Suoritatko loppuun sen minkä aloitat?
Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää
SUURI osa ihmisen onnellisuudesta tulee aikaansaannoksista. Henkilö, joka päättää oppia soittamaan jotakin soitinta eikä hellitä, kunnes osaa, saa siitä nautintoa. Se, joka lopettaa kohta aloittamisen jälkeen, ei saa milloinkaan tätä iloa.
Sama pitää paikkansa niin ruumiillisista töistä, esimerkiksi puu- ja metallitöistä ja ompelusta, kuin henkistäkin laatua olevista työsuorituksista, kuten kielten tai matematiikan opiskelemisesta. Jos sinä suoritat loppuun minkä tahansa hankkeen, tehtävän tai työn, niin saat siitä tyydytystä ja mielihyvää.
Mutta meillä kaikilla on tässä aloittamamme loppuunviemisasiassa joitakin taipumuksia, joista meidän on päästävä tai jotka meidän on voitettava.
MISSÄ PULMA ON
Esimerkiksi ensimmäisinä lapsuusvuosinamme meidän tarkkaavaisuutemme siirtyi nopeasti asiasta toiseen. Leikissäkään pikkulapsen tarkkaavaisuus ei pysy samassa asiassa kovin kauan; se kääntyy helposti muuanne.
Kun kasvamme, niin keskittymiskykymme kehittyy. Mutta meidän on suuressa määrin itse edistettävä sitä. Se kannattaa, sillä se voi muuttaa oppimisen tuskallisesta raadannasta nautintoa tuottavaksi.
Keskittymiskyky vaatii meitä voittamaan toisenkin pikkulapsille ominaisen piirteen: kärsimättömyyden. Lapsethan haluavat tavallisesti saada kaiken HETI! Ja kun he koettavat tehdä jotakin eivätkä onnistu muutamalla yrityksellä, he ovat tavallisesti halukkaat luopumaan. Sen ymmärtäminen, että elämän eräiden arvokkaimpien asioiden saavuttaminen vaatii huomattavasti aikaa ja ponnistelua, auttaa sinua olemaan hellittämättä helposti.
Yksi voitettava piirre on johonkin toimeen ryhtyminen hätäisesti, mielijohteesta. Sananl. 21:5 sanoo: ”Vain hyödyksi ovat ahkeran ajatukset, mutta kaikki touhuilijat saavat vain vahinkoa.” Ennen kuin siis ryhdyt johonkin yritykseen tai hyväksyt jonkin tehtävän tai työn, varmistaudu ennen kaikkea siitä, että se on todella sen arvoinen.
Joissakin tapauksissa on viisasta, ettet suorita loppuun sitä, minkä olet aloittanut. Kuinka niin? Koska ajatus on joskus ollut huono alun pitäen. Tavoite voi olla väärä, sellainen, mikä ei ole sopusoinnussa oikeitten periaatteitten eikä Jumalan sanan neuvon kanssa.
Toisaalta tavoite ei ehkä itsessään ole huono, mutta onko se hyvä sinulle? Ja ansaitseeko se sen ajan ja ponnistelun, mitä sen saavuttaminen vaatii? Onko sinulla hyvä syy uskoa voivasi saavuttaa sen?
Jeesus kertoi miehestä, joka aikoo rakentaa tornin laskematta ensin kustannuksia ja ottamatta selville, onko hänellä varaa vai ei. Kuten Jeesus sanoi, mies saattaa laskea perustuksen ja sitten huomata, ettei hän voikaan jatkaa, jolloin hän saa huomioitsijat nauramaan ja sanomaan: ”Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi.” (Luuk. 14:28–30) Jos sinä siis haluat saada valmiiksi sen, mitä aloitat, niin laske kustannukset etukäteen.
Punnitse edut ja haitat. Kysy toisilta heidän mielipidettään, erityisesti vanhemmiltasi. Hyödy heidän kokemuksistaan; he ovat tehneet erehdyksiä ja voivat ohjata sinut pois niistä. Raamattu on viisaitten ja käytännöllisten neuvojen erinomainen lähde. Esimerkiksi kuningas Salomo teki melkein kaiken, minkä ihminen voi tehdä pelkästään aineellisen mielihyvän etsimisessä. Hän esittää meille tuloksen: se oli vain ”tuulen tavoittelua”. Miksi me sitten ryhtyisimme samanlaiseen arvottomaan tavoitteluun? – Saarn. 2:3–11; vrt. 1. Tim. 6:17–19.
Luottamus siihen, että tavoitteesi on todella arvokas, voi estää sinua jättämästä kesken. Sen suunnitteleminen, miten tavoitteen voi saavuttaa, on myös erittäin tärkeää. Mitä toimenpiteitä tai keinoja aiot käyttää?
Monet nuoret eivät suorita aloittamaansa loppuun, koska he lannistuvat. He huomaavat, että se, mihin he ryhtyivät, onkin vaikeampaa kuin he luulivat. Tai kenties tulee eteen joitakin pulmia tai esteitä, joita ei näkynyt ennalta tai joita ei voitukaan nähdä ennalta. Entä silloin?
On helppo heittää sikseen. Mutta tällainen tilanne näyttää, millaista tekoa ihminen todellisuudessa on.
Jos annat vaikeuksien täyttää itsesi kielteisillä ja synkillä ajatuksilla, niin se riistää sinulta voiman jatkaa. Sananl. 24:10 (Um) sanoo: ”Oletko osoittautunut masentuneeksi ahdingon päivänä? Voimasi on oleva niukka.” Pidä sen sijaan tilannetta haasteena. Nouse kohtaamaan se lisäponnistuksin – uhraamalla lisää ajatusta, tarmoa ja aikaa. Haasteet voivat tehdä elämän kiinnostavaksi, jos me emme pakene niitä. Voittamalla voi luottamuksesi ja neuvokkuutesi kasvaa. Sitten voit ottaa vastaan tulevat tehtävät suuremmalla varmuudella ja nautinnolla.
Vältä siis sen väärän tavan tai persoonallisuuden piirteen kehittämistä, että jätät kesken, kun jatkaminen käy vaikeaksi. Muuten olet aina seuraavallakin kerralla vaikeuden kohdatessasi taipuvainen menettelemään samoin, ”lyömään rukkaset pöytään”, lopettamaan. Kun et anna tämän tavan päästä alkuunkaan, voit estää elämääsi tulemasta vain epäonnistumien ja kesken jätettyjen hankkeiden sarjaksi.
JUMALA ARVOSTAA NIITÄ, JOTKA KESTÄVÄT
Raamattu osoittaa, että Jumala odottaa palvelijoittensa ilmaisevan päättäväisyyttä ja hellittämättömyyttä. Tarkastele Nooaa. Hänen ja hänen poikiensa rakentama arkki oli kolmikerroksinen laatikon kaltainen rakennelma ja puolitoista kertaa niin pitkä kuin jalkapallokenttä. Se ei ollut mikään ”viikonloppuhanke”. Mutta koska Nooa huolehti tehtävästä loppuun asti, niin hän ja hänen perheensä varjeltuivat vedenpaisumuksessa, ja me, hänen jälkeläisensä, olemme elossa tänäkin päivänä.
Kristittyjen keskuudessa apostoli Paavali antaa meille tosi esimerkin sitkeydestä ja neuvokkuudesta. Hänelle hänen nimenomainen tehtävänsä eli palveluksensa oli aarre, jonka säilyttäminen oli kaikenlaisen vaikeuden arvoinen. Hän oli halukas kestämään ahdistuksia, puutetta, lyöntejä, kivittämistä, vankeutta, kovaa työtä, unettomia öitä, janoa, nälkää, kylmyyttä ja vaatetuksen puutetta, väärin syyttämisiä, vaaroja, ei ainoastaan totuuden vihollisilta vaan myös tavallisten rikollisten ja villieläinten ja luonnonvoimienkin taholta, kun hän matkusti maita ja meriä. (2. Kor. 6:3–10; 11:23–28) Koska hän ei ollut keskeyttäjä, niin hän saattoi todenmukaisesti sanoa, että hän oli ’kilvoitellut hyvän kilvoituksen, päättänyt juoksun, säilyttänyt uskon’. Hän luotti siihen, että hän suoriutuu voittajana ja saa luvatun palkinnon. (2. Tim. 4:6–8; Room. 8:35–39) Etkö sanoisi hänen olleen jäljittelemisen arvoinen?
KESTÄVYYDEN KEHITTÄMINEN NUORUUDESSA
Nuoruus on se aika, jolloin tulee alkaa kehittää kestävyyttä, tapaa huolehtia asioista loppuun asti. Koulussa jotkin aineet ovat helpompia kuin toiset, jotkin niistä miellyttävät sinua enemmän kuin toiset. Mutta jos työskentelet yhtä ahkerasti tai ahkeramminkin niiden hyväksi, joista et pidä yhtä paljon, niin hyödyt kaksin verroin. Sinä et ainoastaan saa tietoa vaan myös vahvistat keskittymiskykyäsi ja päättäväisyyttäsi. Jotkut kasvattajat sanovat, että arvokkainta, mitä kukaan meistä saa koulusta, on sen oppiminen, miten tulee opiskella, miten paneutua asiaan, ammentaa tiedot esille, tajuta niiden merkitys ja omaksua ne.
Sama pätee missä tehtävässä hyvänsä, mihin ryhdyt koulun ulkopuolella. Toiset tehtävät miellyttävät, toiset eivät miellytä. Mutta sinä voit oppia jotakin kaikista tehtävistä. Älä katso ainoastaan tehtävän pinnallista tai välitöntä hyötyä, minkä se voi antaa harjaantumuksessa, saatavissa kyvyissä tai rahassa. Ajattele myös sitä muovaavaa vaikutusta, mikä sillä voi olla sinuun ihmisenä. Jopa yksinkertainen, vähäpalkkainen ja työläs tehtävä voi kypsyttää sinua paljon ja kehittää persoonallisuutesi lujuutta.
Opi kestävyyttä myös henkilökohtaisissa suhteissa. Ollaksemme todella onnellisia meidän täytyy kyetä tulemaan hyvin toimeen toisten kanssa, työskentelemään tehokkaasti heidän kanssaan ja saamaan heidän yhteistoimintansa ja kunnioituksensa ja tuntemaan, että toiset arvostavat meitä. Et voi onnistua tässä, jos olet pikainen hylkäämään ihmisiä, aloitat ystävyyden ja sitten jätät heidät ensimmäisen erimielisyyden ilmaantuessa tai annat hankauksen rikkoa työjärjestelyt toisten kanssa. Tutki itseäsi. Etkö sinä aiheuta joskus loukkaantumista toisille? Hylkäätkö sinä itsesi? Miksi olisit sitten pikainen hylkäämään toiset? Käytä tarvittava aika pulmien selvittämiseen kärsivällisesti ja päättäväisesti rakentamalla suhteita myönteiseen suuntaan harkinnan ja neuvokkuuden avulla. (Vrt. Sananl. 14:29; 2. Tim. 2:23, 24.) Kyky tehdä näin merkitsee useimmissa avioliitoissa eroa menestymisen ja epäonnistumisen välillä.
Jos osoittaudut sellaiseksi, joka ei helposti heitä sikseen, lopeta ja häivy pois, niin saat osaksesi toisten luottamuksen ja kunnioituksen. Vaikka Timoteus oli vielä nuori mies, niin ”hänestä veljet [kahdesta eri kaupungista] todistivat hyvää”. (Apt. 16:2) Siksihän apostoli Paavali valitsi hänet matkatoverikseen. Timoteuksella oli ainoalaatuinen etu kulkea apostolin kanssa monissa osissa Rooman valtakuntaa. Noin kahdentoista uskollisen palvelusvuoden jälkeen hänelle uskottiin painava vastuu, hänet valtuutettiin nimittämään valvojia seurakuntiin. (Fil. 2:19–22; 1. Kor. 4:17; 1. Tim. 3:1–15) Hänen terveytensä ei ollut paras mahdollinen. (1. Tim. 5:23) Mutta hän noudatti apostolin kehotusta ’olla kestävä’ siinä, mitä oli oppinut, ja ’toimittaa täydellisesti’ hänelle määrätty evankeliuminpalvelus sekä suotuisaan että epäsuotuisaan aikaan osoittautuen Kristuksen Jeesuksen tosi soturiksi, joka oli halukas kestämään vaikeuksia ja ikävyyksiä. (1. Tim. 4:11–16; 2. Tim. 4:2–5; 2:3) Timoteuksen voitiin tosiaan luottaa pysyvän tehtävässään ja suorittavan perusteellista työtä. Hän oli luotettava mies. Mutta tällaisen luottamuksen ansaitseminen vaati aikaa ja hellittämättömyyttä.
Niin, kun osoittaudut henkilöksi, joka huolehtii asioista loppuun asti, voit saada monia etuja ja paljon hyötyä. Onhan tässä asiassa todellisuudessa itse elämä kysymyksessä. Jeesus sanoi niistä, jotka seuraavat häntä: ”Joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt. 24:13) Me olemme iankaikkisen elämän kilpajuoksussa Jumalan hyväksymystä nauttivina ihmisinä. Me voitamme tämän palkinnon ainoastaan, jos kehitämme kyvyn huolehtia asioista loppuun asti ja todistamme omaavamme sen, kun kohtaamme pulmia ja vaikeuksia. Kun suoritamme aloittamamme loppuun pienissä asioissa, niin voimme kestää myös suuremmissa. – Luuk. 16:10; 1. Kor. 9:24–27; 2. Tim. 2:5.
Siis ’kaikki, mitä teet, se tee sydämestäsi, niinkuin Herralle eikä ihmisille’, sillä sinä saat Jumalalta palkan, joka on todella arvokas. – Kol. 3:23, 24.