Yksi hyvin tärkeä sukuluettelo

SUKULUETTELOT kiinnostavat nykyään joitakuita, jotka haluaisivat saada selville sukujuurensa. Mutta sukupuumme ja kaikkien sen haarojen tutkimisesta ja esi-isiemme tunnistamisesta ei todellisuudessa ole paljon käytännön hyötyä. Kristitythän tietävät, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä ja ettei heillä ole mitään syytä kerskailla tai tuntea itseään nöyryytetyiksi kaukaisten esi-isiensä vuoksi. Apostoli Paavali kirjoitti nuorelle miehelle Timoteukselle, ettei hänen pitänyt kiinnittää huomiota ”sukuluetteloihin, jotka eivät johda mihinkään, vaan jotka varaavat pikemminkin kiistakysymyksiä tutkittaviksi kuin mitään Jumalan jakelemaa, mikä liittyy uskoon”. – 1. Tim. 1:3, 4.

Timoteus oli silloin aasialaisessa Efesoksen kaupungissa. Kaupungissa oli paljon kristityiksi tulleita juutalaisia, ja jotkut heistä pitivät yhä kiinni juutalaisista tavoista. He tutkivat mielellään omiaan ja toisten sukujuuria ja puhuivat niistä enemmänkin ylpeydestä tai näyttääkseen tietävyyttään kuin jostakin käytännöllisestä tai rakentavasta syystä. The Jewish Encyclopedia sanoo käsitellessään ajanlaskumme ensimmäisiä vuosisatoja: ”Se, miten tuottoisia nämä Raamatun kirjat [Aikakirjat] olivat kiihottaessaan sukututkimukseen perustuvia luuloja, ilmenee [babylonialaisessa Talmudissa, Pes. 62b olevasta] lausunnosta, että 1. Aikakirjan 8:37–9:44:stä oli olemassa 900 kamelikuormaa selityksiä. . . . Paljon vahinkoa on varmaan saatu aikaan tällä sukujen alkuperään ja polveutumiseen kohdistuvalla pohdiskelulla.” – V osa, s. 597 (1910).

Vaikka siis jonkun sukuluettelosta voi joskus olla käytännöllistä hyötyä lakiasioissa, niin syntyperämme todisteleminen tai sillä ylvästeleminen on ajanhukkaa ja vahingollista uskolle. On olemassa vain yksi sukuluettelo, joka on todella tärkeä. Se koskee Jeesuksen Kristuksen syntyperää. Miksi se on sitten niin tärkeä? Ja miksi meidän pitäisi nyt olla kiinnostuneita siitä?

Yksi voimakkaimmista syistä tähän kiinnostukseen on se, että se on omiaan vahvistamaan uskoamme. Tarvitsemme kaiken, minkä Jumala on tätä tarkoitusta varten varannut, jottemme mahdollisesti heikkenisi, kun ne jotka yrittävät tuhota uskomme, aiheuttavat meille koetuksia ja hyökkäävät meitä vastaan. Lisäksi me haluamme kyetä todistamaan toisille, että Jeesus Kristus on Messias – esittää lujan perusteen, joka voi saada toisetkin uskomaan.

Jeesuksen sukuluettelon suhteen on olemassa joitakin ongelmia, mutta ne kaikki ovat ratkaistavissa. Tämä seikka sinänsä korostaa sukuluettelon luotettavuutta. Sillä vaikka heprealaiset, jotka pitivät sukuluetteloita kautta aikojen, tiesivät, että Messias oli tuleva Aabrahamin sukuhaarasta, he eivät aluksi tienneet, että se rajoittuisi Juudan, Aabrahamin pojanpojanpojan, sukuhaaraan ja myöhemmin kuningas Daavidin jälkeläisiin. He eivät myöskään etukäteen tienneet, että laillinen kuninkaanoikeus kulkisi Daavidin pojan, Salomon, kautta. Eivätkä he tienneet, milloin ja miten Messias saapuisi. Jos tämä sukuluettelo olisi täysin selvä, niin ettei siinä olisi mitään vaikeita kohtia, laillisia adoptointeja jne., niin meillä olisi syytä suuresti epäillä, että se olisi väärennetty. Niinpä sukuhaaran selvittämisessä esiintyvät vaikeudet antavat suuremman vakuuden luettelon rehellisyydestä.

On sen tähden hyvä tarkastella tätä tärkeintä sukuluetteloa ja nähdä sen hämmästyttävä tarkkuus ja laajuus, sillä se on yksityiskohtaisempi ja laajempi kuin mikään muu ’sukupuu’ ihmiskunnan historiassa. Tulemme vakuuttuneiksi siitä, että Jumala valvoi huolellisesti tätä sukuhaaraa ja huolehti sopivien muistiinmerkintöjen tekemisestä siitä, ja toisinaan niitä tekivät miehet, joilla ei ollut aavistustakaan sen todellisesta merkityksestä.

SUKULUETTELOT VAHVISTAVAT KRISTUKSEN MESSIAANISUUDEN

Kristuksen sukuhaarasta on pääasiassa neljä luetteloa, joista kolme alkaa Aadamista, ja ne ovat Raamatussa 1) 1. Mooseksen kirjassa ja Ruutin kirjassa; 2) 1. Aikakirjan luvuissa 1–3; 3) Matteuksen 1. luvussa ja 4) Luukkaan 3. luvussa (Luukas esittää todellisuudessa sukuluettelon Jeesuksesta Aadamiin). Yhtä poikkeustaa lukuun ottamatta ne ovat täysin yhtäpitävät Aadamista Salomoon, Daavidin poikaan. Sitten Luukas mainitsee Salomon sijasta Naatanin, Daavidin toisen pojan. Tähän saakka Luukas esittää Jeesuksen sukuluettelon Eelistä, Joosefin vaimon Marian isästä, lähtien ja todistaa siten Jeesuksen luonnollisen oikeuden messiaanisuuteen Daavidin poikana, sillä Jeesukselle ei ollut maallista isää, koska hän oli Joosefin kasvattipoika mutta todellisuudessa Jumalan Poika, joka syntyi ihmeen välityksellä. – Luuk. 1:34, 35.

SYITÄ SUKULUETTELOISSA ESIINTYVIIN EROAVUUKSIIN

Matteuksen kertomus seuraa Jeesuksen polveutumista Salomon sukuhaarassa, jonka kautta laillinen oikeus Daavidin valtaistuimeen kulki. Sen tähden Matteuksen ja Luukkaan kertomukset tarkoituksellisesti eroavat toisistaan seurattaessa polveutumista Daavidista Jeesukseen. On kuitenkin huomionarvoista, että molemmat kirjoittajat pitävät huolen sen selvittämisestä, että Jeesus ei ollut todellisuudessa Joosefin poika, vaan Marian luonnollinen poika. Matteus sanoo: ”Jaakobista tuli Joosefin, Marian miehen, isä. Mariasta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” (Matt. 1:16) Luukas sanoo: ”Jeesus itse oli työnsä aloittaessaan noin kolmekymmentävuotias ja oli, niin kuin luultiin, Joosefin poika.” – Luuk. 3:23.

Aikakirjojen kertomuksessa esiintyy eri nimiä kuin Matteuksen kertomuksessa, joka noudattaa Salomon kautta kulkevaa sukuhaaraa niin kuin Aikakirjatkin. Nämä nimet esiintyvät Serubbaabelin jälkeen, joka oli yhdeksästoista Salomosta. Nämä eroavuudet voidaan helposti selittää sillä, että monissa Raamatun sukuluetteloissa jätetään joitakin yhdysrenkaita pois. Hyvä esimerkki löytyy Esran sukuluettelosta, jossa hän osoitti olevansa pappi. (Esra 7:1–5) Hänen luettelostaan puuttuu monta nimeä, jotka löytyvät 1. Aikakirjan 6:3–14:ssä olevasta rinnakkaisluettelosta. Miksi Esra jätti pois nämä nimet? Todennäköisesti siksi, että hän halusi välttää tarpeetonta toistoa ja lyhentää pitkää luetteloa. Mahdollisesti hän on myös käyttänyt vain tunnetuimpia nimiä, niin kuin nykyäänkin jos joku haluaa todistaa olevansa jonkun kuuluisan miehen, esimerkiksi Kustaa Mauri Armfeltin, jälkeläinen, hänen tarvitsisi mainita vain muutamia kyseisen kuuluisan miehen tunnettuja ja tunnustettuja jälkeläisiä ja osoittaa, että hänen oma isänsä tai isoisänsä oli yksi heistä. Esra käytti sitä, mikä oli tarpeen hänen tarkoitustaan varten ja saavutti sen. Tämä käytäntö ilmenee muutamissa muissakin Raamatun sukuluetteloissa.

JEESUKSEN VASTUSTAJAT EIVÄT VOINEET VÄITTÄÄ JULKISIA ASIAKIRJOJA VASTAAN

Matteus ja Luukas saivat epäilemättä Jeesuksen sukuluettelon tiedot julkisesta henkikirjoitusvirastosta Juudan Betlehemin kaupungista, missä Jeesus oli syntynyt. (Luuk. 2:1–5; Miika 5:1; Matt. 2:1–6) On olemassa yksi huomattava tosiseikka, jonka pitäisi poistaa kaikki mahdollinen epäilys sen suhteen, että Jeesus oli Daavidin luonnollinen perillinen ja että hänellä oli laillinen oikeus Daavidin valtaistuimeen, koska hän oli kuningas Salomosta polveutuvan miehen esikoispoika (todellisuudessa kasvattipoika). Se on tämä: kukaan Jeesuksen vihollisista juutalaisten keskuudessa ei koskaan kiistänyt hänen Daavidista polveutumistaan, ei hänen äitinsä puolelta eikä kasvatti-isänsä puolelta. Me tiedämme, että fariseukset ja saddukeukset olivat kiihkeitä kuin sudet etsimään jokaisen mahdollisen keinon horjuttaakseen uskoa Jeesukseen. Mutta he eivät voineet kieltää virallisia syntymäluetteloita, jotka olivat hyvin ihmisten tiedossa ja kenen tahansa tarkistettavissa. Eivät myöskään pakanaviholliset hyökänneet Jeesuksen sukuperää vastaan, ennen kuin juutalaiset asiakirjat tuhottiin roomalaisten hyökätessä ja hävittäessä Jerusalemin. Silloin tietenkään ei kukaan voinut tarkistaa heidän valheellisia väitteitään julkisista asiakirjoista.

Kauan odotettuna Messiaana Jeesus täytti ja päätti Raamatun esittämän sukupuun. Hän sai Daavidin valtaistuimen istuutuakseen sille ilman seuraajia. (Luuk. 1:31–33) Jumala käytti häntä uuden pappeuden perustamisessa, ja hän on nyt taivaassa ”ylimmäisenä pappina Melkisedekin tavan mukaan” iäti, ei juutalaisten leeviläisen pappeuden mukaan. (Hepr. 6:20; 7:11–14, 23, 24) Raamatun kertomus Jeesuksen sukupuusta pysyy Raamatussa osana uskomme perustusta ja todistuksena Jumalan sanan ja lupausten paikkansapitävyydestä.

[Alaviitteet]

[Taulukko s. 14, 15]

RAAMATUN LUETTELOT JEESUKSEN SUKUPUUSTA

Aadam Aadam Aadam

Seet Seet Seet

Enos Enos Enos

Keenan Keenan Kainan

Mahalalel Mahalalel Mahalalel

Jered Jered Jered

Hanok Hanok Hanok

Metusalah Metusalah Metusalah

Lemek Lemek Lemek

Nooa Nooa Nooa

Seem Seem Seem

Selah Selah Selah

Eeber Eeber Eeber

Peleg Peleg Peleg

Regu Regu Regu

Terah Terah Terah

Iisak Iisak Iisak Iisak

Peres Peres Peres Peres

Hesron Hesron Hesron Hesron

Raam Raam Arni (Raam?) Raam

Amminadab Amminadab Amminadab Amminadab

Nahson Nahson Nahson Nahson

Oobed Oobed Oobed Oobed

Iisai Iisai Iisai Iisai

Salomo Naatanb Salomo

Rehabeam Mattata Rehabeam

Abia Menna Abia

Aasa Melea Aasa

Joosafat Eljakim Joosafat

Ahasja Juudas

Jooas Symeon

Amasja Leevi

Asarja (Ussia) Mattat Ussia (Asarja)

Jootam Joorim Jootam

Aahas Elieser Aahas

Hiskia Jeesus Hiskia

Manasse Eer Manasse

Aamon Elmadam Aamon

Joojakim Melki

Serubbaabele Serubbaabel Serubbaabel

Reesa

Hananja Johanan Abiud

Jesaja Jooda

Joosek Eljakim

Refaja Semein

Arnan Mattatias Asor

Maahat

Obadja Naggai Saadok

Esli

Sekanja Naahum Akim

Semaja Aamos Eliud

Mattatias

Nearja Joosef

Jannai Eleasar

Eljoenai Melki

Leevi Mattan

Mattat

Jeesus Jeesus

(Marian poika) (kasvattipoika)

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 14]

Aadam

Aabraham

[Kuva s. 15]

Sukuluettelot todistavat selvästi JEESUKSEN Messiaaksi