Katso suoraan eteenpäin kristittynä
HYLKEENPYYTÄJÄT olivat täysin eksyksissä jään ja sokaisevan lumimyrskyn keskellä. Kun tilanne näytti pahimmalta yksi heistä sanoi: ”En usko, että kukaan meistä säilyy hengissä kertomaan tästä.” Mutta pari miestä kieltäytyi sinnikkäästi menettämästä rohkeuttaan. Yksi heistä, osastonsa johtaja, ajatteli hellin tuntein morsiantaan. Kun hänen uupuneet toverinsa halusivat luopua, hän näki morsiamensa kasvot alituisesti edessään. Hän ei aikonut kuolla, ja hän rohkaisi tovereitaan pysymään jatkuvasti liikkeellä eikä asettumaan lumeen makaamaan. Hän ja noin 50 muuta miestä säilyivät elossa onnettomuudesta. Hänen rakkautensa morsiantaan kohtaan, jonka kanssa hän myöhemmin meni naimisiin, ja morsiamen kasvojen selvä kuva hänen mielessään olivat pelastaneet monta henkeä kuolemasta.
Tämä tosikertomus valaisee, kuinka tärkeätä on ettemme koskaan kadota näkyvistämme päämääräämme kristillisessä elämänkilvassa. Joskus kristityn taistelu vanhurskauden polulta poikkeamista vastaan voi olla yhtä ankaraa kuin noiden uupuneitten hylkeenpyytäjien kamppailu. Kuolema saa vallan, kun ihminen lakkaa ”taistelemasta” ja antaa periksi painostavalle halulle asettua makaamaan ja nukahtaa. Kuinka onnellisia ovatkaan ne, joilla on henkensä silmien edessä kuva, joka kannustaa heitä katsomaan suoraan eteenpäin periksi antamatta!
Juuri niin menettelivät entisajan uskolliset miehet. Esimerkiksi Mooses valitsi ”huonon kohtelun Jumalan kansan kanssa” sen sijaan että olisi jatkanut ruhtinaallista elämää Egyptin faaraon hovissa. Ja miksi hän teki tällaisen valinnan? Koska ”hän katsoi kiinteästi kohti palkan maksua”. Niin, Mooses katsoi eteenpäin eikä nähnyt ainoastaan palkkaa, vaan myös Hänet, joka lupasi sellaisen palkan. Mooses ikään kuin näki ”Hänet, joka on näkymätön”, Jumalansa Jehovan. – Hepr. 11:24–27.
Jeesus Kristus ei myöskään luopunut katkerasta kamppailusta nuhteettomuutensa säilyttämiseksi, vaikka hänen täytyi tehdä se ”voimakkain huudoin ja kyynelin”. (Hepr. 5:7) Hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi, ja katsoi suoraan eteenpäin kohti palkintoa, jonka hänen Isänsä Jehova oli asettanut hänen eteensä. – Hepr. 12:2.
MITÄ ME NÄEMME JOS KATSOMME SUORAAN ETEENPÄIN
Korkein Jumala ilmaisee itsensä ihmiskunnalle nimellään Jehova ja rakkautensa, armonsa, hellän huolenpitonsa ja anteliaisuutensa välityksellä. (Ps. 83:19; Apt. 14:17) Jehova on osoittautunut niin runsaskätiseksi näissä suhteissa, että meidän pitäisi kyetä entisajan uskollisen Jobin tavoin huudahtamaan: ”Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt.” (Job 42:5) Uskon silmin me näemme myös Jeesuksen istuvan Jumalan oikealla puolella taivaassa. Juuri hän antoi elämänsä vapauttaakseen meidät synnin ja kuoleman orjuudesta. Mikä kiehtova näkymä katseltavaksi! – Kol. 3:1, 2; vrt. Apt. 7:55, 56.
Ikään kuin tässä ei olisi vielä kylliksi, me näemme taivaanrannalla myös uuden päivän kajastavan. Päivä, jona Jumalan valtakunta aloittaa maapallon tekemisen paratiisiksi, on käsillä! Me emme saa koskaan kadottaa näkyvistämme näitä tosiasioita. Meidän silmämme täytyy tarkentaa niin kuin hyvän kameran linssi, jotta se, mikä on edessämme, jättäisi selvän vaikutelman henkeemme ja sydämeemme.
”Ruumiin lamppu on silmäsi”, sanoi Jeesus. ”Kun silmäsi on viaton, on myös koko ruumiisi valoisa.” (Luuk. 11:34) Kun viaton silmämme on kohdistettu Jehova Jumalaan, hänen Poikaansa ja Valtakuntaan, niin me kykenemme vaikeimmissakin olosuhteissa voittamaan taipumuksen periksi antamiseen. Niinpä me kiinnitämme tarkkaa huomiota kehotukseen: ”Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat.” – Sananl. 4:25, 26.
SUORAAN ETEENPÄIN KATSOMINEN VAATII PONNISTELUA
Kirjoituksen alussa esitetystä tosikertomuksesta käy selvästi ilmi, että eteenpäin menemiseen äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa tarvitaan paljon ponnistelua. Ihminen on taipuvainen antamaan periksi ja lepäämään. Tässä maailmanhistorian vaiheessa me elämme siinä erittäin vaikeassa tilanteessa, josta Paavali varoitti meitä 2. Timoteuksen kirjeen 3: 1:ssä: ”Mutta tiedä tämä, että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä.” Vaikka monet kristityt antavat erinomaisen esimerkin hellittämättömyydestä, toiset osoittavat väsymisen merkkejä ja toiset ovat taipuvaisia jopa luopumaan kilvasta. On hyvin hyödyllistä tietää, mistä syistä kristitty voi alkaa osoittaa väsymisen merkkejä, ja ennen kaikkea tietää, mitä voidaan tehdä sen estämiseksi. Seuraavat seikat ovat auttaneet joitakuita kristittyjä kohottamaan jälleen katseensa suoraan eteenpäin, kun he olivat menettäneet rohkeutensa tai olivat jo melkein luovuttaneet.
KEHITÄ MYÖNTEINEN ASENNE
Rohkaisu antaa voimaa hellittämättömyyteen. (Apt. 27:33–36) Rohkaistumiseen tarvitaan myönteistä asennetta, kun sen sijaan kielteisellä asenteella on päinvastainen vaikutus ja se on omiaan masentamaan. Tunnetko ihmisiä, jotka ovat hyvin kielteisiä ja jotka arvostelevat melkein kaikkea? Ovatko he onnellisia? Kaiken arvostelun ei tietenkään tarvitse olla väärää, sillä onhan olemassa perusteltuakin arvostelua. Mutta etkö olekin samaa mieltä, että laadultaan kielteinen arvostelu tekee kriittisen ihmisen ikävystyneeksi ja voi johtaa siihen, että hänestä tulee hyvin onneton? Koska siinä on todellisuudessa kysymys katsantokannasta, tilanteen korjaaminen riippuu myönteisen asenteen kehittämisestä.
Jehova tähyilee aina hyvää väärintekijöistäkin. Vaikka kuningas Joosafatin väärinteko sai Jumalan närkästyksen heräämään häntä vastaan, Jehova sanoi hänelle: ”Kuitenkin on sinussa löydetty myös hyvää.” (2. Aikak. 19:3) Miksi et siis olisi Jehovan kaltainen tässä suhteessa ja tähyilisi hyvää toisista ihmisistä? Jos esimerkiksi olisit taipuvainen arvostelemaan jotakuta kristillisen seurakunnan nimitettyä vanhinta, niin eikö olisi hyödyllistä ajatella hänen monia hyviä ominaisuuksiaan – hänen rakkauttaan Jehovaa ja seurakuntaa kohtaan, hänen ahkeraa työskentelemistään kokousten valmistamisessa ja hänen auttamishaluaan? Tämä auttaa poistamaan kielteiset ajatukset mielestäsi. Ja aina kun joudut epäsuotuisalta vaikuttavaan tilanteeseen, miksi et ajattelisi sitä hyvää, mikä on seurauksena oikeasta suhtautumisesta sellaisissa tilanteissa? Me olemme saaneet erinomaisen esimerkin Jeesukselta, joka kärsi vihollistensa käsissä mutta ”oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi”. – Hepr. 5:8.
VAHVISTA USKOA JA LUOTTAMUSTA
Olet ehkä tavannut myös ihmisiä, jotka ovat antautuneet alemmuuskompleksin valtaan. Se voi lannistaa kristittyjäkin niin, että he pitävät itseään arvottomina ja sopimattomina jatkamaan kristillisellä tiellä. Mutta onko tällainen katsantokanta oikea? Ei tietenkään. Jehovan maalliset lapset ovat hyvin kallisarvoisia hänelle. (Hagg. 2:7) Kukaan, joka yrittää tehdä oikein, ei ole alempiarvoinen hänen silmissään. Me siis tarvitsemme suurempaa luottamusta Jehovaan ja enemmän uskoa hänen kykyynsä tehdä meistä päteviä palvelijoitaan henkensä välityksellä. – 2. Kor. 3:5.
Kun pidämme edellä esitetyt ajatukset mielessämme, me rohkaistumme katsomaan suoraan eteenpäin luottavaisina sen sijaan että sallisimme itsemme masentua ja luovuttaa. Me saamme iloa kestävyydestä, sillä ”autuas se, joka Herraan turvaa”. – Sananl. 16:20.
ÄLÄ OLE HUOLISSASI
Liiallinen huolestuneisuus myös riistää ihmisiltä elämänilon ja saa heidät ikävystyneiksi. ”Lopun aikaa” koskevat Jeesuksen sanat ilmaisevat tämän olevan tärkeä seikka nykyään. (Dan. 12:4) Hän mainitsi, että ”ihmiset [tulisivat] voimattomiksi pelosta ja sen odotuksesta, mikä kohtaa asuttua maata”. – Luuk. 21:26.
Jotkut ihmiset puhuvat aina levottomista ajoista, vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, voimakkaasta inflaatiosta, rikollisuuden lisääntymisestä, perhe-elämän hajoamisesta, yksinäisyydestä ja muista epämiellyttävistä asioista. Tällaisen huolestuneisuuden takia jopa jotkut kristityt ovat menettäneet halunsa kamppailla myrskyä vastaan ja ovat vaarassa menettää elämänsä. On siis täysi syy tyystin erilaiseen katsantokantaan. Paavalin kannustava kehotus kuuluu: ”Iloitkaa aina [silloinkin kun herää ongelmia] Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa! . . . Älkää olko mistään huolissanne, vaan antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi.” Mikä siitä on seurauksena? ”Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, on varjeleva teidän sydämenne ja mielenkykynne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Fil. 4:4–7) Sellainen ihminen ei menetä rohkeuttaan.
SYVENNÄ HENGELLISYYTTÄSI
Sitkeä eteenpäinmeno lumimyrskyssä vaatii paljon elinvoimaa. Elimistön hupenevat voimavarat tarvitsevat täydentämistä. Samoin kristitty, joka ei jatkuvasti ruoki mieltään ja sydäntään hengellisellä ravinnolla, menettää onnellisuutensa ja väsyy. Jos tällainen tila kestää liian kauan, hän ei jatka elämän tiellä kulkemista. – Matt. 4:4.
Nykyisin vallalla oleva nautintojen ja huvittelun korostaminen voisi saada jopa entiset vahvat kristityt tulemaan ”nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastaviksi”. (2. Tim. 3:4) Tämä vuorostaan riistäisi heiltä arvokasta aikaa, jota he tarvitsisivat hengellisen ravinnon hankkimiseen itselleen. Myös materialismi, ’päättäneisyys olla rikkaita’, vaatii ihmiseltä niin paljon aikaa, että se voi ”tuhota hänen hengellismielisyytensä. Paavalin esittämät varoituksen sanat soveltuvat erityisesti meidän aikaamme: ”Tätä [rahan]rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta.” – 1. Tim. 6:9, 10.
Ihmisen, joka haluaa pysyä lujana näinä myrskyisinä aikoina, täytyy syventää hengellisyyttään järjestämällä joka päiväksi aikaa Raamatun ja raamatullisten julkaisujen tutkimiseen. Ja hänen täytyy etsiä säännöllisesti toisten uskovien seuraa. (2. Tim. 3:16, 17; Hepr. 10:24, 25) Se on omiaan antamaan hänen mielelleen ja sydämelleen voimaa, jota kuvaillaan Jesajan 40:29–31:ssä: ”Hän [Jehova] antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle voimaa yltäkyllin. . . . ne, jotka Herraa odottavat, . . . juoksevat eivätkä näänny, . . . vaeltavat eivätkä väsy.”
VAELLA JUMALAN KANSSA
Onnellinen on se, joka ei kulje yksinään vaan jolla on toveri matkakumppaninaan. Niin, ”kahden on parempi kuin yksin, . . . Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa.” (Saarn. 4:9, 10) Vanhan ajan uskollisilla miehillä, kuten Hanokilla ja Nooalla, oli paras matkatoveri. He vaelsivat tosi Jumalan kanssa. (1. Moos. 5:24; 6:9) Jumalan kanssa vaeltaminen antaa ihmiselle tarpeellisen avun pahimmistakin myrskyistä selviytymiseen. Ihmisen jokapäiväinen yhteydenpito Jehovaan ja voimakas henkilökohtainen suhde taivaalliseen Isäänsä pitää hänet pystyssä.
Esimerkiksi jos joku tuntee olevansa yksinäinen siksi, että hän on menettänyt rakkaan puolisonsa tai lapsensa kuolemaan, niin läheinen suhde Jumalaan tekee tämän kauhistavan menetyksen siedettäväksi. Kun jotakuta kristittyä kohdellaan väärin, kun hän kärsii jostakin epävanhurskaudesta tai silloinkin kun joku uskonveli loukkaa häntä pahoin, tämä kallisarvoinen suhde Jehovaan suojelee häntä luopumasta taistelusta. Silloinkin kun ihminen on tehnyt syntiä ja katuu omantunnontuskien vallassa, hänen suhteensa Jehovaan palauttaa hänet ennalleen ja hänen syntinsä annetaan anteeksi Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin kautta. (1. Joh. 1:7) Hän katsoo ja vaeltaa suoraan eteenpäin kristittynä.
ETEENPÄIN KATSOMINEN TUOTTAA RUNSAAN PALKAN
Kuten olemme todenneet, me tarvitsemme myönteisen asenteen selviytyäksemme kovista henkilökohtaisista myrskyistä elämässämme. Sitäpaitsi me saatamme henkilökohtaisesti joutua kokemaan ”suuren ahdistuksen”, ankaran maailmanlaajuisen ”myrskyn”, joka tekee lopun tästä koko asiainjärjestelmästä. (Matt. 24:21, 22; Jer. 25:31, 32) Jumalan henki auttaa meitä kestämään tämän rajumyrskyn, niin että voimme todeta olevamme elossa, kun se on ohi ja aurinko nousee puhdistetun maan ylle, maan joka muutetaan maailmanlaajuiseksi paratiisiksi.
Jehova Jumala ei halua meidän väsyvän ja luovuttavan. Hän haluaa meidän olevan niiden joukossa, joita apostoli Paavali kuvailee Heprealaiskirjeen 6:11, 12:ssa: ”Haluamme, että kukin teistä osoittaa samaa uutteruutta säilyttääkseen toivon täyden varmuuden loppuun saakka, jottette tulisi veltoiksi, vaan olisitte niiden jäljittelijöitä, jotka perivät lupaukset uskon ja kärsivällisyyden välityksellä.” Älkäämme siis väsykö, vaan antakaamme henkilökohtaisen suhteemme Jehova Jumalaan, uskomme Jeesuksen lunastusuhriin ja valoisan uuden järjestyksen odotteemme olla voiman lähteenämme elämässämme. Silloin tulemme olemaan Mooseksen kaltaisia, joka uskon välityksellä näki Jehovan, ja Jeesuksen kaltaisia, joka katsoi eteenpäin siihen iloon, joka oli asetettu hänen eteensä. Niin, ja niiden ympäri maapalloa olevien satojen tuhansien muiden kristittyjen kaltaisia, jotka katsovat suoraan eteenpäin ja sanovat luottavaisesti: ”Me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon, vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.” – Hepr. 10:39.