Jumalan valtakunnan rajat

 1. Mitkä kaksi vaatimusta Jumalan valtakunnan suhteen on mainittu Matt. 5:3, 19:ssä?

JEESUS tähdensi hyvin tunnetussa vuorisaarnassaan Jumalan valtakunnan etsimisen tärkeyttä suorassa suhteessa sen rajoihin, ts. niihin henkilöihin, jotka se sisällyttää jäsenyyteensä. Mainittuaan ensin, että Valtakunnan perillisten on tarpeellista omata nöyrä ja anova asenne, hän sanoi: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan, koska taivasten valtakunta kuuluu heille.” Varoittamalla ja rohkaisemalla hän myös tähdensi, että Valtakunnan perillisten on tarpeellista pysytellä Jumalan käskyjen rajoissa, sanoen: ”Joka siis rikkoo yhden näistä pienimmistä [Mooseksen lain] käskyistä ja opettaa ihmiskuntaa siinä tarkoituksessa, häntä sanotaan ’pienimmäksi’ [siis sopimattomaksi] taivasten valtakuntaan nähden. Mutta jokaista, joka tekee ne ja opettaa niitä, sanotaan ’suureksi’ taivasten valtakuntaan nähden.” – Matt. 5:3, 19, Um.

 2. Miten Herran rukouksen alussa olevat anomukset voidaan ja miten ne pitäisi soveltaa henkilökohtaisesti?

² Tarkastelkaamme seuraavaksi tämän mallirukouksen alkusanoja, jotka muodostavat osan tuosta puheesta: ”Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” (Matt. 6:9, 10) Nämä eivät ole vain yleisiä anomuksia. Ne muodostavat itse asiassa rajat eli suuntaviivat, joita meidän täytyy soveltaa henkilökohtaisesti itseemme. Meidän täytyy pyhittää Jehovan nimi sydämessämme ja mielessämme sekä kaikessa käytöksessämme, niin kuin apostoli Paavali kirjoitti käytöksestämme: ”Tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta, että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon [tietäisi, miten saada haltuunsa oma astiansa, Um] pyhyydessä ja kunniassa, . . . Sillä ei Jumala ole kutsunut meitä saastaisuuteen, vaan pyhitykseen. Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa.” Ei riitä, että me vain haluamme nähdä Jumalan tahdon tapahtuvan maan päällä ylimalkaisesti, vaan meidän täytyy vilpittömästi pyrkiä tuntemaan ja toteuttamaan hänen tahtonsa omassa elämässämme juuri nyt ja siten todistaa rakkautemme häntä kohtaan. Tämä merkitsee antautumistamme. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä. . . . maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – 1. Tess. 4:3–7; 5:23; 1. Joh. 2:15–17.

 3. Mitä muuta Jeesus mainitsi kuin Valtakunnan etsimisen, ja miten monet ovat kompastuneet tähän?

³ Jäljempänä puheessaan, varoitettuaan materialismin vaaroista, siitä, mitä ”pakanat tavoittelevat”, Jeesus sanoo: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” (Matt. 6:32, 33) Niin oudolta kuin näyttäneekin, Jeesus käsitteli tässä yhtä pääestettä, joka kohdataan etsittäessä Jumalaa. Tämä este ei ole ainoastaan juutalaisilla, vaan myös ihmisillä yleensä. Useimmat ihmiset ovat innokkaita vanhurskauttamaan itsensä ja näyttämään oikeilta ainakin tovereittensa silmissä. Tämän ratkaisevat heidän omat mittapuunsa, jotka vaihtelevat suuresti eri kansoissa erityisesti nykyaikaisessa suvaitsevassa yhteiskunnassa. Juutalaiset koettivat yleensä todistaa oman vanhurskautensa luottaen kykyynsä pitää Mooseksen kautta annettu laki. Paavali sanoikin: ”Heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon [täsmällisen tiedon, Um] mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle. Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” – Room. 10:2–4; ks. myös Gal. 3:10–14.

 4. Mikä on vaikeuden syy? Miten se vaikuttaa, ja miten se voidaan voittaa?

⁴ Ylpeys, nöyryyden vastakohta, on varmasti tällaisen vaikeuden perussyynä. Se alkoi Saatanasta, ”tämän maailman [asiainjärjestelmän, Um] jumalasta”, ja on yksi keino, jolla hän ’on sokaissut uskottomien mielet, niin ettei heille loista vaikeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva’. Ylpeys vaikuttaa tosi Jumalan etsimisemme esteenä. Se kääntää sydämemme sisäänpäin ihailemaan itseämme. Henkiset kykymme tylsyvät siis epäuskossa, ja se on kuin peite. ”Mutta kun heidän sydämensä kääntyy [nöyryydessä ja vilpittömyydessä] Herran tykö, otetaan peite pois.” Ylpeys voi hyvin kuulua luontaiseen rakenteeseemme, mutta niin kuin Paavali sanoi, meidän täytyy ’riisua pois vanha ihminen [persoonallisuus, Um]’ ja sen sijaan ’pukeutua nöyryyteen’. – 2. Kor. 4:4; 3:13–16; Kol. 3:9, 12.

 5. a) Miten Jeesus kuvaili elämän etsinnän vaatimukset ja miksi siten? b) Onko maailman tie todella tosi vapauden tie?

⁵ Tuolla Galilean vuorella pitämänsä puheen loppupuolella Jeesus mainitsi nimenomaan täsmälliset rajat niille, jotka etsivät elämää, sanoen: ”Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät; mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.” (Matt. 7:13, 14) Älä anna tämän masentaa itseäsi. Jeesus ei sanonut olevan Jumalan tahto, että ainoastaan harvat löytäisivät sen. Sinähän voit kuulua niihin, jotka löytävät tämän rajoitetun sisäänpääsytien ja elämään johtavan tien, jos olet valmis hyväksymään ehdot, jotka sisältyvät opetuslapseuteen. (Luuk. 9:23, 24) Voisimme muuten lisätä, että vaikka maailman tie, nautinnonhalun ja itsemääräämisoikeuden elämäntapa, on näennäisesti vailla rajoja, ”avara ja . . . lavea”, niin se on todellisuudessa orjuuden tie, synnin ja itsekkyyden kahlehtima ja johtaa pettymykseen ja tuhoon. – Room. 6:16, 21.

 6. Minkä loppuvaroituksen Jeesus antoi, ja millä voimakkaalla kuvauksella hän tuki sitä?

⁶ Lopuksi Jeesus sanoi jälleen tähdentäen tottelevaisuuden tarvetta ja varoittaen pelkästään väittämästä etsivänsä Jumalaa: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” Hän lopetti voimakkaaseen kuvaukseen osoittaen seurauksen sille, ”joka kuulee nämä minun sanani ja tekee niiden mukaan”, sekä seurauksen sille, ”joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan”. – Matt. 7:21–27; 15:7–9.

ARVOSTUS JOHTAA TOIMINTAAN

 7. a) Mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä Jumalan etsinnässä, ja mihin hyvään tulokseen ne johtavat? b) Miten Aabel, Eenok ja Nooa osoittivat tämän?

⁷ Nämä Jeesuksen sanat mielessämme voimme täydellisemmin ymmärtää, että etsiessämme Jumalaa meidän täytyy olla valmiit ja halukkaat mukautumaan kaikkiin hänen vaatimuksiinsa. Usko ja antaumus ovat välttämättömiä. Nämä eivät ole vain käsitteellisiä ominaisuuksia. Jos niitä kehitetään oikealla tavalla, niin ne panevat meidät tulemaan lähelle Jumalaa likeisempään suhteeseen hänen kanssaan ja saavat aikaan sen, että me vaellamme hänen kanssaan. Tämä oli totta niistä uskon miehistä ja naisista, jotka mainitaan Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Eenok Aabelin tavoin ”oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle”. Sitten ”rakensi Nooa . . . pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi”. Näistä miehistä sanotaan, että kukin heistä ”vaelsi Jumalan yhteydessä [kanssa, Um]”. Sinä et voi luonnollisestikaan etsiä ketään, jos sinä jo vaellat hänen kanssaan, vai mitä? Noiden miesten kohdalla etsiminen päättyi, vaikka he etsivätkin aina Jehovan suosion ja hyväksymyksen säilyttämistä. Kaikki nuo esikristilliset todistajat todistivat uskonsa ja antaumuksensa töillään, uskollisuudellaan ja kestävyydellään. – Hepr. 11:5, 7; 1. Moos. 5:22; 6:9; Jaak. 2:17; 1. Joh. 3:18.

 8. Mikä totuus esitetään Hepr. 11:6:ssa, ja miten meillä on nykyään voimakkaat perusteet uskolle?

⁸ Pane sydämellesi Paavalin tässä samassa yhteydessä lausuma perustotuus: ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” (Hepr. 11:6) Meillä on todellisuudessa voimakkaammat perusteet uskolle kuin noilla varhaisilla todistajilla. Meillä on Jumalan koko sana tiedon ja kokemuksen rikkauksineen. Meillä on myös nykyisten todistajien suuren joukon erinomaiset kokemukset, joita kerrotaan Jehovan todistajien vuosittain ilmestyvässä Vuosikirjassa (engl.). Lisäksi me voimme nähdä omana aikanamme näiden muinaisten uskollisten miesten muistiin merkitsemien monien Jumalan antamien ennustusten täyttymyksen. Kuten oli ennustettu, kaikki todistukset osoittavat, että Kristus Jeesus, taivaallinen Kuningas, nousi valtaistuimelle vuonna 1914. Nyt on se päivä, jolloin kaikkien kansojen ihmiset erotellaan, niin kuin paimen erottelee lampaat vuohista. Kohta tulee Harmagedon, jota seuraa tuhatvuotistuomiopäivä, jolloin Jumala ”on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa” sitä varten määrätyn ja taatun ihmisen Pojan kautta. Me elämme sitä päivää, jota Aabel ja Eenok odottivat ja jota Nooan päivät esikuvasivat. Ja Jeesus sanoi, että ”kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä . . . [koska te tiedätte], että Jumalan valtakunta on lähellä”. – Apt. 17:31; Luuk. 21:28–31; ks. myös 1. Moos. 3:15; Matt. 24:37–39; Juud. 14, 15; Ilm. 20:1–3.

 9. Miten Jaakob yhdistää uskon kestävyyteen, ja mitä muita neuvoja hän antaa?

⁹ Lisätäksemme arvostustamme, arvojen tajuamme, jotta sydämemme panisi meidät säilyttämään oikean toimintatavan, pankaamme merkille Jaakobin käytännöllinen neuvo: ”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni kun kohtaatte monenlaisia koetuksia, tietäessänne että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” Jos sinä ’annat kestävyyden saada työnsä täydelliseksi’, niin olet saava ”elämän kruunun, jonka Jehova lupasi niille, jotka alati rakastavat häntä”. Jaakob painottaa myös nöyryyttä ja päättäväistä toimintaa Jumalan etsinnässä: ”’Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon’. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” Sellaisen arvostuksen syvyyden hankkiminen, joka saa meidät horjumattoman antaumuksen tielle, vaatii kärsivällisyyttä niin kuin Jaakob selittää: ”Peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne.” – Jaak. 1:2–4, 12, Um; 4:6–8; 5:7, 8.

10. Minkä kaksisuuntaisen periaatteen mukaan Jumala toimii ja keitä kohtaan?

¹⁰ Jaakob ei ollut ensimmäinen, joka mainitsi sen kaksisuuntaisen periaatteen, jonka mukaan Jumala toimii kohdatessaan niin sanoaksemme puolitiessä ne, jotka haluavat lähestyä häntä. Satoja vuosia aikaisemmin henkeytettiin Daavid antamaan pojalleen tämä rohkaisu ja varoitus: ”Ja sinä, minun poikani Salomo, opi tuntemaan isäsi Jumala ja palvele häntä ehyellä sydämellä ja alttiilla mielellä, sillä Herra tutkii kaikki sydämet . . . Jos häntä etsit, niin sinä löydät hänet, mutta jos luovut hänestä, niin hän hylkää sinut iankaikkisesti.” Samaten sanoi myöhemmin näkijä Hanani kuningas Aasalle: ”Herran silmät tarkkaavat kaikkea maata, että hän voimakkaasti auttaisi niitä, jotka ovat ehyellä sydämellä antautuneet hänelle. Tässä sinä teit tyhmästi [turvautuessasi Syyrian eli Aramin kuninkaaseen Jehovan asemesta], sillä tästä lähtien on sinulla yhä oleva sotia.” – 1. Aikak. 28:9; 2. Aikak. 16:9.

11. Miten ja miksi tämä kaksisuuntainen periaate voi vaikuttaa vastakkaisella tavalla?

¹¹ Tämä kaksisuuntainen periaate voi vaikuttaa vastakkaisellakin tavalla. Henkensä, näkymättömän toimivan voimansa, välityksellä Jehova ilmaisee itsensä ja näyttää voimansa niiden puolesta, joilla on oikea sydämen asenne. Jumala, ”sydänten tuntija”, antaa pyhän henkensä niille, jotka sitä häneltä vilpittömästi anovat. Mutta hän voi ottaa pois ja ottaakin pois henkensä, jos joku kääntää sydämensä pois Hänestä, niin kuin kävi Salomolle. Hänestä kerrotaan: ”Kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niinkuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut.” – Apt. 15:8; Luuk. 11:13; 1. Kun. 11:4.

12. a) Mitä tähdennettiin Salomoa koskevissa Jumalan sanoissa, ja millä hyvällä tavalla se pani hänet toimimaan? b) Mutta millainen oli loppuseuraus Salomolle ja miksi?

¹² Huomaa, miten tähdennetään sen tärkeyttä, että tulee tuntemaan Jumalan käskyt ja pysyy hyvin niiden teokraattisissa rajoissa. Juuri 1. Aikak. 28:9:ssä mainittujen sanojen edellä Daavid sanoi Salomolle, mitä Jumala oli sanonut hänelle: ”Minä vahvistan hänen [Salomon] kuninkuutensa iankaikkisesti, jos hän on luja ja pitää minun käskyni ja oikeuteni, niinkuin hän nyt tekee”, mihin Daavid lisäsi oman vetoomuksensa. Daavid lopetti antamalla pojalleen tämän innostavan kehotuksen: ”Katso siis eteesi, sillä Herra on valinnut sinut rakentamaan temppelipyhäkön. Ole luja ja ryhdy työhön.” Hän täytti tämän tehtävän, mutta epäonnistui myöhemmin tärkeässä koetuksessa, sydämen tosi antaumuksen säilyttämisessä Jehovaa kohtaan. Millaisin seurauksin? ”Sentähden Herra sanoi Salomolle: ’Koska sinun on käynyt näin [lähtiessäsi muiden jumalien perään], ja koska et ole pitänyt minun liittoani etkä noudattanut minun käskyjäni, jotka minä sinulle annoin, niin minä repäisen valtakunnan sinulta ja annan sen sinun palvelijallesi.” – 1. Aikak. 28:7, 8, 10; 1. Kun. 11:9–11.

13. Minkä vetoomuksen Jehova esitti Malakian kautta, ja miten tämä on täyttynyt pienemmässä ja suuremmassa mitassa?

¹³ Salomoon nähden kaksisuuntainen periaate päättyi vastakkaisella tavalla, ja se toi hänelle häpeää ja soimausta. Mutta näin ei tarvitse olla. Vaikka israelilaisilla oli Malakian päivinä pitkä epäsuosion historia, niin Jehova esitti tämän suoran ja myönteisen vetoomuksen: ”Isienne päivistä asti te olette poikenneet minun käskyistäni ettekä noudata niitä. Kääntykää minun tyköni, niin minä käännyn teidän tykönne.” Israelin lopullisena tuomion päivänä jäännös palasi, ja siihen kuuluvista tuli Jeesuksen, heidän Messiaansa, opetuslapsia. Samoin tänä kristikunnan – joka on Suuren Babylonin huomattavin osa – tuomiopäivänä on tosi kristittyjen jäännökseen kuuluvat puhdistettu, ja he osoittautuvat Jehovan kristityiksi todistajiksi. Huomaa, mikä tekee heidät muista eroaviksi. ”Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. . . . Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” – Mal. 3:2–4, 7, 17, 18; ks. myös Luuk. 12:8, 9.

14. a) Mikä oivallinen rakennustyö alkoi helluntaina vuonna 33? b) Mikä maailmanlaajuinen kokoaminen on meneillään nykyään? c) Mitkä vaatimukset ovat tärkeät hyvälle rakentamiselle, kuten Pietari mainitsi?

¹⁴ Salomolla oli totisesti oivallinen tehtävä, temppelin, Jumalan pyhäkön, rakentaminen, mutta meillä on nykyään vielä suurempi etu. Ne monet rakennukset, joista Salomo oli vastuussa, rakennettiin hirsistä ja kivestä. Mutta kristillinen seurakunta on vuoden 33 helluntaista lähtien tunnistettu ”Jumalan rakennukseksi”. ”Kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi . . . Jumalan asumukseksi Hengessä.” Kuinka ylevä ajatus ”Jumalan rakennuksesta”, joka koostuu ”elävistä kivistä”! Nykyään Jehova on kristillisen seurakunnan jäännöksen kokoamisen ohella aloittanut maailmanlaajuisen kokoamisen, johon sinäkin voit osallistua ja josta on tuloksena ”suuri joukko”, joka asennoituu Jumalan ja hänen valtakuntansa puolelle kiinteässä yhteydessä Valtakunnan perillisten jäännöksen kanssa. Viitaten Kristukseen Jeesukseen pääasiallisena ”elävänä kivenä” Pietari ottaa lainauksen Jesajan ennustuksesta: ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; . . . Ja minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa’aksi.” Miten tärkeätä onkaan, että me otamme huomioon Jumalan ”mittanuoran” ja ”vaa’an” merkitsemät rajat tänä tuomiopäivänä! – 1. Kor. 3:9, 17; Ef. 2:20–22; 1. Piet. 2:4–6; Jes. 28:16, 17.

VANHURSKAUS – TÄRKEIN RAJA

15. Miten vanhurskaus voidaan määritellä, ja mitä kahta Jumalan ominaisuutta se korostaa?

¹⁵ Vastakohdaksi nykyiselle pahalle asiainjärjestelmälle Pietari sanoo: ”Me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Vanhurskaus kuvaa sitä, mikä on rehtiä ja oikeudenmukaista. Mutta ihmisten silmissä ja asioissa sen mittapuu, mikä on oikein, vaihtelee huomattavasti, ja omanvoitonhalu vaikuttaa usein siihen – jollei hallitsekin sitä. Kansojen välisissä katkerissa aluerajariidoissa kumpikin puoli väittää olevansa oikeassa, mutta tulos ratkeaa, niin kuin vanha sanonta kuuluu, ’vahvemman oikeuden’ mukaan. Näin ei ole koskaan Jehovan yhteydessä. Hän on todellinen ”Jumala, Kaikkivaltias”. Hän on myös rajattoman viisas. Kaikki ominaisuudet ovat tosiaan hänellä ylimmässä asteessa ja täydellisesti tasapainossa. Valaiseva esimerkki hänen vanhurskaudestaan ilmenee kuitenkin erityisesti hänen rakkaudessaan ja oikeudenmukaisuudessaan. ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” Jumalan suvereenisuus julistaa hänen rakkautensa ja oikeudenmukaisuutensa suuruutta suurenmoisella tavalla erityisesti suhteessa hänen valtakuntaansa, joka on elämänsä lunnaiksi antaneen Kristuksen alaisuudessa. – Ilm. 16:14; 5. Moos. 32:4; ks. myös Mal. 3:6.

16. a) Onko meidän mahdollista muodostaa elämämme Jumalan mittapuun mukaan ja miten? b) Minkä oivallisen varauksen Jumala on tehnyt auttaakseen meitä pysymään oikeissa rajoissa?

¹⁶ Mitä paremmin ymmärrämme tämän, sitä enemmän sydämemme uhkuu syvää kiitollisuutta ja panee meidät muodostamaan oman elämämme saman mittapuun mukaan. Paavalihan sanoi: ”Teidän tulee . . . uudistua mielenne hengeltä ja pukea päällenne uusi ihminen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen.” Muista erikoisesti rakkaudesta, että meillä se on lakina ja käskynä, ei vain kehotuksena. (Ef. 4:22–24; ks. myös Matt. 22:36–40; Joh. 13:34; Jaak. 2:8; 1. Joh. 4:7–12.) Auttaakseen ja ohjatakseen sinua tässä Jehova on koonnut kansansa kiinteään ykseyteen, ikään kuin asumaan kaupungissa raamatullisina aikoina vahvan suojaavan muurin ympäröimänä. Jes. 26:1–4, 7 kuvailee tämän kauniisti: ”Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy. . . . Turvatkaa Herraan ainiaan, sillä Herra, Herra on iankaikkinen kallio. Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi.” – Ks. myös Ilm. 22:15–21.

17. Jos mittapuu tuntuu meistä liian korkealta, niin miten Jumalan sana tarjoaa apua ja rohkaisua?

¹⁷ Ehkä tunnet olevasi hiukan masentunut, sinusta tuntuu, että mittapuu on liian korkea henkilökohtaisesti sinulle. Sinä saatat sanoa tuntevasi itsesi liiankin hyvin. Jos näin on, niin älä unohda, että Jehova tuntee sinut paljon paremmin kuin sinä itse. ”Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä. Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.” Paljon vaikeutta, paljon pahuuttakin on suuressa määrin siitä syystä, ettei tunneta Jumalan tarkoituksia ja huomaavaisia varauksia. Muistatko, mitä Paavali sanoi tästä Areiopagin oikeusistuimen jäsenille? ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus [kaduttava, Um].” Tämä ei ole tyhjää puhetta. Tietämättömyyden aika on mennyt; katumuksen aika on tullut. Raamattu osoittaa yhä uudelleen, että loppujen lopuksi ei ole kysymyksessä vain yksilön vastuu, vaan myös mahdollisuus tehdä yksilöllinen valinta. Sinun entisyytesi ja persoonallisuutesi saattaa ilmaista synnynnäistä heikkoutta tai pahempaakin, jota et tunne voivasi voittaa. Kuitenkin se, että Jumala on vedonnut monta kertaa pahaankin, osoittaa, ettei kenenkään tapaus ole toivoton, jollei asianomainen ole tahallaan vastustanut Jumalaa ja hänen mittapuitaan vetoamatta tietämättömyyteen tai ilmaisematta katumusta. Jumalan Kainille esittämä varoitus ja vetoomus osoittavat, että hän olisi siihen aikaan voinut itse päästä tasapainoon varsinkin, jos olisi pyytänyt apua. – Ps. 103:13, 14; Apt. 17:30; 1. Moos. 4:6, 7.

18. Mitä vetoomuksia yksilön vastuun yhteydessä esitetään pahoille eli jumalattomille Hesekielin ennustuksessa?

¹⁸ Läpi koko Hesekielin 18. luvun ennustuksen tähdennetään yksilön vastuuta. ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” Yhä uudelleen tehdään myös seuraava vetoomus: ”Jos jumalaton kääntyy pois kaikesta synnistänsä, mitä hän on tehnyt, ja noudattaa kaikkia minun käskyjäni ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää; ei hänen ole kuoltava.” Samanlainen vetoomus tehtiin kansalle: ”Kääntykää, palatkaa pois kaikista synneistänne, . . . ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki. . . . Sillä ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää.” – Hes. 18:4, 20, 21, 27, 30–32; 33:11, 14–19; ks. myös Jooel 2:12–14.

19. Mikä vastuu ja mahdollisuus on meillä jokaisella, ja miten Paavalin oma menneisyys auttaa meitä tässä suhteessa?

¹⁹ Kuten edellä on mainittu, sama periaate voi vaikuttaa päinvastaisestikin. (Hes. 18:26) Kummassakin tapauksessa on valinta ja vastuu olemassa. Sinä voit tehdä uuden valinnan, oikean valinnan, ja alkaa uudelleen ’etsiä Jumalaa, jos haluat hapuilla hänen puoleensa ja todella löytää hänet’. Hän ei ole kaukana. Oletko tiennyt, että Paavali on silmäänpistävä esimerkki ihmisestä, jonka menneisyys oli äärimmäisen huono hänen entisen persoonallisuutensa ja entisten tekojensa kysymyksessä ollessa, mutta, kuten hän sanoo, ”minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa”? – Apt. 17:27; 1. Tim. 1:12–16; Gal. 1:13.

20. Miten Jeesus tähdensi tätä samaa mahdollisuutta ja vastuuta?

²⁰ Sama armollinen todistelu sisältyy Jeesuksen sanoihin, jotka Joh. 3:16–19 esittää: ”Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, . . . ei . . . tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.” Tämä ei ollut pilapuhetta. Se oli todellinen mahdollisuus. Jeesus oli ”totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen”. Mutta niin kuin Jeesus sanoi, ”ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat”. Se oli heidän valintansa. He halusivat mieluummin jäädä siihen tilaan. – Joh. 1:9.

21. Miten Ps. 24:3–6 kuvailee Jehovaa etsivää sukupolvea?

²¹ Mutta miksi sinä et puolestasi liittyisi siihen sukupolveen, jota Ps. 24:3–6 kuvailee? ”Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin. Hän saa siunauksen Herralta ja vanhurskauden pelastuksensa Jumalalta. Tämä on se suku, joka häntä kysyy, joka etsii sinun kasvojasi, [oi Jaakobin Jumala, Um].”

22. Mikä oivallinen vetoomus ilmaistaan Jes. 55:6, 7:ssä?

²² Miksi et vastaisi vetoomukseen, joka ilmaistaan Jes. 55:6, 7:ssä: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Tämä voi olla sinun kokemuksesi ja siunauksesi.