Babylon laskee uskonnollisen perustuksen maailman pettämiselle
1. Mikä on historian mukaan tullut ajan mittaan niiden ihmisten uskonnon tunnukseksi, jotka ovat hylänneet Jehovan?
KUN joku henkilö tai kansa kääntyy pois Jumalasta ja hänen Sanassaan, Raamatussa, viitoitetusta oikeasta palvonnasta, niin sellaiset kääntyvät väistämättömästi palvomaan jotain muuta. Ihminen haluaa synnynnäisen luonteensa perusteella palvoa eli kunnioittaa jotain muuta ylempänään. Kysymyksessä saattaa olla kansallisjohtajan tai valtion palvonta tai rappeuttava eläinten tai elottomien esineitten palvonta. Historia on osoittanut, että tämä aiheuttaa jumalten paljouden, niin että joissakin maissa on nykyään melkein yhtä paljon jumalia kuin asukkaitakin.
2, 3. Millä tavoilla ovat näiden uskontojen opetukset vaikuttaneet niiden kannattajien elämään?
2 Jumalien lisääntyessä tulee väärien oppienkin moninkertaistuminen, ja ne myrkyttävät ihmisten mieltä enemmän ja enemmän kahlehtien heidät yhä tiukemmin pelkoon ja väärän uskontonsa orjuuteen. Seurauksena on lisääntyvä jumalattomuus ja turmeltuneisuus.
3 Apostoli Paavali kuvailee heidän tilansa: ”Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa.” – Room. 1:28–32.
4. a) Kehen tämä palvonta todellisuudessa kohdistuu? b) Mikä hengellisiä suhteita koskeva sääntö soveltuu näin ollen palvojiin?
4 Koska epäjumalat ovat hengettömiä eivätkä tiedä mitään ja koska suurimmatkin ihmiset ovat vain lihaa ja verta olevia kuolevaisia samoin kuin heidän palvojansakin, niin kehen tällainen palvonta kohdistuu todellisuudessa? Se kohdistuu Jumalan suureen vastustajaan, Saatana Perkeleeseen, ja hän saa sen. Niistä, jotka suorittavat tällaista palvontaa, tulee todellisuudessa Perkeleen palvelijoita. Paavali kirjoitti: ”Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?” Heistä tulee yhä enemmän palvomansa jumalan kaltaisia. Heitä voidaan tosiaan kutsua suorastaan Perkeleen lapsiksi. Jeesus ilmaisi tämän hengellisiä suhteita koskevan säännön puhuessaan eräille uskonnollisille henkilöille, jotka kerskuivat polveutuvansa patriarkka Aabrahamista. Hän sanoi: ”Te olette isästä [isästänne, Um] perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” Apostoli Johannes kirjoitti myöhemmin: ”Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta.” – Room. 6:16; Joh. 8:38–44; 1. Joh. 3:10; Ps. 96:5; 1. Kor. 10:20.
5. a) Kenen palvontaan Babylonin asukkaat kääntyivät? b) Miksi babylonilaisten jumala tuli tunnetuksi nimellä Merodak? c) Miten tämän babylonilaisen uskonnon kannattajat soveltuvat 1. Mooseksen kirjan 3:15:nnessä olevaan kuvaukseen?
5 Babylon on esimerkki tällaisesta menettelystä. Se oli sen lisäksi tällaisen maallinen alkulähde, ikään kuin perustus, jolle suuri väärä uskontorakennus on pystytetty. Kun Babylonin asukkaat eivät halunneet palvoa Jehova Jumalaa, niin he kääntyivät palvomaan Nimrodia. Nimrodilla oli tuon Jehova Jumalaa vastaan nousseen ensimmäisen suuren kapinoitsijan henki, Perkeleen henki. Hän oli todellisuudessa Perkeleen palvoja ja jäljittelijä, hänen, joka aloitti kapinan taivaassa ja levitti sen sitten maan päälle Eedenin puutarhaan. Siitä syystä babylonilaiset käyttivät nimeä Merodak (Marduk), mikä merkitsee ’kapina’, eikä nimeä Nimrod kaupunkinsa perustajasta. Nimrod voidaan täten nähdä yhtenä siitä Perkeleen siemenestä, mistä Jumala puhui 1. Mooseksen kirjan 3:15:nnessä. Hän oli väärä siemen, väärä Messias. Babylonilaiset julistivat Nimrodin jumalaksi hänen kuoltuaan. Kun hänen seuraajansa kohdistivat palvontansa Nimrodiin, niin he siis tietämättään palvoivat Perkelettä, ja heistä tuli hänen ”siementään”, he suorittivat hänen työtään vastustaen Jumalaa. Kun kuuluisa Hammurabi tuli kuninkaaksi ja teki Babylonista koko Babylonian huomattavimman kaupungin, niin Merodakin tärkeys kaupungin jumalana kasvoi. Hänen nimensä korvattiin myöhemmin arvonimellä Belu (’Herra’). Lopulta häntä kutsuttiin yleisesti nimellä Bel ja hänen vaimoaan nimellä Belit (’Rouva’).
JUMALTEN KOLMIKOT ELI KOLMINAISUUDET ALKAVAT
6. Millaisia jumalia alettiin palvoa Babylonissa Nimrodin ajan jälkeen ja millä nimillä?
6 Tästä Nimrodin palvonnan alusta alkoivat tuon ensimmäisen Babylonian valtakunnan jumalat lisääntyä. Heidän joukossaan oli joukko jumal- eli jumaluuskolmikkoja. Babylonissa Belus-jumalalle kohotetun temppelin sanotaan olleen kolmen pylvään, nimittäin Belin (eli Bel-Merodakin), hänen äitinsä Rhean (Semiramiin) ja Bel-Merodakin vaimon, Junon eli Beltisin (Zerpanîtun), kannattama muinaisen kreikkalaisen historioitsijan Ktesiaksen mukaan. Myöhemmän kreikkalaisen historioitsijan Diodoros Siculuksen mukaan uskonnollinen kolmikko oli yhteen aikaan Babylonissa muodostunut kahdesta jumalattaresta ja pojasta, jotka olivat Hera (roomalaisten Juno), Rhea (eli Semiramis) ja Zeus (= Merodak, Nimrod).
7. Mitä tärkeätä periaatetta palvonnan suhteen babylonialaiset eivät kyenneet koskaan käsittämään?
7 Me luemme Babylonin uskonnosta ja sen kolmikon palvonnasta: ”Myöhemmällä Babylonian kaudella palvonta näyttää olleen omistettu pääasiassa Mardukille, Nabulle [Nebolle, mikä merkitsee ’puhuja’ eli ’ilmoittaja’], Sinille, Šamašille ja Ištarille. . . . Babylonialaiset eivät pystyneet kaikista ihmeellisistä lahjoistaan huolimatta koskaan käsittämään yhtä jumalaa, ainoastaan yhtä jumalaa, jonka pelkkä olemassaolo tekee loogisesti mahdottomaksi minkään muun jumalan olemassaolon. Yksijumalaisuus ylittää babylonialaisen henkisen käsityskyvyn. . . . eivät babylonialaiset eivätkä assyrialaiset kohonneet lainkaan sellaisiin korkeuksiin, mitkä ovat heprealaisen Psalmien kirjan tunnus.” – The International Standard Bible Encyclopaedia (Raamatun kansainvälinen standardisanakirja), vuoden 1955 painos, 1. osa, sivu 370.
8. Missä muualla jumalten kolmikkoja ruvettiin palvomaan?
8 Eräs toinen kolmikko oli Sin (kuujumala) ja Šamaš (aurinkojumala) sekä Ištar-eläinradan hallitsijat. Babylonista jumalien kolmikot levisivät kautta maailman, kristilliselle aikakaudellekin.
9. Miksi kolminaisuuden palvontaa on kartettava?
9 Usko kolmikkoon eli kolminaisuuteen tekee mahdottomaksi ainoan todellisen kaikkivaltiaan Jumalan yksinvaltiuden ja ylimmyydenkin. Se on hyvin Perkeleen tarkoituksiin sopivaa voimakasta myrkkyä, mikä on saastuttanut kristikunnan uskonnot siinä määrin, että kolminaisuutta, jonka sanotaan koostuvan kolmesta persoonasta yhdessä jumalassa, kutsutaan nykyään ”kristinuskon keskeiseksi opiksi”.
DEMONISMI, NOITUUS JUURTUU BABYLONIIN
10. Mihin kolminaisuuden palvonta johtaa?
10 Mikä vaikutus tällaisella opilla on sen palvojiin? Se heikentää heidän uskoaan Jumalaan. Se vähentää heidän vastuuntuntoaan Jumalaa kohtaan, niin etteivät he tottele häntä ehdottomasti eivätkä omista hänelle yksinomaista antaumustaan. Se horjuttaa heidät pois tasapainosta, hämärtää heidän näkökykynsä ja tekee heidät uskonnollisesti tylsiksi. Se saa heidät pelkäämään monia jumalia ja tekee heille helpoksi monien jumalien omaksumisen, joita jumalia heidän täytyy lepyttää tai miellyttää tai joille heidän täytyy esittää anomuksia, kuten esimerkiksi niin sanotuille ”pyhimyksille”. Tästä on lyhyt askel demonien pelkoon, mikä on joidenkin keskuudessa johtanut kurjaan elämään, sellaisen uskonnon kannattajien pelokkaaseen elämään. Babylonin palvojat myrkyttyivät hengellisesti tällä tavalla. Sir E. A. Wallis Budge sanoo kirjassaan Babylonian Life and History (Babylonian elämää ja historiaa):
11. Mihin muunlaisiin kolmikkoihin babylonialaiset uskoivat, ja miten ne vaikuttivat heidän elämäänsä?
11 Demonia ja perkeleitä, jotka tekivät babylonialaisen elämän kurjaksi, oli paljon, mutta heistä useimpien muoto ja pahat voimat olivat hyvin tunnettuja. Hän pelkäsi enimmän niitä seitsemää pahaa henkeä, jotka olivat kaiken pahan aiheuttajia. . . . Samoin kuin oli jumalkolmikkoja, oli perkelekolmikkojakin, esimerkiksi Labartu, Labasu ja Akkhazu. Ensimmäinen vahingoitti pieniä lapsia, toinen aiheutti väristystautia, ja kolmas muutti ihmisen kasvot keltaisiksi ja mustiksi. Toinen kolmikko koostui Lîlûsta, Lîlîtusta ja Ardat Lîlistä. . . . Babylonialaiset . . . menivät papin luo, joka usein omaksui jumalan osan ja manasi perkeleitä lukemalla loitsuja, . . . – Sivut 146, 147 (1925:n painos). Katso myös teoksesta The International Standard Bible Encyclopaedia, 1955:n painoksen 1. osasta sivua 373.
12. Mitkä muut demoniset menot olivat alkuisin Babylonista?
12 Kaikki kuninkaasta alhaisempaan alamaiseen asti harrastivat noituutta, loitsimista ja astrologiaa. Uskoivatpa he noitaan, jonka uskottiin ”kykenevän lentämään ilmassa kepillä”. – P. V. N. Myers, Ancient History, Part I (Muinaishistoria, I osa), sivu 72.
13. Mitä Raamattu sanoo näistä Babylonin uskonnonmenoista?
13 Raamattu puhuu Belin ja Merodakin epäjumalankuvista ja sanoo niitä ”lantaepäjumaliksi”, so. saastaisiksi epäjumaliksi. (Jer. 50:1, 2, Um) Puhuen Babylonille kuin naiselle Jesajan 47:12, 13:nnen ennustus sanoo: ”Astu esiin loitsuinesi ja paljoine velhouksinesi, joilla olet vaivannut itseäsi nuoruudestasi asti [kaupunkina]: . . . Astukoot esiin ja auttakoot sinua taivaan mittaajat, tähtien tähystäjät, jotka kuu kuulta ilmoittavat, mitä sinulle tapahtuva on.”
14, 15. Miten Hesekielin 21. luvussa oleva kertomus ilmaisee, millainen ote noituudella ja taikuudella oli Babyloniin?
14 Babylonian kaldealaiset keksivät taikuuksia. Kuinka voimakas taikuuden ja noituuden ote babylonialaisiin oli, voidaan nähdä siitä, että vuosisatoja Nimrodin kuoleman jälkeen kuningas Nebukadnessarin sanotaan turvautuneen siihen voidakseen ratkaista, pitikö hänen hyökätä Jerusalemin kimppuun. Jehova Jumala sanoi tästä Hesekielille:
15 ”Baabelin kuningas seisahtuu tien haaraan, molempain teitten suuhun, taikojansa taikomaan: hän pudistaa nuolia, kysyy kotijumalilta, tarkkaa maksaa. Hänen oikeaan käteensä tulee Jerusalemin arpa: panna muurinmurtajia, avata suu ärjyntään, kohottaa sotahuuto, panna muurinmurtajia portteja vastaan, luoda valli, rakentaa saartovarusteet.” – Hes. 21:20–22.
16. Pystyivätkö Babylonin taikuudet pelastamaan sen tuholta?
16 Kuningas Nebukadnessar II:n aikana Babylonin kaupunki saavutti loistonsa huipun ja asettui Raamatun historian kolmannen maailmanvallan asemaan. Se saavutti siis korkeimman kukoistuksensa vähän ennen kukistumistaan. Koska sen suurin kuningaskin piti tiukasti kiinni taikakeinoista, niin Jehovan profeetta Jesaja voi sen tuomion ennustaessaan käskeä sitä turvautumaan taikuuksiinsa ja tähtientuijottajiinsa, noitiinsa ja jokakuukautisiin ennustelijoihinsa, jotta he pelastaisivat sen tuhosta, jos voisivat. Mutta se olisi turhaa, koska Jehova oli tuominnut sen.
BABYLONIN USKONNOLLINEN TORNI
17. Minkä rakennuksen ympärille Babylonin uskonto keskittyi Nebukadnessar II:n päivinä?
17 Babylonin väärä uskonto, mikä ilmeni ensiksi historiallisesti sen alkuperäisessä Baabelin tornissa, tuomitsi sen alusta lähtien lopulta tuhoon. Loistavimman kuninkaansa, Nebukadnessar II:n, päivinä sillä oli uskonnollinen torninsa, mikä oli epäilemättä rakennettu juuri sen tornin perustuksille, missä Jehova Jumala sekoitti rakentajain kielen. Se sijaitsi kaupungin eteläosassa, lähellä Eufrat-virran itäistä töyrästä. Kuningas Nebukadnessar ja hänen kuningasisänsä kutsuivat sitä nimellä Zikkurat Bâbîli, so. ”Babylonin torni”. Se pyhitettiin Babylonin pääjumalalle, Merodakille, ja hänen vaimolleen Zer-panîtumille.
18. Mikä muodosti tämän rakennuksen, ja kenelle se oli pyhitetty?
18 Tornilla oli suuri perustus, jolle rakennettiin korokkeeksi kuusi nelikulmaista pengertä ja jonka huipulla oli pyhäkkö, mikä oli pyhitetty Bel-Merodak-jumalalle, jonka todisteet osoittavat olleen suuri metsästäjä Nimrod jumalaksi korotettuna. Temppelin perustan ympärillä oli pieniä temppeleitä eli kappeleita, jotka oli pyhitetty babylonialaisten eri jumalille.
BABYLONIN OPPI SIELUSTA TEKEE KANSAT SAIRAIKSI
19. Mikä oppi seurasi johdonmukaisesti Nimrodin jumalaksi julistamista?
19 Eräs huomattava piirre Babylonin uskonnossa on, että se opetti ihmissielun kuolemattomuutta. Kun Babylon julisti ensimmäisen kuninkaansa Nimrodin jumalaksi tämän kuoltua, mitä ei ole selitetty Raamatussa, niin sen piti tietysti sanoa Nimrodin eli Merodakin sielua kuolemattomaksi. Babylonialaisessa Gilgameš-tarussa, jonka sankarin jotkut tutkijat yrittävät samastaa Nimrodin kanssa, tämä puoliksi ihminen, puoliksi jumala Gilgameš etsi ihmisruumiinsa kuolemattomuutta, ts. tuhoutumatonta elämää maan päällä. Hänelle suodaan Gilgameš-eepoksen 12. kirjassa haastattelu kuolleen entisen toverinsa kanssa, joka ”kuvailee kuolemantakaisen maailman synkkää tilaa ja kertoo eri piirteitä, mitkä odottavat kuolleita heidän kuolintapojensa mukaan”. – The Encyclopedia Americana, vuoden 1929 painos, 12. osa, sivu 654.
20. Minkä kuolemattomuuteen babylonialaiset uskoivat?
20 Babylonilaisessa uskonnossa Nergal oli manalan jumala, ja hänen vaimonsa Ereš-kigal oli sen ylhäisin valtiatar. Osoitukseksi siitä, etteivät babylonialaiset uskoneet ihmisruumiin kuolemattomuuteen, mutta uskoivat sen kuolemattomuuteen, mitä kreikkalaiset sanoivat psykhéksi eli ”sieluksi”, luemme seuraavaa ”viimeisistä tapahtumista”, niin kuin babylonialaiset ne ymmärsivät:
21. Miten tämä usko kuolemanjälkeiseen elämään on kuvattu Raamatun kansainvälisessä standardisanakirjassa (engl.)?
21 Kuoleman jälkeen otaksuttiin ihmisten sielujen jatkavan olemassaoloaan. Sitä voidaan tuskin sanoa elämäksi. Paikkaa, mihin he ovat menneet, sanotaan ”maaksi, mistä ei ole paluuta”. Siellä he elivät pimeissä huoneissa tomun ja yökköjen keskellä höyhenpeitteen alla sekä Nergalin ja Ereš-kigalin vallan alaisuudessa. Kun sielu saapui kuolleitten joukkoon, hänen piti läpikäydä tuomio kuolleitten tuomarin, Annunakin, edessä, mutta meille on säilynyt hyvin vähän tietoja tämän tuominnan tavasta. Toisinaan näyttää vallinneen ajatus, että kuolleilla saattoi olla mahdollisuus palata takaisin elämään, sillä tässä manalassa oli elämän vettä, mitä käytettiin, kun Tammus-jumala palasi maan päälle [kasvillisuutena]. Babylonialaiset . . . panivat usein kuolleen mukaan esineitä, joita hän saattoi käyttää tulevassa olemassaolossaan. . . . Tulevassa maailmassa näyttää tehdyn eroja kuolleitten kesken. Ne, jotka kaatuivat taistelussa, näyttävät saaneen erikoissuosion. He saivat raikasta vettä juodakseen, kun taas ne, joilla ei ollut keitään jälkeläisiä, jotka olisivat panneet uhreja heidän haudoilleen, kärsivät monia ankaria puutteita. . . . Babylonilainen oppi oli, että vaikka ihminen olikin jumalallista alkuperää, niin hänellä ei ollut jumalallista kuolemattomuusominaisuutta [so. ruumiinsa kuolemattomuutta]. – The International Standard Bible Encyclopaedia, 1. osa, sivu 373.
22. Mihin muihin epäraamatullisiin oppeihin nämä muinaiset babylonilaiset uskomukset ovat johtaneet?
22 Astrologian ohella demonien pelko ja kolminaisuus, tämä Babylonissa syntynyt ja maan kansojen sekaan levinnyt oppi, johti epäraamatullisiin helvetintuli-, kiirastuli-, uudestisyntymis-, sielunvaellus- ja spiritismioppeihin, joilla kaikki kansat ja useimmat niiden uskonnoitsijoista sairastutetaan hengelliseen kuolemaan. Jos sinun uskonnossasi on jokin näistä opeista, niin voit olla varma, että se on babylonilaista saastutusta ja muodostaa yhden niistä vääristä uskonnonlinnoituksista, mitkä ovat alkuisin kapinallisesta Babylonista.
23. a) Milloin tapahtui Babylonin ensimmäinen kukistuminen? b) Mitä tuosta kuuluisasta kaupungista lopulta tuli? c) Mikä kysymys vaatii vielä vastausta?
23 Nämä ovat vain muutamia niistä petoksista, joiden perustus on laskettu muinaisessa demonien hallitsemassa Babylonissa ja jolle perustalle näkymätön pettäjä, Saatana Perkele, pystyttää uskonnollista rakennusta maailman pettämiseksi. Babylon kärsi kukistumisen, kun Jehova Jumala sekoitti sen rakentajien kielen Baabelin tornin luona, mutta sitä ei hävitetty silloin. Myöhemmin se siirtyi haamilaishallitsijain käsistä seemiläishallitsijoitten käsiin, mutta tämä ei poistanut sitä tuomiota, minkä Jumala oli sille langettanut. Ennustettu hävitys kohtasi tuota maineikasta kaupunkia, ja lopulta sen sijaintikin kävi tuntemattomaksi. Mutta mikä on Suuri Babylon, jonka on Raamatussa ennustettu kukistuvan suunnattomalla romahduksella? Raamatun lisätutkiminen osoittaa sen.
”Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.” Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ”Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä.” – Ilm. 18:2, 21.