Ujouden voittaminen

Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää

ONKO sinun vaikea päästä keskustelun alkuun varsinkin vieraitten kanssa? Oletko hidas tekemään uusia tuttavuuksia? Emmitkö ryhtyä ryhmätoimintoihin? Jos näin on, niin sinulla on todennäköisesti ujouden pulma.

Ujous voi olla viehättävää. Ainakin pikku lapsissa varhaisvuosien pienissä taaperoissa, jotka katselevat sinua silmät selällään tuijottaen tai kätkevät kasvonsa vähimmästäkin huomion osoituksesta. Mutta emmekö me nauti siitä, jos näemme näidenkin voittavan ujoutensa ja alkavan ilmaista luottamusta meihin, jopa osoittavan hiukan lapsellista pursuavaa iloa?

Sinä et ole enää pikku lapsi. Ja kun me tulemme vanhemmiksi, niin ihmiset odottavat aiheellisesti meiltä enemmän. Apostoli Paavali sanoo sen näin: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” (1. Kor. 13:11) Tosin jokin määrä ujoutta voi toisinaan olla viehättävää aikuisissakin. Se on sukua vaatimattomuudelle, nöyrälle suhtautumiselle itseesi, ja vaatimattomuus viehättää aina, olkoonpa ihmisen ikä mikä hyvänsä.

Mutta ujouden pidättävä vaikutus ylittää vaatimattomuuden vaikutuksen. Ja jos se menee liian pitkälle, niin se voi vakavasti estää sinua saamasta elämästä kaikkea, mitä voisit siitä saada. Se voi olla kuin köysi tai kahleet, jotka kytkevät sinut paikoilleen estäen liikkumavapautesi. Se voi hidastaa kehitystäsi täyteen miehuuteen tai täysi-ikäiseksi naiseksi, itse asiassa saada sinut menettämään kallista aikaa kehitysvuosinasi. Se voi saada aivan yksinkertaisenkin asian, kuten aterioimisen toisten edessä, tulemaan epämieluiseksi tehtäväksi.

Mutta miksi jotkut ovat ujoja eli arkoja ja toiset eivät? Miten ujous voidaan voittaa tai ainakin hallita niin, ettei se tyrehdytä elämän iloasi?

Ymmärrä ensinnäkin, että ollaksesi normaali sinun ei tarvitse olla puhelias, ylen seurallinen henkilö. Me kaikki voimme olla kiitollisia siitä, että jotkut ihmiset ovat luonnostaan vaiteliaampia kuin toiset ja että jotkut eivät pelkää olla yksin joinakin aikoina ja tutkia vakavasti tai ajatella tai vain miettiä. Tällaiset henkilöt eivät ehkä myötävaikuta yhtä paljon keskusteluun kuin toiset. Mutta se, mitä he sanovat, saattaa olla laadultaan hyvää ja arvokasta. (Vrt. Sananl. 17:27, 28.) On kuitenkin eri asia olla luonnostaan hiljainen tai rauhallinen kuin kiusallisen ujo tai vaivautunut. Mikä aiheuttaa nämä jälkimmäiset piirteet?

UJOUDEN SYITÄ

Se johtuu asenteesta, johon taas voi olla erilaisia syitä. Menneisyydellä voi olla oma vaikutuksensa. Kaupungissa kasvanut saattaa tuntea olevansa luontevampi ihmisten joukossa kuin maatilalla tai harvaan asutulla seudulla kasvanut. Ehkä asiaan liittyy ruumiillinen ulkonäkö. Kasvaessamme me usein käymme läpi tukalia kehitysvaiheita. Meillä voi olla luonnepulmia, tai jotkin ruumiinosamme saattavat näyttää suhteettomilta muuhun ruumiiseen tai kasvoihin verrattuina. Tämä tai lyhyytemme tai pituutemme tai pyylevyytemme tai laihuutemme saattaa kiusata meitä. Tai meillä voi olla puhehäiriö, me joko sammallamme tai änkytämme.

Vanhempammekin saattavat tahtomattaan vaikuttaa tähän. Vaikka he rakastavat meitä, niin he saattavat odottaa meiltä enemmän kuin pitäisi kysymyksen ollessa arvosanoista koulussa, urheilusaavutuksista jne. Jos emme täytäkään heidän suuria odotuksiaan, niin se voi saada meidät ’sulkeutumaan kuoreemme’. Jos he usein tai ankarasti arvostelevat kieliopillisia kömmähdyksiämme tai esiintymistapojamme toisten edessä, niin se voi vaikuttaa meihin enemmän kuin he ehkä ymmärtävätkään. Tai jos kysymyksemme syrjäytetään ’typerinä’, niin me voimme lannistua ja lakata arvostamasta yhteydenpitoa. – Kol. 3:21.

PULMAN VOITTAMINEN

Mutta eihän entisen syyn murehtiminen muuta mitään, vai muuttaako? Merkitystä on sillä, mitä voit tehdä nyt voittaaksesi pulman. Pääasiassa kysymys on siitä, että suhtautuisit tasapainoisesti ihmisiin etkä huolehtisi liiaksi siitä, mikä heidän mielipiteensä on sinusta. Jotkut ihmiset ovat tosin epäystävällisiä ja arvostelevia ja halveksivat toisia. Mutta eihän jokainen ole sellainen. Miksi antaa epäystävällisten ihmisten riistää itseltäsi sitä nautintoa, jonka toisten toveruus voi tarjota? Jos me annamme muutamien huonojen kokemusten vaikuttaa liiaksi itseemme, niin voisimme tulla niiden israelilaisten kaltaisiksi, jotka menettivät rohkeutensa siinä määrin, että ’lentävän lehden kahina ajoi heidät pakoon’. (3. Moos. 26:36) Onnellisuutta ei voi saavuttaa ilman joidenkin pulmien voittamista.

Ehkä kasvosi tai vartalosi eivät ole juuri sellaiset kuin toivoisit niiden olevan. Mutta monet ihmiset, joiden kasvot ja ruumis ovat viehättävät, epäonnistuvat elämässään. (2. Sam. 14:25; 15:5, 6; 18:9, 14; Sananl. 31:30) Se, millainen sinä olet sisäisesti, ”salaisena sydämen ihmisenä”, merkitsee todellisuudessa jotakin. Jumalaa kiinnostaa tämä, koska hän ei katso ”ulkomuotoon” vaan ”sydämeen”. (1. Piet. 3:4, Um; 1. Sam. 16:7; Ps. 51:8) Ihmiset, jotka ovat ystävinä pitämisen arvoisia, arvioivat sinut samalla tavalla, niiden periaatteiden mukaan, joita sinä noudatat elämässäsi, ja sen mukaan, mitä sinun sydämessäsi ja mielessäsi on. Sakkeus oli hyvin lyhyt, Paavalilla oli ilmeisesti heikko näkö, Elisa oli kalju, mutta kaikki nämä ansaitsivat Jumalan ja vanhurskaitten ihmisten kunnioituksen sen perusteella, mitä he tekivät ja millaisia he olivat sisäisesti. – Luuk. 19:1–10; Gal. 4:15; 6:11; 2. Kun. 2:23, 24.

Mooseksella oli puhehäiriö, joka sai hänet empimään julkista puhumista. Hän kuitenkin voitti ilmeisesti sen ajan mittaan. (2. Moos. 4:10; vrt. 5. Moos. 31:30; 32:1, 2) Sammaltaminen ja änkyttäminen voidaan voittaa tai ainakin niitä voidaan kohtalaisesti lieventää, jos ryhdyt ponnistelemaan. Änkyttämiseen ei ole mitään ruumiillista syytä; se johtuu henkisestä esteestä, joka aiheuttaa jännitystä tai ajatuksen sekaannusta. Hyödyllinen parannuskeino on hidas ääneen lukeminen. Puhu sitten samalla tavalla. Todennäköisesti kompastut helpommin juostessasi kuin kävellessäsi, samoin käy puhuessakin. Puhu harvaan, kunnes änkyttäminen lopulta häviää. Sitten voit vähitellen ryhtyä puhumaan nopeammin. Muista julkisesti puhuessasi, että tuskin kukaan iloitsee siitä, että sinulla on hankaluuksia. He haluavat sinun onnistuvan. Loppujen lopuksihan heille on eduksi, että sinä onnistut. Niinpä useimmat ihmiset ”jännittävät” puolestasi pikemminkin kuin halveksivat sinua.

Sammaltaminen voi olla fyysinen vika, mutta ei aina. Mutta muista, että lapsuudessa (tai uutta kieltä opeteltaessa) on kaikkien puhe-elinten – kielen, huulten, kurkun – opittava, miten jokainen äänne on lausuttava. Ne oppivat harjoittelemalla, tekemällä samoja liikkeitä yhä uudelleen. Harjoittele sammaltamisen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi lausumista siten, että panet puhe-elimet (erityisesti kielen) läpikäymään hitaasti ne liikkeet, jotka ovat välttämättömät oikealle ääntämiselle. Kun puhuessasi eteesi tulee sanoja, joissa on vaikeita äänteitä, niin lausu ne hitaasti. Päättäväinen ja kärsivällinen ponnistelu aikaansaa edistystä.

Opi olemaan suhtautumatta itseesi liian vakavasti voidaksesi jopa nauraa itsellesi joissakin tapauksissa. Eräs nuori mies, jolla oli suuret korvat, piti tapanaan kertoa hymyillen toisille, että kun hän syntyi, niin hänen vanhempansa eivät olleet varmoja, kävelisikö hän vai lentäisi. Oma huumorisi voi rentouttaa sinua. Muista myös, ettei kaikki kiusoittelu ole välttämättä ilkeämielistä; se saattaa ilmaista kiintymystä. Niinpä saksalainen sananparsi ”Was sich liebt, das neckt sich”, merkitsee: ”Jota rakastetaan, sitä kiusataan.”

ALOITTAMINEN

Aloittaminen on tärkeä asia. Et voi koskaan oppia uimaan, jollet halua kastua. Etkä voi voittaa ujoutta, jollet halua ponnistella vapautuaksesi aloittamaan keskusteluja, tekemään uusia tuttavuuksia, osallistumaan toisten kanssa toimintaan. Ymmärrä, että jokainen tuntee toisinaan hiukan epämukavuutta tai epävarmuutta joidenkuiden ihmisten suhteen. Mutta älä tee kärpäsestä härkästä. Keskustelun aloittaminen voi käydä yksinkertaisesti vain sanomalla: ”En ole kai ennen tavannut teitä; mikä teidän nimenne on?” Sitten voit tiedustella, mistä henkilö on kotoisin, mitä hän nyt tekee, miten asiat sujuvat työssä tai koulussa, ehkä voit tiedustella hänen tulevaisuuden suunnitelmiaankin. Jos osoitat kiinnostusta toisiin, niin hekin osoittavat kiinnostusta sinuun. Ja varsinkin jos ilmaiset arvostavasi sitä hyvää, mitä näet toisissa, löydät monia ystäviä. – Luuk. 6:38.

Se on ongelman menestyksellisen voittamisen avain. Ajattele toisia, miten voisit hyödyttää heitä, niin et ole vaivautunut. Niin kuin Paavali neuvoi Korinton kristittyjä, meidän on usein ’avarruttava’ toisiin kohdistuvassa kiintymyksessämme ja huolehdinnassamme. (2. Kor. 6:11–13) Rakkauden tulisi saada meidät tekemään näin, yrittämään sen sijaan, että antaisimme hämmentyneisyyden pelon hallita itseämme. Ajattele, millä tavalla Jeesusta Kristusta pilkattiin ja ivattiin syyttä. Mutta hän osoitti kuitenkin tosi rakkautta ja kiinnostusta kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. – 1. Piet. 2:21–24.

Apostoli Paavali meni Korinttoon ”heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa”, ilmeisestikin huolissaan siitä, että kykenisi palvelemaan korinttolaisia hyvin ja voittamaan väärät asenteet heidän keskuudessaan. Vaikka jotkut vastustajat halveksivat hänen ulkonäköään ja puhettaan, niin hän ei antanut heidän kieroutuneen katsantokantansa pidättää itseään palvelemasta Jumalan ja lähimmäisensä etuja. (1. Kor. 2:3; 2. Kor. 10:10) Hänen nuori työtoverinsa Timoteus on saattanut olla hiukan kuoreensa vetäytyvä luonteeltaan. (2. Tim. 1:6, 7) Mutta se ei estänyt häntä omaksumasta vaikeita tehtäviä. – 1. Tim. 1:3, 4; 4:12, 13.

Syvään juurtunut ujous voi saada meidät tulemaan asenteeltamme erakon kaltaisiksi syrjäänvetäytyjiksi. Sananl. 18:1 (Um) varoittaa: ”Eristäytyvä etsii omia itsekkäitä pyyteitään; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” Omataksemme hyvän harkintakyvyn elämässä meidän on pysyteltävä todellisuuden tuntumassa yhteydenpidon ja keskustelun välityksellä. Mielemme ja sydämemme tarvitsee sitä elvyttävää ja virkistävää vaikutusta, minkä tällainen toveruus voi tuoda. (Room. 14:7) Muuten sydämemme ja mielemme voi tulla sellaisen huoneen kaltaiseksi, jonka ikkunat ovat suljetut ja verhot vedetyt eteen ja joka tulee ummehtuneeksi ja tunkkaiseksi. Lukeminen voi tosin päästää sisään jonkin verran ajatuksia ulkopuolelta, mutta se ei voi korvata kokonaan toveruutta elävien ihmisten kanssa.

Saakoon rakkaus sinut tekemään aloitteen tänään vapautuaksesi ujoudesta. Sitten sinä näet päivästä päivään elämäsi tulevan rikkaammaksi, kiinnostavammaksi, antoisammaksi – itsellesi ja niille, joita kohtaan osoitat kiinnostusta.