Perheen vastuu Jehovan palvonnan puhtaana pitämisessä
RAAMATTU velvoittaa kristillisen seurakunnan ’poistamaan keskuudestaan sen, joka on paha’, jotta Jehovan palvonta säilyisi puhtaana. (1. Kor. 5:13) Tämä poistaminen, erottaminen eli Jumalan näkyvästä järjestöstä poissulkeminen säilyttää Hänen puhtaan palvontansa, on suojana koko seurakunnalle ja voi myös saada väärintekijän katumaan pahoja tekojaan ja tulemaan sovitetuksi Jumalan kanssa. – 2. Kor. 7:10.
Syyskuun 1. päivän Vartiotornissa 1963 käsiteltiin erottamista koskevia raamatullisia periaatteita. Tämän menetelmän tarkoitusta, sen seurauksia erotetulle ja sitä asennetta, mikä toisten kristillisen seurakunnan jäsenten on otettava, tutkittiin Jumalan sanasta. Periaatteet ovat ehdottomia, selviä ja helposti ymmärrettäviä, kun erotettu ei ole toisten seurakuntalaisten sukulainen. Kaikki yhteys häneen on katkaistu.
Mutta entä ne, jotka ovat poistetun sukulaisia? Millainen asenne niiden on otettava, joilla on perhe- tai verisiteitä häneen? Kun erittelemme perheen jäsenten vastuuta Jehovan puhtaan palvonnan säilyttämisessä, niin on tarkasteltava kahta tilannetta. Toinen on se, missä seurakunnan hyvässä maineessa olevat sukulaiset eivät asu saman katon alla erotetun kanssa, so. missä sukulaiset eivät kuulu lähimpään perhepiiriin. Toinen tilanne on se, missä hyvässä maineessa olevat asuvat saman katon alla erotetun kanssa, missä erotettu on lähimmän perhepiirin jäsen.
LÄHIMPÄÄN PERHEPIIRIIN KUULUMATTOMAT SUKULAISET
Jonkun sukulaisen erottaminen ei poista luonnollisia verisiteitä. On kuitenkin hyvä ymmärtää, että ainoastaan perheasioissa ehdottoman välttämättömiä yhteyksiä tulee jatkaa sellaisen kanssa, joka on erotettu ja joka asuu perhepiirin ulkopuolella.
Periaate tässä on sama, mikä mainitaan Vartiotornin syyskuun 1. päivän numerossa sivulla 413, missä osoitetaan, että henkilöt, jotka ovat maallisessa työssä samassa paikassa, missä erotettukin, eivät keskustele hänen kanssaan, jollei se ole välttämätöntä työn suorittamiseksi, jolloin keskustelu rajoitetaan siihen työhön. Jos erotettu sukulainen ei asu samassa kodissa, yhteys häneen supistetaan myös ehdottoman välttämättömään. Maallisen työn ollessa kysymyksessä tämä yhteys rajoitetaan, jopa tyrehdytetään tyystin, mikäli suinkin mahdollista.
Tärkeä seikka on, että vaikka on luonnollisia siteitä, mitkä saattavat olla tilapäisen yhteyden syynä, niin hengelliset siteet ovat kokonaan katkaistut. Ei voida keskustella palvonta-asioista sukulaisten kanssa, jotka on erotettu.
Entä jos Jumalan seurakunnasta erotettu henkilö tulee odottamatta käymään antautuneitten sukulaisten luo? Mitä kristityn on silloin tehtävä? Jos se on ensimmäinen vierailu, niin antautunut kristitty voi, jos hänen omatuntonsa sallii, noudattaa perhekohteliaisuutta siinä erikoistilaisuudessa. Mutta jollei hänen omatuntonsa salli sitä, hänellä ei ole velvollisuutta tehdä niin. Mutta jos kohteliaisuutta osoitetaan, niin kristityn tulee kuitenkin tehdä selväksi, ettei se tule säännölliseksi tavaksi. Jos se tulee tottumukseksi, niin se ei eroa yhteydenpidosta kehen toiseen erotettuun henkilöön tahansa, ja se on vastoin erottamismääräyksen henkeä. Seurakunnasta poistettu sukulainen tulee saada käsittämään, etteivät hänen käyntinsä ole nyt tervetulleita niin kuin aikaisemmin, kun hän vaelsi oikein Jehovan kanssa. – 2. Joh. 9–11.
On tärkeätä, että seurakunnan antautuneet kristityt tekevät menettelyillään selväksi erotetulle sukulaiselleen, että perhe ei hyväksy hänen käyttäytymistään. Heidän täytyy säilyttää luja kanta vanhurskaiden periaatteitten puolesta. Väärintekijän on käsitettävä, että hänen asemansa on täysin muuttunut, että hänen uskolliset kristityt sukulaisensa paheksuvat perusteellisesti hänen syntistä menettelyään ja osoittavat paheksuntansa rajoittamalla yhteyden vain väistämättömiin tapauksiin.
Tämän tärkeys voidaan helposti nähdä pienemmissä yhdyskunnissa, joissa seurakuntiin saattaa kuulua useita sukulaisperheryhmiä. Jos kaikki perhesiteet erotetun henkilön kanssa säilytettäisiin ennallaan, niin millä tavalla voitaisiin veljien sanoa olleen yhteistoiminnassa erottamismenetelmässä, minkä tarkoitus on pitää Jumalan näkyvä järjestö puhtaana? He tekisivät todellisuudessa rikoksen erottamismenetelmän henkeä vastaan. Sen lisäksi he tekisivät tosiaan vahinkoa erotetulle, sen sijaan että se olisi ystävällisyyttä häntä kohtaan.
Välttämättömien liikeasioitten hoitamisen sallimista erotettujen sukulaisten kanssa tulee pitää poikkeuksena. Raamatulliset säännöt ovat: Pitäkää ”silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä.” ”Jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja”, ’älkää seurustelko älkääkä syökökään semmoisen kanssa’. ”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.” – Room. 16:17; 1. Kor. 5:11, 13.
Tämän asian perusperiaate on Matteuksen 12:47–50:ssä. Joku sanoi Jeesukselle: ”Katso, sinun äitisi ja veljesi seisovat ulkona ja tahtovat sinua puhutella.” Jeesus vastasi: ”Kuka on minun äitini, ja ketkä ovat minun veljeni? . . . jokainen, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini.”
Raamatun periaatteet eivät tue erotetun säännöllistä yhteyttä sukulaisiin, jotka eivät asu samassa kodissa erotetun kanssa. Meidän pääpyrkimyksenämme tulee olla Jehovan palvonnan pitäminen puhtaana. Meidän ei pidä katsoa, miten lähelle voimme päästä Jehovan järjestöstä erotettuja sukulaisiamme, vaan meidän on lakattava seurustelemasta heidän kanssaan.
PERHEPIIRISSÄ
Jos erotettu asuu samassa kodissa ja kuuluu samaan perhepiiriin kristittyjen kanssa, niin kysymykseen liittyy lisäperiaatteita. Eräät huomioon otettavat raamatulliset periaatteet ovat seuraavat: 1) 1. Timoteuksen kirjeen 5:8: ”Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” 2) Matteuksen 22:21: ”Antakaa siis keisarille, mikä keisarin on, ja Jumalalle, mikä Jumalan on.” 3) Matteuksen 19:5, 6: ”’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’ . . . Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” 4) Kolossalaiskirjeen 3:18, 19: ”Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, . . . Miehet, rakastakaa vaimojanne.” 5) Efesolaiskirjeen 6:1, 2: ”Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, . . . ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’.”
Huonekunnan kristityn pään on sen tähden oltava ruumiillisesti niiden huonekuntaansa kuuluvien yhteydessä, jotka on erotettu, ja varattava heille ruokaa, suojaa ja vaatetusta. Jos erotettu on alaikäinen lapsi, vanhemmat eivät voi erottautua hänestä. Hän kuuluu yhä huonekuntaan. Jumalan lait vaativat vanhempia pitämään huolen vanhemmanvastuustaan. Keisarin laitkin vaativat, että vanhempien on huollettava alaikäisiä lapsiaan. Vanhemmat ovat siis yhä sen Jumalan käskyn alaisia, että heidän täytyy oikaista ja pitää kuria lapselle. Tämä täytyy tehdä noudattamalla Raamatun periaatteita. Vanhempien tulee vaatia alaikäistä käymään perheen tutkistelussa ja kuuntelemaan, vaikkei hän osallistukaan keskusteluun ryhmän kanssa. Vanhempien tulee voimakkaasti suositella, että hän lukee Raamattua ja sitä selittäviä julkaisuja, kuten Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä sekä muita raamatullisia apuvälineitä. Jos alaikäisellä erotetulla on kysymyksiä, hän voi kysyä toiselta vanhemmaltaan yksityisesti, ja hänelle osoitetaan, miten hän löytää vastauksen, tai hänelle annetaan vastaus, mutta siinä on kaikki. Tämä ja se, että alaikäinen käy kristillisissä kokouksissa, auttaa häntä palautumaan. (Jaak. 5:20) Vanhempien täytyy arvostaa lapsensa antaumuksen ja kasteen vakavuutta ja ymmärtää, että antautuminen Jehovalle saattaa lapsen Jehovan oikaisujärjestelyjen alaiseksi, kun hänen lakejaan rikotaan.
Matteuksen 19:5, 6:nnessa olevista, miehen ja vaimon välistä suhdetta koskevista sanoista täytyy pitää kiinni. Kukaan ei voi erottaa miestä ja vaimoa silloinkaan, jos toinen heistä on erotettu. Poikkeuksen tekee tietysti se, jos on tapahtunut aviorikos. Silloin viaton puoliso voi erota, jos hän haluaa. (Matt. 19:9) Kun käydään seurakunnan kokouksissa Valtakunnansalissa, niin miehen ja vaimon sekä lasten tulee pysyä yhdessä eikä erillään siksi, että toinen on erotettu. Tähän ei sisälly mikään hengellinen kanssakäyminen. He vain istuvat yhdessä perheenä. Tähän perhesiteeseen ei tule kajota. Mutta hyvässä maineessa olevan puolison olisi sopimatonta yrittää tyrkyttää erotetun puolison seuraa toisille seurakunnan veljille keskusteltaessa heidän kanssaan. Vaikka perheykseys säilyy, ei perheen erotettu jäsen saa silti seurustella toisten seurakunnan jäsenten kanssa.
Mutta sovelletaanko tätä yhdessäpysymisperiaatetta, jos mies ja nainen ovat kihloissa mennäkseen naimisiin ja toinen jälkeenpäin erotetaan? Ei, koska avioliittoa ei ole solmittu. Kristityn tulee katkaista side erotetun kanssa. ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä.” (2. Kor. 6:17) Jos kristitty halveksii tätä menemällä naimisiin erotetun kanssa, niin hänetkin voidaan erottaa.
Vaikka huonekunnassa lujittuneet perhesiteet jäävätkin murtumattomiksi, kun joku erotetaan, ja vaikka huonekunnan tavallisia toimintoja jatketaan tavanomaiseen tapaan joka päivä, niin jokin on murtunut. Se on hengellinen kanssakäyminen erotetun ja muun perhepiirin välillä. Kuten muissakin edellä mainituissa esimerkeissä, kun joku on erotettu, keskustelu hänen kanssaan palvontaa koskevista asioista täytyy lopettaa.
Jos siis vaimo on erotettu, niin mies jatkaa perheen raamatuntutkistelun johtamista lapsille, ja hän voi johtaa sopivissa tilaisuuksissa lapsiaan rukouksessa. Vaimo saattaa istua kuuntelemassa rukousta tai seuraamassa tutkistelua saaden siten arvokasta tietoa, mutta hän ei osallistu keskusteluun.
Jos mies on erotettu, niin vaimo ja lapset ovat yhä alamaisia päälle perheasioissa. Se ei kumoudu. Vaimosta ei tule talon päätä elämän jokapäiväisten toimien suorittamisessa. Mutta jos mies haluaa vilpittömästi tehdä niin kuin on oikein, niin hän ryhtyy tarpeellisiin toimenpiteisiin sovittaakseen itsensä Jehovan ja hänen näkyvän järjestönsä kanssa. Hän ymmärtää, ettei hän ole pätevä johtamaan perheen hengellisiä asioita. Kuitenkin vaimo järjestää raamatuntutkistelun lapsille jonain sopivana aikana, kun mies ei ole valvomassa tilannetta.
Sama periaate koskee aterioita. Niillä ei voi olla mitään hengellistä yhteyttä. Erotettu perheenpää ei ole sellaisessa asemassa, että hän voisi johtaa perhettään rukouksessa, eikä hänen sovi myöskään pyytää ketään toistakaan läsnä olevaa esittämään perheen rukousta, jolloin he tekisivät sen hänen ohjauksessaan. Jokainen, joka haluaa rukoilla, voi tehdä sen yksikseen. Mutta hänen poissa ollessaan voivat uskolliset antautuneet perheen jäsenet yhtyä yhteisrukoukseen.
Jos erotettu mies tahtoo itsepintaisesti esittää rukouksen aterioilla, niin perheen antautuneet jäsenet eivät sano ”amen” rukouksen lopussa, eivätkä he ota toisiaan kädestä, niin kuin joillakuilla on tapana, koska se merkitsisi osallistumista hengellisesti. He voivat kumartaa päänsä ja pitää oman hiljaisen rukouksensa Jehovalle. Jos hän itsepäisesti ilmaisee omia näkökantojaan uskonnon asioista, niin häntä ei voida estää sitä tekemästä omassa kodissaan, mutta huonekunnan uskollisilla kristityillä jäsenillä ei ole velvollisuutta osallistua keskusteluun. He osoittavat arvonantoa sille määräykselle, millä väärintekijä on erotettu Jumalan järjestöstä. ”Enemmän tulee totella Jumalaa [hallitsijana, Um] kuin ihmisiä.” – Apt. 5:29.
Kristityillä on vakava vastuu Jehovan palvonnan pitämisestä puhtaana. Tehdäkseen näin kristitty mukautuu Jehovan vanhurskaisiin vaatimuksiin silloinkin kun hänen perheensä jäseniä erotetaan Jumalan näkyvästä järjestöstä. Rakkaus Jumalaan on ensi sijalla. Kristitty ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin osoittaakseen myöntyvänsä Jehovan menetelmiin ja miellyttää siten häntä ja säilyttää puhtaan palvonnan.