Auta nuoria ’tulemaan uskollisten esimerkeiksi’
”Älköön kukaan koskaan halveksiko nuoruuttasi. Päinvastoin tule uskollisten esimerkiksi puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa.” – 1. Tim. 4:12.
1–3. a) Miksi monet vanhemmat ovat ylpeitä lapsistaan? b) Mainitse esimerkkejä nuorten nuhteettomuudesta kristillisiä periaatteita kohtaan ja sisällytä mukaan joitakin omalta paikkakunnaltasi. c) Miten Raamattu osoittautuu todeksi tällaisissa tapauksissa?
MAAILMAN silmät ovat kohdistuneet nuoriin kiinteämmin kuin milloinkaan aiemmin historiassa. He ovat huomion keskipiste. Monet vanhemmat luulevat suuria lapsistaan. Jehovan todistajat ovat ryhmänä erityisesti ylpeitä nuoristaan ja hyvästä syystä. Enimmäkseen heidän lapsensa ovat osoittautuneet hyviksi esimerkeiksi aikana, jolloin moraalinen nuhteettomuus on jyrkästi vähenemässä.
2 Esimerkiksi Richard-niminen nuori todistaja sanoi: ”Kouluni opettaja halusi minun tukevan kehitysteoriaa luokalla. Sanoin hänelle olevani kristitty ja että en voinut omantuntoni tähden tukea sitä.” Koska poika pysyi lujana uskossaan luomiseen, hänelle annettiin heikko arvosana. Mutta nuorukainen tunsi saaneensa korvauksen sydämessään siitä, että oli pysynyt lujana sen puolesta, minkä uskoi olevan totta. Randy, joka myös on todistaja ja oli ylimmällä luokalla, kieltäytyi lunttaamasta ranskan kielen kokeissa. ”Olin luokassa ainoa, joka ei läpäissyt”, hän sanoi. Kun opettaja kysyi: ”Miksi et katsonut kirjasta?” joka pantiin mukavasti käytettäväksi, niin hän sanoi yksinkertaisesti: ”En voinut luntata.” Vaikka opettaja ja toiset lapset paheksuivat sellaista rehellisyyttä, niin Randy tunsi silti tehneensä oikein. Nuhteettomuus periaatetta kohtaan merkitsi hänelle enemmän kuin hyväksytty arvosana. Teini-ikäinen todistaja-tyttö Debbie työskenteli jäätelöbaarissa. Hänen esimiehensä vaati häntä pitämään lyhyempiä hameita työssään, muutoin hän saisi lopputilin. Debbie meni johtajan luo ja selitti olevansa Jehovan kristitty todistaja ja haluavansa pukeutua säädyllisesti. Häntä ei erotettu, koska hän oli hyvä työntekijä. Mutta se oli kuitenkin Debbielle moraalinen voitto. Hän pysyi uskollisena itseään ja Jumalan antamia periaatteitaan kohtaan.
3 Kerro nämä uskon, rehellisyyden, siveyden ja periaatetta ja omaatuntoa kohtaan osoitetun nuhteettomuuden tapaukset tuhannella, niin voit nähdä, miksi Jehovan todistajien keskuudessa olevilla vanhemmilla on syytä olla ylpeitä nuoresta väestään. Sananlasku sanoo tällaisten lasten vanhemmista: ”Olkoon sinun isälläsi ja äidilläsi ilo, sinun synnyttäjäsi riemuitkoon.” – Sananl. 23:25; 1. Piet. 2:12.
VANHEMPIEN ESIMERKKI
4. a) Mitä sisältyy moraalisen nuhteettomuuden juurruttamiseen lapsiin? b) Mitä hyötyä on lapsille, kun vanhempien elämä on esimerkillistä?
4 Mutta lapset eivät kuitenkaan vain satu olemaan hyviä moraalittomassa maailmassa sen paremmin kuin ’orjantappuroistakaan kerätään viinirypäleitä tai ohdakkeista viikunoita’. (Matt. 7:16–18) Jos vanhemmat haluavat, että heidän lapsensa tulevat ”uskollisten esimerkiksi puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa”, niin heidän itsensä täytyy antaa malli lastensa seurattavaksi. (1. Tim. 4:12) Ei riitä, että vain haluaa lasten olevan moraalisesti hyviä. Vaaditaan ponnistelua. Lapset eivät synny moraalisesti nuhteettomina. Hyvyyttä ja moraalia opitaan suoranaisen opetuksen ja huomioinnin avulla. Isä, joka elää Raamatun moraalisääntöjen mukaan, ja äiti, joka on esimerkki moraalisesta nuhteettomuudesta, opettaa sanoin ja esimerkein. (5. Moos. 6:4–9) Tämä opetusmenetelmä on alkuisin korkeimmasta auktoriteetista, sillä Jehova Jumala itse noudattaa sitä. Puhuessaan taivaallisesta Isästään Jeesus sanoi: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä Hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla. Sillä Isä on kiintynyt Poikaan ja näyttää hänelle kaiken, mitä hän itse tekee.” (Joh. 5:19, 20) Rakastavat vanhemmat voivat siis omalla esimerkillisellä elämällään ”puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa” osoittaa lapsilleen, miten he haluavat näiden käyttäytyvän elämässään.
5, 6. a) Mitä saattaa tapahtua, jos vanhemmat eivät noudata sitä mitä opettavat? Valaise. b) Miksi oikea vallankäyttö on tärkeätä?
5 Kymmenvuotias Liisa valehteli äskettäin äidilleen ja koulun rehtorille palauttaneensa erään kirjan kirjastoon. Hänen äitinsä kummasteli: ”Miksi Liisa oli valehdellut?” Ja mikä ehkä vielä tärkeämpää: ”Miten hän oli oppinut valehtelemaan sellaisessa pikkuseikassa ja niin itsepintaisesti?” Äiti otti tyttärensä syliinsä ja sanoi: ”Liisa, etkö sinä tiedä, että sinä et saa koskaan valehdella?” Liisa tunsi joutuneensa ahtaalle ja antoi takaisin: ”Sinä ja isi kerrotte valheita. Monta, monta kertaa. Miksi en minäkin?” Liisan äiti olisi voinut helposti sanoa: ”Kenelle luulet puhuvasi tuolla tavalla? Olenhan minä äitisi!” Se olisi voinut vaientaa Liisan, mutta olisiko se selvittänyt mitään? Liisa ei tarkoittanut mitään epäkunnioittavaa sillä mitä sanoi. Liisan äiti keskusteli asioista tyynesti tyttärensä kanssa, myönsi ja oikaisi ne virheet, joihin Liisa kiinnitti hänen huomionsa, ja sai siten Liisan luottamuksen.
6 Lasten ja vanhempien ristiriitaisuudet keskittyvät usein vanhempien vallan käyttöön. Vanhemmilla on tosin Jumalan antama oikeus käyttää valtaa, mutta apostoli Paavali varoittaa heitä, etteivät he käyttäisi sitä väärin, sanoen: ”Ja te isät, älkää ärsyttäkö lapsianne, vaan kasvattakaa heitä jatkuvasti Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa.” (Ef. 6:4) Vallankäyttö voi ehkäistä ja rangaistakin niitä, jotka rikkovat lakia, mutta vallankäyttö yksinään ei opeta eikä voi opettaa nuorille, miten haluta olla hyvä.
7. Miten vanhemmat voivat saada lapsensa kiintymään vanhurskauteen ja siihen mikä on hyvää?
7 Lisäksi vaaditaan, että vanhemmat tavoittavat lastensa sydämen ja auttavat heitä muuttamaan mielensä eikä ainoastaan käytöstään. (Room. 12:1, 2) Halun tehdä hyvää täytyy tulla lapsesta sisältäpäin, jotta tapahtuisi vaikuttava ja merkitsevä muutos parempaan. Lasten täytyy tulla tajuamaan sisimmässään ylevämpi tarve olla moraalisesti hyvä. Tämä voi toteutua, kun he jäljittelevät vanhempiaan, jotka pitävät Jehova Jumalaa hyvyyden Esimerkkinään. (1. Piet. 1:15, 16) Tällä tavalla lapset kehittävät myös halua miellyttää Jehovaa. Juuri vanhempien moraalista antaman esimerkin perusteella lapset rupeavat uskomaan, että Jumala näkee, mitä he tekevät, ja että hän välittää heistä. (1. Piet. 3:12; 5:7) Heidän nuori mielensä ja sydämensä kiintyy täten sekä Raamatun opetuksen että aikuisten hyvien esimerkkien vahvistamana ”vanhurskauteen ja oikeuteen ja vilpittömyyteen – hyvyyden tiehen kaikkeen”. – Sananl. 2:9.
MITEN PITÄÄ PUOLENSA MATERIALISMIA VASTAAN
8. Miksi materialismi on uhka nuorille, ja miten Raamattu varoittaa siitä?
8 Kristillisissä kodeissa kasvavien nuorten pitäisi tietää, että yksi heidän hengellisyytensä suurimmista uhkaajista on materialismi. Miksi? Siksi, että monien aineellisten hyvyyksien, kuten talojen, autojen, veneitten, televisioitten jne., omistamista pidetään menestymisenä, ja nuoret haluavat epätoivoisesti menestyä. Vaikka omaisuudessa itsessään ei olekaan mitään väärää, niin Raamattu varoittaa ”rakkaudesta rahaan” ja ’päättäneisyydestä olla rikkaita’. (1. Tim. 6:9, 10, 17; Luuk. 12:15–21) Se osoittaa varallisuuden olevan petollista, koska se ei voi vapauttaa kuolemasta eikä antaa terveyttä eikä elämää. Rikkaus voi johtaa pois uskosta, jopa saada unohtamaan Jehovan. (5. Moos. 8:10–14; Sananl. 11:4) Raamattu neuvoo sen tähden viisaasti: ”Olkoon elintapanne vapaa rahanrakkaudesta, samalla kun tyydytte siihen, mitä teillä nyt on. Sillä hän [Jumala] on sanonut: ’En missään tapauksessa jätä sinua enkä suinkaan hylkää sinua.’” (Hepr. 13:5; 1. Tim. 6:8) Nuorten täytyy oppia arvostamaan tätä Jumalan lupausta ja luottamaan siihen, että hän ei hylkää heitä. Silloin he tietävät, että ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa”. – Sananl. 10:22, UM.
9. a) Miten vanhemmat voivat auttaa nuoria varomaan materialismia? b) Mitä hyviä raamatullisia esimerkkejä ja mikä kehotus mainitaan tässä yhteydessä?
9 Miten kristityt nuoret voivat varjeltua materialismin ovelista ansoista? Ensiksikin vanhemmat voivat auttaa suuresti huolehtimalla siitä, että heidän oma elämänsä on vapaa ”rahanrakkaudesta”, että he ilmentävät tyytyväisyyttä siihen, mitä heillä on, ja että he lujittavat voimakkaan hengellisen ilmapiirin kotiin. Vanhemmat voivat myös kiinnittää huomion Jeesuksen ja hänen apostoleittensa raamatullisiin esimerkkeihin. Jeesus sanoi: ”Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” (Matt. 8:20; Fil. 2:7, 8) Pietari selitti: ”Katso! Me olemme jättäneet kaiken ja seuranneet sinua.” (Matt. 19:27) Paavali kirjoitti: ”Olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen.” (Fil. 3:8) Kysymys ei ole siitä, että kristittyjä nuoria pakotettaisiin karuun elämäntapaan. Ei ensinkään! Jeesushan lupasi heille, että jos he panevat Jumalan palvelemisen ensi sijalle elämässään, niin Jumala lisää vuorostaan sen aineellisen, mitä he tarvitsevat. Mutta materialismia vastaan taisteltaessa on tärkeätä kieltäytyä tarpeettomista ylellisyyksistä. (Matt. 16:24) Paino täytyy panna hengellisille seikoille. (Matt. 5:3; Gal. 5:16) Apostoli Paavali neuvoi: ”Pyri . . . vanhurskauteen, jumaliseen antaumukseen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen, lempeämielisyyteen. Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään.” (1. Tim. 6:11, 12) Materialismi ei osoittaudu silloin suureksi pulmaksi.
TOIMELIAISUUS VOITTAA IKÄVYSTYMISEN
10. Mikä voi aiheuttaa ikävystymistä, mutta miten sitä vastaan voidaan taistella?
10 Nuoret valittavat toisinaan ikävystymistä elämään. Ikävystyminen iskee tavallisesti, kun mielellä ja käsillä ei ole mitään arvokasta toimintaa. Maalaiselämä vaati entisaikaan, että jokaisen piti tehdä työtä. Pieniä kätösiäkin käytettiin kananpoikasten ruokkimisessa, lehmien lypsämisessä ja sadonkorjuussa. Lapsia tarvittiin, ja he tiesivät sen. Nuoret haluavat yhä tuntea olevansa tarpeellisia, kuuluvansa mukaan. He haluavat tavallisesti sydämestään olla tekijöitä ja antajia eivätkä vain huomioitsijoita ja vastaanottajia. Tämä halu on hyvä, sillä Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apt. 20:35) Paavali kirjoitti: ”Jumala rakastaa iloista antajaa.” (2. Kor. 9:7) Nykyisten nuorten, jotka ovat ikävystyneitä, tarvitsee useinkin antaa enemmän itseltään. Mutta miten? Kristityt nuorethan voisivat suorittaa ostoksia seurakunnan iäkkäille jäsenille, käydä sairaiden luona tai auttaa vammaisia kotiaskareissa. Ja millaista iloa saattaakaan tuntea lukemisesta niille, joiden näkö on heikko!
11. Mitä lapset ja vanhemmat voivat tehdä voittaakseen nuorten ikävystymisen?
11 Ruumiillinen toiminta voi toisinaan auttaa vapauttamaan mielen ikävystymisestä. Nuoret tytöt voivat kokeilla taitojaan puvun valmistamisessa tai ruoanlaitossa tai leipomisessa. Nuoret pojat voivat oppia suorittamaan korjauksia kotona ja yksinkertaisia metalli- tai puusepäntöitä. Uuden kielen, merkkikielenkin, oppiminen on eräs keino ikävystymisen nujertamiseksi. Vanhemmat voivat auttaa opettamalla lapsia hyviksi kodinhoitajiksi: miten vuode sijataan asianmukaisesti, miten vaatteet laskostetaan siististi, miten pyyhitään pölyt, lakaistaan ja kiillotetaan ja silloin tällöin ommellaan nappejakin isän paitoihin. Nuoret, joista tulee iloisia antajia ja tekijöitä, tuntevat olevansa liiaksi kysyttyjä ikävystyäkseen elämään. Ja miten erinomaisen esimerkin he sitä paitsi antavatkaan toisille uskollisille! – 1. Kor. 15:58; 13:5; Saarn. 5:17–19.
TAPAAMISTEN JÄRJESTÄMINEN VASTAKKAISEN SUKUPUOLEN KANSSA VOI OLLA VAHINGOLLISTA
12. a) Mikä osoittaa maailmallisen näkemyksen tapaamisten järjestämisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa epäterveeksi? b) Mitä vaaroja voi olla seurauksena poikien ja tyttöjen epäviisaista suhteista?
12 Jos perheessä on kasvavia lapsia, siellä tulee ennemmin tai myöhemmin esiin vastakkaisen sukupuolen kanssa seurustelemiseen liittyvä pulma. Miten vanhemmat voivat auttaa? Ne, joita eivät ohjaa Raamatun periaatteet, voivat antaa helposti harhaanjohtavia neuvoja. Kati, joka pitää vanhempiaan ’hyvinä protestantteina’, sanoo: ”Aloin tehdä treffejä yhdeksännellä luokalla, kun olin 14-vuotias.” Hän myöntää, että hänen isänsä ei pitänyt siitä, mutta hänen äitinsä ratkaisi pian kiistan vakuuttamalla isälle, että Kati oli ”tarpeeksi vanha”. Tarpeeksi vanha mihin? Kati ei oman tunnustuksensa mukaan ollut valmis avioliittoon seitsemäntoistavuotiaanakaan, puhumattakaan neljästätoista. Eivätkä useimmat hänen ikäisensä tytöt ole valmiita ruumiillisesti, tunneperäisesti eivätkä henkisesti omaksumaan niitä pulmia ja vastuita, jotka avioliitto tuo heidän kannettavakseen. Miksi sitten järjestää tapaamisia poikien kanssa? Katin kaltaiset tytöt pitävät sitä huvina tai virkistyksenä. He sanovat: ’Hyväily ja halailu ovat luonnollisia niin kauan kuin ei mennä loppuun saakka.’ Mutta Kati myöntää, että monet hänen ikäisensä tytöt ”joutuivat vaikeuksiin”, mikä merkitsee, että he menivät loppuun saakka, tulivat raskaiksi ja ottivat abortin tai saivat lapsen. Kristittyjen vanhempien tulee sitä vastoin opettaa ja vakuuttaa lapsilleen, että sellainen näkemys kuin Katilla oli on Raamatun mittapuitten mukaan väärä ja että Jumala tuomitsee irstauden. Nuori kristitty, joka käyttäytyy epäsiveellisesti, voitaisiin erottaa seurakunnasta. – Gal. 5:19, 21; 1. Piet. 4:3.
13. a) Miten Jehova haluaa nuorten elävän ja käyttäytyvän? b) Miksi seurusteleminen on vakava asia?
13 Jehova on onnellinen Jumala ja hän haluaa nuortenkin olevan onnellisia elämässä – ei alhaisella, turmeltuneella tasolla, vaan korkealla moraalisella tasolla. (1. Tim. 1:11) Siksi hän sanoo: ”Iloitse, nuorukainen, nuoruudessasi, . . . Vaella sydämesi teitä ja silmiesi halun mukaan; mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle kaikesta tästä. Karkoita suru sydämestäsi ja torju kärsimys ruumiistasi.” (Saarn. 11:9, 10) Jumala haluaa nuorten olevan onnellisia vastuuntuntoisella tavalla. Hehän ovat teoistaan tilivelvollisia Hänelle. Siitä syystä tapaamiset vastakkaisen sukupuolen kanssa ovat niin vakavia. Tällaiset tapaamiset voivat aivan oikein palvella parien saattamisessa yhteen, mutta ei hyväilyä eikä halailua eikä lemmenleikkiä varten, vaan jotta he tutustuisivat toisiinsa olemalla toistensa seurassa ennen avioliittoa. Avioliiton ulkopuolella voi sukupuolisten halujen kiihottaminen johtaa ärsyyntymiseen, tunnejärkytyksiin ja jopa kohtalokkaisiin onnettomuuksiin, kuten abortteihin ja itsemurhiin. Edes kihlapareillakaan ei ole oikeutta leikitellä seksillä. Naimattomat, jotka ryhtyvät sukupuolisiin toimintoihin – jotka kuuluvat vain avioituneiden oikeuksiin – saavat osakseen Jumalan paheksunnan ja kärsivät väistämättä sen takia. – 1. Kor. 6:9, 10.
14. a) Miten vanhemmat voivat vaalia lapsissaan tervettä asennetta seurustelua ja avioliittoa kohtaan? b) Mitä lapset voivat tehdä täyttääkseen kasvuvuotensa hyödyllisellä toiminnalla?
14 Vanhemmat voivat auttaa lapsia arvostamaan Jumalan lakeja olemalla suoria ja avomielisiä lapsilleen keskustellessaan seurustelua ja avioliittoa koskevista asioista. Tällä tavalla lapset voivat saada terveellistä tietoa ja tuntea sitä huolenpitoa ja rakkautta, jota Jumala ja heidän vanhempansa tuntevat heitä kohtaan. (Sananl. 15:3; 1. Piet. 3:12) Lapsia voidaan muistuttaa siitä, että heidän nuoruusvuotensa tarjoavat suurenmoisia tilaisuuksia kehittyä todellisiksi miehiksi ja naisiksi, ja jos he sitten myöhempinä vuosinaan haluavat omaksua avioliiton vastuut, niin he ovat hyvin varustautuneita ottamaan ne kantaakseen. He voivat myös kasvaa hengelliseen kypsyyteen ’tulemalla esimerkeiksi’, kun he ovat mukana kristillisen seurakunnan toiminnoissa.
USKOLLISTEN YSTÄVIEN LÖYTÄMINEN
15. Mitä ystävyys vaatii, ja miten voimme saada tosi ystäviä?
15 Se, että nuorilla on uskollisia ystäviä, voi auttaa heitä voittamaan monet esteet. Mutta tosi ystäviä ei ole helppo löytää. Ystävyys sinänsä on kaksisuuntaista, mikä merkitsee sitä, että kumpikin henkilö on ystävällinen ja lähestyy toista. Ystävyys vaatii uskollisuutta, huolenpitoa toisistaan ja kiinnostusta toistensa hyvinvoinnista. Ystävyyden juuret ovat pikemminkin rakastamisessa kuin rakastettuna olemisessa. ”Ystävä rakastaa ainiaan”, kirjoitti viisas mies. (Sananl. 17:17) Jos me haluamme tosi ystäviä, niin meidän täytyy antaa toisten tietää, mitä me ajattelemme. Meidän täytyy päästää toiset sisälle näkemään meidät sellaisina kuin olemme todellisuudessa ja jaella heille auliisti sitä, mitä olemme oppineet. – Joh. 15:15.
16. Miksi on viisasta olla valikoiva ystävien valinnassa?
16 Mutta ystävystyttäessä on viisasta olla valikoiva. Miksi? Siksi, että kun olemme toisten seurassa kyllin kauan, me olemme taipuvaisia tulemaan heidän kaltaisikseen. Jollemme ole varovaisia, niin saatamme havaita hyödyllisten tottumustemme turmeltuvan. (1. Kor. 15:33) On erittäin hyödyllistä valita ystäviä, joilla on hyvät kristilliset ominaisuudet. (Gal. 5:22, 23) Nuorten pitäisi valita ystävikseen sellaisia, jotka ovat joka suhteessa tervehenkisiä.
MIKSI KÄYDÄ KOULUA?
17. a) Miten vanhemmat voivat auttaa lapsia, joille koulujen moraali aiheuttaa vaaran? b) Miten lapset voivat suojeltautua periaatteettomilta henkilöiltä?
17 Monille kristityille nuorille aiheuttaa alhainen moraali koulussa vaaran. Mitä vanhemmat voivat tehdä suojellakseen heitä tältä huonolta vaikutukselta? Vanhemmat voivat juurruttaa nuorten mieleen edun, mikä heillä on Jehovan todistajina seistä lujina esimerkkeinä totuuden ja vanhurskauden puolesta. Lapsilla niin kuin aikuisillakin on puolellaan se Jeesuksen rukouksen voima, jossa hän pyytää Jumalaa ”valvomaan heitä”. (Joh. 17:15) Vaikkei kosketusta epäterveisiin ihmisiin voidakaan välttää kokonaan, niin se voidaan kuitenkin tavallisesti rajoittaa tilanteisiin, joissa ollaan tekemisissä koulutyön kanssa. Ja jos nuoret kiinnittävät huomionsa opintoihinsa ja työskentelevät menestyäkseen niissä, niin sellainen menettely voi itsestään rajoittaa heidän seuraansa periaatteettomien henkilöitten kanssa. On myös hyvä, että nuoret, jotka ovat Jehovan todistajia, antavat toisten tietää mahdollisimman pian, että he ovat tosi kristittyjä ja että he aikovat opiskella ahkerasti koulussa ollessaan. Hyvä esimerkki ”puhumisessa, käytöksessä, rakkaudessa, uskossa, siveellisessä puhtaudessa” ei jää huomaamatta.
18. a) Mitä kasvatus on, ja miksi se on tärkeä elämässä? b) Mikä neuvo annetaan parhaillaan koulua käyville lapsille?
18 Monista vaikeuksista huolimatta koulunkäynti on tärkeää elämälle. Sen päätehtävä on valmentaa nuoria mieliä ajattelemaan, olemaan luovia ja tutkimaan. Kasvatus on määritelty ”tapahtumasarjaksi, jonka avulla ihmiset varttuvat ja kykenevät elämään mielekkäästi”. Se voi antaa valmennusta mielelle, kehittää tehokkaasti persoonallisuutta ja tarjota käytännöllistä valmistautumista elämään. Koulun pitäisi valmistaa nuoria omaksumaan aikuisten vastuut. Siis se, mitä sinä teet koulussa, voi vaikuttaa suuresti siihen, millainen ihminen sinä tulet olemaan aikuisena. Opiskele siksi ahkerasti koulussa. (Gal. 6:7) Sinä voit oppia kouluvuosinasi kykyjä ja taitoja, jotka ovat pian hyödyllisiä elämässäsi aikuisena ja myöhemminkin Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. (Jes. 65:22) Opettele lukemaan ja kirjoittamaan hyvin. On hyödyllistä oppia kirjoittamaan sanat oikein, oppia kieliopin perussäännöt ja olla kiinnostunut historian tapahtumista ja niiden ajankohdista. Opi käyttämään mieltäsi, sillä mitä enemmän sinä käytät sitä, sitä paremmin se palvelee sinua nyt ja aina. – Sananl. 2:10–13; 3:21–23.
19. a) Miten vanhemmat voivat huolehtia rakkaudellisesti lapsistaan? b) Miksi periaatteesta kiinni pitävät ja nuhteettomat lapset ovat kunniaksi vanhemmilleen?
19 Moraalisesti nuhteettomat lapset ovat todella palkka vanhemmille, jotka ovat kasvattaneet heidät. He ovat myös hyviä esimerkkejä toisille uskollisille. Osoita rakkautta heitä kohtaan käyttämällä joka päivä aikaa heidän kanssaan tutkimiseen ja oppimiseen, uusien ajatusten herättämiseen, kuvien katselemiseen tai Raamatusta tai muista rakentavista asioista puhumiseen. Tämä vanhempien suoranainen kiinnostuksen osoittaminen voi vaikuttaa merkittävällä tavalla lapsen elämään. Sinun hellyyden ja kiitollisuuden osoituksesi voivat olla heille tärkeämpiä kuin kenenkään muun antama kiitos. He koituvat sinulle kunniaksi. Ja laajemmassa merkityksessä he heijastavat sinun rakkauttasi, uskoasi, käytöstäsi, siveellistä puhtauttasi ’tulemalla uskollisten esimerkeiksi’. – 1. Piet. 1:22.
[Kuvat s. 524]
Kristityillä nuorilla on mahdollisuus osallistua monenlaiseen hyvään ja tarpeelliseen toimintaan, kuten talousaskareiden tekemiseen, ostosten suorittamiseen seurakunnan iäkkäille ja lukemiseen niille, joiden näkö on heikko. – 1. Kor. 13:4, 5.
[Kuva s. 525]
Nuorista ’tulee uskollisten esimerkkejä’, kun he uppoutuvat seurakunnan toimintoihin ja hyvän uutisen levittämiseen eivätkä suorita vain nimellistä palvelusta.