Varo ”liiallista viininkäyttöä”
VIINI – mikä ihmeellinen lahja Luojaltamme Jehova Jumalalta! Hän teki herkulliset rypäleet ja muut hedelmät, pani ne halkeilemaan kypsyyttään ja sekoitti niihin estereitä ja happoja aromin, maun ja tuoksun vuoksi. Jehova Jumala asetti myös ne kemian lait, joiden mukaan hedelmäsokerit voidaan käymisen avulla hajottaa alkoholiksi. Sen lisäksi Jehova teki hiivoiksi kutsutut mikro-organismit, jotka ovat niin välttämättömiä katalysaattoreina käymisprosessissa, ja päällysti vielä kypsien rypäleitten kuoret näiden hiivasolujen hienolla pölyllä. Koko kehitys hedelmästä vanhaan viiniin kuvastaa totisesti suurenmoisen Luojamme viisautta ja hyvyyttä!
Mutta jos me vuorostamme haluamme osoittaa samanlaista viisautta, niin me kuuntelemme Jehovan opetusta sen suhteen, miten tätä oivallista juomaa tulee käyttää, ei väärinkäyttää. Tämä merkitsee sitä, että me varomme liiallista ja, petollista viinin käyttöä. (1. Piet. 4:3) Taustatieto viinin historiasta ja käytöstä auttaa meitä myös arvostamaan ainoalaatuista viinituotetta.
VIININ RAAMATULLINEN HISTORIA
Viininvalmistuksen muistiin merkitty historia on yli 4 300 vuotta vanha. Vanhin selostus kertoo, miten Nooa istutti viinitarhan vedenpaisumuksen jälkeen ja teki viiniä sen rypäleistä. (1. Moos. 9:20, 21) Tätä juomaa on käytetty aterioilla varhaisimmista ajoista lähtien. (1. Moos. 27:25; Saarn. 9:7) Viini, leipä ja muu ruoka liitetään usein yhteen. (1. Sam. 16:20; Kork. v. 5:1; Jes. 22:13; 55:1) Melkisedek asetti ”leipää ja viiniä” Aabrahamin eteen. (1. Moos. 14:18–20) Jeesus joi viiniä aterioillaan, kun sitä oli saatavissa. – Matt. 11:19; Luuk. 7:34.
Viini kuului suuressa määrin erikoisjuhliin – pitoihin (Est. 1:7; 5:6; 7:2, 7, 8; Dan. 5:1, 2, 4), hääjuhliin (Joh. 2:3, 9, 10; 4:46) ja muihin juhliin. (1. Aikak. 12:39, 40; Job 1:13, 18) Kuninkaalliset virkamiehet pitivät varastossaan viiniä (1. Aikak. 27:27; 2. Aikak. 11:11); kuningas Salomolla oli ”viinimaja” (Kork. v. 2:4); se oli kuningasten ja maaherrain tavallista juomaa. (Neh. 2:1; 5:15, 18; Dan. 1:5, 8, 16) Matkustajat ottivat sitä usein mukaan matkalle. – Joos. 9:4, 13; Tuom. 19:19.
Viini on juoma, jota voidaan säilyttää vuosia, ja sen maku, täyteläisyys ja laatu jopa paranee iän mukana. Se on todellisuudessa ainoa juoma, joka paranee pullotuksen jälkeen. Tästä syystä ja sen laajalle levinneen käytön takia viinistä tuli hyödyllinen kauppatavara (Neh. 13:15), ja varsinkin ”Helbonin viini” (Persian kuninkaitten erityisesti suosima) ja ”Libanonin viini” olivat kuuluisia. – Hes. 27:18; Hoos. 14:8.
Salomo käytti viiniä maksuna temppelin rakennusaineista. (2. Aikak. 2:8–10, 15) Sitä pidettiin erinomaisena lahjana ylemmille (1. Sam. 25:18; 2. Sam. 16:1, 2), ja se sisältyi pappien ja leeviläisten elatukseksi annettuihin kymmenysavustuksiin. (5. Moos. 18:3, 4; 2. Aikak. 31:4, 5; Neh. 10:37, 39; 13:5, 12) Viini kuului sopivasti Jehovalle hänen uhripalvonnassaan uhrattaviin valioaineisiin. (2. Moos. 29:38, 40; 3. Moos. 23:13; 4. Moos. 15:5, 7, 10; 28:14; 1. Sam. 1:24; 10:3; Hoos. 9:4) Tämä ei ollut kuitenkaan Dionysoksen (Bacchuksen) pakanallisen palvonnan ja muille jumalille vuodatettujen juomauhrien jäljittelyä. – 5. Moos. 32:37, 38; Jes. 57:6; 65:11; Jer. 7:18; 19:13.
Viini ei kuulunut ensin osana pääsiäisateriaan, mutta lisättiin siihen myöhemmin, ehkä Babylonin pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen. Sitä oli sen tähden pöydällä, kun Jeesus vietti pääsiäistä viimeisen kerran kahdentoista apostolin kanssa, ja hän käytti sitä sopivasti asettaessaan kuolemansa muistonvieton. Punainen ”rypäleen veri” esitti osuvasti Jeesuksen omaa uhriverta, joka vuodatettiin ihmiskunnan puolesta. Jeesus puhui siinä tilaisuudessa siitä ”tänä viinipuun antina”, ja koska se tapahtui ehkä seitsemän kuukautta viininkorjuun jälkeen, niin ei voi olla epäilystäkään siitä, että se oli käynyttä viinipuun mehua. – 1. Moos. 49:11; Matt. 26:18, 27–29.
Niin kuin lääkäri Luukas kertoo, viinillä oli lääkinnällistä arvoa antiseptisenä ja lievästi desinfioivana aineena. (Luuk. 10:34) Tässä on siis juoma, jolla on miellyttävän maun lisäksi lääkinnällistä arvoa. Raamattu suosittelee sitä paranteena eräissä huonon veden juomisesta aiheutuvissa suolistohäiriöissä. Huomattiin, että ihmiset, jotka joivat viiniä, eivät sairastuneet saastuneen veden aiheuttamiin tauteihin. Siksi Paavali neuvoi Timoteusta: ”Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.” (1. Tim. 5:23) Siitä, että tämä oli terve lääketieteellinen neuvo, Kalifornian yliopiston lääketieteellisen laitoksen lääketieteen professori tri Salvatore P. Lucia kirjoittaa:
”Viini on vanhin dieettijuoma ja tärkein lääke, jota on käytetty jatkuvasti koko ihmiskunnan historian ajan. . . . Vain harvoja muita ihmisen saatavissa olevia aineita on todellisuudessa suositeltu parantavien ominaisuuksiensa tähden niin paljon kuin viinejä.”
Sen tehokkuudesta taisteltaessa suoliston eri vaivoja vastaan sama asiantuntija sanoo:
”Viiniä käytetään laajalti ruoansulatuselimistön sairauksien hoitoon. Se on todettu erityisen hyödylliseksi ruokahaluttomuudessa, vähähappoisuudessa, mihin ei liity mahakatarria, ja huonossa ruoansulatuksessa. Vaikka maksassa olisi vähäinen toimintavajaus, niin väärentämätön kuiva valkoinen pöytäviini ei ole sille pahaksi. Viinin tanniinipitoisuus ja sen lievästi antiseptiset ominaisuudet tekevät siitä arvokkaan aineen ruoansulatuselimien koliikkien, paksunsuolen tulehduksen, ummetuksen, ripulin ja monien ruoansulatuselinten tartuntatautien hoidossa.” – Wine as Food and Medicine, s. 5, 58.
Edellä olevasta käy ilmi, että viini on todella yksi niistä ihmeellisistä lahjoista, jotka kuuluvat Jehovan muihin ihmiskunnalle antamiin maallisiin siunauksiin. Viini ”saa jumalat ja ihmiset iloisiksi”; se ”ilahuttaa ihmisen sydämen”; se saa sydämen ”iloiseksi”. (Tuom. 9:13; Ps. 104:15; Est. 1:10; 2. Sam. 13:28; Saarn. 2:3; 10:19; Sak. 10:7) Siksi Daniel ei juonut viiniä murehtiessaan. (Dan. 10:2, 3) Runsas viinivarasto, joka kuvataan ”viinipuunsa” usein toistuvassa lausunnossa ’istua oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla’, merkitsee menestystä ja turvallisuutta Jehovan vanhurskaan hallinnon alaisuudessa. (1. Kun. 4:25; 2. Kun. 18:31; Jes. 36:16; Miika 4:4; Sak. 3:10) Viini sisältyy myös Jehovan lupaamiin ’ennallistussiunauksiin’. (Jooel 3:18; Aam. 9:13, 14; Sak. 9:17) Mutta tällaiset siunaukset ovat riippuvaisia uskollisuudesta Jehovaa kohtaan ja hänen vanhurskaitten vaatimustensa huolellisesta noudattamisesta. Tottelemattomuus merkitsee päinvastaista: onnettomuutta ja hävitystä ja viinin vähäisyyttä tai täydellistä puuttumista. – 5. Moos. 28:39; Jes. 24:7–11; Aam. 5:11; Miika 6:15; Sef. 1:13; Hagg. 1:11.
VARO JUOPUMISTA
Kohtuullisuus kaikessa on Raamatun periaate. Hunajakaan ei tee poikkeusta – kohtuullisessa määrässä se on hyvää, mutta sen liika syöminen on vahingollista. (Sananl. 25:27) Sama koskee Jehovan lahjoja viiniä ja väkijuomaa. Niitäkin tulee käyttää siten kuin hän neuvoo. Liiallisuus ja Raamatun periaatteitten halveksiminen näiden tuotteiden käytössä aiheuttaa Jehovan hylkäämisen ja johtaa irstailuun ja kuolemaan. Raamattu on hyvin ehdoton tässä asiassa sekä määräyksissään että esimerkeissään. – Sananl. 23:29–31.
Viiniä ja sen sopivaa käyttöä ei moitita, mutta juopumus ja itsehillinnän puute ovat Raamatussa kielletyt ja tuomitut. ”Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta väkijuoman jäljessä juoksevat ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina!” (Jes. 5:11) ”Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.” (Sananl. 23:29, 30) ”Älä oleskele viininjuomarien parissa”, sillä liiallinen alkoholi aiheuttaa ’köyhyyttä’, ’unteluutta’, ’vie järjen’, aiheuttaa ”raivoa”, panee ’maleksimaan ympäri’ tai ’pauhaamaan’. – Sananl. 23:20, 21; Hoos. 4:11; 7:5, 14, Um; Sak. 9:15.
Kun kohtuulliset määrät viiniä tekevät hyvää ravintona ja lääkkeenä, niin liialliset määrät aiheuttavat juopumistilan, missä ihminen menettää mielensä ja ruumiinsa hallinnan. (Ps. 60:5; 78:65; Jer. 23:9; Jooel 1:5) Liiallisuus, niin kuin viisas mies kirjoitti, ”puree kuin käärme ja pistää kuin myrkkylisko” aiheuttaen maksakirroosia ja juoppohulluutta jopa siinä määrin, että se tappaa juopon. (Sananl. 23:32) Se, joka rakastaa kyltymättömästi viiniä, joutuu myös varmasti köyhyyteen, kykenemättömäksi tekemään työtä, tulee epäluotettavaksi. – Sananl. 21:17.
Raamattu varaa meille myös varoittavia esimerkkejä viinin ja väkijuomien väärinkäytöstä. Nooa näyttää epähuomiossa juopuneen, mikä taas johti vakaviin sopimattomuuksiin. (1. Moos. 9:20–27) Viinin juovuttamana Loot ei tiennyt, että hänestä tuli kahden tyttärensä poikien isä. (1. Moos. 19:32–38) ”Efraimin juopuneista” sanotaan, että ”he ovat menneet harhaan näkemisessään, he ovat hoiperrelleet ratkaisussa”. (Jes. 28:1, 7, Um) Naabal oli esimerkki ”kelvottomasta miehestä”, juoposta, jolla ei ollut itsehillintää juuri nimeksikään. – 1. Sam. 25:25, 36.
KRISTITTYJEN ON OLTAVA ERITYISESTI VARUILLAAN
Juoppo on taipuvainen olemaan meluisa, hillitön, hälisevä ja naurettava toimissaan. (Ps. 107:27; Sananl. 20:1; Jes. 19:14) Näin ollen ei juopottelua voida sietää kristillisessä seurakunnassa. Siksi kristilliseen seurakuntaan tulevat yksilöt panevat pois ”lihan teot”, joita ovat ”juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset” tietäen hyvin, etteivät ”juomarit . . . saa periä Jumalan valtakuntaa”. (Gal. 5:19–21; 1. Kor. 6:10) ”Riittäähän”, kirjoittaa apostoli Pietari kristityille, ”että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa [liiallisessa viininkäytössä, Um], mässäyksissä, juomingeissa”. (1. Piet. 4:3) ”Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno”, kuuluu käsky. (Ef. 5:18) Kaikilta seurakuntalaisilta vaaditaan kohtuullisuutta ja tervejärkisyyttä – valvojilta, apulaispalvelijoilta, iäkkäiltä miehiltä ja naisilta samoin kuin nuoremmiltakin. – 1. Tim. 3:1–3, 8; Tiit. 1:6, 7; 2:2–4, 6.
Vastoin joidenkuiden erheellisiä mielipiteitä alkoholijuomat eivät ole mielen virkistäjiä vaan todellisuudessa rauhoittajia ja keskushermoston lamaannuttajia. ”Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille”, ei henkisesti elvyttävänä tekemään heitä tietoisemmiksi tuskastaan, vaan pikemminkin, jotta he unohtaisivat ahdinkonsa. (Sananl. 31:6, 7) Muinainen tapa antaa rikollisille rohdoksilla sekoitettua viiniä teloitustuskan lievittämiseksi saattaa selittää, miksi roomalaiset sotilaat tarjosivat Jeesukselle rohdosviiniä naulitessaan hänet paaluun. – Mark. 15:23.
Koska alkoholijuomat ovat lamaannuttajia, niin Jehova kielsi pappeja ja leeviläisiä kuolemanrangaistuksen uhalla nauttimasta niitä pieniäkään määriä, kun he olivat palveluksessa tabernaakkelissa tai temppelissä. (3. Moos. 10:9; Hes. 44:21) Palveluksesta vapauduttuaan heillä oli vapaus juoda kohtuullisesti. (1. Aikak. 9:29) Jumalan määräys oli myös, ettei lupauksen tehneitten nasiirien pitänyt juoda alkoholia. (4. Moos. 6:2–4, 13–20; Aam. 2:12) Koska Simsonin piti olla nasiiri syntymästä lähtien, niin hänen äitinsä ei sallittu koskeakaan viiniin eikä alkoholijuomaan raskaana ollessaan. (Tuom. 13:4, 5, 7, 14) Virantoimituksessa ”ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: ’Missä väkijuomaa?’” jotta he eivät ’juodessaan unhottaisi, mitä säädetty on, ja vääntelisi kaikkien kurjuuden lasten oikeutta’. (Sananl. 31:4, 5) Samoin, kuten olemme jo maininneet, kristillisen seurakunnan apulaispalvelijoiden ”tulee olla arvokkaita, . . . ei paljon viinin nauttijoita”. – 1. Tim. 3:8, 9.
ONKO EHDOTON RAITTIUS TARPEELLINEN?
On, toisinaan. Alkoholismin sanotaan olevan sairaus, jossa sen uhrin on alituinen pakko juoda alkoholia ja joka on hänen tahtoansa voimakkaampi. Niiden, joita vaivaa tämä, tulee olla täysin raittiita, jottei kiusaus mennä liiallisuuksiin valtaisi heitä. On toisiakin tapauksia, joissa alkoholin juominen pienissäkin määrin on epäviisasta ja vahingollista terveydelle. On myös tilanteita, jolloin tulee pidättyä juomasta päihdyttäviä juomia ollakseen kompastuttamatta toisia rakkaudesta ja huomaavaisuudesta toisten omaatuntoa kohtaan, niin kuin apostoli Paavali selitti. (Room. 14:21) Muista, että ’hellyydenosoitukset ovat parempia kuin viini’. (Kork. v. 1:2, 4; 4:10; Um) Loppujen lopuksi alkoholijuomat eivät ole välttämättömiä. Israelilaiset eivät juoneet 40 vuoteen viiniä eikä väkijuomia. (5. Moos. 29:5, 6) Oltuaan juomatta viiniä lähes 300 vuotta reekabilaiset saivat kiitosta uskollisuudestaan. (Jer. 35:2–19) Raittius nasiirin elämää elettäessä ei heikentänyt väkevän Simsonin eikä vankan Johannes Kastajan terveyttä eikä voimaa. – 4. Moos. 6:1–4; Tuom. 16:17; Matt. 11:18; Luuk. 1:15; 7:33.
Jos siis voit paremmin raittiina, niin hyvä on. Mutta jos voit vapaasti nauttia tätä Jehovan hyvää lahjaa, niin tee se sopivina aikoina ja sopivissa paikoissa sekä mukautuen Jumalan kohtuudenlakeihin.