Kaste on vasta alku

Kun tätä kirjoitusta tutkitaan seurakunnassa, on suositeltavaa, että mainitut raamatunpaikat luetaan ja sovelletaan mikäli aika sallii.

 1. a) Miten Jeesus suhtautui kasteeseensa? (Joh. 6:38) b) Mitä jotkut ”suuren joukon” jäsenistä saattavat ajatella kasteesta nyt?

JEESUKSELLE oli hänen kasteensa vasta hänen palveluksensa alku. Hän ei pitänyt sitä jonkin loppuun saattamisena, vaan päinvastoin sellaiseen lähtönä, mitä oli pidettävä vireillä ja kehitettävä. Miten on sinun kohdallasi? Onko sinut kastettu vertauskuvaksi antautumisestasi Jumalan tahdon tekemiseen, joten olet ilmaissut toisten edessä olevasi yksi Jehovan todistajista? Ehkä näin on tapahtunut sinulle äskettäin, muutamien viime kuukausien aikana tai viime vuonna tai hieman aikaisemmin, niin kuin on monien laita, jotka nyt lasketaan Jehovan todistajien joukkoon. Mitä sinä ajattelet siitä? Katsotko ehkä, että olet nyt ottanut tärkeimmän askeleen ja voit sanoa itsellesi: ’Se on nyt selvä. Jokainen tietää, että olen yksi Jehovan todistajista, yksi Jeesuksen ”muiden lampaitten” ”suuresta joukosta”, ja jos kuolen nyt, niin voin olla varma varhaisesta ylösnousemuksesta Jumalan valtakunnassa.’ – Joh. 10:16; Ilm. 7:9; Hepr. 10:5–9.

 2. a) Mikä valaiseva esimerkki voi auttaa meitä harkitessamme kastetta? b) Millaisen asenteen monet omaksuvat nykyään avioliittoon nähden?

² Onko se viisas ja oikea asenne omaksuttavaksi? Ennen kuin tarkastelemme edelleen asiaa Jeesuksen suhteen, niin katsokaamme erästä valaisevaa esimerkkiä, avioliittoa. Oletpa avioliitossa tai et, sinä tiedät, että monet pitävät häitä itsessään suurena tapauksena ja paljon aikaa ja huomiota sekä rahaa käytetään niiden valmisteluun. Ja kun sitten tuo tapaus ja siihen liittyvät juhlat ovat ohitse, niin nämä sanovat itsekseen: ’Nyt se askel on otettu. Mitä tämän jälkeen tapahtuu, voi pitää huolen itse itsestään.’

3, 4. a) Mitä monet nuoret eivät ole ymmärtäneet avioliitosta? (Matt. 19:4–6) b) Mitä vastaavaisuuksia haluamme nyt tutkia?

³ Nuoret eivät useinkaan ymmärrä, että avioituminen merkitsee sellaiseen suhteeseen tulemista, jota on jatkuvasti kehitettävä ja suojeltava. Aviolupausten antaminen ja niiden rekisteröiminen ovat vasta alkua. Monetkaan eivät ole valmistautuneet odottamattomien vaikeuksien varalle, puhumattakaan kiusauksista, jotka voivat tulla, kun mielihyvän ja mieltenkuohun ensimmäinen hurma on ohitse, koska heillä on väärä ja lyhytnäköinen suhtautumistapa avioliittoonsa. Toinen puoliso tai molemmatkin saattavat jonkin verran pettymystä ja turhautumista tuntien alkaa tähyillä muualle etsiessään purkaustietä tukahdutetuille tunteilleen ja himoilleen, tyydytystä hartaille kaipuilleen. Niinpä se otettu askel jätetään lopulta sikseen ja etsitään uutta liittoa. Eikö tämä ole yksi huomattava syy monien avioliittojen rikkoutumiseen nykyään ja siitä aiheutuvaan murheeseen ja katkeruuteen?

⁴ Katsokaamme nyt, miten voi olla vastaavaisuutta edellä mainitun valaisevan esimerkin ja niiden asiain välillä, jotka koskevat Jeesuksen kastetta sekä sinun omaa kastettasi.

KALLISARVOINEN SUHDE JEHOVAN KANSSA

 5. Mikä selvä tieto ja ymmärrys Jeesuksella oli kasteensa aikana?

⁵ Miten ensiksikin Jeesus suhtautui kasteeseensa? Evankeliumien kertomuksissa sanotaan hyvin vähän, mitä hänen mielessään liikkui, ennen kuin hän meni ”Jordanille Johanneksen [Kastajan] luo hänen kastettavakseen”. (Matt. 3:13) Mutta tarkastelkaamme hänen taustaansa. Siitä, mitä tapahtui, kun hän oli vain 12-vuotias, tiedämme, miten edistynyt hän oli Heprealaisten kirjoitusten ymmärtämisessä. Luukas kertoo, että ”Jeesus-poika” oli suurimman osan kolmesta päivästä temppelissä, ”jossa hän istui opettajien keskellä”, ja että ”kaikki, jotka kuuntelivat häntä, hämmästelivät hänen ymmärrystään ja vastauksiaan”. Muista myös, mitä hän sanoi äidilleen: ”Ettekö tienneet, että minun täytyy olla Isäni huoneessa?” (Luuk. 2:43–49) Hän oli ilmeisesti tietoinen yliluonnollisesta syntymästään. Hän käsitti myös todennäköisesti niiden sanojen perusmerkityksen, jotka enkeli Gabriel oli sanonut hänen äidilleen Marialle ilmoittaessaan sikiämisen, jonka hän sai kokea pyhän hengen voimasta, ja sen Jumalan antaman kuninkuuden, joka oli tuleva Marian pojalle. Ja eiköhän hän todennäköisesti tiennyt myös, mitä merkitsi Simeonin Marialle esittämä henkeytetty lausunto siitä, että ”sinun oman sielusi läpi on käyvä pitkä miekka”, mikä ennusti Marian tuskallisen murheen hänen nähdessään poikansa kidutuspaalussa? – Luuk. 1:30–33; 2:34, 35.

 6. a) Millaisen tarkan käsityksen Jeesus ilmaisi tarjoutuessaan kasteelle? b) Millainen asenne Jeesuksella oli ja millainen peruste sille? (Joh. 4:34)

⁶ Kaikesta tästä voimme varmasti päätellä, että Jeesus oli varsinkin lähestyessään kolmenkymmenen vuoden ikää tarkoin selvillä siitä, mitä hänen edessään oli. Hän tiesi kasteensa olevan vasta alku. Vain hänen palveluksensa ja uskolliseksi osoittautumisestaan saamansa palkan alkuko? Ei. Näiden seikkojen ohella oli jotakin, mutta nyt paljon syvemmälle luotaavaa. Tämä syvempi ja tärkeämpi ja kallisarvoisempi oli hänen suhteensa taivaalliseen Isäänsä, mikä suhde sai nyt lisämerkityksen, hengellisen merkityksen. Tämä on ilmaistu Psalmissa 40:7–11, jonka Jeesus tuli epäilemättä toteamaan puhuvan profeetallisesti juuri hänestä ja kertovan hänen täydellisen ihmisruumiinsa uhrista kaikkia niitä eläinuhreja parempana, jotka uhrattiin Mooseksen välityksellä annetun Lain alaisuudessa. Sen, että tämä on oikea käsitys, vahvistaa Paavalin tästä kohdasta ottama lainaus Heprealaiskirjeen 10:5–9:ään. Millainen asenne ja asenteen peruste Jeesuksella oli kuitenkin tähän uhriin sisältyvästä kärsimyksestä ja kuolemasta huolimatta? Pane merkille Psalmissa 40:9 annettu vastaus: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni.”

 7. a) Millaisen suhteen Jeesus säilytti aina Isäänsä, ja mikä siihen johti? b) Miten Jeesus säilytti tämän suhteen ja vahvisti sitä kasteensa jälkeen? (Hepr. 5:7–9)

⁷ Miten eloisasti tämä kertookaan sekä Jeesuksen asenteen että hänen syvän arvostuksensa ja hartaat vaikuttimensa, jotka saivat hänet säilyttämään alituisen alamaisuuden ja antaumuksen taivaalliselle Isälleen! Hän, Jeesus, tunsi aina mielihyvää Isänsä tahdon tekemisestä, erityisesti kun hän tiesi, että hänen oli aika aloittaa vaelluksensa uhritiellä. Hänen kasteensa oli vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen hän oli säilyttävä ja lujittava sen suhteen koettamalla aina miellyttää ja kunnioittaa Isäänsä, tuli mitä tuli, ”myötä- tai vastoinkäymisessä”, kuten usein sanotaan, kun pariskunta tekee aviolupauksen. Niinhän hän sanoi Isälleen kohdatessaan viimeisen tuskallisen koetuksen, joka oli hänen edessään: ”Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Sittenkin, tämän vuoksihan olen tullut tähän hetkeen. Isä, kirkasta nimesi.” – Joh. 12:27, 28.

 8. a) Mitä iloja koit edistyessäsi antautumisaskeleeseen? b) Mitä olet Jeesuksen tavoin saattanut arvostaa kärsimyksen tullessa? (Mark. 10:28–30)

⁸ Mutta miten on sinun laitasi? Soveltuuko avioliittokuvaus sinuun ja auttaako se sinua millään tavalla? Luonnollisestikaan ei ole mitään samankaltaisuutta, kun verrataan sinun taustaasi siihen taustaan, mikä Jeesuksella oli ennen kuin hän oli 30-vuotias. Eikö voida kumminkin sanoa, että sinä sait kokea paljon iloa tullessasi tuntemaan totuuden siitä, millainen Jumala Jehova on, ”armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa”? (2. Moos. 34:6, UM) Etkö sinä saanut myös Jeesuksen tavalla paljon mielihyvää, kun et ainoastaan oppinut tietämään Jehovan tarkoitusta vaan kun myös näit, miten sinä voit sopia tähän tarkoitukseen? Sinä tulit toteamaan, että ottamalla antautumisaskeleen sinä voit tulla luetuksi niiden joukkoon, joille Paavali kirjoitti: ”Hän [Jehova] vapautti meidät pimeyden vallasta ja siirsi meidät rakkautensa Pojan valtakuntaan.” (Kol. 1:13) Sinä näit epäilemättä samoin kuin Jeesus, että Jehovan antautuneeksi palvelijaksi osoittautumiseen sisältyy kärsimystä. Sinä koit todennäköisesti joitakin koettelemuksia ja vastustusta ennen kastettasi, mutta sinä arvostit sitä, mitä oppimasi asiat merkitsivät, ja olit päättänyt pitää niistä kiinni.

 9. a) Miten samankaltaisuus aviosuhteen kanssa ilmenee tässä? b) Mihin suosiolliseen suhteeseen sinä tulit kasteessa, ja miten sinun pitäisi suhtautua siihen? (Miika 4:5) c) Mikä suuri kysymys on nyt edessäsi?

⁹ Tässä ilmenee samankaltaisuus aviosuhteen kanssa. Suhtauduitko sinä antautumiseesi ja kasteeseesi lyhyttä vai pitkää aikaa silmällä pitäen? Tuntuiko sinusta, että olit tehnyt suunnilleen kaiken, mitä vaadittiin? Vai olitko sinä tietoinen siitä, ettet ollut astunut persoonalliseen suhteeseen toisen luomuksen, vaan kaikkeuden Suvereenin kanssa, joka on kuitenkin sellainen, jonka kanssa sinä voit puhua läheisesti ja jota voit kutsua Isäksesi? Havaitsitko, että olit aloittanut jotain, mitä ei voida pitää itsestään selvänä, vaan mitä voidaan ja täytyy kehittää ja varjella, muuten se häviää ja on vaarassa vahingoittua ja mahdollisesti loppua? Päätitkö haluta kaikissa olosuhteissa sanoa niin kuin Jeesus: ”Isä, kirkasta nimesi”? Suuri kysymys, joka sinun on siis tehtävä itsellesi, on: Miten tätä kallisarvoisinta asiaa, tätä suhdetta, johon olen astunut taivaallisen Isäni kanssa, voidaan vahvistaa ja kehittää?

VARMALLE PERUSTALLE RAKENTAMINEN

10. a) Miksi sinun pitäisi tutkia ahkerasti henkilökohtaisesti Raamattua? b) Miten voit tehdä näin? (2. Tim. 3:14, 16, 17)

¹⁰ Kaikkein tärkeintä on se, millä tavalla sinä menettelet Raamatun henkilökohtaisessa tutkimisessa ja miten opit soveltamaan Raamattua jokapäiväiseen elämääsi. Jeesus teki aina mielellään Jumalan tahdon, koska hän saattoi sanoa: ”Sinun lakisi on minun sydämessäni.” (Ps. 40:9) Hän oli tutkinut ja osasi soveltaa Jumalan sanaa. Sama voi pitää paikkansa sinustakin, niin kuin sanotaan Psalmissa 1:1–3: ”Autuas se mies, joka . . . rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!” Sitten sanotaan, miten sellainen mies on kuin puu, joka on aina hedelmällinen ja ikivihreä, ”ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy”. Tämä merkitsee paljon enemmän kuin pelkästään Raamatun pinnallista lukemista. Se vaatii kaiken Jumalan sanassa olevan sekä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antaman hengellisen ravinnon ja neuvonnan jatkuvaa perusteellista tutkimista ja sitten sen katsomista, mikä merkitys sillä on kaikkiin elämäsi puoliin. – Matt. 24:45–47.

11. a) Mikä tarkoitus täsmällisen tiedon hankkimisella on? (Fil. 1:9–11) b) Millainen side Jehovan kanssa meidän täytyy muodostaa ja miten?

¹¹ Älä tee sellaista erehdystä, että ajattelisit tutkimisen merkitsevän ainoastaan tiedon hankkimista päähän totuuden teknisestä rakenteesta. Täsmällinen tieto on tosin tärkeä, mutta ei niin, että voit luetella muistista joukon tosiasioita ja numeroita. Tarkoitus on sen sijaan, että täyttyisit ’viisaudella ja hengellisellä käsityskyvyllä vaeltaaksesi Jehovan arvon mukaisesti, jotta voisit täysin miellyttää häntä kantaessasi jatkuvasti hedelmää kaikessa hyvässä työssä . . . kestääksesi täysin ja ollaksesi pitkämielinen iloiten’. (Kol. 1:9–11) Tämä merkitsee samoin kuin avioliitossa lisääntyvää ymmärrystä ja kiintymystä, sellaisen siteen muodostamista, joka ei voi koskaan murtua. Oli aika, jolloin heprealaiskristityt tulivat ”huonokuuloisiksi”. Heiltä puuttui henkilökohtainen tutkiminen ja sovellutus, ja he tarvitsivat maitoruokaa kuin pikkulapset. Huomaa siis, mitä Paavali kirjoitti heille: ”Mutta vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille, joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” Pään tieto yksin ei pelasta, vaan juuri totuuden henki, ’rakkaus totuuteen’. – Hepr. 5:11–14; 2. Tess. 2:10; 1. Kor. 8:1.

12. a) Minkä puute tuhoaa usein ihmisten väliset suhteet? b) Mitä ominaisuutta tarvitaan erityisesti hyvien suhteitten ennallistamiseksi? (Luuk. 14:11)

¹² Sitten on myös rukousasia. Tässäkin meitä auttaa avioliittokuvaus. Eikö ajatustenvaihdon puuttuminen ole ensimmäinen merkki miehen ja vaimon välisestä säröstä? Perussyy ei ole ehkä ilmeinen. Se saattaa olla vain väärinymmärrys tai yksinkertaisesti se, että toinen on luonteeltaan ujo ja vaitelias. Mutta jos ajatustenvaihdon puute jatkuu itsepintaisesti, niin heidän suhteensa kärsii ehdottomasti ja tulee kireäksi. Tämä voidaan saattaa ennalleen ainoastaan, jos yritetään tunnollisesti avata uudelleen ajatustenvaihtokanavat. Se ei ole helppoa. Molemmilta osapuolilta vaaditaan erästä ominaisuutta enemmän kuin mitään muuta, ja se on nöyryys.

13. Millainen pulma saattaa ajan mittaan kehittyä rukouksen suhteen? (1. Piet. 4:7)

¹³ Miten tämä soveltuu hengellisellä tavalla? Sinun antautumiseesi ja kasteelle menoosi johtamiseen ei luultavasti ollut suurta vaikeutta. Sinun totuuden arvostuksesi ja rakkautesi totuuden Antajaa kohtaan sai sinut ottamaan nuo alkuaskeleet, ja sinä kerroit rukouksessa Jehovalle syvästä kiitollisuudestasi ja halustasi omistautua hänelle varauksettomassa ja kokosieluisessa antautumisessa. Sinä aloit kulkea uudella elämän tiellä. Mutta tämä uutuus voi epätäydellisyyden takia ja muista syistä häipyä pois samoin kuin avioliitossakin. Saattaa kehittyä aika, jolloin huomaat joko vähitellen tai muuten, että rukoileminen on käynyt vaikeaksi tai jotenkin tavanomaiseksi. Mitä aiot tehdä?

14. Jos rukouksesi ovat estyneet, niin mitä voisit tehdä sen suhteen? (Jaak. 5:14, 15)

¹⁴ Älä yritä puolustella itseäsi. Se on nöyryyden vastakohta. Tee sen sijaan rehellinen ja vilpitön yritys saadaksesi selville perussyyn. Onko omatuntosi häiriintynyt jostakin? Se voi helposti estää rukouksiasi. Oletko ehkä tullut jonkin verran huolettomaksi, sallitko jokapäiväisen elämän paineitten vaatia liiaksi aikaasi ja huomiotasi? Onko se toistuva heikkous, joka on juurtunut syvemmälle kuin tajusitkaan? Sinä voit tulla sellaiseen tilaan, jossa sanot itsellesi: en pysty koskaan suorittamaan loppuun, mitä olen aloittanut. Jos vaikeus on tullut niin vakavaksi, että sinusta tuntuu, ettet voi lähestyä Jehovaa rukouksessa, niin ainoa vaihtoehto on uskoutua jollekulle Jehovan palvelijalle ja pyytää hänen apuaan, mieluummin valvojalle tai jollekulle muulle kypsälle veljelle. Tämä vaatii tietysti nöyryyttä, mutta se ei ole ehkä niin vaikeata kuin kuvittelit, ja se maksaa vaivan. Perhe-elämässäkin auttaa toisinaan joku vanhempi veli tai sisar nuorempaa, jotta asiat saataisiin oikaistuiksi isän tai äidin kanssa. Näin voi olla Jumalan huonekunnassakin.

15. Mitä hyötyä on Jehovalle esitetyistä hartaista rukouksista? (Matt. 6:6)

¹⁵ Rukouksen arvoa ei voida tähdentää liiaksi, ei kaavamaisen rukouksen, vaan pikemminkin rukouksen, joka ilmaisee kaiken sen hyvän syvää arvostamista, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme ja toistenkin hyväksi. Me haluamme tosiaan ilmaista rakkaudellista kiinnostusta toisiin pyytäen Jumalaa auttamaan heitä voittamaan heidän pulmansa sekä auttamaan meitäkin omissa pulmissamme. Tämä varjelee meitä tulemasta itsekeskeisiksi, mikä on nöyryyden vastakohta.

16. a) Miten psalminkirjoittaja auttaa meitä pitämään mielessämme, että kaste on vasta alku? b) Miten Jeesus oli erinomainen esimerkki meille?

¹⁶ On toinenkin seikka, joka on tärkeä, jotta voisimme saada rakennuksemme valmiiksi lujalle perustalle, ja auttaa meitä pitämään mielessämme, että kasteemme oli vasta alku. Tämäkin mainitaan Psalmin 40 jakeissa 10 ja 11: ”Minä julistan vanhurskautta suuressa seurakunnassa; katso, en minä sulje huuliani. Sinä, Herra, sen tiedät. Minä . . . puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta.” Tämä piti varmasti paikkansa Jeesuksesta, joka oli päättänyt saattaa päätökseen sen, minkä hän aloitti kasteessaan. (Joh. 4:34) Nämä psalminkirjoittajan sanat osoittavat ensiksikin suurta rakkautta Jehovaa ja hänen erinomaisia ominaisuuksiaan kohtaan sekä myös harrasta halua nähdä Jehovan hyvä nimi täysin kunniaan saatettuna. Ne osoittavat myös todellista lähimmäisenrakkautta, vilpitöntä halua, että toiset tietäisivät näistä asioista, erityisesti ne, joilla on kuuleva korva ja jotka olisivat alttiit ilmaisemaan vastakaikua ja auttamaan ’suuren seurakunnan’ rakentamisessa. Näiden sanojen toteuttamisesta Jeesus antoi meille erinomaisen esimerkin. – Matt. 9:36–38; Joh. 17:6, 18–21.

17. Miten voimme osoittaa olevamme huolissamme ihmisistä? (Luuk. 10:2, 5, 6)

¹⁷ Eräs seikka on huomion arvoinen. Jeesus ei kuljettanut mukanaan Raamatun heprealaisten kirjoitusten kirjoitettua jäljennöstä, ja silti hän viittasi opetuksessaan jatkuvasti näihin kirjoituksiin ja lainasi niistä. Meidän on helppo viedä mukanamme Raamattu painetussa muodossa. On sen tähden hyödyllistä oppia, miten tulee käyttää itse Raamattua, kun todistaa ihmisille. Meidän pitäisi olla huolissamme ihmisistä ja osoittaa se käymällä uudelleen heidän luonaan, kun he osoittavat kiinnostusta, yrittäen aloittaa raamatuntutkisteluja heidän kodeissaan.

18. Millä tavoilla kastetut voisivat kyetä laajentamaan toimintakenttäänsä? (1. Kor. 16:9)

¹⁸ Sinulla saattaa myös olla tilaisuuksia laajentaa toimintakenttääsi seurakunnan julistajana, hyvän uutisen kokoajan julistajana, joko osalla ajastasi tai vakituisesti, tai lähetystyöntekijänä tai Beetel-perheen jäsenenä. Jokainen palvelusetu ei ole luonnollisestikaan avoinna jokaiselle, mutta kun on vakava halu ja järkevä suunnittelu ja kun tekee sydämensä halusta rukouksen asian, niin usein avautuu tie osallistua laajemmassa mitassa Jehovan tahdon tekemiseen.

19. Mitä sinun kastettuna henkilönä tulee pitää jatkuvasti suuressa arvossa sydämessäsi? (2. Kor. 4:6, 7)

¹⁹ Sinun ei pitäisi koskaan ajatella, että joku yrittää painostaa sinua. Mutta sinun tulee jatkuvasti pitää sydämessäsi suuressa arvossa kaikkea, mitä kasteesi vertauskuvaa. Sinä olet Jehovan antautuneena palvelijana mitä etuoikeutetuimmassa asemassa. Sinun pitäisi tuntea se lämmin kiinnostus, jota Jehovan perhe taivaassa ja maan päällä tuntee sinua kohtaan, ja sen tähden sinun tulee tuntea kannustusta mennä eteenpäin Jehovalle suorittamassasi palveluksessa. Älä unohda: kasteesi oli vasta alku.