Mormonin Kirja verrattuna Raamattuun
MORMONIN KIRJA on Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenille Jumalan sanaa, ja sen katsotaan olevan täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa. Brigham Young lausui heidän näkemyksensä lyhyesti lehdessä Journal of Discourses, 13. heinäkuuta, 1862: ”Mormonin Kirja ei ole missään tapauksessa ristiriidassa Raamatun kanssa. Siinä on paljon samanlaisia sanoja kuin Raamatussa, ja se on kokonaisuudessaan voimakas todistus Raamatusta.” Mormonien, joilla on näin luja luottamus Mormonin Kirjaan, ei pitäisi panna vastaan, kun toiset vertaavat heidän kirjaansa Raamattuun. Heidän julkisesti lausumansa vakaumus, että se on luotettava, kehottaa toisia tekemään tällaisia vertailuja. Mutta verratkaamme ensin lyhyesti näiden kahden kirjan historiaa toisiinsa.
Raamattu kirjoitettiin yli 1 600 vuoden kuluessa, ja monet arkeologiset löydöt sekä eri aikakausien maalliset historioitsijat ovat vahvistaneet paljon sen historiallisista kertomuksista. Nykyään on olemassa tuhansia alkukielisiä Raamatun käsikirjoitusjäljennöksiä, jotka ovat peräisin läheltä apostolien päiviä. Niitä on kaikkien kielentutkijain saatavissa.
Mormonin Kirjasta väitetään, että se käsittää ajan noin vuodesta 600 eKr. noin vuoteen 421 jKr. Joseph Smith väitti kääntäneensä sen kultalevyistä, mitkä hän löysi enkelin hänelle paljastamasta kätköpaikasta. Syy, minkä tähden noita levyjä tai niiden tekstin jäljennöksiä ei saa tutkittavaksi, selitetään sanomalla, että enkeli oli kieltänyt Joseph Smithiä näyttämästä niitä kenellekään muulle kuin niille, jotka enkeli osoittaa. Kun kääntäminen oli suoritettu, enkelin sanotaan ottaneen ne pois.
Niiden arkeologisten tosiasioitten ja maallisten historiatietojen paljous, jotka vahvistavat Raamatun historian täsmällisyyden, puuttuu huomiota herättävästi sen suhteen, minkä väitetään olevan Mormonin Kirjan historiallista kerrontaa. Sellainen syvä salaperäisyys, mikä ympäröi Mormonin Kirjan kirjoittamista, ei liioin ole ominaista Raamatun kirjoittamiselle. Kivitauluja, joihin Jumala kirjoitti lain, ei enkeli ottanut takaisin eikä Moosesta kielletty näyttämästä niitä. Samaa voidaan sanoa muistakin kirjoituksista, jotka muodostavat Raamatun. Niitä näytettiin avoimesti, ja jäljennöksiä levitettiin laajalti.
YLIN OLENTO
Jos Mormonin Kirja sisältää Jumalan sanaa, niin sen oppien on oltava sopusoinnussa Raamatun kanssa. Katsokaamme, onko näin sen suhteen, mitä se sanoo Jumalasta. Moosian 3:5 sanoo hänestä: ”Sillä katso, tulee aika – eikä ole kaukana – jolloin Herra Kaikkivaltias, joka hallitsee, joka oli ja joka on kaikesta iankaikkisesta kaikkeen iankaikkiseen, tulee voimalla alas taivaasta ihmislasten keskuuteen, ottaen savimajan asunnoksensa ja menee ihmisten keskuuteen ja tekee voimallisia ihmetekoja.” Tässä havaitsemme heijastuman kristikunnan kirkkojen kolminaisuusopista, joiden kirkkojen Joseph Smith katsoi olevan väärässä.
Tarkastelkaamme vielä muutamia esimerkkejä ja huomatkaamme, miten Mormonin Kirja julkeasti väittää, että Jumala ja Kristus ovat yksi Jumala. Alman 11:38, 39 sanoo: ”Niin Seesrom sanoi hänelle taas: Onko Jumalan Poika totinen iankaikkinen Isä? Ja Amulek sanoi hänelle: On, hän on taivaan ja maan totinen iankaikkinen Isä.” Mormonin 7:7 puhuu ylistyksen laulamisesta ”Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, jotka ovat yksi Jumala, autuuden tilassa, jolla ei ole loppua.” Mormonin Kirja antaa Jeesuksen Kristuksen suoraan sanoa 3. Nefin 11:14:nnessä: ”Minä olen Israelin Jumala ja kaiken maan Jumala ja tapettu maailman syntien tähden.”
Raamattu ei esitä missään tällaisia kolminaisuuslausuntoja. Jeesus Kristus ei väittänyt milloinkaan olevansa ”kaiken maan Jumala” eikä ”Israelin Jumala”. Mormonin Kirja on tässä kohdassa ristiriidassa Raamatun kanssa. Sen sijaan että Raamattu sanoisi Isän ja Pojan olevan yksi Jumala, se ilmoittaa Pojan olevan luomus, joka oli Luojan luomistöitten alku ja joka on alamainen Isälleen taivaaseen kohoamisensa jälkeenkin. Tämä osoitetaan 1. Korinttolaiskirjeen 15:28:nnessa: ”Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa.”
Sen sijaan että Jeesus Kristus väittäisi olevansa Jumala lihassa, hän osoitti riippuvaisuutensa Isästä ja alemmuutensa häneen nähden sanoen: ”En minä itsestäni voi mitään tehdä. Niinkuin minä kuulen, niin minä tuomitsen; ja minun tuomioni on oikea, sillä minä en kysy omaa tahtoani, vaan hänen tahtoaan, joka on minut lähettänyt.” – Joh. 5:30.
Raamatun heprealainen teksti viittaa useasti suureen elämän Lähteeseen Elohimina. Se seikka, että tämä sana on monikkomuodossa, ei todista kolminaisuusoppia. Sitä ei käytetä ainoastaan tosi Jumalasta, vaan myös pakanajumalasta Daagonista, kuten Tuomarien 16:23, 24:nnessä. Milloin tarkoitetaan Isää, joka ilmaistaan Raamatussa erisnimellä Jehova, käytetään Elohimin edellä usein määräävää artikkelia ha. Sen sijaan että se ilmaisisi jumalien tai persoonien kolminaisuutta yhdessä Jumalassa, se merkitsee majesteettiuden eli ylhäisyyden monikkoa, kuten hallitsijoiden sanonnassa ”me”.
JEESUS KRISTUS
Joukko Mormonin Kirjan kirjoista on päivätty ennen Kristuksen tulemusta, mutta ne puhuvat toistamiseen Jeesuksesta Kristuksesta, hänen synnit sovittavasta uhristaan, hänen ylösnousemuksestaan, hänen vesikasteestaan, kastamisestaan pyhällä hengellä, ihmisen pelastuksesta Kristuksen kautta ja häneen uskomisen välttämättömyydestä pelastumisekseen. Nämä seikat mainitaan sellaisella taajuudella, mikä on tunnusomaista kirjallisille tuotteille sen jälkeen kun Jeesus oli surmattu ja noussut ylös. Tällaiset häntä koskevat lausunnot tulevat Mormonin Kirjan esittämässä ajoituksessa sijoitetuiksi väärään aikaan. Koska ne ovat väärässä aikajärjestyksessä, niin ne ovat ristiriidassa Raamatun kanssa, joka asettaa samankaltaiset lausunnot Kristuksen tulon jälkeen eikä sen edelle.
Kuten voidaan odottaakin, kun asioista puhutaan väärässä aikajärjestyksessä, niin Mormonin Kirja tekee silloin tällöin hairahduksen ja viittaa niihin menneessä eikä tulevassa ajassa. Näin tapahtuu 2. Nefin 31:6, 8:nnessa. Puhuessaan Jeesuksesta Kristuksesta nämä jakeet sanovat: ”Nyt minä haluaisin kysyä teiltä, rakkaat veljeni, millä tavoin Jumalan Karitsa täytti kaiken vanhurskauden, kun hänet kastettiin vedellä? Sen tähden, kun hänet oli kastettu vedellä, Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä kyyhkysen muodossa.” Näiden jakeitten aikamäärä asetetaan vuosien 559 eKr. ja 545 eKr. välille. Samoin tapahtuu 2. Nefin 33:6:nnessa: ”Minä kerskaan Jeesuksestani, sillä hän on lunastanut minun sieluni helvetistä.” Miten henkilö, jonka otaksutaan eläneen kauan ennen kuin Kristus antoi uhrinsa, voi sanoa Kristuksen lunastaneen hänet?
Noin 124 vuotta ennen kuin Jeesus syntyi Betlehemissä, Mormonin Kirja antaa ihmisten huudahtaa: ”Oi armahda ja anna Kristuksen sovittavan veren tulla hyväksemme, jotta me saisimme syntimme anteeksi ja meidän sydämemme puhdistuisivat, sillä me uskomme Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, taivaan ja maan ja kaiken olevaisen Luojaan, joka on tuleva ihmislasten keskuuteen.” (Moosia 4:2) Miten ihmiset voivat huutaa anteeksiantoa synneilleen Kristuksen sovittavassa veressä kauan ennen kuin tuo veri vuodatettiinkaan ja aikana, jolloin Jumalan kansaa vaadittiin turvaamaan lain määräämiin eläinuhreihin syntien anteeksisaamiseksi?
Miksi eivät ketkään heprealaiset Raamatun kirjoittajat puhu Jeesuksesta Kristuksesta, hänen synnit sovittavasta uhristaan eikä ylösnousemuksestaan samoin kuin Mormonin Kirja tekee? Paljastiko Jumala nämä elintärkeät asiat Pohjois-Amerikassa asuville ihmisille tuohon aikaan eikä näille rakkaille heprealaisille palvelijoilleen? Moosian 3:13 sanoo: ”Herra Jumala on lähettänyt pyhät profeettansa kaikkien ihmislasten keskuuteen julistamaan näitä asioita jokaiselle sukukunnalle, kansalle ja kielelle, jotta kuka ikinä uskoo Kristuksen tulemiseen, saisi syntinsä anteeksi.” Miksi sitten eivät profeetat, jotka elivät ennen vuotta 124 eKr., jolloin Moosian kirja otaksutaan kirjoitetun, mainitse näitä asioita henkeytetyissä kirjoituksissaan?
Olisi aivan uskomatonta väittää, että Raamatun teksti sellaisena, kuin se meillä nykyään on, on niin puutteellinen jäljentäjien erehdysten takia, ettei yhtään mainintaa Jeesuksesta Kristuksesta nimeltä eikä hänen uhristaan ole jäänyt Heprealaisten kirjoitusten lukuisiin kappaleisiin. Jos sellaisia kirjoituksia olisi koskaan ollut olemassa, niin varmasti Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat olisivat maininneet ne. Sen sijaan että Raamatun teksti sellaisena, kuin se on meillä nykyään, olisi törkeän puutteellinen, se on oikaistu vertailemalla hyvin vanhoihin käsikirjoituksiin siinä määrin, että se on erittäin täsmällinen, vain hieman eroava siitä, mikä apostoleilla oli. Epäilyksen alainen ei ole Raamatun tarkkuus, vaan Mormonin Kirjan tarkkuus.
Vaikka kreikkalaista sanaa biblía, mistä Raamatun nimi Biblia on johtunut, ei ole käytetty Kirjoitusten nimenä ennen kuin 15. vuosisadalla jälkeen Kristuksen, Mormonin Kirja käyttää sitä yli 500 vuotta ennen Kristusta. Se sanoo 2. Nefin 29:3, 10:nnessä: ”Monet pakanoista sanovat: Raamattu [Bible, engl. laitos]! Raamattu! Meillä on jo Raamattu, eikä voi muuta Raamattua olla. Sen tähden, että teillä on Raamattu, teidän ei siis pidä luulla, että se sisältää kaikki minun sanani.” Sana Biblia eli biblía merkitsee ”kirjoja” tai ”kirjasia”, ja sitä käytetään niiden henkeytettyjen kirjoitusten kokoelmasta, jotka on sidottu sellaisen kirjan muotoon, missä on lehdet ja kannet. Mitään sellaista kokoelmaa ei ollut olemassa, kun 2. Nefi otaksuttiin kirjoitetun. Tässä on siis jälleen Mormonin Kirjassa epäjohdonmukaisuus.
RAAMATULLISIA LAINAUKSIA JA ILMAISUJA
Hyvin silmiinpistävä seikka Mormonin Kirjassa on ne useat lainaukset tai miltei lainaukset, mitkä se ottaa Raamatusta, sen vuonna 1611 hyväksytystä englantilaisesta eli ”Kuningas Jaakon käännöksestä”. Tämä oli se käännös, mikä oli suosittu Joseph Smithin aikana. Raamatun kirjat kirjoitettiin alun perin hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi ilman luku- ja jaejaoitusta. Nämä tulivat 16. vuosisadalla Kristuksen jälkeen. Mutta lukuisissa suoraan Raamatusta otetuissa lainauksissa, mitkä Mormonin Kirja tekee, tavataan aivan samat jaejaoitukset, joita käytetään yleisesti englantilaisessa hyväksytyssä käännöksessä. Lukuun ottamatta muutamien sanojen tilapäisiä lisäyksiä lainaukset ovat yhtäpitävät tämän käännöksen kanssa. Esimerkiksi: 1. Nefin 20. ja 21. luku ovat samat kuin Jesajan 48. ja 49. luku; 2. Nefin 7. ja 8. luku ovat samat kuin Jesajan 50–52:2; 2. Nefin luvut 12–24 ovat samat kuin Jesajan luvut 2–14; 2. Nefin 27:25–35 on sama kuin Jesajan 29:13–24; Moosian 14. luku on sama kuin Jesajan 53. luku; 3. Nefin 24. luku on sama kuin Malakian 3. luku; 3. Nefin 25. luku on sama kuin Malakian 4. luku, ja Moronin 10:9–17 on pohjimmaltaan sama kuin 1. Korinttolaiskirjeen 12:8–11. Nämä ovat ainoastaan muutamia niistä itse asiassa suoranaisista lainauksista, mitkä on otettu Raamatun englantilaisesta hyväksytystä käännöksestä.
On kiinnostavaa, että Mormonin Kirjassa on miehiä, joiden otaksutaan eläneen satoja vuosia ennen Kristusta ja jotka ovat käyttäneet lausuntoja, mitkä tavataan Raamatun Kreikkalaisissa kirjoituksissa, mitkä kirjoitettiin Kristuksen ajan jälkeen. Heprealaiskirjeen 13:8:nnessa olevaa Paavalin lausuntoa käytetään ainakin viisi kertaa. Hän sanoi: ”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.” Se esiintyy ensi kerran Mormonin kirjassa 1. Nefin 10:18:nnessa, mikä otaksutaan kirjoitetun yli 600 vuotta ennen apostoli Paavalin päiviä. Siinä sanotaan: ”Sillä hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti.” Toiset kohdat, joissa se esiintyy, ovat 2. Nefin 27:23, Alman 31:17, Mormonin 9:9 ja Moronin 10:19. Lausuntoa, mitä Paavali käytti Kristuksen voideltujen seuraajien ylösnousemuksesta 1. Korinttolaiskirjeen 15:53:nnessa, on niin ikään käytetty useissa paikoissa. Paavali sanoi: ”Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.” Huomaa tämä Moosian 16:10:nnessä olevan kuuluisan lausunnon samankaltaisuus: ”Tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen ja tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen.” Muunnokset siitä esiintyvät Alman 40:2:sessa ja 41:4:nnessä. Nämä molemmat kirjat ovat päivätyt ennen Kristusta.
Heprealaiskirjeen 3:8, 11:nnessä, mikä lainaa Psalmista 95:8, 11, on kirjoitettu: ”Älkää paaduttako sydämiänne niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa. Niin minä vihassani vannoin: ’He eivät pääse minun lepooni’.” Katso seuraavan lausunnon samanlaisuutta Alman 12:35:nnestä, mikä on ajoitettu vuodeksi 82 eKr.: ”Jokainen, joka paaduttaa sydämensä ja tekee laittomuutta, katso, minä vihassani vannon, ettei hän ole pääsevä minun lepooni.” Jakeet 36 ja 37 toistavat tämän lausunnon. Muutamia jakeita aikaisemmin tässä samassa luvussa on toinen lausunto, mikä esiintyy Paavalin kirjeessä heprealaisille vähän toisessa muodossa. Jae 27 sanoo: ”Määrättiin, että ihmisten oli kuoltava, ja kuoleman jälkeen heidän täytyi joutua tuomittaviksi.” Sama lausunto on Heprealaiskirjeen 9:27:nnessä.
Toisinaan Mormonin Kirjan jokin jae sisältää tuttuja lausuntoja useammasta kuin yhdestä raamatunpaikasta. Esimerkiksi Alman 34:36 sanoo: ”Tämän minä tiedän, sillä Herra on sanonut, ettei hän asu epäpyhissä temppeleissä, mutta vanhurskaiden sydämissä hän asuu; ja hän on myös sanonut, että vanhurskaat saavat asettua sijallensa hänen valtakunnassansa, heidän tarvitsemattaan enää koskaan lähteä sieltä; mutta heidän vaatteensa on valkaistava Karitsan verellä.” Osa, mikä sanoo, ettei Jumala asu temppeleissä, on muunnelma Apostolien tekojen 7:48:nnessa olevasta Stefanuksen lausunnosta. Jeesus sanoi, että vanhurskaat saavat asettua sijallensa valtakunnassa. Hänen sanansa on kerrottu Luukkaan 13:29:nnessä. Valkoisia vaatteita koskeva osa vastaa Ilmestyskirjan 7:14:ttä. Toinen esimerkki on Mormonin 9:9: ”Sillä emmekö me lue, että Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti ja ettei hänessä ole muuttuvaista eikä muuttumisen varjoakaan?” Nämä lausunnot ovat Heprealaiskirjeen 13:8:nnesta ja Jaakobin 1:17:nnestä. Vaikka Mormonin otaksutaan sanoneen tämän Pohjois-Amerikassa noin 400 vuotta Kristuksen jälkeen, niin on ilmeistä, mistä nuo lausunnot ovat alkuisin.
Mormonin Kirja panee Jeesuksen Kristuksen ilmestymään lihassa Pohjois-Amerikan ihmisille ylösnousemuksensa ja taivaaseen nousunsa jälkeen. Suuri osa siitä, mitä se esittää hänen sanovan ihmisille, on Raamattuun kirjoitettua. Pitkähköjä englantilaisesta hyväksytystä käännöksestä otettuja lainauksia siitä, mitä hän sanoi Palestiinassa, pannaan hänen suuhunsa Pohjois-Amerikassa lausuttuina. Esimerkiksi 3. Nefin 12:3–18, 21–28 ja 31–45 ovat itse asiassa jae jakeelta samoja kuin Matteuksen 5:3–18, 21–28 ja 31–45 englantilaisessa hyväksytyssä käännöksessä. Tämä havaitaan todeksi myös verrattaessa 3. Nefin 13. lukua Matteuksen 6. lukuun sekä 3. Nefin 14. lukua Matteuksen 7. lukuun. Sellaista samankaltaisuutta, minkä näiden kohtien vertailu paljastaa, ei olisi ollut, jos Jeesus olisi tosiaan toistanut nämä asiat toiselle kansalle ja jos eri kirjoittajat olisivat kirjoittaneet ne eri kielillä.
Monet Raamatussa kerrotut Jeesuksen lausunnot voidaan löytää mielivaltaisesti siroteltuina pitkin Mormonin Kirjaa, niistä osista, jotka on ajoitettu lähes vuodelle 600 ennen hänen syntymäänsä, niihin, jotka on sanottu kirjoitetun yli 400 vuotta hänen syntymänsä jälkeen. Se, mitä Jeesus sanoi lampaistaan Johanneksen 10:9, 14, 16:nnessa, tavataan osittain 1. Nefin 22:25:nnessä, mikä ajoitetaan vuodelle 588 ennen Kristusta. Alman 31:37 käyttää Luukkaan 12:22:nnessa olevia Jeesuksen sanoja, vaikka tämän kirjan aikamääräksi ilmoitetaan noin vuosi 74 ennen hänen syntymäänsä. Jeesuksen tunnettu lausunto Matteuksen 16:19:nnessä, missä hän sanoo Pietarille: ”Minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa”, on Helamanin 10:7:nnessä, missä sanotaan: ”Katso, minä annan sinulle vallan, että mitä tahansa sinä maan päällä sidot, se on oleva sidottu taivaassa, ja mitä tahansa sinä maan päällä päästät, se on oleva päästetty taivaassa.” Tämän sanotaan tapahtuneen 23 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Tässä on kiinnostavaa mainita, että mitä Pietari sanoi Jeesuksesta Apostolien tekojen 3:22–25:ssä, esiintyy muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta 3. Nefissä 20:23–25 sanoina, mitkä oletetaan Jeesuksen sanoneen vuonna 34 jKr. Pohjois-Amerikan ihmisille, mutta sen läheinen samankaltaisuus Raamatun englantilaisen hyväksytyn käännöksen kanssa paljastaa sen alkulähteen.
Mormonin Kirja on englantilaisen hyväksytyn käännöksen runsaassa käytössään ottanut mukaan sen väärennetyn kohdankin, mikä on Matteuksen 6:13:nnessa, jakeessa, minkä jälkimmäisen osan tunnustetaan olevan henkeyttämätön lisäys alkuperäisiin Raamatun kirjoituksiin. Tämä Matteuksen 6:13:nnen väärennetty kohta, missä sanotaan: ”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen”, on samanlaisessa muodossa 3. Nefin 13:13:nnessa. Myös ilmeisesti väärennetyt jakeet Markuksen 16:17, 18:nnessa esiintyvät miltei sana sanalta Mormonin 9:24:nnessä.
Kun Mormonin Kirjaa verrataan Raamattuun, niin väistämättömät johtopäätökset, mitkä täytyy tehdä, ovat nämä: Se ei ole sopusoinnussa Raamatun kanssa, vaan opettaa oppeja, mitkä ovat ristiriidassa sen kanssa. Syy siihen, että siinä on – kuten Brigham Young sanoi – ”monia samanlaisia sanoja kuin Raamatussa”, on siinä, että se ottaa Raamatusta suurin joukoin Raamatun kirjoittajien käyttämiä lausuntoja ja punoo ne omaan tekstiinsä. Myös sen alituinen englantilaisen hyväksytyn käännöksen vanhahtavan englannin käyttö panee sen kuulostamaan tuolta suositulta käännökseltä.
Viiden Mooseksen kirjan yksityiskohtaiseen historiaan, Psalmien ylevään kauneuteen, Sananlaskujen suppeasti ilmaisemaan viisauteen ja Paavalin kirjeitten rakentaviin neuvoihin verrattuna Mormonin Kirja on kehno, innoittamaton ja kiusallisen monisanainen Jumalan sanan jäljitelmä.