Baaruk – sihteeri joka sai profeetallisen sanoman
SEITSEMÄNNEN vuosisadan viimeisen neljänneksen aikana ennen ajanlaskumme alkua palveli Baaruk profeetta Jeremian sihteerinä. Hän eli aikana, jolloin muut israelilaiset eivät arvostaneet Jehovan sanaa, vaan kulkivat itsepintaisesti omia teitään. Sen tähden profetiat, jotka Baaruk merkitsi muistiin Jeremian ohjauksessa, viittasivat suuressa määrin onnettomuuteen. Koska nämä profetiat olivat epäsuosiossa, Baaruk joutui toisinaan osalliseksi profeetta Jeremian epämiellyttävistä kokemuksista. Erään kerran häntä ympäröivien olosuhteitten vaikutus ja profeetallisten sanomien sisältö järkytti jopa Baarukin tasapainon, ja tämä aiheutti sen, että hänelle osoitettiin erikoinen profeetallinen sanoma.
Joojakimin hallituskauden neljäntenä vuonna Jeremia saneli Baarukille profeetallisen sanoman Jerusalemin tuhoutumisesta kaldealaisten käsissä. Myöhään syksyllä seuraavana vuonna Baaruk saapui kirjoittamansa kirjakäärö mukanaan erikoisena paastopäivänä temppelin esipihalle. Miksi Baaruk eikä Jeremia? Jeremia oli estynyt menemästä sinne, ja niinpä Jeremia lähetti Baarukin lukemaan Jehovan sanan kokoontuneille israelilaisille. Yksi julkista lukemista kuuntelevista miehistä oli muuan Miika. Hän meni heti kertomaan tästä kuningas Joojakimin kirjurille ja päämiehille. – Jer. 36:1–13.
Päämiehet lähettivät sitten Jehudin Baarukin luo pyytämään tätä tulemaan profeetallinen kirjakäärö mukanaan heidän luokseen. Baarukia kohdeltiin huomaavaisesti, häntä pyydettiin istumaan ja lukemaan kirjakääröstä. Kuultuaan voimakkaan tuomiosanoman päämiehet alkoivat pelätä, ja heidän kasvonsa ja käytöksensä epäilemättä paljastivat heidän pelkonsa. He tunsivat olevansa velvollisia ilmoittamaan kuningas Joojakimille kirjakäärön sisällöstä. Saadakseen tietää, mikä osuus Baarukilla oli profeetallisen kirjakäärön tuottamiseen, päämiehet kysyivät: ”Kuinka sinä kirjoitit kaikki nämä sanat hänen suustansa”? Baarukin vastaus ilmaisi selvästi, että hän oli vain sihteeri, joka uskollisesti merkitsi muistiin sen mitä Jeremia saneli. Hän sanoi: ”Hän saneli minulle suustansa kaikki nämä sanat, ja minä kirjoitin ne musteella kirjaan.” Päämiehet tajusivat, että profeetallinen sanoma herättäisi kuninkaan vihan, ja neuvoivat Baarukia ja Jeremiaa piiloutumaan. Kuten päämiehet olivat aavistaneet, Joojakim käski ottaa nämä kaksi miestä kiinni. Mutta Jehovan suojeluksen ansiosta Jeremian ja Baarukin piilopaikkaa ei löydetty. – Jer. 36:14–26.
Tämä kokemus on varmaan suuresti rohkaissut Baarukia, koska aikaisemmin eräs profeetallinen sanoma oli osoitettu hänelle henkilökohtaisesti. Tämä sanoma oli omiaan oikaisemaan hänen ajattelunsa. Joojakimin hallituskauden neljäntenä vuonna Baaruk huudahti: ”Voi minua! Sillä Herra on antanut minulle murhetta kipuni lisäksi; minä olen uupunut huokaamisestani enkä lepoa löydä.” (Jer. 45:3) Baarukin kokema kipu oli siitä aiheutuva ahdinko, että hänen täytyi olla lakia rikkovien maanmiestensä keskuudessa. He olivat turmeltuneita, uppiniskaisia ja katumattomia. Baarukista on hyvinkin saattanut tuntua samanlaiselta kuin Lootista Sodomassa, ja hänestä Raamattu sanoo: ”Se, mitä tuo vanhurskas mies näki ja kuuli asuessaan heidän keskuudessaan päivästä päivään, piinasi hänen vanhurskasta sieluaan heidän laittomien tekojensa takia.” (2. Piet. 2:8) Sen lisäksi että Baaruk tunsi kipua sydämessään, hän koki murhetta. Miksi hänestä tuntui siltä, että Jehova Jumala oli lisännyt sellaista murhetta hänen kipuunsa?
Jehovan sana ei antanut toivoa muutoksesta parempaan suuntaan Baarukin elinaikana. Se oli sen sijaan synkkä sanoma, joka viittasi varmaan tuomioon. Tämä odote täytti Baarukin murheella. Henkilökohtaisesti hänellä ei ollut mitään toivoa asemansa paranemisesta. Niinpä hän vain ryhtyi huokaamaan. Hän ei voinut saada rauhaa, ”lepoa”.
Baarukin asenne ei ollut järkevä. Hän tarvitsi oikaisua. Jehovan sana hänelle kuului: ”Katso, minkä olen rakentanut, sen minä hajotan, ja minkä olen istuttanut, sen minä revin irti; ja tämä kohtaa koko maata. Sinä pyydät itsellesi suuria! Älä pyydä; sillä katso, minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle, . . . Mutta sinulle minä annan henkesi saaliiksi, mihin paikkaan sinä menetkin.” – Jer. 45:4, 5.
Koska se tuho, jonka Jehova oli säätänyt profeettansa Jeremian suun kautta, oli varmasti tuleva, ei totisesti ollut aika kenenkään yksilön havitella ”suuria” itselleen. Silloin ei ollut aika ajatella aineellista turvallisuutta, vaurautta, omaisuutta tai huomattavaa asemaa. Baarukia kehotettiin tyytymään siihen, että hän selviytyisi tulevasta tuhosta elossa. Mikä voisi arvoltaan olla verrattavissa siihen? (Matt. 16:26) Vaikka Baarukille annettiin varmuus elossa säilymisestä, hän oli saava osansa yleensä kansan kohtaamista vaikeuksista. Hänelle annettiin esimakua siitä, millaisen suojeluksen hän saisi, kun Jehova varjelisi hänet ja Jeremian joutumasta kuningas Joojakimin käsiin.
Jerusalemin tuhon jälkeenkin Baaruk totesi tarvitsevansa edelleen kestävyyttä ja hänen täytyi luottaa Jehovan suojelukseen. Kun Jeremia ilmoitti kansalle Jehovan sanan, jonka mukaan ihmisten ei olisi pitänyt paeta Egyptiin, niin he eivät kiinnittäneet siihen huomiota. Puolustellakseen Jeremian kautta annetun Jehovan sanan hylkäämistään he esittivät Baarukin väärin ja sanoivat: ”Baaruk, Neerian poika, kiihoittaa sinua meitä vastaan antaakseen meidät kaldealaisten käsiin tapettaviksi tai vietäviksi pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin.” (Jer. 43:3) Näin he väittivät, että Jeremia, joka oli nyt vanha, oli sihteerinsä vaikutusvallan alainen eikä enää puhunut Jehovan sanaa, vaan esitti sihteerinsä sanoman Kaikkivaltiaan sanomana. Tällaisen suhtautumistavan edessä Baarukin tarvitsi säilyttää usko Jehovan lupaukseen hänen varjelemisestaan.
Me voimme nykyään hyötyä Baarukin kokemuksesta. Se, että hän palveli Jehovaa uskollisesti Jeremian sihteerinä, ei tuottanut hänelle erikoista aineellista palkkaa. Samoin meidänkään ei pitäisi nykyään odottaa jotakin erikoiskohtelua, kun kärsimykset ja vaikeudet kohtaavat yleensä ihmisiä. Meidän pitäisi olla halukkaita kärsimään vaikeutta myös tulevan ”suuren ahdistuksen” aikana ja tyytyä Jehovan vakuutukseen: ”Ehkä te saatte suojan Herran vihan päivänä.” (Matt. 24:21, 22; Sef. 2:3) Kun me sitten näemme Jumalan tuomion täytäntöönpanon jumalattomia vastaan, me voimme odottaa luottavaisesti saavamme henkemme eli elämämme saaliiksemme siten, että säilymme elossa ”suuren ahdistuksen” läpi Jehovan vanhurskaaseen ja rauhalliseen uuteen järjestykseen.