Ilmaise vastakaikua Jehovan hellään kiintymykseen seurakunnassa
”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” – Fil. 4:13.
1. Mikä huolenpidon muoto on Jehovan todistajien seurakunnassa kaikkien käytettävissä, ja miten se auttaa siihen osallistuvia?
YKSI niistä erinomaisista huolenpidon muodoista, jotka ovat jokaisessa Jehovan todistajien seurakunnassa, on teokraattinen palveluskoulu, joka on kaikkia seurakunnassa olevia varten. Tähän kouluun osallistuminen auttaa siihen liittyneitä syventymään tiettyjen Raamatun aiheiden tutkimiseen. Oletko sinä itse mukana siinä? Jos olet, niin eikö henkilökohtainen tietosi ja ymmärryksesi lisäännykin? Edistyt myös totuuden esittämisessä toisille, mikä on hengellisesti rakentavaa muille seurakunnassa.
2. Mitkä Jumalan sanaa koskevat tosiasiat kannustavat käyttämään täysin hyväksi teokraattista palveluskoulua?
2 Vaikka järjestely on olemassa, niin jotkut seurakunnassa olevat eivät ehkä liity mukaan ja osallistu teokraattiseen palveluskouluun. Miksi? Ehkä siksi, että heiltä mielestään puuttuu kyvykkyyttä ja että he pelkäävät, etteivät koskaan tulekaan kelvollisiksi. Eikö tällaisten olisi hyvä harkita sitä, että Jehova haluaa kansansa puhuvan hänen totuuttaan? Henkeytetyn Raamatun selvästä esittämisestä koituu runsasta hyötyä. ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen [1] opettamiseen, [2] ojentamiseen, [3] asiain oikaisemiseen, [4] kurittamiseen vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi [5] täysikelpoinen, [6] täydelleen varustautunut jokaiseen hyvään työhön.” (2. Tim. 3:16, 17, Um) Todella erinomaista hyötyä!
3. Mikä koulun tarjoama apu on myös rohkaiseva?
3 Tuskin voi olla epäilystäkään siitä, että Jehova haluaa kansansa puhuvan totuutta ja puhuvan sitä selvästi. Tämä ei merkitse sitä, että kaikista tulisi yhtä taitavia lavalta puhujia; mutta siitä huolimatta teokraattinen palveluskoulu auttaa kaikkia lisäämään tietoa, ilmaisun selvyyttä ja esityksen täsmällisyyttä sekä myös kykyä lähestyä ihmisiä. Kouluun osallistuminen edistää myös rakkautta ja rohkaisee seurakunnan toisia veljiä ja sisaria. Lisäksi se on osoitus niiden osallistujien uskosta, jotka ponnistelevat parhaansa täysin luottaen ja turvautuen Jehovaan.
4. Kertaa tässä kerrottu kokemus ja osoita, miten siinä ilmenee usko.
4 Tämä pitää paikkansa niissäkin tapauksissa, joissa jotkut eivät käytä sujuvasti asuinseutunsa paikallista kieltä. Tällaisesta vaikeudesta huolimatta heistä tulee oikein taitavia evankeliuminpalveluksessa, koska he ponnistelevat vilpittömästi teokraattisessa palveluskoulussa. Jumalan hengen aikaansaannokset ovat totisesti hämmästyttävät. Koulunkäymättömätkin voittavat vaikeutensa tämän koulun avulla, niin kuin ilmenee seuraavasta otteesta, joka on otettu Seuran Dahomeyn haaratoimiston kirjeestä Länsi-Afrikasta:
”Veljillä on joitakin vaikeita pulmia. Useimmat ihmiset ovat luku- ja kirjoitustaidottomia. Uskonnollinen taikausko on sangen syvälle juurtunut. Kieliä on monia, vaikkei olekaan mitään kansalliskieltä. Esimerkiksi Cotonoun kaupungissa on nyt viisi Jehovan todistajien seurakuntaa, ja heidän kokouksensa pidetään viidellä eri kielellä. Monia kieliä ei kirjoiteta, joten ihmiset täytyy opettaa lukemaan kirjoitettua kieltä. Viime vuonna opetettiin 108 henkeä lukemaan. Nämä kävivät luku- ja kirjoitustaidon tunneilla, joita johdettiin seurakuntien valvonnassa. Vielä on noin 600 veljeä, jotka eivät osaa lukea, ja heidän nähdään työskentelevän ankarammin ensi vuonna tämän pulman voittamiseksi. Lukutaidon tarve on luonnollisesti suuri, kuten eräs julistaja, joka oli ollut luku- ja kirjoitustaidoton, kertoi:
”Tämä veli oli uusi ja meni talosta-taloon-palvelukseen ensimmäistä kertaa. Hän lähestyi protestanttista miestä, joka näki, ettei hän osannut lukea, ja sanoi: ’Älkää tulko saarnaamaan minulle, ennen kuin itse osaatte lukea Raamattua.’ Vaikka uusi julistaja yritti puhua miehelle, niin hän ei halunnut kuunnella, vaan sanoi jälleen, ettei luku- ja kirjoitustaidoton henkilö voi opettaa mitään. Julistaja päätti nyt voittaa pulmansa. Sen sijaan, että hän olisi tyytynyt vain käymään oppitunnilla oppiakseen lukemaan, hän opiskeli lisäksi oma-aloitteisesti joka päivä kuuden viikon aikana. Minne hän menikin, hän otti kirjansa ja pyysi niitä, jotka osasivat lukea, auttamaan häntä lausumaan sanoja. Kuuden viikon kuluttua hän palasi palvelukseen, ja kuka olikaan ensimmäinen, jonka luo hän meni? Juuri se mies, joka oli kieltäytynyt kuuntelemasta häntä, kun hän ensiksi alkoi saarnata. Tällä kertaa kyseinen protestanttinen mies ei ollut ainoastaan hämmästynyt kuullessaan tuon ’lukutaidottoman’ miehen lukevan hänelle Raamattua, vaan hän myös kiinnostui siitä, mitä tämä opetti.
”Me toivomme, että monet muutkin näkevät ensi vuonna, miten tärkeätä on kyetä lukemaan, jotta ’hyvää uutista’ voitaisiin saarnata tehokkaammin tässä osassa peltoa ’useampien opetuslasten tekemiseksi’.”
5. Miten vaatimattomat ihmiset voivat tukea Jehovan kansan järjestöä?
5 Kuten edellä olevasta kokemuksesta ilmenee ja kuten osoitetaan myös Raamatussa kerrotuissa kokemuksissa, niin vaatimattomat ovat usein siunatuimpia, jos he ottavat auliisti vastaan etunsa ja tilaisuutensa Jehovan palveluksessa ja tekevät uskossa minkä voivat. Jos seurakuntaan liittyy vaatimattomia, niin heitä tulee rohkaista liittymään kenttäpalvelukseen, jos he ovat raamatullisesti päteviä siihen, ja heitä tulee auttaa laajentamaan toimintaansa. Heidän hyvä vastakaikunsa tässä suhteessa on tukena Jehovan kansan järjestölle, kun he tekevät parhaansa niillä kyvyillä, joita heillä on, ja säilyttävät samalla nöyrämielisyytensä. Tällainen menettely auttaa pääsemään Ef. 4:2, 3:ssa mainittuun hyvään tulokseen: ”Kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä.”
6. Mitä kauaskantoisia tuloksia voidaan saada aikaan nöyrän ihmisen uskollisilla ponnistuksilla?
6 Eräs Raamatun kertomus, joka osoittaa, miten ei autettu vain yhtä Jehovan kansan seurakuntaa yhdessä yhteiskunnassa vaan tuettiin koko teokraattista kansaa yhden nöyrän ihmisen uskollisilla ponnisteluilla, sisältyy Israelin vihollisten sotilasvoimista saatua voittoa esittävään muistiinmerkintään. Israelin kenraalille Baarakille ilmoitettiin, että Siisera, Kanaanin sotajoukkojen kenraali, ’myytäisiin’ eli luovutettaisiin erään naisen eikä Baarakin käsiin. Kävi ilmi, että tälle naiselle, Jaaelille, erään keeniläisen miehen nöyrälle vaimolle, annettiin tämä suuri kunnia. Tämä nainen oli halukas, ja hän rohkaisi mielensä, vaikka suuri vaara uhkasi häntä sen tekemisessä. Hän teki kaiken voitavansa, ja hänet palkittiin siten, että Jumalan kiukkuinen vihollinen annettiin hänen käteensä. Kertomus hänen suorituksistaan ja hänen nimensä on myös pantu Pyhään Raamattuun. Tuom. 4:8, 9, 21–23 esittää tämän Raamatun kertomuksen:
7. Mitkä kohdat tekevät sinuun erityisen vaikutuksen Tuomarien kirjan 4. luvun kertomuksessa Raamatussa?
7 ”Niin Baarak sanoi [naisprofeetta Deboralle]: ’Jos sinä lähdet minun kanssani, niin minäkin lähden; mutta jos sinä et lähde minun kanssani, niin en minäkään lähde’. Hän vastasi: ’Minä lähden sinun kanssasi; mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin’. Niin Debora nousi ja lähti Baarakin kanssa Kedekseen. Mutta Jaael, Heberin vaimo, tempasi telttavaarnan, otti vasaran käteensä, hiipi hänen [Siiseran] luoksensa ja löi vaarnan hänen ohimoonsa, niin että se tunkeutui aina maahan asti; hän oli näet väsymyksestä vaipunut sikeään uneen, ja hän kuoli. Ja katso, silloin Baarak tuli ajaen Siiseraa takaa; ja Jaael meni häntä vastaan ja sanoi hänelle: ’Tule, minä näytän sinulle miehen, jota etsit’. Ja hän tuli hänen luoksensa, ja katso, Siisera makasi kuolleena, vaarna ohimossaan. Näin Jumala sinä päivänä nöyryytti Jaabinin, Kanaanin kuninkaan, israelilaisten edessä.” Tosiaan mahtava voitto uskollisen, vaatimattoman ihmisen välityksellä!
TAIVAALLINEN TUKI JA OHJAUS
8. a) Miten kristillisyys on enemmän kuin pelkästään uskomista? b) Mikä merkitys 2. Tim. 3:14:llä on tässä asiassa?
8 Millainen Jehovan antautuneitten palvelijoiden entisyys lieneekin, niin kukin alkoi jolloinkin menneisyydessä vaeltaa kristillisyyden tietä, joka ei ole pelkästään uskomista vaan elämäntapa, polku eli väylä, mihin sisältyy uskollinen vaellus. Apostoli Paavali muistutti Timoteusta: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma.” (2. Tim. 3:14) Niinpä, kun mekin olemme lähteneet tälle vanhurskauden tielle, me jatkamme täydessä luottamuksessa muistaen, että me ensin harkitsimme huolellisesti totuutta kuultuamme sitä. Aikanaan tulimme täysin vakuuttuneiksi, eikä tämä vakaumus tullut tunteen eikä painostuksen vaan kumoamattoman totuuden kautta. Näin ollen meidän tulee kulkea jatkuvasti Raamatussa eteemme viitoitettua totuuden tietä. Näin tehdessämme olemme vakuuttuneita siitä, että Kaikkivaltias Jumala, hänen Poikansa, hallitseva Kuningas, ja hänen pyhät enkelinsä tukevat meitä!
9. Selitä, miten Ilmestyskirjan 7. luku ilmaisee niiden taivaallisen tuen, jotka maan päällä ylistävät Jumalaa.
9 Muistathan, että Ilmestyskirjan 7. luvussa mainitun ”suuren joukon” jäsenet ”huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” (Jae 10) Tämän Jehovan ylistäjien ”suuren joukon” taivaallinen tuki osoitetaan seuraavin sanoin jakeissa 11 ja 12: ”Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa, sanoen: ’Amen! [Amen! siihen, mitä ”suuri joukko” huusi suurella äänellä.] Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!’” Totisesti ”suurella joukolla” on taivaallinen tuki!
10. a) Mitä Jehovan antama ohjaus käsittää? b) Tulisiko vaatimattomien ihmisten saarnata ja opettaa Jumalan evankeliuminpalvelijoina?
10 Raamattu osoittaa myös, että vaatimattomilla ihmisillä on ohjaus kristillisellä elämän tiellä, sillä on kirjoitettu: ”Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” (Ps. 119:105) Tämä jumalallinen ohjaus käsittää Jehovan antautuneitten palvelijoiden käytöksen, ajattelun, menettelytavan, asenteet ja evankeliuminpalveluksen. Näiden palvelijoiden keskuudessa olevat vaatimattomatkin henkilöt hyötyvät seuraavan ohjeen toteuttamisesta: ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. . . . ole sinä raitis kaikessa, kärsi vaivaa, tee evankelistan työ, toimita virkasi täydellisesti.” – 2. Tim. 4:2, 5.
11. a) Keiden sitten täytyy mukautua Jumalan mittapuihin? b) Esitä noudatettavaksi paras menettelytapa Jehovan palvelemistilaisuuksiin nähden.
11 Eikö tästä näin ollen seuraa, että ”kaikenlaisten” teokraattisessa järjestössä olevien ihmisten täytyy mukautua ”sen tien” vaatimuksiin, vastuihin ja etuihin, jos he aikovat saada Jehovan tuen ja ohjauksen? Tämä käsittää ”sillä tiellä” olevat useat henkilöt, jotka vaatimattomuudessaan useasti tuntevat, etteivät ole päteviä kaikkeen siihen, mitä ”siihen tiehen” sisältyy. (Apt. 19:9) Mutta muistakoot tällaiset henkilöt, jos heille tarjotaan suurempia vastuita tai etuja, että on parasta olla suostuvainen ja olla sellainen vakaassa mielessä. Jumala tuntee rajoituksemme, ja hän voi antaa meille riittävän kyvyn hoitaa tehtävä, jonka hän antaa meille. ”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa”, kirjoitti apostoli Paavali. (Fil. 4:13) Jos meitä siis pyydetään palvelemaan jossakin nimenomaisessa ominaisuudessa seurakunnassa, meidän tulee luottavaisina olla alttiita jättäen asiat Herran käsiin ja tehdä parhaamme, niin kuin psalmista sanoo: ”Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä.” – Ps. 110:3.
ILMAISE HALUKKAASTI VASTAKAIKUA
12, 13. a) Keiden välillä Jehova tekee eron? b) Millaisia ihmisiä Jehova vaalii hellästi?
12 Se, että joku on ’nöyrä’, merkitsee sitä, että hän ei ole kopea, ja tämä on haluttava ominaisuus. Mutta henkilön, joka tuntee vaatimattomuutta menneisyytensä tai luonnollisten rajoitustensa vuoksi, tarvitsee osoittaa täydellistä luottamusta Jehovaan.
13 Jehova erottelee kopeat ja vaatimattomat, sillä hänen oma Sanansa sanoo: ”Sillä Herra on korkea, mutta katsoo alhaiseen, ja hän tuntee ylpeän [ainoastaan, Um] kaukaa.” (Ps. 138:6) Tämä erottelu näkyy edelleen Jes. 66:2:sta, missä Jehova sanoo: ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Kristittyjä neuvotaan myös: ”Pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä ’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon’. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi.” ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (1. Piet. 5:5, 6; Jaak. 4:6) Se, että ”nöyryys” tulee pukea ylle kuin vaate ja että sitä tulee pitää yllä alituisesti, ilmenee Kol. 3:12:sta: ”Pukeutukaa siis . . . sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen.” Johtajamme Kristus Jeesus on tällainen, sillä hän sanoo itsestään, että hän on ”nöyrä sydämeltä”. (Matt. 11:29) Jumala vaalii hellästi tällaisia nöyriä.
14. Mikä Jumalan tarkoitus on niitä kohtaan, joiden henki on ”särjetty ja nöyrä”?
14 Jehovan tarkoitus vaaliessaan hellästi vaatimattomia on vahvistaa heidän sydäntään ja mielialaansa. ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” (Jes. 57:15) Jehova on uudelleen muovaava ne, jotka ovat entisyytensä ja nykyisten olosuhteittensa epämuotoisiksi ja murtuneiksi musertamia.
15. Mitkä vaatimattomienkin täytyy erottaa toisistaan?
15 Samoin kuin Jehova tekee eron nöyrien ja ylpeitten välillä, vaatimattomienkin täytyy tehdä ero, erottaa välttämätön, oikea kristillinen nöyryys valenöyryydestä, koska jälkimmäinen ei ole todellista nöyrämielisyyttä vaan todellisuudessa julkeutta.
16. Mikä tutkiminen auttaa tekemään tämän oikean eron?
16 Vaatimattomia auttaa tämän erotuksen tekemisessä heidän Jehovaan luottamisensa tutkiminen. Tunnemmehan me sananlaskun: ”Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne [tunnusta] hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.” – Sananl. 3:5, 6.
17. Miten Raamattu tekee eron aidon nöyryyden ja valenöyryyden välillä?
17 Kolossan kristityille lähettämässään kirjeessä apostoli Paavali auttaa meitä tekemään eron aidon nöyryyden ominaisuuden ja sen välillä, mikä saattaa osoittautua pelkästään uppiniskaisuudeksi: ”Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen [valenöyryyteen, Um] ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden [valenöyryyden, Um] vuoksi . . . mutta se on ilman mitään arvoa.” (Kol. 2:18, 23) Vaatimattomien ihmisten täytyy karttaa ”lihallista mieltä” eli poistaa se. Vaikka sellaisella saattaisi olla ”viisauden maine”, niin se ei olisi tosi viisautta eikä nöyryyttä, kuten Sananl. 11:2 varoittaa: ”Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.” Todella nöyrät ovat viisaita, mutta eivät ne, jotka ’ovat itsemielestään viisaita’. (Room. 12:16) Tämä antaa totisesti vaatimattomille paljon ajateltavaa, paljon jumalallista neuvoa heidän vakavasti harkittavakseen, jotta he eivät ainoastaan ilmaisisi vastakaikua Jehovan hellään kiintymykseen ja rakkaudelliseen huolenpitoon, vaan myös tekisivät siten luottavaisina. ”Vanhurskaat ovat kuin nuori jalopeura, joka on luottavainen.” – Sananl. 28:1, Um.
18. Mitkä kaksi johtopäätöstä voimme tehdä tästä kirjoituksesta?
18 Tästä kaikesta voimme päätellä, että jokainen voi suuressa määrin kehittää kykyä suoriutua millaisesta palvelustehtävästä hyvänsä Jehova Jumalan avulla. Voimme myös päätellä, että Jehova vaalii hellästi vaatimattomia ja että hän valmistaa heitä suurempiin palvelusetuihin, jos he vain etsivät hänen ohjaustaan ja johtoaan ja uskovat hänen sanansa ja ottavat vastaan ne palvelusedut, joita heille tarjotaan.
19. Mitä apua ja neuvoa on olemassa itseluottamusta omaaville?
19 Niiden vastakohtana, jotka tuntevat jossakin määrin kykenemättömyyttä ja vaatimattomuutta, toiset saattavat olosuhteitten, aikaansaannosten tai entisyytensä takia tuntea melkoisessa määrin itseluottamusta. Tällaisetkin ihmiset löytävät Jumalan sanasta neuvoja, jotka ovat hyödyllisiä heille. Kaikki Jehovan kansaan kuuluvat ovat hänen laumansa ”lampaita”, ja heihin kuuluvat nekin, joilla on erityisiä etuja ja vastuita Jumalan kansan seurakunnassa. Vertauskuvallisten lampaitten keskuudesta otetaan paimenia, jotta he voivat johtaa ja auttaa laumaa, mutta heidän täytyy silti pysyä lauman ”lampaina” ja kiinnittää huomiota itseensä, etteivät suhtaudu itseensä liian vakavasti ja ylpisty. Jos he ovat ylpeämielisiä tai tulevat sellaisiksi, Jehova ei voi käyttää heitä enää, koska hän ei suosi ylpeitä ja kopeita. ”Ottakaa siis itsestänne vaari ja kaikesta laumasta, johon Pyhä Henki on teidät pannut kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka hän omalla verellänsä [omansa verellä, Um] on itselleen ansainnut.” – Apt. 20:28.
20. Minkä hyvän esimerkin Jeesus antoi seuraajilleen?
20 ’Hänen oma Poikansa’ Jeesus Kristuskaan ei pannut luottamusta itseensä vaan sanoi: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee.” (Joh. 5:19) Apostolit olisivat voineet tuntea alemmuutta Jeesuksen edessä, mutta Jeesuksen nöyryys ja hänen rakkautensa houkutteli heistä esiin heidän parhaat ominaisuutensa. Kaikkien, jotka ovat vastuullisissa asemissa Jumalan kansan seurakunnassa, tulee olla tällaisia, ts. sellaisia kuin Jeesus oli nöyryydessään ja rakkaudessaan heijastaessaan Isänsä hellää kiintymystä ja armoa.
21. Minkä neuvon Raamattu antaa ylpeille ihmisille ja miksi?
21 Jos jonkun siunaukset ja edut ovat tehneet hänet ylpeäksi, niin hän on menettänyt tarvittavan mielen ja sydämen nöyryyden ominaisuuden ja epäonnistuu, jollei hän muutu, ”sillä Jumala on ylpeitä vastaan”. (1. Piet. 5:5) ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä. Parempi alavana nöyrien parissa kuin jakamassa saalista ylpeitten kanssa.” – Sananl. 16:18, 19.
22. Mikä on oikea suhtautumistapa a) niihin, joilla on suotuisat olosuhteet ja kykyjä? b) niihin, jotka tarvitsevat aikaa ja valmennusta edistyäkseen?
22 Jumalan suhtautumistapa nöyriin on ilmeinen, ja kaikkien pitäisi omaksua se. Jotkut, jotka ovat suotuisissa olosuhteissa ja joilla on luonnollisia kykyjä, ponnistelevat uutterasti ja edistyvät hyvin kristittyinä. Tällainen edistyminen on kiitettävää. Henkilön, jolla on tällainen kyky, vastuu ja tällaiset edut, tulee ymmärtää, että joillakuilla toisilla ei ole niitä. Toisetkin hyötyvät Jehovan hengen valmennuksesta ja toiminnasta, ja he edistyvät aikanaan ja saavat lisää teokraattisia etuja. Se on erittäin hyvä ja osoittaa myös oikeaa kristillistä edistystä. Lisäksi meidän täytyy katsella Jumalan näkökannalta niitäkin monia kristillisessä seurakunnassa olevia, jotka ovat uusia tai joiden olosuhteet eivät vielä ole sallineet heidän edistyä. Olisi väärää inhimillistä päättelyä, jos näitä hitaammin edistyviä pidettäisiin merkityksettöminä. Jumala on kiinnostunut heistä, ja hän voi käyttää heitä monilla arvokkailla tavoilla ja tekeekin siten.
23. a) Keitä tulee auttaa ja keiden? b) Minkä olemme kaikki havainneet todeksi ollessamme Jaakobin kanssa samaa mieltä?
23 Auttakoot siis kaikki, niin vaatimattomat kuin muutkin, toisiaan omaten tämän oikean katsantokannan. Tähän kuuluu niidenkin auttaminen, jotka ovat kirjaimellisesti lapsia, iältään nuoria. Myös niitä tulee auttaa, jotka ovat iäkkäitä, ehkäpä vammaisia ja kenties sellaisiakin, jotka tuntevat alemmuutta. Kaikki voivat saada hengellisesti hyötyä niiltä vaatimattomilta, jotka vastaavat alttiisti Jehovan rakkaudelliseen huolenpitoon, tukevat ja vahvistavat Jehovan kansan seurakuntajärjestöä. Tässä ovat arvokkaita seurakunnan ja yksilön toveruus, joka saa kaikki toteamaan sen Raamatun vakuutuksen todenperäisyyden, että ”Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian”. (1. Kor. 12:24) Jehovan palvelijat ovat varmasti kaikki yhtä lailla samaa mieltä raamatunkirjoittaja Jaakobin havainnoista, kun hän sanoi: ”Te . . . olette nähneet Jehovan [Jobille] antaman tuloksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja armollinen.” – Jaak. 5:11, Um.