Oletko sinä hengellinen ihminen?
OLETKO hengellismielinen vai aineellismielinen henkilö? Tämä on kysymys, joka kaikkien, jotka väittävät olevansa Jehova Jumalan palvelijoita, on hyvä tehdä itselleen. Miksi? 1. Kor. 2:14, 15:ssä olevien apostoli Paavalin sanojen tähden. Ne osoittavat, että ”luonnollinen [aineellinen, Um] ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus . . . Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken.”
Vaikka 1. Kor. 2:15:ssä mainittu ”hengellinen ihminen” tarkoittaakin pääasiassa niitä Kristuksen askeleissa kulkijoita, joilla on taivaallinen toivo, niin eräässä mielessä voidaan kaikkien, jotka todella palvelevat Jumalaa, sanoa olevan hengellisiä ihmisiä. Sellaisten muinaisten uskollisten miesten kuin Aabelin, Nooan, Aabrahamin ja uskollisten heprealaisten profeettojen ja kuningasten pitkän rivin voidaan sanoa olleen hengellisiä ihmisiä, vaikka heidän toiveensa olivatkin maalliset.
”HENGELLISEN IHMISEN” TUNNUSMERKIT
Apostoli Paavalin tarkoittama ”hengellinen ihminen” ei ole sellainen, jolla on koko päivän tekopyhä tai uskonnollinen ilme kasvoillaan. Ei lainkaan! Hän ei pidä näytteillä hengellisyyttään. Hän tietää, että kirjanoppineet ja fariseukset, jotka vastustivat Jeesusta Kristusta, eivät olleet hengellisiä ihmisiä. Heillä saattoi olla sellainen maine, koska he toistivat pitkiä rukouksia julkisesti ja kantoivat huomiota herättäviä uskonnollisia varuksia. Mutta juuri ne leimasivat heidät todellisuudessa aineellisiksi ihmisiksi ja päälle päätteeksi ulkokultailijoiksi, sillä he tekivät siten vain siksi, että ihmiset olisivat nähneet heidät. – Matt. 6:5; 23:5.
Kaiken tämän vastakohta on ”hengellinen ihminen”. Hän palvoo vilpittömästi Jehova Jumalaa ”hengessä ja totuudessa”, mikä on ainoa otollinen tapa. Hänellä on uskoa, hän tietää, että Jumala on olemassa, että Jumala elää, sillä koko näkyvä luomakunta todistaa kaunopuheisesti Hänen olemassaolonsa. (Joh. 4:24; Room. 1:20) Tietäen, että Jumala ”palkitsee ne, jotka häntä etsivät” hartaasti, hengellinen ihminen on antautunut palvelemaan Jumalaa ja seuraamaan Jumalan Pojan, Jeesuksen Kristuksen, askeleita. – Hepr. 11:6; Matt. 16:24.
Luoja on hyvin todellinen ”hengelliselle ihmiselle”. Hän vaeltaa muinaisen Mooseksen lailla elämän läpi ikään kuin nähden Hänet, joka on näkymätön. (Hepr. 11:23–28) Koska Jumala on niin todellinen hänelle, niin hän luottaa Jehovaan koko sydämestään eikä turvaa omaan ymmärrykseensä, vaan ottaa kaikilla teillään Jumalan huomioon. Siksi hän nauttii kanssakäymisestä Jumalan kanssa rukouksessa. Hän ymmärtää, miten kallisarvoinen etu on puhua Jumalan kanssa ja kuinka suuresti hän aina tarvitsee Jumalan apua. Siksi hän varaa aikaa aloittaakseen ja lopettaakseen jokaisen päivän ylistäen, kiittäen ja rukoillen taivaallista Isäänsä. Eikä hänellä ole koskaan niin kiire syömään, ettei hän voisi varata aikaa kiittääkseen Jumalaa joka ateriasta ja rukoillakseen sille Jumalan siunausta. – Sananl. 3:5, 6; Fil. 4:6, 7.
Niin, hengellinen ihminen on ’tietoinen hengellisestä tarpeestaan’. Hän ymmärtää, että ”ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee”. Sen sijaan että hän olisi ensisijaisesti kiinnostunut ruoasta, vaatteista, suojasta ja maailmallisista huvituksista, hän ’etsii ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa’. Hän ajattelee niin kuin psalmista, joka sanoi: ”Kuinka sinun lakisi onkaan minulle rakas! Kaiken päivää minä sitä tutkistelen.” Hän tuntee halua seurustella toisten kanssa, jotka ovat hengellisiä ihmisiä. – Matt. 5:3, Um; 4:4; 6:25, 33; 119:97; Room. 1:9–12.
Siitä syystä hengellinen ihminen ’ostaa aikaa’ jokapäiväisistä asioistaan tutkiakseen Jumalan sanaa. Hän ei vain lue Jumalan sanaa, Pyhää Raamattua, joka päivä, vaan hän myös haluaa ymmärtää lukemansa. Hän suhtautuu ennakkoluulottomasti tarjottuun apuun ja huomaa, että Vartiotorni-seuran julkaisemat ja Jehovan kristittyjen todistajien levittämät Raamatun tutkimisen apuvälineet ovat mitä suuriarvoisimpia Jumalan sanan ja tarkoitusten ymmärtämiseksi. Siksi hän myös viisaasti käyttää hyväkseen tilaisuuksia, joita todistajien seurakunnankokoukset tarjoavat, lisätäkseen Jumalan sanan ymmärtämistään. – Apt. 8:30–35; Hepr. 10:23–25.
Yksi hengellisen ihmisen perusominaisuus on hänen toivonsa. Se ei ole sokea toivo. Ei, hänellä on varma toivo, luja, kuin hänen sielunsa ankkuri, joka perustuu Jumalan lupauksiin ja suorituksiin menneinä aikoina, niin kuin ne on kerrottu Hänen sanassaan. Hän tietää, ettei Jumala voi valehdella. Hengellinen ihminen ei ole toivonsa tähden asiattoman levoton pahuuden ja väkivallan lisääntymisen johdosta ja siksi, että tulevaisuus näyttää niin synkältä. Hän tietää, että hyvin pian ’tulee Jumalan valtakunta, ja hänen tahtonsa tapahtuu maan päällä niin kuin taivaassa’. – Matt. 6:10; Hepr. 6:18, 19.
Koska ”sydämen kyllyydestä suu puhuu” niin hengellinen ihminen iloitsee saadessaan puhua Jumalan sanaa ja tarkoituksia koskevista asioista. Nauttiessaan toisten seurasta illanvietoissa tai ollessaan yhdessä toisten kanssa esimerkiksi rakentamassa valtakunnansalia tai puhdistamassa sitä tai konventin esivalmisteluissa hengellinen ihminen tahdikkaasti saattaa keskustelun keskittymään rakentavien, hengellisten asioiden ympärille. – Matt. 12:34.
HENGELLINEN IHMINEN ON SUUNTAUTUNUT JUMALAN PUOLEEN
Ihminen voi olla ihanteellinen ja jalomielinen olematta kuitenkaan hengellinen. Kuinka niin? Koska hengellisellä ihmisellä ei ole pelkästään ihmisen hyvinvointi sydämellä, niin kuin humanistilla on.
Hengellinen ihminen tietää, että käsky rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään on vasta toinen käsky ja että ensimmäinen ja tärkein käsky on: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.” – Mark. 12:29–31; Luuk. 6:31.
Niin, hengellinen ihminen on suuntautunut Jumalan puoleen. Hän odottaa ohjausta Jumalan sanasta eikä pelkästään ihmisajattelusta. Hän ei toimi tehtävässään ’silmänpalvelijana, ihmisille mieliksi’, vaan ”peljäten Herraa”, ”niinkuin Herralle”, Jehovalle. Hän ei siis maksa ainoastaan keisarille sitä, mikä keisarin on, vaan on vielä enemmän kiinnostunut sen maksamisesta Jumalalle, mikä Jumalan on. Hän omistaa sen tähden Jumalalle yksinomaisen antaumuksensa. – Kol. 3:22, 23; Matt. 22:21; 2. Moos. 20:5.
HENGELLINEN IHMINEN VALVOJANA
Hengellinen ihminen ei päästä näkyvistään kristillisiä periaatteita suhteissaan toisiin kristittyihin. Hengellinen ihminen on erityisen huolellinen sen suhteen, että antaa kristillisten periaatteitten hallita itseään, jos hän valvoo toisia kristittyjä. Esimerkiksi valvojalla Jumalan järjestössä saattaa olla myös vastuuasema liikemaailmassa. Ollessaan tekemisissä kaiken päivää ihmisten kanssa, joita eivät ainoastaan ohjaa puhtaasti itsekkäät näkökohdat, vaan jotka myös käyttävät nopeasti hyväkseen vähäisintäkin osoitettua lempeyttä tai huomaavaisuutta, kristitty saattaa havaita tulevansa kovaksi ja töykeäksi.
Jollei hän ole huolellinen, hän voi huomata kohtelevansa sillä tavalla kristittyjä tovereitaankin, jotka epäitsekkäästi palvelevat Jumalaa. Miten epäviisasta, miten ajattelematonta, miten rakkaudetonta sellainen suhtautuminen olisikaan! Vältätkö sinä tällaista erehdystä? Harkitse, kuinka paljon työtä Jeesuksen piti suorittaa vain muutamassa lyhyessä vuodessa. Jos hän olisi ollut niin tehokkuutta tavoitteleva, olisiko hän valinnut lähes kaikki apostolinsa vähäpätöisistä galilealaisista? Ja millaista kärsivällisyyttä hän osoittikaan toimiessaan heidän kanssaan!
Nykyinen valvoja, olipa hän seurakunnan, konventin tai konventtiosaston valvoja, tekee hyvin noudattaessaan Jeesuksen esimerkkiä tässä suhteessa. Vaikka oletkin huolissasi siitä, että kaikki tulee tehdyksi, niin sinä et halunne kohdella veljiäsi karkealla ja töykeällä tavalla, ikään kuin olisit jonkin liikeyrityksen säälimättömän tehokas toimitusjohtaja, vai haluaisitko? Vaikka siis mielessäsi ehkä on paljon asioita, niin kuin apostoli Paavalillakin oli, niin älä jätä huomioon ottamatta empatian osoittamisen tarvetta. (2. Kor. 11:29) Miksi et puhuisi veljillesi mieluummin ystävällisellä äänellä ja kysyisi: ”Haluaisitko ystävällisesti tehdä tämän? Tahtoisitko tehdä sen?” sen sijaan että antaisit lyhyitä, töykeitä käskyjä? He luonnollisesti haluavat! Hehän haluavat tehdä kaiken voitavansa edistääkseen Jehovan työtä, sillä he tekevät sen kaiken rakkaudesta. Ja eikö olisi parempi aloittaa aamu tarkastelemalla päivän raamatunteksti ja selitys, kuin olla yksistään huolissaan siitä, että jokainen ilmoittautuu työhön määräaikana?
Jos kristityt veljesi olisivat hitaita käsittämään tai osoittaisivat huonoa arvostelukykyä, niin älä omaksu kärsimättömänä sellaista asennetta, että heidän olisi pitänyt tietää paremmin. Ei, vaikka itse olet esimerkillinen innossa ja tehokkuudessa, niin älä aja toisia uuvuksiin äläkä odota toisilta yhtä paljon kuin itseltäsi. Muista toimiessasi veljiesi kanssa pikemminkin ilmaista Jumalan pyhän hengen hedelmiä. Kohdista erityisesti ajatuksesi rakkauteen, huomaavaisuuteen ja lempeyteen. – Gal. 5:22, 23.
Voisivatko kristityt, jotka ovat hengellisiä ihmisiä, olla hengellisempiä kuin he ovat toisinaan? Joillakuilla on taipumus Jumalan työssä ollessaan sallia luonnollisen ihmisen ajattelun hallita suhteitaan kristittyihin veljiinsä, varsinkin jos jotkut palvelevat heidän alaisuudessaan. Tähän sopivat apostoli Paavalin sanat: ”Veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte.” – 1. Tess. 4:1.
Kaiken edellä sanotun huomioon ottaen: oletko hengellinen ihminen? On hyvä, jos voit vastata myöntävästi tähän kysymykseen. Sitten jää kysymys: voisitko olla vielä hengellisempi? Jos voisit, niin sinä ja epäilemättä toisetkin olette onnellisempia, jos olette hengellisempiä!