Voitko sinä auttaa leskiä ja isättömiä lapsia ”heidän ahdistuksessaan”?
1, 2. a) Mikä ero on sen välillä, että ”huomaa” jonkun olevan ahdingossa ja sen että ”huolehtii” hänestä? b) Minkä vastuun tosi palvonta tuo Jaakobin 1:27:n mukaan?
ON AIVAN eri asia huomata jonkun olevan ahdingossa kuin huolehtia ahdingossa olevasta. Tosi palvonnan pitäisi muuttaa ihmiset välinpitämättömistä huomioitsijoista toisten uskovien huolehtivaisiksi auttajiksi, koska ”palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta”. – Jaak. 1:27.
2 Jaakobin 1:27:ssä esiintyvä alkuperäinen kreikankielinen sana, joka on käännetty ”huolehtimiseksi”, määritellään ’huolen pitämiseksi, huomioon ottamiseksi’. Siihen sisältyy ajatus jonkun luona käymisestä viemässä tarvittavaa apua. Tällaista apua arvostetaan syvästi.
LAPSET VOIVAT ANTAA ARVOKASTA APUA
3, 4. a) Keiden pitäisi olla huolissaan leskien auttamisesta 1. Timoteuksen kirjeen 5:4:n mukaan? b) Millä tavoilla yksinhuoltajien lapset voivat auttaa ja mikä on parasta tukea mitä nämä lapset voivat antaa?
3 Apostoli Paavali osoittaa, keiden pitäisi olla kiinnostuneita leskien auttamisesta, kun hän sanoo: ”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Tim. 5:4) Vaikka tämä lausunto koskee aikuisia lapsia, niin alaikäisetkin voivat oppia ilmaisemaan antaumuksensa Jumalalle maksamalla ”asianmukaista korvausta” vanhemmilleen, jotka ovat tehneet niin paljon heidän hyväkseen. Mutta miten? Jotkut nuoret auttavat antamalla rahaa, kuten eräskin, joka tarjosi kaikki osa-aikatyöstään saamansa säästöt erään odottamattoman laskun maksamiseen. ”Tällainen 14-vuotiaan pojan anteliaisuus on sanoin kuvaamattoman rohkaisevaa”, sanoi hänen äitinsä silmät säteillen.
4 Vaikka lapset eivät kykenisikään antamaan rahaa, niin he voivat antaa jotakin paljon tärkeämpää – ilmaista arvostusta ja tottelevaisuutta. (Sananl. 23:22; Ef. 6:1–3) Useimmat yksinhuoltajat kysyvät itseltään: ”Kasvatanko lastani hyvin?” Kuvittele, millaista iloa eräs yksinhuoltaja tunsi, kun hänen pikkulapsensa teki kortin, jossa sanottiin: ”Rakastan sinua hyvin paljon ja tiedän, että yrität kovasti.” Jos olet yksinhuoltajan lapsi, niin oletko lähiaikoina kertonut isällesi tai äidillesi, kuinka paljon arvostat hänen puolestasi tekemiään uhrauksia? Oletko nopea tottelemaan? Tiedätkö, miten paljon merkitsee tiskaaminen kuuliaisesti, jätteiden vieminen ulos, kotiläksyjesi tekeminen, kotiin tuleminen ajoissa, siistiytyminen ja ennen kaikkea raamatullisten julkaisujen tutkiminen säännöllisesti? Näihin asioihin liittyvä halukas kuuliaisuus on parasta tukea, mitä voit antaa isällesi tai äidillesi.
KUINKA SEURAKUNTA VOI AUTTAA
5. a) Mitä ’myötätuntoisuuden’ osoittaminen merkitsee, ja miksi se on niin tärkeää? b) Millä tavoilla seurakuntamme voisi ilmaista sellaista ’myötätuntoisuutta’ yksinhuoltajia kohtaan?
5 ”Se on ollut kovaa ja joskus olen ollut vähällä murtua”, sanoi eräs yksinhuoltaja, jolla on kuusi lasta, muun muassa noin 1 1/2 vuoden ikäiset kaksoset. ”Mutta aina silloin tällöin joku veljistä tai sisarista [seurakunnassa] sanoo minulle: ’Joan, teet hyvää työtä. Se varmasti kannattaa.’ Auttaa kovin paljon, kun tietää, että toiset ajattelevat minua ja välittävät minusta.” Tämä osoittaa, kuinka kaikki voivat olla avuksi. ”Olkaa kaikki”, kehottaa apostoli Pietari, ”samanmielisiä, myötätuntoisia, veljellistä kiintymystä omaavia, hellän sääliväisiä.” (1. Piet. 3:8) Asetu tuon toisen asemaan. Pelkkä ystävällinen sana ja sydämellinen hymy voivat merkitä niin paljon. Ole helläsydäminen ennemmin kuin arvosteleva.
6. Miksi henkilö, joka toimii niin kuin Johanneksen 1. kirjeen 3:17:ssä kuvaillaan, on todella moitittava Jumalan silmissä?
6 Aitoon rakkauteen sisältyy enemmän kuin huomaavaisia sanoja. Juuri ennen kuin apostoli Johannes kehotti kristittyjä osoittamaan rakkautta teoilla, hän kirjoitti: ”Mutta jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin millä tavalla Jumalan rakkaus pysyy hänessä?” (1. Joh. 3:17) Se alkukielen sana, joka on käännetty sanalla ”näkee”, ei merkitse vain huoletonta vilkaisua vaan hätäilemätöntä katselemista. Sitä käytetään silloin, kun kenraali tarkastaa armeijan. Hän varmasti katsoo kiinnostuneena yksityiskohdista. Kuvittele siksi Johanneksen kuvailemaa tilannetta: joku, jolla on varaa auttaa, havaitsee katseltuaan huolellisesti veljeään hänen tarpeensa ja sitten sulkee ja lukitsee sydämensä oven. Hän kieltäytyy auttamasta. Kuinka kylmää! Olemme kiitollisia siitä, että tällaiset kielteiset vastakaiun ilmaukset ovat harvinaisia poikkeuksia Jehovan todistajien keskuudessa. Lukemattoman monet tiedonannot osoittavat heidän anteliaisuutensa puutteessa olevia kohtaan.
7. Missä tavallisesti on ongelma, kun tarpeessa olevat yksinhuoltajaperheet laiminlyödään, ja miten ongelma voidaan voittaa?
7 Laiminlyöntitapauksia on kuitenkin ollut. Tavallisesti se on johtunut siitä, ettei ole ’nähty’ tarvetta. Ei esiintynyt ’huolellista tarkkailua’ eikä kiinnostusta tarpeessa olevia kohtaan. Millainen tilanne vallitsee teidän seurakunnassanne? Oletteko todella tietoisia leskien ja orpojen olosuhteista? Milloin viimeksi teit enemmän kuin vain huolettomasti tervehdit heitä? Oletko koskaan kutsunut ketään heistä aterialle tai seurustelutilaisuuteen oppiaksesi tuntemaan heidät paremmin? Tällaiset kysymykset auttavat meitä havaitsemaan, ’näemmekö’ todella yksinhuoltajaperheittemme olosuhteet.
8. Miten jotkut seurakuntaan kuuluvat ovat auttaneet tarpeessa olevia yksinhuoltajaperheitä?
8 Auttaminen ei vaadi suurta varallisuutta. Monet, jotka näkevät todellisen tarpeen, ovat antaneet ylimääräisiä ruokatarvikkeita tai vaatteita, jotka ovat käyneet heidän omille lapsilleen pieniksi. Jotkut ovat jopa opettaneet yksinhuoltajille joitakin taitoja, esimerkiksi ompelemista, niin että nämä voivat tulla paremmin toimeen. Eräs vanha sananlasku esittää ajatuksen: ”Jos annat miehelle kalan, niin hänellä on ruokaa päiväksi. Jos opetat hänet kalastamaan, hänellä on ruokaa eliniäkseen.” Muuan yksinhuoltaja kirjoitti: ”Eräs sisar antoi minulle ompelukoneen kaksi palaa kangasta ja ompeluopetusta. Olen säästänyt satojen markkojen edestä siitä lähtien.”
9. Mikä tasapainoinen näkemys yksinhuoltajaperheillä pitäisi olla avun saamisen suhteen toisilta?
9 Mutta pitäisikö yksinhuoltajien yleensä odottaa saavansa apua ”tulvimalla” ja masentua, elleivät he saa apua? Tasapainoisen näkemyksen säilyttäminen on välttämätöntä. Vaikka yksinhuoltaja onkin kiitollinen kaikesta mahdollisesta tarjotusta avusta, niin hänen pitäisi kysyä: ”Teenkö kaiken voitavani tilanteen hyväksi?” Eräs yksinhuoltaja sanoikin: ”Ei kukaan voi todellisuudessa ottaa huollettavakseen ylimääräistä perhettä. Ellet auta itse itseäsi, niin et tunnusta kokonaisvastuutasi. Sinun on opittava seisomaan omilla jaloillasi.” Raamatussa on esimerkkejä uskollisista leskistä, jotka antoivat itseltään sen sijaan että olisivat odottaneet palveluksia toisilta. (Luuk. 2:36–38; Mark. 12:42–44) Muuan aineellisesti köyhä yksinhuoltaja, joka ponnisteli monta vuotta kahden lapsen kasvattamiseksi, piti seinällään laattaa, jossa luki: ”Ne, jotka tuovat auringonpaistetta toisten elämään, eivät voi olla saamatta sitä itse.” Hän on tehnyt juuri siten kaksitoista vuotta kokoajanevankelistana. Hän on antanut itseltään ja nyt 73-vuotiaana hän edelleen antaa apua toisille. Siitä on ollut seurauksena, ettei hän ole koskaan ollut puutteessa. – Sananl. 11:25.
10. Mikä osoittaa, että kypsillä sisarilla oli suuri osuus leskien ja orpojen auttamisessa ensimmäisellä vuosisadalla?
10 Kypsillä naisilla oli epäilemättä suuri osuus leskien ja orpojen auttamisessa ensimmäisellä vuosisadalla. Joidenkuiden leskien kerrotaan ’avustaneen ahdistuksessa olevia’, kenties heidän joukossaan on ollut yksinhuoltajaperheitä. (1. Tim. 5:10) Kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä Roomassa oleville kristityille, neljäsosa niistä, joille hän lähetti terveisiä, oli naisia, jotka olivat palvelleet uskollisesti seurakunnan kanssa tai sen hyväksi. Joidenkuiden mainittiin nimenomaan työskennelleen ahkerasti tai nähneen paljon vaivaa ”Herrassa”. (Room. 16:3–15) Foibe-nimisen naisen, ”seurakunnan palvelijan” (ilmeisesti hän palveli epävirallisella tavalla huolehtien toisten henkilökohtaisista tarpeista), sanotaan osoittautuneen ”monien puolustajaksi”. Epäilemättä hän otti aloitteen auttaakseen ”monia”, mikä vahvisti seurakuntaa. Foiben tavoin nykyään kypsät kristityt naiset antavat rakkaudellista rohkaisua ja apua käyttäen aineellisia varojaan ”ahdistuksessa olevien” auttamiseksi. – Room. 16:1, 2.
11. a) Minkälaatuista apua kypsät sisaret voivat antaa yksinhuoltajille? b) Minkä esimerkin voit kertoa, ja tiedätkö muita tapauksia?
11 Monet iäkkäät kristityt naiset antavat hengellistä ja tunneperäistä apua olemalla ”hyvän opettajia”, niin että he voivat ’palauttaa nuoret naiset järkiinsä’ tarjoamalla heille myötätuntoisia neuvoja. (Tiit. 2:3–5) Esimerkiksi eräs yksinhuoltajaäiti oli kyyneleet silmissä kuultuaan avioliittoa käsittelevän raamatullisen puheen. Eräs vanhempi kristitty nainen kysyi, mikä häntä vaivasi. ”Surkuttelen kai vain itseäni”, kuului nyyhkyttävä vastaus. Iäkkäämpi nainen alkoi puhua hänen kanssaan. Hän tiesi, miltä ahdingossa olevasta tuntui, koska hän itse oli joutunut aviomiehensä hylkäämäksi kaksikymmentä vuotta aikaisemmin. Nuorempi nainen sanoi: ”Hän oli suurin apuni. Hän puhui minulle paljon ja kutsui minut kanssaan saarnaamistyöhön. Hän on ollut erittäin hyvä ystävä minulle.” Monet kypsät kristityt naiset ovat lähestyneet sellaisessa asemassa olevia ja olleet valmiit kuuntelemaan heidän surujaan, jopa keskustelleet heidän kanssaan hyvin henkilökohtaisista ongelmista, joita kristityn miehen ei yksinään sopisi käsitelläkään.
VANHIMMAT – SAATTAKAA ’LESKEN SYDÄN RIEMUITSEMAAN’
12. Miten vanhimmat voivat saada ’leskien sydämen riemuitsemaan’?
12 ”Lesken sydämen minä saatoin riemuitsemaan”, sanoi Job esikristillisinä aikoina. (Job 29:13) Hän ”tunsi” leskien kokeman tuskan. Sen sijaan että hän olisi lisännyt sitä ajattelemattomalla sanalla tai teolla, hän toimi niin että ilahdutti heitä sisäisesti – heidän sydämensä. Kristillisten seurakuntien vanhimmat voivat nykyään tehdä samoin palauttamalla heidän luottamuksensa siihen, että seurakunta on lämminsydäminen perhe, saamalla heidät tosiaan tuntemaan olevansa osa siitä. Valvojat voivat esittää jonkin lohdullisen raamatunkohdan, joka osoittaa uskollisuudesta koituvat siunaukset. ’Myötätuntoisuus’ auttaa heitä, kun he yrittävät ymmärtää niitä suunnattomia tunneperäisiä ja henkisiä paineita, jotka ovat monien yksinhuoltajien vitsauksena. (1. Piet. 3:8) Silloin tarpeessa olevat tuntevat olevansa vapaita etsimään heiltä apua. Jokainen näistä hengellisistä miehistä voi tosiaan olla ”suojana rankkasateelta, . . . kuin vesipurot kuivassa maassa”. – Jes. 32:1, 2.
13. Miksi yksinhuoltajat voivat lähestyä vanhimpia saadakseen apua tärkeitä ratkaisuja tehdessään, ja millaista apua pitäisi antaa?
13 Raamattu ennusti, että Jumala palauttaisi kykenevät ”neuvonantajat” muinaisen kansansa keskuuteen. (Jes. 1:26) Samoin nykyään yksinhuoltajat voivat etsiä neuvoa vanhimmalta tehdessään tärkeitä ratkaisuja. Kun vanhimpia lähestytään, heidän pitäisi antaa ”ohjausta”, joka auttaa tiedustelijaa ymmärtämään käsiteltävään asiaan liittyvät Raamatun periaatteet. Mutta vanhimman tai kenen tahansa muun osa, jolta apua pyydetään, on olla ’neuvonantajana’, ei ratkaisun tekijänä toisten puolesta. – Sananl. 11:14; Gal. 6:5.
14. a) Miksi vanhinten pitäisi yrittää ”palauttaa kohdalleen” sellainen, joka ottaa harha-askeleen? b) Miten ’kohdalleen palauttamiseksi’ käännettyä kreikkalaista sanaa käytettiin ensimmäisellä vuosisadalla, ja miten tämän tietämisen pitäisi vaikuttaa siihen, millä tavalla sellainen ’kohdalleen palauttaminen’ suoritetaan?
14 Vanhin voi huomata, että joku yksinhuoltaja paineittensa takia ottaa jonkin ”harha-askeleen”, esimerkiksi seurustelee epäuskoisen kanssa. Asianomainen ei ehkä ole täysin tietoinen sellaisen askeleen vakavuudesta. ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä”, suosittelee Raamattua. (Gal. 6:1) Siten vanhimmat ja muut voivat estää ”harha-askeleesta” muodostumasta itsepäistä tottelematonta menettelyä. ’Kohdalleen palauttamista’ vastaava kreikkalainen sana on käännetty myös ’kunnostamiseksi’. (Mark. 1:19) Ensimmäisellä vuosisadalla sitä käytettiin kuvaamaan murtuneen luun paikalleen asettamista. Vaikka lääkärin täytyykin käyttää jonkin verran voimaa, niin hän on hyvin hellävarainen luun paikoilleen asettamisessa! Tarkoitushan olisi kuntouttaa vamman kohta, ei tehdä sitä pahemmaksi. Siksi vanhimmat, jotka haluavat tavoittaa sellaisten sydämen, pohtivat asianomaisen kanssa asiaa ”lempeyden hengessä”, hellävaraisesti mutta selväsanaisesti, auttaen häntä näkemään, miksi Jumalan neuvon noudattaminen on hänen parhaakseen, ja kuntouttavat häntä siten hengellisesti.
15. a) Milloin vanhinten täytyisi ehkä järjestää apua tarpeessa olevia leskiä varten? b) Miksi vanhimmat tarvitsevat toisten seurakuntalaisten apua?
15 Toisinaan vanhinten täytyy ehkä järjestää apua yksinäisille leskille. Trinidadissa eräs 79-vuotias kristitty leski sairastui vakavasti parantumattomaan syöpään, ja hän tarvitsi huolenpitoa kellon ympäri. Vaikka hän sai pientä eläkettä valtiolta, hänellä ei ollut sukulaisia, jotka olisivat voineet auttaa häntä. Jottei tehtävä olisi langennut vain muutamille harvoille, vanhimmat järjestivät kristittyjen naisten ryhmiä, jotka auttoivat vapaaehtoisesti. Yli puoli vuotta nämä naiset laittoivat hengelliselle sisarelleen ruokaa ja siivosivat hänen kotinsa, kuljettivat häntä, pesivät hänen pyykkinsä ja jopa kylvettivät hänet, kun hän ei enää pystynyt liikkumaan. Tämä oli sellainen rakkauden esimerkki, joka todella vaikutti naapureihin. Vanhimmat eivät luonnollisestikaan voi tehdä kaikkea välttämätöntä sellaisissa tapauksissa. Heillä on tavallisesti oma perhe huolehdittavana. Mutta he tekevät mielellään voitavansa ja arvostavat sitä, että toiset ottavat aloitteen auttaakseen tällaisissa tilanteissa.
VELJET – ’PELASTAKAA ISÄTTÖMÄT POJAT’
16. a) Mikä on yksinhuoltajaäitien suurin huolen aihe poikiensa suhteen? b) Kuka voi auttaa ja miten?
16 Yksinhuoltajaperheen äiti on luonnollisesti huolissaan siitä, ettei kodissa ole isän vaikutusta, varsinkin jos hänellä on poikia. Seurakunnassa olevien miesten tulisi tuntea niin kuin Job, joka sanoi: ”Minä . . . pelastin . . . orvon [isättömän pojan, UM], jolla ei auttajaa ollut.” (Job 29:12) Usein tarvittaisiin vilpitöntä kiinnostusta. Voisitte kutsua tällaisia poikia kanssanne todistamistyöhön, joihinkin toimintoihin valtakunnansalille ja jopa terveelliseen virkistäytymiseen kanssanne. Se voisi ’pelastaa’ pojan maailmalliselta tieltä ja vetää hänet seurakuntaan.
17. a) Kuka oli hyvä esimerkki sellaisesta, joka ’pelasti isättömiä poikia’, ja millaisin seurauksin? b) Mitä naimisissa olevan veljen täytyisi ottaa huomioon tarjotessaan apua toisille lapsille?
17 Apostoli Pietari oli yksi, joka ’pelasti isättömiä poikia’. Hän osoitti ystävällisyyttä Johannes Markusta kohtaan, jopa käytti hänestä sanontaa ”poikani Markus”. (1. Piet. 5:13) Markuksen äiti Maria oli todennäköisesti yksinhuoltaja, koska kertomus sanoo, että Pietari meni hänen taloonsa, ei hänen miehensä taloon. (Apt. 12:12) Epäilemättä se hyvä hengellinen seura, josta Markus nautti ollessaan Pietarin ja muiden kristittyjen miesten parissa, vaikutti siihen, että hänestä tuli lähetystyöntekijä, joka jopa kirjoitti yhden Raamatun kirjan. Hän on hyvä esimerkki pojille, jotka äiti yksin joutuu kasvattamaan. Luonnollisesti jokaisen naimisissa olevan veljen pitäisi ymmärtää, että Raamatun mukaan hän on ensisijaisesti vastuussa omasta perheestään huolehtimisesta ensin. ”Omaisia” laiminlyömättä paljon hyvää voidaan saada siitä, että osoitetaan kiinnostusta tällaisia isättömiä poikia kohtaan siinä määrin kuin se on hyödyllistä ja kuin olosuhteet sallivat. – 1. Tim. 5:8.
AVUN PERUSTA: UHRAUTUVA RAKKAUS
18. a) Minkälaatuinen rakkaus on aidon kristillisyyden tunnus, ja miten Jeesus osoitti sitä? b) Miten me voimme ilmaista sellaista rakkautta?
18 Tosi kristityn tunnusmerkki ei ole pelkästään rakkaus, vaan uhrautuva rakkaus. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Joh. 13:34, 35) Hänen esimerkkinsä antamisesta oli oleva mittapuu. Hän ”ei miellyttänyt itseään”. ”Hän tuli köyhäksi teidän tähtenne.” ”Hän antoi itsensä [tuskallisen kuoleman kautta] meidän syntiemme edestä.” Vain jäljittelemällä tällaista rakkauden mallia hänen opetuslapsensa voisivat ilmaista huolenpitoa, jota lesket ja isättömät lapset tarvitsisivat ”ahdistuksessaan”. – Room. 15:3; 2. Kor. 8:9; Gal. 1:4; Jaak. 1:27.
19, 20. a) Onko uhrautuvan rakkauden osoittaminen aina helppoa? Miksi tai miksi ei? b) Keiden auttamisesta meidän pitäisi olla erityisen huolissamme?
19 Kun paineet lisääntyvät ja omista ongelmista huolehtiminen tulee vaikeammaksi, on helppo tulla tunteettomaksi toisen ahdingon suhteen ja keskittyä vain omaan elämäämme. Ensimmäisellä vuosisadallakin joidenkuiden, joita oli ’Jumala opettanut rakastamaan toisiaan’, tarvitsi ’jatkaa siinä täydemmässä määrin’. (1. Tess. 4:9, 10) Eikö meidän pitäisi tarkastella rehellisesti omaa asennettamme ja toimintojamme onnettomiin olosuhteisiin joutuneita kristittyjä veljiämme ja sisariamme kohtaan? Jeesuksen esimerkin mukainen rakkaus vaatisi meitä uhraamaan elämämme veljiemme puolesta. Mutta jos olemme halukkaita antamaan elämämme veljiemme puolesta, niin kuinka meidän pitäisi suhtautua ”leipämme” jakamiseen silloin, kun ’näemme veljiemme olevan puutteessa’? – 1. Joh. 3:17.
20 Hengellisistä vastuistamme huolehtiminen pitää meidät kaikki hyvin kiireisenä. Me toivomme usein, että voisimme tehdä enemmän toisten auttamiseksi. Mutta jos halukkaasti teemme voitavamme, voimme olla varmat siitä, että Jehova tietää rajoituksemme ja arvostaa sitä mitä me teemme. ”Niin kauan kuin meillä on siihen suotuisaa aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, jotka ovat meille sukua uskossa.” – Gal. 6:10.
KAIKKI TYÖSKENTELEVÄT YHDESSÄ KESTÄÄKSEEN AHDISTUKSIA
21. a) Mitä yksinhuoltajat voivat tehdä selviytyäkseen nykyajan paineista? b) Miten toiset seurakuntaan kuuluvat voivat auttaa heitä, ja onko tällainen apu tärkeää?
21 Voimme siis yhteenvedoksi sanoa, että yksinhuoltajat voivat kestää menettelemällä seuraavalla tavalla: 1) Luota Jumalaan jatkuvasti nyt ja pidä toivo ikuisesta elämästä, jolloin Jumala tyydyttää kaikkien halut. (Ps. 37:3, 4) 2) Säilytä läheinen suhde Jumalaan tutkimalla Raamattua ja rukoilemalla intensiivisesti. 3) Pysy hyödyllisessä työssä, johon kuuluu Valtakunnasta todistaminen, taloudenhoito ja lasten kasvattaminen. Uhrautuva rakkaus saa kaikki seurakunnassa olevat herkästi auttamaan tarpeessa olevia yksinhuoltajia. Miten? Olemalla myötätuntoisia, osoittamalla kiinnostusta heidän lapsiaan kohtaan ja auttamalla heitä hengellisesti ja aineellisesti, mainitaksemme vain muutamia hyviä tekoja, joita voidaan suorittaa heidän hyväkseen. Kuinka arvokasta sellainen apu on? Eräs yksinhuoltaja sanoi: ”Olen kokenut niin paljon ikävyyksiä, että mieluummin unohdan ne. Suokaa minun kuitenkin sanoa tämä: ilman rakkaudellisilta ja uskollisilta veljiltä ja sisarilta saamaani apua en olisi koskaan onnistunut siinä!”
22. Mikä tulee olemaan seuraus tarpeessa olevista leskistä ja isättömistä lapsista huolehtimisesta?
22 Niin, ne jotka aidoista vaikuttimista ’huolehtivat’ ahdingossa olevista yksinhuoltajaperheistä, eivät ainoastaan näe näiden kestävän uskollisesti. (Jaak. 1:27) He myös heijastavat taivaallisen Isämme persoonallisuutta, hänen joka ”antaa apua leskelle ja lapselle, jolla ei ole isää”. – Ps. 146:9, The Bible in Basic English.
[Kuva s. 21]
Kypsät kristityt naiset voivat antaa rakkaudellista rohkaisua ja apua, myös aineellista apua
[Kuva s. 22]
Joittenkin taitojen opetteleminen voi auttaa yksinhuoltajia selviytymään elinkustannuksista
[Kuva s. 23]
Oletko koskaan kutsunut yksinhuoltajaperhettä aterialle, jotta tutustuisitte paremmin toisiinne?