Kypsyyden osoittaminen on suoja
”Silloin sinä kuljet tiesi turvallisesti etkä loukkaa jalkaasi. . . . Sillä sinä saat luottaa Herraan, hän varjelee sinun jalkasi joutumasta kiinni.” – Sananl. 3:23–26.
1. Miksi kypsällä ajattelulla ja arvostelukyvyllä on niin kovin suuri arvo meille nykyään, ja mitä se auttaa meitä tekemään?
KYPSÄN ajattelu- ja arvostelukyvyn omaaminen on suuriarvoinen ihmiselle, joka koettaa tehdä Jumalan tahdon, ja auttaa häntä torjumaan niiden kiusausten jatkuvan pommituksen, jotka alituisesti kohdistuvat häneen tässä vanhassa asiainjärjestyksessä. Kristityn nuhteettomuuden uhkana näinä tämän asiainjärjestelmän lopun jumalattomina päivinä ovat materialismi, panettelu, herjaaminen, kiristys, moraalittomuus ja veren väärinkäyttö. Kansallishengen kasvava tunnekuohu vaatii kristittyä yhä lisääntyvässä määrässä osoittamaan palvontaansa kansallisille lipuille ja omistamaan uskollisuutensa ja elämänsä valtiolle. Tämän lisäksi on kaupallisten houkutusten rumputuli, joka ajaa etsimään helppoa, loisteliasta elämää, luottamaan materialismiin, hankkimaan nopeasti rahaa jyrkin menetelmin laillisuuden ja suoranaisen petoksen rajalla. Heti herää kysymys: ”Mikä minun ratkaisuni on, kun nämä kiusaukset tulevat minun eteeni?” Tietääkö näitä asioita ajatteleva aina, mitä hän tekisi, vai onko hänen mielessään toisinaan epäilyksiä, vaikka kuinka pieniäkin?
2. Miten Joh. 14:15:ssä olevien Jeesuksen sanojen noudattaminen ’varjelee meitä’?
2 Ottaen huomioon paineen, mikä meidän on kestettävä, on välttämätöntä käyttää kaikki kyvyt nuhteettomuuden säilyttämiseksi. Jeesus osoitti tämän periaatteen seuraavin sanoin: ”Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni.” Maailman kiusausten voittamiseksi ovat siis ilmeisesti rakkaus ja kuuliaisuus Jehovaa kohtaan välttämättömän tärkeät. Jatkuva halu päästä sopusointuun Jehovan sanan kanssa muodostaa suojan. Ajattelukykyä lisää jatkuva tutkiminen ja edistyminen kypsyyteen. Ne ’varjelevat sinua’. – Joh. 14:15; Sananl. 2:11.
3. a) Miksi tutkiminen on kovin tärkeätä koko elämämme ajan? b) Miksi se on niin erityisen välttämätöntä nyt?
3 Kypsyys on suoja, jos me jatkuvasti hankimme täsmällistä tietoa, erittelemme sitä ja vertaamme sitä siihen, mitä jo tiedämme, tehden oikeat johtopäätökset tästä erittelystä ja varastoiden sen muistiimme sekä pannen sen kaiken tarkoituksenmukaiseen käyttöön sopivana aikana. Emmekö näin ollen voi helposti nähdä läpi elämämme jatkuvan tutkimisen tärkeyttä? Meidän ajattelumme ja ratkaisumme riippuvat tosiaan tästä tiedosta ja viisaudesta. Kuinka sopivat ovatkaan Jehovan neuvonsanat, jotka on annettu meille suojaksi, kuten seuraavat sanat valaisevat: ”Poikani, kiinnitä huomiosi minun viisauteeni. Kallista korvasi minun arvostelukyvylleni varjellaksesi ajattelukykyäsi, ja suojelkoot huulesi tietoa”! (Sananl. 5:1, 2, Um) Tämä palauttaa meidät sen ajatuksen tärkeyteen, että meidän tulee varjella käytännöllistä viisautta. Huomaa, miten arvokasta se on, niin kuin on sanottu Sananl. 3:21, 22:ssa (Um): ”Varjele käytännöllistä viisautta ja ajattelukykyä, ja ne osoittautuvat elämäksi sinun sielullesi ja viehkeydeksi kaulallesi.” Ajattelukyvyn harjoittaminen ja kehittäminen edistää kypsyyttä, ja se on välttämätöntä nyt, sen sijaan että odottaisi, kunnes ratkaiseva hetki vaatii tekemään tärkeän ratkaisun.
4. Miten aikaisempi tutkiminen auttaa meitä koettelevissa olosuhteissa tekemään oikeisiin johtopäätöksiin eikä tunteeseen perustuvat ratkaisut?
4 Jos esimerkiksi lääkäri ja perheen jäsenet, joilla ei ole täsmällistä tietoa, painostavat meitä sallimaan verensiirron antamisen lapsellemme sanoen, että lapsen henki riippuu siitä, niin voimmeko tehdä oikean ratkaisun silloin ja esittää syyn siihen? Vai onko meidän sanottava: ”Minulla ei ole juuri nyt sopivaa selitystä, mutta minä perehdyn asiaan ja annan tiedon”? On tärkeätä, ettei tällaisina kiusauksen hetkinä koskaan väheksytä sitä, millainen voima tunteella on himmentää kypsää ajattelua. Kypsä ratkaisu voidaan tehdä ainoastaan, kun mieli pystyy selvästi erittelemään pulman eli tilanteen, tekemään raittiit johtopäätökset ja pääsemään ratkaisuihin ulkopuolisten vaikutteiden kahlehtimatta ja estämättä. Me tunnemme aikaisemman tutkimisemme perusteella Jumalan ajatuksen asiasta hänen henkensä mukaisesti, ja päätös on tehtävä Jumalan tahdon toteuttamiseksi, tuli mitä tuli. Vyörykööt toisten tunnekuohut turhaan sinun uskosi kallionkaltaista rakennetta vastaan!
LUOMUKSEN PALVONTA – EPÄJUMALANPALVELUS
5. Millaiset olosuhteet saattaisivat johtaa sovittelemaan epäjumalanpalvelemisteossa?
5 Jumalan periaatteitten ajatteleminen auttaa kestämään tilanteissa niiden tullessa elinaikana eteen. Sinä tiedät, miksi menettely on oikea tai väärä. Mutta otaksukaamme, että olosuhteet saattavat olla hiukan erilaiset. Ottakaamme esimerkiksi palvontatekojen suorittaminen vertauskuvien edessä. Heti tulevat mieleen sellaiset raamatunpaikat kuin 1. Joh. 5:21: ”Lapsukaiset, kavahtakaa epäjumalia”, ja Jehovan sanat kymmenistä käskyistä: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla.” Mikä on epäjumala? Mitä on epäjumalanpalvelus? Me näemme, että epäjumala voi olla minkä tahansa luodun kuva tai vertauskuva. Eikö kansallisissa tunnuksissa ole vertauskuvia? Tähtiä? Eläimiä? Ominaisuuksia esittäviä värejä? Eivätkö ne edusta sitä, mitä Pietari tarkoitti ”kaikella ihmisen luomalla”? Voitaisiinko niitä kunnioittaa? Jehovan omat sanat vastaavat: ”Sinä et saa kumartaa niitä etkä taipua palvelemaan niitä, koska minä, Jehova, sinun Jumalasi, olen yksinomaista antaumusta vaativa Jumala.” Kumartaminen olisi näin ollen palvontateko. Onko periaatteessa mitään eroa, jos tehdään jokin muu liike? Onko eri asia nousta seisomaan isänmaallista laulua laulettaessa kuin kumartua epäjumalan kulkiessa ohitse? Tai ottaa hattu päästä? Tai ojentaa käsi tai viedä se sydämelle? – 2. Moos. 20:4, 5, Um; 1. Piet. 2:13, Um.
6. a) Mitä epäjumalanpalvelus pohjimmaltaan on? Miksi se on valtiopetoksen veroinen? b) Miksei meidän tule pelätä ihmistä eikä maallisia hallituksia?
6 Mutta mikä siinä on sitten niin pahaa? Muistahan, että Jehova sanoo vaativansa yksinomaista antaumusta, ja tämä kaikki kuuluu asiaan. Muista, että Jehova on meidän Tuomarimme, Lainantajamme ja Kuninkaamme. (Jes. 33:22, Um) Hänen oikeudenkäyttönsä piiriin kuuluu koko kaikkeuden hallitus. Sen tähden palvontateon suorittaminen kenelle tahansa muulle persoonalle tai mille luodulle hyvänsä olisi epäjumalanpalvelusta. Voimme helposti nähdä, miksi Saatana olisi ollut mitä tyytyväisin ja voitonriemuisin, jos olisi saanut Jeesukselta vain pienen palvontateon. (Matt. 4:9, 10) Se olisi ollut valtiopetos ja ansainnut kuoleman. Tämä tunnustetaan yleisesti kansojenkin keskuudessa. Kuinka paljon pahempi onkaan silloin valtiopetos, joka saattaa vaaraan toisten iankaikkisen elämän ja häpeää Jehovalle! Jos joutuisit tällaiseen sovittelutilanteeseen, kun käsketään palvomaan (tervehtimään) jotain kansallistunnusta tai suorittamaan kunnioitusteko, niin voit heti ammentaa lohtua Matt. 10:28:ssa olevista Jeesuksen sanoista: ”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin [Gehennaan, Um].” Suojelkoon kypsä arvostelukyky elämääsi ollessasi selvillä siitä, että sinä kohtaat useita koettelemuksia ja ahdistuksia ja että ne saattaisivat merkitä kuolemaa, kuten osoitetaan Ilm. 2:10:ssä, missä meitä kehotetaan: ”Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.” On totta, että yksilöt ja kansat voisivat ottaa sinulta nyt henkesi, mutta voivatko ne antaa sitä sinulle takaisin? Voivatko ne antaa sinulle iankaikkisen elämän? Voivatko ne estää Jehovaa antamasta sinulle elämää? Koska me voimme ja meillä on tilaisuus hankkia kypsä arvostelukyky ja painaa se syvälle mieleemme ja sydämeemme tänä aikana, niin olkoon se niin syvään kaivautunut meidän puoleltamme, että se kehittää vihaa kaikkea Jehovaa vastaan kohdistunutta tottelemattomuuden tekoa tai petosta kohtaan.
KIELTÄYTYMINEN VERESTÄ
7. a) Mitä Jumalan sana sanoo veren käytöstä? b) Miten tulee ajatella veren käytöstä, kun omat lapset ovat kysymyksessä? c) Miksi veren väärinkäytön tulee olla vastenmielistä kristitylle?
7 Veriasiassa meidän täytyy aloittaa sitä vastaan esitetystä ensimmäisestä lausunnosta, missä veren syönti kiellettiin ihmiskunnalta. (1. Moos. 9:4) Juutalaisia kiellettiin syömästä minkään lihan minkäänlaista verta. (3. Moos. 17:14) Luultavasti voimakkain ilmaisu annettiin kristityille Apt. 15:29:ssä, missä esitetään täysin selvä lausunto: ”Kartatte . . . verta.” Mutta ilman täyttä tietoa tästä lausunnosta tavallinen henkilö saattaisi ehkä järkeillä: ”Eikö olisi paikallaan uhrata vain vähän vertaan toisen hengen säilyttämiseksi, varsinkin jos tuo tarvitseva on asianomaisen omaa lihaa ja verta?” Ei, koska tämä on vastoin erästä toista Raamatun periaatetta, jonka Jehova lausui profeettansa Samuelin kautta: ”Kuuliaisuus on parempi kuin uhri.” (1. Sam. 15:22) Lisää tähän se seikka, että kapinallisuus ja julkeus ovat yhtä pahoja kuin ennustelun, yliluonnollisen voiman ja kotijumalain käyttö. Asiaan perehtymätön mieli saattaisi sanoa: ”Mutta sehän voisi pelastaa hengen.” Onko näin kuitenkaan, kun turvaudumme raittiiseen kypsään ajatteluun ja periaatteeseen? Täydellisellä tottelevaisuudella varjeltuvat meidän ja meidän lastemme sielut iankaikkiseen elämään. On sanomattakin selvää, että me rakastamme lapsiamme, ja tosi rakkaus toimii heidän parhaakseen. Varmasti ei kukaan haluaisi vaarantaa lapsensa iankaikkisen elämän toivoa sovittelemalla maailmallisten periaatteitten tai tunteellisuuden kanssa! Ei, Matt. 10:37:ssä olevat Jeesuksen sanat soveltuvat tähän, kun hän lausui: ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.” Onko siis parasta itsellesi ja lapsellesi elää muutamia lyhyitä vuosia nyt vai iankaikkisessa elämässä uudessa asiainjärjestyksessä? Punnitse vaihtoehtoja ja tee sitten ratkaisusi. Oletko sellainen, jolle tottelemattomuus Jumalan lakia kohtaan on vastenmielistä? Jos olet, niin veren ottaminen on yhtä kauhistava sinulle kuin ihmissyönti. Ajattelehan toisen ihmisluomuksen lihan syömistä! Se on järkyttävää! Onko ihmisveren juominen lainkaan erilaista? Muuttaako sitä suun sivuuttaminen ja veren paneminen suoraan suoniin? Ei lainkaan!
KYPSYYS JA EPÄKYPSYYS
8. Miten Daavid ajatteli juomavedestä, kun miehet vaaransivat henkensä sen hankkimiseksi hänelle?
8 Voisimme katsoa Daavidin esimerkkiä, koska hän tunsi Jumalan lain verestä ja eritteli tätä lakia sekä tuli siihen johtopäätökseen, ettei hän halunnut näennäisestikään rikkoa Jumalan lakia. Tämä on kerrottu meille 1. Aikak. 11:19:ssä: ”Pois se! Jumala varjelkoon minut sitä tekemästä. Joisinko minä näiden miesten verta, heidän henkeänsä, sillä henkensä uhalla he toivat sen.” Jälleen kypsä arvostelukyky oli suojana Daavidille.
9. Missä tilaisuudessa Daavid osoitti epäkypsää arvostelukykyä?
9 Meidän saattaisi olla hyvä tarkastella erästä toistakin Daavidia koskevaa tapausta, jossa hänen ratkaisunsa ei ollut kypsän ajattelun sanelema, kun hän salli ruumiillisen himon varjostaa ja himmentää kypsän arvostelun. Liian pitkä viehättävän naisen, Batseban, katseleminen johti hänet rikkomaan suoraan seitsemännen käskyn, joka kieltää aviorikoksen. Hän ei ollut ilmeisestikään ajatellut tässä tapauksessa niin huolellisesti kuin edellisessä. Tässä tapauksessa oma halu yllätti Daavidin, ja melko varmasti Daavid tiesi, että avionrikkojat piti kivittää kuoliaiksi. – 2. Sam. 11:2–5.
10. a) Minkä rangaistuksen kristityt saavat, jos he harjoittavat aviorikosta (tai haureutta) nykyään? b) Miten joku epäkypsä henkilö voi tyynnyttää omaatuntoaan?
10 Sama Raamatun periaate on annettu kristityille nytkin, koska 1. Kor. 6:9, 10:ssä sanotaan: ”Ei avionrikkojat, . . . saa periä Jumalan valtakuntaa.” Heidät täytyy tosiaan karkottaa (erottaa ja panna kuolemankaltaiseen tilaan) kristillisestä seurakunnasta. Haureudesta esitetty kielto oli samaten yksi pakanauskoville annetuista vaatimuksista, koska Paavali varoittaa haureudesta ja aviorikoksesta. Jotkut käyttävät epäkypsää arvostelukykyä lohduttaen omaatuntoaan seuraavanlaisilla ajatuksilla: ”Eihän se vahingoita todellisuudessa ketään?” ”Eikö ihmisten kivittäminen kuoliaiksi ole sentään kohtuutonta sellaisen tekemisestä, mikä on ihmiselle luonnollista?”
11. Mitä Jehova tarkoitti sukupuolisuhteilla, ja milloin ne ovat luvalliset?
11 Huolellisesti tutkimalla saadun oikean valistuksen perusteella ymmärretään, että Jehovan tarkoitus sukupuolisuhteilla oli elämän jatkaminen vanhempien avioliittojärjestelyn puitteissa, ja heidän piti turvata jälkeläistensä oikea kasvu, kehittyminen ja kasvatus. Tämän järjestelyn ulkopuolella kasvatetut lapset kärsivät, koska he ovat syntyneet jumalallisen mallin ulkopuolella. On siis tunnustettava, että kun sovelletaan täydellistä oikeuden mittapuuta, niin sukupuolinen moraalittomuus on turmiollista eli väärin ja ansaitsee Jumalan epäsuotuisan tuomion.
12. Mitä tapahtui Israelille epäjumalanpalvelukseen nähden? Miksi?
12 Hyvä esimerkki epäkypsyydestä oli Israelin kansa, joka lankesi pois tämän tästä suoranaiseen häpeämättömään kiistattomaan epäjumalanpalvelukseen. He eivät yksinkertaisesti ajatelleet. Eikö se ole tavallisin syy, kun joudumme vaikeuteen? Me emme ajattele. Jos me emme ajattele ennen kuin toimimme, niin todennäköisesti ajattelemme katuen jälkeenpäin. Hoosea nuhteli israelilaisia Jehovan sanoilla: ”Koska sinä olet hyljännyt taidon [tiedon, Um], hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.” (Hoos. 4:6) Ellei ihmisellä ole tietoa, hänen muistelemisensa ei suojele häntä, vaan päinvastoin johtaa hänet väärintekoon. Joko he eivät hankkineet oikeaa tietoa suojeluksekseen tai he eivät pitäneet sitä muistissaan.
13. Kuvaile Sadrakin, Meesakin ja Abednegon kypsyys.
13 Loistavat esimerkit niistä, jotka valitsivat viisaan menettelytavan, olivat Danielin kolme toveria. Ajatuksen kypsyys valaistaan meille Dan. 1:4:ssä, kun Nebukadnessar käski etsimään vankeja, ”jotka kykenivät käsittämään kaikkea viisautta, olivat terävä-älyisiä ja hyväoppisia”. Sadrak, Meesak ja Abednego osoittautuivat kypsästi ajatteleviksi miehiksi. Tämä antoi heille voimaa myöhemmissä kiusauksissa. Todellakin, kun heitä painostettiin ankarasti kumartamaan poliittista kuvapatsasta Duuran tasangolla, niin heidän kypsä vastauksensa Nebukadnessarille ilmeni heidän selittäessään: ”Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas.” Pane merkille heidän lausuntonsa edelleen: ”Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt.” Me tunnemme tietysti vavahduttavan tuloksen, heidän saamansa yliluonnollisen vapautuksen tulipätsistä. – Dan. 3.
14. Miten Daniel osoitti kypsyytensä kahdessa tilaisuudessa?
14 Daniel oli myös järkkymätön ajattelussaan. Hän ei odottanut, kunnes olisi joutunut kiusaukseen, koska hän oli laskenut perustan päätökselleen jo edeltäpäin, kuten huomaamme Dan. 1:8:sta: ”Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi, ja anoi hoviherrain päälliköltä, ettei hänen tarvitsisi itseään saastuttaa.” Vaikka Dareios allekirjoitti määräyksen, että kuka hyvänsä rukoilisi jotakuta muuta kolmeenkymmeneen päivään, hänet heitettäisiin jalopeurain luolaan, niin Daniel jatkoi Jumalansa rukoilemista kolmesti päivässä, kuten hänen tapansa oli ollut. Jehova palkitsi tällaisen uskollisuuden sulkemalla jalopeurain suut. – Dan. 6:7–22.
15. Miten Saul ilmaisi kypsän arvostelukyvyn puutetta? Mikä oli lopputulos?
15 Saul aikoi eräässä tapauksessa hyökätä filistealaisten kimppuun. Hän odotti seitsemän päivää Samuelin tulevan uhraamaan polttouhria ja yhteysuhreja, ja kun hän ei pystynyt osoittamaan kärsivällisyyttä, hän sanoi: ”’Tuokaa minulle polttouhri ja yhteysuhri’. Ja hän uhrasi polttouhrin.” Hän ei odottanut enää Herraa. Kuinka valitettavaa onkaan luottaa omaan arvostelukykyynsä, joka on niin pinnallinen verrattuna Jehovan ohjeisiin! Kun Samuel lähestyi häntä, niin hän sanoi: ”Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, . . . Mutta nyt sinun kuninkuutesi ei ole pysyvä.” Kertomus jatkaa: ”Herra on etsinyt itselleen mielensä mukaisen miehen, ja hänet on Herra määrännyt kansansa ruhtinaaksi, koska sinä et noudattanut käskyä, minkä Herra sinulle antoi.” – 1. Sam. 13:9, 13, 14.
16. Kuvaile, miten Aabraham osoitti kypsää arvostelukykyä ja äärimmäisen vahvaa uskoa Jehovaan.
16 Huomaa vastakohtana erään toisen miehen ajatus, miehen, joka totteli Jumalan käskyä, vaikka se merkitsi hänelle hänen poikansa elämää, pojan, johon kaikki hänen toiveensa keskittyivät. Jumala nimittäin käski Aabrahamia todella uhraamaan oman poikansa. Tällaista ei Jehova ole koskaan käskenyt ketään toista ihmistä tekemään sitä ennen eikä sen jälkeen. Aabrahamilla oli täydellinen luottamus kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen päätöksiinsä. Liitto, jonka Jehova oli hänen kanssaan tehnyt, oli syöpynyt lähtemättömästi hänen muistiinsa, ja hän TIESI, että kaikkien kansojen siunaaminen oli tuleva hänen poikansa Iisakin kautta. Aabraham oli valmistautunut toteuttamaan käskyn tappaa ainoa, jonka kautta lupauksen siemen voi tulla. Aabraham saattoi tehdä tästä pohdinnasta ainoastaan yhden johtopäätöksen. ”Hän päätti”, sanotaan Hepr. 11:19:ssä, että jos hän surmaisi poikansa, niin ”Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.”
17. Miten Eelin pojat osoittivat täysin halveksivansa Jehovan sanaa? Mikä siitä oli heille seurauksena?
17 Toinen klassillinen esimerkki niistä, jotka jättävät huomioon ottamatta Jumalan neuvon ajatellen luonnollisten ihmisten tavalla siinä määrin, että halveksivat Jumalan lakia, oli ylimmäisen papin Eelin kahden pojan Hofnin ja Piinehaan tapaus. He eivät ainoastaan ahneesti ottaneet parhaat osat uhreista itselleen, vaan myös harjoittivat haureutta niiden naisten kanssa, jotka palvelivat tabernaakkelissa. Heidän omat itsekkäät halunsa voittivat heidät, kun he halveksivat Jehovan lakeja eivätkä ajatelleet Jehovaa. Jehova muisti heidät ja tarkkasi heidän käytöstään verraten sitä vanhurskaaseen lakiinsa. Hän tuli seuraavaan johtopäätökseen heidän jatkuvasta pappina olostaan ja jälkeläisten saamisestaan palvelemaan pappeina: ”Pois se! Sillä minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat; mutta jotka minut ylenkatsovat, ne tulevat halveksituiksi.” Jehova muisti tämän päätöksen heidän kaikkien suhteensa, ja he kuolivat taistelussa Jumalan rangaistuksesta. – 1. Sam. 2:22–26, 30, 34; 4:11.
18. Mikä kiusaus tuli Joosefin eteen, ja mikä siitä seurasi hänelle heti ja myöhemmin, että hän säilytti nuhteettomuutensa?
18 Raamattu kertoo eräästä nuoresta miehestä, joka tunsi hyvin Jehovan lait ja periaatteet, koska hän jo nuorukaisena tiesi Jehovan oikeat moraaliohjeet. Hänen kypsä arvostelukykynsä varjeli häntä harjoittamasta moraalittomuutta, kun Potifarin vaimon houkutukset kiusasivat häntä, tämä kun yhä uudelleen pyysi Joosefia harjoittamaan haureutta kehottaen: ”Makaa minun kanssani.” Hän teki ratkaisunsa seuraavin sanoin: ”Kuinka minä . . . tekisin niin suuren pahanteon ja rikkoisin Jumalaa vastaan!” Miten Joosef menetteli? Hän ”jätti vaippansa hänen käsiinsä, pakeni ja riensi ulos”. Hän halusi mieluummin viettää vuosikausia vankilassa syytettynä siitä, mitä hän kieltäytyi tekemästä, kuin rikkoi päätöksensä, joka käski häntä olemaan uskollinen Jumalan vaatimuksille. (1. Moos. 39:7, 9, 10, 12) Joosef pantiin todella vankilaan häntä vastaan nostettujen väärien syytösten perusteella. Häntä käytettiin hänen sovittelemattoman asenteensa takia kansansa huoltajana. Uskollisuus tässä koetuksessa oli tämän hyväksymyksen edellytys.
LOPPUSANAT
19. a) Keiden vaellusta meidän tulee jäljitellä suojaksemme? b) Miten kypsyys suojelee meitä koettelevissakin olosuhteissa?
19 Me havaitsemme varmasti, että teokraattisesti harjaantunut mieli antaa samankaltaisen arvostelukyvyn eikä hellitä valppaudesta ja hairahdu tuskaan, murheeseen, kärsimykseen ja ikuiseen kuolemaan johtavaan syntiin. Miksi emme jäljittelisi vaelluksessamme niiden uskollisten miesten vaellusta, jotka suojelivat ja varjelivat huolellisesti sieluaan ja pysyivät kaikkivaltiaan Jumalan suosiossa koetuksessakin? Nuhteettomuuden säilyttäminen Jumalan edessä on suoja elämälle. Tottelevaisuuden ilot ja siunaukset johtavat turvallisuuteen, tyytyväisyyteen ja osaansa tyytymiseen. Se auttaa kehittämään vahvan uskon kilven niin kuin Paavali kuvaili: ”Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet.” Vaikka Saatana ottaisi pois kaiken kirjallisuutemme ja Raamattummekin ja panisi meidät koppivankeuteen tai saattaisi meidät ilkeän vainon kohteeksi, niin meillä on suoja, jota hän ei voi läpäistä. Jos olemme hankkineet täydellisen ja täsmällisen tiedon Raamatun pyhässä sanassa olevista Jehovan päätöksistä, jos olemme vertailleet ja eritelleet sitä huolellisesti seurakunnan yhteydessä olevien kypsien veljien avulla, jos päätämme etukäteen siitä, mitä teemme eri olosuhteissa, joihin voimme joutua, jos palautamme ne mieleemme ja teemme käytännölliset ratkaisut, niin suojelemme itsemme alituisesti eteemme tulevilta kiusauksilta. – Ef. 6:16.
20. Mikä antaa meille iankaikkisen suojan?
20 Kuinka tosi onkaan sananlasku, joka käskee meitä turvaamaan aina Jehovaan, niin kuin Sananl. 3:5, 6 sanoo: ”Äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa”! Pane siis viisaasti koko uskosi ja luottamuksesi Jehovaan ja perusta ne kypsään arvostelukykyyn. Tämä suojelee sinua, ja Jehova itse on sinun ikuinen kilpesi.