Oikeudet vai velvollisuudet?
”Poikani, älä unhota minun opetustani [lakiani, Um], vaan sinun sydämesi säilyttäköön minun käskyni; sillä pitkää ikää, elinvuosia ja rauhaa ne sinulle kartuttavat.” – Sananl. 3:1, 2.
1–3. a) Miten maailman ihmiset suhtautuvat nykyään oikeuksiin? b) Keistä 2. Tim. 3:1–5 esittää apostoli Paavalin puhuneen, ja mitä tapahtuu kaikille, joilla on Ef. 2:2:ssa mainittu henki?
SUURENA kysymyksenä maailman ihmisten mielessä on nykyään heidän oikeuksiensa vahvistaminen. Monet ajattelevat, että heillä on toisista välittämättä oikeus tehdä, mitä he haluavat. Se on johtanut maailman, nimenomaan sen ns. ”kristillisen” osan, Raamatussa ennustettuun tilanteeseen, jolloin ihmiset ovat ’kerskailijoita, ylpeitä, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, väkivaltaisia [uppiniskaisia, Um]’. – 2. Tim. 3:1–4.
2 Tämä on maailman henki. Se on se henki, ”joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa”. (Ef. 2:2) Me tiedämme sen olevan kaikkialla ympärillämme ja painostavan jokaista. Meidän ei tule ajatella, että apostoli Paavali edellä mainittuja huonoja olosuhteita kuvaillessaan tarkoitti niiden ihmisten maailmaa, jotka eivät usko Jumalaan. Ei, hän sanoi, että näillä tottelemattomilla on ”jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman”. (2. Tim. 3:5) Raamattu sanoi näiden olosuhteitten vallitsevan kristikunnassa, ja se on osoittautunut todeksi. Kaikki ihmiset, joilla on tällainen huono henki, kuolevat lopulta. – Ilm. 21:8.
3 Jos siis joku noudattaa tätä huonoa mallia, niin hän on Jumalan epäsuosiossa, kuulukoonpa hän johonkin kirkkoon tai ei, tai vaikka hän olisi lähtenyt kristikunnan uskontojärjestelmistä ja tullut Jehovan todistajaksi. Kaikki, joilla on riippumaton, itsestään suuria luuleva, uppiniskainen henki tai jotka ovat tämän hengen saastuttamia vähäisessäkin määrin, ovat suuressa vaarassa.
4, 5. Mihin tämä henki on johtanut sekä nuoret että aikuiset?
4 Tämä henki kuvastuu uutisista, joita luemme varsinkin nykyisestä nuorisosta. Mellakat kouluissa ja korkeakouluissa ovat siitä yksi esimerkki. Oppilaat menevät jopa niin pitkälle, että vievät kivääreitä ja muita tappavia aseita kouluihin. He tuhoavat sen koulun omaisuutta, jota käyvät saadakseen valistusta. Luemme nuorisomellakoista, joita on toimeenpantu aivan aiheetta. Nuoret vain menevät johonkin kaupunkiin, repivät rikki myymälöitä ja kaatavat kaupungin läpi ajavien viattomien ihmisten autoja – ja tekevät tämän kaiken aivan aiheetta.
5 Nämä tuhoisat menettelyt juontuvat itsemääräämis- ja riippumattomuusasenteesta kaikkien lakien ja normien suhteen. Menettelyjensä puolustukseksi ihmiset väittävät käyttävänsä ”oikeuksiaan”. Tällaiset ihmiset haluavat osoittaa, etteivät he ole vastuussa kenellekään. Kapinallisen riippumattomuuden henki on tarttunut kypsiin aikuisiinkin. Tuhannet vaativat oikeutta saada taattuja tuloja, mutta he eivät halua tehdä työtä. He haluavat elämän nautintoja, mutta eivät halua tuottaa mitään. Yleisöä palveleville annettiin alkujaan korvauksia eli ”juomarahoja” palveluksista yli sen, mikä oli vaatimus. Mutta nyt juomarahoja vaaditaan suoritetun palveluksen laadusta huolimatta.
6–8. Kuvaile ne eroavuudet perhe-elämässä ja muissa toiminnoissa, jotka huomion kiinnittäminen velvollisuuksiin oikeuksien sijasta aikaansaisi.
6 Niinpä kun oikeuksia halutaan kuumeisesti, ei oteta huomioon velvollisuuksia. Mutta ajattelehan, miten toisin asiat olisivat, jos jokainen ajattelisi velvollisuuksista samalla tavalla kuin hän ajattelee oikeuksista. Nykytilanne olisi päinvastainen. Silloin ei kenenkään tarvitsisi olla huolissaan oikeuksistaan. Näin olisi siksi, että hän ja muut huolehtisivat velvollisuuksistaan.
7 Todellisuudessa oikeuksista taisteleminen oikeastaan hajottaa. Velvollisuuksien hoitaminen koituu onneksi ja rauhaksi. Ei ole vaikeata kuvitella, miten yksimielinen sellainen perhe olisi, missä kukin ajattelisi velvollisuuksiaan, lapset vanhempiaan, vanhemmat lapsiaan kohtaan. Siinä vallitsisi luottamus ja huomaavaisuus eikä epäluulo ja riita.
8 Jos työntekijät liikemaailmassa ymmärtäisivät, että heidän työnantajallaan on oikeus odottaa heidän suorittavan täyden päivätyön, ja jos työnantaja huolehtisi työntekijöiden hyvinvoinnista ymmärtäen velvollisuudekseen maksaa riittävää palkkaa, niin molemmat voisivat paremmin. Ja asiakkaat olisivat onnellisia, koska heitä palveltaisiin. Liiketoiminta sujuisi paremmin, ja työpaikat olisivat turvatumpia. Mutta maailma ei ymmärrä tätä itsekkyyden tähden, kun paino on siinä, mitä kukin voi saada ajattelematta lainkaan toisia. Tällainen itsekkyys on niin yleistä ja niin juurtunutta, ettei maailmaa voida parantaa.
KRISTITYN NÄKEMYS
9. Millainen on kristittyjen asenne oikeuksien puolesta taistelemisen suhteen?
9 Mutta miten kristityt suhtautuvat oikeuksiin ja velvollisuuksiin? Heillä on Jumalan antama oikeus sekä velvollisuus palvoa Jumalaa ja noudattaa hänen käskyjään soveltamalla Raamatun periaatteita elämässään. (Matt. 4:10) Heidän tulee seisoa lujina tämän oikeuden puolella. (Matt. 22:21) Se ei ole henkilökohtainen eikä ihmisen asettama oikeus, vaan Jumalalta tuleva oikeus, jonka he ovat velvolliset suorittamaan hänen edessään. (Matt. 28:18, 19) Jumala tukee heitä, kun he järkähtämättä pitävät kiinni tästä oikeudesta. Mutta Raamattu ei painota henkilökohtaisia oikeuksia. Se puhuu melkoisen paljon velvollisuuksista. – Saarn. 12:13; Luuk. 17:10.
10–12. a) Mikä on kristityn asema Jumalan edessä oikeuksiin ja velvollisuuksiin nähden? b) Miten kristityn tulee asennoitua tiettyjen ”nykyaikaisten” seikkojen noudattamiseen?
10 Mikä on niiden tosi kristittyjen asema, jotka ovat kääntyneet pois seuraamasta tämän maailman menettelytapaa ja jotka uskovat Kristuksen lunastusuhriin? Raamattu sanoo heille: Te ette ”ole itsenne omat”. ”Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” (1. Kor. 6:19, 20) Näillä ihmisillä on siis hyvin vähän perusteita puhua oikeuksista Jumalalle, koska hän omistaa heidät Poikansa veren välityksellä. Heillä on velvollisuus. Tämä velvollisuus on: ”Kirkastakaa siis Jumala.” Me voimme kirkastaa Jumalaa olemalla rauhaisia, tyytyväisiä, kärsivällisiä, vaikka joku toinen polkisikin meidän oikeuksiamme. Me kirkastamme Jumalaa, kun suoritamme velvollisuutemme emmekä vaadi sitä, mitä kuvittelemme henkilökohtaisiksi oikeuksiksemme emmekä aiheuta murhetta tai järkytystä toisille vaatimalla tällaisia ”oikeuksia”. – Sananl. 11:2.
11 Kristittyjen ei sen tähden pidä ajatella, että koska jokin menettely on yleinen maailmassa, niin he voivat pitää sitä ehdottomasti oikeutenaan kristillisen seurakunnan ja sen kypsän ajattelutavan piirissä. Miksi kristityn pitäisi yrittää tuoda elämäänsä maailman henkeä tai asioita, jotka edustavat sitä, kuten äärimmäisyyksiin menevät pukeutumistavat, äärimmäisyyksiin menevä musiikki ja ns. nykyaikaiset tavat, kun hän kuuluu seurakuntaan? Miksi hänen pitäisi tosiaan yrittää tuoda nämä Jumalan seurakuntaan?
12 Joku voisi sanoa: ’Sehän on nykyaikaista. Me haluamme tehdä sellaista, mikä on nykyaikaista, ja pysyä maailman tasalla.’ Mutta ajattelehan toki – tämän maailman henki rappeutuu nopeasti, se turmeltuu; ja me voimme odottaa asioitten tulevan yhä pahemmiksi ajan mittaan. Jokainen sukupolvi on menneisyydessä ajatellut olevansa ”nykyaikainen” ja edellä muista, mutta mitä on tapahtunut näille sukupolville ja niiden menetelmätavoille? Raamattu sanoo: ”Voi sukua, . . . joka on omissa silmissään puhdas, vaikka ei ole pesty liastansa.” – Sananl. 30:11, 12.
13. Mitä meidän tulee tehdä nyt ja miksi, sen sijaan että olisimme mieleltämme riippumattomia?
13 Pitäisikö meidän nyt aiheuttaa kohua seurakunnassa tai tulla mieleltämme riippumattomiksi ja vetäytyä vähääkään pois täydellisestä yhteistoiminnasta seurakunnan kanssa? Päinvastoin, kun me näemme ”suuren ahdistuksen” myrskypilvien synkkenevän ja tämän maailman ”ilmaston” kylmenevän, niin meidän pitäisi vetäytyä lähemmäksi kristillistä järjestöä, yhä lähemmäksi yhteen rakkauden lämmössä. (Sananl. 18:1) Meidän tulee olla äärimmäisen huolellisia asenteemme ja asemamme suhteen Jumalan edessä. Apostoli Pietari ilmaisee tämän tarpeen hyvin voimakkaasti sanoessaan: ”Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” – 1. Piet. 4:18.
14. Miksi on hyödytöntä intoilla jostakin muodista tai mallista, jota tämä maailma seuraa?
14 Sitä paitsi se, mitä me pidämme kovin tärkeänä juuri nyt, ei ehkä merkitse kerrassaan mitään Jumalan uudessa järjestyksessä. Niin, se, minkä puolesta me saatamme taistella pitäen sitä oikeutenamme (jokin tyyli, menetelmätapa, jonkinlaatuinen musiikki), voi vuoden päästä olla tyystin vanhanaikainen. Silloin emme itsekään haluaisi sitä. Miksi sitten tahtoisimme tuoda sen nyt seurakuntaan? Maailman muodit ja mallit häviävät nopeasti ja unohtuvat. Mutta Jumalan seurakunta kestää ikuisesti. Raamattu sanoo: ”Tämän maailman näyttämö on vaihtumassa.” (1. Kor. 7:31, Um) Se on nyt vaihtumassa yhä pahemmaksi, mutta se korvataan täysin toisella. (1. Joh. 2:17) Se tulee joutumaan tyystin pois muodista. Missä ovat silloin modernit muodit? takkutukka? hoitamattomat vaatteet? Missä on silloin se, minkä tekemistä voimme nyt itsepintaisesti pitää oikeutenamme?
VAIKUTTIMIEMME ERITTELY
15. Miksi meidän on hyödyllistä kiinnittää huomiota neuvontaan, jota seurakunnassa vastuussa olevat saattavat antaa?
15 Jehova rakastaa kaikkia niitä, jotka lähestyvät häntä uskossa. Hän haluaa palveluksen ja tottelevaisuuden lähtevän sydämestä. (Room. 6:17) Kristillisen seurakunnan tarkoitusperä on näin ollen tehdä selväksi, mikä Jehovan tahto on, ja auttaa kaikkia seurakunnan jäseniä ymmärtämään syyt – auttaa kaikkia tuntemaan Jehova täydemmin. Meidän on sen tähden erittäin hyödyllistä kiinnittää huomiota neuvontaan, jota seurakunnassa vastuussa olevat antavat esiin tulevista pulmista. – Vrt. 2. Moos. 18:15, 16.
16–18. Miten joku voi tutkia eritellen omaa asennettaan ja omia vaikuttimiaan jonkin sellaisen tekemisessä, mikä saattaa näyttää olevan oikeus?
16 Jos jokin oikeuksiasi koskeva kysymys vaivaa sinua, niin sinun on hyvä tutkia eritellen, millaiset ajatuksesi ja vaikuttimesi oikein ovat ja miten ne ovat sopusoinnussa Jumalan ajattelutavan kanssa. Valaistaksemme asiaa esimerkillä valitsemme miehen tai pojan, joka pitää pitkää, huonosti hoidettua tukkaa. Ehkä sinä pidät sellaisesta muodista ja pidät hiuksesi sellaisina ja joku veljistä on ehdottanut, että sinun sopisi leikkauttaa tukkasi ja pitää se siistimpänä.
17 Sinä voisit kysyä: ’Pidänkö tukkani näin, koska ajattelen sen tekevän ulkonäköni paremmaksi, vai johtuuko se ihmisistä, joiden kanssa seurustelen? Ovatko nämä ihmiset seurakunnan vai ulkopuolisen maailman yhteydessä? Jos toisilla seurakunnassa on samanlainen hiusmuoti, niin onko se kypsillä, vanhimmilla tai avustavilla palvelijoilla, niillä, jotka ovat innokkaita evankeliuminpalveluksessaan?’ Ajatellessasi tätä pidä mielessäsi apostolin kehotus: ”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.” – Hepr. 13:7.
18 Kysy sitten: ’Keiden joukkoon hiusmuotini luokittelee minut yleensä ihmisten silmissä? Tuntisiko joku, jonka luona käyn, minut Jehovan todistajien evankeliuminpalvelijaksi?’ Miksi tuntisit olosi oudoksi ulkopuolisten joukossa, jos et pitäisi pitkää tukkaa? Pelkäätkö, mitä he saattaisivat sanoa? Ajatteletko heidän odottavan, että sinä yhtenä Jehovan todistajista pukeutuisit niin kuin he? Tai luuletko heidän arvostavan sinua enemmän, jos sinä evankeliuminpalvelijana pukeutuisit niin kuin he?
19, 20. Mitä esimerkkiä on viisasta seurata, jos seurakunnan veljet suosittelevat, että tekisimme jonkin muutoksen noudattamassamme muodissa tai menettelytavassa?
19 Jos seurakunnan vastuulliset veljet suosittelevat, että muuttaisit muotiasi tai jos toiset ajattelevat, ettei se ole sopiva evankeliuminpalvelijalle, niin olisitko halukas tekemään muutoksen? Ehkä ajattelisit heidän olevan väärässä tai kenties vanhanaikaisia ja ettei ole tarpeellista tehdä muutosta vain siksi, että häiritsee toisia seurakunnassa. Hyväksyisitkö sitten Kristuksen itsensä antaman mallin?
20 Apostoli Paavali sanoi Jeesuksesta: ”Sillä ei Kristuskaan elänyt itsellensä mieliksi, vaan niinkuin kirjoitettu on: ’Niiden herjaukset, jotka sinua herjaavat, ovat sattuneet minuun’.” (Room. 15:3) Kristus ei vaatinut oikeuksiaan. Hänen olisi ollut paljon mukavampaa valita eri menettelytapa. Mutta miten hän olisi silloin auttanut meitä? – Matt. 26:53, 54; 2. Kor. 5:14, 15.
21. Miten apostoli Paavali osoittaa, että seurakunnan jonkun jäsenen on epäkristillistä pitää itsepintaisesti kiinni jostakin menettelytavasta, joka kompastuttaa toisia?
21 Entäpä jos joku pyytäisi sinua lopettamaan lihan syömisen, koska jotkut seurakunnasta ovat kompastuneet sen johdosta? Niin mitä sitten? Luopuako niin olennaisesta oikeudesta kuin tämä on? Kuitenkin apostoli Paavali seurasi Kristuksen esimerkkiä, kun hän kirjoitti: ”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. . . . Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu.” Paavali sanoo sitten sille, jonka omatunto ei häiriintynyt lihan syömisestä, mutta joka pidättyi siitä seurakunnan hyvinvoinnin takia: ”Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on.” – Room. 14:19–22; vrt. 1. Kor. 8:12, 13.
22. Esitä muita syitä, joiden vuoksi meidän pitäisi muuttaa menettelytapaa tai muotiin mukautumista, jonka veljemme ajattelevat saattavan Valtakunnan hyvän uutisen väärään valoon.
22 Sinun on siis parempi taipua ja olla sisimmässäsi tyytyväinen siksi, että tiedät miellyttäväsi Jumalaa, vaikka et olisikaan täysin sopusoinnussa toisten henkilöitten mielipiteitten kanssa, vaikka tunnetkin sen olevan aivan oikein, mitä nyt teet. Jos loppujen lopuksi pukeudut jonkin tietyn muodin mukaan, joka miellyttää sinua, niin ketkä kuitenkin katselevat sitä eniten? Ketkä tietävät, miltä se näyttää ylläsi, ja voivat verrata ulkonäköäsi toisten ulkonäköön? Ethän sinä näe itseäsi, vai näetkö? Et, toiset näkevät sinut joka suunnalta. Jos ulkonäkösi veljiesi mielestä antaa väärän vaikutelman ihmisille tai vääristää viemäsi sanoman tai saattaa sen huonoon valoon, niin mikset tekisi muutosta ja olisi onnellinen?
EI MUOTI VAAN PYSYMINEN EROSSA MAAILMALLISISTA TAVOISTA
23. Millaisessa asemassa oli Israelissa mies, joka halusi mieluummin olla sileäleukainen sen sijaan, että olisi kasvattanut partaa?
23 Voimme katsella muoti- eli pukeutumisasiaa toisestakin näkökulmasta. Olettakaamme, että olisit miehenä elänyt israelilaisaikaan, lain alaisuudessa, etkä olisi pitänyt parrasta. Ehkä olisit halunnut näyttää sellaiselta kuin egyptiläiset, sileäksi ajellulta. Mitä olisit tehnyt? Olisitko pitänyt kiinni henkilökohtaisesta oikeudestasi ajaa partasi? Et, sillä sinulla ei olisi ollut siihen oikeutta. Sinun olisi täytynyt pitää partaa, koska laki käski kaikkia miehiä: ”Älkää keritkö tukkaanne päälaen ympäriltä, äläkä leikkaamalla turmele partasi reunaa.” – 3. Moos. 19:27; 21:5.
24. Mikä oli aiheena laille, joka vaati israelilaisia pitämään partaa?
24 Annettiinko tämä laki muodin vuoksi? Ei. Se annettiin israelilaisten varjelemiseksi jäljittelemästä eräitten heidän ympärillään olleitten pakanakansojen tapoja. Israelilaisten oli kuitenkin pidettävä partansa huoliteltuna, siistinä, hyvin hoidettuna. Hoitamaton tai poisajettu parta oli jonkin onnettomuuden aiheuttaman surun ja murheen merkki. (2. Sam. 19:24–28; Jes. 7:20) Hiukset leikattiin myös ajoittain, ellei joku ollut tehnyt nasiirilupausta. Hesekielin ennustuksessa käsketään pappeja leikkaamaan hiuksensa eikä pitämään niitä valtoiminaan. – Hes. 44:15, 20.
25, 26. Miten Jumalan sana esittää meille hänen näkökantansa pukeutumistapojen sopivaisuudesta?
25 Jumala oli selvillä myös siitä, että pukeutumistapa voi luokitella henkilön väärin, kun hän antoi kiellon: ”Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.” (5. Moos. 22:5) Miksi? Koska se olisi houkutin moraalittomuuteen.
26 Vaikka siis pukeutumistavassa on samanlaisuutta, kuten naisten housuissa ja miesten housuissa, niin kuosissa tai kankaassa on kuitenkin tavallisesti selvä ero. Mutta kun joku pitää sellaisia vaatteita, ettei häntä todella erota vastakkaisesta sukupuolesta, niin se on paha Jehovan silmissä. Sama pitää paikkansa vaatteista, jotka ovat niin tiukat eli ahtaat, että ne houkuttelevat moraalittomuuteen ja luokittelevat henkilöt niiden joukkoon, joilla on inhottavia tapoja harjoittavien maine. Jos siis tunnet itsepintaista vetoa johonkin hius- tai pukeutumismuotiin tai johonkin menettelyyn, niin kysy itseltäsi: ’Aionko tehdä niin jäljitelläkseni maailmallisia ihmisiä?’
”ITSE LUONTOKIN” OPETTAA MEITÄ
27, 28. a) Miten apostoli Paavali antaa meille hyvän viitteen sen suhteen, mikä on kristitylle sopivaa muodin ollessa kysymyksessä? b) Mitä eräät Raamatun oppineet sanovat sanasta ”luonto”?
27 Raamatussa ei ole esitetty mitään nimenomaisia sääntöjä esimerkiksi sen suhteen, miten pitkä tukan pitäisi olla, tai hameenkaan pituudesta. Mutta henkeytetty apostoli esittää hyviä viitteitä, jotka auttavat vilpitöntä, antautunutta kristittyä ja seurakuntaa tietämään, milloin jokin muoti tai tapa on tarkoituksenmukainen, sopiva. Hän sanoo: ”Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi; ja että jos vaimolla on pitkät hiukset, se on hänelle kunniaksi? Sillä ovathan hiukset annetut hänelle hunnuksi.” – 1. Kor. 11:14, 15.
28 Näistä apostolin sanoista lausui Raamatun oppinut Albert Barnes:
”Sana luonto . . . tarkoittaa ilmeisesti sitä soveliaisuuden tajua, mikä on kaikilla ihmisillä ja mitä mikä tahansa vallitseva eli yleinen tapa ilmentää. . . . Se on sellaista, mitä luonnollinen sopivuudentaju ihmisten kesken vaatii. . . . Tämä sana ei tässä paikassa sen tähden merkitse sukupuolten rakennetta, . . . eikä pelkkää käyttöä ja tottumusta, . . . vaan se tarkoittaa sen syvää sisäistä tajuamista, mikä on sopivaa ja oikein.”
Ja kreikan kielen tuntija tri A. T. Robertson sanoo:
”Se merkitsee tässä soveliaisuuden luontaista tajua (vrt. Room. 2:14) pelkän tottumuksen lisäksi, mutta sitä, mikä riippuu asiain rakenteen yleispätevästä erosta.”
29. a) Miksei kristitty tarvitse sääntöjä sen suhteen, mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä? b) Jollei joku jossakin tapauksessa tiedä, niin mitä hänen tulee tehdä?
29 Sen tähden ei tarvitse sanoa täsmälleen, mitä saa tehdä ja mitä ei, kuin säännöin. Jos olemme kristittyjä ja sydämemme rakastaa sitä, mikä on oikein, niin me tiedämme luonnostamme, erityisesti valmentuneessa omassatunnossamme, lisääkö vai vähentääkö jokin seikka saarnaamamme hyvän uutisen kunniaa. Me tiedämme, rakennammeko me seurakunnan mainetta eli sen kuvaa toisten silmissä vai revimmekö me sitä. Mutta jollei joku tiedä, niin hänen tulee antaa kristillisen seurakunnan hyvän omantunnon ohjata itseään. Ottakoon hän vastaan vastuullisten veljien hyvän neuvon ja luottakoon siihen. – Sananl. 12:15.
30. a) Mikä velvollisuus on kaikilla seurakunnassa vastuuasemissa olevilla? b) Mikä on ohjaava periaate, joka pitää meidät turvassa? c) Miksi meidän tulee olla enemmän huolissamme velvollisuuksista kuin ”oikeuksista”?
30 Tosi kristityt rakastavat toisiaan, ja vastuuasemissa olevien velvollisuus on joko antamallaan esimerkillä tai neuvonnalla tehdä vain sitä, mikä on parasta heidän veljilleen. Ja meidän kaikkien tekojamme pitäisi aina ohjata periaate: ’Kaunistanko minä Jumalan, meidän Vapahtajamme, opin kaikessa?’ Jos me pidämme huolen velvollisuuksistamme tekemällä työtä kokosieluisesti kuin Jehovalle eikä ihmisille, niin Jehova palkitsee meidät elämän ja rauhan vuosien ohella paljon suuremmilla siunauksilla kuin olisivat mitkään ”oikeudet”, jotka saattaisimme vakiinnuttaa itsellemme. – Tiit. 2:10; Kol. 3:23, 24; Sananl. 3:1, 2.