Miten voit olla ’täydellinen niin kuin taivaallinen Isäsi on täydellinen’?

JEESUS sanoi vuorisaarnassa kuulijoilleen: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” (Matt. 5:48) Tuntuuko tämä mahdottomalta? Miten syntiset ihmiset voisivat olla täydellisiä niin kuin heidän taivaallinen Isänsä on täydellinen? Jeesuksen sanat osoittavat kuitenkin, että meidän täytyy, jos haluamme osoittautua hänen opetuslapsikseen. Miten voimme osoittautua täydellisiksi?

Ymmärtääksemme tämän meidän tulee ensiksi vapautua siitä ajatuksesta, että ”täydellisyyden” täytyy aina olla rajoittamaton, kaiken käsittävä ja ilmaista ylintä erinomaisuutta pienimmässäkin piirteessä. Vain Jumalalla on tällainen ehdoton täydellisyys. Jokaisen muun persoonan tai asian tai esineen täydellisyys on suhteellista. Toisin sanoen jokin on täydellinen suhteessa siihen tarkoitukseen, jonka sen suunnittelija, valmistaja tai käyttäjä on sille määrännyt. Jolleivät nämä löydä siitä mitään vikaa, niin sitä voidaan syystä kutsua ”täydelliseksi”.

Me voisimme tietysti kulkea kaiken aikaa tutkimassa kaikkea voimakas mikroskooppi kädessämme. Silloin ’täydellisen suorat’ viivat näyttäisivät kaikki aaltoilevilta ja rosoisilta; kaikissa ’täydellisen puhtaissa’ juuri pestyissä vaatteissa ilmenisi mikroskooppisen pientä asiaan kuulumatonta ainesta; ’täydellisen sileässä’ pöydän pinnassa ilmenisi vähäisiä kohoumia ja laskeumia, ja se muistuttaisi kuun pintaa. Mutta vaikka nämä mikroskooppiset tekijät poistettaisiinkin, niin muuttaisiko se mitenkään näiden käyttöä kohdallamme? Vaikka me siis voisimme olla tyytymättömiä näihin kaikkiin, koska ne ovat ”epätäydellisiä”, niin miksi meidän pitäisi olla tyytymättömiä? Sellainen vaativa suhtautuminen olisi epäkäytännöllistä ja tyhmää; se täyttäisi elämämme tyytymättömyydellä ja katkeruudella.

Raamattu ei esitä täydellisyyttä näin epäkäytännöllisellä ja kohtuuttoman vaativalla tavalla vaan järkevällä ja realistisella tavalla. Voidaanhan nimittäin juuri sama kreikkalainen sana (téleios), joka on käännetty sanalla ”täydellinen” Jeesuksen muistiin merkityssä puheessa (Matt. 5:48), kääntää myös sanoilla ”täysi-ikäinen” (1. Kor. 14:20) ja ”kypsä”. (Hepr. 5:14, Um) Sama koskee heprealaisia sanoja, jotka on käännetty sanalla ”täydellinen” Raamatussa. Niinpä luemme Funkin ja Wagnallsin Raamatun sanakirjasta A New Standard Bible Dictionary sivulta 694 seuraavan lausunnon ”täydellisyydestä” Raamatussa:

”Käytettynä persoonattomista esineistä [kuten punnuksista (5. Moos. 25:15)] . . . sana on ’täyden’ synonyymi, . . . Tämä käsitys ei esiinny kuitenkaan ehdottoman tarkkuuden mielessä vaan samanlaisessa tarkkuuden vapaudessa ja likiarvossa kuin Raamatun ulkopuolellakin. . . . Kun sitä käytetään ihmisestä, se merkitsee ennen kaikkea mukautumista siihen, mitä silloin pidetään ihanteena, ja on sen tähden suhteellinen ja varsin vaihteleva ja venyvä ilmaus. Daavid väittää olevansa täydellinen [moitteeton] tässä merkityksessä (Ps. 18:24), vaikka tunnustaakin toisaalla (Ps. 51:5-) syntisyytensä.”

JUMALAN ”MOITTEETTOMAT”, ”NUHTEETTOMAT” PALVELIJAT

Raamattu puhuu tosiaan Nooasta ”aikalaistensa keskuudessa . . . nuhteettomana [moitteettomana, Um]” ja Jobista ’nuhteettomana ja rehellisenä’. (1. Moos. 6:9; Job 1:8) Samat heprealaiset sanat, jotka on käännetty sanoilla ”moitteeton” ja ”nuhteeton”, voitaisiin kääntää myös sanalla ”täydellinen”, sillä se, mikä on moitteeton, on ”täydellinen”. Tämä ei ilmeisestikään merkitse sitä, että nämä ihmiset olisivat olleet synnittömiä, sillä he kaikki polveutuivat syntisestä Aadamista. Missä merkityksessä he siis olivat ”moitteettomia” ja ”nuhteettomia”?

Heistä voitiin puhua tällä tavalla, koska he olivat täysin sen mittaisia, mitä Jumala vaati heiltä, eikä Jumala vaatinut heiltä enempää, kuin he voivat saavuttaa. Kuten Miika 6:6–8 osoittaa, Jumala ei esitä kohtuuttomia vaatimuksia palvelijoilleen. ”Hän on ilmoittanut sinulle, ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?”

Jehova otti todella laupiaasti ja kohtuullisesti huomioon maallisten palvelijoittensa epätäydellisyyden ja kyvyttömyyden. Isä ei odottaisi nuorelta pojaltaan sitä, mitä hän odottaisi täysikasvuiselta mieheltä, vai mitä? Eikä savenvalaja odottaisi samanlaista ominaisuutta muovatessaan maljakkoa tavallisesta savesta kuin hän odottaisi muovaillessaan maljakkoa erittäin hienosta savesta. Jehova Jumala, joka on Suuri Savenvalaja, ottaa huomioon ihmispalvelijoittensa synnynnäisen heikkouden. Sillä ”niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” – Ps. 103:13, 14; Jes. 64:8.

Albert Barnes, 19. vuosisadan Raamatun oppinut, tekee kirjassaan Notes on the Gospels (Selityksiä evankeliumeihin) jossain määrin samankaltaisia havaintoja tällaisten miesten ”nuhteettomuudesta” (eli ”täydellisyydestä”). Sanasta ”täydellinen” hän sanoo: ”Alun perin sitä käytetään mekaanisesta laitteesta, kuten koneesta, jossa on kaikki tarpeelliset osat. Ihmisistä käytettynä se tarkoittaa osien kokonaisuutta eli täydellisyyttä, missä mikään osa ei ole virheellinen ja mistä mitään osaa ei puutu. Tällä tavalla sanotaan Jobin (1:1) olleen täydellinen, ts. ei pyhä niin kuin Jumala eikä synnitön – sillä hänessä havaittiin vikaa myöhemmin (Job 9:20; 42:6); mutta hänen hurskautensa oli tasasuhtainen – osiltaan kokonainen – johdonmukainen ja säännöllinen. Hän ilmaisi uskontonsa ruhtinaana, isänä, yksilönä, köyhien hyväntekijänä. Hän ei ollut hurskas mies ainoastaan yhdessä paikassa vaan kauttaaltaan. Tämä on Matteuksessa [5:48] oleva merkitys. . . . olkoon hurskaus kokonainen ja tasasuhtainen ja säännöllinen.”

Nämä muinaisaikain uskon miehet ansaitsivat nimityksen ”moitteeton” eli ”nuhteeton”, mutta eivät sen tähden, etteivät he olisi koskaan tehneet mitään erehdystä tai väärää, vaan siksi, että heidän antaumuksensa ja uskollisuutensa Jumalalle oli kokonainen, ehyt niissä rajoissa, jotka heidän oli mahdollista saavuttaa. He ilmaisivat, että heillä oli ”ehyt sydän” (tai ”täydellinen sydän” monien käännösten mukaan) Jehovaa kohtaan. (1. Kun. 11:4; 2. Kun. 20:3) He ottivat nöyrästi oikaisun ja kurin vastaan, kun he hairahtuivat. (Job 42:1–6; Ps. 51:3–6, 9–13) Heidän erehdyksistään ja heikkouksistaan huolimatta lopputulos siitä, mitä he tekivät, ylti siihen, mitä Jumala vaati heiltä siihen aikaan ja silloisissa olosuhteissa. Jehova Jumala oli tyytyväinen heidän palvontaansa. Jollei hän siis moittinut heidän vilpitöntä yritystään ja vaellustaan yleensä, niin kuka voisi oikeudenmukaisesti tehdä niin? Vertaa mitä apostoli Paavali sanoo voidelluista kristityistä Room. 8:31–34:ssä.

Miten lohdullista onkaan meidän nykyään tietää, että Jehova Jumala menettelee meidän kanssamme samalla ymmärtäväisellä tavalla ja vaatii meiltä ainoastaan sen, mitä me todella pystymme tekemään. Tämän pitäisi rohkaista meitä ilmaisemaan rakkautemme ja antaumuksemme hänelle täysinäisenä, alituisesti ja elämämme kaikissa puolissa.

RAKKAUTEMME JA LAUPEUTEMME TÄYDELLISTÄMINEN

Tarkastelkaamme tämä mielessämme jälleen Jeesuksen sanoja: ”Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on.” Sana ”niinkuin” palauttaa meidät siihen, mistä Jeesus oli puhunut kuulijoilleen. Mitä se oli? Rakkaus ja anteliaisuus. Luukkaan kertomus osoittaa, että Jeesus liitti asiaan myös laupeuden tässä kohdassa. (Luuk. 6:32–36) Hän oli osoittanut opetuslapsilleen, että niiden rakastaminen, jotka heitä rakastivat, ei ollut suuri asia. Tekiväthän veronkokoojat ja pakanatkin niin. Mutta jos opetuslapset halusivat ’osoittautua taivaallisen Isänsä lapsiksi’, niin heidän täytyi jäljitellä Jumalaa siinä, millä tavalla hän osoitti anteliaisuutta. Miten sitten? Jumala ”antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin”. (Matt. 5:45) Onhan Jumalan laupeus kyllin laaja sisällyttääkseen eläimetkin piiriinsä, kuten nähdään muinaisista sapattisäädöksistä ja muista tapauksista. – 2. Moos. 20:10; Joona 4:11.

Tosi kristittyjen ei sen tähden pidä olla saitoja, vaillinaisia, epätäydellisiä rakkauden ja anteliaisuuden ilmaisemisessa vaan osoittaa näitä ominaisuuksia avaralla, täydellä ja siis täydellisellä tavalla rakkauden ulottuessa vihollisiinkin asti. (Matt. 5:43, 44) Jeesus ei puhunut tässä Korkeimman Jumalan kaltaisena olemisesta joka suhteessa, mikä on mahdotonta ihmisille, vaan tähdensi erityisesti tätä täyden, eheän rakkauden ilmaisemista.

Osoitammeko me nykyään rakkautta tällä tavalla? Osoitammeko rakkautta siinä määrin, että ’rakastamme vihollisiamme ja rukoilemme niiden puolesta, jotka vainoavat meitä’? Jeesus itse antoi meille esimerkin. Hän oli taivaallisen Isänsä kaltainen kaikessa tässä. Jeesus palveli ja opetti kaikenlaisia ihmisiä puolueettomasti, anteliaasti ja rakkaudellisesti, antaen lopulta elämänsä epätäydellisen, syntisen ihmiskunnan puolesta. Jos me täydellistämme rakkautemme laajentamalla kiinnostustamme toisia kohtaan, emmekä salli puolueellisuuden ja ennakkoluulon pidättää itseämme osoittamasta ystävällisyyttä ja laupeutta, niin me jäljittelemme Jumalan Poikaa, kun hän jäljitteli Isäänsä. Tämä vilpitön tunne sydämessämme aikaansaa hyvät suhteet toisiin. Se takaa tosi lämmön ja huomaavaisuuden perhe-elämässämme ja pitää loitolla kitkan ja epäsovun sekä säilyttää sopusoinnun ja yhteistoiminnan kristillisissä seurakunnissa. Ja vielä paljon enemmän: meidän eheä, runsaasti ilmaisema ystävällisyytemme ulottuu maailmallisiin lähimmäisiimmekin ja tekee meistä huomaavaisia, avuliaita heitä kohtaan, niin, jopa tuntemattomiakin kohtaan. Me voimme usein osoittaa laupeuttamme aineellisilla tavoilla. Mutta me muistamme aina, että hengellinen apu on tärkein, niin kuin Jeesuksen menettely osoitti. Sydämemme panee meidät tarjoamaan sitä laupeuteen ja rakkauteen liittyvällä kärsivällisyydellä ja lempeydellä.

’TAHDOTKO OLLA TÄYDELLINEN’?

Jeesusta lähestyi kerran rikas nuorukainen, joka kysyi häneltä: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tekemän, että minä saisin iankaikkisen elämän?” Hän noudatti lain käskyjä, mutta Jeesus osoitti hänelle, että hänen palvonnastaan puuttui silti tärkeitä seikkoja. Se oli epätäydellistä. ’Tahtoiko hän olla täydellinen’? Jos hän tahtoi, niin hänen piti saattaa palvontansa kehittymään täysimittaiseksi. Miten? Jeesus käski häntä myymään omaisuutensa, antamaan köyhille ja ’tulemaan ja seuraamaan häntä’. – Matt. 19:16–21.

Näetkö siis, miten ajatus kokonaisuudesta liittyy tähän ’täydellisenä olemiseen’? Tuo rikas nuorukainen olisi voinut tehdä niin kuin Jeesus kehotti. Hän saattoi hyvinkin olla naimaton, ilman perhevelvollisuuksia. Ja vaikkei olisi ollutkaan, niin hän olisi voinut tehdä niin kuin toiset Jeesuksen opetuslapset tekivät, sillä eivät he kaikki olleet naimattomia. Mutta tämä nuorukainen ei halunnut muuttaa rikkauttaan toisten, esimerkiksi toisten israelilaisten keskuudessa olevien köyhien, auttamiskeinoksi. Kuinka erilainen olikaan hänen itsekeskeinen asenteensa kuin taivaallisen Isän, jonka rakkaus ja laupeus pani hänet antamaan rakkaimman omaisuutensa, oman Poikansa, kärsivän ihmiskunnan hyväksi! (Room. 5:7, 8) Tuon nuorukaisen ”paljo omaisuus” merkitsi hänelle enemmän kuin tarttuminen tähän suurenmoiseen tilaisuuteen seurata Jumalan omaa Poikaa hänen evankeliuminpalveluksessaan. – Matt. 19:22, 27–29.

Nykyään ei siis ole kysymys siitä, että pyydettäisiin tekemään mahdottomia, sellaista, mikä on sinulle saavuttamatonta. Kysymys on sen tekemisestä, mitä voit tehdä Jumalan ja lähimmäisesi palveluksessa – ja sen tekemisestä kokosydämisesti. Teetkö sinä näin? Tutkitko hänen Sanaansa ja panetko sen toimintaan elämässäsi? Jos teet näin, niin sinulla voi olla nautinto ja ilo tietää, että Jumala hyväksyy sen täydellisenä palveluksenasi Poikansa lunastusuhrin ja sinun siihen omaamasi uskon perusteella. Osoittaudu taivaallisen Isäsi tosi lapseksi. Osoita rakkautta, ystävällisyyttä, anteliaisuutta ja laupeutta sillä tavalla kuin hän ja anna hänen palvomisensa kyllästää koko elämäsi.