Ovatko katoliset oppineet uskollisia Jumalan sanalle?

NYKYAJAN katoliset oppineet ovat olleet varsin toimeliaita ja tuottoisia. Mutta ovatko he osoittaneet uskollisuutta Jumalan sanaa Raamattua kohtaan?

Nämä oppineet ovat valmistaneet joitakin erinomaisia raamatunkäännöksiä, varsinkin englannin, ranskan ja espanjan kielellä.a Katoliset kääntäjät ovat viime aikoina yleensä ilmaisseet kannattavansa sellaista näkemystä, joka on esitetty Jerusalemin Raamatun (The Jerusalem Bible) esipuheessa: ”Raamattua kansankielelle kääntävä – – [ei saa] tyrkyttää omaa tyyliään alkuperäisen sijaan, sillä se merkitsisi sitä, että monien Hengen toimintaan kukin omalla tavallaan vastanneitten kirjoittajien yksilöllinen leima katoaisi. – – Kääntäjän ensisijainen velvollisuus on välittää alkuperäisen kirjoittajan ajatukset mahdollisimman selvästi. – – Olisi varmasti vaarallista pitää käännöksen ulkonaista muotoa tekstin merkitystä tärkeämpänä.”

Jerusalemin Raamattu on huomattava varsinkin siksi, että se tunnustaa, että Jumalan ainutlaatuista nimeä edustava tetragrammi tulisi translitteroida eikä kääntää vain yleisnimeksi, kuten useimmat nykyiset kääntäjät tekevät. Niinpä se käyttää Jumalan nimeä esittäen sen muodossa ”Jahve”. Jumalan nimen käytön syystä se sanoo: ”Ne jotka ehkä haluavat käyttää tätä Psalmien käännöstä, voivat korvata [nimen] perinteisellä sanalla ’Herra’. Siten kuitenkin menetettäisiin paljon alkuperäisen tekstin sävystä ja merkityksestä. Esimerkiksi lause ’Herra on Jumala’ on varmasti tautologiaa [tarpeetonta toistamista], jota lause ’Jahve on Jumala’ ei ole.” Tämä kaikki on oikein hyvin sanottu.

Havaintokyky tarpeen

Mutta toisinaan katolisten oppineiden teoksissa voidaan havaita uskonnollisia virhekäsityksiä. Esimerkiksi Catholic Confraternity -käännöksen mukaan Jeesus Kristus sanoo äidilleen Kaanan häissä: ”Mitä haluaisit minun tekevän, nainen?” Tämän perusteella lukija voisi saada sen käsityksen, että Jeesus pyysi ohjausta äidiltään. Mutta katolinen Jerusalemin Raamattu sanoo: ”Nainen, miksi käännyt puoleeni? Hetkeni ei ole vielä tullut.” (Johannes 2:4) Tämän täsmällisemmän käännöksen perusteella on ilmeistä, että Confraternity-käännöksen kääntäjiin on vaikuttanut heidän kirkkonsa opetus Mariasta, Jeesuksen äidistä.

Havaintokyvyn tarvetta korostaa edelleen se, että havaitsemme luotettavan tiedon joukossa joskus Raamattua väheksyviä ajatuksia. Esimerkiksi Jerusalemin Raamattu esittää 1. Mooseksen kirjan 2:17:n alaviitteessä seuraavan tarkkanäköisen huomautuksen kielletystä hedelmästä ottamisen merkityksestä: ”Se on valta ratkaista itse, mikä on hyvää ja mikä pahaa, ja toimia sen mukaisesti, täydellisen moraalisen riippumattomuuden vaatimus, millä ihminen kieltäytyy tunnustamasta asemaansa luotuna olentona. Ensimmäinen synti oli hyökkäys Jumalan suvereenisuutta vastaan, ylpeyden synti.”

Nämä huomautukset ilmaisevat selvää ymmärrystä. Mutta heti seuraavassa lauseessa kääntäjät osoittavat, etteivät he usko Aadamin ja Eevan todella olleen olemassa ja kirjaimellisesti syöneen kielletystä hedelmästä, sillä siinä jatketaan: ”Tämä kapina kuvaillaan konkreettisin ilmauksin Jumalan nimenomaisen käskyn rikkomisena. Teksti käyttää käskystä kielletyn hedelmän kielikuvaa.” (Kursivointi meidän.) New Catholic Encyclopedian (Uuden katolisen tietosanakirjan) mukaan 1. Mooseksen kirjan kertomus on vain vertauksellinen, ei historiallinen, esitys.

Huomaa miten New Catholic Encyclopedia (1967) tuo esiin sellaisen käsityksen, kun se sanoo: ”On selvää, että maailman ja ihmisen luomista, Eedeniä, syntiinlankeemusta jne. koskevat 1. Mooseksen kirjan kertomukset eivät ole todellista historiaa sanan varsinaisessa merkityksessä.” Tämä hakuteos jatkaa edelleen: ”Raamattu kirjallisena tuotteena sisältää perinteisesti myyttejä, eikä se hylkää muiden kulttuureiden myyttisiä esikuvia.”b

Onko tämä uskollisuutta Jumalan sanalle? Kun Jeesus Kristus viittasi luomiskertomukseen, hän piti sitä todellisena historiana. Hän sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’? He eivät siis ole enää kaksi, vaan yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” – Matteus 19:4–6; 1. Mooseksen kirja 1:27; 2:24.

Myös apostoli Paavali piti tätä 1. Mooseksen kirjan kertomusta historiallisena. Niinpä hän varoitti kristittyjä, etteivät he antaisi pettää itseään niin kuin käärme petti Eevan viekkaudellaan. (2. Korinttolaisille 11:3) Tämä varoitus olisi merkityksetön, jos Eevaa ei todellisuudessa olisi ollut olemassa eikä häntä olisi vietelty. Lisäksi kun Paavali kehotti kristittyjä naisia olemaan alamaisia, hän sanoi, että Aadam luotiin ensin ja että Aadamia ei petetty, mutta Eeva petettiin. (1. Timoteukselle 2:11–14) Tässäkin yhteydessä apostolin todistelu olisi tehoton, jos 1. Mooseksen kirjan kertomus ei olisi historiallinen.

Nooan ajan vedenpaisumus

Jerusalemin Raamatun mukaan sellaiset kertomukset kuin Nooan ajan vedenpaisumus perustuvat perimätietoihin, joilta ”ei ole järkevää odottaa lainkaan nykyisen historiankirjoituksen täsmällisyyttä”. New Catholic Encyclopedia toteaa paljolti samaan tapaan: ”Nykyään hyväksytään yleisesti, että Nooaa ja arkkia koskeva kertomus ei ole historiallinen vaan täysin toisenlainen kirjallinen mielikuvituksen tuote – –. Jos sitä pidetään luettaessa historiana ja oletetaan, että kirjoittajan tarkoitus on ollut kertoa yksityiskohtaisesti muinaisesta tapahtumasta, se johtaa vain hämmennykseen sekä älyllisiin ja siten myös uskoa koskeviin vaikeuksiin.”

Mutta Jeesus Kristus piti vedenpaisumusta todellisena tapahtumana, sillä hän ennusti, että niin kuin Nooan päivät todellisuudessa olivat, niin olisi myös Hänen läsnäolonsa aikana. (Matteus 24:37–39) Apostoli Paavali sanoo Nooan olevan uskon esimerkki. (Heprealaisille 11:7) Lisäksi Pietari viittaa molemmissa Jumalan henkeyttämissä kirjeissään Nooaan ja vedenpaisumukseen. – 1. Pietari 3:20; 2. Pietari 2:5.

Entä kertomus Joonasta?

Tarkastelkaamme seuraavaksi Joonan kirjaa. Jerusalemin Raamattu sanoo sitä ”hullunkuriseksi seikkailuksi” ja mainitsee: ”Vaikka Jumala onkin todella luomakunnan Herra, tässä kerrotut toinen toistaan seuraavat ihmeet kuulostavat itse asiassa toinen toistaan seuraavilta kepposilta, joita Jumala teki profeetalleen. Sellaisia ovat äkillinen myrsky, Joonan valitseminen arvalla, suuri kala sekä kasvi joka kasvaa yhdessä yössä ja kuihtuu hetkessä. Kertomuksessa ilmenee kauttaaltaan sellaista avointa ironiaa, joka on täysin vierasta historian kirjoitukselle. Kirjan tarkoitus on olla sekä huvittava että opettava.”

Jeesus Kristus piti kuitenkin Joonaa historiallisena henkilönä. Hän sanoi esimerkiksi: ”Muuta tunnusmerkkiä ei [tälle sukupolvelle] anneta kuin Joonan tunnusmerkki. Sillä niin kuin Joonasta tuli tunnusmerkki niniveläisille, samalla tavoin Ihmisen Pojastakin tulee tälle sukupolvelle. – – Niniven miehet nousevat tuomioon tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi, koska he katuivat sen johdosta mitä Joona saarnasi, mutta katso, tässä on enemmän kuin Joona.” Jeesus sanoi myös: ”Niin kuin Joona oli suunnattoman kalan vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin tulee Ihmisen Poika olemaan maan sydämessä kolme päivää ja kolme yötä.” (Luukas 11:29–32; Matteus 12:40) Jos Joona ei olisi todella elänyt ja kokenut näitä asioita, Jeesuksen sanat olisivat merkityksettömiä. Ovatko nämä katoliset oppineet uskollisia Jumalan sanalle, kun he, päinvastoin kuin Jeesus Kristus, leimaavat Joonan kirjan taruksi?

Korkea veisu

Tarkastelkaamme edelleen esimerkiksi Korkeaa veisua. Jerusalemin Raamatun mukaan tätä kirjaa ei ole voitu kirjoittaa aiemmin kuin viidennen vuosisadan loppupuolella ennen ajanlaskumme alkua, kauan kuningas Salomon ajan jälkeen. Mutta on kiinnostavaa, että The Catholic Encyclopedia (1908) on samoin kuin juutalainen perinne sitä mieltä, että Salomo todella kirjoitti Korkean veisun. Tietosanakirja huomauttaa: ”Perinne, sopusoinnussa kirjan alkujakeen kanssa, pitää tätä laulua Salomon tekemänä. Tämä näkemys on myös melko monilla nykyajan raamatunselittäjillä – –. De Wette sanoo: ’Kaikki kuvaukset, keskinäiset suhteet ja elämää kuvaavan kerronnan tuoreus liittävät nämä laulut Salomon aikaan.’ Tästä laulusta ilmenee, että Salomo rakasti luontoa (laulu sisältää 21 kasvin ja 15 eläimen nimet), kauneutta ja taidetta sekä kuninkaallista loistoa – –. Laulussa ilmenee myös hyvin helliä tunteita ja rauhan rakkaus, jotka ovat sopusoinnussa Salomon maineen kanssa.”

Evankeliumikertomukset

Entä miten katoliset oppineet suhtautuvat Jeesusta Kristusta koskeviin Raamatun kertomuksiin? Jeesuksen kuolleista herättämisestä New Catholic Encyclopedia sanoo: ”Jos joku yrittää evankeliumikertomuksista näyttää toteen Kristuksen ylösnousemuksen – – hänen täytyy aluksikin käsittää, että nämä kertomukset eivät ole mikään Jeesuksen elämäkerta ja vielä vähemmän tieteellistä historiaa.” Mutta jos ne eivät ole ”tieteellistä historiaa”, niin mitä ne ovat? Tarujako? Myyttejäkö?

Tässä esitetty evankeliumeja koskeva katolisten kanta on täysin vastoin niitä Jeesuksen sanoja, joissa hän vakuuttaa apostoleilleen, että ”auttaja, pyhä henki, – – opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut”. (Johannes 14:26) Lisäksi apostoli Paavalin Kristuksen ylösnousemusta koskeva todistus on täysin sopusoinnussa evankeliumikertomuksen kanssa. – 1. Korinttolaisille 15:1–8.

Oletko uskollinen Jumalan sanalle?

Roomalaiskatolinen kirkko on julkisesti kannustanut ihmisiä lukemaan Raamattua. Kuitenkin, kuten olemme nähneet, sen oppineet sanovat paljon sellaista, mikä osoittaa todellisuudessa uskottomuutta Raamattua kohtaan.

Entä miten sinä suhtaudut asiaan? Pidätkö Raamattua Jumalan henkeytettynä sanana? Jos pidät, niin ole uskollinen sille. Lue ja tutki Raamattua säännöllisesti. Raamattu on kirjoitettu siten, että sen sanoman ymmärtämiseksi tarvitaan tietenkin ihmisten apua. Mutta eikö kaikkien totuutta rakastavien tulisi varmistautua siitä, että ne, joilta he etsivät apua ymmärtääkseen Jumalan sanaa, ovat todella uskollisia sille?

[Alaviitteet]