Vapautus maailmanlaajuisista pulmista on käsillä
PULMAT eivät ole suinkaan uusia. Sinulla on kaikkien toisten tavoin osasi niistä. Sinä huomaat epäilemättä myös, että pulmat ovat tulleet pahemmiksi viime kuukausina.
Vastuuasemissa olevat miehet suorastaan pelkäävät maailmanlaajuista tuhoa. Heidän pelkojaan ilmaistaan päivittäin seuraavanlaisissa hätkähdyttävissä otsikoissa:
”KOKO MAAILMA KÄRSII INFLAATION HYÖKYAALLOSTA”
”KATURIKOLLISUUDESTA TULEE MAAILMANLAAJUINEN PULMA”
”MAAILMAN PELÄTÄÄN NÄÄNTYVÄN NÄLKÄÄN”
Mutta on muitakin pulmia. Öljypulat ja taloudellinen luhistuminen uhkaavat useita maita. Pulmat ovat niin vakavia, että on pidetty usein maailmanlaajuisia ja alueellisia konferensseja. Esimerkiksi Roomaan kokoontui viime marraskuussa 130 maan edustajia pohtimaan maailmanlaajuista elintarvikeongelmaa. Vuonna 1974 kokoontui tosiaan niin monta ryhmää, että sitä on kutsuttu ’kansainvälisten konferenssien vuodeksi’.
Pulmat, jotka ennen olivat ’maapallon toisella puolella’, näyttävät nyt tulleen lähelle jokaista. Tämän tapahtuessa käy yhä ilmeisemmäksi, että kaikki ihmiset ovat saman ihmisperheen jäseniä. Ja mikä koskee tämän perheen yhtä osaa, se koskee kaikkia, toisinaan jo seuraavana päivänä.
On sen tähden selvää, että tämän maailman yhteiskuntarakenteen osat ovat tiukasti yhteen punoutuneita. Niin – pidämmepä siitä tai emme – kansat ovat kaikki toisistaan riippuvaisia. Kuitenkaan tämä tosiasia ei ole saanut niitä yhteistoimintaan, vaikka ne näkevät sen suunnattoman tarpeellisuuden.
Miksi kansat eivät voi yhteistoiminnan avulla selvittää pulmiaan?
MIKSI IHMISET EIVÄT VOI SELVIYTYÄ PULMISTAAN
Erityisesti siksi, että kansat ovat jakautuneet niin monin tavoin. Niiden poliittiset aaterakennelmat, taloudelliset järjestelmät, yhteiskunnalliset rakennelmat ja uskonnolliset vakaumukset poikkeavat toisistaan. Lisäksi ihmisillä on sen johdosta usein syvälle juurtuneita ennakkoluuloja niitä kohtaan, joiden käsitykset ovat erilaisia kuin heidän omansa.
Kaikki tämä synnyttää epäluottamusta. Ja tämä luottamuksen puute on suuressa määrin syynä ihmisen kyvyttömyyteen ratkaista kansojen ja ihmisten välisiä pulmia. Katsokaamme esimerkiksi yhtä seurausta: Vaikka kansat tajuavatkin menettelynsä epäviisaaksi, ne melkein saattavat taloutensa perikadon partaalle kuluttaessaan miljardeja markkoja aseisiin, joita ne eivät toivo koskaan joutuvansa käyttämään. Mutta ottaen huomioon toistuvat rauhansopimusten rikkomiset kansat eivät voi nähdä mitään syytä luottaa toisiinsa, ja sen tähden ne uskovat, ettei tällaisilla aseistautumiskilvoilla ole mitään vaihtoehtoa.
Näin ollen perussyy, miksi ihmiset eivät kykene ratkaisemaan maailmanlaajuisia pulmia, on ihmisen itsekkyys. Se ei vallitse ainoastaan järjestöissä ja kansoissa, vaan sitä on ihmisyhteiskunnan alkujuurissakin. Eikö olekin niin, että melkein jokainen ajattelee ensiksi itseään? Hän etsii tavallisesti omaa etuaan ottamatta huomioon toista. Hän saattaa puolustella tekojaan ajatellen, että toinen tekee samoin ja käyttää häntä hyväkseen, jollei hän huolehdi itsekkäästi ensin itsestään. Kansat tekevät näin suuressa mitassa.
Kenenkään ei pidä saada sellaista ajatusta, että maa itsessään olisi vastuussa ihmisen pulmista – että se olisi esimerkiksi kykenemätön kasvamaan riittävästi viljaa jokaiselle. Tosiasia on, että Yhdistyneitten Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö arvioi vuonna 1970, että maa kykenisi ravitsemaan nykyistä väestöä monta kertaa suuremman määrän ihmisiä. Ihmiset ovat vain hoitaneet huonosti maan ravinnontuotannon ja -jakelun.
Samoin on maailman ns. ’ehtyvien luonnonvarojen’ laita. Maa on kirjaimellisesti kaikkien sellaisten raaka-aineitten runsas varastoaitta, joita ihmiset tarvitsevat nauttiakseen mukavasta, onnellisesta elämästä. Mutta ihmiset ovat itsekkäästi tuhlanneet ja väärinkäyttäneet niitä ja käyttäneet niitä siten, että ovat levittäneet saasteita maailmanlaajuisesti. Pulmat, jotka uhkaavat maapalloa, ovat ihmistekoisia.
Lisäksi nämä pulmat ovat nyt liian suuria ihmisen ratkaistaviksi vain paikallisesti. On otettava huomioon kaikissa osissa maailmaa olevat ihmiset. Mitä tarvitaan tämän toteuttamiseksi?
TARVITAAN MAAILMANHALLITUSTA
Viime vuosikymmeninä on puhe keskittynyt yhä enemmän jonkinlaisen maailmanhallituksen tarpeellisuuteen. Jumala näki tietysti kauan sitten, että ihminen tarvitsee maailmanhallitusta, ja hän puhui sellaisesta maailmanlaajuisesta hallinnosta Sanassaan Raamatussa. – Dan. 7:13, 14, 27.
Ihmiset sanoivat kuitenkin vuonna 1918 ensimmäisen maailmansodan jälkeen, että heidän menetelmänsä, Kansainliitto, ratkaisisi maailmanlaajuiset pulmat. Kirkotkin tukivat sitä pitäen sitä väärin ”olennaisesti kristillisenä välikappaleena kansainvälisen oikeudenmukaisuuden ja rauhan saavuttamiseksi”. – Lontoon Times, 5.12. 1918.
Kansainliitto ei ollut kuitenkaan todella kristillinen. Eikä se ollut todellisuudessa maailmanhallituskaan. Eikä se ratkaissut pulmia. Nyt on Yhdistyneet Kansakunnat esillä enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin 29-vuotisessa historiassaan. Mutta rehellisesti puhuen, minkä ihmiskuntaa vaivaavista monista todella maailmanlaajuisista pulmista Yhdistyneet Kansakunnat on kyennyt ratkaisemaan?
Maailmanlaajuiset pulmat ovat selvästi liian vaikeat ihmisen voitettaviksi. Merkitseekö tämä sitten sitä, että tilanne on toivoton? Ei, siihen on ratkaisu. Missä?
VAPAUTUKSEN AIKAANSAAJA
Ajattelehan: Keneltä olisi järkevämpää odottaa ratkaisua kuin ihmisen omalta Luojalta? Kuka tuntee paremmin kuin Hän maapallon toiminnan ja sen, miten sen päällä olevien ihmisten tarpeet ovat tyydytettävissä? Ja kuka on kiinnostuneempi ihmisistä kuin heidän Luojansa?
Mutta sinä saatat kysyä: ’Jos Hän aikoisi ratkaista maailman pulmat, niin miksei Hän ole tehnyt sitä jo tätä ennen?’
Luojamme vastaa tähän kysymykseen mitä tyydyttävimmällä tavalla Sanassaan. Raamattu selittää, että Jumala on sallinut pahojen olosuhteitten vallita nämä monet vuodet niiden tärkeitten kysymysten selvittämiseksi, jotka heräsivät ihmisen kapinoidessa Jumalaa vastaan ja jotka estävät meitä itseämme nauttimasta elämästä. Mutta nyt on käsillä aika, jolloin, kuten Jumala on luvannut, Hän hävittää kaikki, jotka harjoittavat jumalattomuutta, ja sitten toteuttaa oman suurenmoisen tarkoituksensa maan tekemiseksi paratiisiksi. Jumala on myös kärsivällinen ihmiskuntaa kohtaan ja haluaa, että ihmisillä on tilaisuus saada pelastus tulemalla tuntemaan hänen tarkoituksensa ja elämällä sopusoinnussa sen kanssa. Hän on myöntänyt huomaavaisesti aikaa tähän. – 2. Piet. 3:9, 15.
Mikä Jumalan tarkoitus on?
MAAILMANHALLITUS JUMALAN TOIMESTA
Hänen tarkoituksensa on siunata ihmiskunta vanhurskaalla hallituksella, joka yhdistää kaikki kansat maan päällä. Jeesus Kristus omisti maallisen palveluksensa tästä Valtakunnan hallituksesta kertomiseen. Hän kehotti opetuslapsiaan rukoilemaan sitä. Sinä rukoilet tämän hallituksen puolesta sanoessasi: ”Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 6:10.
Mutta miten tämä valtakunta tulee? Tuleeko se siten, että kaikki nykyiset kansat ja ihmiset alistuvat lopulta Jumalan lakeihin ja huolehtivat epäitsekkäästi toistensa eduista? Mitä arvelet? Onko olemassa mitään merkkiä siitä, että näin tapahtuu?
Jotkut voivat viitata rikkaampien maitten köyhemmille maille tekemiin ruokalahjoituksiin todisteena näiden kansojen epäitsekkäästä kiinnostuksesta toisten hyvinvointia kohtaan. Mutta onko tämä todella epäitsekästä kiinnostusta? Päinvastoin, poliittiset strategit pitävät näitä lahjoja ”valistuneena oman edun tavoitteluna”. George Wald Harvardin yliopistosta selittää: ”Meidän elintarvikkeitamme luvataan sinne, missä niitä voidaan käyttää poliittisen edun varmistamiseksi tai missä ne voidaan myydä hyvästä hinnasta.”
Jos Jumalan valtakunnan ’tulo’ olisi riippuvainen nykyisten ihmisten ja kansojen epäitsekkään, rakkaudellisen kiinnostuksen kehittämisestä toisiaan kohtaan, niin se ei tulisi milloinkaan. Jumalan valtakunta tulee sen sijaan toisella tavalla, hyvin järkyttävällä tavalla useimmille maan päällä oleville ihmisille. Kuinka niin?
Se on selitetty Raamatun ennustuksissa. Viitaten eteenpäin juuri tuohon aikaan, jolloin kiistakysymykset täysin selvitetään ja Jumalan suurenmoiset tarkoitukset täyttyvät, Raamattu sanoo: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” – Dan. 2:44.
Ajattelehan, mitä se merkitsee! Kun rukoilemme, että Jumalan valtakunta tulisi, niin se merkitsee sitä, että me rukoilemme sen tulemista murskaavalla voimalla pyyhkäisemään maan päältä kaikki nykyiset ihmisten hallitukset. Se merkitsee tämän epävanhurskaan maailman loppua, tapahtumaa, josta puhutaan useasti Raamatussa. (2. Piet. 3:5–7; 1. Joh. 2:17) Luonnollisesti kirjaimellinen maa säilyy, ja Jumala varjelee myös joitakuita ihmiskunnasta täyttämään suurenmoista tarkoitustaan maan suhteen.
Miten tämä hallitus yhdistää kaikki ihmiset maan päällä ja tuo vapautuksen maailmanlaajuisista pulmista?
MITÄ JUMALAN HALLITUS TUO?
Raamattu sanoo: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Raamattu ei puhu nyt tässä uusista kirjaimellisista tähtiä täynnä olevista taivaista eikä uudesta kirjaimellisesta kiertotähti-maasta. Näissähän ei ole mitään puutteellista, niin että ne tarvitsisi korvata toisilla. Raamattu sanookin kirjaimellisen maan perustetun pysymään ”iankaikkisesti”. – Ps. 104:5.
Mutta kuitenkin tarvitaan vanhurskasta hallitusta, joka kohtelee puolueettomasti kaikkia alamaisiaan ja jolla niin ollen on heidän luottamuksensa. Jumalan valtakunta on juuri sellainen. Jeesus sanoi sitä yhä uudelleen ”taivasten valtakunnaksi”. (Matt. 4:17; 10:7; 11:11) Tämä taivaallinen hallitusvalta muodostaa vertauskuvalliset ”uudet taivaat”. ”Uusi maa” on niiden ihmisten muodostama uusi maallinen yhteiskunta, jotka alistuvat Jumalan valtakunnan hallintoon. Vanhurskaus vallitsee tässä uudessa järjestelmässä. Miksi voimme olla siitä varmat?
Ennen kaikkea siksi, että Jeesus Kristus on Jumalan taivaalliseen hallitukseensa määräämä hallitsija. Ja Jeesus osoitti maan päällä ollessaan, että hänestä oli tuleva hyvä hallitsija; hän eli vanhurskasta elämää. Hän opetti myös toisia: ”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille.” (Matt. 7:12) Jos jokainen eläisi todella tällä tavalla, niin millaisen ajattelisit tämän ”maan” olevan?
Se olisi todella uusi, eikö olisikin? Ihmiset eivät olisi jakautuneita. He eivät olisi epäluuloisia toisiaan kohtaan, eikä heillä olisi ennakkoluuloja. Kaikki itsekkyys olisi poissa, ja ihmiset olisivat sen sijaan aidosti kiinnostuneita toistensa auttamisesta. Jeesuksen Kristuksen ollessa hallitsijana voimme olla varmat, että hän huolehtii siitä, että kaikki hänen maalliset alamaisensa mukautuvat tähän vanhurskaaseen vaatimukseen. He tottelevat kaikki Raamatun käskyä rakastaa toinen toistaan. Kuinka suurenmoista se tuleekaan olemaan! – Joh. 13:34.
Miten on muiden maailmanlaajuisten pulmien, kuten maailmanlaajuisen ravinnon puutteen, laita? Miten niistä voi vapautua?
Ajattelehan: Eikö Jeesus Kristus pysty käsittelemään sellaiset pulmat Hänen voimansa tuella, joka loi suuret biljoonia tähtiä käsittävät linnunradat? Osoittihan Jeesus maan päällä ollessaankin hallitsevansa säätä, josta viljan kasvu riippuu. (Mark. 4:35–41) Hän myös siunasi viisi leipää ja kaksi kalaa, ja Jumala lisäsi ihmeen avulla tämän ravinnon, niin että se riitti ravitsemaan 5 000 miestä ja lisäksi naiset ja lapset. Kun tällainen voima on valtaistuimen tukena, niin ei keneltäkään Jumalan valtakunnan alaisuudessa puutu ravitsevaa ruokaa. – Matt. 14:14–21.
Kristus ratkaisee nekin pulmat, joita ihmiset eivät voi toivoa voivansa ratkaista. Kun ihmiset toivat hänen luokseen sairaita ja vammaisia, niin hän näytti, mitä hän tulee tekemään alamaisilleen maailmanlaajuisesti. Raamattu sanoo: ”Hän paransi heidät, niin että kansa ihmetteli nähdessään mykkäin puhuvan, raajarikkojen olevan terveitä, rampojen kävelevän ja sokeain näkevän.” – Matt. 15:30, 31.
Jeesus herätti kuolleitakin! Kääntyen erään kuolleen tytön puoleen hän sanoi: ”Tyttönen, minä sanon sinulle: nouse!” Ja tyttö nousi! ”Heti tyttönen nousi ja rupesi kävelemään.” Miten ihmiset reagoivat? Raamattu sanoo: ”He olivat heti aivan haltioissaan suuresta ihastuksesta.” (Mark. 5:41, 42, Um) Varmasti on reaktio samanlainen myös Jumalan ”uudessa maassa”, kun kuolleitten ylösnousemus tapahtuu.
Kirjaimellinen maa puolestaan kokee ihastuttavan muutoksen. Kun Jeesus oli kuolemaisillaan, niin hänen rinnallaan paalussa teloitettavana ollut mies uskoi häntä ja pyysi: ”Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” (Luuk. 23:42, 43, Um) Ja koko maasta on tuleva sellainen Jumalan Kuninkaan, Kristuksen Jeesuksen, hallituksen alaisuudessa – ihana puutarha eli puisto, todellinen paratiisi.
MITÄ SINÄ AIOT TEHDÄ SEN SUHTEEN?
Jotkut voivat sanoa: ’Kaikki tuohan on liian hyvää ollakseen totta.’ Mutta yksi asia on varma: ihmiset ovat osoittaneet olevansa kykenemättömiä ratkaisemaan maailmanlaajuisia pulmia. Heidän lupauksissaan ei ole mitään toivoa. Samalla meidän kaikkien on myönnettävä, että se, mitä Jumala lupaa, on juuri sitä, mitä me haluamme itsellemme ja omaisillemme. Jumala ei odota kuitenkaan meidän uskovan ilman todisteita. Siksi hän on varannut sanassaan Raamatussa todistuksen siitä, että hänen lupaamansa asiat ovat tosia.
Me kehotamme sinua tutkimaan. Käy jossakin Jehovan todistajain valtakunnansalissa kokouksissa, joihin on ilmainen pääsy. He näyttävät sinulle mielellään, mitä Raamattu sanoo meidän henkilökohtaisesti pitävän tehdä hyötyäksemme ihmisen maailmanlaajuisten pulmien pysyvästä ratkaisusta.