Onko vanhempiesi uskonto oikea sinulle?
Miten voit ottaa sen selville? Sopiiko sinun vaihtaa uskontoa?
”VANHEMPANI eivät hyväksyneet uutta uskontoamme”, selitti nuori mies, ”eivätkä he salanneet paheksuntaansa. Äitini esitti satoja rukouksia yrittäessään saada meidät muuttamaan mielemme, koska hän vilpittömästi uskoi meidän joutuneen harhaan.”
Tämä nuori mies oli kasvatettu erään kristikunnan huomattavan uskontokunnan jäsenenä. Hän ja hänen vaimonsa olivat kumminkin alkaneet äskettäin vakavasti tutkia Raamattua, ja se, mitä he saivat tietää, sai heidät vaihtamaan uskontoaan. Oliko se sopivaa? Onko vanhempiensa uskonnon hylkääminen oikein? Onko olemassa raamatullista ennakkotapausta tällaisen askeleen ottamisesta? Katsokaamme.
USKONNON VAIHTAMINEN
Patriarkka Aabraham esitetään Raamatussa esimerkillisenä Jumalan miehenä. Häntä sanotaan ”Jumalan ystäväksi” ja hänet tunnetaan myös ”kaikkien isänä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat”. (Jaak. 2:23; Room. 4:11) Oletko huomannut, että tämä huomattava mies hylkäsi vanhempiensa uskonnon?
Hänen isänsä Terah asui lähellä kuuluisan Eufrat-virran suuta Kaldean kaupungissa Uurissa. Epäjumalanpalvelusta harjoitettiin siellä yleisesti, ja Terah osallistui ilmeisesti epäjumalanpalvontaan. Israelilaisten johtaja Joosua ilmaisi monta vuotta myöhemmin tämän kiinnittäessään kansan huomion heidän esivanhempiinsa ja sanoessaan: ”Tuolla puolella Eufratvirran asuivat muinoin teidän isänne, myös Terah, Aabrahamin ja Naahorin isä, ja he palvelivat muita jumalia. . . . poistakaa ne jumalat, joita teidän isänne palvelivat tuolla puolella virran ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa [Jehovaa, Um].” – Joos. 24:2, 14.
Joosua kannusti siis kansaa hylkäämään esi-isänsä Terahin uskonnon. Kansan piti sen sijaan seurata hänen poikansa Aabrahamin uskoa, koska hän oli yksinomaisesti antautunut tosi Jumalalle Jehovalle. Aabraham oli juutalaisen perimätiedon mukaan tehnyt aloitteen ja rikkonut isänsä epäjumalat.
Eräs toinen henkilö, joka hylkäsi vanhempiensa uskonnon ja rupesi palvomaan Jehovaa, oli Raahab. Hän oli kanaanilainen, joka kätki israelilaisvakoilijat ja sai suuren kiitoksen Raamatussa uskostaan. (Hepr. 11:31; Jaak. 2:25) Raahab selitti vakoilijoille, mikä sai hänet vaihtamaan uskontoaan:
”Me olemme kuulleet, kuinka Herra kuivasi Kaislameren vedet teidän tieltänne, kun lähditte Egyptistä, ja mitä te teitte niille kahdelle amorilaisten kuninkaalle tuolla puolella Jordanin, Siihonille ja Oogille, jotka te vihitte tuhon omiksi. . . . Herra, [Jehova] teidän Jumalanne, on Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä. Niin vannokaa nyt minulle Herran kautta, että niinkuin minä olen tehnyt teille laupeuden, tekin teette laupeuden minun isäni perheelle . . . ja pelastatte meidät kuolemasta.” – Joos. 2:9–13.
Raahab saattoi havaita siitä, kun israelilaiset olivat yliluonnollisella tavalla pelastuneet Egyptistä, että Jehova on todella ”Jumala ylhäällä taivaassa ja alhaalla maan päällä”! Hänen vanhempiensa palvomat jumalat olivat kykenemättömiä suorittamaan sellaisia ihmeellisiä tekoja. Raahabista tuli sen tähden Jehovan palvoja, ja hän sai edun tulla luvatun Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, esiäidiksi. – Matt. 1:1, 5.
Raahabin miniä Ruut hylkäsi myös vanhempiensa palvonnan ja sai samanlaisen siunauksen. Juudan maassa vallinneen nälänhädän johdosta muuttivat Noomi, hänen miehensä ja kaksi poikaansa Mooabin maahan, missä hänen poikansa menivät avioliittoon mooabilaisten naisten kanssa, joista toinen oli Ruut. Jonkin ajan päästä Noomin mies ja pojat kuolivat jättäen jälkeensä kolme leskeä. Noomi päätti palata kotiin Juudaan ja sanoi sen tähden miniöilleen: ”Menkää, palatkaa kumpikin äitinne kotiin.” Toinen tytöistä meni, mutta Ruut kieltäytyi jättämästä Noomia. – Ruut 1:1–14.
Tällöin Noomi sanoi Ruutille: ”’Katso, kälysi on kääntynyt takaisin oman kansansa ja jumalansa luo, käänny sinäkin kälysi kanssa’. Mutta Ruut vastasi: ’Älä vaadi minua jättämään sinua ja kääntymään takaisin, pois sinun tyköäsi. Sillä mihin sinä menet, sinne minäkin menen, ja mihin sinä jäät, sinne minäkin jään; sinun kansasi on minun kansani, sinun Jumalasi on minun Jumalani.’” (Ruut 1:15–17) Ruut halusi palvoa Jehovaa Noomin kanssa mieluummin kuin palata kansansa luo palvomaan sen jumalia. Jonkin ajan kuluttua Ruut meni naimisiin Raahabin pojan Booaan kanssa, ja niin hän sai siunauksen tulla kuningas Daavidin isoäidin äidiksi ja Jeesuksen Kristuksen esiäidiksi. – Ruut 4:18–22.
Ensimmäiselläkin vuosisadalla monet hylkäsivät vanhempiensa uskonnon tullakseen Jehova Jumalan tosi palvojiksi. Apostoli Pietari puhui hyväksyvästi sellaisista henkilöistä sanoen: Teidät pelastettiin ”turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne”. (1. Piet. 1:18) Pietarin tarkoittamat isät olivat noudattaneet juutalaisia uskonnollisia perimätietoja, mutta vilpittömien juutalaisten oli jätettävä sellaiset perinteet ja vaihdettava uskontoaan saadakseen Jumalan hyväksymyksen.
Apostoli Paavali on juutalainen, joka teki näin. Hän kirjoittaa: ”Edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.” (Gal. 1:14) Paavali oli ”fariseusten jälkeläinen” ja oli ilmeisesti vanhempiensa kasvattama tuon juutalaisen uskonlahkon jäseneksi. (Apt. 23:6; Fil. 3:5) Mutta kun hän sai tietää, ettei fariseusten noudattama uskonnollisten perimätietojen järjestelmä ollut Jumalan hyväksymä, hän ei empinyt vaihtaa uskontoaan ja tulla kristityksi, vaikka se saattoikin syvästi murehduttaa hänen juutalaisia vanhempiaan.
VAIHDOKSEN SYY
Näissä tapauksissa ei uskonnon vaihdos tapahtunut mukavuuden vuoksi. Sitä ei tehty itsekkäistä syistä, sellaisista kuin tulevan aviopuolison miellyttämiseksi, maineen vuoksi tai yhteiskunnallisen aseman tai liikesuhteitten parantamiseksi. Päinvastoin, tosi Jumalan Jehovan palvonta saattoi Aabrahamin epäilemättä epäsuosioon mesopotamialaisen Uurin kaupungin epäjumalanpalvojien keskuudessa. Raahab kääntyi Jehovan palvontaan ja suojeli israelilaisvakoilijoita henkensä uhalla. Ruutinkin päätös palvella Jehovaa merkitsi sitä, että hänen oli hylättävä oma maansa ja kansansa. Ja kun Paavali hylkäsi vanhempiensa uskonnon tullakseen kristityksi, niin se saattoi hänet kärsimään paljon vainoa ja vaikeuksia. – 2. Kor. 11:23–27.
Näiden henkilöiden uskonnonvaihdos ei ollut varmastikaan henkilökohtainen mukavuuskysymys! Se tapahtui pikemminkin Jumalaa ja hänen päätöksiään koskevan täsmällisen tiedon perusteella. He olivat hankkineet luotettavaa tietoa, mikä osoitti selvästi, ettei heidän vanhempiensa palvontatapa miellyttänyt tosi Jumalaa, taivaan ja maan Luojaa. Ei ole sopimatonta hylätä vanhempien uskontoa, jos sen opetusten havaitaan olevan ristiriidassa Jumalan sanan Raamatun kanssa. Päinvastoin sen tekeminen on rohkeata ja oikein. Ja vaikka sellainen vaihdos olisi vaikea tehdä, niin se lopuksi johtaa hyödyllisiin seurauksiin.
VAIHDOKSEN HYÖTY
Vanhemmat saattavat tosin alussa olla huolestuneita ja vihaisiakin. Mutta muista: Jeesus Kristus varoitti, että tosi kristillisen palvonnan omaksuminen aiheuttaisi jakaantumista joissakin huonekunnissa. Sen sijaan että Jeesus olisi kehottanut yrittämään säilyttää rauhan jatkuvasti hyväksymällä väärän uskonnon opetukset ja menot, hän sanoi: ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.” – Matt. 10:34–37.
On väärin pidättyä tosi palvonnasta vain miellyttääkseen vanhempiaan tai isovanhempiaan. Se ei totisesti hyödytä heitä eikä sinua. Tosi rakkautta osoitetaan heitä kohtaan olemalla halukas kestämään heidän paheksuntansa tai solvauksensakin, jotta heillä olisi paras mahdollinen tilaisuus tulla tuntemaan Jumalan sanan totuudet ja päästä saamaan ne iankaikkiset siunaukset, joita Jehova Jumala tarjoaa häntä palveleville.
Aabrahamin uskollisella vaelluksella oli ilmeisesti tällainen hyödyllinen vaikutus hänen isäänsä Terahiin sekä toisiin sukulaisiin, sillä kun Jumala neuvoi Aabrahamia lähtemään Mesopotamiasta ja sen babylonilaisen väärän palvonnan huonosta ympäristöstä, niin hänen sukulaisensa, Terahkin, lähtivät hänen kanssaan. – Apt. 7:1–4.
Ilmeisesti Terahin vanhurskaan pojan käytös vaikutti niin voimakkaasti Aabrahamin läheisiin sukulaisiin, että jotkut heistä lopulta liittyivät Aabrahamin kanssa tosi palvontaan. Kuinka suurenmoinen palkka siitä, että hän uskollisesti piti kiinni Jumalan hyväksymästä uskonnosta! – 1. Moos. 24:4, 50, 51.
Tämän kirjoituksen alussa mainittu nuori pariskunta sai myös runsaan siunauksen siitä, että se pysyi lujana päätöksessään vaihtaa uskontoaan. Vaikka heidän vanhempansa vastustivatkin kovasti vaihdosta, niin nuori mies selittää:
”Joka kerta kun äitini kävi luonamme, meillä oli tapana puhua keskenämme totuuksista, jotka olimme oppineet Jumalan sanasta – Jumalan nimestä, miten häntä on rukoiltava, kuolleitten tilasta jne. Kun alinomaa puhuimme oppimistamme hyvistä asioista, äiti alkoi ajatella ja vertailla. Se oli edistymistä, sillä hän ei ollut koko elämänsä aikana koskaan epäillyt sitä, että papeilla on totuus eikä mitään muuta kuin totuus. Nyt hän kysyi itseltään: ’Mikseivät he koskaan mainitse Jehovan nimeä? Miksi he pitävät Raamatun itsellään? Miksi he sanovat, että sielu on kuolematon, koska Raamattu sanoo sen voivan kuolla?’” – Hes. 18:4; Jes. 53:12.
Lopulta äiti ilmaisi haluavansa oppia enemmän niitä asioita, joista hän kuuli lastensa puhuvan. ”Voitte kuvitella iloamme”, hänen poikansa kirjoittaa, ”kun kärsivällisyytemme eräänä päivänä palkittiin siten, että hän pyysi meitä puhumaan hänelle Raamatusta ja Jehovasta sanoen: ’Alan uskoa, ettei katolilaisilla ole lopultakaan koko totuutta.’ Nyt, muutamia kuukausia myöhemmin, äitini kertoo innokkaasti oppimiaan Raamatun totuuksia toisille. Samoin tekevät kaksi sisartani. Kohta he aikovat vaimoni ja minun kanssani vertauskuvata kasteella antautumisensa palvelemaan Jehova Jumalaa.”
Miten onnelliseksi ja yksimieliseksi Raamatun totuudet ovatkaan tehneet tämän perheen! Äiti on todella kiitollinen siitä, etteivät hänen lapsensa kyselemättä seuranneet sitä uskontoa, missä heidät oli kasvatettu. Se ei ollut oikea uskonto kenellekään heistä. Sen pitäisi panna sinutkin ajattelemaan: onko vanhempiesi uskonto sinulle oikea?
OIKEA USKONTO SINULLE?
Miten voit ratkaista tämän asian? Jos vanhempasi ovat vilpittömiä, hurskaita ihmisiä, jotka viettävät puhdasta elämää ja käyvät säännöllisesti jumalanpalveluksissa, niin todistaako se, että heidän uskontonsa on oikea sinulle? Ymmärrettävästi niin voisi ajatella, mutta huomaa, että apostoli Paavali osoittaa tarvittavan enemmän.
Kirjoittaessaan nuorelle miehelle Timoteukselle vankeudesta hän huomautti, että hänen äitinsä ja isoäitinsä olivat esimerkillisiä uskon naisia. (2. Tim. 1:5) He viettivät puhdasta, moraalista elämää, mutta he tekivät vielä enemmän. Huomaa Paavalin Timoteukselle antamasta seuraavasta kehotuksesta, mikä ilmaisi Timoteuksen äidin uskonnon oikeaksi Timoteuksellekin: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut [äidiltä ja isoäidiltä], ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” – 2. Tim. 3:14, 15.
Havaitsitko, että Timoteuksen äiti opetti hänelle ”pyhiä kirjoituksia”? Jumalan sanan henkeytetyt kirjoitukset, jotka olivat saatavissa Timoteuksen lapsuudessa, olivat Heprealaisten kirjoitusten 39 kirjaa. Vuonna 41 kirjoitettiin Matteuksen evankeliumi, ja noin vuonna 47–48 lähti apostoli Paavali ensimmäiselle lähetysmatkalleen, jolloin hän epäilemättä tapasi Looiksen ja Euniken, joista tuli kristittyjä uskovia. Siitä ajasta lähtien nämä uskolliset naiset voivat opettaa Timoteukselle Kirjoituksia Kristukseen Jeesukseen liittyvästä uskosta. Heidän uskontonsa varusti heidät tekemään siten.
Valmistaako sinun vanhempiesi uskonto heidät tekemään näin? Voivatko he vedota suoraan Raamattuun vastatakseen Jumalaa, hänen Poikaansa Kristusta Jeesusta, Jumalan päätöksiä ja oikeaa käytöstä koskeviin kysymyksiin, niin kuin Timoteuksen äiti ja isoäiti pystyivät tekemään? Jolleivät, niin sen pitäisi panna sinut kysymään vakavasti, onko heidän uskontonsa sinulle oikea. Tosi uskontohan varustaa kannattajansa antamaan tämän tärkeän tiedon.
Ei riitä, että sinusta vain tuntuu, että vanhempiesi uskonto on oikea sinulle. Jollet voi todistaa heidän uskonsa oikeaperäisyyttä Raamatulla, ei mikään uskonnollisen innostuksen tai vilpittömyyden määrä tee sitä oikeaksi. On tyhmää päätellä: ”Jos minun uskontoni kelpaa isälleni ja äidilleni, se kelpaa minullekin.” Mitä olisi tapahtunut, jos Raahab olisi järkeillyt tällä tavalla ja turvannut vanhempiensa jumaliin sekä palvonut jatkuvasti niitä? He kaikki olisivat kärsineet tuhon muiden jerikolaisten mukana! Mutta hänen tosi Jumalan Jehovan puolelle ottamansa rohkean kannan vuoksi ”Raahabin sekä hänen isänsä, äitinsä, veljensä . . . ja kaikki hänen omaisensa Joosua jätti henkiin”. – Joos. 6:23–25.
Tänäkin aikana odottaa kaikkea väärää uskontoa langettava tuomio. Tutki sen tähden Raamattua! Tarkastele uskontoasi huolellisesti sen opetusten valossa. Hylkää väärä uskonto niin kuin Raamattu käskee: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä.” (2. Kor. 6:17) Etsi uskonto, joka suhtautuu Raamattuun vakavasti ja tekee jokaisesta kannattajastaan Jumalan palvelijan. Se on sinulle sopiva uskonto. Iloitse Jumalan suojeluksesta ja siunauksesta hyväksymällä se.