Elämän käyttäminen Jehovan palvelemiseen

”Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” – Mal. 3:17, 18.

 1. Miten meidän tulee palvella Jehovaa ja miksi?

MIKÄ voisi olla parempi tapa käyttää elämänsä kuin Jehovan palveleminen? Psalminkirjoittaja ajatteli näin sanoessaan: ”Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme.” Psalmista kehottaa meitä: ”Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.” Miksi tällainen halu palvella Jehovaa? ”Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.” – Ps. 100:2–5.

 2. Mitä jotkut ovat ajatelleet Jumalan palvelemisesta? Mikä on viisas menettely?

² Kukaan vilpitön palvelija ei halua joutua sellaisen tuomion alaiseksi, jollaisen Jumala lausui Israelille Malakian kautta viidennellä vuosisadalla ennen Kristusta. Juutalaiset olivat kansana antautuneet Jumalalle, mutta kuitenkin he olivat sanoneet: ”Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut, että me olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä.” (Mal. 3:14) Sen sijaan, että he olisivat palvelleet Jehovaa iloiten, he hylkäsivät tilaisuuden arvottomana. Mutta koska elämä on Jehovalta, niin henkilö, joka käyttää sen hänen ohjeittensa mukaan, on viisas. Meillä on hyvä syy palvella Jehovaa hänen laupeutensa ja uskollisuutensa tähden. Hän on suuri Elämänantaja. Jehova ei ainoastaan tehnyt elämää mahdolliseksi ihmiskunnalle antaessaan Aadamille alussa elämänhengen palvelusetuineen, vaan hän myös teki sen varauksen, että uskon ihmiset voivat palvella häntä nyt ja saada iankaikkisen elämän odotteen. Jehova Jumalan palvelemisen elämäntehtävä on totisesti korkein saavutus, mistä ihminen voi iloita.

 3, 4. Mitkä askeleet johtavat palvelukseen? Mitä opimme Luukkaan 17:12–19:sta?

³ Kun ihminen tulee tuntemaan Jehovan sanan ja hyväksyy elämän varauksen Kristuksen lunastuksen perusteella sekä pyhittää elämänsä Jehovan palvelukseen, niin hän tulee puhdistettuun asemaan Jehovan silmissä. Tämä kuvattiin hyvin Jeesuksen parantamilla kymmenellä spitaalisella. Luukkaan 17:12–19:ssa olevan kertomuksen mukaan: ”Yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa [Jeesuksen jalkojen, Um] juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: ’Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?’”

⁴ Samoin kuin nuo spitaaliset puhdistettiin inhottavasta sairaudestaan, ovat monet nykyäänkin asettuneet puhdistettaviksi perisynnin vaikutuksista hyväksymällä Jehovalta tulevan elämänsaamisvarauksen. Kuitenkaan eivät jotkut noiden yhdeksän spitaalisen tavoin sovella käytännössä tilaisuutta käyttää elämäänsä Jumalan ylistämiseen. Toiset voivat tyytyä koettamaan moraalisesti suoran ja hyvän elämän elämistä antaen menettelytapansa olla uskonsa äänetön todistaja. Mutta miten paljon parempi onkaan osoittaa todellista arvostusta, ylistää ”Jumalaa suurella äänellä”! Totisesti eivät kuolleet voi ylistää Jehovaa, joten nyt on aika niiden, jotka arvostavat tilaisuutta, käyttää voimaansa ja tarmoaan Jehovan palvelemisessa eikä odottaa, kunnes heidän elinvoimansa vähenee, harkitakseen velvollisuuttaan Luojaa kohtaan. – Ps. 115:17, 18.

MITÄ JUMALA VAATII?

 5. Mitä Jumala odotti israelilaisilta?

⁵ Monet ovat nykyään sitä mieltä, että Jumala ei vaadi heiltä muuta, kuin että he elävät sopivaa, rehellistä, moraalista ja vilpitöntä elämää. Tässäkö kaikki, mitä voimme antaa Jumalalle: että vain yksinkertaisesti pidätymme pahasta? Monet, joilla ei ole uskoa Jumalaan, tekevät sitä, mikä on sopivaa ja moraalisesti oikein. Miikan 6:8:nnessa olevasta esityksestä saattaa näyttää siltä, että tässä on kaikki, mitä Jehova vaatii: ”että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä”. Mutta nöyrään vaellukseen Jumalan edessä sisältyy paljon. Muista myös, että tämä ohje annettiin Israelin kansalle ja että koko kansaa pidettiin Jumalan palvelijana, joskin yksi sukukunta, Leevin suku, erotettiin erikoispalvelukseen. Jehova odotti heiltä monia asioita käskyjen mukaisen elämän lisäksi, ja niihin kuului mm. kolme matkaa kansan uskonnollisiin juhliin joka vuosi ja uhrien uhraaminen määräaikoina heidän syntiensä edestä. Jokaisella isällä oli myös velvollisuus Jumalan lain alaisuudessa antaa henkilökohtaista uskonnonopetusta lapsilleen aamulla, päivällä ja illalla.

 6. Rajoittivatko varhaiskristityt evankeliuminpalveluksen pappisluokkaan?

⁶ M’Clintockin ja Strongin Cyclopædia, 1882:n painos, II osa, sivu 386, asettaa sen Israelissa vallinneen järjestelyn vastakohdaksi, minkä mukaan yksi sukukunta erotettiin erityiseen pappispalvelukseen, sen varhaiskristillisen käytännön, missä kaikki osallistuivat toimeliaasti evankeliuminpalvelukseen. Se sanoo: ”Apostolisessa kirkossa ei tunnettu lainkaan papiston ja maallikkojen käsite-eroa etuun tai pyhyyteen nähden; kaikki uskovat kutsuttiin profeetallisiin, papillisiin ja kuninkaallisiin virkoihin Kristuksessa (1. Piet. 5:3). Juutalainen papiston ja maallikkojen vastakohtaisuus oli aluksi tuntematon kristittyjen keskuudessa, ja ’vasta kun ihmiset taantuivat evankelisesta katsantokannasta juutalaiseen’, ajatus kaikkien uskovien yleisestä kristillisestä pappeudesta väistyi enemmän tai vähemmän täydellisesti erikoispappeuden eli papiston tieltä . . . Kun Rooman pappisvalta kehittyi, ei papistosta tullut ainoastaan erillistä säätyä . . . vaan se myös tunnustettiin ainoaksi papistoksi ja varsinaiseksi yhdyssiteeksi ihmisen ja Jumalan välillä.”

 7. Minkä selityksen Pietari antoi kristityn palveluksesta?

⁷ Vaikka yksi suku määrättiin Israelissa pappeuteen, niin Jumala piti kansaa kokonaisuutena pyhänä kansana, jolla oli palvelusvastuu. Varhaiskristityt omaksuivat tämän näkökannan, ettei kukaan tee poikkeusta elämän päätarkoituksen, Jehovan palvelemisen, ollessa kysymyksessä, ja niin Pietari selittääkin heille: ”Mutta te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa’.” Ja mikä tämän pappiskansan tarkoitus oli? ”’Julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” Tätä palvelusta Jehova halusi varhaiskristityiltä. – 1. Piet. 2:9, 10.

RIITTÄÄKÖ HYVÄ ELÄMÄ

 8, 9. Riittääkö hyvä elämä kristityille, ja miten me tiedämme sen?

⁸ Raamattu osoittaa selvästi, että kristittynä oleminen merkitsee enemmän kuin pelkästään hyvää elämää. Keskustellessaan nuoren hallitusmiehen kanssa Jeesus asetti vastakkain nämä tärkeät seikat: pelkän passiivisen hyvän tekemisen läpi elämän ja kristittyjen toimellisen Jumalan palveluksen. Kun Jeesukselta kysyttiin: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus neuvoi tätä nuorta miestä pitämään käskyt: ei saa murhata, tehdä aviorikosta, varastaa, antaa väärää todistusta jne. Kun nuori mies vakuutti hänelle kaikkea tätä noudattavansa, elävänsä hyvää elämää, niin Jeesus käski häntä ’myymään omaisuutensa ja antamaan köyhille sekä seuraamaan häntä’.

⁹ Tämä rikas nuori hallitusmies oli ilmeisesti vilpitön ihminen, joka eli käskyjen mukaisesti, mutta kun tuli kysymykseen elämän käyttäminen toimeliaaseen Jumalan palvelemiseen ja kristillisen evankeliuminpalveluksen edistämiseen eikä omiin harrastuksiin, niin hän kieltäytyi. Hän sanoi itse asiassa: ’Ei kannata palvella Jumalaa’ pitäen nähtävästi aineellista omaisuuttaan tärkeämpänä. (Matt. 19:16–22) Varhaiskristityt eivät ajatelleet kumminkaan sillä tavalla, koska monet ottivat vastaan Jeesuksen kehotuksen tulla hänen seuraajikseen ja toimeliaiksi evankeliuminpalveluksessa. He eivät pitäneet sitä ainoastaan Jeesukselle ja apostoleille annettuna erikoisetuna, vaan ymmärsivät, että kaikilla kristityillä oli suuri kunnia palvella Luojaansa hyvin erikoisella tavalla.

10. Miten Paavalin kirjoitukset osoittavat, että kaikki varhaiskristityt osallistuivat palvelukseen?

¹⁰ Huomaa tässä yhteydessä, että Paavalin ensimmäinen kirje tessalonikalaisille oli osoitettu ”tessalonikalaisten seurakunnalle” eikä ainoastaan seurakunnan palvelijoille ja valvojille. Paavali kiitti seurakuntaa sen palveluksesta. ”Sillä teidän tyköänne on Herran sana kaikunut; ei ainoastaan Makedoniaan ja Akaiaan, vaan kaikkialle on teidän uskonne Jumalaan levinnyt, niin ettei meidän tarvitse siitä mitään puhua.” Aivan, seurakuntaan kuuluvat levittivät uskoa ympäriinsä. Samalla tavalla olivat Paavalin huomautukset filippiläisille puhutut koko Filippissä olevien antautuneiden kristittyjen ryhmälle: ”kaikille pyhille Kristuksessa Jeesuksessa, jotka ovat Filippissä, sekä myös seurakunnan kaitsijoille ja seurakuntapalvelijoille”. Paavali kehotti siis koko seurakuntaa loistamaan ”valaisijoina maailmassa”, ja tämän he voivat tehdä jaellessaan totuuden valoa toisille. Paavali kuvaili tämän ’julkisena palveluksena, mihin usko on johtanut heidät’. Lopuksi huomaamme, kuinka Paavali osoitti kirjeensä ”Kolossassa asuville pyhille ja uskoville [uskollisille, Um] veljille Kristuksessa”. Nämä ”uskolliset veljet” eivät olleet mitään munkkikuntaa, vaan Paavali tarkoitti kaikkia antautuneita kristittyjä tuossa varhaisseurakunnassa, ja hän kirjoitti heille: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa.” Näiden varhaiskristittyjen tuli tosiaankin olla Jumalan sanan opettajia ja saarnaajia. – 1. Tess. 1:1, 8; Fil. 1:1; 2:15, 17, Um; Kol. 1:2; 3:16.

PALVELUKSEN TÄRKEYS

11. Mitä Jeesus suositteli elämäntehtävänä?

¹¹ Monet sanovat, että he haluaisivat palvella Jumalaa, mutta eivät tiedä, mitä tehdä tai miten menetellä siinä. He saattavat uskoa, että jumaluusopillisen koulutuksen akateemiset vaatimukset tai tarvittavat varat tekevät sen heille tavoittamattomaksi. Tai he voivat suunnata tarmonsa mieluummin muihin palveluksiin, kuten sairaalatyöhön, opettamiseen, lääketieteeseen tai yhteiskunnalliseen työhön, mutta vaikka nämä ponnistelut ovatkin hyvin kiitettäviä, niin me kysymme: ”Niitäkö Jeesus suositteli henkilölle, joka haluaa käyttää elämänsä Jumalan palvelukseen? Niinkö hän opetti opetuslapsilleen? Apostoleilla oli tosin valta parantaa sairaita, mutta tämä hengen lahja oli toissijainen heidän palvellessaan Valtakunnan lähettiläinä ja totuuden julistajina. Tämä hengen erikoislahja annettiin ilmeisesti heille sen tosiasian vahvistukseksi, että kristillisyys on Jumalasta. – Matt. 10:7, 8.

12. Miten Raamattu tähdentää evankeliuminpalvelusta ja miksi?

¹² Jeesus ei järjestänyt ja lähettänyt ainoastaan opetuslapsia saarnaamaan, vaan hän myös itse otti johdon tässä toiminnassa. Tämä kristityille määrätty työ ei ole muuttunut Jeesuksen ajasta. Hänen viimeiset ohjeensa varhaiskristilliselle seurakunnalle, ohjeet, mitkä ovat soveltuneet tähän päivään asti, olivat: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” Miksi Jeesus tähdensi erityisesti evankeliuminpalvelusta? Koska ruumiin parantamiset eivät voineet antaa iankaikkista elämää. Ne saattoivat pidentää kärsivän elämää viidellä tai kymmenellä vuodella, mutta mitä se on verrattuna iankaikkiseen elämään, minkä totuus saattoi antaa? Jumalan sanan saarnaaminen on siis varmasti arvokkaampaa. On ihmeellinen toive voida käyttää elämänsä Jehovan palveluksessa. Tätä palveluskehotusta ei rajoita ikä, rotu, sukupuoli eikä koulutus, vaan kehotus kuuluu: ”Joka kuulee, sanokoon: ’Tule!’” – Matt. 28:19, 20, Um; Ilm. 22:17; Joh. 17:3.

13. Miten voi tehdä Isän tahdon?

¹³ Jeesus esitti joukon vertauksia, mitkä osoittavat tämän palveluksen tärkeyden. Hän kertoi miehestä, jolla oli kaksi lasta. ”Hän meni ensimmäisen luo ja sanoi: ’Poikani, mene tänään tekemään työtä minun viinitarhaani’. Tämä vastasi ja sanoi: ’En tahdo’; mutta jäljestäpäin hän katui ja meni. Niin hän meni toisen luo ja sanoi samoin. Tämä taas vastasi ja sanoi: ’Minä menen, herra’, mutta ei mennytkään.” Jeesus kysyi: ”Kumpi näistä kahdesta teki isänsä tahdon?” Puhuen sitten nimenomaan ylipapeille ja vaikutusvaltaisille vanhemmille miehille, joiden otaksuttiin palvelevan Jumalaa, hän lausui: ”Totisesti minä sanon teille: publikaanit ja portot menevät ennen teitä Jumalan valtakuntaan.” Nämä olivat niitä, jotka olivat halukkaita muuttamaan elämänsä ja tarttumaan niihin palvelusetuihin, jotka Jeesus tarjosi. – Matt. 21:28–31.

14. Mihin palvelukseen tarvitaan työmiehiä?

¹⁴ Jeesus osoitti selvästi, että pelkästään se, että joku suorittaa jonkin laatuista uskonnollista palvelusta, ei merkitse välttämättä sitä, että hänen elintapansa miellyttää Jumalaa. Esimerkiksi apostoli Johannes puhui niistä, jotka työskentelivät yhdessä totuuden hyväksi. (3. Joh. 7, 8) Mutta suoritetaanko sitä seuratoiminnalla tai kirkollisilla kerhoilla tai rahapeleillä tai edes hyväntekeväisyystyöllä? Voimme saada vastauksen kysymällä: Sellaiseen työhönkö Jeesus antautui? Jälleen Jeesus korosti, että on tärkeämpää käyttää elämänsä evankeliuminpalvelukseen, sanoen: ”Sillä taivasten valtakunta on perheenisännän kaltainen, joka varhain aamulla lähti ulos palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.” Jeesus sanoi, että pelto on maailma, ja että tarvitaan paljon työmiehiä elonkorjuun suorittamiseksi. Hän sanoi: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” Mutta olisiko meidän pyydettävä lisäapua elonkorjuutyöhön eikä itsemme kuitenkaan mentävä siihen? – Matt. 20:1; 9:37, 38.

JULKINEN JULISTUS PELASTUKSEKSI

15. Mitä uskon osoittaminen sisältää?

¹⁵ Nykyään suorittaa elonkorjuutyötä 194 maassa 1 040 836 henkeä tehden kristillistä työtä. He muistavat Paavalin sanoneen Efeson seurakunnan jäsenille: ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.” Noudattaen tätä varhaiskristillistä esimerkkiä Jehovan todistajat levittävät Jumalan sanasta oppimiaan totuuksia julkisesti ja talosta taloon. Onko sinun uskosi ja rakkautesi Jehovaa kohtaan kyllin vahva tehdäksesi näin? Kuten Paavali osoitti, meillä ei tarvitse ainoastaan olla uskoa, vaan meidän on myös osoitettava sitä, mikäli toivomme saavuttavamme vanhurskauden. Ei ainoastaan totuuden tunteminen ja vain uskon omaaminen, vaan sen jakeleminen toisille merkitsee jotain Jumalan silmissä. Siksi Paavali sanoi: ”’Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi’; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” – Apt. 20:20; Room. 10:4, 8–10.

16. Miksi kristittyjä vaaditaan julistamaan hyvää uutista?

¹⁶ Monet haluavat vilpittömästi tuntea totuuden ja iloitsevat, kun se saatetaan heidän huomioonsa, ja niin Paavalikin tähdensi lisätyömiesten tarvetta. ”Sillä ’jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” Varhaiskristityt ymmärsivät ja omaksuivat vastuun saarnaamisesta Jehovan heille antamana työnä. Paavali tunsi todella asian niin voimakkaasti, että hän kirjoitti: ”Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista!” Kristittynä, joka tunsi Jehovan päätökset, Paavali tiesi, että tämä oli velvollisuus, hänelle uskottu taloudenhoito. – Room. 10:13, 14; 1. Kor. 9:16.

VALMENNETUT PALVELUKSEEN

17. Miten jotkut välttelevät palvelukseen osallistumista? Onko tämä todistelu pätevä?

¹⁷ Ehkä sinä sanot: ’Sehän oli kaikki paikallaan Jeesuksen ja apostoleitten ollessa kysymyksessä, mutta minä en ole valmentunut enkä pätevä evankeliuminpalvelukseen.’ Tässä yhteydessä on kiinnostavaa panna merkille, että The Encyclopædia Britannica (Englantilainen tietosanakirja), 1907:n painos, sanoi kohdassa ”Kristillisyyden mädännäisyyksiä”: ”Ihmiset olivat usein taipuvaisia kuvittelemaan, että papit voivat palvella Jumalaa heidän sijastaan ja että uskonnossa on salaisuuksia, jotka papit ymmärsivät, mutta joista maallikkojen ei tarvitse tietää mitään ja joita heidän ei pidä kyselläkään. Siksi he olivat valmiit seuraamaan sokeasti pappien johtoa uskonnon asioissa, niin kuin ihminen uskoo lailliset asiansa asianajajalleen ja tekee, mitä tämä neuvoo, eikä pidä tarpeellisena itse tutkia lakia.” Vaikka tämä on vallitseva mielipide nykyään, niin muista, että se oli yksi kristikunnan mädännäisyyksistä.

18. Miten Jehovan kansaa opastetaan ja valmennetaan?

¹⁸ Jumala ei kätke päätöksiään eikä totuuttaan ihmisiltä, jotka vilpittömästi haluavat tuntea ne, samalla kun hän paljastaa ne tietylle pienelle valiojoukolle, joka voi hyötyä saarnaamalla niitä. Jeesus sanoi tosiaan Matteuksen 11:25:nnessä: ”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, että olet salannut nämä viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut ne lapsenmielisille.” Niinpä nuoretkin voivat saada täsmällisen käsityksen Raamatun totuuksista tutkimalla perheessä ja seurakunnassa ja Jumalan hengen opastuksella. Sen seuraava tehtävä, joka haluaa miellyttää Jehovaa, on sitten panna tämä tieto käytäntöön. Samoin kuin Jeesus lähetti varhaiskristittyjä kaksittain heidän valmennuksekseen ja kannustuksekseen annettuaan heille ohjeet, Jehovan todistajat noudattavat nytkin samanlaista valmennusmallia, mikä perustuu apostolien esimerkkiin. Efesolaiskirjeen 4:12:nnessa (Um) Paavali mainitsee ”pyhien valmennuksen” pätevien miesten avulla. Tämä valmennus on yhä käynnissä nykyään.

19. Miten voi tulla päteväksi palvelukseen?

¹⁹ Eivät myöskään edellytykset tähän palvelukseen tule ihmisiltä, vaan sen sijaan Jumalalta ja hänen Sanansa kautta, niin kuin apostoli Paavali sanoi: ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” (2. Kor. 3:5, 6) Sinäkin voit valmentua tällaiseen palvelukseen ja käyttämään elämäsi Jehovan palvelemiseen. Jehovan todistajain säännölliset kokoukset kaikkialla maailmassa on varattu niiden miesten ja naisten valmentamiseksi, jotka haluavat palvella Luojaansa ja osallistua noudattamaan Jeesuksen ohjeita Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseksi. Jokaiselle on työtä. Tämä toiminta Jumalan sanan totuuksien opettamiseksi ihmisille jatkuu päivät ja yöt maailmanlaajuisesti. – Ilm. 7:15.

20, 21. Täytyykö odottaa pitkään, ennen kuin voi jaella totuutta toisille? Miksi se on tärkeätä nyt?

²⁰ Suurin onni elämässä tulee totuuden opettamisesta toisille. Kun olemme tutkineet oppiaksemme totuuden Kirjoituksissa esitetyistä Jehovan päätöksistä, silloin kykenemme opettamaan toisia. (Room. 2:21) Se samarialainen nainen, jolle Jeesus puhui kaivolla, ei hellittänyt, ennen kuin hän tunsi tietävänsä kaiken ennen kiirehtimistään kertomaan kaupunkilaisille: ”Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?” Hän tiesi kylliksi johdattaakseen ihmiset tiedon lähteelle. Kun samarialaiset tulivat ja kuuntelivat Jeesusta, he sanoivat naiselle: ”Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja.” – Joh. 4:29, 42.

²¹ Ei ole siis syytä odottaa. Kalastajaopetuslapset eivät odottaneet Jeesuksen päivinä, vaan seurasivat häntä palvelukseen. Paavali ei odottanut, kun hän sai kutsun palvelukseen ja ohjeet Ananiakselta, vaan Raamattu osoittaa, että oltuaan vain muutamia päiviä opetuslasten kanssa Damaskossa ”hän saarnasi synagoogissa Jeesusta”. (Apt. 9:19, 20) Nyt on evankeliuminpalvelus vieläkin tärkeämpää sen ajan tähden, missä elämme, ja Jumalan palvelemisen syy on myös voimakkaampi: ”Maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” Nyt on siis aika käyttää elämä Jehovan palvelemiseen. – 1. Joh. 2:17.

22. Miksi on viisasta käyttää elämämme Jehovan palvelukseen?

²² Älä sano niin kuin israelilaiset sanoivat tuodessaan rampoja ja raajarikkoja uhreja: ”Herran palveleminen on turha.” He ottivat sellaisen kannan, että ”nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ne tulevat rakennetuiksi. He kiusaavat Jumalaa, mutta pelastuvat.” Muista sen sijaan, että nyt on aika, jolloin ”Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee”. Ja mikä on seuraus siitä, että käytämme elämämme Jehovan palvelukseen? Hän vakuuttaa meille: ”Muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät.” Jos sinä siis haluat olla yksi niistä onnellisista, jotka Jehova muistaa heidän elämäkseen vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässään, niin käytä elämäsi palvellen häntä nyt julistamalla Jehovan perustetun valtakunnan hyvää uutista. – Mal. 3:15, 16.

[Kuva s. 350]

”Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?”