Onko suuttumuksesi liioiteltua?
”VIHAAN sinua!” Avioparien tiedetään huudelleen toisilleen tällaisia sanoja toistuvasti. Kerran toisensa jälkeen on suuttuneiden äitien kuultu kirkuvan karkeita uhkauksia lapsilleen.
Missä on vika? Sellaiset ihmiset antavat periksi heikkoudelle paisutella suuttumustaan tai turhautumistaan. Loukkaantuneina tai tuntiessaan turhautuneisuutta tai avuttomuutta syntiset ihmiset menevät joskus liioitteluissaan äärimmäisyyksiin ja sanovat sellaista, mitä he eivät todellisuudessa tarkoita.
Valaiseva esimerkkitapaus
Ärtymyksen paisuttelu ei ole mitenkään uutta. Tätä valaisee profeetta Joonan tapaus. Pelättyään ensin viedä Jumalan varoitussanomaa niniveläisille Joona oppi läksynsä, kun suuri kala nielaisi hänet ja oksensi hänet sitten kuivalle maalle. Sen jälkeen Joona vei pelottomasti Jumalan sanomaa varoittaen Niiniven asukkaita uhkaavasta tuhosta, jonka oli määrä kohdata heitä 40 päivän kuluttua. Niniveläiset kuitenkin osoittivat vastakaikua Joonan saarnaamistyötä kohtaan ja katuivat kuninkaasta aina alhaisimpaan alamaiseen saakka. Nähtyään tämän Jehova ei tuhonnutkaan heitä. – Joona 1:1–2:1, 11; 3:1–10.
Se oli kuitenkin liikaa Joonalle, sillä hänestä tuntui, että hänet oli saatettu esiintymään vääränä profeettana! Niinpä hän sanoi: ”Herra, ota minun henkeni, sillä kuolema on minulle parempi kuin elämä.” Myöhemmin, kun risiinikasvi, joka oli tarjonnut hänelle varjonsa suojaa, kuoli yllättäen, Joona sanoi jälleen Jehovalle: ”Parempi on minulle kuolema kuin elämä.” Niin, tämä profeetta paisutteli ärtymystään siinä määrin, että hän väitti pitävänsä kuolemaa parempana kuin elämää. Jehova kuitenkin oikaisi hänen näkemyksensä ja sai hänet ymmärtämään, miksi niniveläisiä kohtaan oli osoitettu armoa. – Joona 4:1–11.
Miksi saatamme paisutella suuttumustamme
Nykyisinkin esitetään usein liioittelevia lausuntoja ”paineiden purkamiseksi”. Niiden ei ehkä ajatella tai edes uskota pitävän paikkansa. Tai sitten niitä saatetaan esittää osoituksena pahansuopaisuudesta tai toisen rankaisemiseksi. Syystä riippumatta tällaiselle taipumukselle periksi antaminen vain pahentaa asioita. Todennäköisesti se leventää kuilua niiden välillä, joilla on erimielisyyksiä, ja vaikeuttaa sovinnontekoa ja sopuisaa suhdetta. Yksi syy tähän saattaa hyvinkin olla se, että vaikka äärimmäisyyksiin menevän lausunnon esittäjä ei todellisuudessa usko siihen eikä tarkoita sitä, se jolle huomautus osoitetaan saattaa silti luulla, että huomauttaja todella tarkoitti sitä, mitä hän sanoi. Se voi tuntua hyvin järkyttävältä!
Ajattelemattoman liioittelun pohjalla voi myös olla ylpeys. Loukkaantunut henkilö saattaa tuntea, että se mitä toinen sanoi tai teki, osoitti kunnioituksen, ymmärryksen ja huomaavaisuuden puutetta. Mitä sitten voidaan tehdä tällaisen taipumuksen voittamiseksi huolimatta niistä tekijöistä, jotka houkuttelevat meitä dramatisoimaan suuttumustamme?
Apua taipumuksen voittamiseksi
Nöyryys eli mielen vaatimattomuus auttaa. Jos todella ajattelemme toisten olevan parempia kuin me itse, kuten Raamattu neuvoo tekemään, niin tällainen asenne auttaa meitä välttämään dramaattisuutta ja liioittelevia lausuntoja silloin kun olemme ärtyneitä, turhautuneita, poissa tolaltamme tai kun meitä on loukattu. – Filippiläisille 2:1–4.
Itsehillintä on myös suureksi avuksi tässä suhteessa. Se auttaa meitä pysymään kärsivällisinä, toisin sanoen olemaan pitkämielisiä koettelevissa tilanteissa. Käskyin ja esimerkein Jumalan sana varoittaa meitä toistuvasti itsehillinnän puutteesta. Se sanoo esimerkiksi: ”Pitkämielinen on parempi kuin sankari, ja mielensä hillitseväinen parempi kuin kaupungin valloittaja.” (Sananlaskut 16:32) On tietenkin totta, ettei itsehillinnän harjoittaminen vaikeissa tilanteissa suinkaan ole vähimmän vastuksen tie, mutta sen oppiminen on hyvin antoisaa.
Koska voimme oppia niin paljon esimerkeistä, tarkastelkaamme Jehova Jumalan itsensä antamaa esimerkkiä. Koettelevista tilanteista huolimatta hän saattoi sanoa: ”Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti, olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni.” (Jesaja 42:13, 14) Jos olemme vihkiytyneet varauksitta Jehovalle, meidän tulisi haluta jäljitellä häntä itsehillinnän harjoittamisessa. Tämä ominaisuus auttaa meitä varmasti välttämään ärtymyksemme paisuttelua.
Epäitsekäs rakkaus voi erityisesti auttaa meitä karttamaan dramaattisuutta koettelevissa tilanteissa. Jumalan hengen hedelmänä rakkaus antaa meille kyvyn ymmärtää, miksi jotkut toisinaan menettelevät tai puhuvat niin, että se koettelee meitä. Rakkaus ottaa huomioon toisten heikkoudet. Niin, ”rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. – – [Se] ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. – – Kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kestää.” – 1. Korinttolaisille 13:4–7.
Rukous auttaa myös. Me voimme esimerkiksi sopivasti anoa taivaalliselta Isältämme hänen pyhää henkeään. (Luukas 11:13) Voimme luottavaisina rukoilla hänen apuaan kehittäessämme ja ilmentäessämme sellaisia hengen hedelmiä kuin itsehillintää, rakkautta, rauhaa, pitkämielisyyttä, lempeyttä jne. (Galatalaisille 5:22, 23) Jehova vastaa tuollaisiin nöyriin rukouksiin antaen henkeään niille, jotka häntä rakastavat. Siten voimme saada lisäapua huonon taipumuksemme voittamiseen.
Niin kauan kuin olemme kaikki epätäydellisiä, me koettelemme toisia ja he koettelevat meitä. Mutta nöyryys, itsehillintä, epäitsekäs rakkaus ja erityisesti Jumalan avun rukoileminen auttavat meitä kestämään toisiamme kaikista puutteistamme ja heikkouksistamme huolimatta. Emme ole enää niin taipuvaisia liioittelemaan suuttumustamme.