Uskonto ja taikausko – ystävyksiä vai vihollisia?

LAUANTAINA 11. kesäkuuta 1983 indonesialaisella Jaavan saarella kyläläisten voitiin nähdä ryntäilevän taloihinsa ja tukkivan kuumeisesti kaikki katoissa, ikkunoissa ja ovissa olevat raot. Mistä tämä paniikki johtui? Auringonpimennys oli alkanut, ja kyläläiset pelkäsivät, että pimennyksen varjo tulisi heidän taloihinsa ja aiheuttaisi onnettomuutta.

On yleistä, että niin kutsuttujen kehitysmaiden asukkaat noudattavat tällaisia uskomuksia uskonnollisen hartaasti. Niinpä ihmiset joissakin osissa Afrikkaa välttävät kävelemistä auringonpaisteessa keskipäivällä, koska siitä ”voi tulla hulluksi”. Lasten ei anneta syödä munia sen pelosta, että ”heistä tulee varkaita”. Vanhemmat eivät paljasta lastensa tarkkaa lukumäärää, sillä ”noidat voivat kuulla kerskailun ja ottaa heistä jonkun”. – African Primal Religions.

Länsimaalaiset ovat taipuvaisia naureskelemaan sellaisille tavoille ja pitävät niitä taikauskoisten pelkojen osoituksena, ’pakanallisen tietämättömyyden’ tuotteena. Sellaisia uskomuksia ei ole kuitenkaan ainoastaan ei-kristityillä. Niitä ”tavataan kaikkialla maailmassa elävien ihmisten keskuudesta”, sanoo tri Wayland Hand, kansanperinteen ja germaanisten kielten professori. Hän ja hänen kollegansa tri Tally ovat keränneet jo lähes miljoona esimerkkiä taikauskoisista tavoista yksistään Yhdysvalloissa.

Halutessaan tietää kohtalonsa monet niin sanotut kristityt luottavat astrologiaan, joka on vanhimpia taikauskon muotoja. Ja merkillistä kyllä, taikauskoiset käsitykset saavat toisinaan uskonnollisten johtajien avoimen tuen ja kannatuksen. Esimerkiksi kylmänä tammikuun 10. päivänä 1982 kreikkalaiskatolinen patriarkka Vasilios johti ulkoilmamessua loppiaisjuhlassa. New York Post -sanomalehti kertoo, että sen jälkeen hän heitti kultaisen ristin East Riveriin ja sanoi katselijoille, että ristin löytäjällä olisi onnea koko elämänsä ajan.

Mutta sopivatko kristilliset opetukset ja taikausko yhteen? Muuan kirjailija huomautti kerran: ”Uskon haudalla kukkii taikauskon kukka.” Etkö sen vuoksi odottaisikin kristillisen uskonnon ehkäisevän ja karkottavan taikauskoisen pelon?

Karkottaako uskonto taikauskoisen pelon?

Tosi uskonnon pitäisi, ja ensimmäisellä vuosisadalla se karkottikin. Vaikka varhaiskristityt elivät taikauskoisen roomalaisen maailman keskellä, he hylkäsivät taikauskoiset tavat. Mutta Kristuksen apostolien kuoleman jälkeen väärät uskonnolliset opetukset, joihin kuului taikausko, alkoivat soluttautua seurakuntaan. (1. Timoteukselle 4:1, 7; Apostolien teot 20:30) Erään kristillisen kirkon historiaa käsittelevän kirjan (A History of the Christian Church) mukaan alkoi ilmaantua pappisluokka, joka omaksui tavan käyttää horoskooppeja ja noudattaa muita taikauskoisia tapoja. Vähitellen sellaiset suositut tavat luokiteltiin ”kristillisiksi”.

Entä miten on asianlaita nykyään? Uskonto sietää yhä taikauskoisia tapoja. Tarkastelkaamme esimerkiksi Surinamia, missä niin sanottujen kristittyjen, jotka ovat afrikkalaista syntyperää, voidaan usein nähdä käyttävän amuletteja, joiden oletetaan suojelevan pahoilta hengiltä. Muuan tarkkailija sanoo: ”Nämä ihmiset elävät, syövät, työskentelevät ja nukkuvat joka päivä pelon vallassa.” Miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa kärsivät samanlaisesta kuolleiden ”henkien” pelosta. Ironista kyllä, uskonto on usein edistänyt sellaisia taikauskoisia käsityksiä.

Ottakaamme esimerkiksi se, mitä tapahtui afrikkalaisella Madagaskarin saarella. Kun kristikunnan lähetystyöntekijät alkoivat levittää uskoaan, madagaskarilaiset olivat vastaanottavaisia mutta haluttomia luopumaan perinteisistä uskomuksistaan. Mikä oli kirkkojen reaktio? Kenialainen Daily Nation -sanomalehti sanoo: ”Varhaiset lähetystyöntekijät olivat suvaitsevaisia ja joustavia ja hyväksyivät tämän tilanteen.” Seurauksena on ollut, että nykyään puolet Madagaskarin asukkaista lasketaan kristityiksi. Silti he myös pelkäävät kuolleiden esi-isien ”henkiä”. Sen vuoksi he yleensä pyytävät papin siunaamaan esi-isän luut, ennen kuin ne pannaan takaisin perhehautaan. Uskonnolliset johtajat ovat tosiaankin säilyttäneet sen valheen, että Jumalaa, paholaista ja kuolleita esi-isiä voidaan houkutella, imarrella ja lahjoa noudattamalla taikauskoisia tapoja.

Sama pitää paikkansa Etelä-Afrikassa, missä 77 prosenttia väestöstä väittää olevansa kristittyjä ja missä kirkossakävijöiden määrä on korkea. Kuitenkin perinteinen afrikkalainen uskonto, johon liittyy taikauskoinen kuolleiden esi-isien pelko, elää noiden miljoonien kirkossakävijöiden keskuudessa. Niinpä monissa niin sanotuissa kristityissä maissa uskonto on pelkkä pintasilaus. Pintaa raapaisemalla voidaan nähdä, että vanhat taikauskoiset tavat ovat jäljellä ja kukoistavat.

Tosi uskonto kuitenkin karkottaa taikauskoisen pelon. Miten? Tieto on ratkaisu. Millainen tieto? Ja miten voit saada sitä?