Mitä on tapahtunut kristilliselle valppaudelle?

”MINKÄ minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa.” Nämä Jeesuksen Kristuksen sanat ovat kaikuneet vilpittömien kristittyjen korvissa kautta vuosisatojen. Mutta kuinka monien roomalaiskatoliseen kirkkoon, ortodoksiseen kirkkoon tai suuriin protestanttisiin kirkkoihin kuuluvien korvissa tämä sähköistävä varoitus vielä soi? – Markus 13:37, KR.

Miksi kristittyjen tuli pysyä valveilla? Jeesus oli juuri sanonut: ”Pysykää siis valveilla, sillä ette tiedä, milloin talon isäntä tulee, – – jottei hän yhtäkkiä saapuessaan tapaisi teitä nukkumasta.” (Markus 13:35, 36) Jeesuksen opetuslasten tuli siis odottaa valppaina Isäntänsä, Kristuksen, tuloa.

Mikä Jeesuksen tulemisen tarkoitus olisi? Hänen käskynsä valvoa esitettiin osana vastausta, jonka hän antoi opetuslastensa ytimekkääseen kysymykseen: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen [”maailman lopun”, KR] tunnusmerkki?” (Matteus 24:3) Esitettyään moniosaisen tunnusmerkin Kristus sanoi Luukkaan rinnakkaiskertomuksen mukaan: ”Silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä voimalla ja suurella kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä. – – kun näette näiden tapahtuvan, tiedätte Jumalan valtakunnan olevan lähellä.” – Luukas 21:27–31.

Hyvät syyt pysyä valveilla

Jeesus Kristus esitti siten opetuslapsilleen hyvät syyt pysyä hengellisesti valveilla ”tunnusmerkin” täyttymyksen suhteen. Tunnusmerkki osoittaisi, että heidän Isäntänsä olisi näkymättömänä ’läsnä’, sillä tunnusmerkkiä ei tarvittaisi, jos hänen läsnäolonsa olisi aineellinen, näkyvä. Mutta hänen hengellinen läsnäolonsa merkitsisi myös sitä, että tämä jumalaton ”maailma” eli ”asiainjärjestelmä” olisi tullut ”päättymisensä” eli loppunsa aikaan. Kristityille se merkitsisi sitä, että heidän ’vapautuksensa olisi lähestymässä’. Se merkitsisi todellakin sitä, että ’Jumalan valtakunta on lähellä’.

Eikö tämä olekin kristillisen toivon keskeinen sisältö? Eikö kaikkia kristittyjä opetettu rukoilemaan juuri tätä: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”? (Matteus 6:9, 10) Eikö ole johdonmukaista odottaa, että Isä meidän -rukousta toistavat katolilaiset ja muiden kirkkojen jäsenet olisivat valppaita näkemään rukoustensa täyttymyksen? Vai voisiko olla niin, että näiden kirkkojen opetukset ovat riistäneet suurimman osan tuon rukouksen merkityksestä, niin ettei jäljelle jää paljoakaan odotettavaa?

Miksi monet eivät enää ole valppaita?

Kristittyjen oli määrä odottaa Kristuksen läsnäolon (kreikaksi parousía, joka monissa raamatunkäännöksissä on käännetty ”tulemukseksi”) tunnusmerkin ilmaantumista, koska se merkitsisi sitä, että Jumalan valtakunta, heidän oma vapautuksensa ja ”maailman” eli nykyisen pahan ”asiainjärjestelmän” loppu olisi lähellä. Kristikunnan eri kirkkojen olisi pitänyt auttaa jäseniään pysymään hengellisesti valveilla, jottei heidän olisi havaittu nukkuvan Isännän saapuessa. Ovatko kirkot tässä suhteessa täyttäneet vastuunsa?

Eräs tieteellinen hakuteos mainitsee: ”Parusian viipyessä kirkko siirsi sitä ajan mittaan aina kauemmas tulevaisuuteen, kunnes tämä uskonkappale lopulta oli vaarassa joutua kokonaan hylätyksi.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.

Näin todella kävikin. Kristikunnan kirkot ovat lyöneet laimin kristillisen valppauden, mitä Jeesuksen opetuslapset eivät hänen käskynsä mukaan saisi koskaan tehdä. Kirkot eivät ole enää valveilla Kristuksen läsnäolon ja Jumalan valtakunnan tulon suhteen. Ne ovat lakanneet odottamasta ”asiainjärjestelmän päättymistä” eli ”maailman loppua”.

Yksiosainen ranskalainen tietosanakirja QUID 1984 esittää maailmanloppua koskevasta uskomuksesta ajantasaisen määritelmän. Otsikon ”Katolisen uskonnon ominaispiirteitä” alla se sanoo: ”Kirkko näyttää nykyään selittävän, että maailmanloppu tarkoittaa sitä henkilökohtaista koetusta, joka jokaisella on kuollessaan.” Tietosanakirja New Encyclopædia Britannica laajentaa tätä kysymystä sanoessaan: ”Suuret vakiintuneet kristilliset kirkot ovat hylänneet eskatologian [viimeisiä tapahtumia koskevan opin] ja pitävät sitä merkityksettömänä myyttinä.”

Mikä on siis yllättävä mutta väistämätön vastaus kysymykseen ”Mitä on tapahtunut kristilliselle valppaudelle?” ”Suuret vakiintuneet kristilliset kirkot”, toisin sanoen roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko sekä suuret protestanttiset kirkot, ovat hävittäneet sen. Vaikka näiden kirkkojen jäsenet eivät ole siihen syyllisiä, monet heistä saattavat pohtia sitä, miten ja miksi heidän kirkkonsa hylkäsi Kristuksen läsnäoloa, Jumalan valtakunnan tulemista ja nykyisen pahan asiainjärjestelmän loppua koskevan kristillisen odotuksen. Seuraavassa kirjoituksessa tarkastellaan tätä koskevia historiallisia tosiasioita.