Sananlaskun takana oleva ajatus
SANANLASKUJEN kirja on käytännöllisten ohjeiden rikas kaivos. Siinä näkyy käsitellyn inhimillisten suhteitten kaikkia puolia. Siellä on neuvoja siitä, miten ystäviä tulee kohdella, lapsia kasvattaa, niistä ansoista, mitkä vaanivat sekä nuorten että vanhojen tiellä, ja uhkarohkeuden vaaroista. Jotta me voisimme hyötyä tästä totuuden kaivoksesta, meidän täytyy suorittaa kaivausta. ”Jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” (Sananl. 2:4, 5) Henkeytetyn sananlaskun takana olevan ajatuksen tutkiminen on mitä hyödyllisin tapa kaivaa jumalallisen viisauden aarteita.
”Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta, sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi ja käädyt sinun kaulaasi.”
Lapsen tulee saada ensimmäiset ajatuksensa Jumalasta vanhemmiltaan, ja hänen isänsä ja äitinsä rakkauden tulee olla niitä portaita, joiden avulla hän edistyy ymmärtämään Jumalan, taivaallisen Isänsä, rakkautta. Tämä sananlasku opettaa näin. Viisauden opetus ja kuri saattaa ensin näyttää vaikealta ja ankaralta, kuin rautakahleilta, mitkä ehkäisevät synnynnäisen turmeltuneisuuden ja kapinallisuuden, mutta niistä tulee aikanaan kuin kultaketjut, joita kannetaan kuin koristeita eikä taakkaa.
”Sillä verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät.”
”Tarkistettu standardikäännös” (engl.) selittää tämän jakeen merkitsevän sitä, että toisin kuin linnut, jotka eivät salli pyydystää itseään, kun verkot viritetään aivan niiden silmien eteen, jumalattomat ihmiset menevät omaan tuhoonsa sokeasti. Jumalattomat on esitetty tässä luvussa suunnittelemassa hiljaisuudessa viattomien pyydystämistä. Jos heidän aikeensa olisivat tunnettuja, niin viattomat välttäisivät ansan, sillä ”verkko on viritetty kaikille siivekkäille, niin että ne sen näkevät”. Viisas neuvo on, että otat huomioon Jehovan opetukset, niin sinä näet jumalattomien suunnitelmat ja kykenet siten välttämään heidän ansansa samoin kuin lintu, joka näkee verkon silmäinsä edessä.
”Joka viljan pitää takanaan, sitä kansa kiroaa, mutta joka viljan kaupaksi antaa, sen pään päälle tulee siunaus.”
Vanhoina aikoina näyttää olleen nopeana tapana ansaita rahaa, että ostettiin viljaa, kun hinnat olivat alhaiset, ja sitten odotettiin, kunnes nälkä uhkasi ankarasti, ja myytiin viljaa nälänhädän aikaisilla hinnoilla. Se oli eräänlainen mustan pörssin muoto. Vaikka tuollainen henkilö tekikin jotain hyvää rajoittamalla kulutustaan ja panemalla varastoon, niin ihmiset halveksivat kuitenkin häntä hänen itsekkyytensä vuoksi ja siunasivat sitä, joka ei ottanut suurta voittoa hätätilan tultua. Sellainen saa palkkansa Jumalalta.
”Köyhien uudiskyntö antaa runsaan ruuan; mutta moni tuhoutuu, joka ei oikeudessa pysy.”
Ajatus tässä on, että vähästä tulee paljon työn ja Jumalan siunauksen avulla ja että paljo voidaan saada vähäksi jumalattomuudella ja huolimattomuudella.
”Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin.”
Aivoitukset sisältävät toisinaan ajatuksen tarkoituksesta tai päätöksestä. Jehova sanoo: ”Minun neuvoni [aivoitukseni] pysyy.” (Jes. 46:10) Ihmisen tarkoitus, hänen sydämensä todellinen syvä aie, on usein kuin syvällä oleva lähdevesi. On vaikea päästä käsiksi näihin aivoituksiin. Niiden ammentaminen hänen sisimmästään asti vaatii kärsivällisyyttä ja taitoa. Tämän sananlaskun kirjoittamisen aikoihin ei vettä ollut helposti saatavissa, se oli syvällä kaivoissa. Se merkitsi työtä. Veden ammentaminen Aabrahamin palvelijan kameleille vaati Rebekalta tosi työtä. (1. Moos. 24:19, 20) Samoin on miehen sydämen syvyyksissä olevien aivoitustenkin laita. Päästäkseen tähän tarkoituksen lähteeseen on laskettava sanko alas ja hinattava se ylös. Ymmärtäväisen miehen, joka haluaa tietää, mitä toisen henkilön sydämessä on, täytyy suorittaa tunnusteluja. Hän voi lähestyä ensin toista tietä ja sitten toista. Hänen hellittämättömyytensä saa lopulta esiin toisen henkilön tarkoituksen. Ymmärtäväinen mies tietää, onko tuo ihminen vihamielinen vai hyvä henkilö, jonka kanssa voi pitää seuraa. Samoin Jumalan päätöksetkään eivät ole pinnalla. Monet lukevat Raamattua, mutta eivät pääse ymmärtämään Jumalan tahtoa. Miksi? He eivät laske sankoaan alas asti, he eivät ponnistele tarpeeksi. Käymällä Jumalan kansan seurakunnankokouksissa osoitetaan halukkuutta laskea sanko alas ja nostaa sillä Jumalan sanan virkistäviä totuuksia.
”Rauta rautaa hioo, ja ihminen toistansa hioo.”
Teräaseen, mikä on ollut ankarassa käytössä, täytyy joutua kosketukseen jonkin toisen kovan välineen kanssa, jotta sen terä tulisi kuntoon. Niin tarvitsee ihmisen henkinen ja hengellinen tilakin toisinaan teroitusta. Erilaatuisten henkilöitten ja asioitten sekä pettymysten kanssa kosketuksiin joutuminen on omiaan tyhjentämään meidän voimamme ja masentamaan mielemme. Kun me olemme sellaisessa tilassa, niin jonkun sellaisen myötätuntoinen katse ja rohkaiseva sana, joka ymmärtää meitä, on totisesti hyvin kohottava. Kun tämä rohkaisu perustuu Jumalan sanan täsmälliseen tuntemukseen, niin sillä on suunnaton voima saattaa uusi toivo meissä elämään uudistuvan toiminnan hyväksi.
”Jumalattomat pakenevat, vaikka ei kenkään aja takaa, mutta vanhurskaat ovat turvassa kuin nuori jalopeura.”
Mies, joka pakenee, kun kukaan ei aja takaa, juoksee eräässä mielessä itseään, omaatuntoaan, pakoon, ja sen tähden on hänen yrityksensä hyödytön. Vanhurskaalla on tosi rohkeutta, koska hän on tietoinen omasta viattomuudestaan ja Jehova Jumalan hyväksynnästä.