Lukijain kysymyksiä

● Sopiiko kristittyjen viettää häittensä vuosipäivää? – D. Y., Venezuela.

Avioparin ei ole epäraamatullista viettää järkevällä ja kohtuullisella tavalla häittensä vuosipäivää. Mutta se ei ole myöskään välttämättömyys.

Pohjimmaltaan on vuosipäivä jonkin tapahtuman vuosittain palautuva päivä. On kaikenlaisia vuosipäiviä. Pakanakansoilla on erikoistapahtumien huomattavia vuosipäiviä. Jumalan palvelijoillakin on niitä. (2. Moos. 12:14, 24–27; Joh. 10:22, 23; 1. Kor. 11:23–26) Nämä vuosipäivät eli muistojuhlat, jotka mainitaan Raamatussa, käsittivät tietysti tosi palvonnan suoranaisia piirteitä. Me voimme nähdä tästä kuitenkin, ettei kaikkia vuosipäiviä voida poistaa moitittavina. Kaikki riippuu siitä, minkä muistoa vietetään ja miten.

Kristitty ilmeisesti karttaisi epäraamatullisia tai vääriä uskonnollisia tapoja sisältäviä juhlia. (Joh. 4:24) Tavallisesti ei häitten vuosipäivä nykyään ole uskonnollinen juhla. Mutta juontaako tapa viettää häittensä muistoa muinaisesta pakanauskonnosta? Ilmeisestikään ei. Encyclopedia Americana (v:n 1971 painos) sanoo: ”Perheen tapa viettää hääpäivää vuosittain näyttää syntyneen Länsi-Euroopassa. Varhaisimmat maininnat siitä englantilaisessa kirjallisuudessa ovat esiintyneet 17. vuosisadalla.” – 28. osa, s. 564.

Eräissä maissa on nykyään tapana, että mies ja vaimo ottavat erityisesti huomioon häittensä vuosipäivän. Jotkut kristityt avioparitkin menettelevät siten. Nämä tuntevat voivansa vahvistaa aviositeitään muistelemalla rauhallisesti ja yksityisesti sitä iloista tapausta, jolloin heistä tuli aviomies ja vaimo. He voivat vuosipäivänään tarkastella, miten he ovat edistyneet onnellisen avioliiton muodostamisessa, ja vahvistaa päätöstään jatkaa samalla tavalla.

Toiset avioparit voivat saada iloa antamalla muutamien kristittyjen ystävien ja sukulaisten, lapsensa mukaan luettuina, osallistua häittensä vuosipäivän onneen. Jos näin tehdään, niin on eräitä tasapainottavia varoituksia, jotka tulee pitää mielessä.

Kaikissa illanvietoissa tai juhlissa on oltava varovaisia, etteivät asiat pääse luisumaan käsistä. Kohtuullinenkin juhla voi tulla hillittömäksi tai johtaa sopimattomaan käytökseen, kuten näyttää tapahtuneen toisinaan juutalaisten keskuudessa ensimmäisellä vuosisadalla. (Joh. 2:10) Kristittyjen olisi kiistämättä väärin menetellä niin. (1. Piet. 4:3, 4) Juhlijoiden ei olisi myöskään sopivaa osoittaa ihmisille ylenpalttista kunniaa, ikään kuin avioparia, jonka häitten vuosipäivä on, pitäisi palvoen kunnioittaa. Raamattu osoittaa selvästi, että palvova kunnioitus tulee antaa Luojalle eikä millekään luodulle maan päällä, eläimelle eikä ihmiselle. (Room. 1:24, 25) Jos pariskunnalla on ollut menestyksellinen avioliitto, niin se on erinomaista. Toiset voivat olla syystä onnellisia heidän puolestaan. Mutta eikö sen pitäisi myös kannustaa kiitollisesti ylistämään avioliiton Alkuunpanijaa? Hänet tulee pitää mielessä, ja kaiken, mitä tehdään, pitää tuottaa kunniaa Hänelle.

Antaessamme edellä olevat selitykset me emme suosittele, että avioparit, joilla ei ole tätä tapaa, nyt aloittaisivat hääpäivänsä vieton vuosittain. Me emme todellisuudessa suosittele emmekä kiellä häitten vuosipäivien viettoa. Jokainen aviopari voi ratkaista omakohtaisesti, mitä tekee, toisten sitä arvostelematta. Puolisoitten olosuhteet tai omatunto saattavat johtaa heidät olemaan kiinnittämättä mitään erikoista huomiota tapahtumaan. Silti joku toinen aviopari voi viettää häittensä vuosipäivää. Jos näin tehdään, niin päätös, miten se sitä viettää, tulee tehdä seuraavan neuvon valossa: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” – 1. Kor. 10:31.