Miten meidän tulisi suhtautua totuutta vastustaviin?
”Omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” – APOSTOLIEN TEOT 20:30.
1, 2. a) Mitä hyötyä Raamatun historiassa kerrotuista menneistä tapahtumista on nykyään? b) Varsinkin mitkä Israelin ja varhaiskristillisen seurakunnan historiaan liittyvät tapahtumat kiinnostavat meitä nyt ja miksi?
KUN apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle, hän sanoi uskonveljilleen, että menneinä aikoina kirjoitetut asiat oli tarkoitettu varoittaviksi esimerkeiksi heille. Tämä periaate on pitänyt paikkansa kauan, aina meidän aikaamme asti. Monilla raamatunhistorian menneillä tapahtumilla voi olla ja todella on nykyiset vastineensa, jotka ovat hyödyllisiä meille ja antavat elämällemme oikealaatuista ohjausta. – 1. Korinttolaisille 10:11; Roomalaisille 15:4.
2 Meidän on siksi hyödyllistä tarkastella joitakin näitä menneisyydessä sattuneita Israelin ja myös varhaiskristillisen seurakunnan historian tapahtumia. Olemme erityisesti kiinnostuneita tapahtumista, joihin liittyi Jumalan työtä vastustavia, ja siitä, miten sellaiset tapahtumat vaikuttivat silloisiin Jehovan palvelijoihin. Tällaiset tapahtumat ovat omiaan valpastuttamaan meitä Jehovan kansaan kuuluvia näkemään niille rinnakkaisuuksia nykyaikana ja ymmärtämään vastuumme tällä alueella. – 2. Timoteukselle 3:16, 17.
3. Miten Jeremiaa sekä varoitettiin että lohdutettiin?
3 Noin 40 vuotta ennen vuonna 607 eaa. tapahtunutta Jerusalemin kukistumista Jehova valtuutti uskollisen palvelijansa Jeremian puhumaan julkisesti Juudassa harjoitetusta epäoikeudenmukaisuudesta. Se oli lopulta johtava siihen, että Juuda joutui Jumalan epäsuosioon ja sen asukkaat vietiin vankeina Babyloniin. Jehova varoitti Jeremiaa siitä, että jotkut vastustaisivat häntä. Hän sanoi: ”Ja he [vastustajat] sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi, sanoo Herra, ja pelastan sinut.” (Jeremia 1:19) Miten suurta lohdutusta Jeremia tästä saikaan! Se vahvisti häntä suorittamaan Jumalan hänelle antaman tehtävän loppuun!
4. a) Esimerkiksi mitä vastustusta Jeremian täytyi kestää? b) Mitä Heprealaiskirjeen 11:32–38:n muistiinmerkinnät kertovat meille Jumalan palvelijoitten vastustajista?
4 Yksi Jeremian vastustajista oli Pashur-niminen mies. Hän oli erään papin poika Juudeasta ja toimi Jehovan huoneen ylivalvojana. Jeremian 20. luvussa esitetty Raamatun kertomus osoittaa, että Pashur löi Jeremiaa ja panetti hänet jalkapuuhun. Jehova vapautti Jeremian jalkapuusta, mutta vastustus jatkui. Gibeonilainen profeetta Hananja puhui Jeremiaa vastaan ja syytti häntä tuomiota julistavaksi vääräksi profeetaksi. Itse asiassa Hananja sanoi, että Babylonin ies särjettäisiin ja Juuda palaisi ennalleen. (Jeremian 28. luku) Jopa yksi Juudan kuninkaista, Joojakim, vastusti Jeremian sanoja ja taisteli niitä vastaan mennen niin pitkälle, että hän heitti Jeremian profeetalliset kirjakääröt tuleen! (Jeremian 36. luku) Toiset vaativat Jeremian surmaamista ja saivat aikaan sen, että hänet heitettiin liejuiseen kaivoon kuolemaan. (Jeremian 38. luku) Tämän kaiken koki vain yksi niistä monista uskollisista heprealaisista profeetoista, jotka puhuivat Jehovan nimessä ja joita Jumalalta tulevien tuomiosanomien vastustajat parjasivat ja joita vastaan he hyökkäsivät. – Ks. Heprealaisille 11:32–38.
”Antakaa heidän olla”
5. a) Missä määrin Jeesus sai osakseen vastustusta? b) Esimerkiksi mistä vähäpätöisistä asioista Jeesuksen vastustajat herättivät kiistakysymyksiä?
5 Totuutta vastustettiin kiivaasti myös ensimmäisellä vuosisadalla, kun Herramme Jeesus Kristus oli maan päällä. Jeesuksen omaan kansaan kuuluvat vastustajat yrittivät estää häntä tekemästä hyvää. Mutta aivan samoin kuin Jehova oli Jeremian tukena, Hän oli myös Jeesuksen tukena ja pelasti hänet hänen vihollistensa käsistä. (Luukas 4:14–30; 11:53, 54; Johannes 7:1) Jeesusta pilkkaavat tekivät usein suuria kiistakysymyksiä hyvin vähäpätöisistä asioista. He syyttivät Jeesusta syömäriksi ja juomariksi ja veronkantajien ja syntisten ystäväksi. (Matteus 11:19) He sanoivat hänen opetuslapsiaan sapatinrikkojiksi, koska he katkoivat sapattina tähkäpäitä syötäväkseen. (Markus 2:23–28) He pilkkasivat Jeesuksen opetuslapsia, koska nämä eivät ’pesseet käsiään aikoessaan syödä aterian’. – Matteus 15:1, 2.
6. Kuinka vakavaksi Jeesuksen saama vastustus kehittyi?
6 Mutta vastustajat menivät näiden vähäpätöisten asioitten lisäksi niin pitkälle, että he kielsivät Jeesuksen suorittamissa ihmeteoissa ilmenneen Jumalan pyhän hengen voiman. Kun Jeesus oli parantanut demonien riivaaman sokean ja mykän miehen, hänen vastustajansa sanoivat: ”Tämä ei aja ulos demoneja muun kuin Beelsebubin, demonien hallitsijan, avulla.” (Matteus 12:22–28) He syyttivät Jeesusta myös kapinallisuudesta keisaria vastaan. (Luukas 23:1, 2) Lopulta he vaativat hänen kuolemaansa. – Luukas 23:13–25.
7. Miten Jeesus suhtautui totuuden vastustajiin?
7 Miten Jeesus suhtautui noihin vastustajiinsa? Puhuessaan apostoleilleen hän sanoi: ”Antakaa heidän olla. He ovat sokeita oppaita. Jos siis sokea opastaa sokeaa, niin molemmat putoavat kuoppaan.” (Matteus 15:14) Jeesuksen viisas neuvo kuului: ”Antakaa heidän olla.” Aikanaan kävisi ilmi, mitä he olivat.
Sisäpuolelta tuleva vastustus
8, 9. a) Mitä samanlaista vastustusta kuin Jeremia ja Jeesus kokivat ennustettiin kristilliselle seurakunnalle? b) Kuvaile, miten tämä piti paikkansa ympärileikkausta koskevassa asiassa.
8 Jeesuksen kuoleman jälkeen hänen uskolliset seuraajansa saivat samoin osakseen paljon vastustusta. Mutta huomaa: niin kuin Jeremian ja Jeesuksen vastustajat nousivat juutalaisen kansan keskuudesta, samoin kristillisen seurakunnan perustamisen aikaankin oli ilmaantuva vastustusta sisäpuolelta. (Apostolien teot 20:29, 30) Vaikka tämä olikin ennustettu, se olisi silti suuri koetus uskollisesti vaeltaville. Kaikesta huolimatta Jehova olisi kansansa kanssa ja pelastaisi sen, aivan samoin kuin hän oli ollut Jeremian ja Jeesuksen kanssa. – Ks. 1. Pietari 5:8–11.
9 Tämä sisäpuolelta tuleva vastustus oli ensimmäisellä vuosisadalla aluksi pientä. Joillakuilla vastustajilla oli ehkä mielestään järkevä syy siihen, mutta heidän halunsa olla ensimmäisiä ja saada oma mielipiteensä voittamaan johti heidät taistelemaan totuutta ja totuuden kannattajia vastaan, kun heidän näkökantojaan ei hyväksytty oikeiksi. (1. Timoteukselle 1:19, 20) On kiinnostavaa havaita, että kun ympärileikkauksesta tuli kiistakysymys ja kun erikoisneuvosto kokoontui Jerusalemiin käsittelemään asiaa, niin seurakunnalle lähetetyssä sanomassa mainittiin muun muassa seuraava seikka: ”Olemme kuulleet, että jotkut joukostamme ovat puheilla aiheuttaneet teille levottomuutta koettaen horjuttaa sielujanne, vaikka emme ole antaneet heille mitään ohjeita.” (Apostolien teot 15:24) Sellaiset kristillisen seurakunnan sisäpuolella olevat aiheuttivat levottomuutta vastustamalla sen vanhimmiston opetuksia ja oppeja, jolle oli uskottu vakava vastuu antaa totuuden valon loistaa laajalti.
10. a) Esimerkiksi mitä turmiollisia oppeja totuuden vastustajat opettivat ensimmäisellä vuosisadalla? b) Minkä varoituksen Paavali esitti totuuden vastustajista Timoteukselle?
10 Ilmeisesti jotkut seurakunnassa olevista sanoivat esimerkiksi, että Jehovan päivä oli jo alkanut. (2. Tessalonikalaisille 2:1, 2) Toiset väittivät, ettei ylösnousemusta ole. (1. Korinttolaisille 15:12–14) Ja vielä jotkut sanoivat, että ylösnousemus oli jo tapahtunut. (2. Timoteukselle 2:16–18) Paavali varoitti Timoteusta siitä, miten tarpeen oli pysyä valppaana varsinkin sellaisten suhteen, jotka aiheuttivat jakaumia ja siitä kristillisestä totuudesta pois poikkeamista, joka seurakunnilla oli. Pane merkille apostolin sanat: ”[Kiellä] eräitä opettamasta erilaista oppia ja kiinnittämästä huomiota valheellisiin kertomuksiin ja sukuluetteloihin, jotka eivät johda mihinkään, vaan jotka varaavat pikemminkin kiistakysymyksiä tutkittaviksi kuin mitään Jumalan jakelemaa, mikä liittyy uskoon. Tämän toimeksiannon päämääränä on todellisuudessa rakkaus, joka lähtee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja uskosta, jossa ei ole ulkokultaisuutta. Näistä poikkeamalla eräät ovat kääntyneet syrjään puhumaan joutavia tahtoen olla lainopettajia, vaikka eivät käsitä enempää sitä, mitä he sanovat, kuin sitäkään, mitä he voimakkaasti vakuuttelevat.” – 1. Timoteukselle 1:3–7.
11. Voimmeko oppia jotakin ensimmäisen vuosisadan seurakunnassa vallinneesta jakaumia aiheuttavasta ajattelusta, ja miksi se on niin tärkeää nykyään?
11 Mitä tämä kaikki kertoo meille? Sen, että ensimmäisen vuosisadan kristillisessä seurakunnassa oli jakaumia aiheuttavasta ajattelusta johtuvia ongelmia. Vastustusta tuli seurakunnan sisäpuolelta, niiden keskuudesta, jotka väittivät kuuluvansa Jumalan seurakuntaan. Ja mikä aiheutti sen? Paavali sanoi Filippiläiskirjeen 1:15:ssä: ”Jotkut saarnaavat Kristusta kateudesta ja kilpailuhalusta, mutta toiset myös hyvästä tahdosta.” Uusi testamentti nykysuomeksi mainitsee, että sellaisilla on väärä vaikutin, koska se sanoo heidän julistavan ”kateellisina ja riidanhalusta”. Aikaisemmin muistiinmerkityt tapahtumat ovat todellakin varoittavia esimerkkejä meille varsinkin nyt, kun me elämme aivan Panettelijan johtaman pahan asiainjärjestelmän lopussa. – 2. Timoteukselle 3:1–7.
Vastustajien tarkoitus
12, 13. a) Näemmekö nykyään mitään rinnakkaisuutta ensimmäisellä vuosisadalla esiintyneelle totuuden vastustukselle? b) Mikä on nykyisten vastustajien perimmäinen tarkoitus?
12 Näemmekö mitään rinnakkaisuutta niille tapahtumille, joita olemme tähän mennessä käsitelleet, kun käännämme huomiomme nykyaikaan? Näemme, sillä jotkut keskuudessamme olleet ovat pyrkineet tekemään tyhjäksi sen hyvän työn, jota Jehovan kansa on kautta maailman suorittanut. Joistakuista on tullut kateellisia, riidanhaluisia ja itsekkään kunnianhimon täyttämiä, ja he ovat usein halunneet hankkia itselleen mainetta. Heistä saattaa tulla ”nurisijoita, jotka valittavat osaansa elämässä, jotka menettelevät omien halujensa mukaan, ja – – ihailevat persoonallisuuksia oman hyödyn takia”. (Juudas 16) Kaikki tällainen voi aiheuttaa epäilyjä, riitaa ja jakautumista Jumalan kansan keskuudessa. Koettaessaan vain löytää vikoja sellaiset menettävät näkyvistään Jumalan kristityille antaman kaikkein tärkeimmän työn, nimittäin sen, että heidän tulee olla ”sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita” ja tehdä sitä, mitä Jehova on käskenyt Poikansa Kristuksen Jeesuksen uskollisten seuraajien tehdä. – Jaakob 1:22–25; Matteus 28:18–20.
13 Näiden vastustajien tarkoitus heidän hyökätessään kristillistä seurakuntaa vastaan on heikentää Jehovan kansan uskoa ja vetää joitakuita opetuslapsina mukaansa. Paavali varoitti Efesoksen vanhimpia tällaisesta ilkeästä pyrkimyksestä, kun hän sanoi: ”Omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apostolien teot 20:30) Juudas esitti samanlaisen varoituksen sanoen: ”Joukkoon on pujahtanut eräitä ihmisiä, jotka Raamattu on kauan sitten määrännyt tähän tuomioon, jumalattomia jotka vääntävät Jumalamme ansaitsemattoman hyvyyden irstauden puolusteluksi ja osoittautuvat pettymykseksi ainoalle Omistajallemme ja Herrallemme, Jeesukselle Kristukselle.” (Juudas 4) Samanlaisia tilanteita on syntynyt tällä 1900-luvulla Jehovan kansan seurakunnassa!
14, 15. a) Mitä ovelaa tapaa jotkut vastustajat nykyään käyttävät? b) Minkä sellaiset vastustajat jättävät huomioon ottamatta?
14 Sellaiset vastustajat eivät osallistu mielellään suurenmoiseen opetuslasten tekemiseen. Sen sijaan he lähestyvät ovelasti toisia, jotka jo ovat todistajia, ja puhuvat tavalla, joka heikentää näiden uskollisten päättäväisyyttä toimia täysin määrin Jehovalle vihkiytymisensä mukaan. He esittävät sellaisen ajatuksen, että koska Jehova on rakkaudellinen Jumala, niin hän ei varmaankaan vaatisi kaikkia, jotka haluavat miellyttää häntä, osallistumaan niin vaikeaan työhön kuin saarnaamiseen talosta taloon ja kärsimään totuuden vastustajien aiheuttamaa vainoa. He saattavat väittää, että Jumala haluaa meidän olevan vain hyviä ihmisiä, huolehtivan toisista aineellisesti ja rakastavan lähimmäisiämme.
15 Joidenkuiden voi olla vaikea pitää puoliaan tällaista ovelaa lähestymistapaa vastaan. On totta, että Jehova on rakkaudellinen ja että hän haluaa meidän olevan hyviä ihmisiä. Hän varmasti haluaa kristittyjen osoittavan rakkautta lähimmäisiään kohtaan kohtelemalla toisia ystävällisesti ja huolehtimalla heidän aineellisista tarpeistaan, kun se on aiheellista. (Luukas 6:35, 36) Mutta se ei suinkaan riitä! Vastustajat usein unohtavat sen, että Isämme Jehova on myös sanonut – pääasiassa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta – että meidän tulisi tehdä opetuslapsia, opettaa ihmisiä ja saarnata ”valtakunnan hyvää uutista” kaikkialla maailmassa todistukseksi. – Matteus 24:14; Johannes 15:17–27.
16. Minkä muiden ”vääristeltyjen asioiden” avulla vastustajat nykyään yrittävät johtaa Jehovan kansaa harhaan?
16 Tarkastelkaamme vielä muita ”vääristeltyjä asioita”, joita käytetään Jumalan kansan johtamiseksi harhaan nykyään. Toisinaan vastustajat asettavat kyseenalaiseksi joitakin Jehovan kansan yhteisiä opetuksia. Siitä syntyy usein sanoja koskeva väittely, niin kuin tapahtui ensimmäiselläkin vuosisadalla. (1. Timoteukselle 6:3, 4) He saattavat asettaa kyseenalaiseksi myös järjestön tarpeellisuuden Jumalan kansan ajattelun ohjaamisessa. Heidän kantansa on, että Jumalan henki voi ohjata yksilöitä ilman jonkin ihmisistä koostuvan, järjestäytyneen keskuselimen ohjausta. He julistavat, että tarvitsee vain lukea Raamattua. Mutta kristikunta on lukenut Raamattua satojen vuosien ajan. Ja miten epäselvä ääni kristikunnan trumpetista lähteekään nykyään! Katso, kuinka paljon sekaannusta ja väärinymmärrystä esiintyykään Jumalan sanan sisältämän aidon sanoman suhteen! Mikä vastakohta tämä onkaan sille rauhalle ja ykseydelle, jonka ennustettiin vallitsevan tosi kristittyjen keskuudessa, jotka Raamatun lukemisen lisäksi tutkivat ja innokkaasti soveltavat käytäntöön sen opetuksia! – Efesolaisille 4:3–6.
Vastustajat eivät voi menestyä
17. Miten meidän tulisi sitten suhtautua totuuden vastustajiin?
17 Miten meidän tulisi sitten suhtautua niihin, jotka vastustavat ja yrittävät heikentää sitä uskoa, jonka olemme saaneet Jehovan todistajien ja Jehovan käyttämän kristillisen järjestön kautta? Vastustajista puhuessaan Jeesus esitti neuvon: ”Antakaa heidän olla. He ovat sokeita oppaita.” (Matteus 15:14) Heidän kanssaan riiteleminen, väitteleminen ja kiisteleminen on hyödytöntä, eikä se todellakaan ole kristillinen menettelytapa. Ketään ei pakoteta olemaan Jehovan todistaja. Se on etu ja vastuu, jonka olemme ottaneet vastaan omasta vapaasta tahdostamme. (Psalmit 110:3) Jos jotkut eivät halua olla osa siitä järjestelystä, jonka Jehova hyväksyy ja jota hän on siunannut, niin se on heidän päätettävissään.
18. Miten Paavalin Roomalaiskirjeen 16:17, 18:ssa esittämä neuvo soveltuu meihin nykyään?
18 Meidän tulisi pyrkiä kohtelemaan totuuden vastustajia kristillisellä tavalla. On kuitenkin joitakin seikkoja, jotka meidän tulisi muistaa. Paavali kirjoitti Rooman seurakuntaan kuuluville seuraavan neuvon: ”Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka aiheuttavat jakaumia ja antavat kompastumisen aiheita vastoin sitä opetusta, jonka te olette oppineet, ja karttamaan heitä. Sillä sellaiset eivät ole Herramme Kristuksen, vaan oman vatsansa orjia, ja lipevin sanoin ja mairittelevin puhein he viettelevät vilpittömien sydämet.” (Roomalaisille 16:17, 18) Julkinen väitteleminen niiden kanssa, jotka pyrkivät aiheuttamaan jakaumia, ei ilmaisisi hyvää arvostelukykyä. Älä häiriinny vastustajista. Heidän menettelynsä ei vahingoita totuutta eikä estä Jehovaa tekemästä sitä, mitä hänen Sanansa sanoo hänen tekevän.
19. Miten Paavali kuvailee Heprealaiskirjeen 6:4–8:ssa niitä, jotka luopuvat totuudesta?
19 Kuinka lohdulliset ovatkaan siksi profeetta Jesajan sanat: ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi”! (Jesaja 54:17) Apostoli Paavali kertoi Timoteukselle Janneksesta ja Jambreksesta, jotka vastustivat Moosesta, ja sanoi heidän järjettömyytensä tulleen selväksi kaikille. (2. Timoteukselle 3:8, 9) Ne, jotka aiheuttavat jakaumia ja yrittävät nostattaa hämmennystä Jehovan kansan keskuudessa, ovat siis hyvin vaarallisessa asemassa Jehovan edessä. Kenenkään heistä ei pitäisi koskaan jättää huomioon ottamatta Paavalin varoittavia sanoja, jotka esitetään Heprealaiskirjeen 6:4–8:ssa, missä osoitetaan, että niitä jotka tekevät tahallaan syntiä Jumalan pyhää henkeä vastaan, ei voida ”elvyttää jälleen katumukseen”.
20. a) Miksi meidän ei tarvitse koskaan hätääntyä sen johdosta, mitä vastustajat yrittänevätkin tehdä? b) Mitä meidän tulee tehdä ollaksemme varmoja siitä, ettei meitä koskaan ’eroteta Jumalan rakkaudesta’?
20 Asenteemme vastustajia kohtaan on sen tähden selvästi esitetty Jumalan sanassa. Muista aina, että me emme ole yksin; meillä on Jehovan, Kristuksen Jeesuksen ja kaikkien pyhien enkelien tuki. (Matteus 13:41, 42) Meillä on myös Jeesuksen oma vakuutus siitä, että hän on seuraajiensa kanssa ”kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti”. (Matteus 28:20) Meidän ei siksi tarvitse asiattomasti häiriintyä, kun vastustajat nousevat taistelemaan totuutta vastaan. Se kuuluu vain osana Saatanan yritykseen pysähdyttää Valtakunnan hyvän uutisen leviäminen. Mutta kun pysymme uskollisina ja annamme hyvän esimerkin jumalisesta antaumuksesta omalla käytöksellämme ja puheellamme, me voimme olla varmoja siitä, että ’selviydymme voittoisina kaikesta hänen välityksellään, joka on rakastanut meitä’. Jatkakaamme sen tähden lujina, vakuuttuneina ”siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit eivätkä hallitukset, eivät nykyiset eivätkä tulevaiset, eivät voimat eikä korkeus eikä syvyys eikä muu luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme”. – Roomalaisille 8:37–39.
Mitä seuraavat raamatunkohdat kertovat meille totuuden vastustajista?
◻ Apostolien teot 20:30; Juudas 4
◻ Matteus 15:14; Roomalaisille 16:17, 18
[Kuva s. 23]
”Antakaa heidän olla. He ovat sokeita oppaita”
[Kuva s. 25]
Älä koskaan horju päättäväisyydessäsi todistaa totuudesta