Pitäkäämme Raamattua elämämme oppaana

”’Tehkää polut suoriksi jaloillenne’, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi.” – Hepr. 12:13.

 1. Millaisissa olosuhteissa israelilaiset olivat olleet riippuvaisia Jehovasta 40 vuotta, ja mikä odote oli heidän edessään?

NELJÄKYMMENTÄ vuotta israelilaiset olivat vaeltaneet erämaassa vailla kotia, vailla maata, vailla yhteyttä mihinkään muihin kansoihin. Neljäkymmentä vuotta oli yksinomaan Jumalan käsi opastanut ja ylläpitänyt heitä. Hän oli toimittanut heille ruokaa, ihmeellistä mannaa taivaasta. Olipa hän antanut vettäkin vuorista välittäjänsä Mooseksen toimesta. Nyt tämä Jumalan valitsema kansa seisoi Mooabin autiotasangoilla vastapäätä Jerikoa Jordanin toisella puolella, yli kuusisataa tuhatta sotakuntoista miestä ynnä heidän vaimonsa ja lapsensa. He olivat nuorten miesten ja naisten muodostama voimakas ja tarmokas kansa; vain kourallinen oli yli 60 vuoden ikäisiä. Monet heistä, ehkä enemmistökin, olivat syntyneet erämaassa. He tunsivat vain telttaelämän ja autiomaan kolkkouden, mutta Jordanin toisella puolella oli vauras ja hedelmällinen maa, maidon ja hunajan, vehnän ja ohran, hedelmäpuitten ja kukkien maa, laulun ja naurun maa, rauhan maa – Luvattu maa.

 2. Minkä suhteen heidän piti olla varuillaan, ja miten Baalak epäonnistui Israelia vastaan tähdätyissä aikeissaan?

² Mutta he olivat keskellä vihollisia: miehiä, naisia ja lapsia, jotka eivät palvoneet Jehovaa vaan jotka mieluummin halusivat nähdä Israelin tuhoutuvan kuin omaa elintapaansa häirittävän; vihollisten, jotka tulisivat käyttämään kaikkia saatavissaan olevia keinoja estääkseen tätä nuorta kansaa pääsemästä maahansa ja perimästä sitä Jumalan lupaamana omaisuutena. Niinpä Mooabin kuningas Baalak palkkasi profeetta Bileamin kiroamaan Jehovan kansan. Kolme kertaa hän yritti kirota israelilaisia, mutta joka kerta kaikkivaltias Jumala valvoi Bileamin kieltä muuttaen aiotun kirouksen Israelin siunaamiseksi ja tehden selväksi, että ”ei ole turmiollista loitsua Jaakobia vastaan eikä ennustelua Israelia vastaan”. – 4. Moos. 23:23, Um.

 3. a) Minkä keinon Bileam keksi Israelin voittamattomuuden murtamiseksi, ja mikä oli seuraus? b) Mikä ripeä ja jyrkkä toimenpide sai Jehovan pysähdyttämään vitsauksen?

³ Sitten Bileam löysi ainoan keinon tämän voimakkaan kansan voittamattomuuden murtamiseksi. Hän viekoitteli sen pois sen Jumalasta, Jehovasta, sen Suojelijasta ja voiman Lähteestä. Hän neuvoi Mooabin kuningasta aiheuttamaan Jehovan oman kirouksen hänen kansalleen houkuttelemalla sen epäjumalanpalvelukseen naisepäjumalanpalvelijoiden kanssa harjoitetun haureuden välityksellä. Raamatun kertomus sanoo (4. Moos. 25:1–3): ”Kansa rupesi irstailemaan Mooabin tyttärien kanssa. Nämä kutsuivat kansaa jumaliensa uhreille, ja kansa söi ja kumarsi heidän jumaliansa. Kun Israel näin antautui palvelemaan Baal-Peoria, syttyi Herran viha Israelia kohtaan.” Siksi Israelin tuomareita käskettiin surmaamaan ne miehet, jotka olivat liittyneet väärään jumalaan Baal-Peoriin. Mutta vielä silloinkin kun vanhimmat murehtivat ilmestysmajan ovella Israelin lankeemusta, eräs Israelin päämiehen poika nimeltä Simri toi röyhkeästi midianilaisen naisen leiriin Mooseksen ja koko seurakunnan silmien edessä. Pappi Eleasarin poika Piinehas otti ripeästi ja jyrkästi toimien keihään käteensä, seurasi heitä holvitelttaan ja lävisti heidät molemmat. ”Silloin taukosi israelilaisilta vitsaus. Ja niitä, jotka kuolivat tässä vitsauksessa, oli kaksikymmentäneljä tuhatta.” (4. Moos. 25:8, 9) Kaksikymmentäneljä tuhatta rikkojaa kuoli Jehovan käden kautta. He eivät päässeet Luvattuun maahan, vaikka olivat aivan sen kynnyksellä. He olivat antautuneet itsekkään himon valtaan ja hylänneet Jumalansa Jehovan, elämänsä Oppaan.

 4. Miten israelilaisia piti koetella edelleen?

⁴ Mutta ei siinä kaikki. Eräs mies, joka ei ollut sortunut noihin Baal-Peorin rivoihin sukupuolihurjasteluihin, ei silti ollut haavoittumaton. Hänkin lankesi itsekkään himon uhriksi, mutta se oli ahneutta ja saituutta, materialismin ovela ansa. Ja hänen nautinnonhalunsa maksoi hänen 36 israelilaisveljensä hengen.

 5. a) Miksi Jehova otti pois suosionsa Israelilta, ja miten tämä tuli päivänvaloon? b) Mikä rangaistus annettiin väärintekijälle ja miksi?

⁵ Tämä tapahtui, kun Jerikon kaupunki oli yliluonnollisesti annettu Jumalan kansan käsiin ja israelilaiset olivat menneet Ain kaupunkia vastaan valloittamaan sitä. Joosua, heidän johtajansa, oli lähettänyt ainoastaan 3 000 aseistettua miestä odottaen helppoa voittoa vihollisen huonompien sotavoimien takia. Mutta Ain miehet ryntäsivät kaupungista ja ajoivat heidät tyystin pakoon surmaten 36 israelilaista. Joosua ja vanhemmat miehet lankesivat kasvoilleen Jehovan eteen hartaaseen anomukseen saadakseen selville tämän onnettomuuden syyn. Jehova sanoi sen heille: ”Israel on tehnyt syntiä, he ovat rikkoneet minun liittoni, jonka minä olen heille säätänyt; he ovat ottaneet sitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, he ovat varastaneet ja valhetelleet, he ovat panneet sen omain tavarainsa joukkoon.” Jo seuraavana aamuna Joosua Jehovan käskystä kokosi koko kansan yhteen ja eliminoimalla totesi lopulta Aakanin mieheksi, joka oli syyllinen Jehovan edessä. Kysymysten ahdistamana Aakan myönsi anastaneensa itselleen Jerikon kaupungista saalista, jonka Jehova oli erottanut pyhänä omaan palvelukseensa. Niin Aakan tuomittiin kuolemaan ja hänet kivitettiin perheineen, joka oli ilmeisesti suhtautunut myönteisesti hänen menettelyynsä. – Joos. 7:1–25.

VAROMATTOMIEN VAROITTAMINEN

 6. a) Missä vastaavanlaisessa asemassa Jumalan kansa on nykyään kuin israelilaiset Mooabin tasangoilla? b) Mikä suoja meillä on?

⁶ Jumalan kansa on nyt sen uuden järjestyksen kynnyksellä, jota hallitaan vanhurskaudessa, ja iankaikkinen elämä on silmämääränä. Joka ainoan kirouksen, jonka Saatanan maailma on kohdistanut tätä kansaa vastaan, Jehova on kääntänyt siunaukseksi. Mutta Bileamin ja Mooabin kansan tavalla nykyinen jumalaton järjestelmä viettelee sukupuolipalvonnalla ja monilla muilla moraalittomilla tavoilla, kuten valehtelemisella, pettämisellä ja varastamisella. Olemmeko me immuuneja? Tilastot vastaavat: emme! Joka vuosi useita tuhansia erotetaan Jumalan järjestöstä, koska he hylkäävät Jehovan ja hänen vanhurskaat periaatteensa, koska he eivät pidä Raamattua elämänsä oppaana. Vaan harvat näistä ymmärtävät, mitä he ovat menettäneet, katuvat ja oikaisevat huonon käytöstapansa. Loput näistä eivät koskaan pääse uuden asiainjärjestelmän ihmeellisiin siunauksiin. Miten me voimme välttää tällaisen murhenäytelmän?

 7. a) Mikä aiheuttaa Jaakobin mukaan Jumalan lain tahallisen rikkomisen? b) Mihin kahteen suuntaan meidät voidaan johtaa, ja mikä on kummassakin ohjaava voima?

⁷ Sekä Simrin että Aakanin menettely olivat tahallisia. He tiesivät, että heidän tekonsa olivat vastoin Jehovan nimenomaisia käskyjä. Mutta ei ole todennäköistä, että kummassakaan tapauksessa ne teot, jotka saivat heidät menettämään henkensä, olisivat olleet sellaisten halujen aiheuttamia, joita heillä ei olisi koskaan aikaisemmin ollut. Jeesuksen veli Jaakob kuvailee tahallisen rikkomuksen jatkuvan väärän ajattelun seuraukseksi: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:14, 15) Kumpikin näistä miehistä oli Mooseksen välittämän Jumalan lain ja sen pakotteiden eli tehosteitten alainen. Me olemme nyt Kristuksen lain alaisia, ja tämän lain tehoste on Jumalan henki, joka kannustaa meitä vanhurskauteen. (Room. 6:18, 19; 7:6; Gal. 5:16–18) Mutta sama henki vaikuttaa myös kristillisessä seurakunnassa ja sen valvojissa, jotka Jumalan henki on asettanut tehtäviinsä. (Apt. 20:28) Jos siis Jumalan henki kannustaa meitä, jos me annamme Jumalan hengen ohjata elämäämme hänen Sanansa ja seurakuntansa kautta, niin ei ole mitään syytä, miksi emme tietäisi etukäteen, milloin väärä halu todennäköisesti saa meidät lankeamaan Simrin ja Aakanin ansaan, ja voisi välttää sitä. Kysymys on: olemmeko me todella ja vilpittömästi halukkaita antamaan Jumalan hengen johtaa itseämme, vai tahdommeko mieluummin noudattaa omien halujemme taipumuksia ja halujemme tyydytykseksi pelata uhkapeliä seurauksilla, mitkä ne meille lienevätkin?

 8. Miten seurakunnan palvelijat tarjoavat suojan, ja miksi he tuntevat vastuun?

⁸ Seurakunnan valvojat ja apulaispalvelijat ovat lahjoja ihmisinä (Um), jotka Kristus on antanut silmällä pitäen kristillisten seurakuntien jäsenten rakentamista ja vahvistamista kautta maailman. (Ef. 4:8, 11, 12) He ovat miehiä, jotka ovat kasvaneet kypsyyteen noudattaessaan Jumalan lakia ja kokemuksen ja Jumalan vanhurskaissa vaatimuksissa valmentumisen avulla oppineet tietämään, mitä tarvitaan Jumalan vaatimusten täyttämiseen ja hänen lakinsa pitämiseen. He ovat sen tähden alituisesti valppaita seuraamaan huollossaan olevan seurakunnan ja sen jäsenten tilaa ja nopeita havaitsemaan hengellisen heikkouden oireet, jotka voisivat aiheuttaa vakavaa hengellistä sairautta tai johtaa Jumalan lain kohtalokkaaseen rikkomiseen. Ollen syvästi huolissaan Jumalan laumasta, koska tietävät, että heidän täytyy tehdä tili (Hepr. 13:17), he auliisti omaksuvat vastuunsa apostoli Paavalin galatalaisille antaman kehotuksen noudattamisesta (Gal. 6:1, 2): ”Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. Kantakaa toistenne kuormia, ja niin te täytätte Kristuksen lain.”

POIKKEAMIEN VAKAVUUS

 9. Miten meidän tulee suhtautua neuvojen saamiseen, ja mitä se saattaisi selvästi ilmaista, jos emme niin tee?

⁹ Kun tällaiset oireet havaitaan ja ne saatetaan veljen huomioon, niin miten hänen tulee suhtautua niihin? Ilmeisesti arvostaen tätä varausta, minkä Jehova on tehnyt järjestössään. Hänen tulee ymmärtää, että neuvo tulee Jumalan sanasta, ja olla halukas noudattamaan sitä oppaanaan. Mutta jos hän loukkaantuu tai itsepintaisesti yrittää puolustella väärää menettelyään, niin eikö se sitä enemmän osoita neuvon viisautta ja miten tärkeätä on vakavasti kiinnittää hänen huomionsa väärintekoon? Eikö se ehkä ilmaise, että hänen taipumuksensa saattaa jo olla niin voimakas, että väärinteon maailmallisen menettelyn viehätys voittaa Jumalan hengen vaikutuksen, joka mukauttaa häntä teokraattiseen raamatulliseen katsantokantaan? Eikö se ehkä voimakkaasti osoita, että rikkoja on jo joutunut vaaralliseen kohtaan poikkeamassaan, kenties jo niin etäälle, ettei Jumalan sana häntä tavoita? Mikä estää häntä nyt menemästä pitemmälle kohti rikkomusta, joka voi aiheuttaa kuoleman? ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” – Gal. 6:7, 8.

10. Miksei meidän tule väheksyä pientäkään poikkeamaa Jehovan vaatimuksista? Mikä on todella yksinkertaisempi menettelytapa ja miksi?

¹⁰ Meidän ei tule sen tähden koskaan väheksyä poikkeaman vakavuutta vähäiselläkään tavalla. Sillä mitä poikkeama merkitsee? Se merkitsee poikkeamista tieltä, kääntymistä syrjään oikeasta suunnasta. Ja jokainen poikkeaminen, miten vähäinen se lieneekin, aiheuttaa alati laajenevan juovan mitä pitemmälle sitä jatketaan. Ainoa keino, jonka avulla poikkeaja voidaan koskaan palauttaa tielle, on, että hän muuttaa jälleen suuntaansa, ja kun katsoo taaksepäin hänen jättämäänsä vinkkurajälkeä, niin kuinka vaikea se tie onkaan ollut! Miten paljon yksinkertaisempaa onkaan ’tehdä polut suoriksi jaloille, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi’! – Hepr. 12:13.

11. Miksi voidaan ottaa väärä askel huomaamatta sitä, ja mistä varjelusta meidän tulee olla kiitollisia?

¹¹ Saatanan asiainjärjestelmän vaikutus on erittäin voimakas meihin kaikkiin. Me emme ehkä toisinaan käsitä miten voimakas se on ja millä tavoilla. On mahdollista alkaa ajatella tai toimia tavalla, mikä voi näyttää alussa hyvin viattomalta mutta mikä ajan mittaan saattaa johtaa vakaviin vaikeuksiin. Tällainen näkemys tai menettely voi todellisuudessa johtaa väärän askeleen ottamiseen, poikkeamiseen Raamatun ohjeesta tai Raamatun periaatteen rikkomiseen, mutta jäädä kuitenkin huomaamatta siltä, joka niin tekee, koska hän ei tunne tätä ohjetta tai periaatetta, koska hän ei tiedä, mihin asti se voi johtaa, tai koska hän hetkeksi hellittää valppaudestaan. Olkootpa sen aiheuttaneet olosuhteet mitkä hyvänsä, niin miten kiitollisia meidän tulisikaan olla siitä, että Jehova on Sanansa tai järjestönsä – jota seurakunnan palvelijat edustavat – välityksellä valvomassa, huomaa väärän askeleen ja kiinnittää huomiomme siihen!

12. a) Miten seurakunnan palvelijat voivat tietää, milloin väärä askel on otettu? b) Mistä kaksinkertaisesta syystä he ovat huolissaan siinä määrin, että ryhtyvät sopiviin toimenpiteisiin?

¹² Seurakunnan palvelijat eivät ehkä aina tiedä tarkalleen, missä pulma todellisuudessa on, mutta tulevat eräitten havaittavien suuntausten tai asenteitten perusteella tietoisiksi siitä, että jokin on vinossa. Se saattaa olla taipumus olla pois kokouksista, antaa takaisin teokraattisen palveluskoulun tehtäviä tai lisääntyvää riippumattomuuden tuntua, vähenevää hengellisyyttä keskustelussa, lisääntyvää ”muotitietoisuutta” pukeutumisessa. Mitä se lieneekin, niin palvelijat ovat huolissaan, koska se ilmaisee asianomaisen henkilön hengellisen hyvinvoinnin olevan vaarassa. Mutta heidän huolensa menee vielä pitemmälle, koska he tietävät, että se, mikä vaikuttaa yksilöön, vaikuttaa koko seurakuntaankin. Apostoli Paavali sanoi: ”Meistä on tullut kaiken maailman katseltava” (1. Kor. 4:9), mikä osoittaa, että seurakunnan ulkopuolella olevat huomioivat meidän menettelytapojamme. Jos väärää menettelyä jatketaan, kunnes rikkomus tapahtuu, niin se saattaa koko seurakunnan epäedulliseen valoon. Aina ei tarvitse tapahtua suoranaista väärintekoa, ennen kuin seurakunnalle aiheutuu häpeää. Erään koulun opettajan huomautus valaisee tätä: ”Ihailin yleensä Jehovan todistajien lapsia. He olivat aina niin hyvätapaisia ja siistin näköisiä. Ikävä sanoa, mutta en mitenkään voi enää nähdä mitään eroa eräissä heistä. Heidän vaatteensa ja hiuksensa, heidän ulkoasunsa ja tapansa ovat aivan samanlaiset kuin kaikkien muidenkin lasten.” Jokainen Jehovan todistajien seurakunnankokouksissa kävijä tietää tämän havainnon olevan poikkeus eikä sääntö, mutta se, että tällainen lausunto on voitu antaa, on huolestumisen aihe, ja niiden seurakuntien palvelijat, joissa tällaisia suuntauksia on havaittavissa, haluavat auttaa niiden oikaisemiseksi, niin ”ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi”.

13. a) Mikä on väärin ajatuksessa, että me voimme voittaa ihmisiä heidän omalla maaperällään, ja miten tämä seikka tuli todistetuksi Korinton seurakunnassa? b) Mitä vaaroja on pelossa olla erilainen ulkoasultaan kuin maailmalliset toverit?

¹³ Jotkut voivat väittää, että jos me olisimme yhtä ”edistyksellisiä” ja ”ajanmukaisia” kuin useimmat nykyaikaiset ihmiset maailmassa ja ikään kuin kohtaisimme heidät heidän omalla maaperällään, niin se auttaisi totuuden asiaa eteenpäin. Mutta se on järkeilemistä väärillä perusteilla. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Jehova ei halua ihmisten liittyvän järjestöönsä siksi, että se on suosittua ja nykyaikaista. Hän haluaa ihmisiä, jotka rakastavat vanhurskautta ja ovat halukkaita elämään periaatteiden mukaan. Esimerkki tästä löytyy Korinton varhaiskristillisestä seurakunnasta. Jotkut sen yhteydessä olevat luulivat kuuluisuuden tuottavan mainetta seurakunnalle. Kun apostoli Paavali kuuli tästä, hän kirjoitti: ”Yleensä kuuluu, että teidän keskuudessanne harjoitetaan haureutta, jopa semmoista haureutta, jota ei ole pakanainkaan keskuudessa, että eräskin pitää isänsä vaimoa. Ja te olette paisuneet pöyhkeiksi! Eikö teidän pikemminkin olisi, pitänyt tulla murheellisiksi, että se, joka on tuommoisen teon tehnyt, poistettaisiin teidän keskuudestanne? Ei ole hyvä, että kerskaatte. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niinkuin te olettekin happamattomat.” (1. Kor. 5:1, 2, 6, 7) Paavali havaitsi välttämättömäksi ryhtyä välittömiin jyrkkiin toimenpiteisiin tämän seurakunnan puhdistamiseksi. Hän teki sen erottamalla Jumalan lain rikkojat ja oikaisemalla niiden toisten väärän ajattelun, jotka hyväksyivät väärinteon. Samoin kuin synnin hapatus panee käymään koko seurakunnan, myös väärä taipumus jäljitellä tämän maailman tyylejä, tapoja ja tottumuksia saastuttaa ajattelukyvyn ja teokraattisen katsantokannan. Jos me pelkäämme esiintyä ulkoasultamme erilaisina kuin toverimme maailmassa, niin mikä estää meitä menemästä askelta pitemmälle ja sovittelemasta kristillisissä periaatteissamme, jottemme olisi liian erilaisia? Tai mikä estää meitä hyväksymästä maailmallista ajattelua pulmiemme ratkaisussa? Tämä ei tuota meissä Jumalan hengen hedelmää vaan päinvastoin tämän maailman hengen hedelmää, joka voi lopulta johtaa Jumalan lain rikkomiseen. (Gal. 5:16–18) Kuten Jaakob osoittaa, moraalittomat teot harvoin tulevat varoituksetta. Väärä halu harvoin kehkeytyy äkisti täyteen kukkaan. Tavallisesti tarvitaan kaksi ainesta: taipumus ja tilaisuus. Jos pidämme Raamattua elämämme oppaana, niin yritämme poistaa molemmat elämästämme mahdollisimman täydellisesti.

HUONON SEURAN VAARAT

14. Millä tavalla huono seura tarjoaa kaikki edellytykset moraalittomuuteen luisumiselle, ja miten tätä voidaan valaista?

¹⁴ Huono seura tarjoaa saastuttavan vaikutuksensa takia kaikki, mitä tarvitaan moraalittomuuteen luisumiseen. Periaatteet heikkenevät, mikä on omiaan kiihottamaan vääriä taipumuksia. Sitä paitsi tilaisuus väärin tekemiseen on aina olemassa, ja siksi on mahdollista ajautua helposti epäviisaaseen suuntaan joko tietämättömyyden takia tai ivan pelosta. Jonkun ryhmässä olevan rikkomus saattaa myös kaikki toverit syyllisiksi. Eräs nuori veli edistyi erinomaisesti evankeliuminpalveluksessa, mutta hän halusi seurustella myös koulutovereittensa kanssa, jotka eivät välittäneet lainkaan Raamatun periaatteista. Eräänä päivänä he päättivät jännityksen vuoksi ottaa muutamia pulloja soodavettä kuljetusautosta. Se näytti heistä viattomalta kujeelta, mutta ajaja näki heidät ja tuli juosten opettamaan nuorukaisille läksyn. Ennen kuin kukaan tiesi, mitä tapahtui, eräs pojista veti esiin linkkuveitsen ja survaisi sen kuljettajan mahaan. Se tappoi hänet. Nuori evankeliuminpalvelija, joka oli joukon mukana, erotettiin seurakunnastaan ja on nyt kasvatuslaitoksessa. Aakankin aiheutti onnettomuuden koko kansalle ja maksoi sen omalla hengellään. Eikä kansa vapautunut syyllisyydestä, ennen kuin hänet poistettiin sen keskuudesta. – Joos. 7:20–25.

15. a) Minkä erehdyksen Diina teki, ja miten siitä hänelle koituneet seuraukset ovat varoitus meille? b) Miten Joosef menetteli päinvastoin, ja miten se voi olla esimerkkinä meille?

¹⁵ Kukaan kristillisistä periaatteista kiinni pitävä ei harjoita tahallaan haureutta. Mutta järkevyys käskee myös välttämään olosuhteita, jotka voisivat johtaa raiskatuksi tulemiseen. Diina jätti huomioon ottamatta tämän mahdollisuuden seurustellessaan kanaanilaisten nuorten tyttärien kanssa. Hamorin rakastunut poika näki hänet ja teki hänelle väkivaltaa. Jollei Diina olisi ollut niiden seurassa, jotka eivät pelänneet tosi Jumalaa, hän olisi säästynyt tuosta alentavasta kokemuksesta. (1. Moos. 34:1, 2) Meidän omana aikanamme tulee ryhtyä samanlaisiin varokeinoihin. On viisasta välttää säädytöntä pukeutumista, kulkemista yksinäisissä tai eristetyissä paikoissa tai vaarallisessa ympäristössä. Kulje sopivassa seurassa ja vältä niiden seuraa, joita antautuneisuus Jehovalle ja rakkaus oikeita periaatteita kohtaan ei hillitse. Diinan veli Joosef valitsi viisaan menettelyn ollessaan orjana Egyptissä. Kun Joosefin isännän Potifarin vaimo yritti yhä uudelleen vietellä hänet, niin hän johdonmukaisesti kieltäytyi poikkeamasta siitä, minkä hän tiesi oikeaksi ja miellyttävän Jumalaa. Hän yritti niin pitkälle kuin hänen orjanasemansa salli karttaa joutumasta tuohon kiusaukseen, ja kun tämä häpeämätön nainen lopulta yritti pakottaa hänet moraalittomiin suhteisiin kanssaan, hän kääntyi ja juoksi pois huoneesta jättäen viittansa jälkeensä tuon naisen käteen. Joosef halusi mieluummin ottaa minkä rangaistuksen tahansa, minkä tämä saattoi keksiä häntä vastaan, kuin olla miellyttämättä Jehovaa rikkomalla hänen lakiaan. Tosi Jumala siunasi Joosefia hänen lujan päätöksensä takia. – 1. Moos. 39:7–23.

16. a) Mikä vaara on jokaisella, joka on haluton irrottautumaan kokonaan maailman mittapuista? b) Miten tämä on valaistu Aakanin, Korinton seurakunnan ja Diinan tapauksessa? c) Minkä ratkaisun Jehova tarjoaa meille, ja mikä osuus seurakunnalla kokonaisuudessaan on siinä?

¹⁶ Jos me rakastamme vilpittömästi Jehovaa haluten todella tehdä hänen tahtonsa, niin mikään eteemme tuleva pulma ei ole niin syvälle juurtunut, ettei sitä voitaisi ratkaista soveltamalla oikealla tavalla Raamatun periaatteita. Jokainen, joka suhtautuu välinpitämättömästi vastuuseen ja on haluton irrottautumaan kokonaan maailmallisista mittapuista, juurtuu aikanaan siinä määrin sellaiseen ajattelutapaan, että onnettomuus iskee varmasti tavalla tai toisella. Me emme ole erilaisia nykyään tässä suhteessa kuin Jumalan kansa on ollut menneisyydessä. Aakanin materialistinen katsantokanta ja hänen väärä halunsa sai hänet varastamaan Jumalalta ja siten saastuttamaan koko seurakunnan ja tuottamaan kuoleman 36 israelilaistoverilleen sekä omalle perheelleen. Jotkut olivat Korinton seurakunnassa niin halukkaita miellyttämään jumalattomia naapureitaan, että antoivat anteeksi sukurutsauksenkin luullen kuuluisuuden tuottavan mainetta. Vasta Paavalin seurakunnalle antama voimakas kuritus, Raamatun periaatteiden soveltaminen ja väärintekijän erottaminen pelastivat seurakunnan hengen. Diina luuli voivansa seurustella vahingoittumatta epäuskoisten kanssa. Hän menetti neitsyytensä ja aiheutti kuoleman kaikille Sikemin miehille. Hänen veljensä Joosef sen sijaan kieltäytyi sovittelemasta periaatteissaan vaikka oli kaukana kotoa ja vieraassa maassa, erossa omasta perheväestään. Hän todisti, että Jumala rakastaa ja suojelee niitä, jotka häntä rakastavat ja pitävät hänen vanhurskaat vaatimuksensa. Kuulutko sinä perheeseen, joka hyväksyy totuuden, vai oletko yksin? Sillä ei ole väliä. Nämä pulmat ovat meille yhteiset. Ne kuuluvat koko seurakunnalle. Seurakunnan täytyy siihen määrättyjen palvelijoitten välityksellä olla vireästi kiinnostunut niistä. Kaikille on yksi ratkaisu. Se on Raamatussa. Psalmista kirjoitti: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) Meillä on tosiaankin Jumalan lupaus siitä, että Raamattu johtaa meidät erehtymättä Saatanan asiainjärjestelmän erämaan läpi, se suojelee meitä niiden moraalittomien miesten ja naisten vaikutukselta, jotka harjoittavat nykyisen Baal-Peorin palvontaa, ja se tekee meidät yhä lujemmiksi rakkaudessamme Jumalaan ja vie meidät turvallisesti ja vahingoittumattomina aivan edessämme olevaan uuteen vanhurskaaseen järjestykseen – jos me pidämme Raamattua elämämme oppaana.

[Kuvat s. 223]

Kristittyjen on pidettävä Raamattua elämänsä oppaana, jos he tahtovat välttää lankeamasta moraalittomien tapojen uhriksi niin kuin Aakan, jonka ahneus maksoi 36 israelilaistoverin hengen