”Kuinka he voivat kuulla?”
”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” – Room. 10:14.
1. Mitkä asiaankuuluvat kysymykset voidaan tehdä pappien kodeissakäynneistä nykyään?
MILLOIN sinun pappisi kävi viimeksi tapaamassa sinua kotonasi? Kuinka kauan siitä on, kun hän teki käynnin luoksesi ja perheesi luo? Jos se tapahtui äskettäin, niin iloitsitko siitä, mitä hän sanoi tuossa tilaisuudessa? Tunsitko hengellisesti rakentuneesi? Rohkaisivatko hänen sanansa sinua? Jos hänen käynnistään on jo kulunut melkoisesti aikaa, niin oletko koskaan kysynyt itseltäsi, mistä se johtuu? Miksi hänellä on niin kiire? Miksi hänellä ei ole aikaa käydä seurakuntalaistensa luona niin kuin evankeliuminpalvelijat tekivät menneinä aikoina?
2. a) Mikä outo tilanne on syntynyt uskonnon alalla? b) Mainitse joitakin numeroita protestanttien pappispulasta. c) Mitkä seuraukset näyttävät todennäköisiltä?
2 Vaikka uskontojen on väitetty sodanjälkeisinä vuosina elpyneen monissa maissa, niin todellisuudessa silmiemme edessä näyttää olevan oudoimpia ja vakavimpia tilanteita nykyisessä uskonnollisessa kehityksessä, nimittäin lisääntyvä kirkon jäsenyys ja lisääntyvä pappispula rinnan. Valaisemme asiaa: mikäli kolme protestantismin edustajaa on oikeassa arvioinneissaan, niin vuonna 1975 Pohjois-Amerikan protestanttisissa kirkoissa on jopa 50 000 papin vajaus. Vielä saman tietolähteen mukaan: ”Jos kirkossakäynti lisääntyy [Yhdysvalloissa] prosentuaalisesti jyrkemmin kuin väestö, niin kuin tapahtui 1950-luvulla, vajaus on vieläkin tuntuvampi. Mutta koska lisääntyminen on hidastunut parina viime vuonna, niin arvioitu vajaus ei ehkä ole aivan niin vakava. Joka tapauksessa on kuitenkin ilmeistä, että miljoonat ihmiset ovat pian lampaita, joilla ei ole paimenta, ellei ryhdytä pikaiseen pappien koulutusohjelmaan.” (The Christian Century, 26.4.1961, s. 509) Suomessa tuomiokapitulit voisivat heti sijoittaa papinvirkoihin 130 pappia, joita varten on jatkuvasti ollut määrärahat varattuina. – Kotimaa, 17.12.1965.
3, 4. Kuvaile pappisvajaus katolilaisuudessa.
3 Roomalaiskatolisella kirkollakin on pulmansa, kun papit jättävät virkansa. Erään Vatikaanin viranomaisen on ilmoitettu sanoneen, että ”hälyttävä” määrä italialaisia ja ranskalaisia pappeja on jättänyt kirkon. Vaikka katoliset viranomaiset eivät olekaan päästäneet julkisuuteen mitään numeroita, niin eräs protestanttinen tietolähde esittää, että 5 000 italialaista pappia ja yli 1 000 ranskalaista pappia on jättänyt roomalaiskatolisen kirkon viidentoista viimeisen vuoden aikana, ts. enemmän kuin vuonna 1959 vihittiin pappeja.
4 Genovassa, Italiassa, väheni seminaareissa opiskelevien määrä 40 prosenttia kahtenakymmenenä viime vuotena, ja 80 prosenttia seminaarilaisista keskeyttää opintonsa ennen 12-vuotisen kurssin suorittamista. Torinon seminaarien sanotaan olevan kahdelta kolmasosalta tyhjiä. Nunnistakin on puute. Nämä tilastot eivät suinkaan edusta koko pulmaa, vaan osoittavat vain, että katolilaisuudessa samoin kuin protestantismissakin on vakavaa miesvoiman puutetta.
MIKSI PAPPISPULAA?
5, 6. a) Mitä eräät asiantuntijat sanovat tästä pappispulasta? b) Kuvaile joitakin pulmia, jotka ovat kristikunnan pappien edessä nykyään.
5 Mistä tällainen pappispula johtuu? Tri Samuel Blizzard, sosiologi Pennsylvanian osavaltion yliopistosta, sanoi äskettäin: ”Seurakunnan pappi on menneisyydessä suorittanut tehtävänsä kuin yleislääkäri. Nyt hänen odotetaan lisääntyvässä määrin olevan spesialisti, eikä hänen odoteta olevan spesialisti vain yhdessä tai kahdessa vaan kuudessa eri osassa: hallintomiehenä, organisaattorina, pastorina, saarnaajana, pappina ja opettajana.” Yhdysvaltain Yalen yliopiston pastoraaliteologian apulaisprofessori Wesley Shrader on sitä mieltä, että liian monilla papeilla on liian paljon työtä ja liian vähän palkkaa. Tri Samuel H. Miller, Yhdysvaltain Harvardin yliopiston teologisen tiedekunnan dekaani, sanoi liikarasittunutta ja alipalkattua pappia ”yhdeksi aikamme murhenäytelmäksi”.
6 Julkaisussa Christianity Today (Kristillisyys nykyään) George Christian Anderson ilmoitti, että ”yli 10 000 protestanttista pappiamme saa nyt [Yhdysvalloissa] jonkinlaista psykiatrista hoitoa joko yksityisesti tai sairaalassa”. ”Pappien määrä valtion sairaaloissa ja mielisairaaloissa on lisääntynyt kolminkertaisesti”, hän lisäsi. ”Niinä useina vuosina, jotka olen työskennellyt pappien ja psykiatrien kanssa kautta maan, olen kauhistunut niiden pappien määrää, jotka haluavat keskustella henkilökohtaisista pulmistaan”, tri Anderson sanoi. ”Monet heidän vaikeuksistaan ovat murheellisia. Jotkut näistä papeista tulevat nopeasti alkoholisteiksi tai huumausaineitten orjiksi. Toiset ovat rakastuneet toiseen naiseen ja etsivät pääsyä pulmasta avioeron avulla. Useat papit ovat onnettomia ja havaitsevat liian myöhään olevansa väärällä uralla. Toiset ovat tuskan ja syyllisyyden kuormittamia, koska eivät kykene näyttelemään sellaisen yliluonnollisen pyhimyksen osaa, jollaista seurakunta heiltä odottaa . . . jotkut papit järkyttyvät syvästi, kun eivät saa odottamaansa ylennystä. Alhaiset palkat, toteutumattomat tavoitteet ja pelkkä yksinäisyys pahentavat ennakkotaipumuksen vakaviksi sielullisiksi häiriöiksi, jotka tarvitsevat viisaitten neuvonantajien apua.”
ONKO KIRKOSSAKÄYNTI VASTAUS?
7. Vaikka vilpittömät ihmiset käyvätkin valitsemassaan kirkossa, niin onko se mikään tae siitä, että he kuulevat Raamatulla tuettua lohdun ja toivon sanomaa? Miksi vastaat niin?
7 Voitko nyt nähdä, miksi papit eivät käy kotonasi enemmän ja miksi Room. 10:14:ssä olevat apostolin sanat: ”Kuinka he voivat kuulla?” tulevat yhä merkityksellisemmiksi? Mutta ei siinä kaikki. Vaikka vilpittömät ihmiset käyvätkin mieleisessään kirkossa, niin takaako se, että he saavat kuulla vakaumuksellista ja toiveikasta sanomaa Raamatusta? Kysy itseltäsi, milloin viimeksi kuulit saarnan, jolla olisi ollut todellinen Raamatun tausta. Eivätkö Paavalin Timoteukselle kirjoittamat sanat ole sopivat tässä kohdassa: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin”? (2. Tim. 4:3, 4) Ovatko tällaiset opettajat todellakaan edes tosi Jumalan lähettämiä? Ovatko he päteviä opettamaan? Paavali vastaa, mutta ei viittaa mihinkään oman aikansa teologisen tiedekunnan tutkintoon eikä mihinkään muuhunkaan ihmisten valtuutukseen todistukseksi siitä, että hän on riittävän pätevä opettamaan totuutta. Hän viittaa johonkin paljon merkityksellisempään ja käytännöllisempään sanoessaan: ”Alammeko taas suositella itseämme? Vai tarvinnemmeko, niinkuin muutamat, suosituskirjeitä teille tai teiltä? Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin. Tämmöinen luottamus meillä on Kristuksen kautta Jumalaan; ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikäänkuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta, joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2. Kor. 3:1–6) Mihin ”kirjeisiin” sinun pappisi viittaa palvelustyönsä pätevyyden todistukseksi?
8. Mitä eräät papit ajattelevat työstään? Mitä se vaikuttaa ihmisiin?
8 Jeesus sanoi, että ihmiset tunnetaan heidän kantamistaan hedelmistä. Tämä pitää paikkansa kaikista niistä, jotka väittävät olevansa evankeliuminpalvelijoita. Heidän työnsä ja hedelmänsä eivätkä heidän suulliset väitteensä tai tutkintonsa osoittavat, ovatko he Jumalan lähettämiä tosi evankeliuminpalvelijoita, jotta ihmiset siten kuulisivat Valtakunnan sanomaa. Huomaa, mitä eräät näistä miehistä sanovat työstään. Entinen metodistipappi James B. Moore kirjoittaa: ”Jotkut papit suorastaan vihaavat tehtäviään. Olen tuntenut pappeja, jotka ovat halveksineet yleensä ihmisiä ja erityisesti seurakuntaansa.” Ohiosta eräs pappi ilmoittaa: ”Minusta näyttää siltä, että on hyvä joukko pappeja, jotka tuntevat olevansa melko lailla eksyksissä. Minä kuulun heihin. Me emme suoraan sanoen näe, mihin olemme menossa kirkossa . . . emme voi nähdä olevamme paljonkaan erilaisia yhdyskunnissamme tai yhdyskuntiemme yksilöitten elämässä. Tämä tekee minut levottomaksi.” Voitko nyt nähdä, miksi ns. ”uskonnon elpyminen” on todellisuudessa merkityksetön? Sillä ei ole hengellistä arvoa. Tosi usko puuttuu. Kadotetut eivät pelastu. Raamattu sanoo siitä huolimatta: ”’Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu’. Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” – Room. 10:13, 14.
TOSI EVANKELIUMINPALVELIJOITTEN TYÖT JA OPETUKSET
9–11. Osoita kristikunnan pappien vastakohtana, mitä Jehovan todistajain vuosikirja (engl.) sanoo näiden evankeliuminpalvelijoiden toiminnasta heidän palvelustyönsä eri aloilla, jotta ihmiset voisivat ”kuulla”.
9 Missä on sitten julistaja? Kuinka ihmiset voivat kuulla? Miten ne, joilla on vilpitön sydämenhalu tuntea Jumalan sanan totuus, voivat saada lohdutusta, ohjausta ja hengellistä kannustusta? Jotkut sanovat ”nopeimmin kasvavaksi uskonnoksi nykyaikana” Jehovan todistajia, joiden Vuosikirja 1964 (engl.) sanoo sivulla 31: ”Nykyiset Jehovan todistajat yrittävät tehdä ahkerasti sitä työtä, mitä Jeesus sanoi pitävän tehdä ’todistukseksi kaikille kansoille’.” (Matt. 24:14) Kohtaamastaan vastustuksesta huolimatta, kuten kerrotaan Jehovan todistajain vuosien 1965 ja 1966 vuosikirjoissa (engl.), he menevät rohkeasti eteenpäin. Heidän täytyy julistaa ”iankaikkista evankeliumia” yhä uudelleen koko asutussa maassa. (Ilm. 14:6) Se on Jumalan tahto.
10 Katsoessamme taaksepäin näemme, että Jehovan todistajain ilo oli suuri vuonna 1965, koska 1 109 806 julistajaa saarnasi rohkeasti Jumalan valtakunnan sanomaa 197 maassa. Nämä kristityt olivat 24 158:n Jehovan todistajain seurakunnan yhteydessä. Nämä miehet ja naiset opettavat mielellään Jumalan sanaa ja todistivat sen käyttämällä 171 247 644 tuntia kulkien talosta taloon, johtaen raamatuntutkisteluja ja puhuen julkisesti lavoilta. He tekivät 59 165 475 uusintakäyntiä niiden luo, jotka olivat ilmaisseet kiinnostusta Kristuksen sanomaan ja halusivat tietää enemmän Jumalan lupauksista. Nämä miljoonat ihmiset, joiden luona käytiin, eivät tulleet Jehovan todistajain valtakunnansaleihin, vaan miljoona Valtakunnan julistajaa meni ihmisten koteihin. Se on aivan erilainen menetelmätapa kuin mitä kristikunta noudattaa, mutta se on Jeesuksen ja hänen apostoliensa käyttämä alkuperäinen tapa.
11 Jälleen voitaisiin tehdä kysymys: kuinka monta kertaa sinun pappisi on vieraillut kodissasi vuonna 1965? Päinvastoin kuin kristikunnan papit, jotka eivät tee henkilökohtaisia vierailuja, totuus on, että Jehovan todistajat johtivat joka viikko 770 595 Raamatun kotitutkistelua vuonna 1965, eikä näitä Raamatun kotitutkisteluja johtanut vain seurakunnan johtava evankeliuminpalvelija. Tätä työtä suorittivat kaikki, jotka muodostavat seurakunnan, sillä kaikki Jehovan todistajat ovat virkaan asetettuja kristittyjä evankeliuminpalvelijoita. – Jes. 61:1–3.
12. Miksi uuden maailman yhteiskunnassa tarvitaan silti yhä enemmän evankeliuminpalvelijoita?
12 Nämä kaikilta elämänaloilta tulevat ihmiset suhtautuvat vakavasti apostoli Paavalin lausuntoon, mikä on tarkastelumme polttopiste: ”Kuinka he voivat kuulla?” Pane merkille, mitä Paavali todella sanoi tässä tapauksessa: ”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” (Room. 10:14, 15) Nämä Jehovan kristityt todistajat ovat ’lähetettyjä’ nimenomaisesti käskien: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka.” (Matt. 28:19, 20, Um) Kuitenkin kaikesta Jehovan todistajain nykyisessä järjestössä vallitsevasta kukoistavasta hengellisestä paratiisista huolimatta tarvitaan yhä evankeliuminpalvelijoita, jotta useammat voisivat kuulla. Miksi? Jeesus itse antoi vastauksen sanoessaan opetuslapsilleen: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.” (Matt. 9:37, 38) ”Eloa” on tosiaan paljon, sillä ilmeisesti on lukuisia ihmisiä, jotka kaipaavat vastauksia raamatullisiin kysymyksiinsä ja lohdutusta ja apua kaikkeuden suurimmasta rohkaisulähteestä. Etkö sinäkin henkilökohtaisesti ajattele näin asiasta? Etkö arvosta sitä, että joku on aidosti kiinnostunut sinusta ja halukas ilmoittamaan sinulle parhaat nykyään saatavat uutiset? Sellainen henkilö on totisesti ystävä, jonka sydämellä on sinun parhaat hengelliset etusi.
13. Miksi uuden maailman yhteiskunnan evankeliuminpalvelijain sanoma vetää monia puoleensa?
13 Tarkkaillessaan Jehovan todistajain innokasta julkista evankeliuminpalvelusta monet ovat joutuneet kysymään täysin vilpittömästi: ”Miksi näiden suorastaan ilmiömäisesti lisääntyvien kristittyjen sanoma vetää niin paljon ihmisiä puoleensa?” Ensinnäkin heidän sanomansa on selvä ja ymmärrettävä. Se sisältää yksinkertaisia Raamatun totuuksia, jotka tehdään niin helposti ymmärrettäviksi, että jokainen vilpitönsydäminen voi saada vastauksen raamatullisiin kysymyksiinsä. Niin sanottuihin ”vaikeisiinkin” kysymyksiin voidaan vastata menestyksellisesti, sillä järkevät vastaukset voidaan antaa myös sellaisiin kysymyksiin kuin: Millainen on tulevaisuutemme? Tuleeko koskaan aika, jolloin ihminen asuu rauhassa lähimmäisensä kanssa? Miten on käyvä maapallolle? Tuleeko siitä radioaktiivista tuhkaa ja asumaton ydinasein käytävän kolmannen maailmansodan jälkeen?
14. Mitä Jehovan todistajat ajattelevat Raamatusta ja sen arvosta perimätietoon verrattuna?
14 Yksinkertaisesti sanoen näiden kristittyjen viemä sanoma on Valtakunnan sanomaa. (Matt. 24:14) Se on sanoma, joka perustuu Raamattuun, ja Jehovan todistajat uskovat, että Raamattu on Jumalan sanaa ja totuus ja että Raamattu on luotettavampi kuin perimätieto. – 2. Tim. 3:16, 17; 2. Piet. 1:21; Joh. 17:17; Matt. 15:3; Kol. 2:8.
15–17. Mitä Raamatun perustotuuksia Jehovan todistajat opettavat a) Kristuksesta ja hänen osuudestaan Jumalan päätöksissä? b) Valtakunnasta ja sen siunauksista ja c) maasta ja sen tulevaisuudesta?
15 Nämä evankeliuminpalvelijat julistavat selväpiirteisesti yksinkertaisia oppitotuuksia todistaessaan Raamatusta esimerkiksi sen, että Kristus oli ensimmäinen Jumalan luomus; että Kristus kuoli paalussa eikä ristillä; että hänen ihmiselämänsä oli lunastusmaksu tottelevaisten ihmisten edestä ja että yksi uhri riitti. Edelleen, että Kristus herätettiin kuolleista kuolemattomana henkiluomuksena ja että hänen toinen tulemuksensa ja läsnäolonsa tapahtuu hengessä. – Kol. 1:15; Ilm. 3:14; Gal. 3:13; Apt. 5:30; Matt. 20:28; 1. Tim. 2:5; Room. 6:10; Hepr. 9:25–28; 1. Piet. 3:18; Joh. 14:19; Matt. 24:3.
16 Valtakunnasta taas, joka on Raamatun tärkein oppi ja Jehovan todistajain viemän sanoman teema, he osoittavat Raamatun perusteella, että Kristuksen alainen valtakunta hallitsee maata rauhassa ja vanhurskaudessa ja että Valtakunta tuo ihanteelliset elinehdot maan päälle. – Jes. 9:5, 6; 11:1–5; Ps. 46:9, 10; Matt. 6:10; Jes. 11:6–9; 32:16–18; 33:24; 65:17–25.
17 He auttavat myös kuulijoitaan oppimaan Raamatusta, ettei maata hävitetä eikä tehdä asumattomaksi, vaan että Jumala hävittää nykyisen asiainjärjestelmän Harmagedonin taistelussa ja että jumalattomat tuhotaan iäksi. – Saarn. 1:4; Jes. 45:18; Ps. 78:69; Ilm. 16:14, 16; Sef. 3:8; Jes. 34:2.
18. a) Todista, että näiden ihmisten kutsumus on evankeliuminpalvelus heidän maallisen päivätyönsä sijasta. b) Mikä on näiden evankeliuminpalvelijain vaikutin heidän työssään?
18 Mikä rohkaisu, mikä hyvä uutinen näissä yksinkertaisissa Raamatun perustotuuksissa! Ei ole ihme, että sadattuhannet ihmiset ympäri maailman kaikista kielistä ja kaikenlaisista olosuhteista tuntevat vetoa näiden ahkerasti työskentelevien, vaatimattomien evankeliuminpalvelijain puoleen. Nämä ihmiset eivät ole huomattavia vaatteiltaan eivätkä arvonimiltään. Kenties joku näistä evankeliuminpalvelijoista asuu naapurinasi ja saattaa ulkonaisesti näyttää putkimieheltä, maanviljelijältä, toimisto- tai tehdastyöläiseltä, taitavalta ammattimieheltä tai sekatyöläiseltä. Mutta oletko koskaan aprikoinut, miksi naapurisi on niin innostunut kristilliseen toimintaan? Se johtuu siitä, että hänen todellinen kutsumuksensa on evankeliuminpalvelus. (Luuk. 4:16–20; Joh. 15:16) Hänen työnsä vaikuttimena on rakkaus lähimmäiseen ja harras halu tiedottaa totuutta, joka vapauttaa ihmiset ja antaa toivon paremmasta asiainjärjestelmästä tämän vanhan järjestelmän loputtua. (Joh. 8:32; Mark. 13:28–30) Nämä ihmiset eivät totisesti ole lähteneet tekemään sinänsä vaikutusta vaan innoittamaan. He haluavat vain antaa kaikkialla ihmisille tilaisuuden ”kuulla” Valtakunnan sanomaa.
19. Miksi uuden maailman yhteiskunnan yksimielisyys on niin vaikuttava?
19 Edelleen, Jehovan todistajain ykseys on huomattava maailmassa, joka on rotueroavuuksien, poliittisten erimielisyyksien, kielierojen ja monien muiden jakavien kansallismielisten tekijöitten pirstoma ja repimä. Menetpä minne tahansa maailmassa, heidän sanomansa on sama, rakkautensa toisiaan kohtaan uhkuva ja intonsa, päättäväisyytensä ja vakuuttavuutensa ainoalaatuinen. Edellä mainittu tri Samuel H. Miller kirjoitti otsikon ”Ihminen ja evankeliuminpalvelus” alla seuraavaa: ”Tämä eteenpäinmarssiva maailma on hullujenhuone. Ei ole yhtään johtotähteä, yleismallia, selvää kuvaa. Tarkoitusperät ovat toisilleen vastakkaisia, filosofiset käsitteet ristiriitaisia, ihanteet erilaiset . . . ei ole polttopistettä, keskipistettä, kiistatonta yhteistä perustaa, ja mikä pahinta, uskonto sellaisena kuin me sen tunnemme ei varaa tällaista keskipistettä. Suunnattoman hajaannuksen järkyttämänä se on yhä katkera, mitättömien ja riitelevien lahkojen armottoman räjähdyksen pirstoma. Jos joskus onkin ollut jokin kuva, se on revitty tuhansissa ylpeämielisissä ikävystyttävissä kiistoissa. Se kaikki kuulostaa kuin jo tuntemattomaksi käyneellä kielellä kerrotulta vanhalta katkonaiselta unelta. Mikään tuossa kuviossa ei näytä sopivan tähän palapeliin.” (The Christian Century, 26.4.1961) Niin, maailmallinen uskonto suunnattomine eroavuuksineen, ristiriitaisine oppeineen ja teorioineen ei tarjoa keskipistettä, polttopistettä, minkä ympärille ihmiset voisivat kokoontua. Tämä ei pidä kuitenkaan paikkaansa Jehovan todistajista. Huolimatta kansallisrajoista, roduista, väristä, entisestä uskonnosta, rauhan tai sodan ajasta, näitä evankeliuminpalvelijoita sitoo yhteen ainoan tosi Jumalan Jehovan yhteinen jakamaton palvonta. Apostoli Paavalihan neuvoikin: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” (1. Kor. 1:10) Kuvaako tämä yksimielisyys sinun uskontosi todellista tilaa?
PAAVALI, OPETTAJA
20. Miksi apostoli Paavalin elämän ja evankeliuminpalveluksen joitakin yksityiskohtia kannattaa tarkastella? Milloin ja missä hän syntyi?
20 Olemme tähän mennessä tarkastelussamme viitanneet useasti apostoli Paavalin kirjoituksiin. Kuinka dynaaminen persoonallisuus hän olikaan! Mutta kuka tämä mies oikein oli, jonka antama lisä Kristillisiin kreikkalaisiin kirjoituksiin oli niin huomattava ja jonka sanat ”kuinka he voivat kuulla?” ovat meidän tarkastelumme polttopisteenä? Kun tiedämme enemmän hänestä, niin rupeamme epäilemättä arvostamaan hänen sanojaankin enemmän ja hyödymme hänen uskossa ja rohkeudessa antamastaan esimerkistä. Vaikkemme voikaan sanoa aivan tarkalleen hänen syntymä- emmekä kuolinpäiväänsä, niin kaiken todennäköisyyden mukaan hän syntyi noin vuonna 3 ya. Paavali syntyi näin ollen luultavasti samalla vuosikymmenellä kuin Jeesus Kristus. Suunnilleen Jerusalemin ja Konstantinopolin (nykyisen Istanbulin) puolivälissä sijaitsi Tarso, apostoli Paavalin syntymäpaikka. Tämä oli sen miehen varhaiskoti, joka enemmän kuin kukaan toinen vei kristillisyyttä Juudeasta kautta Rooman valtakunnan auttaen ihmisiä ”kuulemaan” Valtakunnan sanomaa.
21. Kuvaile apostoli Paavalin varhaisia elämänvaiheita hänen koulutuksensa mukaan lukien.
21 Tarso oli 825 kilometriä pohjoiseen Jerusalemista ja sijaitsi Kydnos-joen varrella 20 kilometrin päässä tämän Välimereen laskevan joen suulta. Tarso oli koulu- ja kulttuurikaupunki. Se luettiin Ateenan ja Aleksandrian luokkaan muinaisina aikoina. On sanottu, että Tarson miehillä oli Ateenan ja Aleksandriankin ylittänyt into filosofiaan ja opetukseen. Se oli rikas kaupunki, mihin oli kerääntynyt paljon Vähän-Aasian rikkautta, ennen kuin sitä lähetettiin Kreikkaan ja Italiaan. Kaupungin pääteollisuus oli köydenpunonta ja telttapeitteiden ja vaatteiden kudonta, johon tarvittavaa raaka-ainetta saatiin runsaasti Taurus-joen varrella kasvatetuista vuohilaumoista. Ammatin oppiminen oli pakollinen juutalaisnuorukaisille, joten Paavali ei syyttä opetellut teltantekotaitoa, mikä auttoi häntä elättämään itsensä myöhempinä vuosina. Siten hän ei koskaan ollut taakkana kristilliselle seurakunnalle. Paavalin isä lähetti hänet Jerusalemiin Gamalielin kouluun, kun hän oli vasta 13-vuotias, ja Paavalilla oli todella onni matkassaan hänen saadessaan tämän opettajan, sillä Apostolien tekojen kertomus kuvaa Gamalielin rohkeaksi ja viisaaksi, vapaamieliseksi mieheksi.
22. Tekikö hänen opettajansa henki häneen vaikutuksensa? Miksi vastaat siten?
22 Mutta on ilmeistä, että hänen kyvykkään opettajansa asenne ei vaikuttanut häneen. Päinvastoin uskonnollinen into sai Paavalin unohtamaan opettajansa suvaitsevaisen hengen, ja hänestä tuli mitä suvaitsemattomin. Niinpä hän saattoi nuorena miehenä olla hyväksyen katsomassa ensimmäisen kristityn marttyyrin Stefanuksen murhaa. Selittäen näitä ennen hänen kristillisyyteen kääntymistään tapahtuneita katalia tekoja Raamatun kertomus sanoo: ”Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.” – Apt. 7:58–8:3.
23. a) Kuvaile Sauluksen kääntymys kristillisyyteen. b) Osoita hänen toimintakertomuksestaan, auttoiko tämä apostoli ihmisiä ”kuulemaan” Valtakunnan sanomaa vai ei.
23 Mikä sai sitten näin katkeran kristillisyyden vainoojan itsensä tulemaan kristityksi? Ihmetapaus, joka teki hänestä alussa kirjaimellisesti sokean, mutta sitten avasi hengellisesti hänen silmänsä. Kolmeen päivään Saulus ei syönyt eikä juonut. Sitten Jehova lähetti Sauluksen luo yhden edustajistaan, joka oli nimeltään Ananias, ja hänen vieraillessaan Saulus sai näkönsä, kastettiin, sai pyhän hengen, nautti ruokaa ja voimistui. (Apt. 9:1–19) Sitten Saulus (myöhemmin Paavali) meni Arabiaan epäilemättä tutustuakseen perusteellisesti itseään koskevaan Jumalan tahtoon ja päätökseen. Nyt hän oli valmis siihen työhön, minkä Jehova oli antanut hänen tehtäväkseen. Suorittiko hän tämän työn? ”Kuulivatko” ihmiset Paavalin evankeliuminpalveluksen seurauksena? Hänen toimintakertomuksensa vastaa vaikuttavasti tähän kysymykseen, sillä Paavali teki kolme laajaa lähetysmatkaa, kulki tuhansia kilometrejä, perusti joukon kristillisiä seurakuntia, osallistui hallitsevan elimen työhön, kirjoitti neljätoista kirjettä kristillisille seurakunnille ja yksilöille, oli vankeudessa hyvän uutisen vuoksi ja teki siten häviämättömän vaikutuksen varhaiskristilliseen seurakuntaan.
24. Mitä opetuksia me mm. voimme saada tältä varhaiskristillisyyden johtajalta?
24 Millainen mies tämä Paavali olikaan! Ennen säälimätön kristittyjen vainooja, ja nyt hänestä tuli lempeä kuin imettävä äiti pienokaiselleen. Vaikka hän olikin saanut hyvän koulutuksen, hän ei koskaan kiinnittänyt huomiota itseensä. Saarnatessaan vakuuttavasti hän aina antoi kunnian Jehovalle. Vaikka hän oli poliittisesti ja uskonnollisesti vapaa, hänestä tuli Herran Jehovan orja, ja millaisen kestävyyden näytteen hän jättikään jälkeensä! Koska Paavali ei koskaan nurissut eikä valittanut, niin hän pystyi tekemään jotain. Hän uskoi, että Jehova antoi hänelle voiman ja tahdon suorittaa työtä. Hän säilytti nuhteettomuutensa ja uskonsa loppuun asti. Millainen esimerkki, rohkeus ja usko tosi kristittyjen noudatettavaksi nyt, samoin kuin hän seurasi Mestariaan Kristusta Jeesusta!
PAAVALIN ESIMERKIN SEURAAMINEN
25–27. a) Valaise Paavalin suhtautumista evankeliuminpalvelukseen ja vertaa sitä uuden maailman yhteiskunnan jäsenten nykyään suorittamaan työhön. b) Mihin kysymyksiin vastataan seuraavassa kirjoituksessa?
25 Paavali sanoi, että ”jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu”. Mutta Paavali päätteli, etteivät he voineet huutaa avukseen Jehovan nimeä, jolleivät he uskoneet häneen, ja miten he taas voivat uskoa Jehovaan, jolleivät he ole kuulleet hänestä, ja kaikki tämä vaati luonnollisesti saarnaajia, evankeliuminpalvelijoita, niin että he voivat kuulla pelastuksen Jumalasta Jehovasta.
26 Näinä arveluttavina aikoina, jolloin vanhan maailman yhteiskunnassa on puute papeista, Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunnassa vallitsee jyrkkä vastakohtaisuus. Vaikka lisätyöntekijäin kutsu yhä kaikuu, nämä ahkerat, innokkaat Jumalan palvelijat auttavat ihmisiä kaikkialla kuulemaan Valtakunnan sanoman, jotta nämä voisivat pelastua ja tulla tuntemaan elämään johtavan tien. Heidän suhtautumisensa ihmisiin heijastuu seuraavista Paavalin sanoista: ”Sillä siitä, että julistan evankeliumia, ei minulla ole kerskaamista; minun täytyy se tehdä. Voi minua, ellen evankeliumia julista! Sillä jos vapaasta tahdostani sitä teen, niin minulla on palkka; mutta jos en tee sitä vapaasta tahdostani, niin on huoneenhaltijan toimi kuitenkin minulle uskottu. . . . ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset; ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia – vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa – voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia; heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.” – 1. Kor. 9:16–22.
27 Mitä Paavali yritti toteuttaa? Valtakunnan hyvän uutisen menestyksellisen saarnaamisen, jotta ihmiset tulisivat tuntemaan Jumalan uuteen asiainjärjestelmään johtavan tien. Tämä on samaa työtä, mitä Jehovan todistajat nykyään suorittavat. Se on hyväntekeväisyystyötä, rakentavaa työtä, työtä, mikä vaatii suurta rohkeutta, moraalista mielenlujuutta ja päättäväisyyttä. Mitä tulee sen palkintoihin, siunauksiin ja siihen, miten me yksilöinä voisimme saada niitä, sen me jätämme seuraavan kirjoituksen vastattavaksi.
[Kartta s. 118]
(Ks. painettu julkaisu)
Välimeri
Aleksandria
Jerusalem
Tarso
Ateena
Konstantinopoli
Mustameri
[Kuvat s. 116]
Putkimies . . . ja evankeliuminpalvelija