Ilmaisetko arvostuksesi ystävällisyydestä?
YSTÄVÄLLISYYS on sydäntä lämmittävä ominaisuus. Luoja teki meidät sellaisiksi, että me haluamme osoittaa ystävällisyyttä, mikä on todellisuudessa eräs rakkauden muoto. On helppoa ymmärtää, että näin tulisi olla, kun otamme huomioon Jeesuksen sanat: ”Antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa.” – Apt. 20:35, Um.
Vaikka tämä onkin totta, ei ystävällisyyttä useinkaan osoiteta. Epäilemättä on eräs syy siihen se, että ystävällisyyttä arvostetaan kovin harvoin. Vanha sananparsi sanookin: ”Kiittämättömyys on maailman palkka.” Ja muuan englantilainen kirjailija sanoi kerran: ”Eläimet jättävät kiittämättömyyden ihmiselle.” Tosiaan, tämä vanha maailma on yleensä kylmä, kiittämätön, ystävällisyyttä arvostamaton.
Itse asiassa maailma näyttää tulevan yhä enemmän sellaiseksi. Mutta tämän ei pitäisi hämmästyttää meitä, kun otamme huomioon henkeytetyn ennustuksen: ”Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin . . . kiittämättömiä.” Ihmiskunta on erityisesti kiittämätön Jumalalle, Tekijälleen. Ihmiset ajattelevat tuskin lainkaan niitä monia ystävällisyydenosoituksia, joita he saavat joka päivä häneltä, ”jokaisen hyvän annin ja jokaisen täydellisen lahjan” Antajalta. Miten kaukana he ovatkaan siitä, että ’kiittäisivät aina kaikesta’! Koska monet vanhemmat eivät arvosta Jumalan heille osoittamaa ystävällisyyttä, niin he ovat leväperäisiä lastensa opettamisessa arvostamaan ystävällisyyttä. Seurauksena siitä me näemme suuren osan nuoremmasta sukupolvesta kasvavan tuntematta lainkaan velvoitusta ilmaista arvostusta siitä ystävällisyydestä, mitä se saa vanhemmiltaan ja muilta. – 2. Tim. 3:1, 2; Jaak. 1:17; Ef. 5:20.
Luultavasti moni ystävällisyyteen taipuvainen henkilö on masentunut siksi, että hänen ystävällisyydenilmauksiaan ei ole arvostettu, tai siksi, että niitä on käytetty itsekkäästi hyödyksi. Tämä pitää erityisesti paikkansa aviosuhteissa, joissa anteliaamman odotetaan usein antavan jatkuvasti, vaikka toinen osoittaakin vain vähän arvostusta. Mutta muistakoot sellaiset Jeesuksen neuvon, että tulee ’tehdä hyvää toivomatta saavansa mitään takaisin tullakseen Korkeimman lapseksi, sillä hän on hyvä kiittämättömillekin’. Se, että Jeesus neuvoi meitä tekemään hyvää kiittämättömille, ei tietenkään puhdista eikä puolusta niitä, jotka ovat kiittämättömiä. – Luuk. 6:35.
Sinä haluat vanhurskautta vilpittömästi rakastavana olla huolellinen kummassakin suhteessa. Toisaalta sinä tahdot osoittaa ystävällisyyttä, milloin vain sinulla on tilaisuus siihen, ja toisaalta sinä haluat ilmaista kiitollisuutta saamastasi ystävällisyydestä. Tähänkin soveltuu ”kultainen sääntö”: ”Niinkuin te tahdotte ihmisten teille tekevän, niin tehkää tekin heille.” – Luuk. 6:31.
Ehkä yksinkertaisin tapa ilmaista itsellesi osoitetun ystävällisyyden arvostusta on lausua tai kirjoittaa muutama kiitoksen sana. Arvostuksen sanat maksavat vain vähän tai eivät mitään, mutta mitä iloa ne kuitenkin tuottavatkaan niiden saajalle! Miksi? Koska sinä osoitat arvostavasi saamaasi ystävällisyyttä. Ystävällisyyden osoittaja tietää, että sinulle kannatti ilmaista ystävällisyyttä. Voitaisiin sanoa, että Luoja ajatteli samalla tavalla Aadamille ja Eevalle osoittamastaan ystävällisyydestä. Hän halusi saada heiltä jonkin vakuuden siitä, että he arvostivat sitä, ja siksi hän pyysi heiltä tottelevaisuutta vain yhdessä yksinkertaisessa asiassa: etteivät he söisi erään tietyn puun hedelmää. Tottelemattomuudellaan he paljastivat, ettei heillä ollut arvostusta Jumalan ystävällisyyttä kohtaan, minkä vuoksi heidän ei sallittu enää nauttia sitä. – 1. Moos. 2:17; 3:19.
Henkilö, joka laiminlyö arvostuksen ilmaisemisen, osoittaa itsekkyyttä ja herättää kysymyksen, onko hän ansainnut sitä ystävällisyyttä. Hän saattaa itsensä samaan luokkaan kuin ne yhdeksän niistä kymmenestä spitaalisesta, jotka Jeesus paransi kerran ja joista ainoastaan yksi arvosti ystävällisyyttä kylliksi palatakseen heti lausumaan kiitoksensa. Hän ”lankesi kasvoilleen hänen [Jeesuksen] jalkojensa juureen, ja kiitti häntä”. Silloin Jeesus kysyi: ”Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat?” Heiltä puuttui ystävällisyyden arvostus. – Luuk. 17:14–18.
Ystävällisyyden arvostus ei rajoitu pelkästään sanoihin. Ei suinkaan! Tässäkin on Raamatun neuvo osuva: ”Älkäämme rakastako [vain] sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Sinä voit osoittaa arvostusta saamaasi ystävällisyyttä kohtaan jo sillä tavalla, millä otat vastaan sinulle osoitetut ystävällisyydenilmaisut ja käytät niitä. Tässä auttaa suuresti vaatimattomuus. – 1. Joh. 3:18.
Sinä voit osoittaa saamasi ystävällisyyden arvostusta myös vastavuoroisuudella. Onhan niin paljon keinoja olla avulias, ja siten sinä voit osoittaa arvostavasi saamaasi vieraanvaraisuutta. Toisinaan se voi merkitä sitä, että sinä tarjoudut auttamaan kuluissa ja teet sen vilpittömästi.
Ystävällisyys ilmenee usein kirjan, puutarhatyövälineen tai jonkin keittiöastian lainaamisena. Sinä voit osoittaa tässäkin ystävällisyyden arvostustasi monin tavoin: olemalla halukas antamaan lainaksi jotain, mitä toinen tarvitsee ja mitä sinulla on, tai myös pitämällä hyvää huolta siitä, mitä olet lainannut, ja palauttamalla sen täsmällisesti.
Mutta joskus ystävällisyyden arvostus käskee sinua kieltäytymään siitä, kuten esimerkiksi jos ystäväsi ponnistelevat liikaa. Niinpä Raamattu kertoo, että kuningas Daavid lausui kerran kaipaavansa vettä eräästä kaivosta. Kuultuaan sen kolme hänen ystäväänsä pani henkensä alttiiksi mennäkseen vihollisjoukkojen läpi hankkimaan hänelle kaivattua vettä. Joiko Daavid sitä vettä? Ei, sillä se oli saatu liian suurella hinnalla. Hän olisi ikään kuin juonut heidän vertaan, ja niin hän uhrasi sen Jehovalle vuodattaen sen juomauhrina Hänelle. Jos hän olisi juonut sitä vettä, se ei olisi ainoastaan osoittanut veren pyhyyttä koskevan Jumalan lain halveksimista, vaan se olisi myös paljastanut välinpitämättömyyttä hänen ystäviensä hengen suhteen, ikään kuin pelkkä vesi olisi ollut sellaisen vaaran arvoinen. – 1. Aikak. 11:17–19.
Edellä on esitetty vain muutamia niistä tavoista, joilla voit osoittaa arvostavasi saamaasi ystävällisyyttä. Siten voit tuottaa iloa niille, jotka osoittavat ystävällisyyttä, ja sinä hyödyt itse, kun et tule liian kovaksi ja itsekkääksi. Tämä koskee kaikkia ystävällisyydenosoituksia, saatpa sinä niitä Jumalalta tai lähimmäiseltäsi.