”Hyvän tahdon vuoden” lopullinen hyväksikäyttäminen
”Hän on lähettänyt minut . . . julistamaan Jehovan hyvän tahdon vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murehtivia.” – Jes. 61:1, 2, Um.
1. Millä tavalla jonkun toisen hyvän tahdon omaaminen on haluttava asia?
HYVÄ TAHTO, jota joku toinen osoittaa meitä kohtaan, on sellaista, jota me kaikki haluamme, varsinkin jonkun sellaisen hyvä tahto, joka voi auttaa meitä ja tehdä meille hyvää. Viisaan kuningas Salomon vanha sananlasku kuulostaa aidolta vielä nykyäänkin: ”Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi ja hänen suosionsa [hyvä tahtonsa, Um] on kuin keväinen sadepilvi.” – Sananl. 10:1; 16:15.
2. Miten voidaan osoittaa, ettei ”luonnon” alkuvoimilla ole hyvää tahtoa?
2 Hyvää tahtoa ei voida odottaa ”luonnon” alkuvoimilta, koska ne ovat sokeita, järjettömiä, arvostelukyvyttömiä voimia. Ne toimivat tiettyjen lakien mukaisesti, jotka näkymätön Äly asetti niille. Täten tietyt olosuhteet ilmakehässä synnyttävät rajumyrskyn, joka pitää pilkkanaan ihmisen valvontaa ja ohjausta ja etenee kohisten ja pyyhältää jonkin alueen läpi lyöden säälimättä maahan ihmiset, eläimet, omaisuuden ja kasvillisuuden. Ylenmääräisten sateiden tai suurten lumimassojen sulamisen aiheuttamat tulvavedet vyöryvät valtoimenaan tai uomissa paisuttaen puroja ja jokia, virraten vuolaasti ja pyörteitä tehden alavien seutujen halki ja hukuttaen alleen kaiken tielleen joutuvan elollisen ja elottoman. Valtaisan voimakkaat luonnolliset maanjäristykset saattavat suuret ihmisen aikaansaamat rakennelmat liikkumaan ja huojumaan tai avaavat suuria halkeamia maahan ja saattavat vaaraan lähistöllä olevat elävät luomukset. Auringon pinnalta purkautuvien tulisten kielekkeiden aiheuttamat radioaktiivisten hiukkasten virrat kiitävät äänettömästi matkallaan kohti maata, ja ihmisten on pakko kokea niiden huonot vaikutukset. Nämä luonnon alkuvoimat eivät tosiaankaan osoita hyvää tahtoa.
3. Kenen hyvän tahdon omaamisella on merkitystä meidän hyväksemme, ja mitä ajattelevat ihmiset sen tähden etsivät?
3 Mutta mitä voidaan sanoa näiden luonnonvoimien Luojasta? Meille on lohdullista se, että hän voi osoittaa hyvää tahtoa. Hän on älykäs, ja hänellä on moraaliset ominaisuudet, ja me kaikki olemme riippuvaisia hänestä. Sen vuoksi sillä, että meillä on Hänen hyvä tahtonsa, on merkitystä meidän hyväksemme. Kun ajattelevat ihmiset tulevat ymmärtämään tämän elintärkeän tosiasian, he ryhtyvät ottamaan selvää siitä, miten he voivat saada osakseen tämän maailmankaikkeuden kaikkivoivan Luojan, meidänkin Luojamme, hyvän tahdon.
4. a) Miksi oikeamieliset ihmiset ovat kiinnostuneita Luojan ”hyvän tahdon vuodesta”? b) Minkä etsiminen on tosi viisautta ja miksi?
4 Jos olemme oikeamielisiä ihmisiä, niin me olemme kiinnostuneita tämän Luojan muinoin julistamasta ”hyvän tahdon vuodesta”. Ilmaisu ”vuosi” tarkoittaa ilmeisesti rajoitettua ajanjaksoa, niin kuin esimerkiksi mikä tahansa kalenterivuosi on. Se merkitsisi sitä, että hyvä tahto, joka on tämän erikoisvuoden tunnusmerkkinä, on myös rajoitettu. Sen jälkeen kun tämä ”vuosi” on päättynyt, voidaan odottaa jotakin, mikä on hyvän tahdon vastakohta. Mitä? Oikeuden jakamista ilman armoa niille, jotka ovat ylenkatsoneet Jumalan hyvän tahdon. Muistiinmerkitty historia on todella osoittanut tämän olevan totta. Universaalinen ”Jumalan teko” on nyt lähestymässä, eikä ainoastaan jonkin paikallisen rajumyrskyn, tulvan tai maanjäristyksen muodossa. Luoja-Jumala itse haluaa ja ohjaa sen, ja se saattaa vaaraan kaikki maan asukkaat. Jumalan hyvän tahdon omaaminen hänen suorittaessaan ”tekoaan” saattaisi merkitä meille elämää ja hengissä säilymistä. Haluammeko me sitä? On todella viisasta etsiä nyt Hänen hyvää tahtoaan.
5. Millaiseen ajanjaksoon ”hyvän tahdon vuosi” viittaa, ja miten kauan sen hyvä tahto kestää?
5 ”Hyvän tahdon vuosi” ei kuitenkaan tarkoita tätä vuotta 1971, ei myöskään vuotta 1972. Niin pitkälle kuin tämä vuosi 1971 on jo kulunut, ”hyvän tahdon vuosi” on sisältänyt tämän 1970-luvun toisen vuoden. Mutta kriittistä ”hyvän tahdon vuotta” on jo kulunut enemmän kuin 365 päivää, vieläpä useita vuosia. Se on kuvaannollinen vuosi ja edustaa todellisuudessa paljon pitempää aikaa kuin aurinko- tai kuuvuotta. Tällainen kirjaimellinen vuosi loppuu joskus, ja sen vuoksi tätä kuvaannollista ”hyvän tahdon vuotta” ei myöskään voida välinpitämättömästi jättää huomioon ottamatta ajattelemalla, että se jatkuu määräämättömästi – kuka tietää kuinka kauan. Kirjaimellisen vuoden tavoin se on määrätty, laskettavissa oleva ajanjakso, jolla on alku ja loppu. Kaikki merkit viittaavat siihen suuntaan, että ”hyvän tahdon vuosi” on lähellä loppuaan! Kun tuo hyvä tahto päättyy ”vuoden” loppuessa, niin katsokoot eteensä!
ESIKUVALLINEN ”HYVÄN TAHDON VUOSI”
6, 7. a) Kuka kiinnitti juuri noilla sanoilla huomion tähän ”hyvän tahdon vuoteen”? b) Mikä tuleva lohdutus hänet henkeytettiin ennustamaan ja miksi?
6 Kuka kiinnitti ensimmäiseksi huomiomme tähän ”hyvän tahdon vuoteen” juuri noilla sanoilla? Hän oli naimisissa oleva mies, kahden tai kolmen pojan isä, ja hän eli 8. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Hänen nimensä oli Jesaja, jonka nimen Strongin Exhaustive Concordance of the Bible (Tyhjentävä Raamatun hakusanakirja) sanoo merkitsevän ”Jah on pelastanut”. Hän on historiallinen henkilö, joka mainitaan muissakin historiakirjoissa kuin hänen omassa profeetallisessa kirjassaan. (2. Kun. 19:2–20:19; 2. Aikak. 26:22; 32:20, 32) Hän oli se profeetta, joka sai näyn Jehova Jumalasta hänen temppelissään Jerusalemissa ja joka vastauksena Jehovan kysymykseen: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?” vastasi: ”Katso, tässä minä olen, lähetä minut.” Hänet lähetettiin viemään Jehova Jumalan sanomaa, joka koski Jerusalemin ja Juudan (Juudean) maan tulevaa autioitusta. Kun tämä autioitus tulisi, se aiheuttaisi todella surua Jehova Jumalan tosi palvojien keskuudessa, jotka rakastivat Hänen kansansa maata ja pyhää kaupunkia, jossa hänen palvontansa temppeli sijaitsi. (Jes. 6:1–13) Mutta Jehova Jumala käytti Jesajaa kertomaan ennakolta tällaisille murehtiville tulevasta lohdutuksesta henkeyttäessään hänet julistamaan:
7 ”’Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani’, sanoo teidän Jumalanne. ’Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu [että sen rangaistus on sovitettu, Rotherham; Young], sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä.’” – Jes. 40:1, 2.
8. Ikään kuin kenen ominaisuudessa profeetta henkeytettiin puhumaan, kuten Jes. 61:1–4 osoittaa, ja mitä hän siinä sanoi?
8 Myöhemmin, uudelleen henkeytettynä, profeetta Jesaja puhui ikään kuin hän olisi ollut korkeimman Jumalan Voideltu ja sanoi: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa [hyvää uutista, Um] nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta [Jehovan hyvän tahdon vuotta, Um] ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia, panemaan Siionin murheellisten päähän – antamaan heille – juhlapäähineen tuhkan sijaan, iloöljyä murheen sijaan, ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan; ja heidän nimensä on oleva ”vanhurskauden tammet”, ”Herran istutus”, hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot.” – Jes. 61:1–4.
9. a) Mitkä pääaiheet sisältyivät tuohon ”hyvään uutiseen”? b) Miten kreikkalainen käännös (LXX) esitti ”vuotta” ja ”päivää” koskevan osan?
9 Eikö tämä ollut ”hyvä uutinen” kerrottavaksi nöyrille ja murehtiville? Ja tällainen hyvä uutinen sisälsi ”Jehovan hyvän tahdon vuoden”. Vieläpä ”meidän Jumalamme kostonpäivän” tulo Siioniin eli Jerusalemin autioittajia ja hävittäjiä vastaan olisi hyvä uutinen niille, jotka murehtivat sitä, mitä viholliset olivat tehneet Jehovan palvonnan keskukselle. Vuosia ennen ajanlaskumme alkua, kun kreikkaa puhuvat Aleksandrian juutalaiset Egyptissä käänsivät nuo sanat ”hyvän tahdon vuodesta”, he esittivät jakeen kreikaksi seuraavasti: ”Julistamaan [Jehovan] otollista vuotta ja kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia, jotka murehtivat.” – Jes. 61:2, LXX, Thomson.
10. a) Miten nuo juutalaiset kääntäjät sanoittivat kohdan osoittaakseen millainen vuosi se oli? b) Minkä muunkin ajatuksen tämä kuitenkin sisältää heprealaisen tekstin mukaan?
10 Täten nuo juutalaiset ymmärsivät Jesajan heprealaisten sanojen kertovan siitä, millainen ”vuosi” se oli, ”otollinen vuosi”, pikemminkin kuin kertovan Jehovan asenteesta, ”Jehovan hyvästä tahdosta”. Noiden juutalaisten kääntäjien mielestä se oli vuosi, joka oli ”otollinen” Jehovalle, vuosi joka löysi suosion hänen silmissään. Mutta tämäkin tuo mieleen sen, että tämä oli ”otollinen” vuosi Jehovalle tehdä jotakin suosiollista, erityisesti koska ”otollinen vuosi” asetetaan ”kostonpäivän” vastakohdaksi. Näin ollen ”otollinen vuosi” sisältäisi ajatuksen, että se on aika, jolloin Jehova osoittaa hyvää tahtoa eli suosiota. Se on hänen ”hyväksymisensä vuosi”, jolloin hän on taipuvainen hyväksymään tai ottamaan vastaan. (Rotherham) Kun näemme millaiseksi tämä kuvaannollinen ”vuosi” muodostuu todellisessa historiassa, me kykenemme ymmärtämään sen täyden, oikean merkityksen. Siirtykäämme nyt käsittelemään sen historiaa ja sen sovellutusta meidän aikaamme!
TÄMÄN ”VUODEN” JULISTAMISEN ALKU
11. a) Kuka taivaasta lähetetty voi parhaiten kuvailla Jehovan asenteen tähän ”vuoteen”? b) Miten hänelle annettiin maallinen nimi, ja miten se vastaa ennustuksen antajan nimeä?
11 Kun Jumalan määräaika tuli, ”kun aika oli täytetty”, Jehova Jumala lähetti taivaasta maan päälle oman rakkaan Poikansa ”julistamaan Jehovan hyvän tahdon vuotta”. (Gal. 4:4) Kuka voisi kuvailla paremmin kuin tämä taivaallinen Poika Isänsä asennetta tämän kuvaannollisen ”vuoden” aikana? Ollessaan maan päällä tämä Poika sai nimen, joka täysin vastaa sen profeetan nimeä, joka lausui ennustuksen Voidellusta. Jumalalta saamansa käskyn mukaan hänen maallinen äitinsä antoi hänelle nimen ”Jeesus”. Tämä lyhennetty muoto nimestä Jehoshua tarkoittaa ’Jehova on pelastanut’, kun taas nimi Jesaja merkitsee ’pelastanut on Jah (tai Jehova)’. Tämän kanssa sopusoinnussa profeetta Jesaja oli monissa tapauksissa esikuva eli profeetallinen kuva Jeesus Messiaasta eli Jeesuksesta Kristuksesta. – Luuk. 1:30–33; Matt. 1:20, 21.
12, 13. a) Mikä oli välttämätöntä, jotta Jeesuksesta olisi tullut Messias ja jotta hän olisi julistanut virallisesti tuota ”vuotta”? b) Mistä Jeesus tiesi kasteensa jälkeen, että hänellä oli Jehovan hyvä tahto, ja minkä ennustuksen mukaisesti?
12 Koska Jesajan ennustus sanoi: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut”, Jeesuksen piti tulla voidelluksi Jehovan hengellä, ennen kuin hän saattoi todella olla Messias, Kristus eli Voideltu ja ennen kuin hän saattoi virallisesti ’julistaa Jehovan hyvän tahdon vuotta’. Näin ollen hänet voideltiin Jehovan hengellä sen jälkeen kun Johannes oli kastanut hänet vedessä ja hän oli tullut ylös Jordanin kastevesistä. Jehovan hengen laskeutuminen kastettuun Jeesukseen esitettiin Johannes Kastajalle nähtävällä tavalla vertauskuvallisesti, kun kyyhkynen ilmaantui yliluonnollisella tavalla ja pysähtyi Jeesuksen ylle. Tämän lisäksi Johannes kuuli Jumalan äänen taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt [tai: Tämä on minun Poikani, minun Rakastettuni, jolla minun suosioni lepää, New English Bible].” (Matt. 3:11–17; Joh. 1:32–34) Jeesus tiesi nyt ehdottomasti, että hänellä oli Jehovan hyvä tahto eli suosio, aivan kuten Jes. 42:1:ssä oli ennustettu:
13 ”Katso, minun palvelijani, jota minä tuen, minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi [jonka minun sieluni on hyväksynyt, Young]. Minä olen pannut Henkeni häneen, hän levittää kansakuntiin oikeuden.”
14, 15. a) Mistä näin ollen riippui se, että Jeesuksella oli jatkuvasti Jehovan hyvä tahto? b) Miten Jeesus selitti Nasaretin asukkaille, ettei hän ollut enää puuseppänä heidän keskuudessaan?
14 Jeesus tiesi, että omatakseen jatkuvasti Jehovan hyvän tahdon eli suosion hänen täytyi suorittaa loppuun se tehtävä, jota varten hänet oli voideltu, kuten Jes. 61:1–3 esitti. Hän tunnusti voitelunsa Kristukseksi ja myös sen Jumalan antaman tehtävän, mikä tuli hänen voitelunsa mukana. Hän teki tämän julkisesti tunnetuksi Nasaretissa, jossa hän oli varttunut 30-vuotiaaksi, ja siten hän selitti Nasaretin asukkaille, miksi hän ei enää ollut toiminut puuseppänä heidän keskuudessaan yli kuuteen kuukauteen. Me luemme tästä:
15 ”Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: ’Herran [Jehovan, Um] Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia [hyvää uutista, Um] köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran [Jehovan, Um] otollista vuotta’. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ’Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen’.” – Luuk. 4:16–21; Matt. 2:21–23; 4:12, 13.
16, 17. a) Millä kielellä Jeesus ilmeisesti luki Jes. 61:1, 2:n, mutta millä kielellä Luukas esitti luetun? b) Mihin aikaan nuo nasaretilaiset siis elivät, mutta käyttivätkö he sitä hyväkseen?
16 Jeesus luki epäilemättä Jes. 61:1, 2:n sanat niiden alkuperäisellä heprean kielellä ja luki näin ollen ”Jehovan hyvän tahdon vuodesta” tai ”Herran suosion vuodesta”. (An American Translation; Moffatt; American Standard Version; Revised Standard Version; myös New English Bible Luuk. 4:19:ssä) Mutta historioitsija Luukas, joka kirjoitti kreikaksi, lainaa Jeesuksen lukemat sanat sellaisina, kuin ne on käännetty kreikkalaiseen Septuaginta-käännökseen (LXX), niin että Jeesus esitetään lukemassa ”Jehovan otollisesta vuodesta”.
17 Olipa asian laita miten tahansa, Jeesus teki Nasaretissa tunnetuksi Jehovalta saamansa jumalallisen tehtävän saarnata eli julistaa tuota erityistä ”vuotta”, sekä ”otollisena” vuotena että Jehovan ”hyvän tahdon” eli suosion vuotena. Koska hän sanoi noille nasaretilaisille: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen”, niin se merkitsi sitä, että tuo huomattava ”vuosi” oli jo alkanut ja että nuo nasaretilaiset elivät jo sitä. Käyttäisivätkö he sitä hyödykseen? Ilmeisesti eivät, mikäli sillä, että he pian ajoivat hänet ulos synagoogastaan ja koettivat tappaa hänet, oli mitään merkitystä. (Luuk. 4:22–30) He eivät olleet hyvä esimerkki meille nykyään.
18. Millä tavalla uskollisten juutalaisten jäännös koki ”Jehovan hyvän tahdon vuoden” vuonna 537 eaa.?
18 Millä tavoin sitten oli ”otollinen vuosi” eli ”hyvän tahdon vuosi” alkanut ja milloin se loppuisi? Eikö Jerusalem ja Salomon sinne rakentama temppeli ollut hävitetty vuonna 607 eaa. eli yli sata vuotta Jesajan esittämän ennustuksen jälkeen, jonka Jes. 61:1–3 kertoo? Oli, ja kaupunki ja Juudan maa olivat olleet autioina ja hävitettyinä 70 vuotta, kunnes uskolliset juutalaiset, joita oli pidetty vankeudessa Babylonissa, vapautettiin vuonna 537 eaa. ja he palasivat Juudan maahan ja alkoivat uudelleen rakentaa Jerusalemia ja sen temppeliä. Ja nyt kun Jeesus kastettiin ja voideltiin, oli kulunut 69 ”vuosiviikkoa” eli 483 vuotta siitä, kun juutalainen käskynhaltija Nehemia Hakaljan poika oli aloittanut uudelleen rakennetun Jerusalemin muurien korjaamisen. (Dan. 9:24–27) Eivätkö ennallistetut juutalaiset kokeneet silloin ”Jehovan hyvän tahdon vuotta” Jerusalemin uudelleen rakentamisen yhteydessä, ja eivätkö murheelliset tulleet lohdutetuiksi rakennettaessa uudelleen pyhän kaupungin temppeliä? Kyllä, mutta ainoastaan esikuvallisella tavalla.
19. a) Mitä elintärkeätä puuttui vuonna 537 eaa.? b) Kenen läsnäolo maan päällä oli jo suuri todistus Jehovan hyvästä tahdosta, ja mitä vankeudessa olevat palvojat murehtivat?
19 Se oli tosiaankin Jehovan hyvän tahdon eli suosion ajanjaksoa ja suunnattoman lohdutuksen aikaa murheellisille palvojille. Mutta jotakin elintärkeää puuttui, nimittäin ennustetun Voidellun Julistajan läsnäolo, hänen, jolla olisi ollut oikeus mainita Jes. 61:1–3 ja puhua sen täyttymisestä Hänessä itsessään! Kastettu Jeesus, jota ei voideltu pelkällä kasviksista saadulla öljyllä vaan Jehovan hengellä, oli ensimmäinen, joka täysin täytti ennustuksen vaatimukset, ja oli sen vuoksi ensimmäinen, joka saattoi ’julistaa Jehovan hyvän tahdon vuotta’. Saattoiko noille juutalaisille, jotka ottaisivat hänet vastaan Jumalan lupaamana Messiaana, olla suurempaa todistusta Jehovan hyvästä tahdosta eli suosiosta tuohon aikaan, kuin oli itsensä voidellun Jumalan Pojan läsnäolo maan päällä? Silloin oli myös olemassa tarve saarnata hyvää uutista nöyrille, ja Jeesuksella Kristuksella oli tällainen hyvä uutinen, ja hän saarnasi hyvää uutista Jumalan valtakunnasta. Oli myös tarpeen lohduttaa murheellisia palvojia, jotka eivät murehtineet autioitetun Jerusalemin ja temppelin vuoksi, vaan Jehovan puhtaan palvonnan murtuneen tilan johdosta. Vankejakin piti vapauttaa, ei kuitenkaan muinaisesta Babylonista, vaan turmeltuneesta uskonnollisesta järjestelmästä.
20. a) Kun Jes. 61:1–3 täyttyi Jehovan kansalle, niin mistä piti huolehtia aineellisen hyvinvoinnin sijasta? b) Mikä oli tämän tarkoitus heihin ja Jumalaan nähden?
20 Jeesuksen oman kansan aineellinen hyvinvointi ei ollut se olennainen seikka, jonka vuoksi olisi ollut tarpeen, että Jes. 61:1–3 olisi täyttynyt. Piirteiden, jotka oli esitetty Jehovan voidellulle annetussa tehtävässä, oli määrä täyttyä hengellisellä tavalla. Jehovan hyvän tahdon täytyi ilmetä paljon olennaisempien kuin aineellisten seikkojen varaamisena. Jehova ei tarjonnut vapautusta muinaisesta Babylonista kuten vuonna 537 eaa., vaan hän tarjosi valitulle kansalleen vankien vapauttamisen sortavasta uskonnollisesta orjuudesta voidellun Poikansa Jeesuksen kautta. Jehova ei esittänyt vapautusta pakanallisen maailmanvallan Rooman alaisuudesta, vaan esitti suosiossaan vapautuksen synnin ja sen rangaistuksen kuoleman alaisuudesta Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhrin kautta. Nämä olivat ne todelliset asiat, joiden vuoksi tuli lakata murehtimasta, olla iloinen ja ylistää Jehovaa Jumalana. Silloin he saattoivat kantaa vanhurskauden hedelmää kuin Jehovan istuttamat suuret puut, jotta näiden vapautettujen, jumalisten ihmisten tuottoisa elämä koituisi hänen kirkkautensa ilmoitukseksi, hänen kaunistuksekseen.
21. a) Ketkä saivat Messiaan välityksellä osoitetun ”Jehovan hyvän tahdon” hyödyn? b) Mihin työhön heidät valtuutettiin osallistumaan vuoden 33 helluntaista lähtien?
21 Ketkä saivat hyödyn tästä ”Jehovan hyvästä tahdosta”? Ei Juudan kansa, vaikka tilaisuus oli sille täysin avoin, niin että se olisi voinut käyttää sitä hyväkseen; vaan todella ”nöyrät”, uskonnollisessa mielessä murheelliset, ne, jotka tunsivat olevansa väärän uskonnollisen järjestelmän vankeudessa, ne, joista tuli Jehovan Voidellun, Jeesuksen, kastettuja seuraajia. He olivat niitä, jotka myös saivat Jumalan hengen voitelun, aivan kuten heidän hengellinen Päänsä ja Johtajansa Jeesus oli saanut. He saivat sen mukaisesti hänen tavallaan tehtävän osallistua hyvän uutisen kertomiseen toisille nöyrille ja tuoda vapautuksen väärän uskonnon sokaistuille vangeille ja lohduttaa niitä, jotka murehtivat Jumalan siunauksen puuttumisen vuoksi. Helluntaipäivä vuonna 33, jolloin pyhä henki vuodatettiin Jeesuksen jälleen yhtyneisiin seuraajiin Jerusalemissa, todisti yliluonnollisella tavalla, että Jehovan hyvä tahto eli suosio oli heillä eikä omavanhurskaalla, epäuskoisella kansalla. – Apt. 1:12–2:47.
”MEIDÄN JUMALAMME KOSTONPÄIVÄ”
22. a) Miksi Jeesuksen voidellut seuraajat olivat innokkaita julistamaan ”hyvän tahdon vuotta”? b) Minkä pituiseen aikaan tämä hyvä tahto voitiin rajoittaa, ja mitä vaarassa olevan kansan oli sen tähden syytä tehdä?
22 Nuo Jeesuksen, Messiaan, uskolliset voidellut seuraajat olivat hyvin innokkaita julistamaan ”Jehovan hyvän tahdon vuotta”. He tiesivät, että myös ”meidän Jumalamme kostonpäivä” oli tulossa ja että tämä merkitsi sitä, että ”hyvän tahdon vuosi” oli tämän vuoksi rajoitettu ja sen oli määrä päättyä, tosiaankin heidän sukupolvensa aikana! Tämän ajanjakson rajallisuus havaittiin, kun Jeesus kuvaili Jerusalemin vuonna 70 tapahtuvan hävityksen ja lisäsi: ”Tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat.” (Matt. 24:34) Apostoli Pietari ilmaisi samoin ymmärtävänsä käytettävissä olevan ajan rajallisuuden, kun hän sanoi yli kolmelle tuhannelle juutalaiselle, jotka tarkkailivat pyhän hengen vuodatusta helluntaipäivänä: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta.” (Apt. 2:37–40) ”Hyvän tahdon vuoden” kestoaika voi näin ollen rajoittua käsittämään yhden ihmissukupolven iän, ja tämä tosiasia ei tekisi tuosta ”vuodesta” kovin pitkää. Tämä tosiasia antoi vaarassa olevalle kansalle vielä painavamman syyn käyttää hyväkseen ”hyvän tahdon vuotta” vitkastelematta. Viivyttely olisi voinut olla kohtalokasta!
23. a) Minkä alkamista Jehovan hyvän tahdon lakkaaminen merkitsi Luuk. 21:22, 23:ssa olevan Jeesuksen ennustuksen mukaan? b) Mitä Paavali sanoi yhtäpitävästi tämän kanssa juutalaisista vainoojista?
23 Jumalan hyvän tahdon lakkaaminen voi merkitä ainoastaan hänen vihansa alkua. Kun Jeesus puhui profeetallisesti Jerusalemin piirityksestä ja Rooman legioonien vuonna 70 sille tuottamasta tuhosta, hän sanoi: ”Sillä ne ovat koston päiviä [oikeuden jakamisen päiviä, Um], että kaikki täyttyisi, mikä kirjoitettu on. . . . Sillä suuri hätä on oleva maan päällä ja viha tätä kansaa vastaan.” (Luuk. 21:22, 23) Täten Jeesus täytti tehtävänsä Jehovan Voideltuna ja ’julisti meidän Jumalamme kostonpäivää’. Se oli Jumalan kosto niille, jotka kieltäytyivät käyttämästä hyväkseen hänen ”hyvän tahdon vuottaan”. Koska he eivät halunneet saada Jumalan hyvää tahtoa ja suosiota hänen rakkaudellisella tavallaan, he tekivät sellaista, mikä yhä lisäsi hänen vihaansa heitä kohtaan. Apostoli Paavali sanoi juutalaisista vainoojista: ”[He] kun estävät meitä puhumasta pakanoille heidän pelastumiseksensa. Näin he yhäti täyttävät syntiensä mittaa. Viha onkin jo saavuttanut heidät, viimeiseen määräänsä asti.” (1. Tess. 2:16) Täten ne, jotka ulkokultaisesti teeskentelivät olevansa hänen valittu kansansa, olivat niitä, jotka tulivat tuhoutumaan Jumalan ”kostonpäivänä”.
24. Miten se, mitä Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeessä, kuvasti Jumalan asennetta ”hyvän tahdon vuoden” aikana?
24 Jumalan asenne Israelin kansaa kohtaan hänen ”hyvän tahdon vuotenaan” kuvastui juutalaiskristityn apostoli Paavalin asenteesta, kun hän kirjoitti: ”Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. Sillä minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon [täsmällisen tiedon, Um] mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” – Room. 10:1–4.
25. Miten Pisidian Antiokian juutalaiset suhtautuivat Paavaliin, kun hän osoitti sydämensä hyvää tahtoa?
25 Mutta vaikka apostoli Paavali osoitti sydämensä hyvää tahtoa omaa kansaansa kohtaan, hän huomasi, ettei se ollut taipuvainen hyväksymään pelastussanomaa, aivan kuten hänen kokemuksensa Pisidian Antiokiassa osoittaa. Luemme siitä: ”Nähdessään kansanjoukot juutalaiset tulivat kiihkoa täyteen ja väittelivät Paavalin puheita vastaan ja herjasivat. Silloin Paavali ja Barnabas puhuivat rohkeasti ja sanoivat: ’Teille oli Jumalan sana ensiksi puhuttava; mutta koska te työnnätte sen luotanne ettekä katso itseänne mahdollisiksi iankaikkiseen elämään, niin katso, me käännymme pakanain puoleen.’” (Apt. 13:45, 46) Jotkut noista vastustavista juutalaisista menivät mahdollisesti pääsiäisjuhlille Jerusalemiin vuonna 70, mutta vain tuhoutuakseen siellä.
26. Millainen oli ”kostonpäivä” pituudeltaan verrattuna ”hyvän tahdon vuoteen” niin kuin kalenteripäivä verrattuna vuoteen?
26 Aivan niin kuin päivä vuoteen verrattuna on lyhyt, ”koston päivä” vuoden 70 keväällä ja kesällä oli myös lyhyt verrattuna neljäänkymmeneen hyvän tahdon vuoteen Messiaan ilmestymisestä vuonna 29 Jerusalemin piiritykseen asti, joka alkoi vuonna 70. Ja kuitenkin tuo pitempi Jumalan hyvän tahdon ajanjakso päättyi, ei sattumalta, vaan Jumalan määräämänä aikana. Hänen ”hyvän tahdon vuotensa” oli pitempi kuin aika, jolloin hänen kostonsa toteutettiin, mikä tosiasia osoittaa kuinka pitkämielinen ja kärsivällinen hän on.
27. Minkä ajanjakson loppua me lähestymme, ja miten me emme sen tähden voi suhtautua Jumalan pitkämielisyyteen ja kärsivällisyyteen?
27 Koska Jumala pitää kiinni kostonsa ilmaisemiselle määräämästään ajasta, niin me emme voi suhtautua kevyesti hänen pitkämielisyyteensä ja kärsivällisyyteensä. Meidän tulisi käyttää hyväksemme sitä sen tarkoituksen mukaisesti, minkä vuoksi sitä osoitetaan, nimittäin pelastukseksemme. Me olemme itsemme vuoksi velvolliset harkitsemaan kysymystä, jonka apostoli Paavali esitti Rooman nimikristityille: ”Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?” (Room. 2:4) On kiireellisen tärkeää, että teemme nyt päätöksemme ja toimimme tämän kysymyksen suhteen, sillä me lähestymme parhaillaan Jehovan ”hyvän tahdon vuoden” loppua.
[Kuva s. 36]
Jeesus luki Nasaretissa Jes. 61:1, 2:sta tehden tunnetuksi tehtävänsä julistaa ”Jehovan hyvän tahdon vuotta”