joosefin perheen sukupuun polveutumiskertomuksen, ja Luukas saattoi hankkia kertomuksen Marian sukupuusta. Jeesuksen maallisten esivanhempien avioliitot olivat kunniallisia, ja ne tehtiin julkisesti rekisteröidyiksi ja laillisesti vahvistetuiksi. Jeesuksella ei ollut mitään hävettävää tässä suhteessa. Taivaan enkelit eivät hävenneet todistaa hänen syntymäänsä Betlehemissä. Meidän tulee Jeesuksen Kristuksen seuraajina ja esimerkin noudattajina sekä sen seurakunnan jäseninä, minkä Pää hän on, olla yhtä kunniallisia avioliitossa kuin hänen esivanhempansa.

15. Mitä voidaan sanoa Joosefin sukupuolisuhteista Mariaan, ja mihin hylkäämisen ansaitsevaan tekoon hän jonkin aikaa ajatteli Marian syyllistyneen?

¹⁵ Maria luvattiin avioon puuseppä Joosefille, josta oli tuleva hänen poikansa kasvatusisä. Mutta Joosef ei ollut sukupuolisuhteissa kihlatun Marian kanssa heidän ollessaan kihloissa avioliittoa varten. Eikä hän ollut sellaisissa suhteissa senkään jälkeen, kun hän totteli enkelin käskyä ja otti raskaana olevan Marian. Hän odotti, kunnes Maria synnytti Jeesuksen. (Matt. 1:18–25) Koska Marian raskaus oli ihme, niin Joosef luuli ensin hänen rikkoneen heidän avioliittosopimuksensa kunniallisuuden. Siksi ”aikoi hän salaisesti hyljätä hänet”, sillä ”hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään” siten, että hän olisi joutunut kivitettäväksi moraalisen uskottomuuden takia.

16. Miten Jaakob ja Raakel valmistautuivat kunniallisesti avioliittoonsa?

¹⁶ Joosefin esi-isä, patriarkka Jaakob, oli ollut kihloissa viehättävän Raakelin kanssa seitsemän vuotta. Hän ei ollut kuitenkaan koko tänä aikana, minkä hän työskenteli morsiamenhintansa hyväksi, sukupuolisuhteissa hänen kanssaan. Vasta kihlausajan loputtua hän pyysi Raakelin isältä Laabanilta häntä, jotta he voisivat mennä säännönmukaisesti naimisiin ja hän saattaisi olla kunniallisesti suhteissa häneen. Jaakob ja Raakel valmistautuivat täten kunniallisesti avioliittoonsa. – 1. Moos. 29:20–30.

17. Mitä sukupuolisuhteissa oleminen kihlausaikana merkitsee raamatullisesti katsoen, ja miten seurakunta voi rangaista tästä?

¹⁷ Kun Jehovan todistajat nyt kihlautuvat mennäkseen naimisiin, niin he eivät saa olla sukupuoliyhteydessä keskenään ennen kuin ovat asianmukaisesti vihityt todistajien edessä ja oikealla tavalla merkityt rekisteriin naineina. Jos he eivät harjoita itsehillintää, vaan kiihdyttävät itseään kahden kesken, huomaamatta ollessaan ja antavat perään himolle ja ovat sukupuoliyhteydessä, niin he tekevät huorin. Se, että he ovat kihlautuneet mennäkseen naimisiin, ei ole puolustus teolle eikä poista sitä moraalittomuuden, haureuden piiristä. Heidät voidaan tällaisen saastaisuuden takia karkottaa kristillisestä seurakunnasta. Kristityllä evankeliuminpalvelijalla on omantunnon oikeus kieltäytyä vihkimästä heitä ja jättää heidät valtion siviilipalvelijan vihittäviksi, jos he haluavat jatkaa ja mennä naimisiin sen jälkeen kun heidät on erotettu ja ennen kuin heidät on otettu takaisin seurakuntaan.

18. Mitä tulee kihlautuneiden suoraan kertoa toinen toiselleen ennen avioliittoa sen onnellisuuden varmistamiseksi?

¹⁸ Onnellisen avioliiton varmistamiseksi kihlautuneiden tulee oppia tuntemaan hyvin toisensa. Kummankin tulee ottaa selvää, onko toinen raamatullisesti vapaa menemään naimisiin tai uudelleen naimisiin. Kummankin tulee myös tietää, onko toinen ruumiillisesti sopiva menemään naimisiin ja täyttämään aviovelvollisuutensa vaaratta ja mielihyvin sekä tietyin halutuin seurauksin. Jos kihlautuneiden vanhemmat eivät suorita aviojärjestelyjä eivätkä asianmukaisia tiedusteluja, niin kihlaparin on tehtävä ne itsensä, suoraan, häpeämättä, vakavasti. On täysin sopivaa alistua verikokeisiin ja muihin lääkärintutkimuksiin, joita vaaditaan ennen avioliittoa ja avioliittoluvan saantia.

19. Miksi kihlautuneiden tulee ottaa selvää toisistaan, ennen kuin he päättävät mennä naimisiin, ja mikä todellisesta elämästä otettu esimerkki osoittaa tämän menettelyn tarpeellisuuden?

¹⁹ Älä pidä mitään itsestään selvänä. Ota selvää tosiasioista. Sitten ei tapahdu mitään kauhistusta haltioitumisen sijasta hääyönä tai jälkeenpäin, kuten tapahtui eräälle latinalais-amerikkalaiselle tytölle, joka oli antautunut Jumalalle ja joka meni sulhasen tuntevan ystävän kehotuksesta naimisiin. Hän tyrmistyi liian myöhään havaitessaan menneensä naimisiin spitaalisen kanssa. Spitaalinen mies ei osoittanut kristillistä rakkautta salatessaan inhottavan sairautensa. Sulhasen ystävä ei osoittanut veljellistä rakkautta ummistaessaan silmänsä avioliitolle ja jättäessään viattoman tytön tietämättömäksi. Kun asiassa vedottiin Vartiotorni-Seuraan onnettomasti avioituneen tytön puolesta, ei Seura voinut tehdä mitään hänen vapauttamisekseen siitä johtuvista kauhistavista seurauksista, että hän ei ottanut selvää asiasta ensin, ennen avioliittoa, ja tehnyt sitten järkevää ratkaisua. Tämä on erittäin onnetonta maassa, joka ei uskonnon hallinnan alaisuudessa suo minkäänlaista eroa! Tällainen sokea, tietämätön suhtautuminen avioliittoon ei koidu rauhaksi avioliitossa.

20. Millaisissa olosuhteissa avioliittoon meno tuo tullessaan palkitsevat siunaukset, ja mikä on paras opas aviopareille?

²⁰ Kun kristitty suhtautuu avioliittoon asianmukaisesti tietoisena ja käyttäytyen kunniallisesti ja sitten solmii sen kunniallisesti, niin avioliitolla on palkitsevat ilonsa, etunsa ja siunauksensa. Se kunnioittaa Jumalaa, avioliiton taivaallista Perustajaa. Mutta me jätämme tämän ja kunniallisen avioliiton tärkeitten, arvokkaitten velvollisuuksien lisätarkastelun seuraavien kirjoitusten esitettäviksi Raamatun, naineitten ihmisten parhaan oppaan, mukaisesti.