Tietoa joka ei voi tulla ihmisiltä
”Te . . . ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu.” Nämä Raamatusta lainatut sanat ilmaisevat kiistattoman totuuden – me ihmiset emme voi sanoa varmasti, mitä huominen päivä tuo tullessaan. – Jaak. 4:14.
Eikö olisi tämän huomioon ottaen paljon vaikeampaa, niin, suorastaan mahdotonta ihmisille ennustaa suuria tulevia tapahtumia erehtymättömän tarkasti ja selvin sanoin satoja vuosia etukäteen? Eikö se, että Raamatussa on tällaisia ennustuksia, ole voimakas vahvistus sen väitteelle, että se on Jumalan henkeyttämä? Mutta onko Raamatussa tällaisia ennustuksia? Katsokaamme.
BABYLONIN JA NINIVEN KOHTALO
Molemmille puolille Eufratvirtaa rakennettu Babylon oli ennen muinoin suuren Babylonian valtakunnan vaikuttava pääkaupunki. Koska kaupunki oli palmujen ympäröimä, koska sen vedensaanti oli varmistettu ja se sijaitsi Persianlahdesta Välimerelle johtavan kauppatien varrella, sen paikka oli tosiaan ihanteellinen. Siitä huolimatta jo ennen kuin Babylonin asema muuttui pelkästä Assyrian valtakunnan satelliittivaltiosta maailmanvalloittajan, Babylonian valtakunnan, pääkaupungiksi, heprealainen profeetta Jesaja julisti 8. vuosisadalla eaa.: ”Baabelin, valtakuntain kaunistuksen, kaldealaisten ylpeyden ja loiston, käy niinkuin Sodoman ja Gomorran, jotka Jumala hävitti. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen; ei arabialainen sinne telttaansa tee, eivätkä paimenet siellä laumaansa lepuuta.” – Jes. 13:19, 20.
Kukaan ei voi nyt kieltää näiden sanojen täyttymystä. Babylon on ollut jo useat vuosisadat raunioina. Keväälläkään ei siellä ole mitään, mitä lampaitten ja vuohien näkisi käyttävän ravinnokseen. Babylon on tosiaan tullut kunniattomaan loppuun. Ranskan kansallismuseoitten pääintendentti André Parrot sanoi:
”Se vaikutti minusta aina äärimmäisen autiolta. . . . [Turistit] ovat yleensä hyvin pettyneitä ja huudahtavat miltei yhteen ääneen, ettei siellä ole mitään nähtävää. He odottavat löytävänsä palatseja, temppeleitä ja ’Baabelin tornin’; heille näytetään vain rauniokasoja, joista useimmat käsittävät poltettuja tiiliä – ts. auringon kuivaamia savijärkäleitä, harmaanvärisiä ja murenevia eikä millään lailla vaikuttavia. Ihmisen aiheuttaman hävityksen ovat täydentäneet luonnon tuhotyöt, jotka verottavat yhä kaikkea, mitä kaivaukset ovat tuoneet päivänvaloon. Sateen, tuulen ja pakkasen syövyttämänä tai uurtamana palaa suurenmoisinkin muistomerkki tomuun, josta se on otettu, jollei sitä pidetä kunnossa. . . . Mikään ihmisvoima ei voi ehkäistä tätä taukoamatonta häviämistä. Babylonia ei voida enää jälleenrakentaa; sen kohtalo on toteutunut. . . . Babylon . . . on hävinnyt täydellisesti.” – Babylon and the Old Testament, s. 13, 14.
Samoin tuli Ninivestä, Assyrian valtakunnan pääkaupungista, autio raunio. Tämäkin todistaa Raamatun ennustuksen täsmällisen täyttymisen. Profeetta Sefanja sanoi seitsemännellä vuosisadalla eaa. siitä, mikä oli kohtaava Niniveä: ”[Jumala] on . . . tekevä Niiniven autioksi, kuivaksi kuin erämaa. Sen keskellä makaa laumoja.” – Sef. 2:13, 14.
Yhä on olemassa todistus siitä, että tässä ennustuksessa ilmaistu Jumalan tahto on toteutunut. Kaksi suurta kumpua ilmaisee paikan, jossa oli kerran Assyrian ylväs pääkaupunki. Toisella kummulla on kylä, jossa on hautausmaa ja moskeija. Mutta toisella kummulla ei ole mitään paitsi vähän ruohoa ja viljellyn maan kaistaleita. Keväisin siellä voidaan nähdä lampaita ja vuohia laitumella.
Olisiko kukaan ihminen voinut tietää ennalta, että sekä mahtavalla Babylonilla että Ninivellä olisi tällainen loppu? Olisiko kukaan ihminen saattanut tietää ennalta, että lampaat ja vuohet kävisivät laitumella muinaisen Niniven paikalla, mutta että niitä ei nähtäisi autioitetun Babylonin paikalla? Ei Jesaja eikä Sefanja väittänyt olevansa profeetallisten sanomiensa keksijä. He pitivät sitä, mitä puhuivat, sen tosi Jumalan ”sanana” eli sanomana, jonka nimi on Jehova. (Jes. 1:1, 2; Sef. 1:1; Um) Eikö meillä ole hyvä syy ottaa vastaan se, mitä he sanoivat, kun näemme heidän ennustustensa täyttyneen täsmällisesti?
Mikään kirjoitusaikaa tai muuta sellaista koskeva väittely ei voi heikentää näiden täyttyneiden ennustusten voimaa. Vaikkei Babylonilla ollutkaan enää ensimmäisellä vuosisadalla eaa. entistä loistoaan, niin se oli vielä olemassa. Kuitenkin oli Jesajan Kuolleenmeren käärössä (jonka oppineet ovat ajoittaneet joko toisen vuosisadan lopulle tai ensimmäisen vuosisadan alkuun eaa.) sama ennustus Babylonista kuin myöhemmissäkin käsikirjoituksissa. Kenelläkään ei näin ollen ole perustetta väittää, että nämä asiat olisi kerrottu niiden tapahduttua ja pantu näyttämään ennustuksilta. Kukaan ei voi myöskään selittää olemattomiksi raunioita, joiksi Babylon ja Ninive muuttuivat.
RAAMATUN ENNUSTUKSET OVAT AINOALAATUISIA JA MERKITYKSELLISIÄ
Jotkut saattavat tietysti yrittää alentaa Raamatun ennustusten muodostaman todistuksen arvoa viitaten siihen, että muinaisaikoina oli toisinkin profeettoja, jotka eivät väittäneet olevansa Raamatun Jumalan Jehovan henkeyttämiä. Mutta mitä tuollaiset muut profeetat ennustivat? Minkä arvoisia heidän ennustuksensa todellisuudessa olivat? Pane merkille Americana-tietosanakirjan (The Encyclopedia Americana, v:n 1956 painos, 22. osa, s. 664) selitykset: ”Mitään tärkeitä muistiinmerkintöjä minkään näiden heprealaisen kansan ulkopuolisten profeettojen lausunnoista ei ole säilynyt. . . . Muiden kuin heprealaisten kansojen keskuudessa syntyneet ennustukset olivat tavallisesti selvänäköisyyslajia ja annettiin vastaukseksi joidenkuiden yksilöiden nimenomaisiin kysymyksiin, joten niillä ei ole lainkaan yleistä tai pysyvää arvoa.” Toisten profeettojen olemassaolo ei siis mitenkään horjuta uskoa siihen tosiasiaan, että heprealaiset profeetat olivat Jumalan henkeyttämiä. Päinvastoin, profeetallisten lausuntojen suuri vastakohtaisuus on omiaan vahvistamaan Raamatun väitettä, että se on Jumalan sanoma.
Raamatussa kerrotuilla ennustuksilla oli edelleen nimenomainen tarkoitus. Silloinkin, kun Jumalan henkeyttämät ennustukset viittasivat tulevaan hävitykseen rangaistuksena vanhurskaitten moraalimittapuitten rikkomisesta, ne antoivat yksilöille ja kansoille tilaisuuden ajatella vakavasti teitään ja menettelyjään, tehdä muutoksia ja pelastua onnettomuudelta. Tämä piti paikkansa kaikkien Jumalan tuomion julkisten ennakkoilmoitusten yhteydessä, kuten ilmenee Jumalan profeettansa Jeremian välityksellä antamasta sanomasta: ”Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.” – Jer. 18:7, 8.
Hyvä esimerkki on Joonan ennustus Niniveä vastaan yhdeksännellä vuosisadalla eaa. Hän kulki läpi kaupungin ja sanoi: ”Vielä neljäkymmentä päivää, ja Niinive hävitetään.” (Joona 3:4) Tämä sanoma teki niin suuren vaikutuksen niniveläisiin, että he katuivat väärintekojaan. Kuningas pukeutui säkkikankaaseen ja määräsi, että kaikkien asukkaitten ja kotieläinten piti paastota ja olla puettu samalla tavalla säkkikankaaseen. Niniveläiset pelastuivat katumuksensa takia siltä onnettomuudelta, joka muuten olisi kohdannut heitä niiden mainittujen neljänkymmenen päivän päätyttyä. – Joona 3:5–10.
Toinen tällainen esimerkki koskee Jeesuksen Kristuksen ennustusta, joka sanoi, että Jerusalem ja sen temppeli piti hävittää sen sukupolven aikana, joka kuuli hänen sanansa. Se ennustus osoitti erityisesti keinon pelastua määrätietoisen toiminnan avulla. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö.” – Luuk. 21:20, 21.
Miten Jeesuksen opetuslapset voivat totella noita profeetallisia sanoja? Inhimillinen päättely olisi tuonut mieleen, että kun vihollissotajoukot olisivat ympäröineet Jerusalemin, niin olisi aivan liian vaarallista paeta. Mutta kuten ensimmäisellä vuosisadalla eläneen juutalaisen historioitsijan Josephuksen kirjoitukset ilmaisevat, tyystin odottamattomat kehitysvaiheet avasivat pakotien.
Rooman sotajoukot tulivat vuonna 66 Cestius Galluksen johdolla Jerusalemia vastaan. Kaupungin valloitus näytti varmalta. Mutta omituista kyllä Cestius ei jatkanutkaan piiritystä loppuun asti. Josephus kertoo, että hän ”kutsui yhtäkkiä miehensä pois, luopui toivosta, vaikka hän ei ollut kärsinyt yhtäkään vastoinkäymistä, ja toimien täysin järjenvastaisesti vetäytyi pois kaupungista”. Tämä epätavallinen tapahtumainkäänne antoi niille, jotka uskoivat Jeesuksen ennustuksen, tarvittavan tilaisuuden lähteä Jerusalemista ja Juudeasta ja etsiä turvaa vuoristoalueelta Jordanin itäpuolelta.
Mutta miten kävi niiden, jotka eivät kiinnittäneet mitään huomiota Jeesuksen ennustukseen? He kokivat suuren kärsimyksen ajan. Vuoden 70 pääsiäisen aikoihin Rooman sotajoukot palasivat, tällä kertaa Tituksen johdolla, ja piirittivät jälleen Jerusalemin. Vaikka piiritys ei kestänyt viittä kuukautta, niin seuraukset olivat kauhistavat. Kaupunki oli tungokseen asti täynnä pääsiäisenviettäjiä, ja koska ei ollut mitään keinoa saada ravintoa kaupunkiin, niin kehittyi kauhea nälänhätä. Niistä noin 1 100 000:sta, joiden ilmoitettiin kuolleen piirityksen aikana, oli suurin osa ruton ja nälkäkuoleman uhreja. Niiden 97 000:n edessä, jotka otettiin vangiksi (sodan alusta sen loppuun), oli alennustila. Monet alistettiin raskaaseen työhön Egyptissä ja Roomassa. Toiset luovutettiin kuolemaan Rooman provinssien areenoilla. Alle 17-vuotiaat myytiin. Pisimmät ja kauneimmat nuorukaiset säilytettiin roomalaisten voittokulkueeseen.
Jerusalem ja sen loistoisa temppeli hävitettiin maan tasalle. Pystyyn jäi vain osa länsimuurista ja kolme tornia. Josephus kirjoittaa: ”Kaikki muut kaupunkia ympäröivät linnoitukset hajotettiin niin perusteellisesti maan tasalle, että kukaan paikalla käynyt ei olisi uskonut, että siinä oli kerran asuttu.”
On merkille pantavaa, että hävitys oli niin täydellinen. Miksi? Koska se ei ollut ollut kenraali Tituksen aikomus. Historioitsija Josephus mainitsee Tituksen sanoneen juutalaisille: ”Hyvin vastahakoisesti toin sotakoneita kukistamaan muurianne; teidän vertanne janoavat sotilaani pidin kurissa; jokaisen voiton jälkeen pyysin teiltä aselepoa ikään kuin olisin kärsinyt tappion. Kun lähestyin Temppeliä, niin luovuin jälleen tarkoituksellisesti voittajan oikeuksistani ja pyysin teitä säästämään omat pyhät paikkanne ja säilyttämään Pyhäkön omaan käyttöönne ja tarjosin teille vapauden poistua sieltä sekä takeet turvallisuudestanne taikka – mikäli olisitte sitä halunneet – mahdollisuuden taistella toisessa paikassa.” Mikä lieneekin ollut Tituksen alkuperäinen aikomus, Jeesuksen ennustus Jerusalemista ja sen temppelistä kuitenkin täyttyi: ”He . . . [eivät] jätä sinuun kiveä kiven päälle.” – Luuk. 19:44; 21:6.
Rooman kaupungissa voidaan tänäkin päivänä nähdä Tituksen riemukaari muistona hänen menestyksellisestä Jerusalemin valloituksestaan vuonna 70. Tuo riemukaari seisoo äänettömänä muistuttajana siitä, että jollei noudata Raamattuun säilytetyn tosi ennustuksen varoitusta, niin edessä on tuho.
Huomattakoon myös, ettei Jeesus Kristus väittänyt olevansa sen keksijä, mitä hän ennusti. Hän tunnusti ennen häntä olleitten heprealaisten profeettojen lailla henkeytyksen todellisen lähteen olevan Jumala. Hän sanoi eräässä tilaisuudessa juutalaisille: ”Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.” (Joh. 7:16, 17) Jeesuksen profeetallisten lausuntojen täyttyminen vahvistaa sen tähden niiden olevan Jumalan ”sanaa”.
RAAMATUN ENNUSTUKSISTA HYÖTYMINEN NYKYÄÄN
Se tosiasia, että profeetallisen sanan mukaan toimiminen menneisyydessä johti usein elämän säilymiseen, tähdentää varmasti sen huomioon ottamisen tärkeyttä nytkin. Lukuisat ennustukset tulevat vielä täyttymään, vaikka ne onkin merkitty muistiin monia vuosisatoja sitten, ja ne vaativat määrätietoista toimintaa. Näihin kuuluvat kaiken turmeluksen, epäoikeudenmukaisuuden ja sorron lähestyvää loppumista koskevat ennustukset.
Juuri hän, joka ennusti Jerusalemin ja sen loistoisan temppelin hävityksen, Jeesus Kristus, ennusti myös sen suurenmoisen vapautuksen nykyisestä pahasta asiainjärjestelmästä, jonka saavat kokea hänen opetuslapsensa meidän aikanamme. Tämän vapautuksen läheisyyden ilmaisevista kehitysvaiheista Jeesus osoitti, että oli oleva hyvin iloton, synkkä aikakausi. Piti olla kuin aurinko, kuu ja tähdet eivät toimisikaan enää valaisijoina, vaan jättäisivät ihmiset hapuilemaan sokeasti pimeydessä. (Matt. 24:29) Jeesus sanoi: ”Ahdistus kansoilla maan päällä ja epätoivo, kun meri ja aallot pauhaavat. Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa.” – Luuk. 21:25, 26.
Kaiken tämän tapahtuessa hänen seuraajiensa ei tarvitsisi vaipua toivottomuuteen ja lohduttomuuteen. Jeesus jatkoi: ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” Sitten hän valaisi asiaa sanoen: ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä.” – Luuk. 21:28–31.
Eikö ole totta, että nykyään maailman tapahtumien yleisestä kehityssuunnasta tietoiset ihmiset pelkäävät kovasti sitä, mitä on edessämme? Eikö liikakansoituksesta, elintarvikepulasta, rikollisuudesta ja väkivallasta, maan, ilman ja veden saastumisesta sekä taloudellisesta epävarmuudesta ole tulossa yhä vakavampia pulmia, joista yksityiset ihmiset ja kansat eivät kykene menestyksellisesti selviytymään? Onko ennen ensimmäisen maailmansodan puhkeamista ollut milloinkaan aikaa, jolloin ihmiskunnan edessä olisi ollut tällainen suunnaton ongelmavyyhti? Eikö näin ollen ole selviä merkkejä siitä, että meidän täytyy ehdottomasti elää ennen kuulumattomassa pelon ja ahdingon ajassa, jonka Jeesus Kristus ennusti? Varmasti!
Tämä merkitsee sitä, että Jumalan valtakunnan toimesta tapahtuvan suuren vapautuksen täytyy olla hyvin lähellä. Tämä valtakunta on Raamatun ennustusten mukaan vanhurskas hallitus, joka vapauttaa tämän maan kaikista turmelevista vaikutuksista ja tuo tosi rauhan ja turvallisuuden aikakauden. – Dan. 2:44; 2. Piet. 3:13.
Raamattu auttaa sinua saamaan lisää tietoa tästä valtakunnasta ja siitä, miten sinä voit kuulua niihin, jotka saavat sen tuoman suurenmoisen vapautuksen. Kuten ilmenee Raamatun ennustusten täsmällisestä täyttymisestä, Raamattuun voidaan luottaa Jumalan koko ihmiskunnalle antamana sanomana. Sinä et varmastikaan halua olla niiden Jeesuksen epäuskoisten maanmiesten kaltainen, jotka olisivat voineet pelastua onnettomuudesta ensimmäisellä vuosisadalla, jos vain olisivat toimineet profeetallisen sanan mukaisesti. Mikä olisi todella parempi mahdollinen tapa käyttää aikaasi kuin ryhtyä päättäväisiin toimiin tiedon hankkimiseksi asioista, jotka voivat johtaa itsesi ja omaisesi turvalliseen ja onnelliseen tulevaisuuteen?
[Kuva s. 272]
Olisiko kukaan ihminen voinut tietää ennalta, että mahtavasta Babylonista tulisi raunio, missä eivät lammaslaumatkaan kävisi laitumella . . .?
[Kuva s. 273]
. . . mutta että Ninivestä, joka myös olisi raunioina, tulisi paikka, jossa lammaslaumat kävisivät laitumella?