Miksi rakkauden Jumala vaatii kostoa?

”Jumala on rakkaus.” – 1. Joh. 4:8.

 1. Mikä auttaa meitä ymmärtämään teemamme näennäisen ristiriitaisuuden?

KOSTOA? Rakkauden Jumalako? Kuinka se voi olla mahdollista? Eikö ole ristiriitaista ajatella, että rakkauden Jumala kostaa jollakin tavalla? Sellaiselta se saattaisi tuntua. Mutta tarkastelkaamme Luojan ilmaisemia rakkaudellisia ominaisuuksia, niin ymmärrämme selvemmin, millainen yhteys niiden ilmaisemisella on hänen kostoonsa.

 2. Miksi voimme sanoa, että Jumalan rakkaus on suurinta rakkautta, ja millaista kiitollisuutta herättävää rakkaudellista huolenpitoa hän on muun muassa osoittanut? (Ps. 136:1–6)

² Me voimme sanoa Jumalan rakkauden olevan suurinta rakkautta. Ja sitä on osoitettu meitä kohtaan tavattoman monin tavoin. Ajattele esimerkiksi tätä maapalloa, jonka päällä me elämme. Raamattu sanoo, että maapallo on Jumalan ihmisille antama lahja. (Ps. 115:16) Ja mikä erinomainen lahja! Ajattele, millaista rakkautta Jumala osoitti valmistaessaan maapallon meitä varten. Jumala asetti sen avaruuteen niin että se saa juuri oikean määrän lämpöä ja valoa auringosta ja peitti sen ihastuttavalla vihreällä matolla, jota koristavat monenlaiset kauniinväriset kukat. Ja rakkaudessaan Jumala tuotti maapallollemme runsain määrin maaeläimiä, lintuja ja kaloja sekä viljaa ja muita ruoka-aineita. – Ps. 104:1, 13–15.

 3. Miten Jumala ilmaisi rakkautta luodessaan meidät ihmiset?

³ Mutta Jumalan rakkaus ei ilmene ainoastaan siitä, mitä hän teki meidän hyväksemme; se ilmenee myös siitä, miten hän teki meidät. Hän teki meidät iloitakseen luomuksistaan. Kuinka hyvin psalminkirjoittaja ilmaisikaan sen, kun hän sanoi: ”Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti”! (Ps. 139:14) Anteliaisuudessaan ja rakkaudessaan Jumala antoi meille silmät, joilla voimme katsella ympärillämme olevan maailman kauneutta. Hän antoi meille korvat, joiden avulla voimme iloita erilaisista äänistä, esimerkiksi musiikista ja ihmisäänistä. Hän antoi meille nenän, jonka avulla voimme aistia ruoan miellyttävän hajun ja kukkien tuoksun. Ja kaiken huippuna ovat ihmisaivot, jotka ajattelevat, muistavat ja ohjaavat ruumiintoimintoja. Meidän on tosiaan pakko ihastella kaikkea sitä, millä Jumala on runsain määrin varustanut elimistömme. Totta tosiaan, ”Jumala on rakkaus”. – 1. Joh. 4:8.

Jumalan rakkaus tuo vapautuksen

 4. Miten Jumalan rakkaus ilmeni Eedenin paratiisissa?

⁴ Kun Jumala loi ensimmäisen ihmisen Aadamin, hän asetti hänet kauniiseen Eedenin paratiisiin. Mitä mielihyvää Aadamin onkaan täytynyt saada kokemastaan Jumalan runsaasta rakkaudellisesta huolenpidosta! Myöhemmin Jumala muodosti Eevan ja toi hänet Aadamin luo. Kuinka ihastuttavaa olikaan Eevasta elämänsä ensimmäisenä päivänä tulla yhdistetyksi aviomieheen ja päähän, joka vaalisi ja opastaisi häntä! Yhdessä he voivat iloiten odottaa toimivansa Jumalan tahdon mukaan maapallon kaunistamisessa ja kansoittamisessa ja eläinkunnan rakkaudellisessa vallitsemisessa. Minkä loistavan tulevaisuuden Jumala asettikaan heidän eteensä!

 5. a) Miten ensimmäiset esivanhempamme tulivat arvottomiksi saamaan osakseen Jumalan rakkautta? b) Miten Jumalan rakkaus kuitenkin ulotettiin heidän jälkeläisiinsä?

⁵ Ikävä kyllä, tulevaisuus ei kuitenkaan muodostunut sellaiseksi, ei ainakaan heidän tulevaisuutensa. Eräs kapinallinen henkiluomus vetäytyi itsekkäästi eroon Jumalan rakkaudesta ja teki itsestään Saatana Panettelijan. Tämä Panettelija taivutti Eevan ja hänen avullaan Aadamin toimimaan oman päänsä mukaan. Niinpä he ryhtyivät itsekkääseen, Luojastaan riippumattomaan menettelyyn. Mutta siten he osoittautuivat täysin arvottomiksi saamaan Luojansa rakkautta. Jumala aivan oikein langetti kuolemantuomion näille tahallisille synnintekijöille. Mutta rakkaudestaan ihmiskuntaa kohtaan hän salli heidän elää niin kauan, että he voivat saada lapsia, muutoin me emme olisi elossa nyt. Ja vaikka ihmissuku oli perinyt synnin ja kuoleman ensimmäisiltä vanhemmiltamme, rakkaudellinen Jumala antoi toivon perusteen. – 1. Moos. 3:16–23; Room. 8:20, 21.

 6. Mitkä Eedenissä esitetyt lausunnot ilmaisivat Jumalan rakkauden ja miten?

⁶ Millä tavalla? Jumala teki heti kapinan alussa tunnetuksi, että hän herättäisi ’Siemenen’, ts. jälkeläisen. Hän lähettäisi Tämän omasta uskollisesta taivaallisesta järjestöstään tekemään tyhjäksi kaiken sen vahingon, jonka Panettelija ja Aadam ja Eeva aiheuttivat. Mutta jo Eedenissä rakkaudellinen Jumala julisti myös, että hän kostaisi Saatanalle ja kaikille muille, jotka tekisivät itsestään osan Saatanan siementä kääntymällä pois Jumalan rakkaudesta. – 1. Moos. 3:15; Ilm. 12:9.

RAKKAUDEN JA KOSTON JUMALA

 7. Mitä aihetta meillä on iloitsemiseen 5. Mooseksen kirjan 32:43:n mukaan?

⁷ Siten rakkauden Jumala julisti olevansa myös koston Jumala. Mutta olisi oikein, että hän kostaisi vihollisilleen. Kuinka niin? Koska se tekisi kaikille Jumalaa rakastaville mahdolliseksi iloita, riemuita. Totisesti me nyt voimme riemuita siitä, että Jumala tekee meille mahdolliseksi nauttia ikuisesta elämästä. Huomaa, mitä Jumala henkeytti Mooseksen sanomaan: ”Iloitkaa, te kansakunnat, hänen kansansa kanssa, sillä hän kostaa palvelijoittensa veren, ja hän antaa koston kohdata vastustajiaan.” – 5. Moos. 32:43, UM.

8, 9. a) Mitkä kaksi tarkoitusta Jumalalla on rakkautensa ansiosta? b) Minkä suurenmoisen lahjan Jumala on antanut rakkautensa ilmaukseksi?

⁸ Rakkaudellisen Jumalamme tarkoitus on siis saattaa kunniaan hallitusvaltansa oikeellisuus ja vapauttaa häntä rakastavat vastustajistaan. Hän vapauttaa meidät suuresta vihollisesta kuolemastakin, jonka olemme perineet ensimmäisiltä vanhemmiltamme. (Room. 5:12) Mutta miten Jumala tekee sen? Raamattu sanoo, että hän tekee sen lahjaksi antamansa Pojan välityksellä: ”Jumala on rakkaus. Siinä Jumalan rakkaus tehtiin ilmeiseksi meidän tapauksessamme, että Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään. Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä.” – 1. Joh. 4:8–10; 1. Kor. 15:25, 26.

⁹ Jumala antoi siis Poikansa Jeesuksen Kristuksen vapauttaakseen meidät kuolemasta, joka johtuu Aadamilta perimästämme synnistä. Raamattu sanookin 1. Timoteuksen kirjeen 2:6:ssa, että Kristus ”antoi itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”, jotka uskoisivat häneen. Jeesus voi siksi sanoa lampaan kaltaisista seuraajistaan: ”Minä olen tullut, jotta heillä olisi elämä ja olisi se yltäkylläisenä”, niin, ikuinen elämä. – Joh. 10:10.

10. a) Miksi ’rakkauden Jumala’ on myös ”koston” Jumala? b) Miksi on niin tärkeää nykyään, että me tunnemme Jumalan ja tottelemme häntä?

¹⁰ Raamattu puhuu siis meille toistuvasti siitä, että ’rakkauden Jumala’ on myös ’koston Jumala’. Miksi? Koska Jumalan rakkaus ei voi sietää ikuisesti pahuutta. (Naah. 1:2; 5. Moos. 32:35, 41) Sen tähden apostoli Paavali kirjoittaa ”Herran Jeesuksen ilmestymisestä joka tapahtuu taivaasta hänen voimallisten enkeliensä kanssa liekehtivässä tulessa, kun hän tuottaa koston niille, jotka eivät tunne Jumalaa, ja niille, jotka eivät tottele Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista”. (2. Tess. 1:6–9) Kuinka tärkeää siksi onkaan, että tulemme tuntemaan Jumalan! Kuinka tärkeätä tässä sekavassa, moniuskontoisessa maailmassa onkaan ’etsiä tosi Jumalaa ja todellakin löytää hänet’, niin kuin Raamattu sanoo! – Apt. 17:27.

KOSTON TASAPAINOTTAMINEN RAKKAUDELLA

11, 12. a) Mikä tilanne kehittyi ihmishistorian alkuvaiheessa, ja mitä toimintaa se vaati Jumalalta? b) Miten Jumalan rakkaus tasapainotti hänen kostonsa?

¹¹ Mutta palatkaamme ihmiskunnan historian alkuun. Se auttaa meitä ymmärtämään paremmin Jumalan rakkauden ja hänen kostonsa välisen suhteen. Jumala oli rakkaudellisesti sallinut Aadamin jälkeläisten lisääntyä. Mutta itsepäiset ihmiset eivät ilmaisseet vastakaikua tälle rakkaudelle. Niinpä Jehova noin 500 vuotta myöhemmin lähetti profeettansa Hanokin julistamaan Jumalan tuomion pahoja ihmisiä vastaan heidän jumalattomien tekojensa ja niiden järkyttävien asioiden johdosta, joita he puhuivat Jumalaa vastaan. (Juud. 14, 15) Kun vielä tuhat vuotta oli kulunut, muinainen maailma saavutti moraalittomuuden ja väkivallan lakipisteen. Niinpä Jumalan sana sanoo, että ”maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut.” – 1. Moos. 6:11, 12.

¹² Mitä Jumala oli nyt tekevä? Vaatiko hän kostoa? Vaati! Mutta tässäkin tuli esille hänen rakkauden ominaisuutensa. Kuinka voimme sanoa niin? Maan päällä oli siihen aikaan yksi Jumalan tahdon tekemiseen omistautunut perhe. Se oli Nooan perhe, miehen jota kutsutaan Raamatussa ”vanhurskauden saarnaajaksi”. Rakkaudellisesti Jehova käski Nooan rakentaa arkin ”huonekuntansa pelastamiseksi”. Sitten tuli koko maapallon käsittävä vedenpaisumus, joka vei mennessään Nooan jumalattomat naapurit. (2. Piet. 2:5; Hepr. 11:7) Koko maapallo puhdistui tuhoisasta väkivallasta ja moraalittomuudesta, niin että siitä tuli jälleen sopiva paikka ihmisperheiden lisääntymiselle. – 1. Moos. 6:9, 22; 7:21–23; 8:15–17.

13. Oliko Jehova rakkaudeton tuomitessaan Sodoman ja Gomorran, ja miksi vastaat siten?

¹³ Aadamilta periytyvät syntiset taipumukset jäivät kuitenkin ihmisiin, ja pian jumalattomat ihmiset alkoivat taas ilmaista huonoja ominaisuuksia. (Ps. 51:7) Ajatelkaamme esimerkiksi Sodoman ja Gomorran asukkaita, jotka asuivat alueella, jotka kerran oli ”niinkuin Herran puutarha”. Raamattu kertoo, että ”Sodoman kansa oli kovin pahaa ja syntistä Herran edessä”. Sodomalaiset olivat homoseksualisteja ja yrittivät väkivalloin tyydyttää himojaan. (1. Moos. 13:10, 13; 19:4–11) Rakkaudellinen Jumala Jehova päätti tuhota nuo kaupungit. Tällä tavoin vanhurskaan Aabrahamin ja hänen veljenpoikansa Lootin ei enää tarvinnut sietää sellaisia paheellisia naapureita. Kuten 1. Mooseksen kirjan 18:25 sanoo, ”kaiken maan tuomari” Jehova ’teki oikeuden’. Hän pelasti Lootin ja hänen kaksi tytärtään mutta antoi tulisen tuhon kohdata Sodomaa ja Gomorraa ja puhdisti siten koko alueen. – Luuk. 17:29; Juud. 7.

14, 15. a) Kuinka viattomia kanaanilaiset olivat? b) Toimiko Jumala oikein kostaessaan heille?

¹⁴ Vuosia myöhemmin Jehova teki jälleen ”oikeuden” kansaansa Israelia kohtaan. Miten? Huolehtiessaan kanaanilaisten ajamisesta pois Luvatusta maasta. (5. Moos. 18:9–12) ’Mutta eikö se ollut väärin noita viattomia kanaanilaisia kohtaan?’ saattaa joku kysyä. Vai viattomia kanaanilaisia? He eivät olleet suinkaan viattomia! Kanaanilaiset olivat tulleet inhottaviksi, kun he harjoittivat sukurutsausta, saastaisia sukupuolielämän tapoja, aviorikosta, lasten uhraamista, homoseksuaalisuutta ja sodomiaa. Vääriä jumaliaan palvoessaan he esimerkiksi uhrasivat lapsiaan heittämällä heidät elävinä tuleen. Heillä oli myös nais- ja miespuolisia temppeliprostituoituja.a Sen tähden Jehova antoi kansalleen seuraavat ohjeet: ”Älkää saastuttako itseänne millään näistä, sillä näillä kaikilla ovat itsensä saastuttaneet ne kansat, jotka minä karkoitan teidän tieltänne. Ja maa tuli saastaiseksi, ja minä kostin sille sen pahat teot, niin että maa oksensi ulos asujamensa.” – 3. Moos. 18:1–25.

¹⁵ Jälleen Jehova rakkaudesta omaa kansaansa kohtaan käski Israelin ajaa pois nuo väärintekijät. Heidän saastainen elämäntapansa saattoi Jumalan kansan vaaraan. Se oli ”kauhistus Herralle”, niin kuin Raamattu sanoo sen. Oli siis aivan oikein, että Jumala toimitti koston heille. – Ps. 106:34–40; 5. Moos. 18:12.

16. Miten Jumalan rakkaus ja kärsivällisyys ilmeni Israelia kohtaan?

¹⁶ Miten Jumala toisaalta kohteli Israelin kansaa? Jehova ilmaisi erittäin hellää rakkautta kansaansa kuuluvia kohtaan. Mooses kuvaili sitä 5. Mooseksen kirjan 32:11, 12:ssa seuraavilla kauniilla sanoilla: ”Niinkuin kotka kiihoittaa pesuettaan lentoon ja liitelee poikastensa suojana, niin hän levitti siipensä, otti hänet ja kantoi häntä sulillansa. Herra yksin johdatti häntä, eikä hänen kanssansa ollut ketään vierasta jumalaa.” Mutta valitettavasti ajan mittaan vieraat jumalat tunkeutuivat israelilaisten palvontaan. Siten Jumalan, joka oli julistanut kostavansa heidän vihollisilleen, oli pakko vaatia myös oma kansansa tilille teoistaan. Mutta kuinka kärsivällinen Jehova olikaan Israelia kohtaan! Hän sieti heidän uppiniskaisuuttaan 900 vuotta! Koko sen ajan Jehova ojensi armollista kättään heitä kohti. Jehova Jumala julisti: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” – Hes. 33:11.

17. a) Minkä varoituksen Jumala antoi Israelille? b) Miten Jumalan rakkaus lievensi hänen kostoaan Israelille?

¹⁷ Kerran toisensa jälkeen Jumala varoitti kansaansa kuuluvia heidän epäjumalanpalveluksensa, moraalittomuutensa ja viattoman veren vuodattamisensa seurauksista. Mutta lopulta Jehovan oli pakko kostaa Israelille antamalla Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin tuhota Jerusalemin ja sen temppelin. Eloon jääneet vietiin Babyloniin. Mutta 70 vuotta myöhemmin Jumala ohjaili asiat niin, että Babylon kukistui ja israelilaisten arvostava jäännös saattoi palata omaan maahansa ja aloittaa jälleen puhtaan palvonnan harjoittamisen siellä. – 2. Kun. 24:3, 4; 2. Aikak. 36:12–21; Esra 1:1–3; Hepr. 12:6.

JEESUS PUHUU RAKKAUDESTA JA KOSTOSTA

18. Mitä Jeesus sanoi a) Jumalan rakkaudesta ja b) hänen kostostaan?

¹⁸ Mitä sanottavaa Jeesuksella Kristuksella oli Jumalan rakkaudesta ja kostosta? Ensiksikin hän puhui lämpimästi Isänsä rakkaudesta sanoen: ”Jumala rakasti [ihmis]maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Joh. 3:16) Mutta epäröikö hän puhua Jumalan kostosta? Ei toki! Raamattuhan sanoo, että Jeesus Isänsä tavoin ’rakasti vanhurskautta ja vihasi laittomuutta’. Jeesus vihasi erikoisesti uskonnollisten johtajien laittomuutta ja verivelkaisuutta. (Hepr. 1:9; Ps. 11:5, 7) Hän ei koskaan kaunistellut sanojaan, kun hän puhui aikansa juutalaisille papeille tai heistä. Vuorisaarnassaan hän sanoi heitä kolme kertaa ”ulkokullatuiksi”. (Matt. 6:2, 5, 16) Hän sanoi noille papeille: ”Te olette isästänne Panettelijasta”, ja yhdisti heidät siten ’käärmeen siemeneen’. (Joh. 8:44; 1. Moos. 3:15) Sitten, vain kolme päivää ennen kuin Jeesus murhattiin, hän tuomitsi nuo juutalaiset uskonnolliset johtajat julkisesti sanoen: ”Käärmeet, kyykäärmeitten jälkeläiset, kuinka te pakenisitte Gehennan tuomiota?” – Matt. 23:13–33.

19. a) Miksi Jeesuksen asenne ja hänen esittämänsä varoitussanoma olivat mitä rakkaudellisimpia? b) Mutta miten Jehova toimi aivan oikein?

¹⁹ Merkitsikö tämä, että Jeesus oli rakkaudeton? Ei lainkaan, sillä vaikka Jeesus tiesi, että nuo juutalaiset olivat lisäämäisillään verivelkaansa sillä, että tappaisivat hänet, hän sanoi kuitenkin Matteuksen 23. luvussa: ”Jerusalem, Jerusalem, profeettojen tappaja ja luoksesi lähetettyjen kivittäjä – kuinka usein tahdoinkaan koota lapsesi sillä tavoin kuin kana kokoaa poikasensa siipiensä alle! Mutta te ette tahtoneet. Katso! Teidän huoneenne jätetään teille hylätyksi.” (Matt. 23:37, 38; Apt. 3:13–15) 37 vuotta myöhemmin Rooman armeijat ryöstivät Jerusalemin ja tuhosivat sen temppelin. Tässä onnettomuudessa kuoli sen kapinallisista asukkaista 1 100 000! Silloin Jeesuksen profeetallisten sanojen täysi voima kävi selväksi. Täysin aiheellisesti Jehova oli vaatinut kostoa!

20. Mitä kiinnostavia piirteitä havaitaan Jesajan 61:1, 2:sta, kun on kysymys rakkaudesta ja kostosta?

²⁰ Satoja vuosia aikaisemmin Jesaja, yksi niistä profeetoista jotka kerrotaan murhatun muinaisessa Jerusalemissa, sanoi seuraavat sanat: ”Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, . . . julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia.” – Jes. 61:1, 2.

21. a) Mikä on saattanut olla syynä siihen, että Jeesus lainasi Jesajan 61:1, 2:ta vain osaksi? b) Mikä kysymys herää sen johdosta, mitä Jesajan 2:2–5:ssä sanotaan?

²¹ Jeesus luki osan tästä profetiasta maallisen palveluksensa alussa ja sovelsi sen itseensä Jehovan huomattavimpana Voideltuna. (Luuk. 4:18–21) Mutta kun Jeesus lainasi nuo Jesajan sanat, hän keskeytti ne mainitsematta Jumalan kostonpäivää. Miksi? Ilmeisesti suurempi paino Jumalan kostonpäivän julistamisella olisi ”aikojen lopussa”, kuten Jesajan 2. luku sanoo. Olemmeko me nyt tulleet siihen aikaan?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 3]

”KUINKA moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi. . . . Kiitä Herraa, minun sieluni. Halleluja!” – Ps. 104:24, 35.

[Tekstiruutu s. 4]

JUMALAN RAKKAUDEN SUURIN LAHJA

Koska Jumala rakasti syvästi kärsivää ihmiskuntaa, hän oli halukas uhraamaan kalleimman omaisuutensa, läheisimmän toverinsa, joka oli ”mestarityöntekijä” hänen kanssaan luomisessa, ”se, johon hän oli erityisesti mieltynyt päivästä päivään”. Hän oli valmis lähettämään ainosyntyisen taivaallisen Poikansa tänne maan päälle kärsimään kaikki ne syytökset, häväistykset ja julmuudet, jotka Panettelija ja hänen johtoaan seuraavat saattoivat kohdistaa häneen. Koeteltuna Poika todisti, että hän täydellisenä ihmisenä pystyi kannattamaan Jumalan suvereenisuutta ankarimmissakin koettelemuksissa, jotka johtivat kuolemaan asti. Lisäksi hän siten ’antoi sielunsa lunnaina’ niiden monien synnin vaivaamaan ihmiskuntaan kuuluvien puolesta, jotka uskoisivat häneen. (Sananl. 8:30, UM; Matt. 20:28) Sen tähden Jeesus saattoi sanoa lampaan kaltaisista seuraajistaan, sekä ”pienestä laumasta” että ’muista lampaistaan’: ”Minä annan heille ikuisen elämän, eivätkä he ikinä tuhoudu.” Suurin osa saisi tämän elämän kuolleitten ylösnousemuksen välityksellä. (Luuk. 12:32; Joh. 10:16, 28; 5:28, 29) Mitä ansaitsematonta hyvyyttä tämä onkaan avutonta ihmiskuntaa kohtaan! Jos me ylenkatsoisimme tällaista rakkaudellista huolenpitoa, niin me tosiaan ansaitsisimme Jumalan kostavan vihan!

[Tekstiruutu s. 5]

ELÄMÄMME RIIPPUU SIITÄ!

Useimmat ihmiset kuuluvat syntymänsä perusteella johonkin uskontoon. Mutta merkitseekö se, että he palvovat tosi Jumalaa? Eikö sen sijaan monien uskonto johdu siitä, mihin he ovat sattuneet syntymään? Mutta meidän elämämme riippuu siitä, että ’tunnemme Jumalan ja tottelemme Herraamme Jeesusta koskevaa hyvää uutista’, sillä hänet Jumala lähetti lunastamaan meidät synnistä ja kuolemasta. (2. Tess. 1:8; Mark. 10:45) On aivan ilmeistä, että ympärillämme oleva maailma ei ”tunne Jumalaa”. Raamattu esittää selvästi, että on ”yksi Jumala ja kaikkien Isä”. (Ef. 4:6) Silti ihmiskunta on jakautunut palvomaan monenmoisia uskonnollisia jumalia. Niiden joukossa ovat buddhat, šinton ja kungfutselaisuuden esi-isäjumalat, muhamettilaisten Allah sekä hindujen kolminaisuus, Brahma, Višnu ja Šiva, ja kristikunnan Isän, Pojan ja ”Pyhän Hengen” muodostama kolminaisuus. Monet ihmiset palvovat jopa huomattavia ihmisiä, kuolleita tai eläviä, esimerkiksi rocktähtiä, urheilusankareita ja vallankumousjohtajia.

[Tekstiruutu s. 6]

ARKEOLOGISET LÖYDÖT KANAANISSA:

”Kanaanilaiset palvoivat antautumalla moraalittomiin nautintoihin uskonnollisena menona jumaliensa läsnä ollessa ja sitten murhaamalla esikoislapsensa uhriksi näille samoille jumalille. Vaikuttaa siltä, että Kanaanin maa oli suuressa määrin tullut eräänlaiseksi Sodomaksi ja Gomorraksi kansallisessa mitassa. . . . Oliko sellaisella inhottavan saastan ja raakuuden kulttuurilla enää mitään oikeutta olla olemassa? . . . Arkeologit, jotka suorittavat kaivauksia kanaanilaisten kaupunkien raunioilla, ihmettelevät, ettei Jumala tuhonnut niitä aikaisemmin.” – H. H. Halley, Halley’s Bible Handbook, s. 161.

[Tekstiruutu s. 7]

JEHOVAN ERINOMAINEN ARMON OMINAISUUS

Silloinkin kun Jehova kuritti ankarasti kapinallista Israelia, hän ojensi armollisen kätensä ja sanoi profeettansa Jeremian välityksellä: ”Ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia.” – Valit. 3:31–33.