Syvempää näkemystä uutisiin

Paavin pulma Afrikassa

● Yksi pulma, jota paavi Johannes Paavali II joutui käsittelemään äskeisellä Afrikan-matkallaan, koski sitä, kuinka pitkälle hänen kirkkonsa oli mennyt paikallisten avioliittotapojen omaksumisessa. ”Monilla syrjäseuduilla papit ja piispat ovat moniavioisia”, kertoo ”New York Times” -lehti. ”Eräs pääkaupungissa asuva belgialainen teologi väitti jokin aika sitten, ettei se ollut moniavioisuutta sanan ahtaimmassa merkityksessä, vaan ’syrjäavioisuutta’ kirkon kielenkäytön mukaan. Hän sanoi, että kun on kysymys papista, ei moninkertaisia avioliittoja vahvisteta muodollisesti.” Kyseinen teologi sanoi myös: ”Jokainen ymmärtää sääntöjen vastaiseksi, että papilla on vaimoja, joten mitään seremonioita ei pidetä.”

Toisaalta paavi on omaksunut lujan kannan selibaatin puolesta. On ironista, että kirkon johtajien kanta sekä Afrikassa että Vatikaanissa on vastoin Kristuksen ja Raamatun opetuksia. Moniavioiset ja ne, jotka asuvat yhdessä vihkimättöminä, ovat haureuden harjoittajia ja/tai aviorikoksen tekijöitä. Heidät pitäisi poistaa seurakunnasta – eikä heidän suinkaan tule olla papin tai piispan virassa. Ja roomalaiskatolinen ”Douay”-raamatunkäännös sanoo: ”Piispan tulee siksi olla moitteeton, yhden vaimon mies” – ei välttämättä naimaton. – 1. Tim. 3:2, 12; 4:3; Matt. 19:9; 1. Kor. 5:9–13.

Tuottaako raha onnea?

● Yhteiskunnallisten parannusohjelmien epäonnistumisesta alkuperäisväestöjen auttamisessa maissa, jotka ovat joutuneet ”sivistyksen” piiriin, syytetään usein rahan vähyyttä. Mutta Alaskan eskimojen tilanne herättää vakavia epäilyjä tämän johtopäätöksen suhteen. Kanadassa ilmestynyt ”Alberta Report” sanoo eskimojen itsensä suorituttaneen tutkimuksen, joka ”tuli siihen tulokseen, että öljystä saatava 100 miljoonan dollarin vuositulo on hyvää vauhtia tuhoamassa tyystin ’sekä alkuperäisasukkaat yksilöinä että heidän kulttuurinsa”. Kirjoituksessa mainitaan, että ”vain 15 vuotta sitten näiden ihmisten keskuudessa . . . vallitsi sellainen mielenlaatu, että se sai monet aikaisemmat tutkimusmatkailijat kuvailemaan alkuperäiset eskimot maailman onnellisimmaksi kansaksi”. Mitä sitten on tapahtunut?

”1960-luvun loppupuolella löydettiin mahtavat Prudhoe Bayn öljy- ja kaasuesiintymät Alaskan North Slopesta”, selitetään kirjoituksessa. ”Valkoisia alkoi tulla virtanaan. Vielä pahempaa oli valkoisten dollareitten tulo.” Yksityiset eskimot saavat nyt öljystä noin 20 000 dollarin vuositulot, ja kuitenkin heidän tilansa kuvaillaan ”kauhistavaksi’’. 70 prosentin yhdyskunnan aikuisista sanotaan olevan alkoholisteja, ja yleisimmäksi kuolinsyyksi ilmoitetaan väkivalta. Siten kaiken tämän rahan vaikutus ”on ollut turmiollinen”, mainitsee ”Alberta Report”.

Tällainen murheellinen seuraus aikaisemmin onnelliselle kansalle on valaiseva ääriesimerkki siitä, että on väärin ajatella pelkkien aineellisten varojen voivan ratkaista ihmisen vaikeudet. Itse asiassa niiden vaikutus on usein aivan päinvastainen, kuten Raamattu mainitsee, ja ne saavat varomattomat lankeamaan ”kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon”. – 1. Tim. 6:9.

Aitoa elpymistäkö vai harhakuvitelmaa?

● Monilla on sellainen vaikutelma, että Yhdysvalloissa on nykyään havaittavissa uskonnollisen elämän elpyminen. Evankelisen ”Christianity Today” -lehden äskettäin teettämä galluptutkimus ilmaisee, kuinka syvällistä tällainen ”elpyminen” on. Toisaalta tutkimuksessa todettiin, että noin kaksi kolmasosaa ihmisistä yleensä uskoo, että Raamattu on Jumalan sana. Toisaalta lehti mainitsi: ”On ilmeisesti eri asia USKOA, että Raamattu on Jumalan sana, kuin lukea sitä.” Kirkon jäsenten keskuudessa suoritetussa tutkimuksessa todettiin, että vain 18 prosenttia protestanteista ja 4 prosenttia roomalaiskatolilaisista lukee Raamattua joka päivä; 41 prosenttia protestanteista ja 67 prosenttia katolilaisista lukee sitä harvemmin kuin kerran kuussa tai ei lue sitä lainkaan.

Eräs asiantuntija, jonka mielipiteitä esitettiin ”Christianity Today” -lehdessä, sanoi: ”Täällä on käynnissä tunteen elpyminen mutta ei Jumalan tuntemuksen elpyminen. Kirkon vakavin ongelma on se, etteivät kirkkoon kuulumattomat eivätkä siihen kuuluvat todella tiedä, kuka Jumala on ja mitä hän vaatii meiltä.” Juuri tällaisen uskonnollisen tilanteen Raamattu itse sanoo olevan vallalla tämän maailmanjärjestelmän ”viimeisinä päivinä”: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” – 2. Tim. 3:1, 5, ”Kirkkoraamattu”.