Sukupolvien välisen kuilun ehkäiseminen kodissasi
”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” – Sananl. 22:6.
1, 2. a) Ketkä eivät voi päästä mihinkään siitä, että he ovat osaltaan syyllisiä sukupolvien välisen kuilun muodostumiseen, ja miksi? b) Mitä on sanottu monista nykyajan nuorista?
NYKYISET aikuiset eivät voi päästä mihinkään siitä, että he ovat osaltaan syyllisiä maailmanlaajuiseen sukupolvien väliseen kuiluun. Monet vanhemmat ovat esimerkiksi antaneet aivan liian suuressa määrin periksi lapsilleen, mistä on ollut huonoja seurauksia. (Sananl. 29:15) Sen lisäksi että se on johtanut sukupolvien väliseen kuiluun, nuoret, jotka ovat ”kulkeneet omaa tietään”, ovat usein pilanneet elämänsä. Itse asiassa aikaa, jota me nyt elämme, onkin sanottu ”epäsiistien ihmisten aikakaudeksi”. New Yorkin koulututkintolautakunnan jäsen Theodore M. Black puhui taannoin lautakunnan laatimista tutkinnoista oppisaavutusten mittaamiseksi ja esitti tämän ajatuksen:
2 ”Ainakin osaksi oman laiminlyöntimme ja sallivaisuutemme vuoksi me toteamme elävämme aikaa, jota minun on pakko nimittää epäsiistien ihmisten aikakaudeksi – aikaa, jolloin huolimattomuus henkilökohtaisen hygienian, ulkonäön, puheen ja tapojen suhteen, moraalittomuuden ja säädyttömyyden julkinen näytteleminen, saamattomuus, laiskuus ja välinpitämättömyys tehtävien suorittamisessa ja ällistyttävä itsekeskeisyys, joka ei ilmene ainoastaan epäkohteliaisuutena vaan myös töykeänä piittaamattomuutena toisten oikeuksista ja todella sivistyneen yhteiskunnan ihmissuhteiden miellyttävyydestä, näyttävät kuuluvan päiväjärjestykseen.” – New York Times, 24.6.1972.
3. Jotta lapsella olisi vartuttuaan hyviä kristillisiä ominaisuuksia, niin mitä vanhempien täytyy tehdä ja milloin?
3 Vanhemmat, jotka välittävät lapsistaan, eivät halua heidän varttuvan tällaisiksi. Mutta jos halutaan, että lapsi vartuttuaan osoittaisi korkeaa moraalia ja kristillisiä ominaisuuksia, mukaan luettuina ahkeruutta, huomaavaisuutta, hyvyyttä ja rakkautta, niin kristityt vanhemmat eivät voi odottaa, kunnes lapsi on kouluunmenoiässä, valmentaakseen häntä oikealla tavalla – Jumalan tavalla. Ei, vaan se, mitä sanottiin nuoresta kristitystä miehestä Timoteuksesta, on viisasta nykyäänkin. Apostoli Paavali sanoi hänestä: ”Lapsuudestasi [pienokaisesta, Um] saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2. Tim. 3:15) On tärkeätä aloittaa lasten valmentaminen silloin, kun he ovat pienokaisia. Jumalalliset periaatteet eivät ole synnynnäisiä lapsissa. Sen sijaan ”hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa”. (Sananl. 22:15) He tarvitsevat pienestä pitäen oikeaa kasvatusta ja kuritusta väärien taipumusten ehkäisemiseksi.
4, 5. a) Minkä hyvän neuvon Sananl. 22:6 antaa? b) Vaikka sen suhteen, mitä Jumalan sanassa sanotaan, on poikkeuksia, niin miksi se ei tee tyhjäksi kyseistä raamatunkohtaa?
4 Sen tähden Raamattu neuvoo: ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.” (Sananl. 22:6) Tai niin kuin Uusi englantilainen Raamattu (New English Bible) kääntää jakeen: ”Auta poikaa pääsemään oikealle tielle, niin hän ei vanhalla iälläänkään lähde siltä.” Eräs toinen käännös tästä jakeesta kuuluu: ”Kasvata lapsi hänen elämänvaatimustensa mukaan; vanhanakaan hän ei käänny pois siitä.” – The New Berkeley Version.
5 Jotkut vanhemmat saattavat kuitenkin sanoa: ”Tiedän lapsia, jotka kasvatettiin Raamatun mukaan, mutta se ei johtanut hyviin tuloksiin.” Tekeekö se, että jotkut nuoret ovat poikenneet pois Raamatun totuuksista, tämän raamatunkohdan mitättömäksi? Ei! Se, mitä Raamattu on sanonut Sananl. 22:6:ssa, on yleinen sääntö. Poikkeuksia on olemassa, aivan samoin kuin on poikkeuksia senkin suhteen, mitä sanotaan Sananl. 15:1:ssä: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.” Tämä ei pidä aina paikkaansa; joskus joku pysyy vihaisena, vaikka vastaisimme hänelle kuinka leppeästi tahansa. Mutta tämä ohje on hyvä ja tuottaa useimmissa tapauksissa erittäin hyviä tuloksia.
6, 7. Miksi lasten kasvattaminen jo varhain on niin tärkeää, ja mihin se todennäköisesti johtaa?
6 Tämä yleisohje pätee: on hyvin hyödyllistä kasvattaa poika tai tyttö Jehovan teillä pienokaisesta asti. Varhainen kasvatus on tärkeää, koska lapsen elämän ensimmäiset neljä tai viisi vuotta ovat ratkaisevat. Tänä aikana hänen ajatustapansa ja henkiset kykynsä vakiintuvat. Tri Joseph M. Hunt Illinois’n yliopistosta sanoi: ”Ensimmäisten neljän tai viiden elinvuoden aikana on lapsen kehitys nopeinta ja altteinta muovautumaan. Tämän ajan kuluessa lapsi hankkii ne kyvyt, joihin hänen myöhemmät kykynsä perustuvat. Ehkä 20 prosenttia noista peruskyvyistä kehittyy ennen hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä, kenties puolet ennen kuin hän tulee nelivuotiaaksi.”
7 Ajan varaaminen jumalallisten periaatteiden juurruttamiseen lasten mieleen on siis tärkeää. Jos lapsella on hyvä sydän, niin seuraus on, että hän vanhemmaksi tultuaan kulkee oikeaa tietä. Häntä autetaan välttämään yleiseksi käyneen sukupolvien välisen kuilun uhriksi joutumista. – Ef. 6:4; 5. Moos. 6:6, 7.
PIDÄ YHTEYDENPITOKANAVA AVOINNA
8. Mitä vanhemmat voivat tehdä, jotta heidän ja heidän lastensa välille avautuisi yhteydenpitokanava ja jotta se pysyisi avoinna?
8 Vanhemmat voivat tehdä paljon sen hyväksi, että heidän ja heidän lastensa välille avautuu yhteydenpitokanava ja että se pysyy avoimena. Perhesiteet ovat yleensä lujemmat, jos vanhemmat valvovat ja opastavat lapsiaan itse sen sijaan että suuressa määrin turvautuisivat koulujen, sukulaisten, lastenhoitajien ym. varaamaan kasvatukseen. On tärkeätä, että lapsen kanssa aletaan puhua avoimesti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Yhtä tärkeätä on vastata lapsen kysymyksiin, varsinkin Jumalan sanasta Raamatusta, milloin se vain on mahdollista. (2. Tim. 3:16, 17) Tämä vaatii kuuntelemaan niin, että todella kiinnittää huomiota siihen, mitä lapsella on sanottavana. Teidän vanhempien tarvitsee siis oppia kuuntelemaan. Ota selville, mitkä lapsesi ongelmat ovat. Älä koskaan ajattele, että hänen ongelmansa ovat niin vähäpätöisiä, ettei sinun kannata vaivata niillä itseäsi.
9, 10. a) Miten lasta voidaan valmistaa kohtaamaan elämä todellisuudenmukaisesti? b) Miten vanhemmat voivat rohkaista lapsiaan ja ylläpitää avointa yhteyttä heihin?
9 Yhteyttä voidaan ylläpitää paremmin, kun vanhemmat muistavat, etteivät lapset ole täydellisiä niin kuin eivät he itsekään. Lasta on itse asiassa valmistettava epätäydellisyyksien varalta, joita on hänessä itsessään, muissa perheenjäsenissä ja toisissa ihmisissä. On hyvä kasvattaa lasta niin, että hän täysin tajuaa tulevansa tekemään erehdyksiä. Sitä ei voida välttää epätäydellisyydessä ja tässä asiainjärjestelmässä. (Ps. 51:7; Room. 3:23; Jaak. 3:2) Mutta vanhemmat voivat kannustaa lastaan jatkuvasti edistymään ja työskentelemään kristillisten ominaisuuksien kehittämiseksi. (Kol. 3:12–15) Anna tunnustusta ja kiitosta, kun ne ovat paikallaan.
10 Jotta avoin yhteydenpito vanhempien ja lasten välillä olisi helpompaa, on hyödyllistä, että perheenjäsenet syövät ateriat yhdessä sen sijaan että pitäisivät tapanaan syödä kukin erikseen. Säännöllinen keskusteleminen aterioilla edistää perheenjäsenten välistä yhteydenpitoa.
11. Mitä vanhemmat voivat tehdä pitääkseen yhteydenpitokanavan avoinna ja estääkseen lapsia tulemasta itsekeskeisiksi?
11 Vanhempien tarvitsee ilmaista ja edistää kestävää rakkautta. Voimakas rakkauden side yhdistää kristityt perheet. (Ef. 5:25; Tiit. 2:4) Rakkauden avulla yhteydenpitokanava pysyy avoimena. Joskus lapsista tulee itsekeskeisiä, jos vanhemmat aina puhuvat arvostelevasti toisista, halveksivat toisia tai kaivelevat esille sellaista, mikä on pahaa. (Sananl. 12:18; 16:27) Mutta vanhemmat, jotka pitävät toisten heikkouksia ja virheitä vähäisinä asioina ja suhtautuvat huomaavaisesti ja rakkaudellisesti toisiin, auttavat lapsiaan olemaan rakkaudellisia ja anteeksiantavaisia ja osoittamaan kiinnostusta toisiin. (Ef. 4:32) Kun vanhemmat osoittavat vieraanvaraisuutta ja jopa kysyvät lapsiltaan: ”Mitä voisimme tehdä sen ja sen hyväksi?” niin he eivät ainoastaan kehitä heissä antamisen iloa vaan myös pitävät yhteydenpitokanavan avoimena, mikä on niin tärkeätä sukupolvien välisen kuilun ehkäisemiseksi. Jos vanhemmat oppivat Jumalan totuuden, kun lapset jo ovat teini-ikäisiä, hellittämätön ponnistelu auttanee avaamaan uudelleen yhteydenpitokanavat.
EPÄEDULLISET VERTAILUT EIVÄT JOHDA TOIVOTTUUN TULOKSEEN
12, 13. Mitä jotkut nuoret ovat sanoneet, kun on keskusteltu heidän yhteydenpito-ongelmistaan vanhempiensa kanssa?
12 On kiinnostavaa panna merkille, mitä nuoret ovat sanoneet ryhmäkeskusteluissa, jotka ovat koskeneet heidän yhteydenpito-ongelmiaan vanhempiensa kanssa. Eräs teini-ikäinen tyttö sanoi: ”Sisareni on sen tyyppinen, että hän on aina halukas auttamaan. Hän tosiaankin pitää taloustöistä. Sitten äitini sanoo minulle: ’Katso, kuinka paljon sisaresi tekee. Miksi sinä et voi olla hänen kaltaisensa?’” Tämän teini-ikäisen tytön mielestä sellaiset vertailut olivat masentavia ja vaikeuttivat yhteydenpitoa vanhempiin.
13 Eräs toinen tyttö selitti: ”Ei ole oikein, että kun olen vienyt jätteet ulos, tiskannut astiat ja pannut huoneeni kuntoon, niin seuraavana päivänä äitini sanoo: ’Hyvänen aika, koirakin tekee enemmän täällä kuin sinä.’ Toisia lapsia sentään verrataan veljiinsä ja sisariinsa, mutta minua verrataan koiraan.”
14. a) Mitä vanhemmat saattavat joskus unohtaa, kun he yrittävät kannustaa lapsiaan? b) Miten teini-ikäiset suhtautuvat yleensä epäedullisiin vertailuihin koulussa?
14 Useimmat vanhemmat tietysti tietävät, että saman perheen lapset ovat erilaisia persoonallisuudeltaan ja ominaisuuksiltaan ja sen suhteen, mistä he pitävät. Mutta toisinaan, varsinkin kun vanhemmat ovat paineen alaisia, he saattavat unohtaa sen, kun he yrittävät saada jonkun lapsistaan jäljittelemään toisia, joiden käytös on jossakin suhteessa toivottavampaa. Mutta sellaiset yritykset eivät todennäköisesti johda toivottuun tulokseen. Teos Today’s Teen-Agers (Nykyajan teini-ikäiset) sanoo: ”Opettajat ovat huomanneet, että epäedulliset vertailut pyrkivät pikemminkin masentamaan kuin kannustamaan luokan oppilaita.”
15–18. a) Miten vanhemmat voisivat hyötyä kristillisen seurakunnan vanhinten antamasta esimerkistä ja Jeesuksen esittämästä näkemyksestä, joka kerrotaan Matt. 13:23:ssa? b) Keihin kaikkia kristilliseen seurakuntaan kuuluvia kehotetaan katsomaan esimerkkeinä? c) Miten siis kristittyjen vanhempien tulisi haluta kohdella lapsiaan?
15 Vanhempien on hyvä jäljitellä kristillisen seurakunnan vanhimpia, jotka aina koettavat soveltaa Raamatun periaatteita. Nämä vanhimmat tietävät, kuinka epäviisasta olisi verrata jotakuta kristittyä toiseen tai kysyä joltakulta: ”Miksi et voi tehdä enemmän? Veli Se-ja-se, jolla on enemmän vastuita kuin sinulla, tekee sitä ja tätä.” Kannustaisiko sellainen vertailu ketään kristittyä? Vai masentaisiko se?
16 Entä sitten, jos sellaisia epäedullisia vertailuja tehtäisiin julkisesti toisten kuullen? Eikö sillä olisi kaksin verroin masentava vaikutus, ja eikö se osoittautuisi täysin tuloksettomaksi, kun jotakuta pitäisi rohkaista?
17 Kristillisen seurakunnan vanhimmat eivät tee sellaisia vertailuja. He tietävät, että Herra Jeesus Kristus puhui myönteisesti niistä kristityistä, jotka kertoivat Jumalan sanan hyvää uutista, olipa se sitten kolmikymmen-, kuusikymmen- tai satakertaista. (Matt. 13:23) Sitä paitsi kristillisessä seurakunnassa vanhimmat kehottavat seurakuntaa ’tulemaan Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset’ sekä myös olemaan Kristuksen jäljittelijöitä ja jäljittelemään toisia kristittyjä vain sikäli kuin he jäljittelevät Kristusta. (Ef. 5:1; 1. Kor. 11:1; Um) Tästä me näemme, että meidän tulisi katsoa Jehova Jumalaan ja Herraan Jeesukseen Kristukseen ja heihin verrata itseämme. Toisten kristittyjen uskollinen esimerkki voi olla meille kannustimena, mutta vertailuja toisiin kristittyihin ei tulisi käyttää, niin että me ajattelisimme olevamme huonompia tai parempia kuin toiset. (2. Kor. 10:12; Gal. 6:4) Me katsomme täydellisiin esimerkkeihin jäljitelläksemme niitä.
18 Koska siis niin kristillisessä seurakunnassa kuin maailmallisissa luokkahuoneissakin on osoittautunut epäviisaaksi tehdä epäedullisia vertailuja toisiin sen sijaan että jokaista kohdeltaisiin yksilönä, kristittyjen vanhempien, jotka haluavat välttää sukupolvien välisen kuilun muodostumista, on hyvä ajatella kahdesti, ennen kuin käyttävät sellaisia vertailuja.
KÄYTÄ AIKAA LASTESI KANSSA OLEMISEEN
19–21. Miksi vanhempien on niin tärkeätä osoittaa rakkaudellista kiinnostusta lapsiaan kohtaan viettämällä aikaa heidän kanssaan, ja mitä jotkut asiantuntijat ovat sanoneet vanhempien laiminlyönnin seurauksista?
19 Vanhempien tulee olla rakkaudellisesti kiinnostuneita lapsistaan. He eivät voi odottaa lapsilleen käyvän hyvin, jos he itse rakastavat nautintoja tai varallisuutta enemmän kuin omia lapsiaan. (1. Tim. 6:9, 10) Niinpä eräästä teini-ikäisestä, josta tuli sukupolvien välisen kuilun uhri ja joka alkoi viettää huonoa elämää, sanotaan: ”Leon vieraantui vanhemmistaan, jotka molemmat kävivät työssä ja joilla ei ollut aikaa kiinnittää häneen sitä huomiota, jota hän kaipasi.”
20 Nykyajan elämäntapa monine paineineen ja hajottavine tekijöineen tekee vanhemmille vaikeaksi käyttää aikaa lastensa kanssa olemiseen. Mutta aikaa on käytettävä. Professori Urie Bronfenbrenner väittää kirjassa Two Worlds of Childhood: U.S. and U.S.S.R. (Kaksi lapsuuden maailmaa: USA ja SNTL), että varsin monet vanhemmat ovat vetäytyneet pois lastensa elämästä ja jättäneet siihen moraalisen tyhjiön, jonka toiset heidän vertaisensa ja televisio täyttävät. Tri Bronfenbrenner kirjoittaa:
”Me epäonnistumme ihmisten tekemisessä ihmisiksi. Elämäntapoihimme tarvitaan muutos, joka tuo aikuiset jälleen takaisin lasten elämään ja lapset takaisin aikuisten elämään. . . . Elleivät aikuiset tule jälleen osallisiksi lastemme elämään, on edessä vaikeuksia.”
21 Ja McCann kirjoitti julkaisussa Delinquency – Sickness or Sin? (Rikollisuus – sairaus vai synti?): ”Nuorisotuomioistuintemme luettelot . . . paljastavat lapsesta toisensa jälkeen yhteisen kokemuksen: vanhempien välinpitämättömyyden, laiminlyönnin ja hylkäämisen.”
22. Mitä tapahtui erään televisioesiintyjän pojille, kun hän ei käyttänyt tarpeeksi aikaa ollakseen heidän kanssaan, ja miten hän kuvaili tilannetta omalta kohdaltaan ja monien muiden isien kohdalta?
22 Eräs 44-vuotias tunnettu amerikkalainen televisioesiintyjä, jonka pojat alkoivat käyttää huumeita, koki vaikeuksia. Hän selitti myöhemmin lehdistölle: ”Keskiarvoisä ei vietä sellaista elämää kuin minä, mutta tilanne on sama. Hän menee työhön, tulee kotiin, sanoo, ettei hän halua kuulla pikku ongelmista, koska hänellä on ollut raskas päivä toimistossa, aukaisee television ja menee sitten vuoteeseen. . . . Näen menestyvien miesten pitävän toiminnassa yhtiöitä, joissa on satoja miehiä; he osaavat käsitellä jokaisen tilanteen, osaavat kurittaa ja palkita liikemaailmassa. Mutta suurin yritys, jota he pitävät toiminnassa, on heidän perheensä, ja siinä he epäonnistuvat. . . . Koska itse onnistuin hyvin nuoruudessani, niin luulin tietäväni siitä kaiken. En tiennyt mitään.” – New York Times, 1.8.1972, s. 26.
23. Mitä eräs tutkija havaitsi vanhempien välinpitämättömyyden seurauksista?
23 Kun siis lapset jätetään selviytymään omin neuvoin ja heitä ja heidän toimintojaan kohtaan osoitetaan vain vähän kiinnostusta, on tuloksena sukupolvien välinen kuilu vakavine seuraamuksineen. Jonkin aikaa sitten julkistettiin San Antoniossa Texasissa Yhdysvalloissa toimineen kokeneen tutkijan ja huume-etsivän tutkimustulokset. Toimittuaan yhdeksän kuukautta tietoja kokoavana salaisena agenttina hän sai tietää, että monet huumeita käyttävät nuoret eivät näyttäneet yrittävänkään salata sitä, että he olivat huumeiden käyttäjiä. Tämä tutkija tuli siihen johtopäätökseen, että nuorten huumeiden käyttö johtuu suureksi osaksi vanhempien välinpitämättömyydestä. Hän sanoi nuorten kertoneen, että heidän vanhempansa antoivat heille rahaa ja jättivät heidät sitten yksin tekemään mitä tahtoivat viikonloppuisin. ”Vaikuttaa siltä, että lapset eivät voi ymmärtää, miksi heidän vanhempansa eivät halunneet olla heidän kanssaan”, sanoi kyseinen etsivä ja tutkija. – San Antonio News, 28.1.1972.
24–26. a) Milloin vanhempien saattaisi olla edullista viettää aikaa lastensa kanssa? b) Minkä sellaisen periaatteen Jumala esitti muinaisessa Israelissa, joka koskee kristittyjen perheitten lapsia nykyään?
24 Miten tärkeää siis onkaan, että vanhemmat käyttävät aikaa lastensa kanssa olemiseen! Ajan viettäminen yhdessä tekee yhteydenpidon luonnolliseksi ja auttaa vanhempia pääsemään selville lastensa mielipiteistä. Se, että isä viettää aikaa sekä poikien että tytärten kanssa työskennellen heidän kanssaan kodin piirissä, saa paljon hyvää aikaan. Se, että perheenjäsenet ovat yhdessä työskennellessään ja rentoutuessaan, opettaa heitä nauttimaan toiminnoista toisten kanssa sen sijaan että he vain tavoittelisivat omia etujaan.
25 Tietysti on tärkeää myös viettää aikaa yhdessä raamatullisen opetuksen saamiseksi sekä yksityisesti että seurakunnassa. Jumala asetti tämän periaatteen muinaiselle Israelille. Hän käski vanhempia opettamaan lapsille Jumalan teitä paitsi kotona myös viemällä heidät mukanaan kokouksiin, joita pidettiin Jehovan palvomiseksi ja ylistämiseksi. Mooseksen kautta annettu Jumalan käsky kuului: ”Kokoa kansa, miehet, naiset ja lapset . . . että he kuulisivat sen ja oppisivat pelkäämään Herraa, teidän Jumalaanne, ja tarkoin pitämään kaikki tämän lain sanat.” Lapsia ei jätetty kotiin. Samoin on nykyään tarpeellista, että lapset menevät vanhempiensa mukana kristillisen seurakunnan kokouksiin. – 5. Moos. 31:12, 13; Neh. 12:43; Luuk. 2:41–50; Matt. 19:13, 14.
26 Kun vanhemmat noudattavat Jumalan sanaa, niin Jumalan viisaus auttaa heitä lastensa kasvattamisessa, ja jos he opettavat lapsilleen sen tien, jota heidän tulisi kulkea, viettäen aikaa heidän kanssaan ja opettaen heitä olemaan Jumalan ja hänen rakkaan Poikansa jäljittelijöitä, niin he todennäköisesti onnistuvat.
HEIDÄN SEURANSA VALVOMINEN
27–29. a) Minkä raamatullisen periaatteen apostoli Paavali esitti seurasta? b) Mitä seura on, ja milloin se on huonoa?
27 Vanhempien, jotka haluavat lastensa välttyvän joutumasta sukupolvien välisen kuilun uhreiksi ja siten syöksymästä huumeiden käytön tai moraalittomuuden syvyyteen, täytyy ymmärtää, miten tärkeää on valvoa nuorten seuraa. Raamattu esittää selvästi menestykseen johtavan periaatteen: ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” ”Huono seura turmelee hyvän moraalin.” (Tarkistettu standardikäännös). – 1. Kor. 15:33.
28 Apostoli Paavali ei varoita tässä pelkästään kosketuksesta maailmallisiin ihmisiin. Kuinka niin? No, mitä seura tarkoittaa? Vastaava kreikan kielen sana merkitsee ’yhdessä olemista’ tai ’yhteydenpitoa’. Suomalaiseen sanaan liittyy merkitys ’olla jonkun kanssa, mukana, joukossa, parissa’, ’liittyä jonkun mukaan’. Toisin sanoen ihmisestä tulee sen seuralainen tai liittolainen, jonka seuraa hän etsii. Se on veljeilyä, niiden pyrkimyksiin ja nautintoihin osallistumista, joiden seurassa olet. Jos tällaista seuraa pidetään maailmallisten ihmisten kanssa, niin se on pahasta, koska hyvä moraali ja hyvät tavat kärsivät siitä.
29 Joskus vanhemmat huomaavat ikävästä kokemuksesta, että lasten seuran valvominen on ratkaisevan tärkeää sydänsurun välttämiseksi. Mutta miksi oppia ikävästä kokemuksesta? Jehovan sana sisältää ohjeet, joita vanhemmat tarvitsevat voidakseen kasvattaa lapsensa menestyksellisesti.
SIUNAUKSIA OIKEASTA KASVATUKSESTA
30. a) Mikä palkka odottaa vanhempia, jotka kasvattavat lapsiaan oikein pienokaisesta asti? b) Miten eräs kokemus oppikoulusta valaisee tätä?
30 Mikä palkka odottaakaan sellaisia vanhempia, jotka opettavat lapsilleen sen tien, jota heidän tulisi kulkea! He saavat kokea suuren ilon ja välttävät murheen ja sydänsurun ja häpeän, jotka tulevat varmasti silloin, kun lapsesta tulee sukupolvien välisen kuilun uhri ja kun hän kulkee omaa tietään. (Sananl. 17:21; 29:15) Erään tytön luokalla oppikoulussa otettiin yhteiskunnallisia ongelmia käsiteltäessä puheeksi sukupolvien välinen kuilu. Keskustelu luokalla oli yksipuolinen, joten tyttöjä pyydettiin tuomaan vanhempansa mukaan seuraavaan keskusteluun. Yksi oppilas oli Jehovan todistaja, ja hänen vanhempansa järjestivät niin, että voivat olla läsnä. Isä sanoi:
”Muita vanhempia ei ollut läsnä. Kaksi opettajaa oli myös läsnä. Keskustelu alkoi siten, että tytöt viittasivat ja tekivät kysymyksiä sitä mukaa kuin annoimme puheenvuoroja. Tytöt olivat kiinnostuneita suhtautumisestamme kuriin, rangaistukseen, vapauteen, virkistäytymiseen, sukupolvien välisen kuilun syihin jne. Vastauksemme perustuivat Raamattuun, johon viittasimme tilanteen vaatiessa.
”Osoitimme, että kun perhe elää Raamatun periaatteiden mukaan, ei ole mitään sukupolvien välistä kuilua. Tämä näytti tekevän tyttöihin suuren vaikutuksen, ja 40 minuutin oppitunnin jälkeen he kysyivät, voimmeko jäädä toiseksikin tunniksi, ja me jäimme.
”Tytöille oli ilmeistä, ettei meidän kodissamme ole mitään kanssakäymistä estävää kuilua. Lähdettyämme jotkut tytöt sanoivat tyttärellemme, että he toivoisivat voivansa vaihtaa vanhempiaan hänen kanssaan. Monet myönsivät, että he haluaisivat mieluummin asua kodissa, jossa olisi kuria ja rakkautta, kuin kodissa, jossa vanhemmat ja lapset eivät voi olla kanssakäymisissä keskenään.”
31. Mainitse vielä ne hyvät periaatteet, joiden avulla vanhemmat voivat ehkäistä sukupolvien välisen kuilun muodostumisen kodissaan.
31 Raamatun erinomaiset periaatteet muodostavat sillan vanhempien ja lasten väliseen kanssakäymiseen, samalla kun nämä ymmärtävät sekä aikuisten että teini-ikäisten olevan Suuren Isän lapsia, joka osaa kurittaa rakkaudellisesti. Kasvata siis lapsiasi pienokaisesta lähtien ja tee kaikkesi pitääksesi yhteydenpitokanavan avoinna rohkaisemalla heitä, ei epäedullisilla vertailuilla, jotka eivät johda toivottuun tulokseen, vaan Parhaimmilla Esimerkeillä, joita voimme jäljitellä. Käytä aikaa lastesi kanssa olemiseen ja valvo heidän seuraansa. Silloin saat osaksesi oikean kasvatuksen siunaukset, sillä ”ääneen saa riemuita vanhurskaan isä; joka viisaan on siittänyt, sillä on ilo hänestä. Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” – Sananl. 23:24, 25.