Iloiset seuraukset nuhteettomuuden säilyttämisestä
1. Mitä raamatullista tukea on sillä ajatuksella, että Daavid oli nuhteeton mies?
”NIIN sai Daavid voiton filistealaisesta lingolla ja kivellä ja löi filistealaisen kuoliaaksi, eikä Daavidilla ollut miekkaa kädessään.” (1. Sam. 17:50) Miten suurta iloa tämän onkaan täytynyt tuottaa Daavidille, kun hän totesi voittaneensa filistealaisen jättiläisen Goljatin nuhteettomuutensa, kokosieluisen Jehovalle antautumisensa, takia. Jonkin aikaa sen jälkeen kun Daavid oli kohdannut Goljatin, hän rukoili Jehovaa: ”Nuhteettomuus ja oikeamielisyys varjelkoon minua.” (Ps. 25:21) Henkeytetty kirjoittaja Aasaf puhui Daavidista ja ”hänen sydämensä nuhteettomuudesta”. (Ps. 78:72, Um) 1. Kun. 9:4:ssä Jehova kehotti Salomoa noudattamaan isänsä menettelyä sanoen: ”[Vaella] minun edessäni, niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi, vilpittömällä sydämellä [sydämen nuhteettomuudessa, Um] ja oikeamielisesti, niin että teet kaiken, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä.” Vaikka siis Daavid oli epätäydellinen ja teki erehdyksiä, niin hän osoitti monta kertaa läpi elämänsä olevansa nuhteettomuuden säilyttäjä.
2. a) Miksi Jeesus oli halukas kuolemaan niin kuin hän kuoli? b) Miten Jeesuksen nuhteeton menettely palkittiin, kuten Fil. 2:5–11 osoittaa?
2 Aikanaan ilmestyi maan päälle Daavidia suurempi, ihminen Jeesus. Jeesus oli täydellinen ja säilytti uskollisesti nuhteettomuutensa Jehovaa kohtaan läpi koko ihmiselämänsä ja antoi oivallisen esimerkin seurattavaksemme. (1. Piet. 2:21–23) Voimmeko sanoa hänen uskollisuutensa Jehovaa kohtaan tuottaneen hänelle onnea? Antakaamme Jumalan sanan vastata: ”Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän [Jeesus] kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2, Um) Jeesus oli todella halukas läpikäymään häpeällisen kuoleman, joka oli hänen edessään sen tähden, että hän säilytti nuhteettomuutensa, ja häntä odotti riemullinen palkinto. Fil. 2:5–11 kertoo enemmän tästä: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen [vertainen, Um], vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin [kidutuspaalun, Um] kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”
3. Mitä monet ovat nykyaikoinakin tehneet?
3 Tällä 20. vuosisadalla on paljon nuhteettomuuden säilyttäjiä kautta maailman, yksilöitä, jotka osoittavat päivästä päivään toimintatavallaan pikkuseikoissakin rehellisyytensä, halunsa olla rehtejä Jehovan silmissä. Ja luonnollisesti on myös monia sellaisia, jotka ovat kohdanneet suuria kiistakysymyksiä ja ovat todistaneet nuhteettomuutensa.
NYKYISET NUHTEETTOMUUDEN SÄILYTTÄJÄT
4. a) Miten eräs 16-vuotias menetteli yrittäessään säilyttää nuhteettomuutensa? b) Mitä hänen opettajansa teki lopulta?
4 Eräässä maassa, missä kirkko ja valtio toimivat käsi kädessä, sanottiin eräälle noin 16-vuotiaalle kristitylle pojalle, että hänet erotetaan koulusta, jollei hän tee ristinmerkkiä ja käy kirkon messussa. Hän oli aivan lähellä päästötodistuksen saamista, mutta hänen sanottiin menettävän kaikki arvosanansa, ellei hän myöntyisi. Opettaja käski häntä vain suorittamaan eleet uskomatta mitä tekee, mutta poika pysyi lujana. Opettaja ihaili pojan uskoa niin paljon, että järjesti hänet seisomaan huoneen takaosassa rukouksen aikana, jotta kukaan ei olisi huomannut, ettei hän tehnyt ristinmerkkiä. (Opettaja pelkäsi joutuvansa vaikeuksiin ja vaarantavansa virkansa, jos hän sallisi avoimesti pojan pidättyä tuosta uskonnollisesta menosta.) Opettaja määräsi hänelle myös tehtäviä messun ajaksi, joten hänellä oli puolustus kiireeseensä ja poissaoloonsa kirkon jumalanpalveluksesta. Emmekö voi siis sanoa, että pojan nuhteettomuuden säilyttäminen palkittiin?
5. Miksi eräs nuorukainen kärsi koulussa ruumiillista pahoinpitelyä?
5 Joitakuita on ruumiillisesti pahoinpidelty sen tähden, että he ovat totelleet Jumalan sanassa olevia neuvoja. Kaksi nuorukaista kieltäytyi eräällä Tyynenmeren saarella osallistumasta isänmaalliseen menoon, johon kuului epäjumalanpalvelusteko. Koska opettaja ei kunnioittanut uskonnonvapautta, joka on sallittu siinä maassa, niin hän meni niin pitkälle, että jopa katkaisi toisen nuorukaisen käden. Asiasta keskusteltiin opettajan kanssa ja se esitettiin hänen esimiehelleen, ja opettaja sai ankaria nuhteita. Siitä pitäen opettaja on ollut mitä yhteistoiminnallisin. Tuo toinen nuorukainen kärsi tosin huomattavasti, mutta hän pysyi uskollisena ja todisti siten tehdessään olevansa todella uskollinen Jehovalle.
6. a) Miksi verensiirtokysymys esitettiin eräälle 13-vuotiaalle tytölle? b) Miten hän ja hänen äitinsä säilyttivät nuhteettomuutensa Jehovan lakeja kohtaan?
6 Eräs toinen nuhteettomuuden säilyttämistä koskeva tapaus sattui joku vuosi sitten Berliinissä, kun eräällä 13-vuotiaalla tytöllä havaittiin olevan leukemia. Lääkäri selitti verensiirtojen parantavan tytön vointia ja torjuvan sairauden pahenemisen. Koska äiti oli Jumalaa pelkäävä kristitty, niin hän tiesi, että Raamattu kieltää syömästä verta. (1. Moos. 9:4; Apt. 15:28, 29) Ja siksi hän kielsi verensiirtojen antamisen. Tyttökin kieltäytyi niistä sanoen: ”Kuolen mieluummin uskollisena Jehova Jumalalle kuin rikon hänen käskyään elääkseni vähän aikaa kauemmin.” (Matt. 10:39) Tämä tyttö kuoli, mutta hän jätti äitinsä luettavaksi kirjeen. Kirje oli kaikille hänen tutuilleen, ja siinä pyydettiin, etteivät he moittisi hänen äitiään siksi, ettei hän sallinut verensiirtoja. Tyttö sanoi: ”Yhtä hyvin on minun luja tahtoni olla uskollinen ja tottelevainen Jumalan sanaa kohtaan mieluummin kuin lainrikkoja. – – Jos suuri Elämänantaja Jehova katsoo minut arvolliseksi, niin hän suo minulle ylösnousemuksen – aitoa lihaa ja verta olevana ihmisenä puhdistetussa paratiisimaassa ilossa ja onnessa. Siksi minun ei siis ollut vaikea kuolla. Voitteko ymmärtää sitä?”
7. a) Mihin uskominen tekee ihmisen kykeneväksi kohtaamaan kuoleman? b) Miten ihmiset saavat tällaisen uskon?
7 Mutta miksi hänen ei ollut vaikea kuolla? Siksi, että hänellä oli samanlainen usko kuin ennen muinoin Aabrahamilla, joka ”päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään [hänen poikansa Iisakin]”. (Hepr. 11:19) Niin, hän uskoi täysin Jumalan lupaamaan uuteen asiainjärjestelmään ja niiden ylösnousemukseen, jotka on lunastettu Jumalan Pojan uhrilla. (Joh. 5:28) Mutta mistä noin nuori voi saada sellaisen uskon, joka auttoi häntä säilyttämään nuhteettomuutensa kuolemankin edessä? Jumalan sanan, Raamatun, tutkimisesta. Eräs toinen nuori tyttö, joka on nyt Jehovan todistajain kokoajan evankeliuminpalvelija, sanoi kuullessaan lapsiaan kasvattavista vanhemmista: ”Minua ilahdutti yhä uudelleen se, että äitini oli vaivautunut pitämään perhetutkistelua. Minä toivon totisesti, että voisin ravistella joitakuita näistä lapsista, jotka jättävät huomioon ottamatta vanhempansa ja heidän neuvonsa.”
8. a) Miksi puolueettomuus sisältyy nuhteettomuuden säilyttämiseen? b) Miten erästä äitiä ja poikaa koeteltiin puolueettomuuskysymyksessä, ja mikä oli lopputulos?
8 Joh. 18:36:ssa (Um) mainitaan Jeesuksen sanoneen: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta.” Nuhteettomuutemme säilyttämiseen sisältyy se, että olemme uskollisia tälle valtakunnalle ja pysymme ehdottoman puolueettomina tämän pahan asiainjärjestelmän asioitten suhteen. Eräässä saarivaltiossa muuan todistajaäiti sai tietää poikaansa uhatun koulusta erottamisella, koska hän omantunnon tähden kieltäytyi osallistumasta sotilasharjoituksiin. Hän vetosi sen tähden kouluviranomaisiin poikansa puolesta. Eräs viranomainen ehdotti, että äiti väittäisi poikansa olevan ruumiillisesti kykenemätön, minkä vuoksi hänet voitaisiin vapauttaa, mutta koska äiti tiesi Jumalan mielipiteen valehtelemisesta, niin hän sanoi heille, ettei se ole totta. (Ilm. 21:8) Sitten he ehdottivat, että poika pitäisi vain sotilaspukua eikä tekisi muuta kuin olisi nimenhuudossa ja ojentaisi puukivääreitä. Jälleen äiti selitti, että se osoittaisi hänen poikansa osallistuvan harjoituksiin. Virkailijat ärsyyntyivät ja lähettivät vihaisina äidin pois sanoen, että hänen uskontonsa on järjettömän jyrkkä. Hän lähti ääneti, mutta ennen kuin hän ehti mennä kauas, virkailijat kutsuivat hänet kiireesti takaisin. He pyysivät anteeksi sitä, mitä olivat sanoneet aiemmin, ja sanoivat hänelle, että he todella ihailivat hänen lujia uskonnollisia vakaumuksiaan. Kuinka kiitollinen hän olikaan Jehovalle, kun he sanoivat hänelle, että pojalle annettaisiin työtä rehtorin kansliassa siksi aikaa, kun toiset ovat sotilasharjoituksissa! Hänen ja hänen poikansa ponnistelut nuhteettomuuden säilyttämiseksi kristillisen puolueettomuuskysymyksen suhteen tulivat totisesti palkituiksi.
9. Miksi eräs näyttelijätär ja hänen miehensä tekivät muutoksia elämässään, ja mikä siitä oli tuloksena?
9 Niilläkin, jotka ovat äskettäin tulleet tosi uskonnon ja Jehovan puhtaan palvonnan yhteyteen, on tilaisuus osoittaa uskollisuutensa Jumalalle, nuhteettomuutensa. Kaikilta elämän aloilta tulee ihmisiä totuuden täsmälliseen tuntemukseen. Keski-idässä eräs aviovaimo, joka oli näyttelijätär, alkoi tutkia Raamattua ja omaksui auliisti totuuden. Hän näki nopeasti tarpeelliseksi karttaa sellaisia osia televisiossa ja näyttämöllä, jotka ovat ristiriidassa kristillisten periaatteitten kanssa. (1. Piet. 4:3, 4) Hänen miehellään, joka on näyttelijä, oli enemmän vaikeuksia muutosten tekemisessä elämässään, koska maailmallinen seura ehkäisi hänen edistymistään. Jehovan todistajien kannustuksesta ja suoritettuaan itse itsetutkistelua hän otti pian Jumalaa miellyttävän asenteen. Sitten hän alkoi kehottaa kaikkia ystäviään ja naapureitaan tutkimaan Raamattua. He kysyivät, mikä sai hänessä aikaan muutoksen, ja hän vastasi: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:32) Kun tämä pariskunta yritti saattaa elämänsä uskollisesti Jehovan sanan ja siinä olevien periaatteiden mukaiseksi, niin iloisena tuloksena oli, että he näkivät muutoksen itsessään ja kykenivät kertomaan vasta löytämästään uskonnosta tehokkaasti toisille.
10. Miten eräs vastakiinnostunut suhtautui muiden perheenjäsenten vastustukseen, ja miten hänet palkittiin?
10 Nuhteettomuuden säilyttäminen aiheuttaa usein vastustusta sellaisten sukulaisten taholta, jotka eivät arvosta tosi uskontoa, mutta eikö Jeesus ennustanutkin, että ”ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa”? (Matt. 10:36) Eräs nainen Afrikan eteläosassa alkoi tutkia Raamattua ja erosi heti kirkostaan sen väärien opetusten takia. Hänen miehensä ja äitinsä vastustivat häntä kiivaasti, mutta hänen kanssaan tutkiva viittasi Matt. 10:37:ään, missä Jeesus sanoo: ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.” Tämä rohkaisi häntä jatkamaan tutkimista, ja häntä lohdutti myös se tieto, että ne, joita vihataan Jumalan valtakunnan hyvän uutisen takia, ovat todella siunattuja. (Matt. 5:10, 11) Hän päätti yhä lujemmin panna täytäntöön sen, mitä hän oppi tutkisteluissaan. Hänen lujuutensa aikaansai kuitenkin tuloksia, sillä hän oli jonkin aikaa myöhemmin hämmästynyt huomatessaan äitinsäkin antavan todistusta hyvästä uutisesta ystävilleen ja ilmaisevan katumustakin sen johdosta, että hän oli aikaisemmin tuhlannut aikaansa. Äiti alkoi sitten rohkaista tytärtään olemaan hellittämättä. Tämän nuoren naisen nuhteeton menettely on tullut totisesti runsaasti palkituksi, kun hän ja hänen ennen vastustava äitinsä työskentelevät yhdessä palvellen Jehovaa.
11. Miten erästä veljeä houkuteltiin toimimaan vastoin varastamista koskevaa Raamatun kieltoa, ja mikä oli seuraus?
11 Nuhteettomuuden säilyttäminen merkitsee elämistä sopusoinnussa Ef. 4:28:ssa ilmaistun ajatuksen kanssa: ”Joka on varastanut, älköön enää varastako.” Näinä suurten taloudellisten vaikeuksien aikoina on vastuullisissa maallisissa asemissa olevilla monia kiusauksia ja pelotuksia. Raamatun periaatteitten tutkiminen auttaa säilyttämään tasapainon ja rehellisyyden. Eräs henkilö, joka työskentelee kassanhoitajana erään köyhän aasialaisen maan pankissa, alkoi tutkia Jehovan todistajien kanssa. Työntekijät yrittävät usein lahjoa tai pakottaa häntä väärentämään šekkejä saadakseen itselleen rahaa. Nämä turmeltuneet henkilöt jopa toivat ja tarjosivat hänelle täydellisen huonekaluston ja uuden auton yrittäessään murtaa hänen vastustuksensa ja saadakseen hänet liittymään mukaansa. Raamatun totuuden vahvistamana hän säilytti nuhteettomuutensa ja kieltäytyi kaikista sellaisista lahjoista. Kohta sen jälkeen, kun hänet oli kastettu, yritti pankin johtaja saada suuria summia rahaa hänen kauttaan ilman asiaankuuluvia kuitteja. Veli kieltäytyi tekemästä tätäkin, koska se oli vastoin pankin sääntöjä ja Raamatun periaatteitten vastaista. Pankin hallintoviranomaiset suorittivat tarkastuksen. Pankin johtaja erotettiin, mutta veli hoitaa yhä tehtäväänsä, koska he kunnioittavat hänen rehellisyyttään. Hän olisi voinut myöntyä johtajan toiveisiin ajatellen, että hänen olisi pitänyt työskennellä edelleen hänen kanssaan ja että hän olisi voinut joutua kärsimään, jollei olisi yhteistoiminnassa hänen kanssaan, mutta hän halusi noudattaa uskollista menettelyä Jehovaa kohtaan ja sai lopulta runsaan palkan.
12. Millaiseen vaivannäköön eräs Raamatun tutkija ryhtyi ollakseen pätevä evankeliuminpalvelukseen?
12 Puhuen Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, Raamattu sanoo: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” (Ilm. 18:4) Nuhteettomuuden säilyttämiseen kuuluu tämänkin ohjeen noudattaminen. Eräässä Länsi-Afrikan maassa tutki muuan mies Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja ilmaisi muutaman kuukauden kuluttua haluavansa osallistua kenttäpalvelukseen. Hänen osoitettiin olevan liian kiinteästi yhteydessä erääseen Suuren Babylonin osaan ja hänelle ilmaistiin, että hänen pitäisi ensin suorittaa järjestelyjä maallisen työnsä suhteen. Hänen oli ruumiinvamman vuoksi hyvin vaikea löytää muuta sopivaa työtä. Tietäen, että Jehova siunaa jokaisen, joka tekee sitä, mikä on oikein, hän muutti noin 650 kilometrin päähän päästäkseen uuteen työpaikkaan. Kuvittelehan hänen iloaan, kun hän huomasi olevansa virastossa erään Jehovan todistajan kanssa! Hän ryhtyi heti kenttäpalvelukseen, liittyi teokraattiseen palveluskouluun ja teki järjestelyjä tullakseen kastetuksi Jehovalle antautumisensa vertauskuvaksi.
13. a) Millainen asenne saarnaamistyöhön aikaansaa palkintoja? b) Mitä eräs nuori naishenkilö teki auttaakseen kotiväkeään oppimaan totuuden, ja kannattiko vaivannäkö?
13 Uskollisuutemme Jehovaa kohtaan, nuhteettomuutemme säilyttäminen hänen edessään, ilmenee myös siinä, että kerromme toisille hyvää uutista Jumalan sanasta Raamatusta. Kun tunnemme totuuden, niin meistä pitäisi tuntua samalta kuin Jeremiasta, kun hän sanoi: ”Sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” (Jer. 20:9) Tämä oikea asenne Jehovan tarkoituksista puhumiseen tuo myös iloisia palkintoja. Eräs nuori nainen kävi sukulaistensa luona toisessa maassa ja huomasi yhden heistä tutkivan Jehovan todistajien kanssa. Hän osallistui tutkisteluihin ja edistyi nopeasti. Muutamassa kuukaudessa hänestä tuli Jehovan antautunut todistaja. Hän kirjoitti muille perheenjäsenille Raamatusta oppimistaan totuuksista, mutta he eivät suhtautuneet suotuisasti hänen kirjeisiinsä, joten hän päätti palata kotiin puhuakseen heille suoraan ja antaakseen heidän nähdä, millaisen muutoksen totuus oli tehnyt hänen elämässään. Mutta ei käynytkään niin kuin hän oli ajatellut, vaan hänen kotiväkensä vastusti jopa sitä, että hän kävi Jehovan todistajien kokouksissa. Jotkut miehet seurakunnasta järjestivät ystävällisen vierailun hänen kotiinsa, ja heidän onnistui saada perheenjäsenet suostumaan edes yhden kerran käymään valtakunnansalissa katsomassa mitä siellä tapahtuu. Veljien kokouksessa osoittama rakkaus, ystävällisyys ja ilo tekivät heihin niin syvän vaikutuksen, etteivät he enää vastustaneet tuon nuoren tytön kokouksissa käymistä eivätkä osallistumista kenttäpalvelukseen. Ajan mittaan hänen nuorempi sisarensakin kiinnostui totuudesta ja on nyt antautunut Jumalan palvelija. Jatkuvat ponnistelut johtivat siihen, että hänen äitinsä ja naimisissa oleva sisarensakin tulivat tuntemaan totuuden ja vuorostaan kertoivat sitä toisille. Nyt he palvelevat onnellisesti yksimielisinä Jehovaa, ja kaikki tämä johtui sen yhden uskollisesta menettelystä, joka tuli tuntemaan totuuden ja kertoi sitä päättäväisesti toisille kotiväkensä keskuudessa.
ILO NYT JA TULEVAISUUDESSA
14. a) Miten me saamme iloa nyt säilyttämällä nuhteettomuutemme? b) Selitä, miten Sananl. 27:11 liittyy iloitsemiseemme.
14 Eikö edellä olevan johdosta voida sanoa, että nuhteettomuutemme säilyttäminen nyt aikaansaa iloisia tuloksia tänä aikana? Ilo voi tosin tulla siitäkin, kun kykenemme auttamaan toisia näkemään, että meillä on tosi uskonto, tai kun saamme kiitoksen tai kenties korotuksen maailmalliselta esimieheltä siksi, että hän näkee oivallisen toimintatapamme. Mutta vielä suuremmasta iloitsemisemme syystä puhutaan Sananl. 27:11:ssä. Lukekaamme ja eritelkäämme yhdessä tämä jae: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” Jehova käskee meitä olemaan viisaita. Miten voimme olla viisaita? Miten voimme osoittaa viisautta? Hankkimalla tietoa Raamatusta ja soveltamalla sitten saamaamme tietoa elämässämme. Toisin sanoen säilyttämällä nuhteettomuutemme Raamatun periaatteita kohtaan. Jos olemme viisaita tällä tavalla, niin mitä se aikaansaa? Se saa Jumalan sydämen iloitsemaan. Miksi? Koska me voimme olla vastauksena ’Jumalan herjaajalle’ ts. Saatanalle. Jehova voi tosiaan viitata nuhteettomuuden säilyttäjiin osoittaen vääräksi Saatanan haasteen, että hän voisi vieroittaa kaikki ihmiset pois Jumalasta. Näinhän Jehova teki Jobin tapauksessa. (Job 1:8) Kun pysähdyt ajattelemaan sitä, niin eikö se ole merkittävä syy meidän olla iloisia, koska tiedämme, että me toimintatavallamme, tekemällä niin kuin on oikein, erityisesti kun olemme koetuksessa tai koettelemuksessa, saamme Jehovan iloitsemaan? Ja tämän tietäminen auttaa meitä jatkamaan tällä oikealla tiellä, sillä ’Jehovan ilo on meidän linnamme’. – Neh. 8:10, Um.
15. Miksi voimme sanoa, ettei nuhteettomuudesta saatu onnellisuus ole lyhytaikainen?
15 Onnellisuus, joka tulee uskollisuudesta Jehovaa kohtaan, ei ole kuitenkaan lyhytaikainen. Tämä onnellisuus on säilyvä tämän pahan asiainjärjestelmän tuhon yli, mikä tuho on lähellä. Jes. 65:18 kertoo Jehovan kannustimen: ”Te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti siitä, mitä minä luon.” Ja mitä Jehova sitten luo? 17. jae sanoo: ”Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu.” Jumalan aikaansaama uusi vanhurskas järjestelmä on sellainen, josta voimme ilmaista iloa loputtomasti, sillä jos me uskollisesti teemme hänen tahtonsa, meillä on toivo elää siinä järjestelyssä. Nuhteettomuutemme on turvana meille ja suojelee meitä, kun jumalattomat hävitetään. ”Jumalaton sortuu omaan pahuuteensa, mutta vanhurskas on turvattu kuollessaan [löytää turvan nuhteettomuudessaan, Um].” – Sananl. 14:32.
16. Mikä ilo odottaa ”pienen lauman” jäännöstä?
16 Niille, jotka ovat vielä jäljellä Jeesuksen ”pienestä laumasta” maan päällä, nuhteettomuuden säilyttäminen kuolemaan asti tuottaa suuren palkan: he pääsevät Kristuksen Jeesuksen yhteyteen taivaaseen palvelemaan kuninkaina ja pappeina hänen kanssaan tuhat vuotta. (Luuk. 12:32, Um; Ilm. 20:6) Paavali selittää filippiläisille (3:13, 14), mitä hän teki pysyäkseen ehdolla saamaan tämän palkinnon: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” Näiden voideltujen kristittyjen, jotka vielä ovat elossa lihassa, täytyy vaeltaa samalla tavalla. Kun he menettelevät siten, he saavat paljon iloisia kokemuksia nyt, ja heille annetaan Jehovan määräaikana vertaansa vailla oleva kuolemattomuuden palkinto Jeesuksen kanssa osana Jumalan taivaallisen valtakunnan hallituksesta. – 1. Kor. 15:53, 54.
17. Mikä ilo odottaa ”suureen joukkoon” kuuluvia?
17 Puhuttuaan niiden rajallisesta määrästä, jotka saavat taivaallisen elämän palkan, Ilmestyskirjan 7. luku alkaa 9. jakeessa puhua kaikkialta maailmasta kootusta ”suuresta joukosta”, joka myös saa elämän. Mutta siihen kuuluvien saama elämä on iankaikkinen elämä ihmisinä paratiisimaassa. Iloisena lopputuloksena niille, jotka pitävät itsensä puhtaassa tilassa Jehovan edessä säilyttämällä nuhteettomuutensa häntä kohtaan ja jotka rohkeasti tunnustavat pelastuksen tulevan Jehovalta Jeesuksen kautta, on ikuinen elämä, kun seuraavat sanat toteutuvat: ”Ja [Jumala] on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” (Ilm. 21:4) Tämä lupaus ei ole ’liian hyvä ollakseen tosi’, niin kuin jotkut sanoisivat, sillä Raamatun seuraava jae sanoo: ”Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet.” Jumala itse on niiden takaaja.
18. Jos säilytämme nuhteettomuuden, niin millainen asenne meillä Daavidin tavoin voi olla?
18 Ei ole epäilystäkään siitä, että nuhteettomuuden säilyttäminen aikaansaa iloiset tulokset nyt ja tulevaisuudessa. Jos menettelemme tällä tavalla, niin mekin voimme sanoa Jumalalle niin kuin Daavid: ”Minun nuhteettomuuteni tähden sinä minua tuet ja annat minun seisoa kasvojesi edessä ainiaan.” – Ps. 41:13.